Törkein sivuun jättö ever? #reilukerho
Mikä on törkein tapa jolla teidät on jätetty ulkopuolelle jostain asiasta?
Minäpä aloitan: Kaasoni oli vuorostaan menossa naimisiin ja pyysi minua kaasoksi omiin häihinsä. Ollaan aina oltu hyvin läheisiä. Pari vuotta kuitenkin kului, eikä hänen hääjärjestelynsä oikein edenneet. Sitten hänen miehensä täytti pyöreitä, ja menivätkin vieraille yllätyksenä samalla naimisiin. Ja hän olikin pyytänyt näihin häihinsä erään toisen ystäväänsä kaasoksi!
Kaiken huipuksi vieläpä arvasin tämän heidän "yllätyksensä", sillä ystäväni kyseli todella tarkkoja kysymyksiä mun häistä vähän ennen juhlaa. Kyllä suretti ja surettaa toisinaan edelleen. On vielä ystäväni, mutta minulle on jäänyt täydeksi mysteeriksi se, miksi en hänen kaasokseen kelvannutkaan. :(
Kommentit (141)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen on kun mut unohdettiin kokonaan ammattikoulun luokkakokouksesta viime kuussa. Olivat kutsuneet mun kaksoissiskon joka oli samalla luokalla kuin mä aikoinaan (valmistuttiin siskon kanssa 2009 eli 10 vuotta sitten) Sisko otti puheeksi tyyliin "Mitä aiot laittaa päälles luokkakokoukseen?" ja olin vähän hämilläni. Sisko päätti sit kysyä siltä järjestäjältä et miks ette kutsuneet mun siskoa ja ne sano että "No kun sun sisko oli lihava silloin. Näyttäisi rumalta kuvassa" Kyllähän se satutti vähän kun joo olin ollut ammattikoulussa ylipainoinen aika paljonkin (painoin 110 kiloa), tosin ammattikoulun jälkeen aloin pudottamaan painoa ja nykyään painan 53kg. Soitin itse sitten tälle järjestäjälle ja käskin katsoa mun facebook profiilin ja sanoin ettei kumpikaan olla tulossa sinne, en sisko enkä minä.
Toinen oli työpaikan virkistäytymis iltamat jonne mua siis ei oltu kutsuttu. Kaikki muut oli, mutta mua ei. Päätin kysyä asiaa kun selvisi seuraavana työpäivänä ja vastaanotto oli muminaa.
Tän on pakko olla keksitty. Että todella paino olisi syy jättää kutsumatta, aikuisten maailmassa, ja se kehdattaisiin sanoa siskolle. Eikä kukaan olisi kytännyt fb-profiilia.
Tätä kyllä tapahtuu valitettavan usein. Siis samankaltaisia juttuja. En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta sen olen huomannut että monelle se ylipaino on iso asia. Olen itse todella lihava ja monestikaan minua ei kutsuta mukaan juurikin tämän vuoksi. Esim siskontyttären häihin en saanut kutsua tämän vuoksi, tosin aluksi väittivät että syynä oli se että he eivät halua kutsua kaikkia sukulaisia mikä vähän huvittu ottaen huomioon että kaikki muut kutsuttiin. Pyydin suoraan kertomaan totuuden ja hän sitten myönsi että häntä häiritsee painoni paljon kun en todellakaan ole mikään pieni vaan painoa 170 kiloa. Painoa on ollut enemmän, mutta onneksi olen vähän laihtunut. Että ei kaikki tälläiset jutut ole provoja koska niitä oikeasti tapahtuu. Osa valehtelee ja osa sitten on rehellisiä!
