Törkein sivuun jättö ever? #reilukerho

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen on kun mut unohdettiin kokonaan ammattikoulun luokkakokouksesta viime kuussa. Olivat kutsuneet mun kaksoissiskon joka oli samalla luokalla kuin mä aikoinaan (valmistuttiin siskon kanssa 2009 eli 10 vuotta sitten) Sisko otti puheeksi tyyliin "Mitä aiot laittaa päälles luokkakokoukseen?" ja olin vähän hämilläni. Sisko päätti sit kysyä siltä järjestäjältä et miks ette kutsuneet mun siskoa ja ne sano että "No kun sun sisko oli lihava silloin. Näyttäisi rumalta kuvassa" Kyllähän se satutti vähän kun joo olin ollut ammattikoulussa ylipainoinen aika paljonkin (painoin 110 kiloa), tosin ammattikoulun jälkeen aloin pudottamaan painoa ja nykyään painan 53kg. Soitin itse sitten tälle järjestäjälle ja käskin katsoa mun facebook profiilin ja sanoin ettei kumpikaan olla tulossa sinne, en sisko enkä minä.

Toinen oli työpaikan virkistäytymis iltamat jonne mua siis ei oltu kutsuttu. Kaikki muut oli, mutta mua ei. Päätin kysyä asiaa kun selvisi seuraavana työpäivänä ja vastaanotto oli muminaa.

Tän on pakko olla keksitty. Että todella paino olisi syy jättää kutsumatta, aikuisten maailmassa, ja se kehdattaisiin sanoa siskolle. Eikä kukaan olisi kytännyt fb-profiilia.

Tätä kyllä tapahtuu valitettavan usein. Siis samankaltaisia juttuja. En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta sen olen huomannut että monelle se ylipaino on iso asia. Olen itse todella lihava ja monestikaan minua ei kutsuta mukaan juurikin tämän vuoksi. Esim siskontyttären häihin en saanut kutsua tämän vuoksi, tosin aluksi väittivät että syynä oli se että he eivät halua kutsua kaikkia sukulaisia mikä vähän huvittu ottaen huomioon että kaikki muut kutsuttiin. Pyydin suoraan kertomaan totuuden ja hän sitten myönsi että häntä häiritsee painoni paljon kun en todellakaan ole mikään pieni vaan painoa 170 kiloa. Painoa on ollut enemmän, mutta onneksi olen vähän laihtunut. Että ei kaikki tälläiset jutut ole provoja koska niitä oikeasti tapahtuu. Osa valehtelee ja osa sitten on rehellisiä!

Ne koulukiusaajat on työelämässä työpaikkakiusaajia, ja ottavat sielläkin silmätikukseen jonkun alttiin. Meidän työpaikalla on "kerho", johon kutsutaan tietyn meriitin saavuttaneet, mutta ei minua, koska haluavat miellyttää kiusaajaa. 

Mistä tietää, että syy on juuri ylipaino? Vai saako se käyttäytymään jotenkin eri tavalla. Rikkooko tuoleja tms?

Mun tuntemat ylipainoiset on jotenkin korostetun yliiloisia aina, se tekoiloisuus ärsyttäisi hoikassakin. Osa myös jatkuvasti puhuu painosta (mollaa itseä), se on rasittavaa kuunneltavaa vaikka yrittää olla vitsikästä. Se paino ei kiinnosta jatkuvasti kaikkia muita, ei ole tarpeen mainita asiasta jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen on kun mut unohdettiin kokonaan ammattikoulun luokkakokouksesta viime kuussa. Olivat kutsuneet mun kaksoissiskon joka oli samalla luokalla kuin mä aikoinaan (valmistuttiin siskon kanssa 2009 eli 10 vuotta sitten) Sisko otti puheeksi tyyliin "Mitä aiot laittaa päälles luokkakokoukseen?" ja olin vähän hämilläni. Sisko päätti sit kysyä siltä järjestäjältä et miks ette kutsuneet mun siskoa ja ne sano että "No kun sun sisko oli lihava silloin. Näyttäisi rumalta kuvassa" Kyllähän se satutti vähän kun joo olin ollut ammattikoulussa ylipainoinen aika paljonkin (painoin 110 kiloa), tosin ammattikoulun jälkeen aloin pudottamaan painoa ja nykyään painan 53kg. Soitin itse sitten tälle järjestäjälle ja käskin katsoa mun facebook profiilin ja sanoin ettei kumpikaan olla tulossa sinne, en sisko enkä minä.

