Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.

Vierailija
11.06.2019 |

Minä aloitan:

Kaapit ovat täynnä luurankoja, isompia ainakin, pienistä pystyn yleensä puhumaan. Iso luuranko on ainakin pohjaton yksinäisyys jota koen.

Jollekulle olen kyllä pystynyt mainitsemaan yksinäisyydestä, mutta vain ohimennen. Luulen että se karkoittaisi ihmisiä entisestään.

Kommentit (794)

Vierailija
481/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse kauheassa talousahdingossa työttömänä (yllättävät terveysongelmat joihin olisi pitänyt pieraista jostain 700e) yhtenä yönä rukoilin työpaikkaa. Olin ollut puoli vuotta työttömänä enkä edes hakenut mihinkään työpaikkaan mutta seuraavana päivänä sain tarjouksen työpaikasta, kutsun työhaastatteluun ja olin tässä paikassa töissä 3 kuukautta. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka Jumala on vastannut rukouksiini.

Nuorena kärsin syömishäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, olin masentunut eikä minulla ollut ystäviä. Olin huono tutustumaan ja huono itsetuntoinen. Itkin itseni uneen iltaisin yksinäisyyttäni. Ennen lukion aloittamista, rukoilin että saisin ystävän. Ensimmäisenä päivänä tutustuin erääseen tyttöön kun jouduimme tekemään samaa paritehtävää, ja meistä tuli parhaat ystävät. Edelleen, nyt 10 vuotta tämän jälkeen, hän on paras ystäväni ja ainoa ihminen joka ymmärtää minua. Ollaan vieläkin tekemisissä päivittäin.

Kun olin teini, mummoni kuoli ja otin sen tosi raskaasti. En ollut koskaan menettänyt ketään läheistä, enkä pystynyt käsittelemään sitä, olin niin surullinen että harkitsin itsemurhaa, tuntui etten kestä sitä surua. Rukoilin apua. Sitten näin eräänä yönä mummostani todella rauhoittavan ja ihanan unen. Seuraavana aamuna kaikki suru oli poissa ja minulla oli rauhallinen ja onnellinen olo. En ole sen päivän jälkeen kyennyt suremaan mummoani vieläkään, aina on vain levollinen olo kun häntä ajattelen.

Nämä ovat jääneet parhaiten mieleen. Kummassakaan kahdessa ensimmäisessä tapauksessa en tehnyt itse elettäkään asian eteen vaan ratkaisut vaan tupsahtivat eteeni taivaasta (kirjaimellisesti).

Vierailija
482/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

I Hate Nazis

Sinccis

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
483/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutama oma kokemus kirjoitti:

Itse kauheassa talousahdingossa työttömänä (yllättävät terveysongelmat joihin olisi pitänyt pieraista jostain 700e) yhtenä yönä rukoilin työpaikkaa. Olin ollut puoli vuotta työttömänä enkä edes hakenut mihinkään työpaikkaan mutta seuraavana päivänä sain tarjouksen työpaikasta, kutsun työhaastatteluun ja olin tässä paikassa töissä 3 kuukautta. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka Jumala on vastannut rukouksiini.

Nuorena kärsin syömishäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, olin masentunut eikä minulla ollut ystäviä. Olin huono tutustumaan ja huono itsetuntoinen. Itkin itseni uneen iltaisin yksinäisyyttäni. Ennen lukion aloittamista, rukoilin että saisin ystävän. Ensimmäisenä päivänä tutustuin erääseen tyttöön kun jouduimme tekemään samaa paritehtävää, ja meistä tuli parhaat ystävät. Edelleen, nyt 10 vuotta tämän jälkeen, hän on paras ystäväni ja ainoa ihminen joka ymmärtää minua. Ollaan vieläkin tekemisissä päivittäin.

