Törkein sivuun jättö ever? #reilukerho

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu aina, että se, että mut jätetään jostakin illanvietosta ulkopuolelle on varma takuu siitä, että ihmisillä on hauskaa... Tai, aina kun olen ollut kaveriporukan kanssa liikkeellä, niin ilta on ollut ihan jees, mutta sitten kun vietetään aikaa niin, että mut on jätetty ulkopuolelle, niin se on suunnilleen paras ilta ikinä, tehdään muistoja, otetaan paljon kuvia ja kaikki on niin eeppistä. :/ Tosi kakalta tuntuu, mutta minkäs teet.

Eli sinä masennat sen porukan? Kun kerran ilman sinua on aina hauskempaa.

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu aina, että se, että mut jätetään jostakin illanvietosta ulkopuolelle on varma takuu siitä, että ihmisillä on hauskaa... Tai, aina kun olen ollut kaveriporukan kanssa liikkeellä, niin ilta on ollut ihan jees, mutta sitten kun vietetään aikaa niin, että mut on jätetty ulkopuolelle, niin se on suunnilleen paras ilta ikinä, tehdään muistoja, otetaan paljon kuvia ja kaikki on niin eeppistä. :/ Tosi kakalta tuntuu, mutta minkäs teet.

Anteeksi, tarkoitukseni ei ole nyt missään nimessä ilkeillä, mutta olisiko mahdollista, että olisit esimerkiksi jotenkin "liian asiallinen", joka sitten vähän jarruttaa muidenkin hauskanpitoa? Olen itse nimittäin todella asiallinen ja jopa varautunut, ja se sitten rauhoittaa muutakin porukkaa. Moni sellainen juttu, joka tekee "parhaan illan ikinä" vaatii spontaanisuutta kaikilta porukan jäseniltä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä sellainen tyyppi, joka puhuu koko ajan, kovaäänisesti ja omista asioistaan. Hän tietää kaikesta kaiken, joka alan asiantuntija. Todella rasittava henkilö. Hänellä ei ole minkäänlaista tilannetajua, ei ymmärrä ettei kaikkien (kenenkään) mielestä hänen jatkuva höhötyksensä ja pälätyksensä ole hauskaa. Porukka lähinnä kuuntelee kiusaantuneena ja toivoo, että lopettais jo

En ihan heti voi kuvitella, että hänet kutsuttaisiin vapaa-ajan illanviettoon. Siinä menisi kaikilta ilta pilalle, kun yksi kälättää koko ajan.

Meilläkin on tuollainen. Ja hänkin valittaa kiusaamisesta. Oikeasti kälättää kovalla ja epämielyttävällä äänellä tylsiä asioita, eikä anna suunvuoroa muille.

Vierailija kirjoitti:

Tää on vanha juttu jo ja oon sen kanssa ihan ok, tai en ehkä kuitenkaan, kun se aina uudestaan tulee mieleen.

Ala-asteen luokanopettajani ei tykänny musta. Toi tätä eri tavoin esille enemmän ja vähemmän peitellysti vähän joka asiassa. Aina perjantaisin jaettiin "hyvän käytöksen omena" viikon hyvin käyttäytyneelle/pidetylle/onnistuneelle. Ne oli opettajan askartelemat kortit (omenan kuva tms. siitä tuo nimi). Alkuun niitä sai yks tai kaks oppilasta viikossa. Lopulta viis tai kuuskin. Meidän luokassa oli 32 oppilasta, lopputulos oli viimein se, että 31 sai tän "palkinnon", mut ainoana jätettiin ilman. Oltiin tuollon nelosella eli about 10v.

Mitä vit.... siä? Mimmonen opettaja tekee näin? Lapselle?

Mä olin ihan perus ok oppilas, oli kavereita jne. En tiedä, miks opettaja toimi näin, eikä sen väliä (oon jo yli 40), mutta väärin mun mielestä ja kyllä tuo (ja muutama muu opettajan osoitus, että ei pidä musta) tuntui aikanaan tosi pahalta :(

Minä oli myös tuon ikäisenä joidenkin opettajien hampaissa. En tajua miksi, sillä oli hiljainen ja tunnollinen, keskitason oppilas. Musiikinopettaja otti minut puhutteluun, kun hän ei pitänyt siitä, miltä naamani näytti, kun hän kertoi, mitä lauluja oli valinnut tunnille. Hänellä meni kuulemma päivä ihan pilalle, kun näytin sellaiselta. Musiikki ei ollut lempiaineeni, mutta en ilmeillyt millään tavalla musiikintunneilla. Opinpahan vain koulimaan ilmeeni entistä passiivisemmaksi. Ihmettelen vain, millainen opettaja vyöryttää oman pahan olonsa 10-vuotiaan lapsen niskaan.

