Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.

Vierailija kirjoitti:

Surullista lukea. Toivoisin, että jokaisella olisi edes yksi ihminen, jolle on pystynyt vaikeista asioista puhumaan. Itse tajusin kommentteja lukiessani, että minulla ei ole mitään mistä en olisi jollekin puhunut. Jäin miettimään, että mistä johtuu se, että ei puhu? Ei ole ketään, jolle puhua? Ei luota kehenkään riittävästi? Ei löydä sanoja?

Liian kammottavia asioita, pumpulissa-ihmiset ei ymmärtäisi kuitenkaan ja siinä vain leimaisi itsensä..

Sellainen, että en pysty edes kirjoittamaan siitä. Iso osa niistä mitä täällä on, ovat sellaisia, että eiväthän ne edes ole oma vika, vaan päinvastoin niiden kirjoittajille on tehty pahaa. Siis kun täällä kerrotaan vaikka hyväksikäytön uhriksi joutumisesta.

Se mitä minulla on, on täysin oma vika ja valinta. Se on jotain niin kamalaa, että sitä ei voi ikinä antaa anteeksi eikä pidäkään. Viimeksi tänään mietin, että pitäisikö vain mennä junan alle vai olisiko oikeudenmukaisempaa, että vain elän ja tunnen tämän häpeän ja syyllisyyden. Olen ihmissaastaa tämän asian takia, ja kun kuolen, joudun varmasti Helvettiin jos se on olemassa. Ja täysin ansaitusti.

Ja jos todella tekisin sen minkä voin, vaikka tätä ei voikaan millään sovittaa, niin kertoisin tämän kaiken vaikka täällä omalla nimelläni. Ja kaikille, joita tunnen. Sehän olisi minulle oikein. Mutta olen niin raukka, etten ole tehnyt sitä.

Minä tunnen Jeesus Kristuksen.

t. Pietari ennen kukonlaulua

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, että en pysty edes kirjoittamaan siitä. Iso osa niistä mitä täällä on, ovat sellaisia, että eiväthän ne edes ole oma vika, vaan päinvastoin niiden kirjoittajille on tehty pahaa. Siis kun täällä kerrotaan vaikka hyväksikäytön uhriksi joutumisesta.

Se mitä minulla on, on täysin oma vika ja valinta. Se on jotain niin kamalaa, että sitä ei voi ikinä antaa anteeksi eikä pidäkään. Viimeksi tänään mietin, että pitäisikö vain mennä junan alle vai olisiko oikeudenmukaisempaa, että vain elän ja tunnen tämän häpeän ja syyllisyyden. Olen ihmissaastaa tämän asian takia, ja kun kuolen, joudun varmasti Helvettiin jos se on olemassa. Ja täysin ansaitusti.

Ja jos todella tekisin sen minkä voin, vaikka tätä ei voikaan millään sovittaa, niin kertoisin tämän kaiken vaikka täällä omalla nimelläni. Ja kaikille, joita tunnen. Sehän olisi minulle oikein. Mutta olen niin raukka, etten ole tehnyt sitä.

Olet vastuussa jonkun kuolemasta?

Ehkä se, että en ole kertonut kenellekään (paitsi täällä palstalla), että edellisessä suhteessani oli vakavaa henkistä väkivaltaa. Minua on kohdeltu kauhealla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, että en pysty edes kirjoittamaan siitä. Iso osa niistä mitä täällä on, ovat sellaisia, että eiväthän ne edes ole oma vika, vaan päinvastoin niiden kirjoittajille on tehty pahaa. Siis kun täällä kerrotaan vaikka hyväksikäytön uhriksi joutumisesta.

Se mitä minulla on, on täysin oma vika ja valinta. Se on jotain niin kamalaa, että sitä ei voi ikinä antaa anteeksi eikä pidäkään. Viimeksi tänään mietin, että pitäisikö vain mennä junan alle vai olisiko oikeudenmukaisempaa, että vain elän ja tunnen tämän häpeän ja syyllisyyden. Olen ihmissaastaa tämän asian takia, ja kun kuolen, joudun varmasti Helvettiin jos se on olemassa. Ja täysin ansaitusti.

