Ystävän kanssa viihteellä. Ystävä petti puolisoaan. Mitäs nyt?

Kyllä on pitänyt pinppiä kutkuttaa jos tommosen ”ystävän” läsnäollessa lähtee vieraan matkaan. Kullikeikat hoidetaan erikseen eikä niistä huudella kellekään ja kavereita tavataan erikseen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä en voinut jatkaa kaveruutta yhden lapsuudentuttuni kanssa sen jälkeen kun hän nai varattua miestä.

Oi kuinka ylevää.

Tai itsesuojelua, miten sen nyt ottaa. En halua tulla sotketuksi muiden perhe-elämään, edes syytetyksi salailusta.

Oikeasti ottaa päähän pettäjien itsekeskeisyys ja se paha, mitä yleensä saavat aikaan lähimmilleen. Mutta koska sellaisten kanssa ei ole pakko läheisesti seurustella, enpä sitten enää olisi läheisesti tekemisissä.

T. Eri kuin mille vastasit

Hauska seurata tästä ketjusta kuinka jotkut yrittävät verhota juoruilunhalun, ilkeyden ja narsisminsa joksikin ylevyydeksi. Halutaan ronkkia muiden elämää ja jopa satuttaa heitä henkisesti ja sanovat sitä jopa "ystävyydeksi". Kun heidän läpi nähdään, vetävät palkokasvin juurineen nenäänsä, että enhän minä, jalo ja hyvä ihminen nyt mitään ilkeyttäni juorua, minullahan on korkea moraali ja minulla on oikeus, jonka minä olen itselleni ottanut. Ja kaikkia minun kanssani erimieltä olevia minulla on oikeus (se itse ottamani) haukkua petturiksi tai vieraissa kävijäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

köh köh

entä kun teidän mies pettää ja kaverisi on hiljaa

sitten itketään MIKSI MINÄ OLEN VIIMEINEN JOKA TIETÄÄÄÄÄÄÄ

Jos ystävää petetään, niin totta kai siitä kerrotaa ystävälle. Samoin ystävä kertoo minulle, jos mieheni pettäisi. Ystävälle ollaan lojaaleja, ei sille puolisolle. 

Kai naiset muistatte myös hyvillä mielin hyväksyä tämän miehiltäkin?

Totta kai. MInusta olisi outoa, että mieheni ystävä ottaisi yhteyttä tällaisessa asiassa. 

Minun ystävälläni on ollut jo parin vuoden ajan salasuhde toiseen mieheen. Kyseessä nimenomaan salasuhde - ystäväni on moneen kertaan sanonut, että tietää että aviomies jättäisi hänet heti, jos saisi tietää pettämisestä.

Kuitenkin tämä ystäväni jakaa aina silloin tällöin facebookissa ja instagrammissa yhteiskuvia aviomiehensä kanssa, esim. hehkuttaa tätä vuosipäivänä ja pyysi myös tältä aviomieheltään syntymäpäivälahjaksi kalliin timanttikaulakorun. En ymmärrä miten hän pystyy. Eikö tunnu pistosta omatunnossa, kun tietää että vuosipäiviä ei tulisi jos mies tietäisi totuuden tai että mies tuskin olisi halunnut ilahduttaa vaimoaan tuolla lähemmäs tuhanenn euron kaulakorulla jos tietäisi mitä tapahtuu monta kertaa viikossa hänen selkänsä takana...

Miehen ystävät eivät todellakaan tule missään vaiheessa kertomaan naiselle, jos hänen miehensä pettää. Siitä voitte olla varmoja. "Hyvä veli" -verkosto toimii tässä takuuvarmasti. Naiset voivat siis hyvällä omallatunnolla vetää samaa linjaa toiseen suuntaan.

Tosi ystävät punnitaan lojaalisuudesta. Ystävän miehille lavertelijat eivät ole ystäviä. 

Minua ei ainakaan yhtään haittaa ystäväni pettämiset. Se on hänen asiansa enkä sotkeudu asiaan. 

Vierailija kirjoitti:

Toisia vaivaa jokin ihme jumaluusharha, he kuvittelevat voivansa oikoa kaikki maailman vääryydet ja tietävänsä muidenkin puolesta näitä paremmin, mikä on oikea, siis ainut oikea, tapa toimia, olla ja elää. Nämä ihmiset yleensä ovat suurin syypää ihmiskunnan pahimpiin murheisiin. 

Mikäli pettäminen on mielestäsi sitten se oikea tapa toimia, olla ja elää, niin kerropa tuo puolisollesi, jotta hänkin tietää. Mitäpä sitä oikeaa tekoa salailemaan - niinhän kaikkien kuuluukin elää.

Jos pettäminen ei ole mielestäsi oikea tapa toimia, olla ja elää, niin sitten lienee parempi, että on sosiaalinen paine olla tekemättä niin. Jos edes joku jättää pettämättä siksi, kun joku voi kuulla ja kertoa petetylle, niin sehän on vain hyvä että jättää pettämättä. Eli pettureiden käräyttäminen toimii pidemmän päälle asian hyväksi.

