Teillä on outoja mielikuvia yli 100kg naisista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitavat sekottaa 200kiloseen.

100 kilonen on ihan normikokonen vielä, pystyy liikkumaan ja toimimaan normaalisti.

Satakiloinen ei kyllä ole millään mittarilla normikokoinen.

Toki ymmärrän, että monet sen kokoiset pystyvät "toimimaan normaalisti", muttei se tarkoita että paino olisi normaali tai terve. Kyllä satakiloinen nainen (ja useimmat miehet) ovat erittäin ylipainoisia. 

Tutkimusten mukaan kun lihavuus yleistyy, ihmiset alkavat hahmottaa sen "normaalina".

Edelleen, ei puhuta normaalipainosta, vaan normaalista elämästä. Miten vaikeaa on hahmottaa, mikä ero näillä on. Aloituksessakin ihan selkeästi puhuttiin arjen askareista eikä mistään painoindeksistä. Vaikka taulukko osoittaisi, että 100 kiloa ei ole normaalipaino, se ei mitenkään nyt poista sitä faktaa, että tuon kokoinen pärjää arjessa ihan normaalisti ellei ole mitään sairauksia. Ylipaino itsessään vielä ole sairaus vaan niiden mahdollinen aiheuttaja. 

Hei, sori kaikki satakiloiset!! En todella tarkoittanut olla ilkeä, kun kysyin pystyttekö normaaliin liikuntaan, kiinnosti vain. Hienoa, jos pystytte, eikä ole mitään rajoitteita tai vaikka niitä polvivaivoja. 

Minä siis harrastan koripalloa (koulun sali on varattu, maksaa 20e/kerta, eli ei paljon mitään koko porukalta), retkiluistelua, hiihtoa, lumikenkäilyä, joogaa, uintia, patikointia, pyöräilyä, sulkapalloa, juoksua ja suunnistusta. Ei mitenkään outoja lajeja mun ystäväpiirissä, joka koostuu lähinnä 40-60-v naisista, itse olen viisikymppinen. Yksi ystäväni pitää juoksukoulua ja vetää patikointi/melontaretkiä muiden liikuntaharrastusten ohella, toinen on harrastuksenaan jooga- ja jumppaohjaaja, kolmas pelaa jalkapalloa, juoksee ja suunnistaa, yksi ratsastaa, tanssii ja ui jne. Minusta nämä on ihan tavallisia liikuntalajeja, ei mitään extremeä.

Vierailija kirjoitti:

Hei, sori kaikki satakiloiset!! En todella tarkoittanut olla ilkeä, kun kysyin pystyttekö normaaliin liikuntaan, kiinnosti vain. Hienoa, jos pystytte, eikä ole mitään rajoitteita tai vaikka niitä polvivaivoja. 

Minä siis harrastan koripalloa (koulun sali on varattu, maksaa 20e/kerta, eli ei paljon mitään koko porukalta), retkiluistelua, hiihtoa, lumikenkäilyä, joogaa, uintia, patikointia, pyöräilyä, sulkapalloa, juoksua ja suunnistusta. Ei mitenkään outoja lajeja mun ystäväpiirissä, joka koostuu lähinnä 40-60-v naisista, itse olen viisikymppinen. Yksi ystäväni pitää juoksukoulua ja vetää patikointi/melontaretkiä muiden liikuntaharrastusten ohella, toinen on harrastuksenaan jooga- ja jumppaohjaaja, kolmas pelaa jalkapalloa, juoksee ja suunnistaa, yksi ratsastaa, tanssii ja ui jne. Minusta nämä on ihan tavallisia liikuntalajeja, ei mitään extremeä.

Sun ystäväpiiri koostuu sun harrastuskavereista, onpa yllätys, että heillä on samat harrastukset kuin sinulla ;)

Ei minustakaan normaalipainoisetkaan hirveästi liiku. Osallistuttiin töissä sihen hymikseen, siis sellainen työpaikkojen kilpailuhenkinen liikuntatempaus, vaikka olin kaikista lihavin niistä n. 10 ihmisestä jotka tuohon osallistui, liikuin silti reilusti eniten. Nyt liikun vielä enemmän kuin tuolloin, kun kuljen töihinkin pyörällä.

