Lue keskustelun säännöt.
Oudot lapsuuden kodista opitut tavat
Onko muilla lapsuudesta kotoa opittuja outoja tapoja esimerkiksi tavaroiden käytössä tai sijoituksessa?
Itse olen oppinut että paistinpannut säilytetään uunissa. Tämä herätti poikaystävässä suurta ihmetystä.
Tosin ei kovin fiksu paikka niille, kun unohdat toisinaan ottaa ne pois kun laitat uunin päälle. Toinen juttu tulee mieleen perunoiden keittäminen, että millä kokeillaan onko ne kypsiä. Muut kuulemma käyttää haarukkaa mutta itse käytän sukkapuikkoa
Kommentit (785)
Tämä ei ole omasta elämästäni, mutta tutuilla on tapana käydä vessassa ovi auki myös muualla kuin kotonaan. Kiusallista lorottamista ja huutelua samaan aikaan. Ovat kuulemma kotonaan oppineet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joulutortuissa voi olla myös mansikkahilloa täytteenä. Syynä tylsästi se, että minä ja äiti emme pidä luumuhillosta, mutta silti useampi on tätä "pyhäinhäväistystä" taivastellut 😀
Vierailija kirjoitti:
Jos niistää (vessapaperiin) vaikka flunssassa niin se pitää vetää pöntöstä alas eikä saa heittää roskikseen. Äidiltäni tämä tapa. :D
No menee kyllä kauheasti vettä hukkaan jos jokaisen niistämisen jälkeen pitää vetää vessa. Roskikseen nuo kuuluu eikä vessanpönttöön.
Vierailija kirjoitti:
Lakanoiden vetäminen. Onkohan tää sama kuin tuo rullaaminen?
Siis:
1. Kaksi henkilöä seisoo vastakkain ja lakana levitetään auki ja ravistellaan kolme kertaa.
2. Lakana leveyssuunnassa puoliksi ja taas ravistellaan
3. Lakana taitetaan leveyssuunnassa kolminkerroin JA toiselta puolelta kumpikin vapauttaa yhden taitoksen ja kääntää sen toiselle puolelle.
4- Taas ravistellaan hiukan.
5. Sitten vedetään. Eli kumpikin kiskoo toisesta päästä esim. 1-2-3.
6. Lakana käänettään pystysuuntaan ja viikataan laskostamalla. Kuuluisi mennä tasan. Sitten se taiteltu lakana rullataan tiiviiksi rullaksi.
https://www.martat.fi/martat-tv/aidin-opettama-m-taitos/
Tässä, paitsi loppu menee erilailla-
Taitetaan kylläkin pituussuunnassa. Ja toisen taitoksen jälkeen se on nelinkerroin eikä kolminkerroin.
Vierailija kirjoitti:
Ei lapsuuden kodista, vaan venäläisessä kodissa vieraillessa omaksuttu tapa: ennen matkalle lähtöä istutaan yhdessä alas samassa huoneessa ja ollaan hetki aivan hiljaa. Sitten ylös ja 'davai'...
Jotta sielu tulee mukaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omien sisaruksien kanssa on niin, että halataan aina kun nähdään, ja kun taas "erotaan". En tiedä onko se niin outo tapa kun kaikki asutaan eri paikkakunnilla, mutta halataan kaikki sisarusten perhekin aina läpi kun nähdään. Oma mieheni oli jopa hieman paniikissa, kun ekoja kertoja siskoni nähdessämme siskoni tuli halaamaan ensin minua, sitten miestäni. Minä halasin sitten siskoni miestä, ja siskoni mies minun miestäni :D
Sama veljieni/heidän vaimojeen ja lastensa kanssa. Mieheni sisaruksia en ole alkanut halailemaan kun ei heillä sellaista "halikulttuuria" ole, mutta anoppini on kädet aina valmiina sivuille päin halaamista varten kun nähdään. Tuo haliminen voi olla jäänyt siitä, että meillä muuten oli aika rikkinäinen perhe-elämä, mutta sisarusten kanssa pidettiin aina yhtä. Pidetään vieläkin, ja tuntuisi kolkolta jättää tuo halaaminen pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sängyn petaaminen niin, että peittojen molemmat reunat taitetaan alle, eli n. 20cm kummastakin pitkästä reunasta. Tulee minusta sievempi ja helpompi sujahtaa sitten illalla peiton alle, ei tarvi käännellä kaksinkerroin taitettua peittoa auki.