Vierailija kirjoitti:

Meilläpäin on sellainen tapa että kun työpaikan illanvietosta jätetään yksi pois, niin aletaan vielä huhuilemaan isoon ääneen että: "se yrittää varmaan tulla sinne vaikkei ole kutsuttu".

Meillä on töissä yksi nainen joka pitää välillä joitain Tupperware-kutsuja jotka eivät yhtään kiinnosta ketään muita kuin häntä ja paria hänen kaveriaan. Hänellä on tapanaan pitää isoa ääntä kutsuistaan töissä, ja jos joutuu työtehtävien hoitamisen vuoksi menemään hänen lähelleen silloin, niin hän alkaa sitten muistuttelemaan ettei minua ole kutsuttu hänen kutsuilleen. Pitää aina vältellä häntä parhaan mukaan niihin aikoihin, mutta aina se ei onnistu kun on työtkin hoidettava.

Eikö kenellekään ole tullut mieleen, että juuri se kiusaaja jätetään ulkopuolelle?

Meillä on töissä joillakin tapana että kaikki kutsut yhteisiin illanviettoihin esitetään todella epäselvästi, tyyliin huudetaan isossa palaverissa kaikille "kaikki minun läheiset työkaverini ovat tervetulleita sinne ja sinne silloin ja silloin". Ne jotka oikeasti halutaan mukaan kutsutaan sitten vielä erikseen henkilökohtaisesti. Eli tosiasiassa kaikkia ei kutsuta, mutta muodollisesti voidaan väittää että kyllä sinutkin oli kutsuttu.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on töissä joillakin tapana että kaikki kutsut yhteisiin illanviettoihin esitetään todella epäselvästi, tyyliin huudetaan isossa palaverissa kaikille "kaikki minun läheiset työkaverini ovat tervetulleita sinne ja sinne silloin ja silloin". Ne jotka oikeasti halutaan mukaan kutsutaan sitten vielä erikseen henkilökohtaisesti. Eli tosiasiassa kaikkia ei kutsuta, mutta muodollisesti voidaan väittää että kyllä sinutkin oli kutsuttu.

Ihan hyvä tapa. Ei kukaan menetä kasvojaan, eikä turhaan koe painetta mennä ellei halua.

Muutama päivä sitten äitini hautajaisissa sukulaiset ja ex-mies (erosivat jo 20 vuotta ennen äitini kuolemaa) päättivät minulle mitään sanomatta uurnan laskun jälkeen ryhtyä keskustelemaan siitä, tuleeko haudalle olevaan laattaan äitini nimi, pitääkö hankkia isompi laatta (samaan hautaan on haudattu myös isäni, jolle nämä ihmiset eivät ole mitään sukua), tai mahdollisen hautakiven mallista ja kaiverruksista. He siis kirjaimellisesti ja konkreettisesti käänsivät minulle selkänsä ja kerääntyivät yhdessä rinkiin keskustelemaan siitä, millainen teksti ja kivi tulee haudalle laittaa sekä muista järjestelyistä! Aivan uskomatonta! En ole enää sukulaisteni kanssa tekemisissä- minut on jätetty toistuvasti ulkopuolelle kaikista sukutapahtumista ja juhlista, he puhuvat minusta pahaa ja kohtelevat kuin, noh-mustaa lammasta. Juoruilua, valehtelua ja muuta vastenmielistä. Minun teki mieli jättää suurin osa heistä pyytämättä hautajaisin, mutta "sukulaisuus velvoittaa". Noh, nyt kun on oma äiti on haudattu, ei ole mitään yhteydenpitopakkoa onneksi sen vuoksi enää. Siis vainajan tyttären mielipide ei näitä ihmisiä kiinnostanut, millainen laatta/muistokivi hänen vanhempiensa haudalle laitetaan-pidettiin itsestään selvänä, että olen samaa mieltä kaikesta, mitä he ajattelevat, asiassa, joka ei heille edes kuulu. Voi luoja mitä toimintaa.. 

Avasitko suusi paikalla ja sanoit että sinä olet se joka päättää mitä vanhempiesi haudalle tulee vai seisoitko vaan vieressä umpimielisen oloisena? Jos jälkimmäinen niin en ihmettele ettei sinua kuulla.  Annat nimittäin itsestäsi vähä-älyisen vaikutelman.