Kun olin teini, mummoni kuoli ja otin sen tosi raskaasti. En ollut koskaan menettänyt ketään läheistä, enkä pystynyt käsittelemään sitä, olin niin surullinen että harkitsin itsemurhaa, tuntui etten kestä sitä surua. Rukoilin apua. Sitten näin eräänä yönä mummostani todella rauhoittavan ja ihanan unen. Seuraavana aamuna kaikki suru oli poissa ja minulla oli rauhallinen ja onnellinen olo. En ole sen päivän jälkeen kyennyt suremaan mummoani vieläkään, aina on vain levollinen olo kun häntä ajattelen.

Nämä ovat jääneet parhaiten mieleen. Kummassakaan kahdessa ensimmäisessä tapauksessa en tehnyt itse elettäkään asian eteen vaan ratkaisut vaan tupsahtivat eteeni taivaasta (kirjaimellisesti).

Tämän oli siis tarkotus tulla vastauksena henkilölle joka sanoi ettei Jeesus ole koskaan maksanut yhtäkään laskua. En ihan hallitse tämän palstan käyttöä.

Vierailija
484/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Erikoista, että ihmiset pitävät "luurankoina" väkivallan uhriksi joutumista. Olen ite myös vakavan seksuaaliväkivallan ja kiusaamisen uhri sekä kokenut paljon muita raskaita asioita ja masennukset, uupumukset yms. muut on koettu ja edelleenkin kuntoudutaan niistä. En ole koskaan silti ajatellut niitä luurankoina, koska suurimmalle noista asioista ja sairauksista en ole voinut mitään enkä ole millään lailla vastuussa siitä, että jotkut ovat tehneet minulle pahaa. Ymmärrän siis, mistä se tunne tulee (mullakin oli aluksi sellainen olo), mutta luurankoina itse ajattelen näitä, että on itse vaikka joskus kiusannut, pettänyt, salaa jotain isoa asiaa, mikä paljastuessaan aikuttaisi valtavasti muiden elämään yms.

Vierailija
485/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla iso luuranko kaapissa 70luvun lopusta asti ollut. Tuli 20kymppisenä tehtyä pikastuksissaan vahingossa. Mutta eipä sen enempää asiasta.

Jos on tappo tai jokin muu rikos ne on vanhentuneet. Ainoastaa murha ei vanhene.

Milloin sit vanhenee naapurin kissan murha? Tullut itellä teilottua useampikin naapureiden katti.

Ei vanhene koskaan jos naapuri saa sen tietää.

Vierailija
486/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Pikkasen hävettää se luuranko joka minulla kaapissa. En kenellekään ole kertonut, 18vuotiaana nuorena miehenä nussin mummoani hän oli silloin 65vuotias kiimainen nainen. Humalassa kumpikin olimme mummo alkoi hinkata minun etumusta,niinhän siinä kävi että minulla otti eteen ja mummo kaivoi sen esille ja otti suihin.Niin me päädyimme harrastamaan rajua seksiä. Vielläkin kyllä kirpaisee vaikka aikaa 30vuotta ja mummo ollut haurassa 20vuotta.

Oliko mummolla hyvä pimpsukka?😀

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
487/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käytin suonensisäisiä aineita 5 vuotta, aloitin juuri ja juuri parikymppisenä. Koulut jäi käymättä, sain c-hepatiitin, minut hakattiin narkkiporukoissa kahdesti sairaalakuntoon, hampaat ja terveys menivät. Aloin taistella itseäni irti tosissani vasta, kun eräs läheiseksi tullut "kanssa - käyttäjä" kuoli selkäytimeen levinneen bakteerin takia ja näytti sairaalansängyllä hirvittävältä, korisi halvaantuneena, ennenkuin menehtyi.

Vaihdoin paikkakuntaa ja numeroa ja laitoin salaisen osoitteen, kun olin käynyt ensin läpi 2kk helvetin vieroitusoireiden kanssa. Hampaat korjattiin vuosi tämän jälkeen, aloin opiskella ja valmistuin ammattiinkin. Olin hirveän yksin aina, häpesin itseäni enkä kyennyt ystävystymään kenenkään kanssa.