170 kiloa on kyllä todella paljon
No näinhän hän sanoi. Mitä lisäarvoa kommenttisi tuo keskusteluun? Ärsyttää tällaiset kommentit, missä pitää päteä/huomauttaa/kouluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen on kun mut unohdettiin kokonaan ammattikoulun luokkakokouksesta viime kuussa. Olivat kutsuneet mun kaksoissiskon joka oli samalla luokalla kuin mä aikoinaan (valmistuttiin siskon kanssa 2009 eli 10 vuotta sitten) Sisko otti puheeksi tyyliin "Mitä aiot laittaa päälles luokkakokoukseen?" ja olin vähän hämilläni. Sisko päätti sit kysyä siltä järjestäjältä et miks ette kutsuneet mun siskoa ja ne sano että "No kun sun sisko oli lihava silloin. Näyttäisi rumalta kuvassa" Kyllähän se satutti vähän kun joo olin ollut ammattikoulussa ylipainoinen aika paljonkin (painoin 110 kiloa), tosin ammattikoulun jälkeen aloin pudottamaan painoa ja nykyään painan 53kg. Soitin itse sitten tälle järjestäjälle ja käskin katsoa mun facebook profiilin ja sanoin ettei kumpikaan olla tulossa sinne, en sisko enkä minä.
Toinen oli työpaikan virkistäytymis iltamat jonne mua siis ei oltu kutsuttu. Kaikki muut oli, mutta mua ei. Päätin kysyä asiaa kun selvisi seuraavana työpäivänä ja vastaanotto oli muminaa.
Tän on pakko olla keksitty. Että todella paino olisi syy jättää kutsumatta, aikuisten maailmassa, ja se kehdattaisiin sanoa siskolle. Eikä kukaan olisi kytännyt fb-profiilia.
Tätä kyllä tapahtuu valitettavan usein. Siis samankaltaisia juttuja. En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta sen olen huomannut että monelle se ylipaino on iso asia. Olen itse todella lihava ja monestikaan minua ei kutsuta mukaan juurikin tämän vuoksi. Esim siskontyttären häihin en saanut kutsua tämän vuoksi, tosin aluksi väittivät että syynä oli se että he eivät halua kutsua kaikkia sukulaisia mikä vähän huvittu ottaen huomioon että kaikki muut kutsuttiin. Pyydin suoraan kertomaan totuuden ja hän sitten myönsi että häntä häiritsee painoni paljon kun en todellakaan ole mikään pieni vaan painoa 170 kiloa. Painoa on ollut enemmän, mutta onneksi olen vähän laihtunut. Että ei kaikki tälläiset jutut ole provoja koska niitä oikeasti tapahtuu. Osa valehtelee ja osa sitten on rehellisiä!
Huh huh! En tarkoita olla ilkeä, mutta...en mäkään välttämättä haluaisi tuon painoista mun häihini (sukulainen tai ei)
Miksi? Kerro vähän lisää perusteluja, en ymmärrä. Minulle hääkutsun lähettämisen peruste ei ollut vieraan koko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen on kun mut unohdettiin kokonaan ammattikoulun luokkakokouksesta viime kuussa. Olivat kutsuneet mun kaksoissiskon joka oli samalla luokalla kuin mä aikoinaan (valmistuttiin siskon kanssa 2009 eli 10 vuotta sitten) Sisko otti puheeksi tyyliin "Mitä aiot laittaa päälles luokkakokoukseen?" ja olin vähän hämilläni. Sisko päätti sit kysyä siltä järjestäjältä et miks ette kutsuneet mun siskoa ja ne sano että "No kun sun sisko oli lihava silloin. Näyttäisi rumalta kuvassa" Kyllähän se satutti vähän kun joo olin ollut ammattikoulussa ylipainoinen aika paljonkin (painoin 110 kiloa), tosin ammattikoulun jälkeen aloin pudottamaan painoa ja nykyään painan 53kg. Soitin itse sitten tälle järjestäjälle ja käskin katsoa mun facebook profiilin ja sanoin ettei kumpikaan olla tulossa sinne, en sisko enkä minä.
Toinen oli työpaikan virkistäytymis iltamat jonne mua siis ei oltu kutsuttu. Kaikki muut oli, mutta mua ei. Päätin kysyä asiaa kun selvisi seuraavana työpäivänä ja vastaanotto oli muminaa.
