Teillä on outoja mielikuvia yli 100kg naisista

tein joskus tyhmänä ja nuorena mallin töitä, pituutta oli 183 ja painoa 78. vaatekoko oli xs tai s

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ettekö oikeasti halua edes yrittää tiputtaa painoa? Hurja ylipaino kun nainen painaa yli 100 kg.

Riippuu pituudesta, esim. 180-senttiselle se ei ole "hurja" ylipaino.

Iso osa lihavista on syömishäiriöisiä, joita ei laihdutuskuurit auta. Pitäisi päästä terapiaan, mutta kaikki eivät pääse tai halua. Ravitsemusterapeutilla voi käydä kuuntelemassa, miten pitäisi syödä, mutta ei se oikeasti muuta mitään jos on ruoan kanssa ongelmia. Tietää mutta ei pysty. Ja moni laihtuukin mutta lihoo takaisin.

Leikkaus voi auttaa, koska se pakottaa syömään vähemmän, mutta on niitäkin, joita sekään ei auta.

Mutta jos haluaakin olla lihava ja perustaa elämänsä muun kuin normaaliuden varaan, ei siinä pitäisi olla muilla valittamista. Joko elämme maailmassa, jossa saa olla omanlaisensa, tai sitten emme. Se on voi voi jos en jonkun silmää miellytä.

Moniko nainen sitten on 180-senttinen?

Ja jos on 180-senttinen, on kuitenkin jo 20 kiloa ylipainoa (tai riippuu tietysti, miten määrittelet). Miten 20 kiloa ylipainoa voi sinusta missään tilanteessa olla vähän?

Toisekseen useimmat yli satakiloiset naiset eivät ole noin pitkiä, vaan ylipainoa on oikeasti 30-40 kg.

Mä olen 180cm nainen ja 118kg.

Mun mies on 194/104 ja vatsakas. Kukaan ei pitäisi häntä "lähes normikokoisena" vaikka onkin lihaksikkaat jalat ja kädet ja kapea peppu.

En ikinä pitäisi 180/118 naista ok kokoisena vaikka voissa paistettaisiin, 40 kg liikaa

Vierailija kirjoitti:

Nyt niitä valoja päälle! Täällä puhutaan kuin 100kg ois ihan normaalipaino naiselle! Olen punttisalia harrastava mies 183cm/78kg ja monen palstamamman vierellä olisin se sirompi 😁

Lukutaitoa suosittelen kehittämään. Kukaan ei ole sanonut, että se olisi normaalipaino. On vain sanottu, että tuon kokoinen pystyy elämään ihan normaalia elämää. Leikkaamaan varpaankynnet, harrastamaan normaalia liikuntaa ja istumaan normaalille istuimelle bussissa, elokuvateatterissa ja luentosalissa. 

Vierailija kirjoitti:

tein joskus tyhmänä ja nuorena mallin töitä, pituutta oli 183 ja painoa 78. vaatekoko oli xs tai s

Aika kultaa muistot tais olla paino 58 eikä 78 😂

enemmän hämmästyttää että miksi nyt on ahmimiset yms niin lisääntyneet.

Ei satakiloisia naisia ollut paljoakaan 20 vuotta sitten, nyt niitä menee jokapäivä ohi ties kuinka paljon kadulla.

Vierailija kirjoitti:

Olen 165cm/140kg.

Joskus 10v sitten kirjoitin täällä kun lääkäri oli sanonut minulle, että pitäisi tehdä jotain, kun paino haittaa normaalielämää. Siis lääkärin mielestä. Omasta mielestäni elin/elän ihan normaalielämää.

