Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko itsekäs jos en lähde miehen suvun mökille juhannuksena?
10.06.2019 |
Tilanne on siis seuraava; olemme olleet yhdessä 7 vuotta ja nämä kaikki juhannukset vietetty miehen suvun mökillä. On ikään kuin perinne. No, itse en ole mökki-ihminen ollenkaan, mutta olen miehen mieliksi lähtenyt joka kerta kun eipä minulla ole parempiakaan ideoita ollut enkä ole halunnut ns. heittäytyä hankalaksi kun mies aina odottaa mökkijuhannusta.
Välini miehen perheeseen ovat aina olleet viileät. En haluaisi sitä, mutta jostain syystä minun naamani on v*tuttanut heitä koko tämän 7 vuotta, ihan alusta asti. Aluksi yritin lähentyä heidän kanssaan, nyt en enää jaksa olla muuta kuin peruskohtelias. Tänä vuonna tilanne on pahentunut. Miehen veli alkoi alkuvuodesta seurustelemaan erään naisen kanssa, jonka tunnen lapsuudesta asti. Välimme eivät ole ikinä olleet hyvät, hän kiusasi minua koulussa ja jatkoi sitä vielä jopa pitkälle lukioajan. Suoraansanottuna tämä nainen ahdistaa minua älyttömästi. :( Hän on kai puhunut minusta miehen perheelle, koska nykyään miehen perheenjäsenetkin avoimesti v*ttuilevat minulle, heti kun teen pienenkin "mokan", esim. ostan vaikka vääränlaisia kukkia kylään mennessämme. Jotain ihan pientäkin mistä saa väännettyä kiusaa. Jos mennään käymään niin miehen siskot ja miehen veljen tyttöystävä ei puhu mulle sanaakaan. Suurinpiirtein hiljenevät kun astun huoneeseen. Tänään mies puhui isänsä kanssa puhelimessa, ja nukkumajärjestyksestä puhuttaessa isänsä oli todennut että "*minun nimeni* voi nukkua vaikka yksin ullakolla." Tuollaisia pieniä kuitteja ihan koko ajan. Mies toteaa noihin vaan vanhemmilleen jotain tyyliin "Noniin lopeta jo".
Yritin viimeksi tänään sanoa miehelle, etten haluaisi tulla tänä vuonna mukaan juhannuksenviettoon, että jos hän menisi kahdestaan lapsemme kanssa, mutta miehen kommentti oli vain että kaikki kuvittelemani kiusa on vitsiä ja että olen itsekäs jos en osallistu perhejuhlaan. Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? En valehtele, erokin on käynyt mielessä sillä en vaan kertakaikkiaan jaksa nähdä noita ihmisiä. :( Anteeksi pitkä ja sekava teksti. En jotenkin osaa puhua tästä tilanteesta ystävilleni. Pakko purkautua johonkin..
Kommentit (243)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on mun nähdäkseni kaksi vaihtoehtoa:
1) Miehen perhe ei jostakin syystä pidä sinusta. Ehkä olet ihmisenä erilaisempi kuin he ovat tottuneet, he itsekin saattavat jännittää tapaamisiasi ja siksi ”töksäyttelevät” typeryyksiä: esim se oudolta kuulostava kukkajuttu, tai ehkä ne kukat olivat jotakin erikoista lajiketta jota anoppi ei osannut hoitaa oikein?
Kuulostavat omituisilta tyypeiltä ja teillä ei vaan ”klikkaa”. Ehkä hekin suorastaan toivovat ettet menisi mökille: voi olla kaikille osapuolille paras ratkaisu että alat tekemään terveen itsekkäästi omia ratkaisujasi!
2) Liioittelet kiusaamiskokemuksiasi, sekä nyt että nuoruudessasi tapahtuneita.
On olemassa ihmisiä, joita ”aina kiusataan kaikkialla”, siis heidän itsensä mielestä. He kokevat ja näkevät kiusaamista ja väärinkohtelua kaikkialla.Törmäsin itse samaan, kun tulin miniäksi sukuun, jossa olin ainoa akateeminen.
Tutkintoni on ns. kovalta alalta. Edellisessä avosuhteessa erittäin hyvä suhteet anoppiin ja sukuun.