Tän on pakko olla keksitty. Että todella paino olisi syy jättää kutsumatta, aikuisten maailmassa, ja se kehdattaisiin sanoa siskolle. Eikä kukaan olisi kytännyt fb-profiilia.
Tätä kyllä tapahtuu valitettavan usein. Siis samankaltaisia juttuja. En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta sen olen huomannut että monelle se ylipaino on iso asia. Olen itse todella lihava ja monestikaan minua ei kutsuta mukaan juurikin tämän vuoksi. Esim siskontyttären häihin en saanut kutsua tämän vuoksi, tosin aluksi väittivät että syynä oli se että he eivät halua kutsua kaikkia sukulaisia mikä vähän huvittu ottaen huomioon että kaikki muut kutsuttiin. Pyydin suoraan kertomaan totuuden ja hän sitten myönsi että häntä häiritsee painoni paljon kun en todellakaan ole mikään pieni vaan painoa 170 kiloa. Painoa on ollut enemmän, mutta onneksi olen vähän laihtunut. Että ei kaikki tälläiset jutut ole provoja koska niitä oikeasti tapahtuu. Osa valehtelee ja osa sitten on rehellisiä!
170 kiloa on kyllä todella paljon
No näinhän hän sanoi. Mitä lisäarvoa kommenttisi tuo keskusteluun? Ärsyttää tällaiset kommentit, missä pitää päteä/huomauttaa/kouluttaa.
Niinpä! Ja kyseinen henkilö vielä sanoi että oli laihduttanut ja saanut vähän painoa pois / laihduttaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen on kun mut unohdettiin kokonaan ammattikoulun luokkakokouksesta viime kuussa. Olivat kutsuneet mun kaksoissiskon joka oli samalla luokalla kuin mä aikoinaan (valmistuttiin siskon kanssa 2009 eli 10 vuotta sitten) Sisko otti puheeksi tyyliin "Mitä aiot laittaa päälles luokkakokoukseen?" ja olin vähän hämilläni. Sisko päätti sit kysyä siltä järjestäjältä et miks ette kutsuneet mun siskoa ja ne sano että "No kun sun sisko oli lihava silloin. Näyttäisi rumalta kuvassa" Kyllähän se satutti vähän kun joo olin ollut ammattikoulussa ylipainoinen aika paljonkin (painoin 110 kiloa), tosin ammattikoulun jälkeen aloin pudottamaan painoa ja nykyään painan 53kg. Soitin itse sitten tälle järjestäjälle ja käskin katsoa mun facebook profiilin ja sanoin ettei kumpikaan olla tulossa sinne, en sisko enkä minä.
Toinen oli työpaikan virkistäytymis iltamat jonne mua siis ei oltu kutsuttu. Kaikki muut oli, mutta mua ei. Päätin kysyä asiaa kun selvisi seuraavana työpäivänä ja vastaanotto oli muminaa.
Tän on pakko olla keksitty. Että todella paino olisi syy jättää kutsumatta, aikuisten maailmassa, ja se kehdattaisiin sanoa siskolle. Eikä kukaan olisi kytännyt fb-profiilia.
Tätä kyllä tapahtuu valitettavan usein. Siis samankaltaisia juttuja. En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta sen olen huomannut että monelle se ylipaino on iso asia. Olen itse todella lihava ja monestikaan minua ei kutsuta mukaan juurikin tämän vuoksi. Esim siskontyttären häihin en saanut kutsua tämän vuoksi, tosin aluksi väittivät että syynä oli se että he eivät halua kutsua kaikkia sukulaisia mikä vähän huvittu ottaen huomioon että kaikki muut kutsuttiin. Pyydin suoraan kertomaan totuuden ja hän sitten myönsi että häntä häiritsee painoni paljon kun en todellakaan ole mikään pieni vaan painoa 170 kiloa. Painoa on ollut enemmän, mutta onneksi olen vähän laihtunut. Että ei kaikki tälläiset jutut ole provoja koska niitä oikeasti tapahtuu. Osa valehtelee ja osa sitten on rehellisiä!