Muistathan olla yhteydessä seurakuntaan, muuten nämä samat henkilöt hommaavat uuden hautakiven tai lisätekstit nykyiseen sulta kysymättä. Huomaat vaan joku kaunis päivä haudan muuttuneen.

PS. Osanottoni menetyksestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Musta tuntuu aina, että se, että mut jätetään jostakin illanvietosta ulkopuolelle on varma takuu siitä, että ihmisillä on hauskaa... Tai, aina kun olen ollut kaveriporukan kanssa liikkeellä, niin ilta on ollut ihan jees, mutta sitten kun vietetään aikaa niin, että mut on jätetty ulkopuolelle, niin se on suunnilleen paras ilta ikinä, tehdään muistoja, otetaan paljon kuvia ja kaikki on niin eeppistä. :/ Tosi kakalta tuntuu, mutta minkäs teet.

Anteeksi, tarkoitukseni ei ole nyt missään nimessä ilkeillä, mutta olisiko mahdollista, että olisit esimerkiksi jotenkin "liian asiallinen", joka sitten vähän jarruttaa muidenkin hauskanpitoa? Olen itse nimittäin todella asiallinen ja jopa varautunut, ja se sitten rauhoittaa muutakin porukkaa. Moni sellainen juttu, joka tekee "parhaan illan ikinä" vaatii spontaanisuutta kaikilta porukan jäseniltä.

Voi hyvin olla. Olen luonteeltani tosi rauhallinen ja maltillinen, mikä toki voi vaikuttaa illan tunnelmaan. Tuossa aiemmin epäiltiin, että masennan porukan. Olen kyllä aika tietoisesti vältellyt ikävistä asioista puhumista seurassa ja yrittänyt pitää keskustelun sopivan kepeällä tasolla. Tietty tilanteen mukaan: kuulostelen vähän millainen on keskustelun sävy ja millainen kommentti voisi sopia mihinkin väliin. Silti tunnen itseni usein aika ylimääräiseksi porukassa. Olen alkanut ajatella, että tällaisessa pienessä ryhmässä dynamiikka ikään kuin vaatii sen, että joku jätetään ulkopuolelle. Sitä yhtä voi sitten selän takana sorsia ja syrjiä, jotta vahvistetaan ryhmän sisäistä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jostakin syystä olen vain solahtanut siihen rooliin jostakin yksilöllisestä tekijästä tai piirteestä johtuen (esim. omassa tapauksessa huono itsetunto ja kiltteys, mikä helposti tulkitaan heikkoudeksi). Kun on tottunut aina olemaan se ulkopuolinen, on sitä kierrettä vaikea saada omin voimin katkaistua.

Vierailija kirjoitti:

Nuo on aika kiusallisia työpaikka-jutut, mutta oikeastihan ihmisten ei tarvitse olla vapaalla tekemisissä vain sen takia että ovat samassa työpaikassa.

Meillä on yksi työkaveri jolle ollaan kyllä mukavia työajalla, mutta josta kukaan ei oikein pidä, joten hänen kanssaan ei luonnollisesti haluta viettää vapaa-aikaa. Nuo yhteiset jutut muiden kanssa olemme aina sopineet "salaa" koska kukaan ei ole kuitenkaan halunnut pahoittaa hänen mieltään. Ei ole käynyt mielessäkään että tuo työkaveri stalkkaisi salaa somesta muiden tekemisiä.

Stalkkaisi salaa... Mitä hittoa. Jos työkaverit ovat halunneet itse minut facebookkaveriksi, pitäisikö minun estää heidän julkaisunsa näkymästä "etten stalkkaa salaa". Voi j%*4l4@#& sentään!!! Oikeesti kun ne päivitykset näkyy mulla ihan automaattisesti. Ilmeisesti nyt ovat vain unohtaneet blokata mut julkaisuista jos kerta eivät ole halunneet tapaamisesta kertoa. Mulle olisi ollut parempi se, että mua ei kutsuta, mutta että siitä puhutaan avoimesti kuitenkin. Ymmärrän täysin sen, ettei vapaa-ajalla ole pakko olla tekemisissä mutta en tosiaan tiennyt että asioita pitää piilotella.

Lisäksi jos olen käyttäytynyt tökerösti ja ollut hankala /ikävä työkaveri, niin en mä ymmärrä sitä miksi mut halutaan kuitenkin lounaalle mukaan. Pyydetään, minä en todellakaan tuppaa jos näen että mun seuraa ei haluta. En ole ihan idiootti. Sen takia oli ylläri että en täysin kuulukaan porukkaan, kuten luulin.

