Ystävän kanssa viihteellä. Ystävä petti puolisoaan. Mitäs nyt?

Vierailija kirjoitti:

Kysymys yleisesti kaikille: käräytättekö ystävänne, jos esim. tiedätte hänen tekevän pimeitä töitä? Siinähän on kyse oikeasti rikollisesta toiminnasta, toisin kuin pettämisessä.

Oma vastaukseni: pimeiden töiden tekemisestä käräyttäisin varmasti, mutta pettämisen osalta harkitsisin tapauskohtaisesti. Onneksi ei ole tullut kumpaakaan tilannetta vastaan.

Mulla on aika korkea moraali ja oikeudenmukaisuuskäsitys, väitän, mutta tällaisissa tapauksissa kyllä ystävyyden lojaliteetti vie voiton. Varmasti saarnaisin ystävälleni pimeiden töiden pahuudesta mutta en todellakaan käräyttäisi häntä.

Itse asiassa olen auttanut ystäviäni pahasta pulasta, myös laittomuuksista ja oikeasta vaarasta ja pitänyt heidän salaisuutensa. Ei mitään henkirikoksia tietenkään, mutta rattijuoppouden/varkauden/peltikolarien kaltaisia puuhia. He ovat ihan itse saaneet kantaa vastuunsa, niin kertoa asianosaisille kuin sovittaa rötöksensä. Niin he ovat tehneetkin. Ei todellakaan ole ystävän asia kieliä ja kannella kaikesta, jos nyt henkilö ei ole edesvastuuttomassa tilassa tai aiheuttamassa muille vaaraa. Ystävän kuuluu toimia sekä tukena, että tarvittaessa moraalisena kompassina ohjaamaan eksynyttä oikeille poluille. Ei vääntää veistä haavassa tai tuomita ja rangaista. 

Olen toisaalta myös ilmiantanut poliisille rattijuopon, jota en pystynyt estää liikenteeseen lähtemästä. Silloin näin sen keinoksi suojella sekä häntä että sivullisia vaaralta ja ylipäänsä oikeana tekona. Suuttui, mutta aikanaan leppyi.

Pettämisen kaltaiset asiat eivät ole edes rikoksia tai muille vaaraksi mitenkään, joten on vaikea nähdä että missään tilanteessa ikinä ilmiantaisin ystävää. Tuskin edes olisin kykenevä määrittämään, mikä on pettämistä. Ystävällä voi olla sovittu avoimesta suhteesta tai parisuhde voi olla jo käytännössä lopu vaikka esim. yhdessä vielä asuttaisiin. Parisuhde on nimensä mukaisesti parin suhde. Kolmatta osapuolta siihen ei mahdu sääntöjä laatimaan ja valvomaan. Jos ystävällä on parisuhteessa ongelmia, tärkeintä minulle ystävänä on auttaa ja tukea häntä selviämään tilanteista, vaikeistakin. Ei pahentaa niitä edelleen tai yrittää pakottaa omaan moraalikäsitykseeni. Sellainen ei ole ystävyyttä ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaverin vaimo petti sitä toisen kaverini kanssa ainakin kerran. En ole kertonut asiasta kenellekään ja ovat vielä yhdessä. Pettämisestä on aikaa nyt yli 10 vuotta. Olen tyytyväinen etten kertonut kenellekään, koska kaikki on hyvin.

Onko asiat oikeasti hyvin? Vai onko tyyntä myrskyn edellä kun yksi ei tiedä olevansa valehtelijoiden ympäröimä?

Kerro heti kaikille tutuille ja tuntemattomille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa järjestää ystävä tälläiseen välikäteen.Jos kerrot tai vaikenet,niin pieleen menee joka tapauksessa.Erityisen inhottava on tilanne jos kyseessä ovat  esim tuttu kaveripariskunta/perhetutut ja molemmat ovat tärkeitä.

