Kerro mikä on kaapissasi oleva iso luuranko, josta et voi puhua kellekään.

Isot häpyhuulet, olen niiden takia neitsyt

N45

Vierailija kirjoitti:

Olen jo viisikymppinen, ja käyttänyt valtaosan elämästäni pohtien, mikä aiheutti esiteini-ikäisenä (ehkä 12-vuotiaana) yliseksuaalisen käytökseni. Enimmäkseen tuo ilmeni pakonomaisena itsetyydytyksenä. Minulla on ollut vahva tunne että jotain on tapahtunut, jota oireilin noin. Kasvoin suuressa, uskonnollisessa perheessä jossa kaikki asiat eivät olleet ihan ok.

Olen kuudesta lapsesta toiseksi vanhin. Pahin mieltä painava muisto on, että olen kuvailemassani vaiheessa kerran yöllä hieronut itseäni nukkuvaa sisarusta vasten, sen sijaan että olisin vain kosketellut itseäni. Tämä on painanut minua kymmeniä vuosia, eikä häpeä ja katumus ole lieventynyt yhtään. Tapaus oli kertaluonteinen, luojan kiitos.

Kertokaa te, miten pahana tuon näette? En itse ole kyennyt tähänkään ikään mennessä päättelemään, pitäisikö minun antaa itselleni anteeksi, tai päin vastoin käydä jossain suunnilleen ilmoittautumassa rikolliseksi yms.

Minäkn olin/olen aika kieroon kasvanut mitä seksuaalisuuteen tulee, mutta arvelisin sen johtuvan siitä, että jouduin lapsena öisin kuuntelemaan vanhempieni seksipuuhia ohuen seinän läpi ja kerran olin käytännössä jopa heidän touhuissaan mukana, kun nukuin samassa sängyssä. Kaipa tuo jotenkin sekoitti pollan, koska olin aika "pornohullu" ikäisekseni (10v tai jopa alle), vielä kun muilla ikäisilläni ei tainnut olla asiasta hajuakaan. Muistan kerrankin peuhanneeni isokokoisen nallen kanssa sängyssä housut kintuissa ja olin jopa tehnyt nallen haaroväliin reiän. Myöhemmin tuosta vanhempien panotouhujen salakuuntelusta tuli jopa pakkomielteistä. M33

Pönttö vinkui ja väänsin uimuria vaikka niin ei saisi tehdä ilman huoltomiehen konsultaatiota.

Olen ollut täysin puolustuskyvytön alistavan, nöyryyttävän kasvatuksen seurauksena.

Vihaan nuorta itseäni joka antoi ryöstää ja rai3kata vuosikaudet. Välillä vaihdoin miestä ja alistuneena oleminen vain jatkui toisen pahantekijän kanssa. Tätä sairaaloista kiltteyttä on mahdoton antaa itselle anteeksi. Olisin halunnut jättää tämän paskakaupungin, muuttaa pois. Mutta yhä ajelen parin pysäkin väliä, vuosikymmenestä toiseen. Vanhoille ei anneta terapioita.

Vierailija kirjoitti:

Sain nuorena vuosikymmeniä sitten yllättäen psykoottisen kohtauksen. Ei ollut mitään ennakko-oireita eikä koskaan sen jälkeen enää ole tapahtunut mitään. En vieläkään käsitä mistä johtui enkä ole koskaan kertonut kenellekään, vain todistamassa olleet henkilöt + perhe tietää siitä. Käyttäydyin sen aikana kuin riivattu enkä itse muista tilanteesta yhtään mitään. Perhe häpesi asiaa joten minua ei koskaan viety hoitoon. Välillä edelleen mietin että mitä jos tämä toistuu, mutta en jaksa pelätä sitä kun ei ole ollut koskaan mitään viitteitä sellaisesta.

Jokin tilapäinen häiriö aivoissa?