Nyt uudessa suhteessa sain ensimmäiseltä metriltä suorastaan vihamielistä käytöstä.
Suku on kaupungin vuokratalosta ja kouluttamatonta. Olin heille joku outolintu.
Itse suhtaudun kaikkiin ihmisiin kohteliaasti koulutuksesta jne riippumatta.
En arvota ihmisiä sillä tavalla. Nyt vuosikymmenten jälkeen välit ovat viileät, vaikka mitään riitaa ei ole ollut. Lapseni ja koko perhe on sysätty pienen suvun ulkopuolelle. Mieheni on onneksi näyttänyt kaikille pers..että on todellakin tukenut tätä, koska tietää, että suvun kiusaamistouhu on täysin sairasta.
Suvun puolella paljon eroja ja ihmissuhdeongelmia. Ehkä siksi onnellinen, pitkä liittomme on kiusaajille liikaa.
Tilanteet ja ihmiset muuttuvat ja vaihtuvat, mutta subjektiivinen kiusaamiskokemus on ja pysyy, ikuisesti. Herkkänahkaisuus, arkuus, uhriutuminen, oman roolinsa tiedostamattomuus, huono itsetunto ja sen aiheuttamat ongelmat...3) ovat sivistymättömiä juntteja joilla ei ole itsetuntoa.
Siksi eivät ymmärrä mitään erilaista, eivät osaa käyttäytyä ja purkavat alemmuudentuntonsa vittuiluun.
Minulle vittuiltiin aivan kaikesta aivan koko ajan, mutta juntit työttömät vävynvätykset sai aina olla rauhassa.
T. Akateeminen helsinkiläinen miniä jolla tuollaiset appivanhemmat Savokainuussa
Mulla AIVAN sama juttu. Appikset ja käly kouluttamatonta et sakkia, siis vain kansakoulu käyty (en edes tajua miten tuo voi olla mahdollista), anoppi ollut ikänsä kotirouva eikä päivääkään töissä (puuttuu sosiaaliset taidot kokonaan ja laukoo vain sammakkoja suustaan).
Inhoavat yli kaiken akateemisia ja hirveä herraviha (herra on heidän mielestään siis jo joku korkeasti koulutettu asiantuntija).
Pojasta tuli akateeminen, inhoavat ja kadehtivat, ja minulla miniällä lisurinpaperit, inhoavat vielä enemmämn.
Työtön juoppo vävy jolla rikostuomioita on kyllä mieluisa. Anoppi oli miehelle marissut että miksei ottanut samankaltaista miniää kuin siskonsa on (työtön, lihava, mt-ongelma, kouluttamaton) koska silloin olis voinut tuollaisen miniän hyväksyä. Nyt ei voi. Mikä miniä se sellainen on joka on miesfirmassa teknologiajohtajana eikä lue juorulehtiä, pthyi!
T. Akateeminen sorsittu miniä jota sirsittiin jo ENNEN kuin appikset oli mua edes nähneetkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on kiusaamistilastoissa kai maailman kärkeä.
Kiusataan kehdosta hautaan. Ja se on totta, että myös sukulaisetkin voivat kiusata, ryhmänä.
Mitään erityisiä riitoja ei tarvita. Kohteena voi olla, kuten koulussakin, kuka vaan.
Pahinta ongelma on pienissä suvuissa, joissa tyhmyys ja huono käytös tiivistyy.
Mustamaalaus on pahinta. Tiedän tämän, kun olen itse kokenut sekä erittäin hyvän
sukulaissuhteen ex-mieheni sukuun ja tämän nykyisen, masentavan tilanteen.
Alue: Aihe vapaa
Tämä on se syy miksi monien alempien sosiaaliluokkien edustajien kanssa on mahdotonta olla tekemisissä vaikka itse olisi avarakatseinen ja hyväksyisi nämä sellaisena kuin ovat. Jos itse on korkeasti koulutetusta ja korkean tulotason maailmaa nähneestä tohtorisperheestä, niin näin valitettavan usein käy. En itse jaksa edes yrittää enää. Elelköön tällaiset yksinkertaista elämäänsä ja muhikoon omassa liemessään kaikessa rauhassa.