Toinen oli työpaikan virkistäytymis iltamat jonne mua siis ei oltu kutsuttu. Kaikki muut oli, mutta mua ei. Päätin kysyä asiaa kun selvisi seuraavana työpäivänä ja vastaanotto oli muminaa.

Tän on pakko olla keksitty. Että todella paino olisi syy jättää kutsumatta, aikuisten maailmassa, ja se kehdattaisiin sanoa siskolle. Eikä kukaan olisi kytännyt fb-profiilia.

Tätä kyllä tapahtuu valitettavan usein. Siis samankaltaisia juttuja. En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta sen olen huomannut että monelle se ylipaino on iso asia. Olen itse todella lihava ja monestikaan minua ei kutsuta mukaan juurikin tämän vuoksi. Esim siskontyttären häihin en saanut kutsua tämän vuoksi, tosin aluksi väittivät että syynä oli se että he eivät halua kutsua kaikkia sukulaisia mikä vähän huvittu ottaen huomioon että kaikki muut kutsuttiin. Pyydin suoraan kertomaan totuuden ja hän sitten myönsi että häntä häiritsee painoni paljon kun en todellakaan ole mikään pieni vaan painoa 170 kiloa. Painoa on ollut enemmän, mutta onneksi olen vähän laihtunut. Että ei kaikki tälläiset jutut ole provoja koska niitä oikeasti tapahtuu. Osa valehtelee ja osa sitten on rehellisiä!

Ehkä on vain positiivista että moni pitää tällaista käytöstä niin  pöyristyttävänä että ei oikein usko sellaista edes tapahtuvan. Sehän kertoo vain siitä että suurin osa suhtautuu painoon hyvin neutraalinan asiana jota ei edes ajattele.

Vierailija kirjoitti:

Ne koulukiusaajat on työelämässä työpaikkakiusaajia, ja ottavat sielläkin silmätikukseen jonkun alttiin. Meidän työpaikalla on "kerho", johon kutsutaan tietyn meriitin saavuttaneet, mutta ei minua, koska haluavat miellyttää kiusaajaa. 

Salaliittohan se, ne koulukiusaajat ottavat yhteyttä työpaikalle ja käskevät kiusata. Ja työpaikan ihmiset sokeasti tottelevat.

Tai sitten työpaikalla ei tiedetä koulukiusaamisesta yhtään mitään, reagoidaan vaan samalla tavalla samanlaiseen käytökseen molemmissa paikoissa.

Ihminen ei usein näe vikoja itsessään. Se on helpompaa ajatella että kaikki muut ovat kiusaajia kuin että oma käytökseni aiheuttaa sen, etteivät ihmiset viihdy seurassani.

Ja mitä näiden "kiusaajien" sitten pitäisi tehdä? Viettää vapaa-aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät viihdy vai jättää kokonaan esim. illanvietot pitämättä jos eivät halua kutsua tätä yhtä? 

Muutama vuosi sitten olin osa tiivistä työpaikan porukkaa. Yhtäkkiä yksi sen jäsenistä alkoi oikein näkyvästi ignoorata minua - jätti vastaamatta, jos kysyin jotain, jos pyysin jotain, hän saattoi vaivautua vastaamaan, että joku muu varmaan voi auttaa. Kerran hän oli tehnyt jonkun työpaikan juhlailmoituksen, ja esitteli sitä kahvipöydässä kaikille muille, mutta ihan erikseen piilotti sen minulta. Kysyin häneltä lopulta, olenko tehnyt jotain, että hänen täytyy noin näyttävästi jättää minut kaikesta ulkopuolelle. Hän vastasi, että ymmärrän varmaan, että kaikki asiat eivät kuulu kaikille, ja joskus haluaa jakaa joitakin asioita vain tiettyjen ihmisten kanssa. Kuten vaikkapa ilmoituksen kaikkien muiden kuin minun kanssani? :D :D :D