Silloisia kommentteja:

"Tuon painoisella ei ole elämässä mitään normaalia" (ei perusteluja)

"Haluan, että pystyn itse pukemaan sukat ja kengät" (No luuletteko että minulla on joku avustaja joka pukee sukat ja kengät)

"Haluan nähdä pilluni ilman peiliä" (Häh? Minulla ei ole tarvetta nähdä pilluani sen enempää ilman peiliä kuin peilin kanssa. Miksi edes pitäisi? Perverssi)

"Pitää pystyä heittämään kärrynpyöriä (Kukaan tuttavapiirini normaalipainoinen tai hoikka ei heittele kärrynpyöriä)

Jännää, ettei kukaan maininnut työtekoa normaalielämään kuuluvaksi. No ei kai siinä paljon työteko muistu mieleen, jos päivät kuluvat rattoisasti pillua tutkien ja kärrynpyöriä heittäen.

Minulla on vakituinen työpaikka, mikä nykypäivän Suomessa ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Mahtaa hoikkia työttömiä harmittaa. Muutenkin olen aktiivinen: toimin eri yhdistyksissä, johtokunnissa ja hallituksessa. Liikunta ei ole kuulunut elämääni edes silloin kuin olin normaalipainoinen.

Miten omatoiminen arvelet olevasi eläkeiässä? Hytisevä läskikasa surkastuneine lihaksineen. Lähihoitajat sitten nosturin avulla kääntelevät sinua, ja soittavat palokunnan nostamaan sinut, kun kaadut lattialle. 

165cm/125kg. Olen lääketieteelliseltä määritelmältä "sairaalloisen lihava", ja totta kai sen näkyy että rasvaa riittää ja pudotettavaa olisi. Mutta siitä olen aloittajan kanssa samaa mieltä miten virheellinen käsitys ihmisillä 100 kilon rampauttavasta vaikutuksesta on. Olen huonokuntoinen mutta "normiaktiivinen" ihminen, käyn salilla tai ohjatulla ryhmäliikuntatunnilla (jälkimmäisillä pitää kyllä paikoin keventää) 2-4 kertaa viikossa ja pystyn 5-8-vuotiaiden lasteni kanssa esim. retkeilemään, hiihtämään, pyöräilemään jne. Itse asiassa minä olen se perheemme aktiivinen eikä hoikka puolisoni, minä olen se joka kiipeää lapsen perässä kiipeilytelineeseen, viitsii laskea pulkkamäkeä tai haluaa liittää lomareissuun ulkoilua ja liikettä niin että lapset oppisivat nauttimaan siitä väsyneeltä voittajaolosta kun on kiitetty korkealle, kävelty kauas tai kokeiltu täysillä jotain uutta. Nyt isoimman kohdalla tunnistan että esim. suunnistaessa minun kuntoni/lihavuuteni alkaa jarruttaa meitä mäkisessä maastossa, mutta tästä on matkaa siihen että olisin toimintakyvytön (ja tarkoitus on kehittää tilannetta siihen vastakkaiseen suuntaan). Juuri kävin fyssarilla kun itsestä tuntuu että lonkat on kireät ja kaipaisin lisäliikkuvuutta, mutta ainoa "korjattava" asia jonka fyssari liikkuvuudestani löysi oli oikean olkapään liikkuvuus.

Suuremmat rajoitteet ovat aina olleet ne henkiset. En kehtaa, pelkään sitä häpeää jos en pysty tai jaksa tai ponnisteluni määrä on selvää ja kaikki tietää tai olettaa sen johtuvan lihavuudestani. Laiskan ja ramman lihavan stigmasta tulee itseään toteuttava ennustus jos lihava ei uskalla lähteä kokeilemaan ja kehittymään lihavuutensa vuoksi. Jaksan ja pystyn kävelemään työkavereiden kanssa portaita 5. kerrokseen mutta hengästyn kyllä ja se hävettää, joten välttelen tilannetta -> ei pääse kunto kohoamaan. Siitä ilmapiiristä ja ajatusmallista voisi pyrkiä eroon.