Ja jos todella tekisin sen minkä voin, vaikka tätä ei voikaan millään sovittaa, niin kertoisin tämän kaiken vaikka täällä omalla nimelläni. Ja kaikille, joita tunnen. Sehän olisi minulle oikein. Mutta olen niin raukka, etten ole tehnyt sitä.

Olet vastuussa jonkun kuolemasta?

En pysty kertomaan, että mistä on kyse. Ja minua pidettäisiin kuitenkin trollina jos kertoisin. Olen joskus kirjoittanut tästä aiheesta niin, että kirjoitin sen koskemaan tuttuani enkä itseäni ja aloitusta sanottiin trolliksi ja se poistettiin niin nopeasti, että tuskin sitä kukaan edes muistaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

Tiedän että tällainen kyseleminen on ärsyttävää, mutta kysyn kuitenkin, koska vakava asia. Oltiinko niissä kaikissa paikoissa sitä mieltä, että tilanteessasi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha? Ja toivotettiin kuitenkin kaikenlaista hyvää? Mitä tapahtuisi jos et tappaisikaan itseäsi, kuolisitko kuitenkin vai mitä tarkoittaa, että et voi selvitä?

Ei missään tietenkään ole sanottu, että ainoa vaihtoehto on itsemurha, mutta käytännössä tuo "ei tuosta tilanteesta voi selvitä", "yritä nyt pärjätä" ja "kyllä on hirveän vaikea tilanne" on sama asia. Esimerkiksi kriisipuhelimen työntekijälle minun pitkä viimesyksyinen puheluni oli varmasti kauhea kokemus, kun hänellä ei ollut antaa mitään muuta kuin kuunteleva korva. Tuolloin oli vielä pieni mahdollisuus siihen, että elämäntilanteeni muuttuisi, mutta enää ei ole, joten tiedän olla aiheuttamatta syyttömille ahdistusta, vaikka se jossain määrin kuuluisikin heidän työhönsä.

Jotta kukaan voisi ottaa konkreettista kantaa tilanteeseeni, minun olisi kerrottava tarinani pitkältä ajalta ja kertoa asioita, joista henkilöllisyyteni voi ottaa hyvin helposti selville. Tunnistamisesta ei seuraisi mitään positiivista. Ympäripyöreästi minun ei taas kannata avautua; osallistuin talvella pariin ahdistuneiden keskusteluun täällä, mutta siinä ilkeät ja näsäviisaat ihmiset pääsivät juhlimaan ja hyvää tarkoittavien neuvot olivat kaikesta huolimatta yhtä tyhjän kanssa.

Olen aivan varma, että kukaan ei ole sanonut sinulle, ettei tilanteestasi voi selvitä. Sen sijaan he ovat voineet sanoa, että entinen puolisosi ei tule takaisin tai että sinusta ei tule koskaan huippulaulajaa.

Olet masentunut ja tarvitset osastohoitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, että en pysty edes kirjoittamaan siitä. Iso osa niistä mitä täällä on, ovat sellaisia, että eiväthän ne edes ole oma vika, vaan päinvastoin niiden kirjoittajille on tehty pahaa. Siis kun täällä kerrotaan vaikka hyväksikäytön uhriksi joutumisesta.

Se mitä minulla on, on täysin oma vika ja valinta. Se on jotain niin kamalaa, että sitä ei voi ikinä antaa anteeksi eikä pidäkään. Viimeksi tänään mietin, että pitäisikö vain mennä junan alle vai olisiko oikeudenmukaisempaa, että vain elän ja tunnen tämän häpeän ja syyllisyyden. Olen ihmissaastaa tämän asian takia, ja kun kuolen, joudun varmasti Helvettiin jos se on olemassa. Ja täysin ansaitusti.

Ja jos todella tekisin sen minkä voin, vaikka tätä ei voikaan millään sovittaa, niin kertoisin tämän kaiken vaikka täällä omalla nimelläni. Ja kaikille, joita tunnen. Sehän olisi minulle oikein. Mutta olen niin raukka, etten ole tehnyt sitä.

