Lue keskustelun säännöt.
oletteko jättäneet lahjakkuuttanne käyttämättä? miksi?
Onko täällä muita jotka ovat jättäneet lahjakkuuttaan käyttämättä? En nyt hae mitään "musta ois voinu tulla vaikka mitä mutta rento elämä ja kaljanjuonti vei" vaan ihan tosissaan vähän erityisempää, tarkemmin yksilöitävää juttua.
Itse olen todennut että maailma menetti minussa räppärin. Riimiä irtoaa ja runosuoni virtaa vuolaasti, viime viikonloppuna vedin vitsillä freestyleä (ei mikään rap battle van ihan vain taidonnäyte) parin kovemman harrastajan kanssa ja ne jäi katsomaan ihan suu auki.
Fakta on kuitenkin että inhoan räppiä ja kaikkea mikä siihen liittyy. En haluaisikan touhuta siinä scenessä mitään. Myöskään niin musikaalinen en ole että minä hyvää karaoketasoa paremmin osaisin laulaa, säveleen sanoittamista en ole koskaan kokeillut.
Kommentit (480)
Ehkä minusta "oikeissa käsissä" olisi voinut tulla jotain kuvientuottamiseen liittyvää kun lapsena tykkäsin piirrellä, mutta eipä tuo mihinkään johtanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietysti on. Eihän me ihmiset hyödynnetä kuin murto-osa meidän lahjakkuudesta ja älystä. Minä olen todella taitava piirtämään esimerkiksi eläimiä, kuten lintuja, koiria, kissoja. Onko siitä mitään hyötyä? Eipä ole ollut kuin lukiossa viimeksi, jolloin piirsin ystäville synttärilahjoiksi kuvia heidän lemmikeistään. En ole nopea, eli e varsinaisesti mikään lisätulonlähde olisi. Ihailen aina ulkomailla katupiirtäjiä, kun ne niin nopeasti tekee valokuvasta piirroksen. Kai se on se rutiini, jolla kehittyy nopeaksi.
Olisin äänikirjojen lukijana huippuluokkaa, mutta äänitysstudiot eivät edes vastaa yhteydenottoihini, koska en ole koulutukseltani näyttelijä.
Vierailija kirjoitti:
Olisin äänikirjojen lukijana huippuluokkaa, mutta äänitysstudiot eivät edes vastaa yhteydenottoihini, koska en ole koulutukseltani näyttelijä.
Voithan tehdä työnäytteen Youtubeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Ja kaikki koska olen pelkuri.
Minusta olisi voinut, ja voisi edelleen tulla jonkin sortin tutkija/erityisasiantuntija. Olen todella tiedonhaluinen ja uppoudun asioihin. Minua kiinnostaa vaikka mikä, kuten syvä meri ja sen eliöt, terveys, ravinto, sairauksien hoito, arkeologia, mielenterveys... Olen joskus katsonut netistä kuuden tunnin luennon diabeteksesta ihan vaan koska se oli mielestäni niin mielenkiintoista. Harmittaa, koska vihaan tämänhetkistä sietämättömän pinnallista työtäni, ja kaiken lisäksi olen siinä aivan surkea. En kuitenkaan uskalla jättää vakituista työtä, ottaa lisää opintolainaa ja lähteä opiskelemaan. Kaiken huippu on se että palkkani on 12e tunnissa, ja jos opiskelisin niin voisin oikeasti tienata isoja rahoja ja vielä nauttia työstäni. Mutta jotenkin tuntuu siltä että on liian myöhäistä, olisi pitänyt tajuta aikasemmin. Asiaa pahentaa se että läheisenikin ovat sitä mieltä että minusta olisi voinut tulla vaikka mitä, mutta heitän lahjani hukkaan. Tunnen tästä jatkuvaa syyllisyyttä.
Osaan myös laulaa, mutta en kykene laulamaan edes omassa asunnossani kun pelkään että naapurit kuulee. Kukaan ei ole koskaan kuullut minun laulavan, koska jos pitäisi laulaa muiden kuullen, menen pakokauhun valtaan eikä suusta tule ääntäkään. Tämä ei minua ihan niin paljon harmita, mutta olisihan se kiva jos ei olisi niin arka.
