Lue keskustelun säännöt.
Anoppilan mökki, miehen työleiri. Mikä on minun osuuteni?
Huomasin kuormittuvani ja katkeroituvani jo tässä vaiheessa kesää. Vietämme kesällä aikaa sinänsä viihtyisällä mihen vanhempien mökillä, mutta työnjako alkaa risoa. Mies tekee paljon huoltotöitä, puita ym. Minun osakseni jää lastenhoitaminen, ja koska haluan vähentää isäntäparin työtaakkaa niin olen tiskannut ja siivoillut viime vuosina. Mitään vastuullisia tehtäviä en saa hoitaa, esim. saunan kiukaan sytytys vaati luvan kysymisen apelta ja hän seisoi selkäni takana koko ajan neuvomassa ja valittamassa. En ole sen koommin saunanpesään koskenut. Mökillä käy paljon muitakin sukulaisia, miehen sisarukset saavat laittaa ruokaa ja minä siivoan heidän jälkensä kun muuhun en kelpaa. Apen syntymäpäiväjuhlien jälkeen miehen siskot ihan määräsivät, että Sanna tiskaa! Olin silloin viimeisilläni raskaana ja tiskasin kantovedellä alkeellisissa olosuhteissa liki neljä tuntia. Muut seurustelivat toki keskenään. Kertakäyttöisiä astioita ei saa käyttää ja tuohon juhlaan katettiin omasta mielestäni ihan liikaa astioita ja aterimia, niitä tuotiin mökille lisääkin hirveät määrät, kun eihän heidän niistä tarvinnut huolehtia.
Olenko törkeä jos tiskaan vain meidän perheen jäljet ja jonkun kattilan? Vaikka osoitetaankin että Sanna varmaan tiskaa kun se ei laittanut ruokaa eikä tehnyt mitään muutakaan. En tosiaan "saa" osallistua mihinkään vastuullisempaan toimintaan. Nyt mökillä vierailee juuri täysi-ikäiseksi tulleita lapsenlapsia kavereineen, jotka jättävät hirveän sotkun. On oletettu, että minä siivoan nämäkin kun ei ole muuta tekemistä. Jos en siivoa, niin anoppi valittaa särkyjään kovaan ääneen ja miten joutuu taas ottamaan lääkkeitä sen takia. Ehdotuksia miten tätä hommaa voisi tasa-arvoistaa?
Kommentit (397)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
47 kuvasikin hyvin, miten tiskaamiseen saa uppoamaan liki neljä tuntia. Minäkin kuivasin vähintään joka toisen satsin, eihän mökin pieni kuivauskaappi vedä sellaista astiamäärää. On alkupala, pääruoka, jälkkäri + kahvit, on maitolasit, olutlasit, viinilasit ja vesilasit... Kattilat, aterimet, kalanrasvaiset pellit ja pannut. Kantovesi jota hellalla kuumennetaan tiskaamiskelpoiseksi pieni erä kerrallaan. Kokeilkaa ihmeessä, skeptikot.
Kuumennetaan hellalla? Miksi ihmeessä? Kai siellä on sauna ja saunassa pata tai kiukaan yhteydessä vesivaraaja?
On toki. Ja sitä suositellaankin.
Itse en periaatteesta kantele edes sitä 50 metriä kuumia vesiämpäreitä ja toisesta periaatteesta en pyydä sitä muiltakaan. Vesikattila ja vedenkeitin tekevät minusta "itsenäisen" tiskarin.
Myös tiskaamistapani on toinen kuin tällä suvulla on tapana: sillä vesiämpärillisellä tiskataan mahdollisimman paljon - mukaan lukien ne padat ja pellit ja tuloksena on haiseva pommi seuraavalle ruuanlaittajalle, jos erehtyy sen kauttaaltaan rasvaisen pellin kuumaan uuniin työntämään.
