Lue keskustelun säännöt.
Teillä on outoja mielikuvia yli 100kg naisista
08.06.2019 |
Kuten ettei muka itse pystyisi leikkaamaan varpasnkynsiä, että muka reidet hankaisivat yhteen, ettei pystyisi istumaan lentokoneessa, ettei olisi seksiä, ettei saisi lapsia yms. Mistä nämä ihme luulot
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kolminumeroinen paino naisella on aika hurja. Olen itse 64 kiloinen, 164 senttinen ja mielestäni painan ihan liikaa.
Hohhoijaa, mikä ketju. Ei kai kukaan ole sanonutkaan, ettei 100 kiloa ole selkeästi ylipainoa tai normaalipainoon verrattuna enemmän. Pointti on se, minkä näköisiksi nämä kuvitellaan. Esimerkiksi joku Jenni Pääskysaari, Riitta Väisänen, Kaija Koo ja Tarja Halonen voivat ihan helposti olla sen 100 kiloa, mutta ei heitä katsoessa se ylipaino heti hyppää silmille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onhan meitä yli 180 cm naisia. Ihan samalla tavalla se ylipaino näkyy pitkässäkin. Ihan samalla tavalla näkyy ruumiinrakenteesta riippuen. Kun oma paino meni raskaudessa 90 kg, oli ihan kauhee vimma saada se 10 kiloo pois.
Pituus on aina ollut mulle ok mutta 90-kiloisena oli ihan järkyttävän huono olla henkisesti ja fyysisesti.
No kun se 20-30 kg ylipainoa kerran ei tunnu missään niin harrastatteko te sitten kestävyysurheilua, esim. juoksua, pyöräilyä?Tai lajeja, joissa pitää olla ketterä (seinäkiipeily, tanssi..)?
Itselleni (5kg ylipainoa nyt) liikunta tuo jaksavamman olon, en tajua, miten 20-30 kg ylipainoisena liikuntaa harrastamattomana voi olla hyvä olo. Sen vuoksi en pidä kymmenien kilojen ylipainoa normaalina.
Vierailija kirjoitti:
No kun se 20-30 kg ylipainoa kerran ei tunnu missään niin harrastatteko te sitten kestävyysurheilua, esim. juoksua, pyöräilyä?Tai lajeja, joissa pitää olla ketterä (seinäkiipeily, tanssi..)?
Itselleni (5kg ylipainoa nyt) liikunta tuo jaksavamman olon, en tajua, miten 20-30 kg ylipainoisena liikuntaa harrastamattomana voi olla hyvä olo. Sen vuoksi en pidä kymmenien kilojen ylipainoa normaalina.
Minä olen "vain" 80 kiloinen, mutta olen kyllä harrastanut ryhmäliikuntatansseja (esim zumba ja salsa). Tunnen myös monia minua paljon isompia (varmasti yli 100 kiloisia), jotka pyöräilevät, tanssivat ja käyvät uimassa.
Tottahan normaalipainoisena on varmaan fyysisesti parempi olo, mutta ei ylipaino nyt herranjestas tarkoita liikuntakyvyttömyyttä.
Juuri katsoin ruudusta jonkun Jutan unelmadieettiohjelman ja siinä joku haaveili bailatino-ohjaamisesta. Nainen oli kyllä selvästi ylipainoinen, kun veti ihan kunnialla sen tunnin läpi (siis veti sen, ei vaan osallistunut) ja hänen tanssinopettajansakin oli selkeästi ylipainoinen (Sutu Markkanen, nähty myös Tanssii tähtien kanssa- ohjelmassa).
Vähän silmiä auki ja valoja päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
100 kg nainen on vähintään 210 cm, tai sitten läski=läski=läski.
Vierailija kirjoitti:
No kun se 20-30 kg ylipainoa kerran ei tunnu missään niin harrastatteko te sitten kestävyysurheilua, esim. juoksua, pyöräilyä?Tai lajeja, joissa pitää olla ketterä (seinäkiipeily, tanssi..)?
Itselleni (5kg ylipainoa nyt) liikunta tuo jaksavamman olon, en tajua, miten 20-30 kg ylipainoisena liikuntaa harrastamattomana voi olla hyvä olo. Sen vuoksi en pidä kymmenien kilojen ylipainoa normaalina.
Kaikki normaalipainoisetko on sitten kestävyysurheilijoita? Tuskin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuollainen paino ihan hillitön. Harva raavas mies painaa yli 100kg! Naiselle 70kg alkaa olla aika maksimi ettei hakkaa rajottimelle.