Tapasin kuitenkin miehen, normaalin, saunaolut-tyyppiä, ei siis päihteidenkäyttäjä.

Nyt olemme naimisissa, 2 lasta, normaali arki. Mies tietää menneisyydestäni mutta kukaan muu tällä paikkakunnalla ei tiedä. Omaan perheeseeni välit katkesivat kun valehtelin ja huijasin rahaa niinä aikoina kun käytin.

Olin siis rapanarkki, juuri sellainen kalpea haahuilija joka rännittää sokoksen vessassa.

Häpeän sitä edelleen niin että ihoa polttaa. Minulla on kuoppia käsissä, pitkään jatkuneesta piikityksestä tulleita. Ne eivät ole vieläkään kadonneet.

Aivan mahtavaa! Olet noussut ihan uskomattomista syvyyksistä. Saat olla ylpeä itsestäsi. Tarinasi inspiroi minua ja sai omat ongelmani ja kamppailuni asettumaan oikeisiin mittasuhteisiin. Jos sinä nousit tuollaisesta helvetistä, niin enköhän minäkin pääse omasta suostani jossain vaiheessa vankemmalle maaperälle. Kiitos ja halaus sinulle tuntematon.

Vierailija
488/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juon viinaa, vaikka lähipiiri luulee minun olevan raitis...

Minäkin sanon lopettaneeni juomisen. Mutta nytkin vedän lonkeroa posket lommolla. Lisäksi olen korviani myöten ihastunut työkaveriin. Ja olen ajanut kännissä autoa aika pitkän matkan.

Minäkin olen piilojuoppo, yritän jatkuvasti tehdä parannusta mutta aina vain sorrun viikonloppuisin kantamaan siideriä kaupasta. Määräni eivät ole kovin pilviä hipovia (3 annosta kerralla) mutta joka viikonloppu tulee vedettyä tämä vakiomäärä yksin kotona. Olen monta kertaa päättänyt olla viikonlopun raittiina, mutta en pysty siihen. Pahinta on että en edes tykkää olla kännissä, rakastan vain sitä mielikuvaa jossa istun parvekkeella suihkunraikkaana hieno siiderilasi kädessä nautiskelemassa ja siemailemassa, syöden samalla herkullista juustoa. Todellisuudessa istun telkan ääressä katsomassa simpsoneita juoden tölkistä kunnes alkaa väyttää. Vailla mitään nautintoa. Seuraavana aamuna morkkis turhasta juomisesta, ei krapulaa, mutta päätän etten enää juo yksin koskaan koska se ei edes tuota minulle iloa. Viikon päästä olenkin jo unohtanut nämä katuvat fiilikset ja kuvittelen taas itseni sinne parvekkeelle.

Kukaan ei tiedä eikä osaisi ikinä arvata. Aina teeskentelen etten ole juonut moneen kuukauteen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
489/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Palkkasin etsivän. Etsimään minulle tärkeää henkilöä, jolle en merkinne enää mitään.

Vierailija
490/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

En voi käydä jumpissa koska jos siellä tehdään semmosta vatsalihasliikettä jossa yläkroppa ja jalat ovat ylhäällä, suoleni tyhjenee. Pari kertaa jouduin lähtemään kesken jumppatunnin kotiin, enää en uskalla mennä lainkaan siinä pelossa, että ohjaaja komentaa väkisin tekemään sen liikkeen.