Ei se mitään - jättäydyin suosiolla porukan ulkopuolelle, olin jo muutenkin vähän irtaantumassa porukasta - en noin dramaattisesti, mutta en ihan joka juttuun enää lähtenyt mukaan. Tarkemmin ajatellen, ei tuo kai edes niin kovin törkeää ollut, koska se ei juurikaan minua koskettanut.

Vierailija kirjoitti:

Ihminen ei usein näe vikoja itsessään. Se on helpompaa ajatella että kaikki muut ovat kiusaajia kuin että oma käytökseni aiheuttaa sen, etteivät ihmiset viihdy seurassani.

Ja mitä näiden "kiusaajien" sitten pitäisi tehdä? Viettää vapaa-aikaa ihmisen kanssa, jonka kanssa eivät viihdy vai jättää kokonaan esim. illanvietot pitämättä jos eivät halua kutsua tätä yhtä? 

Sellaiset työpaikan illanvietot, joihin todella kutsutaan kaikki paitsi yksi, joo, pitäisi mielestäni jättää viettämättä. Tai sitten todella varmistaa, ettei yksi saa mitään kautta tietää juhlista.

Vierailija kirjoitti:

Ne koulukiusaajat on työelämässä työpaikkakiusaajia, ja ottavat sielläkin silmätikukseen jonkun alttiin. Meidän työpaikalla on "kerho", johon kutsutaan tietyn meriitin saavuttaneet, mutta ei minua, koska haluavat miellyttää kiusaajaa. 

Et kyllä jää paljosta paitsi, jos ei tuollaiseen kutsuta.

Olin pienessä firmassa töissä jossa oli todella saita pomo. Eräänä päivänä toinen työntekijä keskusteli firman aiemmista pikkujouluista. Keskustelun lopuksi firman johtaja ilmoitti, että minua ja minun työpariani ei ole sitten kutsuttu firman tuleviin pikkujouluihin. Saita työnantajani päätti valikoida firmasta ainoastaan parhaat kaverinsa pikkujouluihin. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne koulukiusaajat on työelämässä työpaikkakiusaajia, ja ottavat sielläkin silmätikukseen jonkun alttiin. Meidän työpaikalla on "kerho", johon kutsutaan tietyn meriitin saavuttaneet, mutta ei minua, koska haluavat miellyttää kiusaajaa. 

Salaliittohan se, ne koulukiusaajat ottavat yhteyttä työpaikalle ja käskevät kiusata. Ja työpaikan ihmiset sokeasti tottelevat.

Tai sitten työpaikalla ei tiedetä koulukiusaamisesta yhtään mitään, reagoidaan vaan samalla tavalla samanlaiseen käytökseen molemmissa paikoissa.

Haettiin varmaan sitä, että tietyntyyppiset epävarmat ihmiset jotka kiusasi koulussa saattaa jatkaa samaa käytösmallia työpaikalla, jos eivät kykene kasvamaan aikuisiksi.

Olin yrityksessä, jossa oli töissä kolme naista ja loput miehiä. Yhtenä kesäiltana tuli whatsapissa viesti, että terveisiä firman kesäjuhlilta. Meitä naisia ei oltu kutsuttu mukaan, jätkät pitivät hauskaa keskenään. Kehtasivat viestin ja kännikuvankin laittaa tulemaan :o

On ihan ok että mennään jätkäporukassa, mutta älkää pliis sanoko niitä firman kesäjuhliksi, jos kaikkia työntekijöitä ei ole kutsuttu. Omistaja itse vielä laittoi sen viestin.