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muuan vain kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En voi puhua kenellekään siitä, että olen harkinnut itsemurhaa reilusti yli vuoden ja että joudun tekemään sen hyvin nopeasti sitten, kun se viimeinen takaisku koittaa. Ajankohtaa en tiedä. Itsemurhasta puhuminen katsotaan avunhuudoksi, ja jos puhuisin siitä jollekulle, asettaisin hänet tilanteeseen, jossa hän ei voi auttaa mitenkään ja jossa hän ensin tuntisi valtavaa avuttomuutta ja lopulta syyllisyyttä.

Yritin viime syksynä ja vielä alkuvuodesta saada neuvoja kaikista keksimistäni paikoista, mutta kaikissa oltiin sitä samaa mieltä, että ei minun tilanteestani voi selvitä. Toivotetaan toki kaikenlaista hyvää, mutta toivotuksilla ei muuteta kylmiä tosiseikkoja. En halua tappaa itseäni, mutta minun on pakko. Tällainen luuranko on minun kaapissani.

Tiedän että tällainen kyseleminen on ärsyttävää, mutta kysyn kuitenkin, koska vakava asia. Oltiinko niissä kaikissa paikoissa sitä mieltä, että tilanteessasi ei ole muuta vaihtoehtoa kuin itsemurha? Ja toivotettiin kuitenkin kaikenlaista hyvää? Mitä tapahtuisi jos et tappaisikaan itseäsi, kuolisitko kuitenkin vai mitä tarkoittaa, että et voi selvitä?

Ei missään tietenkään ole sanottu, että ainoa vaihtoehto on itsemurha, mutta käytännössä tuo "ei tuosta tilanteesta voi selvitä", "yritä nyt pärjätä" ja "kyllä on hirveän vaikea tilanne" on sama asia. Esimerkiksi kriisipuhelimen työntekijälle minun pitkä viimesyksyinen puheluni oli varmasti kauhea kokemus, kun hänellä ei ollut antaa mitään muuta kuin kuunteleva korva. Tuolloin oli vielä pieni mahdollisuus siihen, että elämäntilanteeni muuttuisi, mutta enää ei ole, joten tiedän olla aiheuttamatta syyttömille ahdistusta, vaikka se jossain määrin kuuluisikin heidän työhönsä.

Jotta kukaan voisi ottaa konkreettista kantaa tilanteeseeni, minun olisi kerrottava tarinani pitkältä ajalta ja kertoa asioita, joista henkilöllisyyteni voi ottaa hyvin helposti selville. Tunnistamisesta ei seuraisi mitään positiivista. Ympäripyöreästi minun ei taas kannata avautua; osallistuin talvella pariin ahdistuneiden keskusteluun täällä, mutta siinä ilkeät ja näsäviisaat ihmiset pääsivät juhlimaan ja hyvää tarkoittavien neuvot olivat kaikesta huolimatta yhtä tyhjän kanssa.

Voisin kuvitella tällaisen ihmisen olevan joko hankalassa sairaudessa tai sitten väkivaltaisen miehen alistamaan ja uhkailemana.

Eihän sitä miestä saada lukkojen taakse ennen kuin on jo kamaluuksia tapahtunut.

Voisi kuvitella, mutta olen terve yli viisikymppinen enkä ole koskaan ollut parisuhteessa. Ei kannata arvailla, tämä on nimittäin aivan omanlaisensa solmu, jota ei geneerisillä neuvoilla auota.

Ilmeisesti tilanteesi on sellainen, että sinulla on tällä hetkellä jotain jonka koet arvokkaaksi ja olet menettämässä sen. Ajattelet että et voi elää enää sen jälkeen, ja että menettämistä ei voi mitenkään estää.

Saanko kysyä onko tilanteesi ratkaistavissa rahalla? Jos on, niin minkälainen summa siihen tarvittaisiin?

Miten osasit tehdä täysin oikean analyysin?