Tosi moni liikkui vain muutaman tunnin viikossa, vaikka laskettaisiin että osa ei vain jaksanut liikuntojaan merkkailla, niin silti, itselläni oli joku 12h/viikko liikuntaa, yksi oli joka ylsi melkein samaa, kaikki loput liikkui alle 5h/viikko.

Itse siis pyöräilen ja kävelen, jälkimmäinen vaihdellen maastossa ja kävelyteillä. Palloepeleistä en ole ikinä tykännyt, enkä ohjatusta liikunnasta, yök, ei ole mun juttu, eikä muutenkaan vuorotyön kanssa oikein onnistu mikään säännöllinen liikunta, missä pitäisi muiden kanssa olla samaan aikaan aina jossakin.

Mulla on nyt raskausaikana ruvennut hankaan reidet yhteen. Oon puolessa välissä eikä painoo oo tullut kuin noin 2 kg, mutta kai se on sit iso osa mennyt reisiin :/ On kyllä tosi inhottavaa. Ja oon siis ihan normipainoinen ollut aina ja oon vieläkin. Ehkä on vaan enemmän ruumiinrakenteesta kiinni ja siitä mihin se läski kerääntyy.

Vierailija kirjoitti:

Hei, sori kaikki satakiloiset!! En todella tarkoittanut olla ilkeä, kun kysyin pystyttekö normaaliin liikuntaan, kiinnosti vain. Hienoa, jos pystytte, eikä ole mitään rajoitteita tai vaikka niitä polvivaivoja. 

Minä siis harrastan koripalloa (koulun sali on varattu, maksaa 20e/kerta, eli ei paljon mitään koko porukalta), retkiluistelua, hiihtoa, lumikenkäilyä, joogaa, uintia, patikointia, pyöräilyä, sulkapalloa, juoksua ja suunnistusta. Ei mitenkään outoja lajeja mun ystäväpiirissä, joka koostuu lähinnä 40-60-v naisista, itse olen viisikymppinen. Yksi ystäväni pitää juoksukoulua ja vetää patikointi/melontaretkiä muiden liikuntaharrastusten ohella, toinen on harrastuksenaan jooga- ja jumppaohjaaja, kolmas pelaa jalkapalloa, juoksee ja suunnistaa, yksi ratsastaa, tanssii ja ui jne. Minusta nämä on ihan tavallisia liikuntalajeja, ei mitään extremeä.

No itse lähinnä ajattelin säännöllisinä harrastusmahdollisuuksina. Sinäkö siis harrastat noita kaikkia ihan säännöllisesti. Siinä on aika haipakkaa. Useimmille riittää yksi tai kaksi liikuntaharrastusta ja silloin ne varmaan enimmäkseen ovat näitä ryhmäliikuntaa, tanssia tai uimista.

Ihan uteliaisuudesta: jos menette polvet koukussa istumaan, saatteko polven koskettamaan olkapäätä? Pystyttekö lepuutaamaan leukaa polvien päällä, että leuka lepää polvilumpion ylitse ja yltää miltein sääriluun alkuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tein joskus tyhmänä ja nuorena mallin töitä, pituutta oli 183 ja painoa 78. vaatekoko oli xs tai s

Aika kultaa muistot tais olla paino 58 eikä 78 😂

Kun minä (eri) olin nuori ja tyhmä, xs (extrapieni) oli liian iso kun paino oli 52-54.

S (pieni) oli sopiva 65 kg (normaali) painossa. Hihat ja lahkeet liian pitkiä 160 cm pituiselle.

Samoin kuin m-koossa (naisten keskikoko, medium), jolloin painoin n 70-75.

Jos mietin kirjoittajan mittoja niin tuntuis ihan loogiselta. 185 cm pitkä mieskin on aika kukkakeppi samassa 78 painossa, luut törröttää.

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta: jos menette polvet koukussa istumaan, saatteko polven koskettamaan olkapäätä? Pystyttekö lepuutaamaan leukaa polvien päällä, että leuka lepää polvilumpion ylitse ja yltää miltein sääriluun alkuun.

Tämäkö on uusi normaalin elämän ja toimintakyvyn mittari?

T. 80J

Vierailija kirjoitti:

Osa vetää tuon painoasian jo aivan överiksi. En itse osaisi kuvitellakkaan painavani 50kg, painoin sen verran ehkä joskus 6 luokalla. Olen aina ollut kehonmalliltani lihaksikas ja jämäkkä, silloinkin kun en ole ollut ylipainoinen.