Meillä kotona on aina tehty noin, mutta oon saanut kuulla sen olevan "ihme hifistelyä". :D
Ou jee! Näin meillä pedattiin, ja näin minäkin petaan. Tulee siistimmän näköinen ja tosiaan mukava sujahtaa sänkyyn.
Hotellissahan on usein näin ja mä en ymmärrä tätä tapaa ollenkaan. Siisti joo, mutta jos ei halua että se peitto on piukalla, se vetää mukanaan aluslakanan ja sitten ei olekaan enää niin siisti.
Ei siis patjan alle, vaan peitto taitellaan molemmilta reunoilta sisään päin.
Tajusin tän oikein, enkä siten että patjan alle. Sori, pakko oli tulla jakamaan tää teidän kanssa. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselle jäänyt tapa ilmoittaa muille jos poistun huoneesta mennäkseni vessaan. Yleinen tapa kuurojen kulttuurissa, kuulevien ei niinkään.
Vierailija kirjoitti:
No en mä oikein ole tapojani kummallisina pitänyt, mutta ketjua kun luke niin joitain huomaa.
Petaan sillä tyylillä että peitto kummaltakin reunalta taitettuna alas.
Vilkutetaan aina lähtiessä jos käyn vanhemmillani tai mummollani. Vilkutan kun käynnistän auton ja vielä toisen kerran kun auto on saatuna pihasta tielle ja lähen ajamaan. Tätä ennen toki on vielä eteisessä halattu ja vanhemmat/mummu tulee pihalle katsomaan lähtöä ja vilkutukset siksi. Mummu tulee kovillakin pakkasilla ulos asti ja vilkuttaa niin kauan kuin auto näkyy, vanhemmat ei sentään.Lapsena kun vertasin kavereihin niin oli ilmeisen outoa että perheessäni kokoonnuttiin yhessä syömään lounaalle, päivälliselle ja iltapalalle, ne jotka kotona oli. Tämä jatkunut vielä aikuisenakin jos vanhemmille menee käymään. Kun kavereilla tuntui olevan tapana että ruoka ilmestyin keittiön joskus ja sieltä haettiin ruokaa kun jaksettiin kukin milloinkin. Meillä noin toimittiin vaan aamupalan suhteen kun heräiltiin eri aikoihin.
Ja hammasmuki oli meilläkin, tai vanhemmilla ja sisaruksillani tuntuu olevan yhä, itse koin ärsyttäväksi omille muutettuani sitä laittaa pesuun ja ällöksihän se menee kun hammastahnaa kuivuu reunoille. Nykyisin huuhtelen suun hanasta suoraan vettä ottaen.
Juu Minä edelleen vähän loukkaannun aina kumppanin vanhempien luona kylässä, kun kaikki caan syövät itsekseen ruokaa eikä ole yhteistä päivällistä tm. Tuntuu jostain syystä pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saunasta tullessa sanotaan iloisesti: -Terveisiä saunasta!
Minun lapsuudessa oli kaikilla ns omat hommat jotka piti tehdä ennenkuin sai häipyä huvitteluun. Joka lauantai siivottiin, matot ulos. Pölyt ja lattioitten moppaus. Ukkosella ei saanut kiroilla ja 5 kynttilää ei saanu palaa yhtä aikaa. Enemmän sai olla mutta ei 5. Vieläkin vähän huono omatunto jos päivän lorvii vaikka olenkin huonokuntoinen ja lauantaina pitää siivota. Tosin matot ei ulos lennä
Niin ja pennut ei saanu riekkua eka kahvipöydässä jos vieraita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä varmaan lähinnä se ettei ole mitään tapoja, kaikki tehdään miten milloinkin sattuu.
Tän voi ymmärtää kahdella tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Olen joskus kuullut, että leipuri laittoi aina pyövelin leivän väärinpäin ja siksi se toisi huonoa onnea tms.
Ihana tapa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jääkaapista pitää laittaa ruoat nopeasti ja myös ruokaa otettaessa pitää olla todella ripeä. Isäni tarkkaili aina tätä koska jääkaappiin ei saanut päästä lämmintä ilmaa ettei sähkö kulu :D Edelleenkin toimin aina nopeasti jääkaapilla.
Vierailija kirjoitti:
Hetkinen, kai kaikilla siis moikataan, kun joku perheenjäsen tule kotiin?
Minä olen oppinut, että kaikilta aikuisiltakin kysytään, oliko mukava päivä töissä. Yllätyin, kun joissain kaverien perheissä näin ei tehdä.