Yks mun ex-miehistä oli pitkä ja läski (en ole koskaan harrastunut seksiä kenenkään muun niin lihavan kanssa). Itsekin turhaantui aina kun paino meni yli sadan kilon. Ja siis oli pituutta 192 cm. Ja oli lihaksia ja fyysinen työ. 100 kg on tosi paljon miehellekin.
Olen 157cm ja 95kg, mulla suurin osa ihrasta on mahan kohdalla. Reidet kyllä hinkkaa yhteen (jos seison jalat yhdessä niin kyllä ne reidet on kiinni toisissaan), mutta reisissä ei silti niin paljon läskiä ole, vaan isot lihakset kaiken tämän massan kantamisesta, samoin pohjelihakset on valtavat.
Iso maha vaikeuttaa kyllä hieman varpaankynsien leikkaamista ja esim. vatsalihasten ja joidenkin muidenkin jumppaliikkeiden tekeminen on vaikeaa, kun ei vain taivu, kun maha estää.
Ja kyllä on yritetty monta kertaa laihduttaa, viime vuodet paino on pikkuhiljaa kiivennyt ylöspäin. Nyt on menossa itsekseen toteutettu psykologinen valmennus (kävin Maikki Marjaniemen kurssin) jolla yritän päästä syyllisyydentunnoista ja häpeästä eroon, ilman tätä en tule koskaan onnistumaan, eikä nämä ikuiset "mikset laihduta" kysymykset auta siinä yhtään.
Tiedän olevani ällöttävän lihava ja sen vuoksi monen mielestä huonompi ihminen. Kuitenkin, lihavuudesta huolimatta liikun paljon, yli 2 tuntia päivässä ja olen kohtalaisen fyysisessä työssä lisäksi. Luulen että tämä on pelastanut minut toistaiseksi sairauksilta joille lihavuus altistaa, verenpainetta seurataan mutta on nyt ollut ihan normaali (lääkärissä hieman koholla siksi seuranta, kotona on ollut normaali), kolesteroli on alhainen, sokerirasituksessa oli pientä muutosta, eli diabetes on se mikä minua uhkaa.
Nyt on menossa hitaasti etenevä elintapojen muokkaus, kaikkea ei saa muokata kerralla jotta onnistun. Tällä hetkellä on projekti kasvisten lisäys ruokavalioon, ei mitään liian hankalaa: yritän vain edes yhdellä aterialla (näin aluksi) syödä pari tomaattia ja kurkunpätkän/porkkanoita ennen ruokaa. Tämä vähentää ahmimista, toteuttamieni ohjeiden mukaan saan syödä niin paljon kuin haluan, ei siis tarvitse pakottaa itseään pienempiin annoksiin, kunhan huolehtii että puolet annoksesta on aina kasviksia, myös jos ottaa lisää. Hyvältä vaikuttaa, mutta eteneminen on hidasta, paino saattaa tippua esim. pari kiloa vuodessa, miten ihmeparantumista ei siis tulla näkemään. Yritän ajatella, että 2 kiloakin on jo tosi hyvä ja vähemmän kuin ennen, vaikka aivot koittaa sanoa, että surkea lopputulos, eihän tuo riitä vielä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen jo keski-ikäinen, erilaisia painovaiheita kokenut. Pituutta 170 ja nyt painoa 93. Eli ylipainoa on reilusti ja peilistä katsoen olen isokokoinen. Kaiken pystyn tekemään.
Nyt jälkeenpäin olen tajunnut etten lukioiässä ollutkaan mitenkään kamalan iso vaikka läskiksi haukuttiin ja nopeasti kehittyneenä sukulaiset aina päivitteli, että onpa riski likka. Painoin tuolloin noin 70 kiloa.
Aikuisikäisenä paino alkoi nousta liki 80, laihdutin tuohon 70 kiloon. Tuolloin jotkut alkoivat jo huomautella että älä enää pudota painoa. Näinpä eri ikäiset näkevät ja kokevat saman painon erilailla.
Mutta nyt olisin tyytväinen jos painon saisin vaikka tuohon 80 kiloon. Tiedän kyllä keinot, mutta niiden toetuttaminen onkin sitten toinen juttu.
Täällä on kyllä nyt aikamoinen denialismi päällä tai sitten ylipainoiset oikeasti näkevät itsensä eri tavalla kuin toiset. Onhan se nyt silmämääräisesti selvää, että kuka nainen on ylipainoinen tai painaa yli 80 kiloa ( mikä ei toki aina tarkoita merkittävää ylipainoa, mutta paljon massaa kuitenkin). Etenkin yli 100 kg kohdalla ei ole epäilystäkään. Eikä tällainen ylipaino ole ensinnäkään terveellistä, mutta vaikuttaa myös kantajan omaan mielialaan ja itsetuntoon. Miksi siitä ei voisi hankkiutua eroon, jos kerran pystyy?
