Antaisitko lapsena anteeksi tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt on ihan pakko kysyä; miksi ylipäätään aikoinaan olit hankkimassa lasta? Jos omat lapsuudessa kokemat vääryydet ovat johtaneet tähän pisteeseen, ettet halua oman lapsen seuraa? Tulet jatkamaan perinnettä ja oma lapsesi myöhemmin miettii miksei äiti halunnut olla tekemisissä ja rakastanut? 

Tuskin on noin tyhmä, että sitä miettii. Asiaa voi kysyä ja voin sitten syitä kertoa. Miten oman äitini henkinen väkivalta vaikutti minuunkin, jos se kerran vaikuttaa häneenkin. Ettei immuuni olekaan, kuten äitini mielestä tietenkin on.

Ap

Suorastaan loistava kyky heittää kaikki muitten syyksi, kun ollaan asian ytimessä.

Mitäköhän tapahtuisi, jos mentäisiin kerrankin siihen asiaan, eikä väisteltäisi haukkumalla muita?

Niin, no kerro mitä mä tein tossa väärin?

Ap

Syytät miestäsi, lasta ja äitiäsi. Et katso peiliin.

Peilistä tuijottaa katkeroitunut "äiti".

Miksi sinusta on väärin syyttää sitä, joka ei pidä kiinni sovitusta? Mistä syytin lastani? Mistä äitiäni?

Ap

Lapsi lienee unohtanut koko jutun, mies ja äiti ovat sen kanssa rauhassa.

Vain yksi jaksaa jatkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja huom. äitini mielestä tämä ei ollut lapselle mikään isokaan juttu ja hän kuulemma varmasti ymmärtää. Ilmeisesti äitini kuvittelee, että lapselle on vain sanottu, ettei näkeminen sovi.

Ap

Äitisi on kyllä pyhimys. Kuuntelee solvauksia, koittaa aina sovitella. Kuten tässäkin. Äiti koitti lohduttaa sinua

Mies on myrkyttänyt viikkoni, mieleni on todella myrkkyä täynnä hänen takiaan. Toinen syyllinen on äitini, siinä on kaksi väärin tehnyttä ihmistä, joista toinen eli äitini vielä opetti minulle, joidenkin palstalaisten tavoin, että minä olenkin tässä nyt tehnyt väärin, eikä hän, vaikka hänen väärintekonsa loukkasi minun muita ihmissuhteitani! Kuten nyt mieskin toimi tässä minun ja lapsen suhdetta särkevästi!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Äitihullu on autisti.

Muille aukeamattomiin yksityiskohtiin takertumista epätoivon vimmalla, jankutusta, kyvyttömyys asettua toisten asemaan, muutosten pelko, suunnitelmien muutos romahduttaa.

Huh, onhan tätä mietitty, näin katsoen päivänselvä tapaus.

Joitain AS-piirteitä? Ei ihan tyylipuhdas, mutta jonkin asteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velvollisuudesta oleva äiti on pahempi kuin ei äitiä ollenkaan.

T. Been there, isä löysi naisen josta tuli mulle äiti joka rakastaa OIKEASTI, eikä niin kuin biologinen äitini jonka olemus huokui että pakko päästä baariin.

No musta huokuu, että pakko saada kehittää itseäni ja olla onnellisempi. Tuleeko se sulle yllätyksenä, että lapsi ei aina lisääkään ihmisen onnellisuutta? Se voi johtua myöskin siitä, millainen parisuhde on, ei lapsesta sinänsä. Siis ei lapsen persoonasta koskaan, mutta lapsesta elementtinä. Jos suhde on paska, lapsikin kärsii, aika usein. Myös, jos vanhemman suhde itseensä on huono, kuten mulla. Sen eteen en ole tehnyt mitään väärin, vaan äitini.

Ap

Mutta ei se LAPSI SITÄ YMMÄRRÄ. Lapsi syyttää itseään ja hänestä vika on hänessä. Sinusta 9vuotiaan nyt vaan tulisi ymmärtää että lapset ovat rasittavia ja äiti ei nyt vaan nauti sellaisesta typerästä seurasta, mutta ei se varsinaisesti ole hänen vikansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja huom. äitini mielestä tämä ei ollut lapselle mikään isokaan juttu ja hän kuulemma varmasti ymmärtää. Ilmeisesti äitini kuvittelee, että lapselle on vain sanottu, ettei näkeminen sovi.