Mulla syynä minkä takia aikaisemman työpaikan iltamiin ym ei kutsuttu oli mun ihonväri koska en oo 100% suomalainen koska äiti on afrikkalainen ja isä suomalainen. Ihan avoimesti myönsivät että tää oli syynä. Se oli myös syy minkä takia hain muita töitä

Tätä Mä olen ihmetellyt, että työpaikalla aletaan leikkimään ihmissuhteita.Tutustuin yhteen päällisin puolin samanhenkiseen ihmiseen töissä, jonka kanssa oli paljon yhteisiä elämänkokemuksia, sama ikä jne. Hän itse alkoi ehdotella tapaamisia vapaa-ajalla ja puhui minulle ja muille ”ystävyydestämme”. Itselläni myös oli jo aiemmin muodostunut hyvät suhteet useampaan muuhun työkaveriin. Jossain vaiheessa huomasin että tämä ”ystävä” järjesti selkäni takana illanviettoja muille mutta ei kutsunut minua paikalle. Saattoi kyllä mainita että sitten joskus kun järjestää jotain niin kutsuu minutkin. Tilanne ei paljoa muuten minuun vaikuttanut, koska jokainen saa kutsua kotiinsa ja tutustua keneen haluaa. Mutta tuo kaksinaamaisuus alkoi häiritä siinä määrin, että en enää edes yritä rakentaa mitään syvällisempää yhteyttä. Minusta oudointa on se että hän puhuu minulle ja muille, että kutsun sinut, hänet ja tuon, mutta tosiasiassa kutsuu muut paitsi minut. Sitten muut kysyvät minulta jälkikäteen, miksi en ollut paikalla... kuitenkin ollaan jo yli40v. En siis ymmärrä, mitä hän hakee tällä asetelmalla ja miksi haluaa esittää kaikille kuin olisimme ystäviä. En siis kaipaa kutsua illanviettoon, vaan ihmettelen tällaista kaksoiskoodaamista ja motiivia siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen on kun mut unohdettiin kokonaan ammattikoulun luokkakokouksesta viime kuussa. Olivat kutsuneet mun kaksoissiskon joka oli samalla luokalla kuin mä aikoinaan (valmistuttiin siskon kanssa 2009 eli 10 vuotta sitten) Sisko otti puheeksi tyyliin "Mitä aiot laittaa päälles luokkakokoukseen?" ja olin vähän hämilläni. Sisko päätti sit kysyä siltä järjestäjältä et miks ette kutsuneet mun siskoa ja ne sano että "No kun sun sisko oli lihava silloin. Näyttäisi rumalta kuvassa" Kyllähän se satutti vähän kun joo olin ollut ammattikoulussa ylipainoinen aika paljonkin (painoin 110 kiloa), tosin ammattikoulun jälkeen aloin pudottamaan painoa ja nykyään painan 53kg. Soitin itse sitten tälle järjestäjälle ja käskin katsoa mun facebook profiilin ja sanoin ettei kumpikaan olla tulossa sinne, en sisko enkä minä.

Toinen oli työpaikan virkistäytymis iltamat jonne mua siis ei oltu kutsuttu. Kaikki muut oli, mutta mua ei. Päätin kysyä asiaa kun selvisi seuraavana työpäivänä ja vastaanotto oli muminaa.

Tän on pakko olla keksitty. Että todella paino olisi syy jättää kutsumatta, aikuisten maailmassa, ja se kehdattaisiin sanoa siskolle. Eikä kukaan olisi kytännyt fb-profiilia.

Tätä kyllä tapahtuu valitettavan usein. Siis samankaltaisia juttuja. En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta sen olen huomannut että monelle se ylipaino on iso asia. Olen itse todella lihava ja monestikaan minua ei kutsuta mukaan juurikin tämän vuoksi. Esim siskontyttären häihin en saanut kutsua tämän vuoksi, tosin aluksi väittivät että syynä oli se että he eivät halua kutsua kaikkia sukulaisia mikä vähän huvittu ottaen huomioon että kaikki muut kutsuttiin. Pyydin suoraan kertomaan totuuden ja hän sitten myönsi että häntä häiritsee painoni paljon kun en todellakaan ole mikään pieni vaan painoa 170 kiloa. Painoa on ollut enemmän, mutta onneksi olen vähän laihtunut. Että ei kaikki tälläiset jutut ole provoja koska niitä oikeasti tapahtuu. Osa valehtelee ja osa sitten on rehellisiä!