Mietin usein samankaltaista tilannetta omalle kohdalleni.Mieheni kärsii haluuttomuudesta ja erektio-ongelmista. Seksiä ei ole harrastettu enää 5 vuoteen.Parisuhteessa paljon ongelmia. Yhteiset lapset,isot velat ja yksin ei pärjää. Mies ei haluaisi millään erota.En varmaan enää koskaan saa seksiä tässä parisuhteessa.Pohdin eroa. Pohdin rakastajan hankkimista. Jos jään pettämisestä kiinni,kuinka minuun suhtaudutaan sen jälkeen? Olenko minä syyllinen?

Tiedätkö sinä ,mitä ystäväsi seinien sisällä tapahtuu? 

No jos oikein suunnittelet pettäväsi niin varmasti olet syyllinen. Ei toisen haluttomuus oikeuta paneskelemaan selän takana. Voit ihan rehdisti ottaa asian puheeksi. Toki siihen sisältyy riski, että liitto loppuu siihen.

Kyllä,olen puhunut asiasta ihan miehenikin kanssa,ja olen asiaa suunnitellut. Hänelle olisi juuri se tärkeintä ,ettei kukaan muu saisi asiasta tietää. Mies ei itse aio tehdä erektio-ongelmalleen mitään. Ei pidä sitä tärkeänä. Ehkä vika on sitten minussa.  Ja onhan se vika silloinkin minussa,jos minä haluan seksiä ja mies ei. Olen usein kysynyt että onko vika minussa,ettei seiso.  Mies ei tiedä. "Hyötyy" kuitenkin parisuhteestamme enemmän. 

Mitä se sulle kuuluu? Se mitä luulet tietäväs niiden suhteesta, ei välttämättä ole lähelläkään totuutta. Juoruakat taas vauhdissa.

Kerro ystävälle, että asia häiritsee sinua. Anna päivä aikaa kertoa miehelle jos ei kerro kerro kertovasi itse

Mulla on ystävinä kolme perheellistä naista jotka on pettäneet. Kaksi petti tyttöjen etelänreissulla ja yksi on lähtenyt muutaman kerran baarusta vieraan miehen mukaan kun hän on tullut kyläilemään synnyin seudulle.

Asia ei mulle kuulu ja en ole kertonut etiäpäin.

Sillä miehellä on oikeus tietää, millaisen naisen kanssa on yhdessä ja tehdä omat valintansa totuuteen perustuen. Julmaa jättää joku elämään valheessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

köh köh

entä kun teidän mies pettää ja kaverisi on hiljaa

sitten itketään MIKSI MINÄ OLEN VIIMEINEN JOKA TIETÄÄÄÄÄÄÄ

Jos ystävää petetään, niin totta kai siitä kerrotaa ystävälle. Samoin ystävä kertoo minulle, jos mieheni pettäisi. Ystävälle ollaan lojaaleja, ei sille puolisolle. 

Kai naiset muistatte myös hyvillä mielin hyväksyä tämän miehiltäkin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa järjestää ystävä tälläiseen välikäteen.Jos kerrot tai vaikenet,niin pieleen menee joka tapauksessa.Erityisen inhottava on tilanne jos kyseessä ovat  esim tuttu kaveripariskunta/perhetutut ja molemmat ovat tärkeitä.

Mietin usein samankaltaista tilannetta omalle kohdalleni.Mieheni kärsii haluuttomuudesta ja erektio-ongelmista. Seksiä ei ole harrastettu enää 5 vuoteen.Parisuhteessa paljon ongelmia. Yhteiset lapset,isot velat ja yksin ei pärjää. Mies ei haluaisi millään erota.En varmaan enää koskaan saa seksiä tässä parisuhteessa.Pohdin eroa. Pohdin rakastajan hankkimista. Jos jään pettämisestä kiinni,kuinka minuun suhtaudutaan sen jälkeen? Olenko minä syyllinen?

Tiedätkö sinä ,mitä ystäväsi seinien sisällä tapahtuu? 