Ap

Äitisi on kyllä pyhimys. Kuuntelee solvauksia, koittaa aina sovitella. Kuten tässäkin. Äiti koitti lohduttaa sinua

Ei hän lohduttanut, älä vääristele sanojani. Hän TUKI minua, että mulla oli oikeus olla se päivä yksin, eikä tarvitse muuntua miehen virheestä heidän hyväkseen ja taas sorsia sitä, mikä on itselleni tärkeää. Ei sillä etteikö lapsikin olisi tärkeä, mutta on eksi hän äitini mukaan kyllä selviää. Ei tainnut tajuta koko tilannetta, ja mitä lapsi on saanut kestää siksi, mitä äitini taas teki mulle. Jota te ette tiedä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velvollisuudesta oleva äiti on pahempi kuin ei äitiä ollenkaan.

T. Been there, isä löysi naisen josta tuli mulle äiti joka rakastaa OIKEASTI, eikä niin kuin biologinen äitini jonka olemus huokui että pakko päästä baariin.

No musta huokuu, että pakko saada kehittää itseäni ja olla onnellisempi. Tuleeko se sulle yllätyksenä, että lapsi ei aina lisääkään ihmisen onnellisuutta? Se voi johtua myöskin siitä, millainen parisuhde on, ei lapsesta sinänsä. Siis ei lapsen persoonasta koskaan, mutta lapsesta elementtinä. Jos suhde on paska, lapsikin kärsii, aika usein. Myös, jos vanhemman suhde itseensä on huono, kuten mulla. Sen eteen en ole tehnyt mitään väärin, vaan äitini.

Ap

Mutta ei se LAPSI SITÄ YMMÄRRÄ. Lapsi syyttää itseään ja hänestä vika on hänessä. Sinusta 9vuotiaan nyt vaan tulisi ymmärtää että lapset ovat rasittavia ja äiti ei nyt vaan nauti sellaisesta typerästä seurasta, mutta ei se varsinaisesti ole hänen vikansa.

Niin varmaan syyttääkin. Meillä on kuitenkin perheterapiaa, eli kai se asia joskus selviää. Olimme siellä eilen miehen kanssa kaksistaan. Haukuin miehen siellä aivan täysin lyttyyn.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velvollisuudesta oleva äiti on pahempi kuin ei äitiä ollenkaan.

T. Been there, isä löysi naisen josta tuli mulle äiti joka rakastaa OIKEASTI, eikä niin kuin biologinen äitini jonka olemus huokui että pakko päästä baariin.

No musta huokuu, että pakko saada kehittää itseäni ja olla onnellisempi. Tuleeko se sulle yllätyksenä, että lapsi ei aina lisääkään ihmisen onnellisuutta? Se voi johtua myöskin siitä, millainen parisuhde on, ei lapsesta sinänsä. Siis ei lapsen persoonasta koskaan, mutta lapsesta elementtinä. Jos suhde on paska, lapsikin kärsii, aika usein. Myös, jos vanhemman suhde itseensä on huono, kuten mulla. Sen eteen en ole tehnyt mitään väärin, vaan äitini.

Ap

Olet aivan oikeassa siinä että parisuhde kyllä vaikuttaa lapseen ja vanhempien hyvinvointi.

Mutta et ymmärrä sitä ristiriitaa mitä sun viesteissä on.

Lapsi ei lisännyt äitisi onnellisuutta joten hän kohteli sua kaltoin, nyt sulla lapsesi ei lisännyt onnellisuuttasi joten jatkat äitisi toimia.

Ja lopuksi sanot ettet sinä mahda asialle mitään, koska sinun äitisi on syypää.

No kukas on lapsellesi syypää kun hän voi aikuisena huonosti? Vastaat varmaan 'no hän itse ja mieheni'

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja huom. äitini mielestä tämä ei ollut lapselle mikään isokaan juttu ja hän kuulemma varmasti ymmärtää. Ilmeisesti äitini kuvittelee, että lapselle on vain sanottu, ettei näkeminen sovi.

Ap

Äitisi on kyllä pyhimys. Kuuntelee solvauksia, koittaa aina sovitella. Kuten tässäkin. Äiti koitti lohduttaa sinua

Ei hän lohduttanut, älä vääristele sanojani. Hän TUKI minua, että mulla oli oikeus olla se päivä yksin, eikä tarvitse muuntua miehen virheestä heidän hyväkseen ja taas sorsia sitä, mikä on itselleni tärkeää. Ei sillä etteikö lapsikin olisi tärkeä, mutta on eksi hän äitini mukaan kyllä selviää. Ei tainnut tajuta koko tilannetta, ja mitä lapsi on saanut kestää siksi, mitä äitini taas teki mulle. Jota te ette tiedä.