Ei liikunnanohjaajat mitään liikkeitä pakota tekemään.Jätät vain tekemättä jos se ei sinulle sovi. Jos joku huomauttaa sinulle asiasta, kerrot että sinulla on lääketieteellinen este, tai että liike ei ole sinulle sopiva. Maksavaa asiakasta kohdellaan yleensä ihan hyvin ryhmäliikunnassa, poikkeaa siinä suhteessa koulun pakkoliikunnasta, huudosta ja nöyryyttämisestä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
491/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla on pari vuotta sitten sellainen vaihe, että harrastin seksiä varmaan 40:n miehen kanssa ehkä puolentoista vuoden aikana. Ja olen naimisissa. Halusin seksiä koko ajan, ja nimenomaan vieraan ja varatun kanssa... saan yleensä miehiltä paljon huomiota, mutta en tehnyt sitä buustatakseni itsetuntoani.

Olen ilmeisesti jotenkin taipuvainen riippuvuuksiin. Toinen iso ongelmani on alkoholi, eikä kukaan ymmärrä miten iso asia se on. Juon yksin isoja määriä. Olen hakenut apua, mutta en ole oikeasti tähän päivään mennessä vielä hyötynyt siitä todella. Nyt aion maanantaina mennä a-klinikalle, Taas kerran. Tähän on pakko tulla muutos.

Vierailija
492/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

ihmettä odottaen.. kirjoitti:

Kuinkahan iso summa on kyseessä? Varmaan aika iso? Olisi mahtavaa jos voisi järjestää jonkun keräyksen, johon kaikki laittaisivat vähän. Ei ole reilua, että joku ihminen ei ole oikeutettu sosiaaliturvaan. Voisin antaa rahaa tällaiseen keräykseen vaikka pienituloisena osa-aikatöissä olevana ei hirveän isoa summaa liikenisikään.

Voi että olet ihana, suurisydäminen ihminen! Olisipa maailmassa enemmän kaltaisiasi.. Harmi vain että vähävaraiset anuttaisivat vaikka viimeisistään, mutta he joilla rahaa olisi yllin kyllin, eivät..

Its olen myös nyt vaikeuksissa, koska halusin auttaa siskoniperhettä rahallisesti, ja otin pikavippejä. Nyt olen itse todella pulassa, sillä pienistä tuloista menee lähes kaikki pelkkiin korkoihin, enkä pysty lyhentämään velkaa ollenkaan, ja olen nyt siinä kierteessä että joudun ottamaan kokoajan lisää sitä pikavippiä, että selviän arjesta..

Minulla summa nyt on vielä suht pieni, n 3000, mutta tiedän etten tule siitä selviämään., kun velkasumma vain kasvaa..  ;(

Itse uskon kyllä Jumalaan ja rukoilen jokapäivä ihmettä tapahtuvaksi, vielä sitä ei ole tapahtunut..

Hei, velkasummasi on tällä hetkellä niin pieni että et ole ihan suossa vielä. Yritä etsiä mahdollista muuta pienikorkoisempaa lainaa (laita vaikka lendoon kilpailutus netissä tms) ja maksa sillä pikavippisi pois. Pikavippien ongelma on se että velkasumma ei pienene kun korot ovat niin isot. Veljeni otti konkurssin takia pikavippejä sillä lopputuloksella että hänellä on ulosotossa 40 000e. Äitini taas otti pikavippejä kun yritti auttaa veljeäni. Tällä hetkellä veljeni vippitilit on suljettu, äidilleni on hankittu pienikorkoisempaa lainaa, ja pikkuhiljaa velat lyhenevät mutta monesti heillä ei riitä rahat edes ruokaan. Tärkein neuvo jonka voin sinulle antaa, on että ÄLÄ ENÄÄ OTA LISÄÄ VIPPIÄ VAIKKA MIKÄ OLISI.

Minäkin uskon Jumalaan, ja olen itsekin ollut taloudellisissa ahdingoissa monesti, mutta aina Jumala on järjestänyt ulospääsyn. On saattanut olla tilillä 5e ja sillä pitäisi kuukausi syödä, mutta en ole ottanut vippejä. Jostain on aina rahaa tupsahtanut, kun vain täysillä luottaa Jumalan huolenpitoon. Tämä meille luvataan raamatussa: älkää murehtiko hengestänne, mitä söisitte tai joisitte.. teidän taivaallinen isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan... etsikää Jumalaa ja hänen vanhurskauttansa niin myös kaikki tämä teille annetaan."