No jos oikein suunnittelet pettäväsi niin varmasti olet syyllinen. Ei toisen haluttomuus oikeuta paneskelemaan selän takana. Voit ihan rehdisti ottaa asian puheeksi. Toki siihen sisältyy riski, että liitto loppuu siihen.

Kyllä,olen puhunut asiasta ihan miehenikin kanssa,ja olen asiaa suunnitellut. Hänelle olisi juuri se tärkeintä ,ettei kukaan muu saisi asiasta tietää. Mies ei itse aio tehdä erektio-ongelmalleen mitään. Ei pidä sitä tärkeänä. Ehkä vika on sitten minussa.  Ja onhan se vika silloinkin minussa,jos minä haluan seksiä ja mies ei. Olen usein kysynyt että onko vika minussa,ettei seiso.  Mies ei tiedä. "Hyötyy" kuitenkin parisuhteestamme enemmän. 

Jos hän on haluton, niin miksi se erektio-ongelma vaivaisi? Hänelle se seisominen olisi vain haitta arjessa. Ehkä ensin kannattaisi paneutua niihin haluihin?

Kerro avoimesti ystävällesi ja muillekin tuntemillesi ihmisille millainen h u o r i p u k k i ystäväsi todellisuudessa on! Jaa tietoa esim. somessa ja kerro riittävästi yksityiskohtia niin myös vastapuoli saadaan selville.

Vierailija kirjoitti:

Minä en voinut jatkaa kaveruutta yhden lapsuudentuttuni kanssa sen jälkeen kun hän nai varattua miestä.

Oi kuinka ylevää.

Mun hyvä ystävä petti miestään useita kertoja vuosien aikana. Viimeisimmästä pettämisestä(tai siitä minkä minä tiedän) on nyt 3v aikaa, ja asiasta keskustellessamme n. pari vuotta sitten ystäväni sanoi että hänellä ei ole käynyt pettäminen mielessäkään pitkään aikaan. Eipä käynyt mielen vieressäkään sotkeutua toisten ihmisten elämiin ja asioihin, minä olen ystävälleni ystävä, ja lojaali hänelle, en hänen kumppanilleen. Ainoa mitä olen sanonut on ollut että en valehtele puolestasi, eli et saa sanoa että olit luonani yötä, tai voit sanoa, mutta jos miehesi kysyy, niin minä en valehtele vaan sanon että et ole luonani ollut. En tiedä käyttikö hän minua alibinaan, mutta jos käytti, niin itsepä riskinsä otti. Nyt jos miehensä alkaisi kyselemään vuosien takaisia yöpymisiä, niin sanoisin vain että en kuule muista noin kauaksi, että on voinut ollakin silloin yötä, mutta en lähde vannomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Inhottavaa järjestää ystävä tälläiseen välikäteen.Jos kerrot tai vaikenet,niin pieleen menee joka tapauksessa.Erityisen inhottava on tilanne jos kyseessä ovat  esim tuttu kaveripariskunta/perhetutut ja molemmat ovat tärkeitä.

Mietin usein samankaltaista tilannetta omalle kohdalleni.Mieheni kärsii haluuttomuudesta ja erektio-ongelmista. Seksiä ei ole harrastettu enää 5 vuoteen.Parisuhteessa paljon ongelmia. Yhteiset lapset,isot velat ja yksin ei pärjää. Mies ei haluaisi millään erota.En varmaan enää koskaan saa seksiä tässä parisuhteessa.Pohdin eroa. Pohdin rakastajan hankkimista. Jos jään pettämisestä kiinni,kuinka minuun suhtaudutaan sen jälkeen? Olenko minä syyllinen?

Tiedätkö sinä ,mitä ystäväsi seinien sisällä tapahtuu? 

No jos oikein suunnittelet pettäväsi niin varmasti olet syyllinen. Ei toisen haluttomuus oikeuta paneskelemaan selän takana. Voit ihan rehdisti ottaa asian puheeksi. Toki siihen sisältyy riski, että liitto loppuu siihen.