Koko keskustelusta tuli mieleen ylipainoinen nainen, joka esiintyi Dr. Phil ohjelmassa ja kehui olevansa elämänsä kunnossa painostaan huolimatta ja kykenevänsä normaaliin elämään. No, kamera seurasi naista viikon ajan. Huomattiin, että hän ei millään jaksanu kävellä rappusia kahta kerrosta enempää ilman taukoa, ei kävellyt arjessa kilometriäkään päivän aikana, istuimet olivat ahtaita jne. Lopuksi tehtiin vielä terveyskoe, jossa selvisi, että naisen kolesteroli oli hengenvaarallisen korkealla ( Ylläri), toisen asteen diabeteksen oireet olivat jo esiintymässä jne. Mutta pääasia, että tuntee itse olonsa terveeksi. ;-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen jo keski-ikäinen, erilaisia painovaiheita kokenut. Pituutta 170 ja nyt painoa 93. Eli ylipainoa on reilusti ja peilistä katsoen olen isokokoinen. Kaiken pystyn tekemään.
Nyt jälkeenpäin olen tajunnut etten lukioiässä ollutkaan mitenkään kamalan iso vaikka läskiksi haukuttiin ja nopeasti kehittyneenä sukulaiset aina päivitteli, että onpa riski likka. Painoin tuolloin noin 70 kiloa.
Aikuisikäisenä paino alkoi nousta liki 80, laihdutin tuohon 70 kiloon. Tuolloin jotkut alkoivat jo huomautella että älä enää pudota painoa. Näinpä eri ikäiset näkevät ja kokevat saman painon erilailla.
Mutta nyt olisin tyytväinen jos painon saisin vaikka tuohon 80 kiloon. Tiedän kyllä keinot, mutta niiden toetuttaminen onkin sitten toinen juttu.
Mua ei ulkopuoliset lihavaksi haukkuneet, paitsi vanhemmat huomautteli, mutta harmittaa itseänikin, että olen aina pitänyt itseäni lihavana ja sitten kun katsoo esim. 10 vuoden takaisia kuvia, niin ei näytä pahaltakaan, toki ylipainoa silloinkin, mutta ei kuvissa mikään lihava ihminen silti ole, kun olis vain silloin osannut pitää painon edes paikoillaan.
Mullekkin riittäisi, että painaisin edes sen 80kg, on siinäkin jo 15kg vähemmän kuin nyt ja varmasti paljon parempi olla, vaikkei ihannepainoinen olisi vieläkään.
T: Se 157/95kg
Ei tässä mielikuvia tarvitse olla kun tietää millaista on olla yli 100kg nainen ja se on hirveää. Mieluummin annan amputoida jalkani kuin olen ikinä enää lihava tai niin lihava. Selällään ei pystynyt nukkumaan kun meinasi tukehtua, kengännauhojen sitominen sai tukehtumaan ja pimenemään silmissä, luentosalissa ei mahtunut pöydän taakse joten oli pakko ottaa tuoli ja istua takana, bussissa vei kaksi paikkaa, vieraiden aikuistenkin läski huudot kadulla ja tietysti ulkonäkö oli vastenmielinen. Kaduttaa että tuli yli 10 vuotta oltua läski ja tuhottua vartalonsa. Mikään kehopositiivisuus ei poista sitä tosiasiaa että läski ei ole viehättävää, kaunista eikä todellakaan terveellistä. Vaikka miten yrittäisi itselleen valehdella niin se ei ole totta. Olemme myös huolestuttavasti alkaneet pitää yhä lihavampia ihmisiä normaalipainoisena. Inhottaa oma typeryyteni että aikoinaan aiheutin itselleni näin kalliisti hoidettavan vaivan mihin on joutunut ottamaan plastiikkakirurgin palveluja painon pudotuksen jälkeen ja lisää on leikkauksia luvassa. Mikään ei ole parempaa kuin normaalipaino tai hoikkuus, istuvat vaatteet ja hyvä fyysinen kunto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tässä mielikuvia tarvitse olla kun tietää millaista on olla yli 100kg nainen ja se on hirveää. Mieluummin annan amputoida jalkani kuin olen ikinä enää lihava tai niin lihava. Selällään ei pystynyt nukkumaan kun meinasi tukehtua, kengännauhojen sitominen sai tukehtumaan ja pimenemään silmissä, luentosalissa ei mahtunut pöydän taakse joten oli pakko ottaa tuoli ja istua takana, bussissa vei kaksi paikkaa, vieraiden aikuistenkin läski huudot kadulla ja tietysti ulkonäkö oli vastenmielinen. Kaduttaa että tuli yli 10 vuotta oltua läski ja tuhottua vartalonsa. Mikään kehopositiivisuus ei poista sitä tosiasiaa että läski ei ole viehättävää, kaunista eikä todellakaan terveellistä. Vaikka miten yrittäisi itselleen valehdella niin se ei ole totta. Olemme myös huolestuttavasti alkaneet pitää yhä lihavampia ihmisiä normaalipainoisena. Inhottaa oma typeryyteni että aikoinaan aiheutin itselleni näin kalliisti hoidettavan vaivan mihin on joutunut ottamaan plastiikkakirurgin palveluja painon pudotuksen jälkeen ja lisää on leikkauksia luvassa. Mikään ei ole parempaa kuin normaalipaino tai hoikkuus, istuvat vaatteet ja hyvä fyysinen kunto.