Huh huh! En tarkoita olla ilkeä, mutta...en mäkään välttämättä haluaisi tuon painoista mun häihini (sukulainen tai ei)
Miksi? Kerro vähän lisää perusteluja, en ymmärrä. Minulle hääkutsun lähettämisen peruste ei ollut vieraan koko.
Mä kanssa haluan perusteluja. En itse olisi voinut kuvitellakaan että olisin jättänyt sairaalloisen ylipainoisen serkkuni kutsumatta häihini.
Sosiaalinen media on kyllä vienyt tämän ihan uudelle tasolle.
Itse jouduin syrjinnästä HR:n kanssa keskusteluun, koska en ollut hyväksynyt yhden meillä töissä olevan naisen kaveripyyntöä facessa. Minulla on siis periaate etten hyväksy kuin oikeasti tuttuja/ystäviä, enkä edes tajunnut kuka tuo nainen oli kun lähetti minulle kaveripyynnön.Tämän naisen kanssa olin vaihtanut muutamia sanoja silloin tällöin työasioista, mutta en voi sanoa että mitenkään tuntisin häntä. En edes ymmärrä miksi hän oli kaivanut faceni esiin.
Meillä oli tuolloin töissä 280-290 henkilöä, joista minulla oli facessa kavereina 8. Hän oikeasti syytti minua kiusaamisesta ja syrjinnästä, koska en ollut hyväksynyt häntä henkilökohtaisella profiililla kaveriksi vaikka minulla oli muitakin työkavereita kavereissa.
T. Kiusaaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ei usein näe vikoja itsessään. Se on helpompaa ajatella että kaikki muut ovat kiusaajia kuin että oma käytökseni aiheuttaa sen, etteivät ihmiset viihdy seurassani.
Ja mitä näiden "kiusaajien" sitten pitäisi tehdä? Viettää vapaa-aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät viihdy vai jättää kokonaan esim. illanvietot pitämättä jos eivät halua kutsua tätä yhtä?
Sellaiset työpaikan illanvietot, joihin todella kutsutaan kaikki paitsi yksi, joo, pitäisi mielestäni jättää viettämättä. Tai sitten todella varmistaa, ettei yksi saa mitään kautta tietää juhlista.
Tässä ei puhuttu työpaikan illanvietoista. Toki niihin kutsutaan kaikki.
Tässä puhuttiin työkavereiden kanssa vapaa-ajan viettämisestä. Ei ole minusta mitään kiusaamista jos on läheisempi toisten kanssa kuin toisten. Yleensä juuri ne ihmiset, joilla on vakavia ongelmia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa ovat juuri niitä, joiden mielestä kaikkien on pakko olla defaulttina hyviä kavereita kaikkien kanssa. "Sun on pakko leikkii mun kaa tai et saa leikkii kenenkään kaa".
Normaaleihin, vastavuoroisiin ystävyyssuhteisiin tottuneet eivät pidä näitä suhteita itsestäänselvyyksinä tai oikeuksina.
