Lue keskustelun säännöt.
oletteko jättäneet lahjakkuuttanne käyttämättä? miksi?
Onko täällä muita jotka ovat jättäneet lahjakkuuttaan käyttämättä? En nyt hae mitään "musta ois voinu tulla vaikka mitä mutta rento elämä ja kaljanjuonti vei" vaan ihan tosissaan vähän erityisempää, tarkemmin yksilöitävää juttua.
Itse olen todennut että maailma menetti minussa räppärin. Riimiä irtoaa ja runosuoni virtaa vuolaasti, viime viikonloppuna vedin vitsillä freestyleä (ei mikään rap battle van ihan vain taidonnäyte) parin kovemman harrastajan kanssa ja ne jäi katsomaan ihan suu auki.
Fakta on kuitenkin että inhoan räppiä ja kaikkea mikä siihen liittyy. En haluaisikan touhuta siinä scenessä mitään. Myöskään niin musikaalinen en ole että minä hyvää karaoketasoa paremmin osaisin laulaa, säveleen sanoittamista en ole koskaan kokeillut.
Kommentit (480)
Kun ei tiedämihin käyttäs kykyjä,joita kuulemma on paljon.
Nyt ei auta "no mieti mistä tykkää ja mitä haluaisit"
joo,tuota mietitty 20 vuotta,ei ole keksinyt kukaan vastausta,ei psykologit taikka psykiatrit tai terapeutit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun lahjakkuus on liian monihaaraista enkä koskaan osannut päättää mihin osa-alueeseen keskittyisin. Joten kaikki jäi sitten kehittämättä.
Sama täällä. Koulussa keskiarvo oli melkein kympin ja olin hyvä sekä matemaattisissa aineissa että kielissä ja reaaliaineissakin sekä kuvataiteissa. Olin hyvä liikunnallisissa harrastuksissakin ja pääsin sisään useammalle alalle useampaan hyvään yliopistoon. Mensan pääsyrajan olen ylittänyt.
Mutta ihmissuhteissa olen surkea ja itsetuntoni on todella huono. Olen ollut jollain tavalla kroonisesti lievästi masentunut teini-iästä lähtien, mutta tehnyt töitä ja perustanut perheen. Mutta työurani on ollut todella kehno sosiaalisten tilanteiden pelkoni ja huonon itsetuntoni vuoksi.
Omasta mielestäni olen tuskallisen ruma (olen kyllä mitoiltani hoikka) ja ihastun aina johonkin saavuttamattomaan henkilöön, jonka jossain kohtaan, enkä sitten kykene unohtamaan sitä ihmistä jopa vuosikausiin. Elämäni on tuskallista kitkuttamista.
Mun keskiarvo oli 7,6 johtuen lukion vakavasta masennuksesta ja ahdistuksista. Pää oli jumissa... Mensaan pääsin sentään. Samanlaisia oireita itsetunnon ja työuran suhteen...
Mensan testi on yksipuolinen pikatesti, jossa ei laaja-alaisuutta ja syventymistä tarvita, ja se heijastuu juuri tossa 7,6:ssa, joka korreloi kokonaisuutesi kanssa, ja tuloksesi on todellisuudessa noin 106.
Voisin olla taiteilija, laulaja, tanssija, kirjailija, vaatesuunnittelija, it-nörtti… mutta pakko oli kouluttautua alalle, jolla elättää itsensä täällä ”hyvinvointivaltiossa”. Aikuisiällä Suomessa aivan liian vaikeaa päästä opiskelemaan uudelle alalle, vaikka monella alalla pulaa tekijöistä. Miksi täällä Suomessa on niin jäljessä opiskelumahdollisuudet verrattuna moniin muihin maihin? Sivustysvaltioko muka?
Mä taas olen toisinaan miettinyt, että jos olisin saanut 4-vuotiaana viulunsoiton opetusta, niin voisin olla todella hyvä soittamaan. Silloin kiinnosti viulu ja piano. Pianoa opettelin itse soittamaan. Mutta viulu... ?
Minusta olisi voinut tulla sarjakuvapiirtäjä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta olisi voinut tulla kohtalainen odd time -rumpali (esim. 7/4), mutta kun on skorpparin* korvat...
* Eräässä jenkkiläisessä kuulovammaisten koulussa peräti 38 prosenttia oppilaista oli aurinko- tai noususkorppareita? Normaalijakauman mukaan osuus olisi kain noin 8 prosenttia!
