Lue keskustelun säännöt.
Riita miesystävän kanssa. Mies haluaa avioehdon, jos mennään naimisiin, mutta minä en
05.06.2019 |
Miehelle kuulemma avioehdon tekeminen on ollut itsestäänselvyys jo joskus teinivuosista lähtien, eikä voi kuvitellakkaan menevänsä naimisiin ilman sitä. Mä taas en halua avioehtoa, koska mun mielestä se on epäluottamuksen osoitus toista kohtaan ja eroon valmistautumista. Avioliitossa taas luottamus toiseen on niitä kaikkein tärkeimpiin kuuluvia asioita. Mutta mies sanoi, että hän on elämänsä aikana nähnyt yhden jos toisenkin eron, sellaisillakin ihmisillä, joiden ei uskonut koskaan eroavan.
Miten saisin miehen pyörtämään päätöksensä? Joo, mies on jonkin verran varakkaammasta suvusta kuin minä ja miehellä on enemmän varallisuutta, mutta miehen rahat ei mua kiinnosta! Menen naimisiin vain rakkaudesta, en mistään muusta!
Kommentit (75)
Sen piti olla suurta rakkautta, vaan kuinkas sitten kävikään. Hankkikaa se avioehto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap, minä ymmärrän sinua. Olin itsekin joskus samoilla ajatuksilla. Sitten aloin miettimään asiaa tarkemmin.
Avioehto on REILUKSI tehtynä jopa hieman romanttinen asia. Siinä luvataan toiselle, ettei halua hänen rahojaan, vaan ihmisen itse. Kyllä, saman asian voi luvata myös sanallisesti. Onhan silti se avioliittokin virallinen paperi, siinäkään eivät sanat riittäneet.
Jos oikeasti jotain tarkoittaa, voi sen myös allekirjoittaa. Kirjaimellisesti. Sitä kirjaimellista vakuutusta ei tarvitse hyvänä päivänä, mutta huonona päivänä tarvitsee. Ja mistä tiedät miten muuttuisit ihmisenä jos jostain syystä vaikka olisit hyvin vihainen miehellesi?
Tämän ajattelukuvion perusteella itse aloin viemään asiaa eteenpäin. Olin aluksi järkyttynyt kun mies asiasta vihjasi, mutta olisin myös asettanut hänet vaikeaan tilanteeseen jos hän varakkaampana olisi joutunut asiaa ajamaan. Köyhemmältä puolelta avioehdon haluaminen voi olla jopa romanttinen teko.
Money talks and bullshit walks. Niin se vaan menee elämässä. Rahaa ja romantiikkaa ei pidä ikinä sotkea keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, minä ymmärrän sinua. Olin itsekin joskus samoilla ajatuksilla. Sitten aloin miettimään asiaa tarkemmin.
Avioehto on REILUKSI tehtynä jopa hieman romanttinen asia. Siinä luvataan toiselle, ettei halua hänen rahojaan, vaan ihmisen itse. Kyllä, saman asian voi luvata myös sanallisesti. Onhan silti se avioliittokin virallinen paperi, siinäkään eivät sanat riittäneet.
Jos oikeasti jotain tarkoittaa, voi sen myös allekirjoittaa. Kirjaimellisesti. Sitä kirjaimellista vakuutusta ei tarvitse hyvänä päivänä, mutta huonona päivänä tarvitsee. Ja mistä tiedät miten muuttuisit ihmisenä jos jostain syystä vaikka olisit hyvin vihainen miehellesi?
Tämän ajattelukuvion perusteella itse aloin viemään asiaa eteenpäin. Olin aluksi järkyttynyt kun mies asiasta vihjasi, mutta olisin myös asettanut hänet vaikeaan tilanteeseen jos hän varakkaampana olisi joutunut asiaa ajamaan. Köyhemmältä puolelta avioehdon haluaminen voi olla jopa romanttinen teko.
Avioehto on ehdottomasti järkevä teko. Mutta. Kun perheeseen tulee lapsia, tulee katsoa, kumman ura- ja ansiokehitys siinä sitten häiriintyy ehkä enemmän. Näistä pelisäännösitä on sovittava jo ennen lasten hankintaa. Kuka jää vanhempainvapaalle, kuka ehkä kotihoidontuelle, ja jos jää, niin miten hänen menetetty tulonsa tuolta ajalta korvataan. Nämä olisi kirjattava paperiin myös.
Samaten, kun ostetaan yhteistä kotia, on syytä katsoa maksu- ja omistusosuudet tarkkaan.