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
493/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

muutama oma kokemus kirjoitti:

Itse kauheassa talousahdingossa työttömänä (yllättävät terveysongelmat joihin olisi pitänyt pieraista jostain 700e) yhtenä yönä rukoilin työpaikkaa. Olin ollut puoli vuotta työttömänä enkä edes hakenut mihinkään työpaikkaan mutta seuraavana päivänä sain tarjouksen työpaikasta, kutsun työhaastatteluun ja olin tässä paikassa töissä 3 kuukautta. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka Jumala on vastannut rukouksiini.

Nuorena kärsin syömishäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, olin masentunut eikä minulla ollut ystäviä. Olin huono tutustumaan ja huono itsetuntoinen. Itkin itseni uneen iltaisin yksinäisyyttäni. Ennen lukion aloittamista, rukoilin että saisin ystävän. Ensimmäisenä päivänä tutustuin erääseen tyttöön kun jouduimme tekemään samaa paritehtävää, ja meistä tuli parhaat ystävät. Edelleen, nyt 10 vuotta tämän jälkeen, hän on paras ystäväni ja ainoa ihminen joka ymmärtää minua. Ollaan vieläkin tekemisissä päivittäin.

Kun olin teini, mummoni kuoli ja otin sen tosi raskaasti. En ollut koskaan menettänyt ketään läheistä, enkä pystynyt käsittelemään sitä, olin niin surullinen että harkitsin itsemurhaa, tuntui etten kestä sitä surua. Rukoilin apua. Sitten näin eräänä yönä mummostani todella rauhoittavan ja ihanan unen. Seuraavana aamuna kaikki suru oli poissa ja minulla oli rauhallinen ja onnellinen olo. En ole sen päivän jälkeen kyennyt suremaan mummoani vieläkään, aina on vain levollinen olo kun häntä ajattelen.

Nämä ovat jääneet parhaiten mieleen. Kummassakaan kahdessa ensimmäisessä tapauksessa en tehnyt itse elettäkään asian eteen vaan ratkaisut vaan tupsahtivat eteeni taivaasta (kirjaimellisesti).

Jeesus ja jumala eivät tulleet ojentamaan sinulle työpaikkaa tai rahoja, eivät patistaneet muukalaista samaan lukioon ystävystymään kanssasi eivätkä panneet sinun aivoihisi kaunista unta kaipaamastasi mummosta, vaan aivosi uneksivat hänestä itse. Kirjaimellisesti mikään ei tupsahtanut taivaasta eteesi.

Onnistuit kaikissa tapauksissa tekemään jotakin oikein. Ota kunnia itsellesi siitä, että sinusta tiedettiin työnhakijana, sinä uskalsit ystävystyä ja aivosi kehräsivät kokoon rauhoittavan unen. Et tarvitse siihen tästedeskään mielikuvituskavereita.

Vierailija
494/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Käytin suonensisäisiä aineita 5 vuotta, aloitin juuri ja juuri parikymppisenä. Koulut jäi käymättä, sain c-hepatiitin, minut hakattiin narkkiporukoissa kahdesti sairaalakuntoon, hampaat ja terveys menivät. Aloin taistella itseäni irti tosissani vasta, kun eräs läheiseksi tullut "kanssa - käyttäjä" kuoli selkäytimeen levinneen bakteerin takia ja näytti sairaalansängyllä hirvittävältä, korisi halvaantuneena, ennenkuin menehtyi.