En siis pakota sinua valitsemaan oikeaksi tavaksi tehdä, olla ja elää samaa, jonka itse valitsisin. Voit ihan itse valita, kumpi enemmän miellyttää. Vaihtoehtoja on vain kaksi. :)

Vierailija kirjoitti:

Tosi ystävät punnitaan lojaalisuudesta. Ystävän miehille lavertelijat eivät ole ystäviä. 

Minua ei ainakaan yhtään haittaa ystäväni pettämiset. Se on hänen asiansa enkä sotkeudu asiaan. 

Minusta taas on lähtökohtaisesti paradoksi odottaa pettäjältä lojaaliutta. Jos reiluus, rehellisyys ja lojaalius olisi ihmiselle jotenkin tärkeitä arvoja, niin eihän sellainen ihminen petä.

Vai onko tämä samaa sarjaa näiden kakkosnaisten itsepetoksen kanssa? "Edellisen eukon jätti lennosta mutta minulle ei voi ikinä käydä samoin." vs. "elämänkumppanilleen valehtelee kirkkain silmin mutta muuten tosi hyvä tyyppi". Jep jep. Jokainen valitsee onneksi seuransa itse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ystävät punnitaan lojaalisuudesta. Ystävän miehille lavertelijat eivät ole ystäviä. 

Minua ei ainakaan yhtään haittaa ystäväni pettämiset. Se on hänen asiansa enkä sotkeudu asiaan. 

Minusta taas on lähtökohtaisesti paradoksi odottaa pettäjältä lojaaliutta. Jos reiluus, rehellisyys ja lojaalius olisi ihmiselle jotenkin tärkeitä arvoja, niin eihän sellainen ihminen petä.

Vai onko tämä samaa sarjaa näiden kakkosnaisten itsepetoksen kanssa? "Edellisen eukon jätti lennosta mutta minulle ei voi ikinä käydä samoin." vs. "elämänkumppanilleen valehtelee kirkkain silmin mutta muuten tosi hyvä tyyppi". Jep jep. Jokainen valitsee onneksi seuransa itse.

Ei minua yhtään haittaa ystäväni pettämiset miestään kohtaan.

Hän on kuitenkin ollut lojaali ystävä minulle jo 40 vuotta. Ja se on minulle tärkeintä. 

Ihan sama mitä hän tekee parisuhteessaan. En minä ole sellaisesssa asemessa, että voisin häntä alkaa moralisoida taikka uhkailla ilmoittamisesta miehelleen. 

Petetyllä on oikeus tietää, että rinnalla onkin epärehellinen ihminen. Ympäriinsä juoruilu on väärin: asia ei kuulu ulkopuolisille.

Suosittelen kuitenkin antamaan (ex-)ystävällesi mahdollisuuden kertoa asia ensin itse. Ellei tee sitä, kerro se miehelle. Suoraselkäinen ihminen kertoo, eikä kiemurtele kuin liero irti tällaisista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tosi ystävät punnitaan lojaalisuudesta. Ystävän miehille lavertelijat eivät ole ystäviä. 

Minua ei ainakaan yhtään haittaa ystäväni pettämiset. Se on hänen asiansa enkä sotkeudu asiaan. 

Minusta taas on lähtökohtaisesti paradoksi odottaa pettäjältä lojaaliutta. Jos reiluus, rehellisyys ja lojaalius olisi ihmiselle jotenkin tärkeitä arvoja, niin eihän sellainen ihminen petä.

Vai onko tämä samaa sarjaa näiden kakkosnaisten itsepetoksen kanssa? "Edellisen eukon jätti lennosta mutta minulle ei voi ikinä käydä samoin." vs. "elämänkumppanilleen valehtelee kirkkain silmin mutta muuten tosi hyvä tyyppi". Jep jep. Jokainen valitsee onneksi seuransa itse.

Huvittaa tämä ehdottomuus... mustaa tai valkoista. Piste. Voi voi, kun elämä ei mene aina niin. Jokainen tapaus on erilainen ja harmaan sävyjä on miljardeja. Elämä ehkä opettaa tämän jossakin vaiheessa tai sitten ei.  Kovasti ollaan puhtoista, kun on vara niin ehdottomasti tuomita.

Vierailija kirjoitti:

Petetyllä on oikeus tietää, että rinnalla onkin epärehellinen ihminen. Ympäriinsä juoruilu on väärin: asia ei kuulu ulkopuolisille.

Suosittelen kuitenkin antamaan (ex-)ystävällesi mahdollisuuden kertoa asia ensin itse. Ellei tee sitä, kerro se miehelle. Suoraselkäinen ihminen kertoo, eikä kiemurtele kuin liero irti tällaisista asioista.

Miksi laitat ystäväsi puolison ystäväsi edelle? Pidän siis puolisosta enemmän kuin ystävästäsi loppujen lopuksi? Et siis ole ystävä ollenkaan. 

Mun rehellinen mielipide on että jokainen kantakoon pettämisen häpeän itsekseen, asia ei kuulu sulle eikä sun oikeus oo siitä kenellekään kertoa. 