Pystyykö satakiloinen harrastamaan tosiaan normaalia liikuntaa? Eikö siinä ole esim. polvet melko kovalla koetuksella? Siis jos ajattelee vaikka juoksua, koripalloa, jalkapalloa, suunnistusta, retkiluistelua? Onnistuuko jooga? 

Miten te pystytte elämää kymmenien kilojen ylipainon kanssa? Eikö ahdista? En ollenkaan kysy sitten näitä ilkeilymielessä, ihan vain oikeasti kiinnostaa. Mulla kun paino nousee jo siitä, että katson pullaa ja on koko ajan syötävä tietyn ruokavalion mukaisesti ja harrastettava iän myötä yhä enemmän liikuntaa. Heti jos paino nousee yli 65 kg, lisään hieman liikuntaa ja jätän sen yhdenkin keksin syömättä, muuten se on menoa. Pituutta mulla on 170 cm ja en tunne itseäni hoikaksi, mutta ihan ok-painoiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 165cm/140kg.

Joskus 10v sitten kirjoitin täällä kun lääkäri oli sanonut minulle, että pitäisi tehdä jotain, kun paino haittaa normaalielämää. Siis lääkärin mielestä. Omasta mielestäni elin/elän ihan normaalielämää.

Silloisia kommentteja:

"Tuon painoisella ei ole elämässä mitään normaalia" (ei perusteluja)

"Haluan, että pystyn itse pukemaan sukat ja kengät" (No luuletteko että minulla on joku avustaja joka pukee sukat ja kengät)

"Haluan nähdä pilluni ilman peiliä" (Häh? Minulla ei ole tarvetta nähdä pilluani sen enempää ilman peiliä kuin peilin kanssa. Miksi edes pitäisi? Perverssi)

"Pitää pystyä heittämään kärrynpyöriä (Kukaan tuttavapiirini normaalipainoinen tai hoikka ei heittele kärrynpyöriä)

Jännää, ettei kukaan maininnut työtekoa normaalielämään kuuluvaksi. No ei kai siinä paljon työteko muistu mieleen, jos päivät kuluvat rattoisasti pillua tutkien ja kärrynpyöriä heittäen.

Minulla on vakituinen työpaikka, mikä nykypäivän Suomessa ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Mahtaa hoikkia työttömiä harmittaa. Muutenkin olen aktiivinen: toimin eri yhdistyksissä, johtokunnissa ja hallituksessa. Liikunta ei ole kuulunut elämääni edes silloin kuin olin normaalipainoinen.

Miten omatoiminen arvelet olevasi eläkeiässä? Hytisevä läskikasa surkastuneine lihaksineen. Lähihoitajat sitten nosturin avulla kääntelevät sinua, ja soittavat palokunnan nostamaan sinut, kun kaadut lattialle. 

en ole tuo, jolle kommentoit, mutta sinustako ei ole mitään eroa, painaako ihminen 140 vai 340 kiloa. Ne nosturilla nostettavat ovat niitä 340 kiloisia. 

Tämä on hassua, että normaalipainosta 10 kilon ylipainoon joidenkin mielestä on valtava ero, mutta näiden samojen ihmisten mielestä ei ole mitään eroa sillä, painatko 100 kiloa vai 200 kiloa vaikka tuossa on kuitenkin 100 kilon ero. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen 165cm/140kg.

Joskus 10v sitten kirjoitin täällä kun lääkäri oli sanonut minulle, että pitäisi tehdä jotain, kun paino haittaa normaalielämää. Siis lääkärin mielestä. Omasta mielestäni elin/elän ihan normaalielämää.

