Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.

Vierailija
11.06.2019 |

Minä aloitan:

Kaapit ovat täynnä luurankoja, isompia ainakin, pienistä pystyn yleensä puhumaan. Iso luuranko on ainakin pohjaton yksinäisyys jota koen.

Jollekulle olen kyllä pystynyt mainitsemaan yksinäisyydestä, mutta vain ohimennen. Luulen että se karkoittaisi ihmisiä entisestään.

Kommentit (794)

521/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mä uskon, vaikka en kuulu mihinkään uskontoon. Erosin kirkosta kun tapahtui kaikenlaista. Luotan silti rukouksen voimaan. Mä en tästä avaudu kovin usein. Ja luen myös Raamattua. Olen mi

Vierailija
522/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen nainen ja minulla on sukkahousufetissi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
523/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muutama oma kokemus kirjoitti:

Itse kauheassa talousahdingossa työttömänä (yllättävät terveysongelmat joihin olisi pitänyt pieraista jostain 700e) yhtenä yönä rukoilin työpaikkaa. Olin ollut puoli vuotta työttömänä enkä edes hakenut mihinkään työpaikkaan mutta seuraavana päivänä sain tarjouksen työpaikasta, kutsun työhaastatteluun ja olin tässä paikassa töissä 3 kuukautta. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka Jumala on vastannut rukouksiini.

Nuorena kärsin syömishäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, olin masentunut eikä minulla ollut ystäviä. Olin huono tutustumaan ja huono itsetuntoinen. Itkin itseni uneen iltaisin yksinäisyyttäni. Ennen lukion aloittamista, rukoilin että saisin ystävän. Ensimmäisenä päivänä tutustuin erääseen tyttöön kun jouduimme tekemään samaa paritehtävää, ja meistä tuli parhaat ystävät. Edelleen, nyt 10 vuotta tämän jälkeen, hän on paras ystäväni ja ainoa ihminen joka ymmärtää minua. Ollaan vieläkin tekemisissä päivittäin.

Kun olin teini, mummoni kuoli ja otin sen tosi raskaasti. En ollut koskaan menettänyt ketään läheistä, enkä pystynyt käsittelemään sitä, olin niin surullinen että harkitsin itsemurhaa, tuntui etten kestä sitä surua. Rukoilin apua. Sitten näin eräänä yönä mummostani todella rauhoittavan ja ihanan unen. Seuraavana aamuna kaikki suru oli poissa ja minulla oli rauhallinen ja onnellinen olo. En ole sen päivän jälkeen kyennyt suremaan mummoani vieläkään, aina on vain levollinen olo kun häntä ajattelen.

Nämä ovat jääneet parhaiten mieleen. Kummassakaan kahdessa ensimmäisessä tapauksessa en tehnyt itse elettäkään asian eteen vaan ratkaisut vaan tupsahtivat eteeni taivaasta (kirjaimellisesti).

Jeesus ja jumala eivät tulleet ojentamaan sinulle työpaikkaa tai rahoja, eivät patistaneet muukalaista samaan lukioon ystävystymään kanssasi eivätkä panneet sinun aivoihisi kaunista unta kaipaamastasi mummosta, vaan aivosi uneksivat hänestä itse. Kirjaimellisesti mikään ei tupsahtanut taivaasta eteesi.

Onnistuit kaikissa tapauksissa tekemään jotakin oikein. Ota kunnia itsellesi siitä, että sinusta tiedettiin työnhakijana, sinä uskalsit ystävystyä ja aivosi kehräsivät kokoon rauhoittavan unen. Et tarvitse siihen tästedeskään mielikuvituskavereita.

Juuri tämän takia ei voida uutisoida Jeesuksen auttaneen missään koska kaikkelle keksitään aina jokin toinen selitys. Tuttuni on myös parantunut tieteellisesti parantumattomasta sairaudesta rukoilemalla, tämä jätti lääkärin aika sanattomaksi kun totesi sairauden kadonneen täysin. Mutta tällekin varmasti keksitään jokin muu selitys tai jos ei keksitä niin sitte syytetään valehtelusta tai leimataan hulluksi.