Juuri tuosta syystä pyrin pitämään työkaverit vain työkavereina. En halua edes tutustua lähemmin, jotta eivät oleta pääsevänsä mukaan myös mun yksityiselämääni. Yhdestä työkaveristani on kuitenkin tullut mulle myös kaveri ihan yhdessä tehtyjen työmatkojen vuoksi. Niillä reissuilla kun huomasimme tulevamme toistemme kanssa oikein hyvin toimeen. Toinen työkaverini on myös ystäväni ja hänen kanssaan taas olimme ystäviä jo ennenkuin tulimme samaan työpaikkaan. Työajalla he ovat mulle kuitenkin vain työkavereita, vapaa-ajalla enemmän. En katso velvollisuudekseni viettää vapaa-aikaani kaikkien muidenkin työkavereideni kanssa vain siksi, että meillä on sama palkanmaksaja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen on kun mut unohdettiin kokonaan ammattikoulun luokkakokouksesta viime kuussa. Olivat kutsuneet mun kaksoissiskon joka oli samalla luokalla kuin mä aikoinaan (valmistuttiin siskon kanssa 2009 eli 10 vuotta sitten) Sisko otti puheeksi tyyliin "Mitä aiot laittaa päälles luokkakokoukseen?" ja olin vähän hämilläni. Sisko päätti sit kysyä siltä järjestäjältä et miks ette kutsuneet mun siskoa ja ne sano että "No kun sun sisko oli lihava silloin. Näyttäisi rumalta kuvassa" Kyllähän se satutti vähän kun joo olin ollut ammattikoulussa ylipainoinen aika paljonkin (painoin 110 kiloa), tosin ammattikoulun jälkeen aloin pudottamaan painoa ja nykyään painan 53kg. Soitin itse sitten tälle järjestäjälle ja käskin katsoa mun facebook profiilin ja sanoin ettei kumpikaan olla tulossa sinne, en sisko enkä minä.
Toinen oli työpaikan virkistäytymis iltamat jonne mua siis ei oltu kutsuttu. Kaikki muut oli, mutta mua ei. Päätin kysyä asiaa kun selvisi seuraavana työpäivänä ja vastaanotto oli muminaa.
Tän on pakko olla keksitty. Että todella paino olisi syy jättää kutsumatta, aikuisten maailmassa, ja se kehdattaisiin sanoa siskolle. Eikä kukaan olisi kytännyt fb-profiilia.
Tätä kyllä tapahtuu valitettavan usein. Siis samankaltaisia juttuja. En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta sen olen huomannut että monelle se ylipaino on iso asia. Olen itse todella lihava ja monestikaan minua ei kutsuta mukaan juurikin tämän vuoksi. Esim siskontyttären häihin en saanut kutsua tämän vuoksi, tosin aluksi väittivät että syynä oli se että he eivät halua kutsua kaikkia sukulaisia mikä vähän huvittu ottaen huomioon että kaikki muut kutsuttiin. Pyydin suoraan kertomaan totuuden ja hän sitten myönsi että häntä häiritsee painoni paljon kun en todellakaan ole mikään pieni vaan painoa 170 kiloa. Painoa on ollut enemmän, mutta onneksi olen vähän laihtunut. Että ei kaikki tälläiset jutut ole provoja koska niitä oikeasti tapahtuu. Osa valehtelee ja osa sitten on rehellisiä!
Huh huh! En tarkoita olla ilkeä, mutta...en mäkään välttämättä haluaisi tuon painoista mun häihini (sukulainen tai ei)
Onko noin sairaita yksilöitä oikeasti olemassa? Mitä vittua jonkun muun ihmisen keholliset ominaisuudet ja mittasuhteet voi vaikuttaa siihen kutsutko hänet häihin? Ja todellakin tarkoitat olla ilkeä, älä viitsi valehdella.
Musta tuntuu aina, että se, että mut jätetään jostakin illanvietosta ulkopuolelle on varma takuu siitä, että ihmisillä on hauskaa... Tai, aina kun olen ollut kaveriporukan kanssa liikkeellä, niin ilta on ollut ihan jees, mutta sitten kun vietetään aikaa niin, että mut on jätetty ulkopuolelle, niin se on suunnilleen paras ilta ikinä, tehdään muistoja, otetaan paljon kuvia ja kaikki on niin eeppistä. :/ Tosi kakalta tuntuu, mutta minkäs teet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisiko vähän miettiä, miten on tullut käyttäydyttyä, jos 30-100 ihmistä ei halua kutsua sua tapahtumaan mukaan? Ei ole siis yhden eikä kahden ihmisen mielenpahoittamisesta kyse.
