Lue keskustelun säännöt.
oletteko jättäneet lahjakkuuttanne käyttämättä? miksi?
Onko täällä muita jotka ovat jättäneet lahjakkuuttaan käyttämättä? En nyt hae mitään "musta ois voinu tulla vaikka mitä mutta rento elämä ja kaljanjuonti vei" vaan ihan tosissaan vähän erityisempää, tarkemmin yksilöitävää juttua.
Itse olen todennut että maailma menetti minussa räppärin. Riimiä irtoaa ja runosuoni virtaa vuolaasti, viime viikonloppuna vedin vitsillä freestyleä (ei mikään rap battle van ihan vain taidonnäyte) parin kovemman harrastajan kanssa ja ne jäi katsomaan ihan suu auki.
Fakta on kuitenkin että inhoan räppiä ja kaikkea mikä siihen liittyy. En haluaisikan touhuta siinä scenessä mitään. Myöskään niin musikaalinen en ole että minä hyvää karaoketasoa paremmin osaisin laulaa, säveleen sanoittamista en ole koskaan kokeillut.
Kommentit (480)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olis varmaan ihan loistava lääkäri tullut, olin koulussakin mutta vaihdoin toiselle linjalle.
Ihan vaan koska silloin ei tuntunut innostavan lääkärin työajat....
Missä lääkärikoulussa vaihdetaan linjaa, Ranualla vai Utajärvellä? Mille linjalle vaihdoit, autopuolleko?
Missä vaan Suomen yliopistoissa. Moni on mennyt sisään jollain sellaisella aineella, johon helpompi päästä ja sitten opiskelee vain pakolliset kurssit ja anoo siirtoa toiseen oppiaineeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsena harrastin voimistelua ja tanssia (baletista street danceen) aktiivisesti 23-vuotiaaksi asti.
Kuvataide oli myös lähellä sydäntä, kävin kuviakerhoissa ja ainenumerot oli kymppejä. Käsitöitä rakastan myös tehdä, viulua soittanut pidemmän aikaa nuoruudessa ja laulua opettelin itsekseni. Ehkäpä se että moni asia kiinnosti enkä erikoistunut yksistään mihinkään niistä. Olen myös realistinen, että se voi vaatia erittäin paljon työtä ja myös onnea, että menestyy niillä aloilla, mitä olen harrastanut. En välttämättä olisi päässyt nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen, jos olisin päätynyt luovalle alalle, en välttämättä tässä vaiheessa. Nyt on oma omistusasunto ja vakityö (siistiä sisätyötä) vakaalla alalla näin yhden lapsen kolmekymppisenä äitinä. Haaveena olisi kuitenkin, että jossain vaiheessa pääsisin toteuttamaan itseäni eri tavalla kuin tällä hetkellä ehkä muutenkin kuin harrastusten muodossa. Lahjoja olisi, mutta aikaa ei. Mulla myös se flow tulee puuskissa, yhtäkkiä on koreografia illalla kotona tanssiessa tai tulee inspis piirtämiseen tai maalaamiseen, se ei vaan ole jatkuvaa. :D
Intin kävin ammattikoulun jälkeen. Armeija kiinnosti. Aliupseerikouluun ei minua silloin valittu, kun en ollut ylioppilas tai ei ollut silmälaseja. Poistuin palveluksesta kuitenkin hyvin palvelleena omin siivin eli korpraalina. Ainesta siis olisi ollut oman koulutusalan johtotehtäviin, miksei res.upseeriksikin ja sitä kautta jopa kantahenkilökuntaan kuuluvaksi.
Reservissä ylenin mm. kertausharjoitusten ja siviilikoulutuksen sekä kansainvälisen tehtevien kautta kersantiksi, mikä on reserviläiselle harvinainen ja korkein mahdollinen reservinarvo AUK:n käymättömille.
Jätin, ja samalla Puolustusvoimat jätti, lahjakuuteni käyttämättä ja hyödyntämättä.
Olen hyvä musiikissa ja piirtämisessä ja molempia olen ahkerasti harrastanutkin, mutta motivaatio ei ole kantanut puoliammattilaisen tasoa pidemmälle. Nykyään olen syrjäytynyt nettiriippuvainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Musta olis varmaan ihan loistava lääkäri tullut, olin koulussakin mutta vaihdoin toiselle linjalle.