Minäpä korjaan sinun kirjoituksesi:

"Juuri tämän takia ei voida uutisoida Jeesuksen auttaneen missään koska kaikkelle löydetään aina jokin toinen selitys. Tuttuni on myös parantunut tieteellisesti parantumattomasta sairaudesta ajan mittaan, tämä jätti lääkärin aika sanattomaksi kun totesi sairauden kadonneen täysin. Mutta tällekin varmasti löydetään jokin muu selitys tai jos ei löydetä niin sitte syytetään valehtelusta tai leimataan hulluksi."

Minä olen ollut uskonnoton koko ikäni eli yli viisikymmmentä vuotta. Sairastuin nuorena tautiin, jota ei osattu nimetä eikä parantaa. Parannuin täysin. Kukaan ei taatusti rukoillut yhtään mitään.

Olen joutunut kerran tilanteeseen, jossa lääkärit arvelivat, että saatan menettää näköni. En menettänyt. Eikä taaskaan kukaan rukoillut yhtään mitään. Miten sinä selität tällaiset ihmeparantumiset?

Meinaatko ettei Jumala voi parantaa jos kukaan ei rukoile? Ja mistä tiedät, ettei kukaan rukoillut?

Mielikuvitusolennot ovat mielikuvitusolentoja. Älä viitsi olla lapsellinen.

Vierailija
524/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Tää ei ole kauhean paha, mutta ei tästä kukaan tiedä. 25-vuotiaana rakastuin 51-vuotiaaseen mieheen palavasti. Kyse oli vilpittömästä rakkaudesta eikä mistään rahasta. Mies oli komea ja todella välittävä, kertakaikkiaan unelmien mies. Mies kiinnostui minusta ja aloimme tapailemaan useasti. Lopulta huomasimme olevan aivan rakastuneita toisiimme. Suhteemme kesti kolme vuotta. Pelkäsin läheisteni reaktioita, joten en kertonut suhteesta mitään heille. Miehelle suhteemme ei ollut mitenkään ongelma, kävin esimerkisi tapaamassa hänen äitiään. Suhde päättyi siihen kun mies kyllästyi salailuun ja ymmärrettävää se on. Suhteemme olisi kestänyt varmaan vielä pitkään jos olisin ollut valmis seurustelemaam avoimesti ja esittelemään hänen läheisilleni. Nykyään kaduttaa todella paljon että annoin hänen lähteä. Rakastan sitä miestä edelleen todella paljon.

Jos hän ei ole suhteessa, yritä.

Vierailija
525/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Häpeän nuoruuttani ja asioita mitä tein sekaisin ollessani. Kärsin jo nuorena pahasta ahdistus- ja paniikkihäiriöstä. Hain apua ja lääkäriltä tarjottiin nuorelle vain vahvoja lääkkeitä, ajatus ahdisti liikaa. En halunnut lääkitystä, ja se oli ainoa "tuki" mitä sain. Hyvin nopeasti aloin sitten juomaan alkoholia ja kokeilemaan lähes kaikkea mitä tarjottiin. Join ensimmäisen kerran 13-vuotiaana ja tilanne oli kahdessa vuodessa jo hyvin huono. Muistinmenetyksiä, traumaattisia hyväksikäyttöjä.. Jotenkuten onnistuin pitämään perheeni tietämättömänä. Kaveripiirissä minut tunnettiin pitkään vain parhaana bilettäjänä. Jo 16-vuotiaana porukkaan kuului aikuisia päihdeongelmaisia. Olin hyvin hukassa ja rikki. Join viikonloput niin että muisti meni, ja arkena niin että jäin usein saikulle oksennuskrapulassa. Muutin heti 18-vuotiaana omilleni, joka mahdollisti ongelman piilossa pysymisen. Kaveripiiri ei joko huomannut tilaani, tai piti sitä edelleen vaan astetta kovempana biletyksenä. Porukan "mädät omenat" eivät tietenkään välittäneet, vaan puhuivat aina baariin. He pettyivät ja katosivat kun lopetin juomisen. Aidot ystävät jäivät ja tukivat. Tukivat, vaikka todellinen ongelman laajuus oli heiltäkin pimennossa.