Tilanne olisi ratkaistavissa rahalla. Vuosi sitten olisi vielä riittänyt kohtuupalkkainen työpaikka, mutta dominopalikat ovat viimeistä vaille kaatuneet ja nyt tarvitsisin suuren summan rahaa ja neuvottelutaitoisen avustajan. Niitä ei ole tulossa. En kerro tästä yhtään enempää, koska asia on äärimmäisen arka. Kiitän sinua tarkkanäköisyydestäsi ja siitä, että toit sen esille. Olet harvinainen tapaus.

Kuinkahan iso summa on kyseessä? Varmaan aika iso? Olisi mahtavaa jos voisi järjestää jonkun keräyksen, johon kaikki laittaisivat vähän. Ei ole reilua, että joku ihminen ei ole oikeutettu sosiaaliturvaan. Voisin antaa rahaa tällaiseen keräykseen vaikka pienituloisena osa-aikatöissä olevana ei hirveän isoa summaa liikenisikään.

Kiltti ajatus, mutta en edes teoriassa pystyisi käyttämään (muita) vähävaraisia hyväkseni. Lainankin ottaminen tilanteessa, jossa sitä ei todennäköisesti pysty maksamaan takaisin, on moraalitonta. Moni muu huijaa ja varastaa työkseen tai vain tilaisuuden tullen, mutta minä en pysty. Sen verran on selkärankaa jäljellä.

Mitä hyväksikäyttöä se olisi, jos ihmiset nimenomaan haluaisivat lahjoittaa rahaa ja tietäisivät mihin se menee?

Suomessa ei tosin ole laillista järjestää keräystä yksityisen ihmisen hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Isot häpyhuulet, olen niiden takia neitsyt

N45

Mitä? Miksi? Ei niitä tarvitse kenenkään katsella.

Olen yrittänyt kaksi vuotta itsemurhaa, ja siitä tietää vain kaksi läheistä ihmistä + terapeutti. Minulla on myös ns. sellaisia masennuskausia, jolloin otan etäisyyttä läheisiin.

Elämässäni on ihminen, josta en vain yksinkertaisesti pääse ylitse enkä eroon. Koskaan ikinä ei kukaan ole saanut minussa sellaisia tunteita aikaan kokonaisuudessaan, kuin hän ja mitä ilmeisimmin tietää sen. Kaikkea ikävää, ihanaa ja kamalaa tämän johdosta onkin tapahtunut. Aina kun luulen sen olevan ohi, jollain tavalla se tulee takaisin. Nyt on taas päällä tilanne, että tunnen kaikki ne tunteet mitä ikinä olen tuntenut ja se repii. Minua hävettää ja olen pahoillani etenkin eräälle läheiselle tästä.

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt kaksi vuotta itsemurhaa, ja siitä tietää vain kaksi läheistä ihmistä + terapeutti. Minulla on myös ns. sellaisia masennuskausia, jolloin otan etäisyyttä läheisiin.

*kaksi vuotta sitten

Vierailija kirjoitti:

Isot häpyhuulet, olen niiden takia neitsyt

N45

Mullakin on mutta niissähän on vaan enemmän tuntopintaa.

Ei se miehenkään tuntoaistia haittaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen yrittänyt kaksi vuotta itsemurhaa, ja siitä tietää vain kaksi läheistä ihmistä + terapeutti. Minulla on myös ns. sellaisia masennuskausia, jolloin otan etäisyyttä läheisiin.

*kaksi vuotta sitten

Tämä on trollin allekirjoitus, lisään ja korjaan, koska narsissit eivät tee kirjotusvirhettä😂

Vierailija kirjoitti:

Isot häpyhuulet, olen niiden takia neitsyt

N45

Menepä nyt, ylilautajonne, inniepakottamaan takaisin sinne mistä tulitkin!

Vierailija kirjoitti:

Tykkään nuolla kengänpohjia ja siellä olevaa hiekkaa. Kärsin myöskin syömishäiriöstä.

Tuo hiekan syöminen on syömishäiriöihin kuuluva pica-häiriö. Onko siis niin, ettet ole kenellekään näistä ongelmistasi puhunut, et edes lääkärille ja et ole hoidon piirissä?