Ihan vaan koska silloin ei tuntunut innostavan lääkärin työajat....
Missä lääkärikoulussa vaihdetaan linjaa, Ranualla vai Utajärvellä? Mille linjalle vaihdoit, autopuolleko?
Missä vaan Suomen yliopistoissa. Moni on mennyt sisään jollain sellaisella aineella, johon helpompi päästä ja sitten opiskelee vain pakolliset kurssit ja anoo siirtoa toiseen oppiaineeseen.
Esimerkiksi *lääkärikouluun* ei taida päästä helpolla missään ja mille *toiselle linjalle* sieltä voi vaihtaa, jos on jo päässyt *lääkärikouluun*? Taitaa vaatia kuitenkin pääsykokeet. Lääkärin työajat on huono peruste. Nehän ovat muutaman vuoden jälkeen aivan sellaiset kuin lääkäri itse haluaa. Eli satua koko viesti.
Tiedän tosin itsekin yhden tyypin, joka opiskeli sekä lääketiedettä että erästä humanistista ainetta, mutta molempiin piti erikseen hakea ja palloili valmistuttuaankin molemmissa hommissa sekä lääkärinä että opettajana tehden kyllästyttyään toiseen, toista hommaa. En tiedä, mitä hän nykyään tekee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haltij.a kirjoitti:
Lapsena harrastin voimistelua ja tanssia (baletista street danceen) aktiivisesti 23-vuotiaaksi asti.
Kuvataide oli myös lähellä sydäntä, kävin kuviakerhoissa ja ainenumerot oli kymppejä. Käsitöitä rakastan myös tehdä, viulua soittanut pidemmän aikaa nuoruudessa ja laulua opettelin itsekseni. Ehkäpä se että moni asia kiinnosti enkä erikoistunut yksistään mihinkään niistä. Olen myös realistinen, että se voi vaatia erittäin paljon työtä ja myös onnea, että menestyy niillä aloilla, mitä olen harrastanut. En välttämättä olisi päässyt nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen, jos olisin päätynyt luovalle alalle, en välttämättä tässä vaiheessa. Nyt on oma omistusasunto ja vakityö (siistiä sisätyötä) vakaalla alalla näin yhden lapsen kolmekymppisenä äitinä. Haaveena olisi kuitenkin, että jossain vaiheessa pääsisin toteuttamaan itseäni eri tavalla kuin tällä hetkellä ehkä muutenkin kuin harrastusten muodossa. Lahjoja olisi, mutta aikaa ei. Mulla myös se flow tulee puuskissa, yhtäkkiä on koreografia illalla kotona tanssiessa tai tulee inspis piirtämiseen tai maalaamiseen, se ei vaan ole jatkuvaa. :D
Et sinä ole millään tavalla jättänyt lahjakkuutta käytämättä, jos kuitenkin harrastat noita asioita, joissa olet hyvä ja niiden päälle olet vielä jaksanut opiskella alan, jolla menestyt.
Taisi olla hunblebragia matkassa.
Olen monilahjakkuus. Olen jättänyt kaikki lahjani käyttämättä kokonaan. Ai miksi? Koska kyky tehdä mitään pitkäjänteisesti puuttuu täysin. Ja osittain siitä syystä, mutta muistakin syistä itseluottamus pyöreä nolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin kerran sellaisissa päivän kestävissä kyky- tai palikkatesteissä. Vaativat pääsykokeet. Olin yllättäen paras sanasujuvuudessa koko kolmen sadan porukassa. Olisin päässyt sisälle, mutta alaa ei suositeltu, koska kykyprofiilini oli poikkeuksellinen. Päädyin riviopettajaksi.
En osaa oikeastaan mitään.
Osaan jakaa lehtiä, mutta sitten tuli diabetesta sun muuta kremppaa niin jouduin lopettamaan :(
Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä ja hyvä niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yritin mutta resurssit ei kovin hyvät.
Oon monesti kansainvälisesti palkittu omassa työssä, mutta 2 burnouttia muutti urasuunnan paljon vaatimattomimpiin töihin. Rakastan työtä, mutta rakastan elämääni enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD haittaa ja se ettei ole rahaa toteuttaa lahjakkuuttaan.