Olin myös pitkään hyvin itsetuhoinen, sillä häpesin elämääni ja itseäni.

Päälle parikymppisenä heräsin useiden "läheltä piti" tilanteiden jälkeen todellisuuteen. Olin ollut jo yli viisi vuotta alkoholisti. En oikeastaan tiedä mistä löysin voiman lopettaa, olin niin syvällä etten välittänyt kuolisinko öisillä retkilläni.

Perheeni on kaikinpuolin hyvä, vain se piti minut hengissä ja heidän takiaan jaksoin pitää kulissia niinkin pitkään. Ehkä perhe oli motivaationi saada ote elämästä.

Tästä on jo paljon aikaa, nykyään elämä hallinnassa absolutistina. Eipä taitaisi kukaan uskoa miten pohjalla elin pitkään.

Joskus mietin, missä vanhan kaveripiirin muut nuoret ihmiset ovat tänä päivänä.. vain muutamasta tiedän varmasti, että ovat jo haudassa.

Vierailija
526/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Onhan näitä luurankoja muutama tuolla mielen sopukoissa.

Kuumottavin asia josta vaikea kertoa oikein kenellekään (ymmärrettävästä syystä) on, että en koe enää rakastavani avopuolisoa ja sen sijaan pitkähkön ajan kuluessa kehittynyt tosi voimakkaita tunteita tämän parasta ystävää kohtaan, ehkä jopa hieman rakastunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
527/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitä serkumpi sitä herkumpi. Veimme toistemme neitsyyden.

Vierailija
528/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Aikanaan loukkaannuin ja paha fyysinen palovamma kasvojen sivussa mitä meikillä ja hiuksilla peitän koska haluan että kohdellaan ilman sääliä tai kuvotusta

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
529/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Häpeän nuoruuttani ja asioita mitä tein sekaisin ollessani. Kärsin jo nuorena pahasta ahdistus- ja paniikkihäiriöstä. Hain apua ja lääkäriltä tarjottiin nuorelle vain vahvoja lääkkeitä, ajatus ahdisti liikaa. En halunnut lääkitystä, ja se oli ainoa "tuki" mitä sain. Hyvin nopeasti aloin sitten juomaan alkoholia ja kokeilemaan lähes kaikkea mitä tarjottiin. Join ensimmäisen kerran 13-vuotiaana ja tilanne oli kahdessa vuodessa jo hyvin huono. Muistinmenetyksiä, traumaattisia hyväksikäyttöjä.. Jotenkuten onnistuin pitämään perheeni tietämättömänä. Kaveripiirissä minut tunnettiin pitkään vain parhaana bilettäjänä. Jo 16-vuotiaana porukkaan kuului aikuisia päihdeongelmaisia. Olin hyvin hukassa ja rikki. Join viikonloput niin että muisti meni, ja arkena niin että jäin usein saikulle oksennuskrapulassa. Muutin heti 18-vuotiaana omilleni, joka mahdollisti ongelman piilossa pysymisen. Kaveripiiri ei joko huomannut tilaani, tai piti sitä edelleen vaan astetta kovempana biletyksenä. Porukan "mädät omenat" eivät tietenkään välittäneet, vaan puhuivat aina baariin. He pettyivät ja katosivat kun lopetin juomisen. Aidot ystävät jäivät ja tukivat. Tukivat, vaikka todellinen ongelman laajuus oli heiltäkin pimennossa.

Olin myös pitkään hyvin itsetuhoinen, sillä häpesin elämääni ja itseäni.

Päälle parikymppisenä heräsin useiden "läheltä piti" tilanteiden jälkeen todellisuuteen. Olin ollut jo yli viisi vuotta alkoholisti. En oikeastaan tiedä mistä löysin voiman lopettaa, olin niin syvällä etten välittänyt kuolisinko öisillä retkilläni.