170 kiloa on kyllä todella paljon

Vierailija kirjoitti:

Nuo on aika kiusallisia työpaikka-jutut, mutta oikeastihan ihmisten ei tarvitse olla vapaalla tekemisissä vain sen takia että ovat samassa työpaikassa.

Meillä on yksi työkaveri jolle ollaan kyllä mukavia työajalla, mutta josta kukaan ei oikein pidä, joten hänen kanssaan ei luonnollisesti haluta viettää vapaa-aikaa. Nuo yhteiset jutut muiden kanssa olemme aina sopineet "salaa" koska kukaan ei ole kuitenkaan halunnut pahoittaa hänen mieltään. Ei ole käynyt mielessäkään että tuo työkaveri stalkkaisi salaa somesta muiden tekemisiä.

Tuo on niin totta. Yllättävän monelle on tärkeää kuulua porukkaan, vaikka ei edes erityisemmin pitäisi koko porukasta. Otetaan henkilökohtaisena loukkauksena, jos ei kuulu. Tämä lienee pitkälti luonnekysymys. Mä en ole koskaan ollut mikään porukkaihminen. Koulussa, töissä ja harrastuksissa joutuu olemaan yhdessä muiden ihmisten kanssa, mutta näitä ihmisiä ei ole itse valinnut vaan kyse on olosuhteiden pakosta. Vapaa-aikansa voi viettää niiden ihmisten kanssa, joista itsekin pitää ja jotka pitävät sinusta. 

Mun yksi entinen koulukaverini sanoi aikoinaan lukion jälkeen, miten oli koko kouluajan ollut kiusattu. Olin ihan ihmeissäni, koska me oltiin vietetty kaikki välitunnit yhdessä, tehty ryhmätöitä yhdessä jne enkä ollut huomannut mitään kiusaamista. Kyse oli siitä, että hän olisikin halunnut olla luokan suosittujen tyttöjen kanssa eikä suinkaan mun kanssani, joten piti kiusaamisena sitä, ettei häntä otettu suosittujen tyttöjen porukkaan. Nämä tytöt olivat ihan erilaisia kuin kaverini ja minä, joten aika paljon ihmettelin, miksi hän olisi halunnut kuulua heidän porukkaansa. Ei hän edes pitänyt näistä tytöistä.

Valitettavan tuttua huttua työporukasta pois jättämiset. Meilläkin oli hyvä työporukka (luulin) joka kokoontui vähän eri kokoonpanoilla jossain kuten jonkun kotona. Ongelma oli että porukassa oli niin sanottu vahva persoona joka tykkäs säätää ja valikoi ketkä kutsutaan minnekin. Milloin mistäkin syystä joku jäi ulkopuolelle, vaikka oltiin olevinaan kavereita. Miksi muut lähtivät mukaan pelaamaan on minulle edelleen mysteeri, todennäköisesti  siksi etteivät itse joutuisi porukan ulkopuolelle. Laumapaine siis.

Itse irrottauduin kokonaan porukasta kun osui aika törkeällä tavalla omalle kohdalle. Sain nimittäin etukäteen suullisen kutsun juhliin, seura ei sitten loppujen lopuksi kelvannutkaan. Kaiken huippu oli että juhlien järjestäjä myöhemmin hehkutti kuinka oli ollut mukavaa ja tehdään uusiksi pian. Totesin että kiva että oli mukavat juhlat, minuahan et sitten kutsunutkaan mukaan. Tyyppi katosi paikalta naama punasena aika äkkiä. Olin jo vähentänyt yhteydenpitoa muutenkin tuossa vaiheessa eli ei ollut vaikea lopettaa kokonaan. Joskus törmäillään sattumalta entisen porukan jäsenten kanssa ja silloin kuulee ihmettelyä mihin katosin ja miksen pidä yhteyttä. Noh, minä en tuhlaa aikaani lapselliseen pelaamiseen, joko ollaan kavereita ja pidetään yhteyttä tai sitten ei.