Terv. nimimerkki nirso mutta kaiken kokenut miniä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ruoka tulee pääosin appien kukkarosta. Itse tykkäisin viedä mökille syömisiä ja käyttötavaraa ja olen joskus puoliväkisin tehnyt niin, vaikka mies kieltää. Ja appivanhemmat kieltävät myös, he haluavat maksaa kaiken. Edes se ei käy, että toisimme omat lakanat vaan anoppi tuo ja pesee ja huolehtii siitä että vaihdamme lakanoita tarpeeksi usein... Tämä on erittäin alistava kuvio josta haluaisin eroon, koska olemme kaikki kuitenkin aikuisia ihmisiä. Kun appikset tarjoavat ylläpidon, se antaa oikeuden kohdella miten tykkää. Tuntuu että minut on "ostettu" sinne p askahommiin. Heidän omat lapsensa eivät jotenkin ole itsenäistyneet vaan luottavat siihen että äiti ja isi hoitaa aina kaiken. Minä taas en tähän kuvioon sopeudu ns. ulkopuolisena.
Kuulostaapa tutulta! Juuri tuollaisesta kuviosta olemme juuri pyristelemässä eroon. Vuosikausia kärsin tuollaisesta piilotetusta vallankäytöstä. Koska appivanhemmat kustantavat, heillä on muka sananvaltaa meidän perheen asioihin.
Meillä tismalleen sama kuvio. Miehen suvun puolelta todella kiva mökki, jossa minäkin viihdyn. Mökin isäntäpari, eli appivanhemmat, haluavat että mökillä tehdään aina niin kuin he haluavat, he tuovat ruuat, lakanat, pyyhkeet, ei teidän tarvii vaivautua, sanovat. Mutta se tosiaan tarkoitti sitä, että yhtään purnukkaa et siirrä ilman anopin lupaa. Anoppi aloitti aamulla luettelemaan kukaan tänään voisi tehdä mitäkin ja juuri niin kuin hän haluaa asiat tehtävän.
Alkuun se ei niin häirinnyt kun ennen lapsia käytiin mökillä ehkä kaksi kertaa vuodessa. Mutta sitten kun alkoi tulla lapsia ja halusimme mekin enemmän viettää aikaa siellä, niin ai että se kontrollointi ja hössötys alkoi rasittaa.
Meillä on se ero ap:n tapaukseen, että mieheni on aina minun puolella. Kun nousin kapinaan tätä kontrollointia vastaan, mieheni nousi vielä rajummin. Olemme alkaneet pikkuhiljaa muuttamaan tilannetta niin, että esim. ilmoitamme että hoidamme tiettyjen päivien ruuat ja sen myös teemme. Olemme alkaneet tehdä asioita omalla tavallamme säksätyksestä huolimatta. Ollaan vaan kovapintaisesti tehty asiat oman pään mukaan.
Meidän oma olo on helpottunut mökillä kun ei ole niin vieras olo enää (mökkihän on siis virallisesti mieheni omistama, appivanhempien hallinnassa) vaikka varsinkin anoppi näyttää hapanta naamaa kun valta lipsuu käsistä. Mutta jos näitä muutoksia ei oltaisi tehty, olisi minunkin mökkireissut alkaneet vähentyä paljon.
Hyvä ketju. Aloittajan teksti olisi melkein voinut olla itseni kirjoittama. Kauan meilläkin vääntöä aiheutti suvun mökille meneminen ja siellä oleminen. Ensin yritin olla siellä enemmän, että oppisin talon tavoille. Ahdistuin niin että nyt tilanteeseen on löytynyt meillä kultainen keskitie. Mieheni on mökillä niin paljon kuin haluaa, en häntä estä sinne menemästä. Itse käyn harvakseltaan. Ja sitten meillä on yhteiset juttumme kesän aikana. Mä viihdyn kyllä yksin kotonakin eikä siitä kukaan enää loukkaannu.
En nyt lukenut kaikkea tästä välistä, mutta jos AP:lle kelpaisi kertakäyttöastiat, niin miten hemmetissä hän joutuu tiskaamaan niitä "oikeita" astioita??? Minä olisin niin "törkeä", että toteaisin tiskaamisen kuuluvan niille jotka väkisin oikeita astioita vaatii. Ja samaan syssyyn valmistelisin jo etukäteen litanian siitä, mitä kaikkea olisin valmis ja halukas tekemään sen sijaan, ettei kukaan pääse rutisemaan siitä että etkö viitsi tätäkään vähää tehdä. Varmaan AP tekisi mieluummin vaikka puita, minä ainakin tekisin.