Perheeni on kaikinpuolin hyvä, vain se piti minut hengissä ja heidän takiaan jaksoin pitää kulissia niinkin pitkään. Ehkä perhe oli motivaationi saada ote elämästä.

Tästä on jo paljon aikaa, nykyään elämä hallinnassa absolutistina. Eipä taitaisi kukaan uskoa miten pohjalla elin pitkään.

Joskus mietin, missä vanhan kaveripiirin muut nuoret ihmiset ovat tänä päivänä.. vain muutamasta tiedän varmasti, että ovat jo haudassa.

Lähes identtinen tausta itsellänikin takana. Itsekin kärsin edelleen häpeästä. Hyvä kuitenkin, että ihmiset osaa taistella itsensä irti huonosta elämästä.. tahdosta se on vain kiinni.

Vierailija
530/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yksikään täällä ei kirjoita kannattavansa salaa persuja. Onko niistä tullut mainstreamia?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
531/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kävin tindertreffeillä naisen luona vajaa 4 vuotta sitten. Panimme, emmekä koskaan tavanneet uudestaan. Parin kuukauden päästä tästä viestittelimme, ja nainen oli raskaana. Ei kuitenkaan tiennyt oliko minulle, vai toiselle miehelle (jonka kanssa viestitellessämme jo seurusteli). Sovimme että oli lapsi biologisesti kenen tahansa, niin tämä hänen kanssa seurusteleva mies on hänelle isä. Myös se toinen mies on tietoinen tästä. Sovimme että eivät kerro minulle isyystestin tulosta, ja yhteydenpitomme loppuu. Sopimus on pitänyt, emmekä ole yli 3 vuoteen vaihtaneet sanaakaan. En tiedä onko lapsi biologisesti minun, vai tämän toisen miehen. Tämä asia vaivaa minua ajoittain, enkä ole puhunut tästä yhtään kenellekään. Haluan pitää asian oman elämäni ulkopuolella.

mies, 33 vuotta

Vierailija
532/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi on sinun. Mikäli se olisi sen toisen miehen, olisi nainen luultavimmin kertonut sinulle siitä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
533/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En voi kertoa sitä ikinä. Edes anonyymisti täällä.

Asia on niin kamala. En ole tappanut ketään tms. Eli kuolemasta ei ole kyse. Mutta pilannut ihmien elämän. Koko elämän

Minä ainakin olen kertonut elämäni pilaajasta muille, ihan nimen kanssa :)

Vierailija
534/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen varattuna rakastunut mieheen, johon ei todellakaan pitäisi.

Pornon katsominen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
535/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

muutama oma kokemus kirjoitti:

Itse kauheassa talousahdingossa työttömänä (yllättävät terveysongelmat joihin olisi pitänyt pieraista jostain 700e) yhtenä yönä rukoilin työpaikkaa. Olin ollut puoli vuotta työttömänä enkä edes hakenut mihinkään työpaikkaan mutta seuraavana päivänä sain tarjouksen työpaikasta, kutsun työhaastatteluun ja olin tässä paikassa töissä 3 kuukautta. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka Jumala on vastannut rukouksiini.

Nuorena kärsin syömishäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, olin masentunut eikä minulla ollut ystäviä. Olin huono tutustumaan ja huono itsetuntoinen. Itkin itseni uneen iltaisin yksinäisyyttäni. Ennen lukion aloittamista, rukoilin että saisin ystävän. Ensimmäisenä päivänä tutustuin erääseen tyttöön kun jouduimme tekemään samaa paritehtävää, ja meistä tuli parhaat ystävät. Edelleen, nyt 10 vuotta tämän jälkeen, hän on paras ystäväni ja ainoa ihminen joka ymmärtää minua. Ollaan vieläkin tekemisissä päivittäin.