Ap

Se on lohduttamista kun äitisi sanoi ”no älä siitä murehdi, kyllä se lapsi ymmärtää.”

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Anteeksiantamattomuus/katkeruus satuttaa vain itseä. Kannattaa yrittää mennä eteenpäin.

Luitko nyt ollenkaan otsikkoa? Vai luuletko, että täällä kirjoittelee se 9-vuotias?

Ap

No koko sun viestihistoriaasi tutustuneena, sanoisin että henkinen ikäsi ei ole päivääkään yli 9.... luultavammin alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja huom. äitini mielestä tämä ei ollut lapselle mikään isokaan juttu ja hän kuulemma varmasti ymmärtää. Ilmeisesti äitini kuvittelee, että lapselle on vain sanottu, ettei näkeminen sovi.

Ap

Äitisi on kyllä pyhimys. Kuuntelee solvauksia, koittaa aina sovitella. Kuten tässäkin. Äiti koitti lohduttaa sinua

Ehdottaisin kunniamitalia ja kansalaiskeräystä, jos tietäisin tarkemmin.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi lienee unohtanut koko jutun, mies ja äiti ovat sen kanssa rauhassa.

Vain yksi jaksaa jatkaa.

Mikä äiti? Eikä ole. Jos lapsi olisi unohtanut, se kai olisi parasta. Mutta mä en todellakaan ole, tuntuu edelleen aivan hirveältä. Mietin itse, että en voisi antaa KUMMALLEKAAN vanhemmalleni anteeksi sitä, mitä he tässä tekivät minulle. Lapsi ei tietenkään ymmärrä vielä syyttää isäänsä siinä, ettei tämä asettanut aikuisena rajoja ja tai soittanut toiselle aikuiselle. Lapsi saattaa ainoastaan nähdä tosiaan sen ilmeisen syyllisen, eli minut ja olla aivan kauhuissaan siitä, ettei hänestä välitetä. Kun ei tajua, että olen liian rikki, enkä tehnyt mitään väärää, ja että minutkin on RIKOTTU. Sanomalla mulle, että tein väärin, kun MUA on satutettu. Se on rikkonut minut aivan täysin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velvollisuudesta oleva äiti on pahempi kuin ei äitiä ollenkaan.

T. Been there, isä löysi naisen josta tuli mulle äiti joka rakastaa OIKEASTI, eikä niin kuin biologinen äitini jonka olemus huokui että pakko päästä baariin.

No musta huokuu, että pakko saada kehittää itseäni ja olla onnellisempi. Tuleeko se sulle yllätyksenä, että lapsi ei aina lisääkään ihmisen onnellisuutta? Se voi johtua myöskin siitä, millainen parisuhde on, ei lapsesta sinänsä. Siis ei lapsen persoonasta koskaan, mutta lapsesta elementtinä. Jos suhde on paska, lapsikin kärsii, aika usein. Myös, jos vanhemman suhde itseensä on huono, kuten mulla. Sen eteen en ole tehnyt mitään väärin, vaan äitini.

Ap

Olet aivan oikeassa siinä että parisuhde kyllä vaikuttaa lapseen ja vanhempien hyvinvointi.

Mutta et ymmärrä sitä ristiriitaa mitä sun viesteissä on.

Lapsi ei lisännyt äitisi onnellisuutta joten hän kohteli sua kaltoin, nyt sulla lapsesi ei lisännyt onnellisuuttasi joten jatkat äitisi toimia.

Ja lopuksi sanot ettet sinä mahda asialle mitään, koska sinun äitisi on syypää.

No kukas on lapsellesi syypää kun hän voi aikuisena huonosti? Vastaat varmaan 'no hän itse ja mieheni'

Ei häntä ole kohdeltu kaltoin. Häntä on kasvatettu. Syntymästään asti poikkeavana hän ei ole kestänyt sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja huom. äitini mielestä tämä ei ollut lapselle mikään isokaan juttu ja hän kuulemma varmasti ymmärtää. Ilmeisesti äitini kuvittelee, että lapselle on vain sanottu, ettei näkeminen sovi.