Omasta mielestäni mökkien perinteinen (?) työnjako, jossa miehet tekee puut, grillaa, kalastaa, sytyttelee tulia jne. ja naiset hyysää lapsia (ja miehiä) jonain sisäkköinä alkeellisissa oloissa on syvältä. Onneksi oma mieheni tai hänen sukulaiset ei odota minulta tuollaista, yhdessä tehdään sekä hauskat että ikävät hommat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
47 kuvasikin hyvin, miten tiskaamiseen saa uppoamaan liki neljä tuntia. Minäkin kuivasin vähintään joka toisen satsin, eihän mökin pieni kuivauskaappi vedä sellaista astiamäärää. On alkupala, pääruoka, jälkkäri + kahvit, on maitolasit, olutlasit, viinilasit ja vesilasit... Kattilat, aterimet, kalanrasvaiset pellit ja pannut. Kantovesi jota hellalla kuumennetaan tiskaamiskelpoiseksi pieni erä kerrallaan. Kokeilkaa ihmeessä, skeptikot.
Kuumennetaan hellalla? Miksi ihmeessä? Kai siellä on sauna ja saunassa pata tai kiukaan yhteydessä vesivaraaja?
En tiedä ap:n appivanhempien mökistä, mutta jos siellä muutenkin on kantovesi, niin saunakin saattaa olla rantasauna. Lähdepä kantamaan sitten erikseen kylmä vesi kaivolta ja lämmin vesi saunalta, raskaana vieläpä. Helpommalla pääsee, kun kantaa vain sen kylmän ja lämmittää mökissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka tulee pääosin appien kukkarosta. Itse tykkäisin viedä mökille syömisiä ja käyttötavaraa ja olen joskus puoliväkisin tehnyt niin, vaikka mies kieltää. Ja appivanhemmat kieltävät myös, he haluavat maksaa kaiken. Edes se ei käy, että toisimme omat lakanat vaan anoppi tuo ja pesee ja huolehtii siitä että vaihdamme lakanoita tarpeeksi usein... Tämä on erittäin alistava kuvio josta haluaisin eroon, koska olemme kaikki kuitenkin aikuisia ihmisiä. Kun appikset tarjoavat ylläpidon, se antaa oikeuden kohdella miten tykkää. Tuntuu että minut on "ostettu" sinne p askahommiin. Heidän omat lapsensa eivät jotenkin ole itsenäistyneet vaan luottavat siihen että äiti ja isi hoitaa aina kaiken. Minä taas en tähän kuvioon sopeudu ns. ulkopuolisena.
Kuulostaapa tutulta! Juuri tuollaisesta kuviosta olemme juuri pyristelemässä eroon. Vuosikausia kärsin tuollaisesta piilotetusta vallankäytöstä. Koska appivanhemmat kustantavat, heillä on muka sananvaltaa meidän perheen asioihin.
Meillä tismalleen sama kuvio. Miehen suvun puolelta todella kiva mökki, jossa minäkin viihdyn. Mökin isäntäpari, eli appivanhemmat, haluavat että mökillä tehdään aina niin kuin he haluavat, he tuovat ruuat, lakanat, pyyhkeet, ei teidän tarvii vaivautua, sanovat. Mutta se tosiaan tarkoitti sitä, että yhtään purnukkaa et siirrä ilman anopin lupaa. Anoppi aloitti aamulla luettelemaan kukaan tänään voisi tehdä mitäkin ja juuri niin kuin hän haluaa asiat tehtävän.
Alkuun se ei niin häirinnyt kun ennen lapsia käytiin mökillä ehkä kaksi kertaa vuodessa. Mutta sitten kun alkoi tulla lapsia ja halusimme mekin enemmän viettää aikaa siellä, niin ai että se kontrollointi ja hössötys alkoi rasittaa.