Sopivasti unohdat mainita, miten paljon olit yli sadan kilon. Katsos kun on hieman eri asia painaa 105 kiloa tai 145 kiloa. Jälkimmäisellä voi olla jo ongelmia sitoa kengännauhoja, mutta koskaan en ole ollut sellaisessa luentosalissa tai bussissa, ettei noin 100-kiloinen sinne ihan helposti mahtuisi istumaan.
Tässä esimerkiksi kuva yli 100 kiloisesta naisesta.
https://www.iltalehti.fi/tosielamaa/a/d3dfb673-52ec-4855-8f9e-4d246b794078
Kyllä tuon kokoinen mahtuu ihan hyvin bussin istuimelle ja luentosalin penkeille. Onhan tuossa näkyvää ylipainoa, sitä ei kukaan kiellä, mutta en minä nyt usko, että tämä ihminen nyt täysin invalidikaan on ollut.
Ilmeisesti porukka luulee, että satakiloinen näyttää tältä:
Hän ei paina edes 200 vaan 300 kiloa.
Itse olin joskus 60-kiloinen, ja minulla hankasivat reidet yhteen jo silloin yläosasta. Eikä BMI ollut silloinkaan ylipainon puolella.
Miksi kukaan vetää stressiä toisen ihmisen ylipainosta? Ihan sama painaako 100kg vai 200kg jokaisen henkilön oma asia.
Olen 165cm/140kg.
Joskus 10v sitten kirjoitin täällä kun lääkäri oli sanonut minulle, että pitäisi tehdä jotain, kun paino haittaa normaalielämää. Siis lääkärin mielestä. Omasta mielestäni elin/elän ihan normaalielämää.
Silloisia kommentteja:
"Tuon painoisella ei ole elämässä mitään normaalia" (ei perusteluja)
"Haluan, että pystyn itse pukemaan sukat ja kengät" (No luuletteko että minulla on joku avustaja joka pukee sukat ja kengät)
"Haluan nähdä pilluni ilman peiliä" (Häh? Minulla ei ole tarvetta nähdä pilluani sen enempää ilman peiliä kuin peilin kanssa. Miksi edes pitäisi? Perverssi)
"Pitää pystyä heittämään kärrynpyöriä (Kukaan tuttavapiirini normaalipainoinen tai hoikka ei heittele kärrynpyöriä)
Jännää, ettei kukaan maininnut työtekoa normaalielämään kuuluvaksi. No ei kai siinä paljon työteko muistu mieleen, jos päivät kuluvat rattoisasti pillua tutkien ja kärrynpyöriä heittäen.
Minulla on vakituinen työpaikka, mikä nykypäivän Suomessa ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Mahtaa hoikkia työttömiä harmittaa. Muutenkin olen aktiivinen: toimin eri yhdistyksissä, johtokunnissa ja hallituksessa. Liikunta ei ole kuulunut elämääni edes silloin kuin olin normaalipainoinen.
Nyt niitä valoja päälle! Täällä puhutaan kuin 100kg ois ihan normaalipaino naiselle! Olen punttisalia harrastava mies 183cm/78kg ja monen palstamamman vierellä olisin se sirompi 😁
No niinpä. 100-kiloinen ei vielä ole sellainen vaivalloisesti liikkuva roikkumaha, joka tarvitsee lentokoneessa tai bussissa kaksi tai kolme istuinta. Monet eivät käsitä, että ne oikeasti isot ihmiset painavat paljon enemmän kuin 100 kiloa.