Meillä se on enemmänkin niin, että tietyt eivät halua yhtä mukaan ja muut eivät uskalla sanoa vastaan. Ja nämä tietyt vielä puhuvat tulevista juhlista tarkoituksella yhden kuullen päästäkseen sanomaan, että ei, ei me mistään puhuttu, jos tämä kysyy. Vähän sellaista koulukiu saajien henkeä, että saadaan korottaa itseä jättämällä yksi pois.
No meillä oli kylläkin tää vapaa-ajalla poisjätetty ihan selkeä kuspää, joka puukotti muita työssä selkään. Jopa johto ei halunnut sitä mukaan vapaa-ajan viettoon. Sitä saa, mitä tilaa.
Tää on vanha juttu jo ja oon sen kanssa ihan ok, tai en ehkä kuitenkaan, kun se aina uudestaan tulee mieleen.
Ala-asteen luokanopettajani ei tykänny musta. Toi tätä eri tavoin esille enemmän ja vähemmän peitellysti vähän joka asiassa. Aina perjantaisin jaettiin "hyvän käytöksen omena" viikon hyvin käyttäytyneelle/pidetylle/onnistuneelle. Ne oli opettajan askartelemat kortit (omenan kuva tms. siitä tuo nimi). Alkuun niitä sai yks tai kaks oppilasta viikossa. Lopulta viis tai kuuskin. Meidän luokassa oli 32 oppilasta, lopputulos oli viimein se, että 31 sai tän "palkinnon", mut ainoana jätettiin ilman. Oltiin tuollon nelosella eli about 10v.
Mitä vit.... siä? Mimmonen opettaja tekee näin? Lapselle?
Mä olin ihan perus ok oppilas, oli kavereita jne. En tiedä, miks opettaja toimi näin, eikä sen väliä (oon jo yli 40), mutta väärin mun mielestä ja kyllä tuo (ja muutama muu opettajan osoitus, että ei pidä musta) tuntui aikanaan tosi pahalta :(
Joskus jätetään pois syystä, joskus se on vallankäyttöä tai ihan kiusaamista.
Itse pidän törkeimpänä tahallista kiusaamista, jossa näyttävästi jätetään joku ulos tai sitten kutsutaan paikalle, johon kukaan muu ei aiokaan tulla. Tapahtuu ihan aikuistenkin tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Siis sun kaaso kyseli todella tarkkoja kysymyksiä häistäsi? Miksi ihmeessä, luulisi kaason tienneen aika lailla hyvin eri jutut, jos oli häitä kanssasi rustaamassa.
Tuo kaasojuttu on muutenkin mennyt enemmän kuin överiksi. Miksi ihmeessä jonkun täytyy olla ilmainen juhlapalvelu?
Täh, noinko huonosti luit aloituksen? AP oli alun perin pyydetty kaasoksi kaverilleen X. Sitten X jossain vaiheessa vaihto kaason kaveriin Y. AP on naimisissa, joten uusi kaaso Y kyseli AP:n häistä saadakseen vinkkejä X:n häiden järjestämiseen. Eli niiden häiden, joissa AP:n olisi pitänyt olla kaasona, mutta joista hänet sivuutettiin.
Vierailija kirjoitti:
Työporukan illanvietosta sivuuttaminen.
Ymmärrän siinä mielessä että kyse ei ollut työnantajan järjestämästä vaan heidän keskenään sopimasta omalla vapaa-ajalla järkätystä juhlinnasta.
Luulin vain kuuluvani ko. porukkaan minäkin. Väärässä olin. FB:stä näin että on kokoonnuttu, mutta mulle asiasta ei oltu hiiskuttu yhtään mitään. Hiukan kirpaisi.
Varsinkin kun seuraavalla kerralla minut kutsuttiin mukaan, niin juttua ei saatu järjestettyä ollenkaan. Ei ollut halukkaita. Paitsi jälleen ns. salaa järkättynä kun mulle asiasta ei taas puhuttu pihaustakaan, niin porukka kasassa. Some paljasti.
En tosiaan tiedä miksi, mutta minkäs teet.