Työni antoi mahdollisuuden hyödyntää lahjakkuuttani siinä. Nyt eläkkeellä ollessa pitää miettiä sille uutta käyttöä ja sepäs ei olekaan niin helppoa. Ei saa tyydytystä samalla lailla, kuin työelämässä. Nyt se lahjakkuus pitää osata suunnata viisaasti toisaalle ja ikäänkuin hyvästellä mennyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sen verran mahtava mulkku, että hyvä neek* eri olis musta tullut.
Vierailija kirjoitti:
adhd+ monialainen lahjakkuus nepsyn testien mukaan.
Vaan ei löydy miten sais tuotua esiin ja mihin tarkalleen sen lahjakkuuden.
Sama.
Pääsen helpolla melkein asiassa kuin asiassa "hyvän" tasoiseksi, mutta ei koskaan riittänyt motivaatio viedä mitään niistä erinomaiselle tasolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä aika moni luulee, että laulaminen on sitä, että on "hyvä ääni" ja pysyy nuotissa. Nuo ovatkin perusta laulamiselle, mutta vasta se. Laulamiseen kuuluu paljon muutakin, eikä se, että on lapsena ollut kuorossa ja joku kehaissut ääntä tarkoita mitään. Sen muun ymmärtää vasta pitemmälle opetellessa. Tässä on siis dunning-kruger -efekti, jos osaa vähän, luulee olevansa hyvinkin taitava. Kun oppii vähän enemmän, huomaa, että ei ole ollutkaan niin hyvä kuin luuli!
Vierailija kirjoitti:
Mun lahjakkuus on liian monihaaraista enkä koskaan osannut päättää mihin osa-alueeseen keskittyisin. Joten kaikki jäi sitten kehittämättä.
Jokaisen ADHD:n elämäntarina, minunkin. Keskittyminen hajoaa miljoonaan kohteeseen, joten lahjakkuus jää ikuisesti piippuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon,että minusta olisi tullut menevä ja menestykäs häntäheikki,mutta menin ensimmäisen seurustelun kanssa naimisiin ja tässä sitä on oltu 36 vuotta. Hukkaan mennyt taito ja kyvykkyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomasin liian myöhään lahjakkuutensa. No se juna meni ja sillä siisti.
Todennäköisesti johonkin kestävyyslajiin olisi ollut lahjakkuutta kun koulussa 16 vuotiaana cooperissa 3520m meni pelkästään muutamalla 5-8km lenkillä viikossa kouluun pyöräily 4km suunta liikunnalla,mutta en koskaan innostunut tavoitteelisesta urheilusta.
Tavallaan, joo.
Minulla on mielenterveysongelmia (traumataustasta johtuen), johon en ole saanut riittävää hoitoa. Tämän takia mm. opiskelu ei ole onnistunut vuosiin, joten ammattia ei myöskään löydy. Viimeksi kun hain jatkoa terapialle, Kela hylkäsi sen. Nyt keväällä kysyin työkkäriltä mahdollisuutta suorittaa lukio netissä, ei onnistunut sekään.
Sellainen juttu vaan, että minulla on selkeästi keskimääräistä korkeampi äo. Kävin testauttamassa tämän omaan piikkiini (tehtiin myös muita neurologisia testejä samalla). Yhteiskunta on menettänyt minussa...niin, mitä? Ehkäpä opettajan, lääkärin? Olen ollut kallis paukku ylläpitää kaikki nämä vuodet, paljonko olisi säästetty jos olisin saanut ne avut, joita pyysin jo alaikäisenä ekan kerran? Ja mitä sekin kertoo nyky-yhteiskunnasta, jos koen olevani niin ulkopuolinen/outo, että testautin älykkyyteni (epäilin itseäni tyhmäksi koska en sovi joukkoon/tajua logiikkaa päätöksissä ym.) sekä muut ominaisuudet, kokiessani itseni niin vajaaksi?
Minä en mennyt nuorena mallitoimistoon, vaikka sitä minulle ihan ammattilaisten taholta ehdoteltiin. Minulla olisi ollut kansainväliset mitat täyttävä mallivartalo ja nuoruuden suloutta. Olin poikatyttö ja perheessäni ei arvostettu tuollaisia asioita. En myöskään pitänyt itse itseäni ollenkaan tarpeeksi viehättävänä sellaisiin hommiin.
Eniten harmittaa se, jos siellä olisi vähän tienannut rahaa. Maailmaa olen kiertänyt muutenkin. Rahaa ei ole juuri tullut.
En ole hyvä missään.
En ole musiikillisesti lahjakas enkä osaa tulkita nuotteja. En myöskään omaa absoluuttista sävelkorvaa. Inhoan klassista musiikkia. Inhoan myöskin tangoa ja iskelmää sekä kaikkea vanhanaikaista.