Usko pois, nämä jutut joista kärsit, eivät ole mitään elämää suurempia asioita, joita sinun täytyisi yksin kantaa vaan apua on saatavana!

Olen paha äiti. Hirviö suorastaan. Mielivaltainen, ailahteleva ja hullu.  Ulospäin nähtynä perhe on suhteellisen normaali.

Käytän päivittäin ketipinoria, xanoria, klonopinia ja melatoniinia.

Satunnaisesti käytän alkoholia, tupakkaa, kokaiinia ja viagraa.

Menestynyt yrittäjä pääkaupunkiseudulla.

Elämä on yhtä valhetta. Luurankoja riittää.

Vierailija kirjoitti:

Rakastan miestäni paljon, mutta olen kyllästynyt häneen seksuaalisesti, ja olen haaveillut jo neljä vuotta toisesta (paljon nuoremmasta) miehestä, jonka kanssa sekstaisin ihan miten päin vaan, jos voisin tehsä sen miestäni loukkaamatta. Mutta tietenkään en voi.

Anna mennä vaan. Miehelle ei tarvitse kertoa, onnistut varmasti salaa hoitamaan ja nuorempi mies on varmasti kulli pystyssä jo pelkästä ajatuksesta. Seksi kuuluu perusoikeuksiin ja jos oma mies ei enää himota, eli ei pidä huolta itsestään, niin käy tyydyttämässä tarpeet muualla. Kaikki voittaa.

Loppujen lopuksi tuo on miehen vika muutenkin. Parisuhteessa pitäisi pitää huolta itsestään. Jos mies on nykyään ylipainoinen läski, jolta muotitaju kadonnut, niin muitten kanssa vehtaaminen ei ole edes pettämistä. Mies pettää sinua, kun ei pidä huolta itsestään. Jätä se ja vaihda parempaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen myynyt seksiä.

Luuletko oikeesti että tuo sun luurankosi on pysynyt siel kaapissa? Hah, kuvittelet muut ihmiset tyhmiksi, kyllä he tietää sun likaiset harrastukset. Moni vatipää nuori nainen rahapulassaan on valmis vaikka nuoleen yritysjohtajan pers*reikää saadakseen meikkejä ym. turhaa krääsää. Mieti sitä mielikuvaa oikein antaumuksella.

Ja mieti sinä sitä, että kukaan ei tule koskaan nuolemaan sua vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Rakastan miestäni paljon, mutta olen kyllästynyt häneen seksuaalisesti, ja olen haaveillut jo neljä vuotta toisesta (paljon nuoremmasta) miehestä, jonka kanssa sekstaisin ihan miten päin vaan, jos voisin tehsä sen miestäni loukkaamatta. Mutta tietenkään en voi.

Anna mennä vaan. Miehelle ei tarvitse kertoa, onnistut varmasti salaa hoitamaan ja nuorempi mies on varmasti kulli pystyssä jo pelkästä ajatuksesta. Seksi kuuluu perusoikeuksiin ja jos oma mies ei enää himota, eli ei pidä huolta itsestään, niin käy tyydyttämässä tarpeet muualla. Kaikki voittaa.

Loppujen lopuksi tuo on miehen vika muutenkin. Parisuhteessa pitäisi pitää huolta itsestään. Jos mies on nykyään ylipainoinen läski, jolta muotitaju kadonnut, niin muitten kanssa vehtaaminen ei ole edes pettämistä. Mies pettää sinua, kun ei pidä huolta itsestään. Jätä se ja vaihda parempaan.

Joo, ei ole ihan niin helppoa tämä, mieheni ei ole mikään rupsahtanut pullero, vaan ihan timmi, varmasti hänellä ei olisi mitään vaikeuksia löytää naisseuraa. Ollaan vaan oltu niin pitkään kimpassa, että olen kyllästynyt seksiin, vaikka sitä kerran pari viikossa harrastammekin.

En osaa pyöräillä. Lapsena osasin, mutta en enää aikuisena. En tiedä mistä johtuu, mutta nolottaa järjettömän paljon.