Olet vastuussa jonkun kuolemasta?

En pysty kertomaan, että mistä on kyse. Ja minua pidettäisiin kuitenkin trollina jos kertoisin. Olen joskus kirjoittanut tästä aiheesta niin, että kirjoitin sen koskemaan tuttuani enkä itseäni ja aloitusta sanottiin trolliksi ja se poistettiin niin nopeasti, että tuskin sitä kukaan edes muistaa.

Jokaista aloitusta täällä sanotaan trolliksi, paitsi niitä, joita kukaan ei kommentoi.

Olen alkanut ilmoittaa ne pisteytykset asiattomiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellainen, että en pysty edes kirjoittamaan siitä. Iso osa niistä mitä täällä on, ovat sellaisia, että eiväthän ne edes ole oma vika, vaan päinvastoin niiden kirjoittajille on tehty pahaa. Siis kun täällä kerrotaan vaikka hyväksikäytön uhriksi joutumisesta.

Se mitä minulla on, on täysin oma vika ja valinta. Se on jotain niin kamalaa, että sitä ei voi ikinä antaa anteeksi eikä pidäkään. Viimeksi tänään mietin, että pitäisikö vain mennä junan alle vai olisiko oikeudenmukaisempaa, että vain elän ja tunnen tämän häpeän ja syyllisyyden. Olen ihmissaastaa tämän asian takia, ja kun kuolen, joudun varmasti Helvettiin jos se on olemassa. Ja täysin ansaitusti.

Ja jos todella tekisin sen minkä voin, vaikka tätä ei voikaan millään sovittaa, niin kertoisin tämän kaiken vaikka täällä omalla nimelläni. Ja kaikille, joita tunnen. Sehän olisi minulle oikein. Mutta olen niin raukka, etten ole tehnyt sitä.

Olet vastuussa jonkun kuolemasta?

En pysty kertomaan, että mistä on kyse. Ja minua pidettäisiin kuitenkin trollina jos kertoisin. Olen joskus kirjoittanut tästä aiheesta niin, että kirjoitin sen koskemaan tuttuani enkä itseäni ja aloitusta sanottiin trolliksi ja se poistettiin niin nopeasti, että tuskin sitä kukaan edes muistaa.

Jokaista aloitusta täällä sanotaan trolliksi, paitsi niitä, joita kukaan ei kommentoi.

Olen alkanut ilmoittaa ne pisteytykset asiattomiksi.

Kai modekin piti sitä trollina kun se kerran poistettiin.

Jatkuva kateus, negatiivisuus ja ilo muiden vastoinkäymisistä.

Oikein toivon muille pahaa ja inhoan itseäni sen vuoksi. Olen myös jättänyt kavereita koska en osaa aidosti iloita heidän onnistumisistaan, vaan heti tunnen kateutta.

Olen todella yksinäinen ja epäonnistunut parisuhteissa. Olen myös kokenut todella rankkoja asioita. Minut esimerkiksi raiskattiin väkivaltaisesti. Ja olen kokenut pari kertaa äärimmäisesti luottamuksen pettämisen. Olen myös masentunut sekä ahdistunut eikä elämälläni ole mitään tarkoitusta. Vihaan ulkonäköäni ja itseäni. Olen niin katkeroitunut että parempi kun olenkin yksin. Töissä jaksan juuri ja juuri esittää pirteää. Siellä kukaan ei tiedä minusta mitään ja kaikki luulevat minun olevan kiltti ja hyväsydäminen vaikka olen pelkkää saastaa.

Elin kymmenen vuotta miehen kanssa, joka pahoinpiteli minut aina kun joi viinaa eli joka viikonloppu. Kävin lukuisia kertoja sairaalassa tikattavana tai kipsattavana, aina selitin, että olin kaatunut jossain. Kaikki luuli, että oon kömpelö ja tapaturma altis.