Kyllä,olen puhunut asiasta ihan miehenikin kanssa,ja olen asiaa suunnitellut. Hänelle olisi juuri se tärkeintä ,ettei kukaan muu saisi asiasta tietää. Mies ei itse aio tehdä erektio-ongelmalleen mitään. Ei pidä sitä tärkeänä. Ehkä vika on sitten minussa.  Ja onhan se vika silloinkin minussa,jos minä haluan seksiä ja mies ei. Olen usein kysynyt että onko vika minussa,ettei seiso.  Mies ei tiedä. "Hyötyy" kuitenkin parisuhteestamme enemmän. 

Jos hän on haluton, niin miksi se erektio-ongelma vaivaisi? Hänelle se seisominen olisi vain haitta arjessa. Ehkä ensin kannattaisi paneutua niihin haluihin?[/quote

Syy-seuraus,kumpi on kumpi? Nämä kaksi asiaa,kun liittyvät melkolailla toisiinsa.Mies halusi alku-aikoina seksiä. Erektio-ongelmia alkoi sitten esiintyä jossain vaiheessa,pienissä määrin ja n.5 v. sitten lopullisesti. Mies ei halua eikä pysty keskustella tästä,koska aihe on niin kipeä. Sanoo vain ettei asia ole tärkeä,ja hän ei julkea hakea ongelmaan apua esim.lääkäriltä. Haluaa etten puhuisi tai huomioisi tätä elämämme osa-aluetta lainkaan. 

En kerro tuollaisia asioita eteenpäin. En katso, että se olisi ulkopuolisen tehtävä. Jos olisin sen toisen pettäjän vaimo, niin voisin kertoa sille petetylle miehelle. Mutta ystävänä ja ulkopuolisena en katso minun olevan velvollinen mihinkään kuin puhumaan asiasta ystäväni kanssa. Siksi varmaan tiedän monta ihan normaalia perheen äitiä ja isää jotka ovat pettäneet puolisoaan. Itse en ole pettänyt ja toivon, etten koskaan joudu niin seksin vietäväksi. Minua on petetty, mutta silti uskon ettei ulkopuolisten pidä sekaantua asiaan mitenkään.

Vierailija kirjoitti:

Mun hyvä ystävä petti miestään useita kertoja vuosien aikana. Viimeisimmästä pettämisestä(tai siitä minkä minä tiedän) on nyt 3v aikaa, ja asiasta keskustellessamme n. pari vuotta sitten ystäväni sanoi että hänellä ei ole käynyt pettäminen mielessäkään pitkään aikaan. Eipä käynyt mielen vieressäkään sotkeutua toisten ihmisten elämiin ja asioihin, minä olen ystävälleni ystävä, ja lojaali hänelle, en hänen kumppanilleen. Ainoa mitä olen sanonut on ollut että en valehtele puolestasi, eli et saa sanoa että olit luonani yötä, tai voit sanoa, mutta jos miehesi kysyy, niin minä en valehtele vaan sanon että et ole luonani ollut. En tiedä käyttikö hän minua alibinaan, mutta jos käytti, niin itsepä riskinsä otti. Nyt jos miehensä alkaisi kyselemään vuosien takaisia yöpymisiä, niin sanoisin vain että en kuule muista noin kauaksi, että on voinut ollakin silloin yötä, mutta en lähde vannomaan.

Komppaan. Mielestäni tämä on terve ja aikuismainen suhtautuminen asiaan.

Mä petin erästä ystävääni hänen miehensä kanssa. Mies on nyt jo kuollut. Ei tulisi mieleenkään kertoa ystävälleni. Se salaisuus menee hautaan lopullisesti sitten minun mukanani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

köh köh

entä kun teidän mies pettää ja kaverisi on hiljaa

sitten itketään MIKSI MINÄ OLEN VIIMEINEN JOKA TIETÄÄÄÄÄÄÄ

Jos ystävää petetään, niin totta kai siitä kerrotaa ystävälle. Samoin ystävä kertoo minulle, jos mieheni pettäisi. Ystävälle ollaan lojaaleja, ei sille puolisolle. 