Minut jätti esimies sivuun osastopalavereista, osaston illanvietoista jne. Olin osa-aikainen, tein töitä opintojen ohella ja olin kaikki lomat kokoaikaisena. 3 vuoden jälkeen valmistuin ja minut vakinaistettiin, samalla vaihtui esimieskin ja kas kummaa kun alettiin ottaa kaikkeen mukaan.
Tuo sivuunjättäjäpomo muisti kyllä heti pyytää erään toisen määräaikaisen työntekijän joka rientoon mukaan. Minä en ikinä päässyt edes hänen sähköpostilistalleen. Olin osaston ainoa nainen, ei varmaan mitään tekemistä asian kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulle tulee mieleen on kun mut unohdettiin kokonaan ammattikoulun luokkakokouksesta viime kuussa. Olivat kutsuneet mun kaksoissiskon joka oli samalla luokalla kuin mä aikoinaan (valmistuttiin siskon kanssa 2009 eli 10 vuotta sitten) Sisko otti puheeksi tyyliin "Mitä aiot laittaa päälles luokkakokoukseen?" ja olin vähän hämilläni. Sisko päätti sit kysyä siltä järjestäjältä et miks ette kutsuneet mun siskoa ja ne sano että "No kun sun sisko oli lihava silloin. Näyttäisi rumalta kuvassa" Kyllähän se satutti vähän kun joo olin ollut ammattikoulussa ylipainoinen aika paljonkin (painoin 110 kiloa), tosin ammattikoulun jälkeen aloin pudottamaan painoa ja nykyään painan 53kg. Soitin itse sitten tälle järjestäjälle ja käskin katsoa mun facebook profiilin ja sanoin ettei kumpikaan olla tulossa sinne, en sisko enkä minä.
Toinen oli työpaikan virkistäytymis iltamat jonne mua siis ei oltu kutsuttu. Kaikki muut oli, mutta mua ei. Päätin kysyä asiaa kun selvisi seuraavana työpäivänä ja vastaanotto oli muminaa.
Tän on pakko olla keksitty. Että todella paino olisi syy jättää kutsumatta, aikuisten maailmassa, ja se kehdattaisiin sanoa siskolle. Eikä kukaan olisi kytännyt fb-profiilia.
Tätä kyllä tapahtuu valitettavan usein. Siis samankaltaisia juttuja. En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta sen olen huomannut että monelle se ylipaino on iso asia. Olen itse todella lihava ja monestikaan minua ei kutsuta mukaan juurikin tämän vuoksi. Esim siskontyttären häihin en saanut kutsua tämän vuoksi, tosin aluksi väittivät että syynä oli se että he eivät halua kutsua kaikkia sukulaisia mikä vähän huvittu ottaen huomioon että kaikki muut kutsuttiin. Pyydin suoraan kertomaan totuuden ja hän sitten myönsi että häntä häiritsee painoni paljon kun en todellakaan ole mikään pieni vaan painoa 170 kiloa. Painoa on ollut enemmän, mutta onneksi olen vähän laihtunut. Että ei kaikki tälläiset jutut ole provoja koska niitä oikeasti tapahtuu. Osa valehtelee ja osa sitten on rehellisiä!
Huh huh! En tarkoita olla ilkeä, mutta...en mäkään välttämättä haluaisi tuon painoista mun häihini (sukulainen tai ei)
Et tarkoita olla ilkeä. Anteeksi nyt, mutta mitä ihmettä sitten tarkoitat kommentoimalla noin, saati sillä, että jonkun tietyn painoinen ei saisi tulla häihisi. Et taida kovin hyvin tunnistaa tunnetiloja, jos tuo ei mielestäsi ole ilkeää.
Meillä on töissä sellainen tyyppi, joka puhuu koko ajan, kovaäänisesti ja omista asioistaan. Hän tietää kaikesta kaiken, joka alan asiantuntija. Todella rasittava henkilö. Hänellä ei ole minkäänlaista tilannetajua, ei ymmärrä ettei kaikkien (kenenkään) mielestä hänen jatkuva höhötyksensä ja pälätyksensä ole hauskaa. Porukka lähinnä kuuntelee kiusaantuneena ja toivoo, että lopettais jo
En ihan heti voi kuvitella, että hänet kutsuttaisiin vapaa-ajan illanviettoon. Siinä menisi kaikilta ilta pilalle, kun yksi kälättää koko ajan.