Meillä on se ero ap:n tapaukseen, että mieheni on aina minun puolella. Kun nousin kapinaan tätä kontrollointia vastaan, mieheni nousi vielä rajummin. Olemme alkaneet pikkuhiljaa muuttamaan tilannetta niin, että esim. ilmoitamme että hoidamme tiettyjen päivien ruuat ja sen myös teemme. Olemme alkaneet tehdä asioita omalla tavallamme säksätyksestä huolimatta. Ollaan vaan kovapintaisesti tehty asiat oman pään mukaan.
Meidän oma olo on helpottunut mökillä kun ei ole niin vieras olo enää (mökkihän on siis virallisesti mieheni omistama, appivanhempien hallinnassa) vaikka varsinkin anoppi näyttää hapanta naamaa kun valta lipsuu käsistä. Mutta jos näitä muutoksia ei oltaisi tehty, olisi minunkin mökkireissut alkaneet vähentyä paljon.
Meillä on samoin eli mökin omistaa poika, mutta se on meidän hallinnassa. Poika kysyy edelleen luvan, koska mökille voi tulla eikä puhettakaan siitä, että hän päättäisi siitä, miten toimitaan. Hallintaoikeus kun todella oikeuttaa hallintaan vailla omistamisen vastuita.
Poika perheineen ei mökillä käy oikeastaan koskaan ja hyvä niin. Hänen olisi kannattanut lukea paperit kunnolla ennen kuin suostui mökkikauppaan. Miniää kiinnosti vain halpa hinta ja hänellekin tuli yllätyksenä, että hallintaoikeus ei meidän tapauksessamme muuttanut muuta kuin sen, että kiinteistövero ja vakuutukset sekä remontit kuuluu nyt pojan maksettaviksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka tulee pääosin appien kukkarosta. Itse tykkäisin viedä mökille syömisiä ja käyttötavaraa ja olen joskus puoliväkisin tehnyt niin, vaikka mies kieltää. Ja appivanhemmat kieltävät myös, he haluavat maksaa kaiken. Edes se ei käy, että toisimme omat lakanat vaan anoppi tuo ja pesee ja huolehtii siitä että vaihdamme lakanoita tarpeeksi usein... Tämä on erittäin alistava kuvio josta haluaisin eroon, koska olemme kaikki kuitenkin aikuisia ihmisiä. Kun appikset tarjoavat ylläpidon, se antaa oikeuden kohdella miten tykkää. Tuntuu että minut on "ostettu" sinne p askahommiin. Heidän omat lapsensa eivät jotenkin ole itsenäistyneet vaan luottavat siihen että äiti ja isi hoitaa aina kaiken. Minä taas en tähän kuvioon sopeudu ns. ulkopuolisena.
Kuulostaapa tutulta! Juuri tuollaisesta kuviosta olemme juuri pyristelemässä eroon. Vuosikausia kärsin tuollaisesta piilotetusta vallankäytöstä. Koska appivanhemmat kustantavat, heillä on muka sananvaltaa meidän perheen asioihin.
Meillä tismalleen sama kuvio. Miehen suvun puolelta todella kiva mökki, jossa minäkin viihdyn. Mökin isäntäpari, eli appivanhemmat, haluavat että mökillä tehdään aina niin kuin he haluavat, he tuovat ruuat, lakanat, pyyhkeet, ei teidän tarvii vaivautua, sanovat. Mutta se tosiaan tarkoitti sitä, että yhtään purnukkaa et siirrä ilman anopin lupaa. Anoppi aloitti aamulla luettelemaan kukaan tänään voisi tehdä mitäkin ja juuri niin kuin hän haluaa asiat tehtävän.
Alkuun se ei niin häirinnyt kun ennen lapsia käytiin mökillä ehkä kaksi kertaa vuodessa. Mutta sitten kun alkoi tulla lapsia ja halusimme mekin enemmän viettää aikaa siellä, niin ai että se kontrollointi ja hössötys alkoi rasittaa.
Meillä on se ero ap:n tapaukseen, että mieheni on aina minun puolella. Kun nousin kapinaan tätä kontrollointia vastaan, mieheni nousi vielä rajummin. Olemme alkaneet pikkuhiljaa muuttamaan tilannetta niin, että esim. ilmoitamme että hoidamme tiettyjen päivien ruuat ja sen myös teemme. Olemme alkaneet tehdä asioita omalla tavallamme säksätyksestä huolimatta. Ollaan vaan kovapintaisesti tehty asiat oman pään mukaan.