Usein ollaan sinisilmäisiä ja ajatellaan että kun mies maksaa lainanlyhennykset talosta niin joudanhan minä ostamaan perheen ruoat (joista mies usein syö suuremman osan kuin nainen ja lapsi yhteensä). Jos ero tulee, ruoat on syöty ja muuttuneet p-ksi, mutta talo on miehen, kokonaan.
Joten, kun menette suhteeseen johon on tarkoitus tehdä lapsia, niin tarkkoja sen avioehdon sisällön kanssa. Olen nähnyt jopa niin pöljiä miehiä, etteivät he näe lapsesta olevan mitään kuluja (kun vaimo maksaa kaiken), ja tällöin naisen on parasta erota, että saa mieheltään edes elarit. Oikeastaan noista elareista pitäisi varmaan sopia jo avioliitossakin, että mies ymmärtää mitä lapsi maksaa.
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, minä ymmärrän sinua. Olin itsekin joskus samoilla ajatuksilla. Sitten aloin miettimään asiaa tarkemmin.
Avioehto on REILUKSI tehtynä jopa hieman romanttinen asia. Siinä luvataan toiselle, ettei halua hänen rahojaan, vaan ihmisen itse. Kyllä, saman asian voi luvata myös sanallisesti. Onhan silti se avioliittokin virallinen paperi, siinäkään eivät sanat riittäneet.
Jos oikeasti jotain tarkoittaa, voi sen myös allekirjoittaa. Kirjaimellisesti. Sitä kirjaimellista vakuutusta ei tarvitse hyvänä päivänä, mutta huonona päivänä tarvitsee. Ja mistä tiedät miten muuttuisit ihmisenä jos jostain syystä vaikka olisit hyvin vihainen miehellesi?
Tämän ajattelukuvion perusteella itse aloin viemään asiaa eteenpäin. Olin aluksi järkyttynyt kun mies asiasta vihjasi, mutta olisin myös asettanut hänet vaikeaan tilanteeseen jos hän varakkaampana olisi joutunut asiaa ajamaan. Köyhemmältä puolelta avioehdon haluaminen voi olla jopa romanttinen teko.
Minä ajattelin juuri näin. Kun tapasin mieheni olin työelämän alussa, muutama kymmenen tuhatta euroa opintolainaa, eikä mitään omaisuutta. Olin hyvin köyhästä kodista joten mitään perintöäkään ei ollut odotettavissa. Mies oli varsin varakkaasta perheestä, perimässä satoja tuhansia euroja, ja hänellä oli suht. iso sijoitussalkku.
Minä olin se meistä joka ehdotti avioehtoa. Halusin että on selvää että rakastan miestä enkä hänen omaisuuttaan. Ja kyllä, tämä oli minusta romanttista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En näe mitään syytä mennä ollenkaan naimisiin, mikäli eron varalle pitää varautua jo kosintavaiheessa. Jos taas on joku mystinen syy miksi on ihan PAKKO mennä naimisiin, niin sitten allekirjoittaa sellaisen paperin mikä on molempien mieleen. Minä menen myös naimisiin rakkaudesta, ja sillä mentaliteetillä, että rahat on sitten yhteisiä, ja että loppuelämä vieteään yhdessä. Tästä syystä avioehto ei sovi minulle, enkä menisi naimisiin ollenkaan jos mies epäilyttäisi minua sen verran, että avioehdon haluaisin.
Jos mies haluaisi minut vaihtaa jossain välissä toiseen naiseen, ja erota, niin on vain ihan reilua että saan pitää yhteisestä omaisuudestamme puolet, ilman mitään ketunhäntiä kainalossa. Sama menee myös toisinpäin, että mikäli minä jostain syystä haluaisin erota, on vain ihan reilua että mies saa puolet yhteisestä omaisuudestamme. Perintötilat ja tontit sitten erikseen, mutta niihin voi vaikuttaa perinnönjättäjä itse omalla testamentillaan. Avioliitto on juridinen sopimus juuri omaisuudesta, ja varautumista puolison kuoleman jälkeiseen elämään. Jos tätä juridiikkaa ei halua, ei kannata mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, minä ymmärrän sinua. Olin itsekin joskus samoilla ajatuksilla. Sitten aloin miettimään asiaa tarkemmin.
Avioehto on REILUKSI tehtynä jopa hieman romanttinen asia. Siinä luvataan toiselle, ettei halua hänen rahojaan, vaan ihmisen itse. Kyllä, saman asian voi luvata myös sanallisesti. Onhan silti se avioliittokin virallinen paperi, siinäkään eivät sanat riittäneet.