Vaihdoin paikkakuntaa ja numeroa ja laitoin salaisen osoitteen, kun olin käynyt ensin läpi 2kk helvetin vieroitusoireiden kanssa. Hampaat korjattiin vuosi tämän jälkeen, aloin opiskella ja valmistuin ammattiinkin. Olin hirveän yksin aina, häpesin itseäni enkä kyennyt ystävystymään kenenkään kanssa.

Tapasin kuitenkin miehen, normaalin, saunaolut-tyyppiä, ei siis päihteidenkäyttäjä.

Nyt olemme naimisissa, 2 lasta, normaali arki. Mies tietää menneisyydestäni mutta kukaan muu tällä paikkakunnalla ei tiedä. Omaan perheeseeni välit katkesivat kun valehtelin ja huijasin rahaa niinä aikoina kun käytin.

Olin siis rapanarkki, juuri sellainen kalpea haahuilija joka rännittää sokoksen vessassa.

Häpeän sitä edelleen niin että ihoa polttaa. Minulla on kuoppia käsissä, pitkään jatkuneesta piikityksestä tulleita. Ne eivät ole vieläkään kadonneet.

En tiedä miten suuret jäljet piikityksistä jää, mutta mulla on useita pistojälkiä kyynärtaipeessa, ihmeen selviä jälkiä ja isoja, vaikka oon luovuttanut verta vaan 10 tai 11 kertaa ja viimeisin jotain puolitoista vuotta sitten.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
495/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

215 kommentoi (julkisen paikan syömisen ongelmainen): kiitos kannustavista kommenteista! Olen menossa psykiatrille tässä kuussa. :) Olen laittanut itselleni 5 vuoden tavoitteen: jos en saa elämääni tai ongelmiani kuriin edes kohtalaisesti 25 ikävuoteen mennessä niin tapan itseni. Kuulostaa karulta, mutta en ala elämään paniikkioireiden kanssa koko elämääni... Menneisyydelleni en voi mitään, mutta en ole vielä valmis luovuttamaan.

Vierailija
496/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla sellanen luuranko kaapissa,harrastin seksiä siskoni miehen kanssa ja ei siinä mitään kun itsekin olen mies. Siskoni mies on bi ja sisko ei tiedä sitä. Minä hetero mutta jotenkin vain humalassa ajaiduimme siihen tilanteeseen että harrastimme seksiä. Hävettää ja vituttaa nyt..

Vierailija
497/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Minulla sellanen luuranko kaapissa,harrastin seksiä siskoni miehen kanssa ja ei siinä mitään kun itsekin olen mies. Siskoni mies on bi ja sisko ei tiedä sitä. Minä hetero mutta jotenkin vain humalassa ajaiduimme siihen tilanteeseen että harrastimme seksiä. Hävettää ja vituttaa nyt..

Oliko siskosi miehellä hyvä ja tiukka perse? 😀

Vierailija
498/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jotenkin tuttua minulle. Olen tosin yrittänytkin aikanaan tosissani "lähteä täältä" jouduin suljetulle joksikin aikaa ihan sattuma pelasti silloin. Ei minua mitkään terapiat eikä pillerit parantaneet. Ikävä ajatus on aina mielessä. Aattelen usein kun joku puhuu vaikka Joulusta joka aikanaan taas tulee mieleni näkee vain kuvan haudastani ei sinne kukaan kynttilää tuo. Mutta koen kuitenkin ettei se enää minua häiritse eikä millääntapaa taakkaani enää lisää. Olen ihan jossain olevaisen ulkopuolella. Kulissin taakse kun joku ymmärtäisi katsoa ei edes aavista miten paha minun on olla. Oli lapsia eipä ole enää minun maailmassani.. oli mies..ja toinenkin.. menneet pois. Oli työ ei ole enää monisairas muutakin kuin mieleltäni. Roikun velkakierteessä olen ostanut itselleni jotain joskus..ja yrittänyt ostaa rakkauttakin. Ystäviä on ollut.. missälieneevät. Kaameaa ruikutusta mutta senverran kuitenkin että pystyn joskus menemään ulos tästä kodistani eikä sekään ole omani. Alhaalla ollaan mutta öisin kun valvon.. "ovat enkelit silloin varmasti yövuorossa" en ole yksin.