Olen äärimmäisen hyvä suunnittelemaan ja hallitsemaan kokonaisuuksia, oli kyse mistä tahansa asiasta/projektista. Jotenkin vain huomaan ottaa aina pienetkin yksityiskohdat huomioon, ja ongelmien ilmetessä keksin ratkaisut nopeasti.
Olen vuosia työskennellyt matalapalkka-alalla suorittavassa työssä. Lopulta havahduin että lahjani menevät hukkaan ja nyt aloitan insinööriopinnot. Toivottavasti pääsen opintojen myötä hyödyntämään taitojani työelämässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osaan kaikkea, mutta kyllästyn työhön, kun opin siinä hyväksi ja vaihdan työpaikkaa. En pidä ihmisistä, joten työstä pitää saada nautintoa tai hyvää palkkaa.
Palkkaa halutaan nostaa kunnolla vasta, kun on lupautunut muualle. Myöhäistä se sillon on.
Menestyin koulussa hyvin aika vähällä vaivannäöllä. Lukiosta Ln paperit. En kuitenkaan ole löytänyt paikkaa työmarkkinoilta, vaikka minulla ei ole mt- tai muita terveysongelmia. Yksi ongelmani on, että kiusaamistilanteissa vetäydyn helposti kuoreeni ja vetäydyn. Lisäksi olen imtrovertti, enkä ole koskaan viihtynyt työporukoissa. Olen koettanut luoda kiinnostavaa elämää vapaa-ajalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Menestyminen. Ymmärsin tämän psykologisen oikun vasta ihan vähän aikaa sitten. En halunnut vanhempieni olevan ylpeitä minusta, koska sen verran hirveitä olivat olleet. Ehkä tämän voisi mieltää jonain lukkona. Ymmärtäminen on johtanut siihen, että en enää häpeä niin paljon ja uskallan tehdä asioita. Myös etäisyys auttoi.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Ja kaikki koska olen pelkuri.
Minusta olisi voinut, ja voisi edelleen tulla jonkin sortin tutkija/erityisasiantuntija. Olen todella tiedonhaluinen ja uppoudun asioihin. Minua kiinnostaa vaikka mikä, kuten syvä meri ja sen eliöt, terveys, ravinto, sairauksien hoito, arkeologia, mielenterveys... Olen joskus katsonut netistä kuuden tunnin luennon diabeteksesta ihan vaan koska se oli mielestäni niin mielenkiintoista. Harmittaa, koska vihaan tämänhetkistä sietämättömän pinnallista työtäni, ja kaiken lisäksi olen siinä aivan surkea. En kuitenkaan uskalla jättää vakituista työtä, ottaa lisää opintolainaa ja lähteä opiskelemaan. Kaiken huippu on se että palkkani on 12e tunnissa, ja jos opiskelisin niin voisin oikeasti tienata isoja rahoja ja vielä nauttia työstäni. Mutta jotenkin tuntuu siltä että on liian myöhäistä, olisi pitänyt tajuta aikasemmin. Asiaa pahentaa se että läheisenikin ovat sitä mieltä että minusta olisi voinut tulla vaikka mitä, mutta heitän lahjani hukkaan. Tunnen tästä jatkuvaa syyllisyyttä.
Osaan myös laulaa, mutta en kykene laulamaan edes omassa asunnossani kun pelkään että naapurit kuulee. Kukaan ei ole koskaan kuullut minun laulavan, koska jos pitäisi laulaa muiden kuullen, menen pakokauhun valtaan eikä suusta tule ääntäkään. Tämä ei minua ihan niin paljon harmita, mutta olisihan se kiva jos ei olisi niin arka.
"Osaan myös laulaa, mutta en kykene laulamaan edes omassa asunnossani kun pelkään että naapurit kuulee. Kukaan ei ole koskaan kuullut minun laulavan, koska jos pitäisi laulaa muiden kuullen, menen pakokauhun valtaan eikä suusta tule ääntäkään."