Jos oikeasti jotain tarkoittaa, voi sen myös allekirjoittaa. Kirjaimellisesti. Sitä kirjaimellista vakuutusta ei tarvitse hyvänä päivänä, mutta huonona päivänä tarvitsee. Ja mistä tiedät miten muuttuisit ihmisenä jos jostain syystä vaikka olisit hyvin vihainen miehellesi?
Tämän ajattelukuvion perusteella itse aloin viemään asiaa eteenpäin. Olin aluksi järkyttynyt kun mies asiasta vihjasi, mutta olisin myös asettanut hänet vaikeaan tilanteeseen jos hän varakkaampana olisi joutunut asiaa ajamaan. Köyhemmältä puolelta avioehdon haluaminen voi olla jopa romanttinen teko.
Avioehto on ehdottomasti järkevä teko. Mutta. Kun perheeseen tulee lapsia, tulee katsoa, kumman ura- ja ansiokehitys siinä sitten häiriintyy ehkä enemmän. Näistä pelisäännösitä on sovittava jo ennen lasten hankintaa. Kuka jää vanhempainvapaalle, kuka ehkä kotihoidontuelle, ja jos jää, niin miten hänen menetetty tulonsa tuolta ajalta korvataan. Nämä olisi kirjattava paperiin myös.
Samaten, kun ostetaan yhteistä kotia, on syytä katsoa maksu- ja omistusosuudet tarkkaan.
Usein ollaan sinisilmäisiä ja ajatellaan että kun mies maksaa lainanlyhennykset talosta niin joudanhan minä ostamaan perheen ruoat (joista mies usein syö suuremman osan kuin nainen ja lapsi yhteensä). Jos ero tulee, ruoat on syöty ja muuttuneet p-ksi, mutta talo on miehen, kokonaan.
Joten, kun menette suhteeseen johon on tarkoitus tehdä lapsia, niin tarkkoja sen avioehdon sisällön kanssa. Olen nähnyt jopa niin pöljiä miehiä, etteivät he näe lapsesta olevan mitään kuluja (kun vaimo maksaa kaiken), ja tällöin naisen on parasta erota, että saa mieheltään edes elarit. Oikeastaan noista elareista pitäisi varmaan sopia jo avioliitossakin, että mies ymmärtää mitä lapsi maksaa.
Tämä on erittäin tärkeä ja hyvä tarkennus. Samantapaisia ajatuksia oli taustalla kun capslokkasin sanan REILU isoille kirjaimille, mutta olin liian laiska perustelemaan tarkemmin. Kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taitaa sulta jäädä avioituminen tuon miesystävän kanssa. Itse halusin avioehdon, ettei kukaan luulisi, että menin naimisiin mieheni rahojen takia. Edelleen olemme onnellisesti aviossa.
Tiedän tapauksia, joissa nainen on huijannut puolet miehen omaisuudesta. Mennyt naimisiin, luvannut taivaat ja kuut, ottanut eron ostin vuoden kuluttua. Tätä vasten ymmärrän, että on ihan itsestään selvyys, että avioehtosopimus tehdään. Sori AP, olen kyllä miesystäväsi puolella.
Avioehto ei ole mikään yleinen sopimus, jonka kaikki naapuritkin pääsevät lukemaan. Miksi siis tehdä sellaista naapureiden takia? Miten kukaan voisi tietää teidän avioehdostanne? Vai kerrotko itse aina heti kättelyssä tämä asian?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, minä ymmärrän sinua. Olin itsekin joskus samoilla ajatuksilla. Sitten aloin miettimään asiaa tarkemmin.
Avioehto on REILUKSI tehtynä jopa hieman romanttinen asia. Siinä luvataan toiselle, ettei halua hänen rahojaan, vaan ihmisen itse. Kyllä, saman asian voi luvata myös sanallisesti. Onhan silti se avioliittokin virallinen paperi, siinäkään eivät sanat riittäneet.
Jos oikeasti jotain tarkoittaa, voi sen myös allekirjoittaa. Kirjaimellisesti. Sitä kirjaimellista vakuutusta ei tarvitse hyvänä päivänä, mutta huonona päivänä tarvitsee. Ja mistä tiedät miten muuttuisit ihmisenä jos jostain syystä vaikka olisit hyvin vihainen miehellesi?