Ihan muista syistä vaihdoin työpaikkaa ja kas kummaa, lounasseurani kelpaa yhä ja kuulumisiani kysellään. Tiedän että kyse on joskus siitä että yksi vahvatahtoinen on nenä solmussa jostain, ei välttämättä edes minulle, mutta saa päähänsä ettei nyt just mun seura kiinnosta, niin muut peesaa. Olen itse ollut aina sitä mieltä että kaikki mukaan, jos samassa paikassa ollaan, mutta näitä valikoijia on yllättävän paljon.

Joskus harmittaa toisten puolesta kun kutsua ei tule ja sit mukaan kelpaa se hyvä tyyppi joka vaihtoi osastoa toiselle. Yhä kelpaa ja mahtuu mukaan mutta kaikki ko. osastolla työskentelevät ei. Tosi aikuismaista ja ällöttää että työnantaja katsoo sormien välistä moista touhua.

Joskus lapsena oltiin kaveriporukassa (meitä taisi olla neljä) jossain tapahtumassa. Paikallinen lehtimies tuli kysymään voiko haastatella meitä, ja olin melko innoissani että pääsee lehteen. No, mies haastatteli nämä kaverini, ja tuli ryhmäkuvanotto. Olin jo valmiiksi vaivaantuneena, kun minua ei oltu haastateltu, ja nimeä kysytty. Toimittaja hetken katsoi, ja sanoi minulle, että voinko väistää kuvasta, kun minua ei haastateltu, joten kuvaani ei tarvittu. Tuntui lapsena melko pahalta. Olin aika ruma lapsi, ja ajattelen että se saattoi vaikuttaa, ettei minua haluttu kuvaan ja haastateltu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sosiaalinen media on kyllä vienyt tämän ihan uudelle tasolle. 

Itse jouduin syrjinnästä HR:n kanssa keskusteluun, koska en ollut hyväksynyt yhden meillä töissä olevan naisen kaveripyyntöä facessa. Minulla on siis periaate etten hyväksy kuin oikeasti tuttuja/ystäviä, enkä edes tajunnut kuka tuo nainen oli kun lähetti minulle kaveripyynnön.Tämän naisen kanssa olin vaihtanut muutamia sanoja silloin tällöin työasioista, mutta en voi sanoa että mitenkään tuntisin häntä. En edes ymmärrä miksi hän oli kaivanut faceni esiin. 

Meillä oli tuolloin töissä 280-290 henkilöä, joista minulla oli facessa kavereina 8. Hän oikeasti syytti minua kiusaamisesta ja syrjinnästä, koska en ollut hyväksynyt häntä henkilökohtaisella profiililla kaveriksi vaikka minulla oli muitakin työkavereita kavereissa.

T. Kiusaaja

Olisikohan tässä muutakin taustalla?

Ei ketään oteta HR:n kanssa keskusteluun, jos ei hyväksy facebook-kaveriksi.

Kuulostaa nyt aika oudolta.

En tiedä miten hän oli heille asian alunperin muotoillut, mutta palaveri kyllä ohi samantien kun selitin asian. Meillä on ollut ihan asialliset välit töissä, ei tosin mitkään läheiset koska emme ole hirveästi tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei usein näe vikoja itsessään. Se on helpompaa ajatella että kaikki muut ovat kiusaajia kuin että oma käytökseni aiheuttaa sen, etteivät ihmiset viihdy seurassani.

Ja mitä näiden "kiusaajien" sitten pitäisi tehdä? Viettää vapaa-aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät viihdy vai jättää kokonaan esim. illanvietot pitämättä jos eivät halua kutsua tätä yhtä? 

Sellaiset työpaikan illanvietot, joihin todella kutsutaan kaikki paitsi yksi, joo, pitäisi mielestäni jättää viettämättä. Tai sitten todella varmistaa, ettei yksi saa mitään kautta tietää juhlista.

Vanha sääntö on että yhden voi kutsua, yhtä ei voi jättää kutsumatta.

On todella rumaa jättää yksi kutsumatta jos kaikki muut kutsutaan.

Jos jonkun käytös on jotenkin outoa tai ärsyttävää niin reilumpaa on antaa siitä vähän pientä vinkkiä tai palautetta.

Kummallista on sekin että jos joku puhuu vaikka koko ajan itsestään niin muutko muka kuuntelisivat hiljaa ja kohteliaasti sitä koko illan?

Siinä varmasti voisi keskeyttää ja alkaa puhua muusta eikä antaa tämmöiselle puheenvuoroa kuin satunnaisesti.