Ärsyttää suunnattomasti nämä joiden mielestä munkin pitäisi 157cm painaa 50kg että olisin normaalipainoinen. Tuollainen ajattelu syö motivaatiota ennestään, koska ei tunnu realistiselta enää tässä vaiheessa laihtua 45kg, ellen sitten sairastua anoreksiaan ja sehän olis vielä huonompi juttu, kuin olla näin lihava.

Vähän malttia nyt molempiin reileihin, ylipaino ei ole normaali, mutta ei ole sekään, että kaikkien pitäisi olla jotain xs tai s kokoisia, mallinmitoissa. Kyllä ihmisiä saa kuitenkin olla eri kokoisia ja muotoisia ja painoisia. Raja tulisi vetää siihen, että millainen riski sairastuminen on, esim. lievä ylipaino ei vielä merkittävästi vaikuta mihinkään, varsinkaan jos ihmisellä on ihan hyvä olla niinkin.

Tuossa 155-160cm pituisten naisten joukossa ei minun mielestäni kannatakaan miettiä painoindeksiä, vaan sitä ruumiinrakennetta ja terveyttä. Osa lyhyistä on rakenteeltaan joka puolelta pieniä ja siroja, kun taas toiset ovat tukevampia tai jämäkämpiä. Sellainen balleriinamaisen siro nainen voi omata "ylimääräistä" mitoilla 160/60, kun taas voimakkaan ja ehkä rintavan X-mallisen kropan omaava voi olla samoilla mitoilla hyvin tiukassa kunnossa. Riippuu geenien lisäksi myös elämäntavoista.

Itse kuulun myös niihin, jotka ovat olleet 50 kilon puolella viimeksi rippikouluiässä. Pituutta löytyy 160cm. Koen olevani nyt 66-kiloisena aivan normaalipainossani, vaikka palstalla usein kuuleekin sen olevan liikaa. Harrastan jääkiekkoa, painonnostoa ja rullaluistelua. Uskon, että laihduttamalla tästä yli 10 kiloa minulla kärsisi jo hormonitoiminta...

Vierailija kirjoitti:

No kun se 20-30 kg ylipainoa kerran ei tunnu missään niin harrastatteko te sitten kestävyysurheilua, esim. juoksua, pyöräilyä?Tai lajeja, joissa pitää olla ketterä (seinäkiipeily, tanssi..)?

Itselleni (5kg ylipainoa nyt) liikunta tuo jaksavamman olon, en tajua, miten 20-30 kg ylipainoisena liikuntaa harrastamattomana voi olla hyvä olo. Sen vuoksi en pidä kymmenien kilojen ylipainoa normaalina.

Minä olin nuorena ja hoikkana jo huono liikunnassa, en missään nimessä harrastaisi mitään seinäkiipeilyä hoikkanakaan (kauhea korkeanpaikan kammo) En ole mitenkään ketterä, en osaa tekniikkaa esim. pituushypyssä, tai korkeushypyssä jne. vaikka olisin miten laiha. Aika notkea olen mutta kömpelö. Mutta pyöräily onnistuu vallan mainiosti myös lihavalta.

Yksi ystävä oli 140 kiloinen ja hänellä oli järkyttävät voimat ja jaksaminen tehdä mitä vaan, hänellä oli hyvä kunto, jota minulla ei ole ollut 60 kiloisenakaan. Hän on ollut vuosia jo laiha, ja kysyin että helpottuiko kaikki fyysinen liikkuminen ja tekeminen kun laihtui puolet koko massasta, ja hän sanoi että ei, samalla tavalla hän teki ennenkin. Ihmiset on yksilöitä.

Whitney Thorne josta tulee telkkarissa sarja, juuri pari jaksoa sitten kokeili seinäkiipeilyä vaikka painaa sen 140kg (pahimmillaan yli 170kg) ja hän onnistui kun aikansa yritti siinä kiipeämisessä, minä 130 kiloisena en pystyisi vaikka henki siitä riippuisi. Ja hän on tanssija ja treenaa salilla ahkerasti, siitä huolimatta että on niin lihava (hän on paljon lyhyempikin kuin minä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta: jos menette polvet koukussa istumaan, saatteko polven koskettamaan olkapäätä? Pystyttekö lepuutaamaan leukaa polvien päällä, että leuka lepää polvilumpion ylitse ja yltää miltein sääriluun alkuun.