Ap

Äitisi on kyllä pyhimys. Kuuntelee solvauksia, koittaa aina sovitella. Kuten tässäkin. Äiti koitti lohduttaa sinua

Ei hän lohduttanut, älä vääristele sanojani. Hän TUKI minua, että mulla oli oikeus olla se päivä yksin, eikä tarvitse muuntua miehen virheestä heidän hyväkseen ja taas sorsia sitä, mikä on itselleni tärkeää. Ei sillä etteikö lapsikin olisi tärkeä, mutta on eksi hän äitini mukaan kyllä selviää. Ei tainnut tajuta koko tilannetta, ja mitä lapsi on saanut kestää siksi, mitä äitini taas teki mulle. Jota te ette tiedä.

Ap

Äitisi tukee aina. Asettaa sanansa niin ettet vaan hermostuisi

Nainen on pyhimys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miettikää, siis todella miettikää, jos tällainen ihminen olisi OIKEASTI olemassa! 😱 Eikä se olisikaan vain joku pitkästynyt peräkammarinpoika, joka täällä trollailee tylsyyspäissään olemattomia 😄

Onhan se siellä Hämeenlinnassa.

No ei voi olla, täähän on kuin joku surkea Putous-hahmo 🤣

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja huom. äitini mielestä tämä ei ollut lapselle mikään isokaan juttu ja hän kuulemma varmasti ymmärtää. Ilmeisesti äitini kuvittelee, että lapselle on vain sanottu, ettei näkeminen sovi.

Ap

Äitisi on kyllä pyhimys. Kuuntelee solvauksia, koittaa aina sovitella. Kuten tässäkin. Äiti koitti lohduttaa sinua

Ei hän lohduttanut, älä vääristele sanojani. Hän TUKI minua, että mulla oli oikeus olla se päivä yksin, eikä tarvitse muuntua miehen virheestä heidän hyväkseen ja taas sorsia sitä, mikä on itselleni tärkeää. Ei sillä etteikö lapsikin olisi tärkeä, mutta on eksi hän äitini mukaan kyllä selviää. Ei tainnut tajuta koko tilannetta, ja mitä lapsi on saanut kestää siksi, mitä äitini taas teki mulle. Jota te ette tiedä.

Ap

Se on lohduttamista kun äitisi sanoi ”no älä siitä murehdi, kyllä se lapsi ymmärtää.”

Niin mutta kun se oli ihan p*rseestä revitty oletus, eikä välttämättä tosiaan mitenkään realistinen lohdutus. Mitäpäs jos äitini todella olisi pitänyt miettiä, että nyt lapsikin särkyy?

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Velvollisuudesta oleva äiti on pahempi kuin ei äitiä ollenkaan.

T. Been there, isä löysi naisen josta tuli mulle äiti joka rakastaa OIKEASTI, eikä niin kuin biologinen äitini jonka olemus huokui että pakko päästä baariin.

No musta huokuu, että pakko saada kehittää itseäni ja olla onnellisempi. Tuleeko se sulle yllätyksenä, että lapsi ei aina lisääkään ihmisen onnellisuutta? Se voi johtua myöskin siitä, millainen parisuhde on, ei lapsesta sinänsä. Siis ei lapsen persoonasta koskaan, mutta lapsesta elementtinä. Jos suhde on paska, lapsikin kärsii, aika usein. Myös, jos vanhemman suhde itseensä on huono, kuten mulla. Sen eteen en ole tehnyt mitään väärin, vaan äitini.

Ap

Olet aivan oikeassa siinä että parisuhde kyllä vaikuttaa lapseen ja vanhempien hyvinvointi.

Mutta et ymmärrä sitä ristiriitaa mitä sun viesteissä on.

Lapsi ei lisännyt äitisi onnellisuutta joten hän kohteli sua kaltoin, nyt sulla lapsesi ei lisännyt onnellisuuttasi joten jatkat äitisi toimia.

Ja lopuksi sanot ettet sinä mahda asialle mitään, koska sinun äitisi on syypää.

No kukas on lapsellesi syypää kun hän voi aikuisena huonosti? Vastaat varmaan 'no hän itse ja mieheni'

Äitini ei kohdellut minua kaltoin, koska en lisännyt hänen onnellisuuttaan vaan a) koska hänet oli rikottu aikoinaan ja b) koska hän ei hakenut apua, eikä ole ikinä myöntänyt toimineensa väärin mua kohtaan. Paska rakkaus on kuulemma hyvää ja rakkautta eikä mitenkään väärin jne. Mä en todellakaan nyt mieti, että lapsi on kiittämätön, jos ei tämmöinen rakkaus kelpaa!

Ap

Kuuntele itseäsi.

Kyllä on ap itsekeskeisyyden multi-huipennut. Kaikissa muissa paitsi itsessä on vikaa :-DDDDD