Kutsumatta jättäminen ei ole oikea vaihtoehto jos kaikki muut kutsutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei usein näe vikoja itsessään. Se on helpompaa ajatella että kaikki muut ovat kiusaajia kuin että oma käytökseni aiheuttaa sen, etteivät ihmiset viihdy seurassani.

Ja mitä näiden "kiusaajien" sitten pitäisi tehdä? Viettää vapaa-aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät viihdy vai jättää kokonaan esim. illanvietot pitämättä jos eivät halua kutsua tätä yhtä? 

Sellaiset työpaikan illanvietot, joihin todella kutsutaan kaikki paitsi yksi, joo, pitäisi mielestäni jättää viettämättä. Tai sitten todella varmistaa, ettei yksi saa mitään kautta tietää juhlista.

Tässä ei puhuttu työpaikan illanvietoista. Toki niihin kutsutaan kaikki.

Tässä puhuttiin työkavereiden kanssa vapaa-ajan viettämisestä. Ei ole minusta mitään kiusaamista jos on läheisempi toisten kanssa kuin toisten. Yleensä juuri ne ihmiset, joilla on vakavia ongelmia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa ovat juuri niitä, joiden mielestä kaikkien on pakko olla defaulttina hyviä kavereita kaikkien kanssa. "Sun on pakko leikkii mun kaa tai et saa leikkii kenenkään kaa".

Normaaleihin, vastavuoroisiin ystävyyssuhteisiin tottuneet eivät pidä näitä suhteita itsestäänselvyyksinä tai oikeuksina.

Kyllä toki mutta vaikka olisi vapaa- ajasta kyse, ei ole sopivaa se että koko muu työporukka menee yhdessä jonnekin ja yksi jätetään ulkopuolelle.

Ellei nyt ole kyseessä ihan pieni työyhteisö.

Se varmaan, kun ala-asteella kaverin synttäreillä järjestettiin missikisat, kuusi tyttöä, joista karsittiin yksi ja loput viisi pääsivät finaaliin :D Olin siis joukon ainoa poikamainen, jota ei laittautuminen kiinnostanut, ja tiesin toki olevani se yksi, joka putoaa, mutta hei come on, noin ei vaan tehdä. Kirjoittaisin tämän vaikka se karsittu olisi ollut joku toinenkin. Kerran lukiossa, kun luulin syrjimiseni olevan jo ohi, ja ehkä se olikin, menin katsomoon, jossa kaikki luokkani tytöt istuivat katsomassa luokkamme poikien jalkapallopeliä. Juuri, kun istuin penkille yksi tytöistä tokaisi, että mennäänkin tuonne lähemmäs katsomaan ja kaikki nousivat. Se ei välttämättä liittynyt mitenkään minuun, mutta tuntuu ikävältä, kun suurin osa luokkakavereista tiesi, että olin ollut koulukiusattu, ja mulle oli tapana tehdä sitä, että lähdetään pois, kun tulen paikalle.

Voi jeesus, että osaa aikasekki ihmiset olla törppöjä! Eikö oo kotona opetettu ottamaan toisia huomioon? :o

Erilaiset jäävät ulos huonoissa työyhteisöissä. Olen itse pakoillut aggressiivisesti kommunikoivaa työkaveria, mutta kyse oli lopulta omasta kyvyttömyydestäni kohdata vähän huonossa elämänvaiheessa olevaa ihmistä. Ymmärtämällä edes hiukan ja myötätunnolla olisin huomannut sen ja saanut asiat toimimaan. Rakensin yhteyden myöhemmin tuohon ihmiseen ja hän oli ihan mukava. En ole uudestaan toistanut tuota virhettä.

Vierailija kirjoitti:

Avasitko suusi paikalla ja sanoit että sinä olet se joka päättää mitä vanhempiesi haudalle tulee vai seisoitko vaan vieressä umpimielisen oloisena? Jos jälkimmäinen niin en ihmettele ettei sinua kuulla.  Annat nimittäin itsestäsi vähä-älyisen vaikutelman.

Muistathan olla yhteydessä seurakuntaan, muuten nämä samat henkilöt hommaavat uuden hautakiven tai lisätekstit nykyiseen sulta kysymättä. Huomaat vaan joku kaunis päivä haudan muuttuneen.

PS. Osanottoni menetyksestä.

Jos joku on vähä-älyistä niin puhua tähän tyyliin lähiomaisensa menettäneelle ihmisille. Tuollaisessa tilanteessa häkeltyy ja sulkeutuu helposti muutenkin, saati sitten kesken oman vanhempansa hautajaismenojen.