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kokemuksia... Peruskouluaika oli mulle yhtä tuskaa, kun olin aina viimeinen, joka valittiin joukkueeseen, eikä pariksi ois halunnu kukaan. Olen vähän omalaatuisen näköinen ja vähäpuheinen. Joku mun olemuksessa sai muut kai vaivaantumaan...
Tämä.
Yläasteen liikuntatunneilla minut valittiin joukkueisiin viimeisten joukossa, vaikka harrastin ko. lajia tyttöjen SM-tasolla. Muita harrastajia luokalla ei ollut, eli kyse oli täysin siitä, että ”naama ei miellyttänyt”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita kokemuksia... Peruskouluaika oli mulle yhtä tuskaa, kun olin aina viimeinen, joka valittiin joukkueeseen, eikä pariksi ois halunnu kukaan. Olen vähän omalaatuisen näköinen ja vähäpuheinen. Joku mun olemuksessa sai muut kai vaivaantumaan...
Tämä.
Yläasteen liikuntatunneilla minut valittiin joukkueisiin viimeisten joukossa, vaikka harrastin ko. lajia tyttöjen SM-tasolla. Muita harrastajia luokalla ei ollut, eli kyse oli täysin siitä, että ”naama ei miellyttänyt”.
Olipas tyhmiä kapteeneja.
Vierailija kirjoitti:
Sosiaalinen media on kyllä vienyt tämän ihan uudelle tasolle.
Itse jouduin syrjinnästä HR:n kanssa keskusteluun, koska en ollut hyväksynyt yhden meillä töissä olevan naisen kaveripyyntöä facessa. Minulla on siis periaate etten hyväksy kuin oikeasti tuttuja/ystäviä, enkä edes tajunnut kuka tuo nainen oli kun lähetti minulle kaveripyynnön.Tämän naisen kanssa olin vaihtanut muutamia sanoja silloin tällöin työasioista, mutta en voi sanoa että mitenkään tuntisin häntä. En edes ymmärrä miksi hän oli kaivanut faceni esiin.
Meillä oli tuolloin töissä 280-290 henkilöä, joista minulla oli facessa kavereina 8. Hän oikeasti syytti minua kiusaamisesta ja syrjinnästä, koska en ollut hyväksynyt häntä henkilökohtaisella profiililla kaveriksi vaikka minulla oli muitakin työkavereita kavereissa.
T. Kiusaaja
Olisikohan tässä muutakin taustalla?
Ei ketään oteta HR:n kanssa keskusteluun, jos ei hyväksy facebook-kaveriksi.
Kuulostaa nyt aika oudolta.
Meilläpäin on sellainen tapa että kun työpaikan illanvietosta jätetään yksi pois, niin aletaan vielä huhuilemaan isoon ääneen että: "se yrittää varmaan tulla sinne vaikkei ole kutsuttu".
Tässä ei puhuttu työpaikan illanvietoista. Toki niihin kutsutaan kaikki.
Tässä puhuttiin työkavereiden kanssa vapaa-ajan viettämisestä. Ei ole minusta mitään kiusaamista jos on läheisempi toisten kanssa kuin toisten. Yleensä juuri ne ihmiset, joilla on vakavia ongelmia sosiaalisen kanssakäymisen kanssa ovat juuri niitä, joiden mielestä kaikkien on pakko olla defaulttina hyviä kavereita kaikkien kanssa. "Sun on pakko leikkii mun kaa tai et saa leikkii kenenkään kaa".
Normaaleihin, vastavuoroisiin ystävyyssuhteisiin tottuneet eivät pidä näitä suhteita itsestäänselvyyksinä tai oikeuksina.