Tämäkö on uusi normaalin elämän ja toimintakyvyn mittari?

T. 80J

Mietin samaa, ja muistelisin että korkeintaan 12-vuotiaana viimeksi. En olisi pystynyt siihen edes silloin alle 50 kg teininä :D

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta: jos menette polvet koukussa istumaan, saatteko polven koskettamaan olkapäätä? Pystyttekö lepuutaamaan leukaa polvien päällä, että leuka lepää polvilumpion ylitse ja yltää miltein sääriluun alkuun.

Mitäs itse luulet? Ei onnistu ainakaan jos on iso maha. Mutta onnistuuko tuo siis kaikilta normaalipainoisilta?

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kyllä nyt aikamoinen denialismi päällä tai sitten ylipainoiset oikeasti näkevät itsensä eri tavalla kuin toiset. Onhan se nyt silmämääräisesti selvää, että kuka nainen on ylipainoinen tai painaa yli 80 kiloa ( mikä ei toki aina tarkoita merkittävää ylipainoa, mutta paljon massaa kuitenkin). Etenkin yli 100 kg kohdalla ei ole epäilystäkään. Eikä tällainen ylipaino ole ensinnäkään terveellistä, mutta vaikuttaa myös kantajan omaan mielialaan ja itsetuntoon. Miksi siitä ei voisi hankkiutua eroon, jos kerran pystyy?

Koko keskustelusta tuli mieleen ylipainoinen nainen, joka esiintyi Dr. Phil ohjelmassa ja kehui olevansa elämänsä kunnossa painostaan huolimatta ja kykenevänsä normaaliin elämään. No, kamera seurasi naista viikon ajan. Huomattiin, että hän ei millään jaksanu kävellä rappusia kahta kerrosta enempää ilman taukoa, ei kävellyt arjessa kilometriäkään päivän aikana, istuimet olivat ahtaita jne. Lopuksi tehtiin vielä terveyskoe, jossa selvisi, että naisen kolesteroli oli hengenvaarallisen korkealla ( Ylläri), toisen asteen diabeteksen oireet olivat jo esiintymässä jne. Mutta pääasia, että tuntee itse olonsa terveeksi. ;-)

Kuka tässä ketjussa on väittänyt että ei ole läski tai että se olisi terveellistä? Nythän puhutaan siitä että satakiloisten kuvitellaan olevan niin huonokuntoisia etteivät pysty tekemään juuri mitään, tai että eivät taivu varpaankynsiä leikkaamaan. Se että taipuuko varpaankynsiä leikkaamaan ei liity juurikaan painoon vaan raajojen pituuteen ja notkeuteen. Minä pystyn laittamaan vaikka varpaat suuhuni jos haluan, vaikka olen 130 kiloinen ja keski-ikäinen, mulla on tapana istua usein risti-istunnassa ja mulla on kuulemma yliliikkuvat lonkat, mulla taipuu jalat kyllä sivusuunnassa todella helposti, kun taas monilla hoikilla kinnaa pahasti eikä pysty sellaisiin asentoihin kuin minä. Toki iso maha on tiellä, mutta ei mullakaan niin iso ole että ei jalkoihinsa ylettäisi kun olen 172cm pitkä ja pitkäraajainen rakenteeltani.

Kaikki jotka pystyvät, hankkiutuvat läskeistään eroon. Kuvitteletko sinä että ihan oikeasti joku haluaa olla läski? Jos niin, niin mielenterveysongelmat on aika syvällä. Ja se että jos ei saa laihdutettua, se on se mielenterveysongelma, kaikki kymmeniä kiloja ylipainoiset ovat sitä jostain syystä joka on henkinen, joku asia vaivaa mieltä joka saa syömään epäterveellisesti. Kaikki läskit eivät liho koko ajan lisää, suuri osa läskeistä laihduttaa parhaillaan ja laihtuu, ja osa pysyy samassa lukemassa vuosia, jopa vuosikymmeniä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta: jos menette polvet koukussa istumaan, saatteko polven koskettamaan olkapäätä? Pystyttekö lepuutaamaan leukaa polvien päällä, että leuka lepää polvilumpion ylitse ja yltää miltein sääriluun alkuun.