Meidän oma olo on helpottunut mökillä kun ei ole niin vieras olo enää (mökkihän on siis virallisesti mieheni omistama, appivanhempien hallinnassa) vaikka varsinkin anoppi näyttää hapanta naamaa kun valta lipsuu käsistä. Mutta jos näitä muutoksia ei oltaisi tehty, olisi minunkin mökkireissut alkaneet vähentyä paljon.
Meillä on samoin eli mökin omistaa poika, mutta se on meidän hallinnassa. Poika kysyy edelleen luvan, koska mökille voi tulla eikä puhettakaan siitä, että hän päättäisi siitä, miten toimitaan. Hallintaoikeus kun todella oikeuttaa hallintaan vailla omistamisen vastuita.
Poika perheineen ei mökillä käy oikeastaan koskaan ja hyvä niin. Hänen olisi kannattanut lukea paperit kunnolla ennen kuin suostui mökkikauppaan. Miniää kiinnosti vain halpa hinta ja hänellekin tuli yllätyksenä, että hallintaoikeus ei meidän tapauksessamme muuttanut muuta kuin sen, että kiinteistövero ja vakuutukset sekä remontit kuuluu nyt pojan maksettaviksi.
Millaiset vanhemmat kuppaavat omaa lastaan taloudellisesti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurattaisi, jollen olisi kokenut samaa.
Minä miniä en kuulemma osaa edes perunoita kuoria tai vetää juustosta sopivan paksuisia siivuja.
Tai ottaa OIKEITA kahvikuppeja ja kattaa pöytää niillä. Viimeksi anoppi sanoi että mikä kalusto vain sopii, mutta kun olin kattanut pöydän, niin hän sanoi ylväästi, no ei noilla kupeilla kuitenkaan, ja rupesi kokoamaan niitä pois ja otti kaapista toiset... Niin en sitäkään sitten osannut tehdä.
En varmaan osaisi tiskatakaan oikein.
Vierailija kirjoitti:
Naurattaisi, jollen olisi kokenut samaa.
Minä miniä en kuulemma osaa edes perunoita kuoria tai vetää juustosta sopivan paksuisia siivuja.
Tai ottaa OIKEITA kahvikuppeja ja kattaa pöytää niillä. Viimeksi anoppi sanoi että mikä kalusto vain sopii, mutta kun olin kattanut pöydän, niin hän sanoi ylväästi, no ei noilla kupeilla kuitenkaan, ja rupesi kokoamaan niitä pois ja otti kaapista toiset... Niin en sitäkään sitten osannut tehdä.
En varmaan osaisi tiskatakaan oikein.
Anoppi teki minullekin tuon "väärät kupit" kyykytyksen yhtenä pyhäpäivänä. Loppui se minun haluni auttaa, oli aika kamalaa huomata, että anoppi halusi pistää minut paikalleen ja tuntemaan etten osaa.
Kahvitellessa tönäisin "vahingossa" kahvini nurin anopin pellavaliinalle ja sanoin, että voi voi, nyt meni kuppi nurin. Ne silmäykset mitä anopin kanssa vaihdettiin olivat vähintäänkin mielenkiintoiset.
Sen päivän jälkeen en ole eväänikään heilauttanut anoppilassa, että olisin mitään auttanut. Sanomista tulee mutta totean aina olevani vieraana teidän perheessä, ei vieraiden pidä passata. Yökylään en jää ikinä, muutama tunti riittää minun kohdallani. Tätä on nyt jatkunut pari vuotta ja saa jatkua minun puolestani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruoka tulee pääosin appien kukkarosta. Itse tykkäisin viedä mökille syömisiä ja käyttötavaraa ja olen joskus puoliväkisin tehnyt niin, vaikka mies kieltää. Ja appivanhemmat kieltävät myös, he haluavat maksaa kaiken. Edes se ei käy, että toisimme omat lakanat vaan anoppi tuo ja pesee ja huolehtii siitä että vaihdamme lakanoita tarpeeksi usein... Tämä on erittäin alistava kuvio josta haluaisin eroon, koska olemme kaikki kuitenkin aikuisia ihmisiä. Kun appikset tarjoavat ylläpidon, se antaa oikeuden kohdella miten tykkää. Tuntuu että minut on "ostettu" sinne p askahommiin. Heidän omat lapsensa eivät jotenkin ole itsenäistyneet vaan luottavat siihen että äiti ja isi hoitaa aina kaiken. Minä taas en tähän kuvioon sopeudu ns. ulkopuolisena.