Kun olin teini, mummoni kuoli ja otin sen tosi raskaasti. En ollut koskaan menettänyt ketään läheistä, enkä pystynyt käsittelemään sitä, olin niin surullinen että harkitsin itsemurhaa, tuntui etten kestä sitä surua. Rukoilin apua. Sitten näin eräänä yönä mummostani todella rauhoittavan ja ihanan unen. Seuraavana aamuna kaikki suru oli poissa ja minulla oli rauhallinen ja onnellinen olo. En ole sen päivän jälkeen kyennyt suremaan mummoani vieläkään, aina on vain levollinen olo kun häntä ajattelen.

Nämä ovat jääneet parhaiten mieleen. Kummassakaan kahdessa ensimmäisessä tapauksessa en tehnyt itse elettäkään asian eteen vaan ratkaisut vaan tupsahtivat eteeni taivaasta (kirjaimellisesti).

Jeesus ja jumala eivät tulleet ojentamaan sinulle työpaikkaa tai rahoja, eivät patistaneet muukalaista samaan lukioon ystävystymään kanssasi eivätkä panneet sinun aivoihisi kaunista unta kaipaamastasi mummosta, vaan aivosi uneksivat hänestä itse. Kirjaimellisesti mikään ei tupsahtanut taivaasta eteesi.

Onnistuit kaikissa tapauksissa tekemään jotakin oikein. Ota kunnia itsellesi siitä, että sinusta tiedettiin työnhakijana, sinä uskalsit ystävystyä ja aivosi kehräsivät kokoon rauhoittavan unen. Et tarvitse siihen tästedeskään mielikuvituskavereita.

Juuri tämän takia ei voida uutisoida Jeesuksen auttaneen missään koska kaikkelle keksitään aina jokin toinen selitys. Tuttuni on myös parantunut tieteellisesti parantumattomasta sairaudesta rukoilemalla, tämä jätti lääkärin aika sanattomaksi kun totesi sairauden kadonneen täysin. Mutta tällekin varmasti keksitään jokin muu selitys tai jos ei keksitä niin sitte syytetään valehtelusta tai leimataan hulluksi.

Minäpä korjaan sinun kirjoituksesi:

"Juuri tämän takia ei voida uutisoida Jeesuksen auttaneen missään koska kaikkelle löydetään aina jokin toinen selitys. Tuttuni on myös parantunut tieteellisesti parantumattomasta sairaudesta ajan mittaan, tämä jätti lääkärin aika sanattomaksi kun totesi sairauden kadonneen täysin. Mutta tällekin varmasti löydetään jokin muu selitys tai jos ei löydetä niin sitte syytetään valehtelusta tai leimataan hulluksi."

Minä olen ollut uskonnoton koko ikäni eli yli viisikymmmentä vuotta. Sairastuin nuorena tautiin, jota ei osattu nimetä eikä parantaa. Parannuin täysin. Kukaan ei taatusti rukoillut yhtään mitään.

Olen joutunut kerran tilanteeseen, jossa lääkärit arvelivat, että saatan menettää näköni. En menettänyt. Eikä taaskaan kukaan rukoillut yhtään mitään. Miten sinä selität tällaiset ihmeparantumiset?

Meinaatko ettei Jumala voi parantaa jos kukaan ei rukoile? Ja mistä tiedät, ettei kukaan rukoillut?

Mielikuvitusolennot ovat mielikuvitusolentoja. Älä viitsi olla lapsellinen.

Ei tässä nyt pointtina ollut se, onko Jumala mielikuvitusta,  vaan edellisen kirjoittajan ontuva logiikka.

Vierailija
536/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mieti vielä tarkkaan, ettet ole ajatuksiesi kanssa kuplassa. Oletko varma ettei mitään apua ole? 