Vierailija
499/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Eksälle terveisiä, monta hänen luurankoaan on tiedossa, vaikka kuvittelee etten tajua mitään. 

Vierailija
500/794 |
14.06.2019 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

muutama oma kokemus kirjoitti:

Itse kauheassa talousahdingossa työttömänä (yllättävät terveysongelmat joihin olisi pitänyt pieraista jostain 700e) yhtenä yönä rukoilin työpaikkaa. Olin ollut puoli vuotta työttömänä enkä edes hakenut mihinkään työpaikkaan mutta seuraavana päivänä sain tarjouksen työpaikasta, kutsun työhaastatteluun ja olin tässä paikassa töissä 3 kuukautta. Ja tämä on vain yksi esimerkki siitä kuinka Jumala on vastannut rukouksiini.

Nuorena kärsin syömishäiriöstä ja sosiaalisten tilanteiden pelosta, olin masentunut eikä minulla ollut ystäviä. Olin huono tutustumaan ja huono itsetuntoinen. Itkin itseni uneen iltaisin yksinäisyyttäni. Ennen lukion aloittamista, rukoilin että saisin ystävän. Ensimmäisenä päivänä tutustuin erääseen tyttöön kun jouduimme tekemään samaa paritehtävää, ja meistä tuli parhaat ystävät. Edelleen, nyt 10 vuotta tämän jälkeen, hän on paras ystäväni ja ainoa ihminen joka ymmärtää minua. Ollaan vieläkin tekemisissä päivittäin.

Kun olin teini, mummoni kuoli ja otin sen tosi raskaasti. En ollut koskaan menettänyt ketään läheistä, enkä pystynyt käsittelemään sitä, olin niin surullinen että harkitsin itsemurhaa, tuntui etten kestä sitä surua. Rukoilin apua. Sitten näin eräänä yönä mummostani todella rauhoittavan ja ihanan unen. Seuraavana aamuna kaikki suru oli poissa ja minulla oli rauhallinen ja onnellinen olo. En ole sen päivän jälkeen kyennyt suremaan mummoani vieläkään, aina on vain levollinen olo kun häntä ajattelen.

Nämä ovat jääneet parhaiten mieleen. Kummassakaan kahdessa ensimmäisessä tapauksessa en tehnyt itse elettäkään asian eteen vaan ratkaisut vaan tupsahtivat eteeni taivaasta (kirjaimellisesti).

Jeesus ja jumala eivät tulleet ojentamaan sinulle työpaikkaa tai rahoja, eivät patistaneet muukalaista samaan lukioon ystävystymään kanssasi eivätkä panneet sinun aivoihisi kaunista unta kaipaamastasi mummosta, vaan aivosi uneksivat hänestä itse. Kirjaimellisesti mikään ei tupsahtanut taivaasta eteesi.

Onnistuit kaikissa tapauksissa tekemään jotakin oikein. Ota kunnia itsellesi siitä, että sinusta tiedettiin työnhakijana, sinä uskalsit ystävystyä ja aivosi kehräsivät kokoon rauhoittavan unen. Et tarvitse siihen tästedeskään mielikuvituskavereita.

Juuri tämän takia ei voida uutisoida Jeesuksen auttaneen missään koska kaikkelle keksitään aina jokin toinen selitys. Tuttuni on myös parantunut tieteellisesti parantumattomasta sairaudesta rukoilemalla, tämä jätti lääkärin aika sanattomaksi kun totesi sairauden kadonneen täysin. Mutta tällekin varmasti keksitään jokin muu selitys tai jos ei keksitä niin sitte syytetään valehtelusta tai leimataan hulluksi.