Tämän ajattelukuvion perusteella itse aloin viemään asiaa eteenpäin. Olin aluksi järkyttynyt kun mies asiasta vihjasi, mutta olisin myös asettanut hänet vaikeaan tilanteeseen jos hän varakkaampana olisi joutunut asiaa ajamaan. Köyhemmältä puolelta avioehdon haluaminen voi olla jopa romanttinen teko.
Avioehto on ehdottomasti järkevä teko. Mutta. Kun perheeseen tulee lapsia, tulee katsoa, kumman ura- ja ansiokehitys siinä sitten häiriintyy ehkä enemmän. Näistä pelisäännösitä on sovittava jo ennen lasten hankintaa. Kuka jää vanhempainvapaalle, kuka ehkä kotihoidontuelle, ja jos jää, niin miten hänen menetetty tulonsa tuolta ajalta korvataan. Nämä olisi kirjattava paperiin myös.
Samaten, kun ostetaan yhteistä kotia, on syytä katsoa maksu- ja omistusosuudet tarkkaan.
Usein ollaan sinisilmäisiä ja ajatellaan että kun mies maksaa lainanlyhennykset talosta niin joudanhan minä ostamaan perheen ruoat (joista mies usein syö suuremman osan kuin nainen ja lapsi yhteensä). Jos ero tulee, ruoat on syöty ja muuttuneet p-ksi, mutta talo on miehen, kokonaan.
Joten, kun menette suhteeseen johon on tarkoitus tehdä lapsia, niin tarkkoja sen avioehdon sisällön kanssa. Olen nähnyt jopa niin pöljiä miehiä, etteivät he näe lapsesta olevan mitään kuluja (kun vaimo maksaa kaiken), ja tällöin naisen on parasta erota, että saa mieheltään edes elarit. Oikeastaan noista elareista pitäisi varmaan sopia jo avioliitossakin, että mies ymmärtää mitä lapsi maksaa.
Yksi helppo idea tälläiseen tilanteeseen on tehdä avioehto vain ennen liittoa hankitusta omaisuudesta ja koskemaan vain erotilannetta. Lisäksi kotiinjäävän eläkerahasto aviehdon ulkopuolelle voisi olla järkevää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, minä ymmärrän sinua. Olin itsekin joskus samoilla ajatuksilla. Sitten aloin miettimään asiaa tarkemmin.
Avioehto on REILUKSI tehtynä jopa hieman romanttinen asia. Siinä luvataan toiselle, ettei halua hänen rahojaan, vaan ihmisen itse. Kyllä, saman asian voi luvata myös sanallisesti. Onhan silti se avioliittokin virallinen paperi, siinäkään eivät sanat riittäneet.
Jos oikeasti jotain tarkoittaa, voi sen myös allekirjoittaa. Kirjaimellisesti. Sitä kirjaimellista vakuutusta ei tarvitse hyvänä päivänä, mutta huonona päivänä tarvitsee. Ja mistä tiedät miten muuttuisit ihmisenä jos jostain syystä vaikka olisit hyvin vihainen miehellesi?
Tämän ajattelukuvion perusteella itse aloin viemään asiaa eteenpäin. Olin aluksi järkyttynyt kun mies asiasta vihjasi, mutta olisin myös asettanut hänet vaikeaan tilanteeseen jos hän varakkaampana olisi joutunut asiaa ajamaan. Köyhemmältä puolelta avioehdon haluaminen voi olla jopa romanttinen teko.
Minä ajattelin juuri näin. Kun tapasin mieheni olin työelämän alussa, muutama kymmenen tuhatta euroa opintolainaa, eikä mitään omaisuutta. Olin hyvin köyhästä kodista joten mitään perintöäkään ei ollut odotettavissa. Mies oli varsin varakkaasta perheestä, perimässä satoja tuhansia euroja, ja hänellä oli suht. iso sijoitussalkku.
Minä olin se meistä joka ehdotti avioehtoa. Halusin että on selvää että rakastan miestä enkä hänen omaisuuttaan. Ja kyllä, tämä oli minusta romanttista.
Mielestäni on epäromanttista ja tyhmää ampua itseään jalkaan, mutta mikäs siinä. Terv. Aviossa ilman ehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan samalla tavalla vaatisin syntyneeltä lapselta dna-testin, että on varmasti oma. Eivät tuollaiset ole mikään epäluottamuslause, vaan vakuus.
Voi kunpa naiset ymmärtäisivät tämän.
