Antaisitko lapsena anteeksi tämän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sain hirveän voimakkaan, pelästyvän reaktion asiaan äitini takia. On äitini syytä, että asia osaltani eskaloitui. Äiti on AINA syyttänyt minua tällaisissa tilanteissa, kun siis kyseessä ei ole ollut lapseni, mutta joku tekee minua kohtaan väärin, ja jos joustaisin omista eduistani, asia toki ratkeaisi, mutta en ole ehkä halunnut joustaa, jos minulta ei edes pyydetä anteeksi, kuten mies ei tehnyt. Siksi hermostuin välittömästi, koska koin pakotusta ja painetta hoitaa asian, jossa itse kärsisin ja mies voisi olla vain hiukan kysymysmerkkinä, jos vaikuttaisin kireältä. Se ei minulle käy.

Ap

Tuo on tuommoinen syyllisyyden kierre. Ensin sinä saat kokea syyllistämistä ja nyt teet sitä itse syyllistäen miestäsi.

Mies on aikuinen ihminen ja itse valitsee sitä kuunnella. Mulla ei ollut valinnanvaraa lapsena äitini kanssa. Miehen pitäisi osata suhtautua asiaan hiukan kypsemmin, kuin itseni äitini seurassa, koska olin ihan taapero sen alkaessa. Tietenkin miehellä varmasti on omat taakkansa ja kipukohtansakin, mutta olen kertonut omistani, mitä sitten jäkittää seurassani jos mussa on liikaa vikoja.

Ap

Ap

Vierailija kirjoitti:

Heh! Miten kukaan voi uskoa tähän juttuun?

Kaikki ihmiset eivät ole kasvaneet tynnyrissä niin kuin sinä ilmeisesti olet?

Ap

Toivottavasti lapsetkin haukkuvat isäänsä, varsinkin teineinä aikanaan, koska tämä onkin varsinainen mokaaja. Ei osaa edes aikuisena viestiä lähettää, soittaa, eikä keskustella ja neuvotella tai sopia asioista jos tilanne muuttuu! Ti siis taas kerran lähinnä jos ei kestä lapsen harmia siitä, että ovat jossain mikä ei lapselle kelpaa...

Ap

Eipä kai sulla oo paljonkaan varaa arvostella lastesi isää, joka joutuu ottamaan lapsistanne kaiken vastuun sinun ollessa äitinä täysin kyvytön.

menee kyllä nyt niin lujaa että kolme päivää osastolla olisi varmasti hyvä. Saisi lukeakkin rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

Eipä kai sulla oo paljonkaan varaa arvostella lastesi isää, joka joutuu ottamaan lapsistanne kaiken vastuun sinun ollessa äitinä täysin kyvytön.

On kyllä, koska kuten näet, osa raivosta, jonka lapsi saa päällensä JOHTUU MIEHEN TYHMYYDESTÄ. Ei osaa yhtään lukea minua, silti meni tekemään lapsia kanssani, olin todellakin kertonut ongelmistani hänelle niin hyvin kuin osaan. Mutta kun ei tajua, millä loukkaa LASTA, niin ei tajua. Mua ei enää sillälailla harmita tuo tiöanne, enhän mä siinä mitään väärin tehnyt, mutta itseäni lapsena INHOTTI ihmiset, joista mullakaan ei saanut enää olla mitään mielipahaa olemassakaan, koska jokin tilanne ei enää HÄIRINNYT TAI SATUTTANUT HEITÄ. Eli mua ei oikeastaan kauheasti kiinnosta setviä asiaa lapsen kanssa, vaikka koenkin, että olisi pakko. En oikeastaan edes osaa, "selvitys" päättyy takuulla hänen huutoonsa, minun vihaamiseeni ja itkuunsa, koska en vain tajua häntä. Tajuan tavallaan, mutta se ei muuta minua siksi mitä isi minussa luulee olevan. Olen erilainen ihminen, kuin se paska kuvittelee.

Ap

Uskon myös, että jos en selvitä asiaa, lapsella jää siitä jotain minua vastaan hampaankoloon, joka sitten tulee joka v*tun käänteessä vastaan kiukutteluna ja mun inhoamisenani.ja taaskin se on MIEHEN syy.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mä en ole tottunut siihen, että mies voi olla noin tyhmä ja ei osaa ajatella asioita tuon enempää. Enkä tajunnut, että mies ei kestä lasten negatiivisia tunteita kans ollenkaan. En myöskään varsinaisesti tiennyt sitä itsestäni muuta kuin että olen tosi herkkä. Nytkin minua satuttaa eniten ajatus siitä, (omasta itsestäni huolehtimisen jälkeen) että lapseni ei ehkä anna minulle anteeksi, se huonontaa välejämme, joka on pahaksi enemmän meistä kahdesta lapselle.

Ap

Viestissä ei ole herkkyyttä vaan narsismia.

Olet aina kiinnostunut vain itsestäsi. Terve ihminen osaa ajatella myös toisten tunteita. Olla empaattinen sitä lasta kohtaan.

Mä en usko tippaakaan, että lapsi olisi asian kanssa sinut, vaikka en ottaisikaan sitä enää esille. Näin se paska mies pilaa lasten sihteen äitiin, jolla on KIITOS OMN ÄITINSÄ JA NOLLAN AVUN LAPSENA, nyt vaikeaa. Kiitos ihan tosi paljon hänelle!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mä en ole tottunut siihen, että mies voi olla noin tyhmä ja ei osaa ajatella asioita tuon enempää. Enkä tajunnut, että mies ei kestä lasten negatiivisia tunteita kans ollenkaan. En myöskään varsinaisesti tiennyt sitä itsestäni muuta kuin että olen tosi herkkä. Nytkin minua satuttaa eniten ajatus siitä, (omasta itsestäni huolehtimisen jälkeen) että lapseni ei ehkä anna minulle anteeksi, se huonontaa välejämme, joka on pahaksi enemmän meistä kahdesta lapselle.