Kuulostaapa tutulta! Juuri tuollaisesta kuviosta olemme juuri pyristelemässä eroon. Vuosikausia kärsin tuollaisesta piilotetusta vallankäytöstä. Koska appivanhemmat kustantavat, heillä on muka sananvaltaa meidän perheen asioihin.
Meillä tismalleen sama kuvio. Miehen suvun puolelta todella kiva mökki, jossa minäkin viihdyn. Mökin isäntäpari, eli appivanhemmat, haluavat että mökillä tehdään aina niin kuin he haluavat, he tuovat ruuat, lakanat, pyyhkeet, ei teidän tarvii vaivautua, sanovat. Mutta se tosiaan tarkoitti sitä, että yhtään purnukkaa et siirrä ilman anopin lupaa. Anoppi aloitti aamulla luettelemaan kukaan tänään voisi tehdä mitäkin ja juuri niin kuin hän haluaa asiat tehtävän.
Alkuun se ei niin häirinnyt kun ennen lapsia käytiin mökillä ehkä kaksi kertaa vuodessa. Mutta sitten kun alkoi tulla lapsia ja halusimme mekin enemmän viettää aikaa siellä, niin ai että se kontrollointi ja hössötys alkoi rasittaa.
Meillä on se ero ap:n tapaukseen, että mieheni on aina minun puolella. Kun nousin kapinaan tätä kontrollointia vastaan, mieheni nousi vielä rajummin. Olemme alkaneet pikkuhiljaa muuttamaan tilannetta niin, että esim. ilmoitamme että hoidamme tiettyjen päivien ruuat ja sen myös teemme. Olemme alkaneet tehdä asioita omalla tavallamme säksätyksestä huolimatta. Ollaan vaan kovapintaisesti tehty asiat oman pään mukaan.
Meidän oma olo on helpottunut mökillä kun ei ole niin vieras olo enää (mökkihän on siis virallisesti mieheni omistama, appivanhempien hallinnassa) vaikka varsinkin anoppi näyttää hapanta naamaa kun valta lipsuu käsistä. Mutta jos näitä muutoksia ei oltaisi tehty, olisi minunkin mökkireissut alkaneet vähentyä paljon.
Meillä on samoin eli mökin omistaa poika, mutta se on meidän hallinnassa. Poika kysyy edelleen luvan, koska mökille voi tulla eikä puhettakaan siitä, että hän päättäisi siitä, miten toimitaan. Hallintaoikeus kun todella oikeuttaa hallintaan vailla omistamisen vastuita.
Poika perheineen ei mökillä käy oikeastaan koskaan ja hyvä niin. Hänen olisi kannattanut lukea paperit kunnolla ennen kuin suostui mökkikauppaan. Miniää kiinnosti vain halpa hinta ja hänellekin tuli yllätyksenä, että hallintaoikeus ei meidän tapauksessamme muuttanut muuta kuin sen, että kiinteistövero ja vakuutukset sekä remontit kuuluu nyt pojan maksettaviksi.
Meillä anoppi nimenomaan on aina pyytelemässä, että tulkaa. Haluaa että siellä ollaan. Mutta tilanne meni siihen, että, poikakaan en halunnut enää mennä sinne. Silloin eivät olisi nähneet lapsenlapsiakaan enää. Oli pakko nöyrtyä ja alkaa hellittämään, että asiat tehdäänkin joskus toisin kuin mitä edelliset 50 vuotta on tehty.
Enpä itse viitsisi vaivautua käyttämään vähiä vapaa-aikojani noin. Ennemmin jäisin vaikka yksin kotiin; lasi kuohuviinia ja hyvä kirja. Ihana rauha, avot!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pysyisin poissa tuommosesta kolhoosista. Jos ei tunnu kivalta ja ahdistaa. Kesä tiskaamista ja siivoamista mökkiolosuhteissa suvun silmien alla . Ei kiitos.