Silloisia kommentteja:

"Tuon painoisella ei ole elämässä mitään normaalia" (ei perusteluja)

"Haluan, että pystyn itse pukemaan sukat ja kengät" (No luuletteko että minulla on joku avustaja joka pukee sukat ja kengät)

"Haluan nähdä pilluni ilman peiliä" (Häh? Minulla ei ole tarvetta nähdä pilluani sen enempää ilman peiliä kuin peilin kanssa. Miksi edes pitäisi? Perverssi)

"Pitää pystyä heittämään kärrynpyöriä (Kukaan tuttavapiirini normaalipainoinen tai hoikka ei heittele kärrynpyöriä)

Jännää, ettei kukaan maininnut työtekoa normaalielämään kuuluvaksi. No ei kai siinä paljon työteko muistu mieleen, jos päivät kuluvat rattoisasti pillua tutkien ja kärrynpyöriä heittäen.

Minulla on vakituinen työpaikka, mikä nykypäivän Suomessa ei ole mitenkään itsestäänselvyys. Mahtaa hoikkia työttömiä harmittaa. Muutenkin olen aktiivinen: toimin eri yhdistyksissä, johtokunnissa ja hallituksessa. Liikunta ei ole kuulunut elämääni edes silloin kuin olin normaalipainoinen.

Miten omatoiminen arvelet olevasi eläkeiässä? Hytisevä läskikasa surkastuneine lihaksineen. Lähihoitajat sitten nosturin avulla kääntelevät sinua, ja soittavat palokunnan nostamaan sinut, kun kaadut lattialle. 

Luultavasti ja toivottavasti en ole enää elossa eläkeiässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tein joskus tyhmänä ja nuorena mallin töitä, pituutta oli 183 ja painoa 78. vaatekoko oli xs tai s

Aika kultaa muistot tais olla paino 58 eikä 78 😂

ihan oikeasti oli paino 78

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö satakiloinen harrastamaan tosiaan normaalia liikuntaa? Eikö siinä ole esim. polvet melko kovalla koetuksella? Siis jos ajattelee vaikka juoksua, koripalloa, jalkapalloa, suunnistusta, retkiluistelua? Onnistuuko jooga? 

Miten te pystytte elämää kymmenien kilojen ylipainon kanssa? Eikö ahdista? En ollenkaan kysy sitten näitä ilkeilymielessä, ihan vain oikeasti kiinnostaa. Mulla kun paino nousee jo siitä, että katson pullaa ja on koko ajan syötävä tietyn ruokavalion mukaisesti ja harrastettava iän myötä yhä enemmän liikuntaa. Heti jos paino nousee yli 65 kg, lisään hieman liikuntaa ja jätän sen yhdenkin keksin syömättä, muuten se on menoa. Pituutta mulla on 170 cm ja en tunne itseäni hoikaksi, mutta ihan ok-painoiseksi.

Miksi pitäisi pystyä harrastamaan "normaalia" liikuntaa? Kävely on normaalia liikuntaa. 

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö satakiloinen harrastamaan tosiaan normaalia liikuntaa? Eikö siinä ole esim. polvet melko kovalla koetuksella? Siis jos ajattelee vaikka juoksua, koripalloa, jalkapalloa, suunnistusta, retkiluistelua? Onnistuuko jooga? 

Miten te pystytte elämää kymmenien kilojen ylipainon kanssa? Eikö ahdista? En ollenkaan kysy sitten näitä ilkeilymielessä, ihan vain oikeasti kiinnostaa. Mulla kun paino nousee jo siitä, että katson pullaa ja on koko ajan syötävä tietyn ruokavalion mukaisesti ja harrastettava iän myötä yhä enemmän liikuntaa. Heti jos paino nousee yli 65 kg, lisään hieman liikuntaa ja jätän sen yhdenkin keksin syömättä, muuten se on menoa. Pituutta mulla on 170 cm ja en tunne itseäni hoikaksi, mutta ihan ok-painoiseksi.

Lue nyt vaikka näitä viestejä ensin. Minä esimerkiksi kerroin tuolla esimerkin Jutan unelmadieetti -ohjelmasta ja parista tuntemastani yli 100 kiloa painavasta naisesta, jotka pyöräilevät ja uivat ja tanssivat. Katsos kun liikunnan ei ole pakko olla sitä salilla kyykkäämistä tai juoksemista. 