Kai naiset muistatte myös hyvillä mielin hyväksyä tämän miehiltäkin?

Ai minkä? Tottakai miehen kaverit ovat lojaaleja miehelleni, eivätkä minulle. Minun kaverini taas ovat lojaaleja minulle, eivätkä kerro kaikkia asioitani saman tien miehelleni. Pettämiskuviossa sama homma,tietysti, vaikka sitä ei meidän kohdallamme tarvitsekaan edes miettiä, siis sitä pettämistä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kertoisi mitään. Mun ystävät on mun ystäviä ja olen ”heidän puolella”, vaikka he tekisivätkin jotain mikä minun mielestäni on väärin. Rikokset toki eri asia.

Kyllä. Ystävyyssuhteessa lojaalius on vähintään yhtä tärkeää kuin parisuhteessa. Jos on valmis menettämään ystävänsä, ottakoon sitten riskin pettämällä tämän luottamuksen. Parhaimmillaan lopputulos on, että menee sekä ystävyyssuhde, että sen ystävän parisuhde. Reilua? Kannattaa todella miettiä kuinka kovasti niitä omia arvoja, mielipiteitä ja tulkintoja pitää yrittää ylemmyydentunnossaan muille tuputtaa.

Nämä! Liikuttavaa kuinka puhtoisia pulmusia kommentojat ovat ja je esustavat, että kertoa pitää ja kaikille ja ehdottomasti. Odottakaapa, kun kalahtaa joskus omalle kohdalle... Kuka tahansa voi esim. ihastua jopa tosi tulisestikin - olipa varattu tai ei. Elämän käänteet ovat joskus hyvin ennalta-arvaamattomia, jopa täydellisistä täydellisimmille ihmisille.

Ja ystävyydestä; Minulle ystävyys tarkoittaa sitä, että ystävä on minun puolellani tapahtuipa mitä tahansa. En tarvitse moraalinvartijaa enkä besserwisseriä elämääni, vaan oletan, että ystävien kesken vallitsee luottamus, joka kestää kaiken - ihan kaiken. Näin ollen toisen salaisuuksia ei kerrota missään tilanteessa.

Pettämistapauksessa tilanne on mielestäni tasan pettäjän ja petetyn osapuolen välinen juttu. Muille ei tarvitse tilittää, selittää eikä perustella mitään.

Minä ajattelen, että ap:lla ei ole sen enempää moraalista velvollisuutta kertoa ystävän kumppanille pettämisestä kuin toisaalta velvollisuutta pitää ystävän salaisuuttakaan. Ap:n on minusta oikeutettua tehdä aivan kummin tuntuu hyvältä. Tosin, jos haluaa kertoa, niin reilua olisi ensin antaa ystävälle mahdollisuus kertoa itse kumppanilleen pettämisestä, sillä se olisi se paras vaihtoehto. Ikuisuuksia ei kuitenkaan tarvitse jäädä odottamaan, jos ei halua. Moni on täällä sitä mieltä, että ulkopuolisten ei pidä sekaantua asiaan. Ap:n ystävän olisi kannattanut miettiä tätä siinä vaiheessa, ennen kuin sekoilee ap:n nähden - onko ystävällä samanlaiset ajatukset näistä asioista kertomisesta kuin minulla? Ystävä teki tietoisen valinnan ja otti tietoisen riskin pettäessään puolisoaan ap:n tietoisuudessa. Toisaalta minä - ja moni muu - ajattelen, että haluaisin itse saada tietää, jos oma kumppani pettäisi. Kertomiseen ei kuitenkaan ole ap:lla moraalista velvollisuutta, sillä hän ei ole pyytänyt tulla sotketuksi tuollaiseen soppaan, eikä hänen halutessaan tarvitse siihen osallistua.

Eli ap tehköön miten vain, sekä kertominen että kertomatta jättäminen on täysin ok.