En voi sietää lavaransseja enkä maalaiselämää. Inhoan kalastusta ja kalaa. En voi sietää kalan hajua.
Minulla on huono äidinkielen taito, vaikka kantasuomalainen olenkin. Siksi minusta ei tulisi koskaan hyvää kirjailijaa.
En ole matemaattisesti lahkakas enkä osaa kirjanpitoa enkä muutakaan taloushallintoa. Inhoan hallinnon töitä, ne ovat niin tylsiä. En voi sietää pelkkää istumistyötä tunnista toiseen eikä fyysinen puoli sitä kestä.
En myöskään ole lahjakas kemiassa, fysiikassa enkä biologiassa. Inhoan yli kaiken biologiaa.
Inhoan politiikkaa yli kaiken. Minusta ei tulisi ikinä kansanedustajaa.
Olen huono ajamaan autoa. Minulta puuttuu kyky hahmottaa liikenteessä etäisyyksiä ja aikoja. Lisäksi tulee helposti oksennusolo kun matkustan autolla. Olen myös rankasti merisairas joten en voi työskennellä merillä.
En halua työskennellä asiakaspalvelussa, koska naamani ei kuitenkaan miellytä miehiä. Aina joku mies tulee karjumaan, että PUHU KOVEMPAA.
En halua työskennellä lentokentällä, koska olen sen verran tilannesokea etten välttämättä huomaisi jos asiakas yrittäisi viedä lentokoneeseen jotain kiellettyä.
Inhoan yli kaiken lapsia. En voi sietää pikkulapsia enkä halua tehdä heidän parissaan töitä. En halua itselleni lapsia ja inhoan yli kaiken heteroseksiä. En myöskään pidä miehistä joten en halua työskennellä heidän kanssaan. Inhoan yli kaiken myös miesvoittoisia ammattialoja eikä miehetkään pidä millään tavalla minusta. Herätän helposti vihaa, kateutta ja kaunaa pelkällä olemuksella.
Olen myös allerginen voimakkaasti siivousaineille, pölylle, eläimille, siitepölylle, vaatepölylle, homeelle joten minusta ei saisi hyvää siivoojaa. Lisäksi en jaksa enää koko ajan juosta eli en ehtisi tekemään vaadittuja asioita annetussa ajassa. Lisäksi minulla on huono näkö joten en kykene välttämättä näkemään kaikkia pölykasoja lattialla. Oksennan itsekin jos haistan toisen ihmisen oksennuksen.
Vierailija kirjoitti:
Itsellä on todella hyvä rytmitaju ja olen liikunnallisesti lahjakas. Koordinaatio on hyvä ja opin muutamassa minuutissa esim. askelsarjat tai jos tarvitsee tehdä jotain muuta keholla mikä vaatii hyvää koordinaatio- ja hahmottamiskykyä sekä rytmitajua.
Minun ei koskaan tarvinnut musiikista erikseen laskea kaseja vaan kuulin ne ilman siihen isommin keskittymättä. Treenikaverit ihmettelivät tätä kun he kuulemma aina laskivat kasit musiikista mielessä jos tekivät suoritusta ( vi, ku, se, ka).
Minusta ei kuitenkaan koskaan tullut mitään huipputanssijaa, vaikka lahjoja oli ja sain useamman stipendin lahjakkuudesta. Pääsin myös baletin luokissa hyppäämään yli. Olin myös aina se joka näytti mallia muille opettajan toimesta.
Jälkeenpäin vähän harmittaa etten käyttänyt lahjojani, nykyisin vain itsekseni tanssin kotona ja opettelen huvikseni näitä somevillitystansseja. Eipä tietysti tanssijana noin vaa eletä ja ura on lyhyt.
Joo, mulla on kans just toi ihan sama. Jos teen koreografiaa noin muuten vaan ite huvikseni niin ikinä en laske esim. vi ku se ka vaan kuulen sen musiikista suoraan.
Itse olin nuorempana hoikemmassa kunnossa ja osittain just tanssimisen takia. Ehkä eniten harmittaa etten pitänyt itseäni yhtä hyvässä ja hoikassa kunnossa enää sitten parikymppisenä. Istumatyö myös alkoi lihottaa salalavalasti ja vaikka nyt en silti ihan niin hirrrreän tukevassa kunnossa ole, mutta kuitenkin huomattavasti tukevammassa kuin esim yläaste/lukioiässä.
Missä olit lääkärikoulussa? Ranualla vai Juuassa? Ja mille linjalle vaihdoit?