Vierailija kirjoitti:

Pystyykö satakiloinen harrastamaan tosiaan normaalia liikuntaa? Eikö siinä ole esim. polvet melko kovalla koetuksella? Siis jos ajattelee vaikka juoksua, koripalloa, jalkapalloa, suunnistusta, retkiluistelua? Onnistuuko jooga? 

Miten te pystytte elämää kymmenien kilojen ylipainon kanssa? Eikö ahdista? En ollenkaan kysy sitten näitä ilkeilymielessä, ihan vain oikeasti kiinnostaa. Mulla kun paino nousee jo siitä, että katson pullaa ja on koko ajan syötävä tietyn ruokavalion mukaisesti ja harrastettava iän myötä yhä enemmän liikuntaa. Heti jos paino nousee yli 65 kg, lisään hieman liikuntaa ja jätän sen yhdenkin keksin syömättä, muuten se on menoa. Pituutta mulla on 170 cm ja en tunne itseäni hoikaksi, mutta ihan ok-painoiseksi.

Pystyy jos on fyysisesti hyvässä kunnossa, ihan niin kuin 50-kiloinenkin. Ja jos taas on rapakuntoinen, on tule-sairauksia tai vammoja niin huonommin - ylipainoisilla varmaan suyrempi riski näihin mutta se on vain yksi tekijä yhtälössä. Meillä on salilla yksi todennäköisesti yli 100-kiloinen ohjaajakin.

Itse olen mm. juossut, suunnistanut ja todellakin joogannut noin 100-kiloisena. Kaveriksi on lähtenyt 65-70-kiloinen kaveri jonka lähtökunto oli huonompi, nyt mennään samoissa.

Vilkaise vaikka youtubesta plus size yoga, löytyy kankeita ja löytyy aika näppäriä. Pysytkö kaikkien perässä?

En tiedä, olenko omituisissa piireissä, mutta en taida tuntea yhtäkään itseni ikäistä tai itseäni vanhempaa naista, joille normaaliliikunta olisi koripalloa tai jalkapalloa tai retkiluistelua. Kyllä se menee enemmän zumbaan, salitreeniin, hiihtoon, kävelyyn, sauvakävelyyn, ryhmäliikuntajumppaan, joogaan, pilatekseen, uintiin tai pyöräilyyn. Missä päin 40+ ikäiset pelaavat esim koripalloa noin niin kuin ihan yleisti? Täällä päin ei ainakaan ole käsittääkseni edes mahdollista, ellet varaa itsellesi kokonaista salivuoroa. 

Sadan kilon (ja sen yli) painolukema ei tule kenellekään yhdessä yössä, vaan yleensä pikkuhiljaa. Ihme kyllä se vartalokin siihen jonkin verran tottuu, eikä niiden liikakilojen kantaminen tunnu niin raskaalta kuin voisi ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Nyt niitä valoja päälle! Täällä puhutaan kuin 100kg ois ihan normaalipaino naiselle! Olen punttisalia harrastava mies 183cm/78kg ja monen palstamamman vierellä olisin se sirompi 😁

Sussa taitaa olla liian vähän rasvaa tai sitten lihakset on jääneet pieniksi treenaamisesta huolimatta. Lihas painaa kuitenkin enemmän kuin läski.

Vierailija kirjoitti:

Taitavat sekottaa 200kiloseen.

100 kilonen on ihan normikokonen vielä, pystyy liikkumaan ja toimimaan normaalisti.

Satakiloinen ei kyllä ole millään mittarilla normikokoinen.

Toki ymmärrän, että monet sen kokoiset pystyvät "toimimaan normaalisti", muttei se tarkoita että paino olisi normaali tai terve. Kyllä satakiloinen nainen (ja useimmat miehet) ovat erittäin ylipainoisia. 