Näistä asioista kannattaa tosiaan keskustella. Ilmeisesti etenkin apella, mökin isäntänä ja siellä vuosikymmeniä viettäneenä, on selkeä käsitys siitä, miten asiat kuuluu tehdä. Niinpä sinun kannattaa ensinnäkin keskustella miehesi kanssa siitä, että haluat tehdä mökillä jotain hyödyllistä ja yhteisen olemisen kannalta merkityksellistä, et vain tiskailla, jotta miehesi voi jutella asiasta vanhemmilleen. Ja toisekseen, koska ilmeisesti kuitenkin ihan kohtuu hyvissä väleissä olet appivanhempiesi kanssa kaikesta huolimatta, juttele myös heidän kanssaan siitä, mitä haluaisit tehdä ja kysy heiltä neuvoa. Eli tulisitko "Esko" näyttämään ja opettamaan minulle, miten tämä teidän sauna pitää lämmittää, kun kaikilla saunan pesillä on ne omat kommervenkkinsä. Pari kertaa kun olet näyttänyt ja neuvonut, niin enköhän sitten osaa itse. Ja tulen kysymään, jos jokin askarruttaa. Sama anopin kanssa, eli pyydä, että näyttää ja kertoo ja opettaa, miten asiat mökillä tehdään. Juu, osaat varmasti itsekin, mutta näin vanhuksille ei tule oloa, että heidät jyrätään, eikä heidän osaamisellaan ole väliä ja vuosikymmenten tekemiset mitätöidään.
Jokaisella on ne omat pinttyneet tapansa, etkä voi olettaa, että koko ikänsä mökillä viettänyt miehesi suku muuttaisi kollektiivisesti tapansa sinun tarpeitasi vastaamaan. Kyllä sinä valitettavasti sukuun naituna olet se, joka tuossa tilanteessa joutuu sopeutumaan miehen suvun perinteisiin ja tapoihin niin kauan kuin mökki ei ole vain teidän. Teidän sukunne mökeillä tai perinteisissä pakoissa miehesi sitten sopeutuu teidän suvun tapoihin, ja omassa kodissanne ja omissa puuhissanne luotte sitten ne teidän perheen omat perinteet.
Apelle ja anopille voi muutenkin olla kova paikka (tämän olen omista vanhemmistani huomannut), kun tuntuu, että nuoret "valtaavat" heidän mökkinsä. Tulee tunne, että eikö meillä ja meidän tavoillamme ja perinteillämme ja tiedoillamme ole mitään väliä. Olemmeko me vaan tiellä täällä ja näinkö meidät vain tyrkätään syrjään turhina ja osaamattomina, kun ei edes neuvot siitä, miten sauna lämmitetään kelpaa, vaikka olen tuon pesän jo 60 vuotta osannut sytyttää. Tulee joku, joka osaa mielestään paremmin ja syrjäyttää minut. Vanheneminen on muutenkin jo vaikeaa - saati sitten, jos tulee tunne, ettei arvosteta ja ettei osaa, eikä ole enää merkityksellinen, kun nuoremmat jyräävät ja päättävät ja osaavat mielestään kaiken paremmin.
Niin ja osallistukaa niihin ruokakuluihin ja muihin menoihin - kaikki mökkeilijät tasapuolisesti, niin ei tule kenellekään tunnetta, että osa tulee vain valmiiseen pöytään ja ilmaiselle ylläpidolle. Juttelemalla ja yhteiset toimintatavat sopimalla koko porukan (myös niiden sisarusten!) kanssa, saatte homman varmasti toimimaan. Mutta se tosiaan vaatii sen, että avaat (tai miehesi avaa) suusi ja keskustelet asioista, etkä oleta tai pyörittele niitä juttuja vain mielessäsi. Ne muut eivät ole ajatustenlukijoita ja sinunkin päätelmäsi heidän käytöksensä syistä saattavat olla virheellisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ostettiin viime syksynä oma mökki sukumökin läheltä. Appivanhemmat vähän ihmetteli mutta minkäs sille voi, kerrottiin vasta kun kaupat oli tehty. Nyt ollaan appivanhempien kanssa tasavertaisia. Me kyläillään heillä ja he meillä. Jokainen nukkuu omassa sängyssään omalla mökillään. Miehen veli perheensä kanssa mahtuu nyt paremmin. Meiltä kului rahaa ja heiltä ei mutta se on vapauden ja omanarvontunnon hinta. Samalla rahalla olisi saanut uuden saksalaisen perheauton. Meidän kelpaa ajaa käytetyllä autolla, mökkiasia oli tärkeämpi.