Mitäs itse luulet? Ei onnistu ainakaan jos on iso maha. Mutta onnistuuko tuo siis kaikilta normaalipainoisilta?

Muista en tiedä, mutta multa onnistuu. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mielikuvia tarvitse olla kun tietää millaista on olla yli 100kg nainen ja se on hirveää. Mieluummin annan amputoida jalkani kuin olen ikinä enää lihava tai niin lihava. Selällään ei pystynyt nukkumaan kun meinasi tukehtua, kengännauhojen sitominen sai tukehtumaan ja pimenemään silmissä, luentosalissa ei mahtunut pöydän taakse joten oli pakko ottaa tuoli ja istua takana, bussissa vei kaksi paikkaa, vieraiden aikuistenkin läski huudot kadulla ja tietysti ulkonäkö oli vastenmielinen. Kaduttaa että tuli yli 10 vuotta oltua läski ja tuhottua vartalonsa. Mikään kehopositiivisuus ei poista sitä tosiasiaa että läski ei ole viehättävää, kaunista eikä todellakaan terveellistä. Vaikka miten yrittäisi itselleen valehdella niin se ei ole totta. Olemme myös huolestuttavasti alkaneet pitää yhä lihavampia ihmisiä normaalipainoisena.  Inhottaa oma typeryyteni että aikoinaan aiheutin itselleni näin kalliisti hoidettavan vaivan mihin on joutunut ottamaan plastiikkakirurgin palveluja painon pudotuksen jälkeen ja lisää on leikkauksia luvassa. Mikään ei ole parempaa kuin normaalipaino tai hoikkuus, istuvat vaatteet ja hyvä fyysinen kunto.

Minä olen ollut yli 15 vuotta 130kiloinen, eikä olet tuollaisia ongelmia vielä ollut, pystyn nukkumaan selälläni, mutta en halua koska mulla kipeytyy niska/hartiaseutu helposti, kengännauhojen sitominen on ihan helppoa, senkun kumartuu vaan tai istuu ja nostaa jalan toisen polven päälle, bussissa en vie kahta paikkaa vaikka vähän liikaa pursuankin, myös lentokoneen pienessä tilassa matkustin mukavasti eikä tarvinnut edes vyöhön jatkopalaa. Eikä kukaan  koskaan ole kadulla minulle mitään huudellut, jos olisi niin olisi saanut samalla mitalla takaisin.

En sano minäkään että läski olisi kaunista tai hyväksi terveydelle, mutta tuo sun juttus on kyllä todella todella liioittelua, varsinkin jos olet painanut vain vähän yli sata kiloa, tai olet todella todella lyhyt ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta: jos menette polvet koukussa istumaan, saatteko polven koskettamaan olkapäätä? Pystyttekö lepuutaamaan leukaa polvien päällä, että leuka lepää polvilumpion ylitse ja yltää miltein sääriluun alkuun.

Mitäs itse luulet? Ei onnistu ainakaan jos on iso maha. Mutta onnistuuko tuo siis kaikilta normaalipainoisilta?

Muista en tiedä, mutta multa onnistuu. 

Keski-ikäisiltä hoikilta ihmisiltä ehkä yhdeltä kymmenestä tuhannesta tuo onnistuu. Joten se ei liity nyt tähän keskusteluun millään lailla. Lapset ja nuoret on notkeita ja pystyy tuollaiseen, ja aikuiset vain jos harrastavat koko ajan tuollaista liikuntaa jolla pitävät itsensä notkeana, normaalit ihmiset on kankeita aikuisena.

Vierailija kirjoitti:

Nyt niitä valoja päälle! Täällä puhutaan kuin 100kg ois ihan normaalipaino naiselle! Olen punttisalia harrastava mies 183cm/78kg ja monen palstamamman vierellä olisin se sirompi 😁

Kuka on sanonut että 100kg on normaali paino naiselle? Se on yleinen kyllä joo, ja puhe oli nyt siitä että pystyykö 100kg nainen tekemään tiettyjä asioita. Koitas nyt siro mies vähän opetella ymmärtämään lukemaasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta: jos menette polvet koukussa istumaan, saatteko polven koskettamaan olkapäätä? Pystyttekö lepuutaamaan leukaa polvien päällä, että leuka lepää polvilumpion ylitse ja yltää miltein sääriluun alkuun.