Tutkimusten mukaan kun lihavuus yleistyy, ihmiset alkavat hahmottaa sen "normaalina".

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä mielikuvia tarvitse olla kun tietää millaista on olla yli 100kg nainen ja se on hirveää. Mieluummin annan amputoida jalkani kuin olen ikinä enää lihava tai niin lihava. Selällään ei pystynyt nukkumaan kun meinasi tukehtua, kengännauhojen sitominen sai tukehtumaan ja pimenemään silmissä, luentosalissa ei mahtunut pöydän taakse joten oli pakko ottaa tuoli ja istua takana, bussissa vei kaksi paikkaa, vieraiden aikuistenkin läski huudot kadulla ja tietysti ulkonäkö oli vastenmielinen. Kaduttaa että tuli yli 10 vuotta oltua läski ja tuhottua vartalonsa. Mikään kehopositiivisuus ei poista sitä tosiasiaa että läski ei ole viehättävää, kaunista eikä todellakaan terveellistä. Vaikka miten yrittäisi itselleen valehdella niin se ei ole totta. Olemme myös huolestuttavasti alkaneet pitää yhä lihavampia ihmisiä normaalipainoisena.  Inhottaa oma typeryyteni että aikoinaan aiheutin itselleni näin kalliisti hoidettavan vaivan mihin on joutunut ottamaan plastiikkakirurgin palveluja painon pudotuksen jälkeen ja lisää on leikkauksia luvassa. Mikään ei ole parempaa kuin normaalipaino tai hoikkuus, istuvat vaatteet ja hyvä fyysinen kunto.

En tiedä miksi, mutta kirjoitus tuntuu miehen kirjoittamalta. Ehkä sanamuodot. Ehkä myös se, että "yli satakiloinen" on aika epämääräinen ilmaisu, jolla yleensä mies kuvaa naisen valtavaa vastenmielistä painoa. Mies, jonka mielestä naisen ihannepaino on alle 50 kg pituudesta riippumatta.

Saa olla aika paljon yli 100 kg, että vie kaksi bussin penkkiä. Samoin, ettei mahtuisi luentosalissa normaalisti istumaan. En ole kuullut vieraiden aikuisten huutelevan ketään läskiksi kadulla yhtä juoppoa lukuunottamatta.

Harva nainen kuvailee ylipainonsa syytä siihen tyyliin, että olisi vaan ollut niin tyhmä ja laiska, että tuli vaan oltua läski. Ja tullut siinä tuhonneeksi vartalonsa, josta on seurannut vaivaa, kalliita plastikkakirurgisia leikkauksia jotka vaan jatkuvat, ettei olisi enää vastenmielinen.

Osa vetää tuon painoasian jo aivan överiksi. En itse osaisi kuvitellakkaan painavani 50kg, painoin sen verran ehkä joskus 6 luokalla. Olen aina ollut kehonmalliltani lihaksikas ja jämäkkä, silloinkin kun en ole ollut ylipainoinen.

Ärsyttää suunnattomasti nämä joiden mielestä munkin pitäisi 157cm painaa 50kg että olisin normaalipainoinen. Tuollainen ajattelu syö motivaatiota ennestään, koska ei tunnu realistiselta enää tässä vaiheessa laihtua 45kg, ellen sitten sairastua anoreksiaan ja sehän olis vielä huonompi juttu, kuin olla näin lihava.

Vähän malttia nyt molempiin reileihin, ylipaino ei ole normaali, mutta ei ole sekään, että kaikkien pitäisi olla jotain xs tai s kokoisia, mallinmitoissa. Kyllä ihmisiä saa kuitenkin olla eri kokoisia ja muotoisia ja painoisia. Raja tulisi vetää siihen, että millainen riski sairastuminen on, esim. lievä ylipaino ei vielä merkittävästi vaikuta mihinkään, varsinkaan jos ihmisellä on ihan hyvä olla niinkin.