Oma anoppikin ehdottaa tekemistä minulle kun menemme kylään. Otan ne vitsinä, nauran ja otan kunnon löhöasennon sohvan pohjalta.
Ehdotukset ovat siis rikkaruohojen kitkentää ja matonpesua.
Vierailun aikana kyllä voin kerran-kaksi tehdä päivällisen ja korjata tavarat pöydältä, tiskikoneen tyhjennys ja kantaa saunavedet. Mutta en ala ylimääräiseen.
Jos hän ei jaksa enää omatoimisesti hoitaa omakotitaloa, niin kannattaisiko myydä, eikä olettaa että suku käy huolehtimassa kaikki.
Minut kerran komennettiin tiskaamaan mökillä. En halunnut, joten aloin kantamaan vettä saunaan.
Tästä on jo vuosia aikaa, mutta sen koommin minua ei ole pyydetty tiskaamaan.
Eikä muuten ole pyydetty juuri mitään muutakaan tekemään. Minulla on aika leppoisaa mökillä, silloin kun sinne jaksan mennä. En ymmärrä mikä sellaisessa työleirissä viehättää! Nauttikoot ne, jotka sellaista haluavat pyörittää.
Meillä on vähän samanlainen kuvio. Olen ratkaissut sen niin, että syön nopeasti ja kun muilla on vielä ruoka kesken niin kiitän ruoasta ja sanon meneväni lämmittämään kaikkia varten saunan ja kantamaan vedet sinne. Vastalauseet alkaa jokaisen muun suusta heti että "ei sinun tarvitse vaivautua sellaiseen raskaaseen kyllä minä menen, sinä voit vaikka tiskata". En kuuntele vaan poistun sinne saunalle heti ja muut joutuvat tekemään sen kaikkien vihaamaan hankalan mökkitiskauksen. Itse rentoudun vettä kantaessa ja saunaa sytyttäessä. Jopa miestäni vit*uttaa koska hän inhoaa tiskaamista mutta tykkäisi lämmittää saunaa. No, oma on sukunsa, minä en piiaksi rupea.
Voin jo kuvitella miten ap ja muut hänen kaltaisensa valittajat pääsevät vihdoin siihen anopin osaan. Sama meno jatkuu ja tuskin ap huomaa itse kuinka on muuttunut inhoamiensa appivanhempien kaltaiseksi päälle päsmäriksi.
Itse inhoan ruuanlaittoa. Eikö varsinkin ison porukan ruoanvalmistus vie aikaa ainakin tunnin ? Mielelläni lekottelisin sen ajan laiturilla ja odottaisin että pääsen valmiiseen pöytään. Ruokailun jälkeen astiat likoamaan sankoon ja ruokalevolle. Sen jälkeen tiskihommiin ja mies saisi kantaa veden. Miehen pitäisi olla työparina ja sinäkin voisit tunkeutua miehen mukaan hänen hommiinsa. Oletuksena on että mies haluaa viettää aika kanssasi ja kantaa esim. Puita yhdessä.
Siivoushommat on siitä käteviä ettei niillä ole aikataulua eli jos tulee käsky imuroida, voi sanoa että ”minäpä teen kunhan tulen metsäkävelyltä”.
Kyllä on laitettu. Oikein osoitettu että kälyt menee kaikessa edelle. Viimeksi appivabhemmat tuli reissulta, me haimme lentokentältä, majoitimme ja ruokimme. Meille ei tuotu tuliaisia. Anoppi kyllä esitteli kälyjen runsaat tuliaiset.
Tötä tää on aina. Enää en halua olla misdään tekemisissä.