Vierailija
537/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vaimoni on kiltti ja hyväntahtoinen ihminen. Joskus minulta naksahtaa päässä jotakin, pieksen häntä raivon vallassa, pakotan seisomaan nurkkaa katsoen alastomana, takamus ja selkä täynnä piiskasta tulleita naarmuja. Hän itkee ja pyytää lopettamaan. Kukaan ulkopuolinen ei siitä puhu, mutta tietävät kyllä, vaimoni katse muuttuu usein pelokkaaksi, ei osallistu juurikaan keskusteluun kun olemme ystäviemme kanssa illan vietossa, sanoo että katsoo paremmaksi olla vaiti ja huomaamaton kuin saada todella kovan selkäsaunan jostain sanomisistaan. Kärsin noistä raivonpuuskistani kovasti, en voi asiantuntijaltakaan apua hakea.

Näen joskus aamuöisin painajaismaisia unia, niissä hän on alastomana lattialla ja pyytää älä lyö enää.

Miten pääsisin noista raivokohtauksista eroon+

1. Laita avioerohakemus vireille ja muuta omaan asuntoon NYT HETI.

2. Hankkiudu terapiaan ja ota lisäksi yhteyttä esim. Jussi-työhön.

Vierailija
538/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei, velkasummasi on tällä hetkellä niin pieni että et ole ihan suossa vielä. Yritä etsiä mahdollista muuta pienikorkoisempaa lainaa (laita vaikka lendoon kilpailutus netissä tms) ja maksa sillä pikavippisi pois. Pikavippien ongelma on se että velkasumma ei pienene kun korot ovat niin isot. Veljeni otti konkurssin takia pikavippejä sillä lopputuloksella että hänellä on ulosotossa 40 000e. Äitini taas otti pikavippejä kun yritti auttaa veljeäni. Tällä hetkellä veljeni vippitilit on suljettu, äidilleni on hankittu pienikorkoisempaa lainaa, ja pikkuhiljaa velat lyhenevät mutta monesti heillä ei riitä rahat edes ruokaan. Tärkein neuvo jonka voin sinulle antaa, on että ÄLÄ ENÄÄ OTA LISÄÄ VIPPIÄ VAIKKA MIKÄ OLISI.

Minäkin uskon Jumalaan, ja olen itsekin ollut taloudellisissa ahdingoissa monesti, mutta aina Jumala on järjestänyt ulospääsyn. On saattanut olla tilillä 5e ja sillä pitäisi kuukausi syödä, mutta en ole ottanut vippejä. Jostain on aina rahaa tupsahtanut, kun vain täysillä luottaa Jumalan huolenpitoon. Tämä meille luvataan raamatussa: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai joisitte.. teidän taivaallinen isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan... etsikää Jumalaa ja hänen vanhurskauttansa niin myös kaikki tämä teille annetaan."[/quote]

Kiitos paljon vastauksestasi! Olen otettu pelkästä myötätunnosta, vaikka täysin tuntematon olenkin. Tämä koskettaa.. <3

Muuten olisin jo ottanutkin tavallisen pienikorkoisen lainan jo alunperinkin, mutta kun tuloni ovat niin pienet että sellaista ei myönnetä.. :(  Ja se takuusäätiö olisi myös hyvä juttu, jos tosiaan saisin voimia..

Mutta kiitos kauniista sanoista ja myös tuosta ihanasta raamatun lauseesta. <3<3<3

Vierailija
539/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin koulukiusattu koko peruskoulun ajan. En ole kehdannut kertoa tästä muille kuin miehelleni ja joillekin sattumalta tapaamilleni koulukiusatuille. Jollain tapaa pelkään edelleen, että jotkut saattaisivat huomata minusta jonkin heikkouden ja alkaa kiusata. Varmaan näiden kokemuksien pohjalta minulle on myös jäänyt jonkinlainen sisäinen arvottomuuden tunne. Minun on kamalan vaikea uskoa, että kukaan voisi rakastaa minua. Siksi en ole uskaltanut sanoa miehellenikään rakastavani häntä, koska jotenkin pelkään että hän silloin huomaisi ettei hän itse asiassa rakasta minua. 

Vierailija
540/794 |
15.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Olen varattuna rakastunut mieheen, johon ei todellakaan pitäisi.

Pornon katsominen.

Terve kohtalotoveri, minulla sama.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi yksi kaksi