Meillä yksi työntekijä oli valittanut pomolle, että häntä kiusataan ja jätetään porukan ulkopuolelle, koska häntä ei oltu kutsuttu toisen työntekijän järjestämiin juhliin, eikä todellakaan ollut työpaikalta ainut kutsutta jäänyt.

Olin tutustunut harrastuspiireissä neljään muuhun naiseen, ja järjestimme pariin otteeseen jotain yhteisiä illanviettoja tms. Kukaan meistä ei tunnettu siis toisiamme ennen tätä harrastusta. Jonkin ajan kuluttua kuitenkin he jatkoivat illanviettojen pitämistä neljästään, ja mua ei kutsuttu niihin. Näin sitten aina Facebookissa kun olivat neljästään jossain. Ei ehditty muodostua mitenkään tosi läheisiksi, mutta mun ulkopuoliseksi jättäminen oli heiltä niin selvästi tietoista "syrjintää", että asia mietityttä mua silloin tällöin edelleen kun törmään harrastukseni parissa yhteen heistä. Mietin, miksi minusta ei pidetty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle tulee mieleen on kun mut unohdettiin kokonaan ammattikoulun luokkakokouksesta viime kuussa. Olivat kutsuneet mun kaksoissiskon joka oli samalla luokalla kuin mä aikoinaan (valmistuttiin siskon kanssa 2009 eli 10 vuotta sitten) Sisko otti puheeksi tyyliin "Mitä aiot laittaa päälles luokkakokoukseen?" ja olin vähän hämilläni. Sisko päätti sit kysyä siltä järjestäjältä et miks ette kutsuneet mun siskoa ja ne sano että "No kun sun sisko oli lihava silloin. Näyttäisi rumalta kuvassa" Kyllähän se satutti vähän kun joo olin ollut ammattikoulussa ylipainoinen aika paljonkin (painoin 110 kiloa), tosin ammattikoulun jälkeen aloin pudottamaan painoa ja nykyään painan 53kg. Soitin itse sitten tälle järjestäjälle ja käskin katsoa mun facebook profiilin ja sanoin ettei kumpikaan olla tulossa sinne, en sisko enkä minä.

Toinen oli työpaikan virkistäytymis iltamat jonne mua siis ei oltu kutsuttu. Kaikki muut oli, mutta mua ei. Päätin kysyä asiaa kun selvisi seuraavana työpäivänä ja vastaanotto oli muminaa.

Tän on pakko olla keksitty. Että todella paino olisi syy jättää kutsumatta, aikuisten maailmassa, ja se kehdattaisiin sanoa siskolle. Eikä kukaan olisi kytännyt fb-profiilia.

Tätä kyllä tapahtuu valitettavan usein. Siis samankaltaisia juttuja. En ole tuon jutun kirjoittaja, mutta sen olen huomannut että monelle se ylipaino on iso asia. Olen itse todella lihava ja monestikaan minua ei kutsuta mukaan juurikin tämän vuoksi. Esim siskontyttären häihin en saanut kutsua tämän vuoksi, tosin aluksi väittivät että syynä oli se että he eivät halua kutsua kaikkia sukulaisia mikä vähän huvittu ottaen huomioon että kaikki muut kutsuttiin. Pyydin suoraan kertomaan totuuden ja hän sitten myönsi että häntä häiritsee painoni paljon kun en todellakaan ole mikään pieni vaan painoa 170 kiloa. Painoa on ollut enemmän, mutta onneksi olen vähän laihtunut. Että ei kaikki tälläiset jutut ole provoja koska niitä oikeasti tapahtuu. Osa valehtelee ja osa sitten on rehellisiä!

Huh huh! En tarkoita olla ilkeä, mutta...en mäkään välttämättä haluaisi tuon painoista mun häihini (sukulainen tai ei)