Mitäs itse luulet? Ei onnistu ainakaan jos on iso maha. Mutta onnistuuko tuo siis kaikilta normaalipainoisilta?

Muista en tiedä, mutta multa onnistuu. 

Keski-ikäisiltä hoikilta ihmisiltä ehkä yhdeltä kymmenestä tuhannesta tuo onnistuu. Joten se ei liity nyt tähän keskusteluun millään lailla. Lapset ja nuoret on notkeita ja pystyy tuollaiseen, ja aikuiset vain jos harrastavat koko ajan tuollaista liikuntaa jolla pitävät itsensä notkeana, normaalit ihmiset on kankeita aikuisena.

Miten tuo asento menee? Ai että istutaan polvien päällä ja kumarrutaan eteenpäin? Vai istutaan pepun päällä jalat edessä koukussa? En jotenkin tajunnut tuosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan uteliaisuudesta: jos menette polvet koukussa istumaan, saatteko polven koskettamaan olkapäätä? Pystyttekö lepuutaamaan leukaa polvien päällä, että leuka lepää polvilumpion ylitse ja yltää miltein sääriluun alkuun.

Mitäs itse luulet? Ei onnistu ainakaan jos on iso maha. Mutta onnistuuko tuo siis kaikilta normaalipainoisilta?

Muista en tiedä, mutta multa onnistuu. 

Keski-ikäisiltä hoikilta ihmisiltä ehkä yhdeltä kymmenestä tuhannesta tuo onnistuu. Joten se ei liity nyt tähän keskusteluun millään lailla. Lapset ja nuoret on notkeita ja pystyy tuollaiseen, ja aikuiset vain jos harrastavat koko ajan tuollaista liikuntaa jolla pitävät itsensä notkeana, normaalit ihmiset on kankeita aikuisena.

Niinpä. Ihan normaalit hoikat ja liikkuvat ihmiset eivät välttämättä ole vuosikymmeneen tehneet kärrynpyörää tai kuperkeikkas eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö satakiloinen harrastamaan tosiaan normaalia liikuntaa? Eikö siinä ole esim. polvet melko kovalla koetuksella? Siis jos ajattelee vaikka juoksua, koripalloa, jalkapalloa, suunnistusta, retkiluistelua? Onnistuuko jooga? 

Miten te pystytte elämää kymmenien kilojen ylipainon kanssa? Eikö ahdista? En ollenkaan kysy sitten näitä ilkeilymielessä, ihan vain oikeasti kiinnostaa. Mulla kun paino nousee jo siitä, että katson pullaa ja on koko ajan syötävä tietyn ruokavalion mukaisesti ja harrastettava iän myötä yhä enemmän liikuntaa. Heti jos paino nousee yli 65 kg, lisään hieman liikuntaa ja jätän sen yhdenkin keksin syömättä, muuten se on menoa. Pituutta mulla on 170 cm ja en tunne itseäni hoikaksi, mutta ihan ok-painoiseksi.

Se riippuu ihmisestä, ja jos harrastaa jotain jossa polvet joutuu koetukselle jo ilman ylipainoakin, niin varmasti se ottaa polviin ylipainoisena. Tiedän ylipainoisia ihmisiä jotka harrastaa joogaa, sitäkin kun pitää harjoitella ennenkuin onnistuu tekemään kaikkia liikkeitä, ja varmaan on sellaisia joihin ei pysty jos on vaikka oikein iso maha, mutta en tiedä sitten että jos on lihava takapuoli ja reidet, että haittaako ne liikkeitä niin paljon. Eiköhän siinäkin ole pääasia se notkeus, ei läski vie notkeutta ihmisestä eikä laihuus sitä tuo.

Minä olen 130 kiloinen ja kyllähän se jonkin verran ahdistaa kun on huono kunto, mutta varmasti jos olisin hyväkuntoinen niin ei ahdistaisi. Ei sitä normaalisti kun on huomaa ns. sisältä päin että miten läski on, peili tai valokuvat kertoo sen karun totuuden, mutta jos en näe itseäni niin en tunne itseäni näin lihavaksi, tunnen että mulla on kädet ja jalat jne. mutta ei ne raajat tunnu erilaiselta kuin hoikkana.