Elämä on mennyt muita hoitaessa ja tukiessa ja olen valinnut töitä leivänsaanti ykkösprioriteettina. Aika surullista näin viiskymppisenä miettiä, mihin se elämä meni, miten vähän tein kaikkina noina vuosina asioita joita rakastin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oon monesti kansainvälisesti palkittu omassa työssä, mutta 2 burnouttia muutti urasuunnan paljon vaatimattomimpiin töihin. Rakastan työtä, mutta rakastan elämääni enemmän.
Kyllä terveys on ehdoton ykkönen.
Olisin ollut lahjakas näyttelijänä tai muussa luovantyönalalla.
Äiti sanoi aina että älä sinne mene naurettavaksi, nauraa naurismaan aidatkin sua kun keksin erilaisia esiintymisiä juhliin.
En sitten kehdannut enää teini-iän jälkeen esiintyä. Halu paloi estradille muiden samankaltaisten ihmisten joukkoon.
Kiitos äiti. Minusta tuli katkera toimistoyöntekijä. Siisti sisätyö.
Väittelin tohtoriksi. Väitöksen jälkeen vielä 3 vertaisarvioitua artikkelia omalla nimellä ja muutama tutkimusryhmän kanssa ja muita julkaisuja. Vertaisarvioijana artikkeleilla. Dosentuuri häämötti lähitulevaisuudessa.
Mutta missä olen nyt?
-Opettajana lukiossa.
Tutkijan lahjoja ei tartte kyllä yhtään tässä hommassa.
Perushelppo homma, 4750 e / kkpalkka, piiiittkkkät lomat ja kaikki opetusmateriaali tulee kustantajilta suoraan...
Se voitti tutkimuksen teon, joihin vielä nyt muutaman vuoden julkaisutauon kysellään palaamaan. Tarjolla siellä puolen olisi tonnia huonompi kk-palkka ja tutkimusta aamusta iltaan.
Kyllä. Heitin tutkijan lahjat hukkaan. Hyvä niin.
Väittelyssä voisin loistaa, kieli on aika terävä. Minulla on melko lauha luonne, vastapuoli voisi hakata, kun jää toiseksi. Triviaa en hallitse samaan tasoon. -5uomi on pölkkypäiden ja mölliköiden onnenmaa.
Kun soitin eka kerran elämässäni oikeata rumpusettiä kaverin häissä muutaman sahdin jälkeen, minulle tuli yksi häävieras sanomaan mm. että paikallinen tanssiorkka olisi rumpalia vailla. No, eivät pelimannit itse olisi minua hyväksyneet kun osasin soittaa oikeastaan vain hatusta vedettyä synkopoivaa "jatsirytmiä", perus 4/4 tai 2/4 kompin lisäksi, toki myös swingillä.
Onneksi ei minusta tullut rumpalia, koska me Skorpparit olemme keskivertoa huomattavasti useammin ns. lasikorvia, eli esimerkiksi tinnitusta tulee selvästi muita merkkejä helpommin. Jos oikein muistan, vuosikymmenien takaisessa Valittujen Palojen numerossa oli väite että erään jenkkiläisen kuulovammaisten koulun oppilaista peräti 38 prosenttia(?) oli skorppareita! Normaalijaukauman mukaan luku olisi 8 prossan liepeillä.
Huippuratsastaja. Rahan puute syynä ja nuorena vanhempien kannustus & usko asiaan. Aikoinaan ei olisi ollut niin helppo lähteä ulkomaille ratsastamaan kuin nykyään muiden hevosia vaikka siitä haaveilin kovasti.
Lahjakkuuteni on todella mennyt hukkaan. Samoin opiskelussa, loppui usko eräälle harviniaselle alalle pääsyyn, vaikka osaaminen olisi varmasti riittänyt. NO, on se elämä mennyt näinkin.
Sekä oma perhe, että ympäristö edellyttää, että minun pitäisi tuntea huonoa omaatuntoa opettajien työajoista ja lomista. Tämän vuoksi mm. Perhe ja ympäristö esittävät minulle vaatimuksia ja järjestävät tekemistä, etten oikein voi tehdä, mitä haluan. Tietenkin omalla lammasmaisuudella ja saamattomuudella on osuutensa.