Hyvän ystävän puolia pidetään tilanteessa kuin tilanteessa. 

Lavertelijat eivät ole oikeita ystäviä. 

Vierailija kirjoitti:

Hän on pettänyt kaikki, koska on petturi ja pettäjä luonteeltaan. Valehtelija myös. Tuollainen ihminen ei ole sellaisen ihmisen seuran arvoinen joka arvostaa itseään. Arvostatko sinä itseäsi? Minusta tuntuu että arvostat kun mietit tätä tapahtumaa.

Miksi olisi valehtelija. Kertomatta jättämistä ei tee hänestä valehtelija. Ja kuka sä oot tuomitsemaan toista ihmistä? Luuletko olevasi parempi ihminen kuin se pettäjä koska itse et ole pettäjä? Olet täysin väärässä!

Pitäisin hyvän ystävän salaisuuden vaikka hautaan asti. Ystävyys on lojaaliutta. Olen jyrkästi pettämistä vastaan, mutta en kertoisi. Saattaisin kertoa toki oman mielipiteen asiasta.

Tee aina toisille niinkuin toivoisit itsellesi tehtävän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse käräytin ystäväni miehen puolivuotta sitten pettämisestä. Satuin olemaan viihteellä ja menemään baariin, josta löysin ystäväni miehen kiihkeästi nuoleskelemasta toista naista. Nainen istui haarat levällään miehen sylissä. Otin nopeasti kuvan heistä ja marssin miehen ja tämän toisen naisen luokse. Mies heivasi nopeasti naisen sylistään ja pyyteli anteeksi ja soperi jotain epämääräisiä selityksiä, että "tämä ei ole sitä miltä näyttää". Annoin miehelle viikon aikaa kertoa itse vaimolleen tapahtuneesta tai muuten kertoisin itse.

Viikko meni eikä mies ollut kertonut, vaan päinvastoin. Ystäväni hehkutti kuinka mies olis ostellut hänelle kukkia ym ja oli varannut heille ravintola illan.

Menin tämän viikon määrä ajan jälkeen ystäväni luokse kahville ja pyysin häntä istumaan alas, sillä minulla olisi ikävää kerrottavaa. Kerroin tapahtuneesta ja näytin ottamani kuvan todisteeksi. Ystäväni tietenkin järkyttyi asiasta ja pyysi, että lähetän kuvan hänelle.

Lopputulos oli, että mies oli myöntänyt monet muutkin pettämiset, kun ystäväni oli ottanut asian esille. Erohan siinä tietenkin tuli. Ystäväni on jälkikäteen kiitellyt minua siitä, kun kerroin. Hän sanoi, että kaikki merkit pettämisestä oli ilmassa, mutta hän ei vaan nähnyt niitä. Nyt jälkikäteen oli kuulemma ne tajunnut.

Ae että olit reipas. Ja nyt hykertelet omahyväisyyttä ja sädekehäsi loistaa avaruuteen asti

En, vaan olin lojaali ystävälleni. Se, että ystäväni olisi saanut kuulla jotain muuta kautta miehensä pettämisestä ja siitä, että minä olin asiasta tietoinen olisi todennäköisesti tuhonnut meidän ystävyyden. En olisi todellakaan halunnut joutua siihen tilanteeseen, että joudun miehen pettämisestä hänelle kertomaan, mutta pakko se oli kun satuin tapauksen todistamaan.

Olisiko sinulle ihan ok, että ystäväsi valhetelisivat sinulle ja eivät kertoisi, jos kumppanisi pettäisi sinua? Taidat olla niitä pettäjiä, jotka on käräytetty jonkun ulkopuoleisen toimesta.

Itse kokisin, ettei ole minun tehtäväni tuomita ystävääni, sillä ystävyyssuhde perustuu luottamukseen. Yrittäisin tietenkin lohduttaa ja tukea häntä vaikeassa tilanteessa. Pettäminen ei ole minustakaan hyväksyttävää, mutta ystävyyteni ei siihen katkeaisi.

Ihmisten moraalikäsitykset eroavat toisistaan, kaikki tekevät virheitä. Maailma kyllä uskoakseni tuomitsee ja antaa aikanaan jokaiselle mitä ansaitsee.

Lopulta olisimme aika yksinäisiä, jos emme sietäisi ympärillämme virheitä tai poikkeamia omasta moraalikäsityksestämme.

Aloittajalta haluaisin kysyä, mitä hän ajattelisi seuraavista teoreettisista esimerkeistä & kuinka hän toimisi (Muutkin voivat kertoa).

Saisit tietää, että ystäväsi on varastanut kaupasta, ehkä yhteisellä kauppareissulla. Käräyttäisitkö hänet vartijalle? Jos et, niin kertooko se ihmisenä sinusta jotain ja jos niin mitä?

Ystäväsi ajaa ylinopeutta, soitatko poliisit?

Ystäväsi kertoo tehneensä veropetoksen talousongelmien vuoksi.

Ystäväsi lintsaa töistä sairasloman varjolla.

Ystäväsi kertoo kokeilleen huumeita.

Ystäväsi kertoo väsyneenä tukistaneensa lastaan.