Mistä siis tiedät osaavasi laulaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Huonon itseluottamuksen takia.
Olin monin tavoin lahjakas, en kympin tyttö mutta 9, 5. Olin myös ujo ja kiusattu. Olen pärjännyt elämässä kohtalaisesti, mutta lahjani ovat menneet hukkaan.
Olen hemmetin hyvä koodari mutta jätin ne hommat kun koodit ja bugit jäi päähän pyörimään illaksi ja välillä yksikin. Pää oli koko ajan töissä. Vaihdoin lepposempii än johtaja hommiin ja power pointin ja excelin pariin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitin aikuisiällä (yli 20v) liikuntaharrastuksen, jossa osoittauduin yllättäen kyvykkääksi sekä todella nopeaksi oppijaksi ja sain paljon kehuja valmentajalta, joka tiedusteli ikääni ja totesi että vielä olisi mahdollista menestyä lajissa (ei nyt todellakaan missään MM-tasolla, mutta ehkä max. SM-tasolla). Siihen asti olin aina luullut, etten ole liikunnallisesti erityisen lahjakas, mutta omaa lajia vain ei ollut löytynyt. Noh, laiska kun olen niin harrastus päättyi kuin seinään mm. koronan ja muiden tekosyiden vuoksi. Olisimpa vain tajunnut kokeilla lajia jo nuorempana!
Vierailija kirjoitti:
Musta olis varmaan ihan loistava lääkäri tullut, olin koulussakin mutta vaihdoin toiselle linjalle.
Ihan vaan koska silloin ei tuntunut innostavan lääkärin työajat....
Lääkärinä voi työskennellä yksityisellä lääkäriasemalla, jolloin voi itse päättää työskentelyajat. Harvassa muussa ammatissa saa päättää työajat näin vapaasti. En ymmärrä tätä kommenttia.
Olen todella hyvä lukemaan ihmisten piiloviestejä ja tulkitsemaan miten oma käytökseni heihin vaikuttaa. Olisin todella hyvä myyjä, mutta en kestäisi sellaista ihmisten manipulointia ja hanurin nuolemista mitä se työ olisi.
Toimen missä kykyäni voisi hyödyntää olisi psykologin tehtävät. Mutta en varmastikaan kestäisi kuulla päivästä toiseen ihmisten ongelmista.
Tyydyn olemaan vain maailman paras esimies. Saan tässä työssä kuunnella omien alaisten ongelmia ja yrittää auttaa heitä parhaan kykyni mukaan sillain sopivassa suhteessa. Palkka voisi olla parempikin, mutta työ on leppoisaa.
Vierailija kirjoitti:
Musta olis varmaan ihan loistava lääkäri tullut, olin koulussakin mutta vaihdoin toiselle linjalle.
Ihan vaan koska silloin ei tuntunut innostavan lääkärin työajat....
Missä lääkärikoulussa vaihdetaan linjaa, Ranualla vai Utajärvellä? Mille linjalle vaihdoit, autopuolleko?
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostava kysymys. Itse en ole lahjakas missään, paitsi kirjan kirjoittamisesta tietysti haaveilin.
Alisuoriutujia paikalla? Olisi kiva lukea.
Olen itse hieman saamaton ja minussa on sellainen vika, että otan muut huomioon. Tietynlainen itsekkyys puuttuu. Se ei ole hyvä asia. Kirjoittamiseen ja tutkimuksen tekoon minua on kannustettu moneltakin taholta, mutta olen jämähtänyt yläkoulun aineopettajaksi. Myös politiikkaan on pyydetty mukaan. Mikäänhän ei tietenkään takaisi, että siellä myös menestyisi.
Perhekuviot ovat saaneet aikaan, että olen mennyt parikymmentä vuotta töissä siitä, mistä aita on matalin.
Olin urheilussa lahjakas, mm.dominoin kaikkia pallopelejä Köyhyys ja häpeä siitä piti minut poissa seuratoiminnasta. Olisi itse pitänyt ostaa välineet ja vermeet, siihen aikaa ei tuettu vähävaraisia perheitä.
Kysy vain kuinka paljon.