Yritin miljoonat kerrat lähteä suhteesta, silloin mies uhkasi tappaa mut ja hakkasi tai kuristi vaan enemmän. Jos sanoin kertovani kaikille totuuden, mies nauroi ettei kukaan mun kaltaista sekopäätä usko. Pääsin miehestä eroon vasta kun hän rakastui toiseen naiseen. Yritin hänen uutta naista varoittaa, mutta ei hän uskonut, olin vaan valehteleva katkera exä.

Vierailija kirjoitti:

Jatkuva kateus, negatiivisuus ja ilo muiden vastoinkäymisistä.

Oikein toivon muille pahaa ja inhoan itseäni sen vuoksi. Olen myös jättänyt kavereita koska en osaa aidosti iloita heidän onnistumisistaan, vaan heti tunnen kateutta.

Olen todella yksinäinen ja epäonnistunut parisuhteissa. Olen myös kokenut todella rankkoja asioita. Minut esimerkiksi raiskattiin väkivaltaisesti. Ja olen kokenut pari kertaa äärimmäisesti luottamuksen pettämisen. Olen myös masentunut sekä ahdistunut eikä elämälläni ole mitään tarkoitusta. Vihaan ulkonäköäni ja itseäni. Olen niin katkeroitunut että parempi kun olenkin yksin. Töissä jaksan juuri ja juuri esittää pirteää. Siellä kukaan ei tiedä minusta mitään ja kaikki luulevat minun olevan kiltti ja hyväsydäminen vaikka olen pelkkää saastaa.

Rakas kulta ihminen

Kaikki kuvailemasi on post-traumaattista stressiä. Se taas on terve reaktio kokemaasi kauheuksiin, mieli pyrkii suojelemaan ihmistä liian järkyttävien tapahtumien jälkeen. Kroppa käy ylikierroksilla ja on jatkuvassa hälytystilassa. Mieli on lukittautunut ja kääntynyt sisäänpäin. Aika on pysähtynyt, oma elämä ei enää kehity ja etene.

Luulen, että esim muihin kohdistuva kateus johtuu siitä, että muiden elämä tuntuu jatkuvan,  kun itse on jumittunut ikuiselta tuntuvaksi ajaksi pimeyteen, josta ei näe minkäänlaista ulospääsyä.

Olen kuin sinä.

Itsensä sabotoiminen, itseen kohdistuva viha ja syvä inho, katkeruus, muihin kohdistuva kateus, negatiivisuus, krooninen masennus ja jatkuva, oksettava ahdistus. Elämä tuntuu merkityksettömältä. Luottamus ihmisiin on mennyt.

Ensimmäiset kymmenen vuotta valitin kaikesta muusta paitsi siitä itse trauman aiheuttaneesta tapahtumasarjasta, koska en kyennyt puhumaan siitä kenellekään. Kukaan - paitsi itse pahantekijät - ei vieläkään tiedä. Väsytin ihmiset ympäriltäni jatkuvalla valituksella ja negatiivisuudella.

Sain julkisilla paikoilla pakokauhukohtauksia, pelkäsin ihmisryhmiä. Peruin sovitut tapaamiset ennen h-hetkeä, koska en vain pystynyt lähteä kotiovesta ulos.

Ystävät eivät koskaan saaneet tietää mistä huono käytökseni johtui. Itseinho ja -viha oli/on loputonta.  Nykyisin minulla ei enää ole ystäviä, koska en jaksa yrittää esittää kenellekään mitään ja tuottaa jatkuvia pettymyksiä. Voimat eivät riitä sellaiseen.

Kirjoitin tämän selostuksen sinulle siksi, että minulla on sinulle pyyntö:  ole kaikesta huolimatta itsellesi niin armollinen, että et enää koskaan käytä itsestäsi tuota tekstisi viimeistä sanaa. Se et ole sinä. 

Virtuaalihalauksia täältä sinne. (Jos olet kuin minä, et enää kestä ihmisten kosketusta tai halauksia.)

LOL että suppelovahvero poika se jatkaa näitä utelujaan stalkaten vauviksen kirjoittajia. Säälittävä pska.

upppp

x

Oon lukenut ketjun läpi. Monenmoista elämänkirjoa.

Itsellänikin on luurankoja ja sisäistä surua. Niin surullinen ja kelpaamaton olo.