Mutta ei, se on kuin paholaisen toinen tuleminen, jos mies uskaltaa vaatia dna-testiä lapsestaan. Siinä ei pitäisi olla mitään nokan koputtamista, kun naiselle on aina selvää että on oma lapsi, miehelle taas ei käytännössä koskaan ole selvää.
Ennen kuin varmistaa.
No osa tajuaa. Isyystesti on pieni vaiva mielenrauhalle. Näkyyhän se jatkossakin jos jää epäilys. Suomessa on yllättävän huono oikeusturva jos vuosien päästä selviääkin ettei lapsi ole oma.
Jos mies epäilee ettei hänestä ole siittäjäksi, niin mikä ongelma on hoitaa asiaa hienovaraisesti? Ottaa vastasyntyneeltä posken sisäpuolelta pyyhkäisynäytteen, ja itseltään, ja hoitaa ne labraan. Isyyden käy tunnustamassa vasta tuloksien jälkeen, ja pitää päänsä kiinni koko toimituksesta, niin ei kukaan loukkaannu turhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomioikaa, että avioehtosopimus ei koske pelkästään erotilanteissa vaan myös kuoleman tapauksia. Avioliitto päättyy myös kuolemaan, jolloin ruvetaan laskemaan kuka omisti mitäkin ja kuka oli velkaa kenellekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei ap, minä ymmärrän sinua. Olin itsekin joskus samoilla ajatuksilla. Sitten aloin miettimään asiaa tarkemmin.
Avioehto on REILUKSI tehtynä jopa hieman romanttinen asia. Siinä luvataan toiselle, ettei halua hänen rahojaan, vaan ihmisen itse. Kyllä, saman asian voi luvata myös sanallisesti. Onhan silti se avioliittokin virallinen paperi, siinäkään eivät sanat riittäneet.
Jos oikeasti jotain tarkoittaa, voi sen myös allekirjoittaa. Kirjaimellisesti. Sitä kirjaimellista vakuutusta ei tarvitse hyvänä päivänä, mutta huonona päivänä tarvitsee. Ja mistä tiedät miten muuttuisit ihmisenä jos jostain syystä vaikka olisit hyvin vihainen miehellesi?
Tämän ajattelukuvion perusteella itse aloin viemään asiaa eteenpäin. Olin aluksi järkyttynyt kun mies asiasta vihjasi, mutta olisin myös asettanut hänet vaikeaan tilanteeseen jos hän varakkaampana olisi joutunut asiaa ajamaan. Köyhemmältä puolelta avioehdon haluaminen voi olla jopa romanttinen teko.
Minä ajattelin juuri näin. Kun tapasin mieheni olin työelämän alussa, muutama kymmenen tuhatta euroa opintolainaa, eikä mitään omaisuutta. Olin hyvin köyhästä kodista joten mitään perintöäkään ei ollut odotettavissa. Mies oli varsin varakkaasta perheestä, perimässä satoja tuhansia euroja, ja hänellä oli suht. iso sijoitussalkku.
Minä olin se meistä joka ehdotti avioehtoa. Halusin että on selvää että rakastan miestä enkä hänen omaisuuttaan. Ja kyllä, tämä oli minusta romanttista.
Mielestäni on epäromanttista ja tyhmää ampua itseään jalkaan, mutta mikäs siinä. Terv. Aviossa ilman ehtoja.
Tämä logiikka ei nyt kyllä aukene minua. Miksi ihmeessä olisi itseäni jalkaan ampumista, jos tiedän ja päätän että mahdollisessa avioerotilanteessa en halua omaisuutta jonka hankkimiseen minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa?
No tästä avioehdon tekemisestä ja naimisiin menosta on kohta 20 vuotta; avioehto ei vaikuta elämäämme mitenkään (se vietiin maistraattiin ja sen jälkeen koko lailla unohdettiin) ja näiden vuosien aikana olen ehtinyt kerätä runsaasti omaisuutta minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomioikaa, että avioehtosopimus ei koske pelkästään erotilanteissa vaan myös kuoleman tapauksia. Avioliitto päättyy myös kuolemaan, jolloin ruvetaan laskemaan kuka omisti mitäkin ja kuka oli velkaa kenellekin!
Meidän avioehtoomme on nimenomaan kirjattu että se ei ole voimassa jos avioliitto päättyy jommankumman puolison kuolemaan, vaan ainoastaan silloin jos se päättyy avioeroon.
Tämä on täysin laillinen lauseke; oikeuskäytäntöä löytyy.
Voit mennä naimisiin rakkaudesta mutta erotessa se raha alkaa useimpia kummasti kiinnostaa.