Meillä on uusperhekuvio ja mua hämmentää se kun miehen teini-ikäiset lapset menee ja tulee mitään sanomatta!? Olen tästä puhunut ja se on musta ihan perus käytöstapoja, että sanotaan moi tai heippa!
Usein lapset eivät edes sano isälleen että mihin menevät. Jos kysyn mieheltä mihin ”Esko” meni? Tämä vaan kohauttaa olkiaan..
niin outoa.
Miehen vanhemmilla käydessämme pitää olla varovainen mihin istuu, siellä pätee edelleen sama istumajärjestys kuin silloin, kun mies oli lapsi. Anoppi käskee mua väistymään jos olen väärällä paikalla ruokapöydässä tai siinä paremmassa salonkipöydässä :)
Jos siellä on enemmän porukkaa, esim. jouluna, niin anoppi miettii tarkkaan kuka voi istua milläkin paikalla. Meidän lapsi voi olla isänsä paikalla mutta ei muiden, ja anopin pasmat menee sekaisin kun miettii paikkoja kaikille
Luojan kiitos tämä tapa ei ole kulkeutunut mieheni mukana meille. On meille muodostunut ruokapöydässä vakkaripaikat, mutta ei meillä vieraita sentään komenneta paikanvaihtoon.
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsuudenkodissa ei ikinä sammutettu vessasta valoja. Meitä oli monta ja vain yksi vessa, niin isän mielestä se olisi turhaa valojen kuluttamista. Tapa on voimissaan lapsuudenkodissani vielä, vaikka väki on vähentynyt ja vessat lisääntyneet. Itsellä on aina vaikeuksia olla sammuttamatta valoja siellä käydessä.
Meilläkään ei sammutettu, koska ulkohuussi. :)
Vierailija kirjoitti:
Meillä on periytynyt useammassa sukupolvessa vilkuttaminen lähtiessä. Äidin suvun puolelta aina kyläpaikoista lähtiessä koko perhe tulee ovelle tai ikkunaan vilkuttamaan. Isän suvussa tätä ei harrasteta.
Meillä on aina ollu äitin suvun puolella tuo sama tapa :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saako tähän kirjoittaa päinvastaisia tapoja? Esim. Meillä kun menemme perheenä minä, mies ja 3- ja 6v lapsemme mummilla käymään, niin hänelle on ihan ok että kaikki katsovat televisiota mikä on asetettu keittiön nurkkaan, mutta taas jos minä tai lapset kaivamme älypuhelimet esiin, alkaa mummi marttyyriksi. "No eihän minun takia tänne taaskaan tultu, noita vempaimia vaan tuijottamaan"
Ei auta vaikka selitämme että ihan vaikka uutisia sieltä katsomme.
Kyllä ymmärrän mummianne. Kun kylään mennään niin sen hetken jaksaa keskittyä siihen vierailuun ja törkeää on keskittyä silloin räppäämään puhelintaan. Voi luoja kun älypuhelinta ei olisi ikinä keksittykään.
Miten puhelimen vilkuilu eroaa tv:n katsomisesta? Molemmat pois kylässä ollessa minun mielestäni.
Tv:tä katsotaan yhdessä ja kommentoidaan taphtumia toisille yhdessä, tehdään yhteisiä muistoja. Puhelimella ollaan yksin ja halutaa erottautua porukasta. Suuri ero.
Paskoja muistoja sille, jota tv ei kiinnosta. Jos joutuu töllöttäjien seuraan, voi siitä hetkestä tehdä paremman etsimällä itseä kiinnostavia sisältöjä kännykästä. Toki vielä parempia hetkiä voi viettää niiden kanssa, joita elävät ihmiset kiinnostaa laitteita enemmän.
Syödessä katsotaan telkkaria. Asuin äitini kanssa kahdestaan ja meillä syötiin viikonloppuisin yhdessä, mutta silti samalla katsottiin televisiota. Äiti ei yleensä syönyt arkipäivisin päivällistä, joten söin pöydän ääressä tv:tä katsellen. Nyt omassa kodissa syödään miehen kanssa yhdessä pöydän ääressä ilman laitteita joka päivä ja opetetaan sama tapa myös lapsille.
Ei hajuakaan, miten muut pesevät kylppärin, mutta lapsuudenkodissani kylpyhuoneen lavuaari pestiin aina sille tarkoitetulla tiskiharjalla. Teen niin edelleen, kätevää. Siivoustöissä tosin tehtiin samoin, joten ei se mikään tuulesta temmattu idea ole. Ehkä kaikki tekevätkin niin.