Ap

Viestissä ei ole herkkyyttä vaan narsismia.

Olet aina kiinnostunut vain itsestäsi. Terve ihminen osaa ajatella myös toisten tunteita. Olla empaattinen sitä lasta kohtaan.

Se minkä sinä näet narsismina, on herkkyyttä. Minua arvosteleva ihminen ei miettisi tätä enää ja lapsen koukutellessa myöhemmin, koska olisit epäluotettava paska syyttäisit lastasi. Se on narsistin käytöstä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Uskon myös, että jos en selvitä asiaa, lapsella jää siitä jotain minua vastaan hampaankoloon, joka sitten tulee joka v*tun käänteessä vastaan kiukutteluna ja mun inhoamisenani.ja taaskin se on MIEHEN syy.

Ap

Sellaista empatiaa taas. Minä minä minä

Ja aina sinun pahuutesi on muiden syytä.

Se on totta, että kaikki nämä hylkäämisesi tulevat sinulle eteen. Silloin kun olet jäänyt yksin lopullisesti. Siihen ei mene kauaa

Vierailija kirjoitti:

Toivottavasti lapsetkin haukkuvat isäänsä, varsinkin teineinä aikanaan, koska tämä onkin varsinainen mokaaja. Ei osaa edes aikuisena viestiä lähettää, soittaa, eikä keskustella ja neuvotella tai sopia asioista jos tilanne muuttuu! Ti siis taas kerran lähinnä jos ei kestä lapsen harmia siitä, että ovat jossain mikä ei lapselle kelpaa...

Ap

Ehkä tietämättäsi olet kuitenkin loppupeleissä toiminut aivan oikein.

Et itse näytä ymmärtävän kuinka sekaisin (ehkä tyylipuhdas narsisti) olet, joten teit mielestäni oikean ratkaisun jättäessäsi perheesi.

Mikäli minä yhtään mielenterveysongelmia tunnen, mahdollisuutesi ymmärtää omaa sekavaa käytöstäsi on lähestulkoon nolla ja parantuminen tilastasi mahdotonta.

On parempi että olet lastesi kanssa vain silloin kun voit hyvin ja käsittääkseni miehesi on huomannut saman ja suojelee lapsia huonoilta kausiltasi.

Anna lasten tehdä omat johtopäätöksensä siitä kuinka suhtautuvat sinuun tulevaisuudessa.

Ehkä he jo tietävät sairaudestasi ja kyvyttömyydestäsi huolehtia heistä, sillä lapset ovat yllättävän tarkkanäköisiä ja vainuavat kyllä elleivät he ole tervetulleita jonnekin.

Lopeta murehtimasta muiden murheita ja ole sekaisin kuin seinäkello. Ellet ole vaaraksi itsellesi tai muille, pakkohoitokaan ei kohdallasi tule kyseeseen.

Anna kaiken mennä omalla painollaan ja kokemuksesta tiedät, että jotenkinhan se menee jos on mennäkseen :-)

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko tippaakaan, että lapsi olisi asian kanssa sinut, vaikka en ottaisikaan sitä enää esille. Näin se paska mies pilaa lasten sihteen äitiin, jolla on KIITOS OMN ÄITINSÄ JA NOLLAN AVUN LAPSENA, nyt vaikeaa. Kiitos ihan tosi paljon hänelle!

Ap

Ei tietenkään ole. Tämä on taas yksi lisä sinun kaltoinkohtelustasi. Lapsi kyllä näistä ymmärtää, että hänellä ei ole koskaan ollut äitiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon myös, että jos en selvitä asiaa, lapsella jää siitä jotain minua vastaan hampaankoloon, joka sitten tulee joka v*tun käänteessä vastaan kiukutteluna ja mun inhoamisenani.ja taaskin se on MIEHEN syy.

Ap

Sellaista empatiaa taas. Minä minä minä

Ja aina sinun pahuutesi on muiden syytä.

Se on totta, että kaikki nämä hylkäämisesi tulevat sinulle eteen. Silloin kun olet jäänyt yksin lopullisesti. Siihen ei mene kauaa

Niin, en ole empaattinen noin väärin toimivaa miestä kohtaan, joka ei lisäksi osaa pytää ANTEEKSI toimittuaan VÄÄRIN! On yksiselitteisen väärin muutella sovittuja asioita omin päin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mä en ole tottunut siihen, että mies voi olla noin tyhmä ja ei osaa ajatella asioita tuon enempää. Enkä tajunnut, että mies ei kestä lasten negatiivisia tunteita kans ollenkaan. En myöskään varsinaisesti tiennyt sitä itsestäni muuta kuin että olen tosi herkkä. Nytkin minua satuttaa eniten ajatus siitä, (omasta itsestäni huolehtimisen jälkeen) että lapseni ei ehkä anna minulle anteeksi, se huonontaa välejämme, joka on pahaksi enemmän meistä kahdesta lapselle.

Ap

Viestissä ei ole herkkyyttä vaan narsismia.

Olet aina kiinnostunut vain itsestäsi. Terve ihminen osaa ajatella myös toisten tunteita. Olla empaattinen sitä lasta kohtaan.

Se minkä sinä näet narsismina, on herkkyyttä. Minua arvosteleva ihminen ei miettisi tätä enää ja lapsen koukutellessa myöhemmin, koska olisit epäluotettava paska syyttäisit lastasi. Se on narsistin käytöstä.

Ap

Sinun käytöksesi on narsistista. Sinussa ei ole yhtään herkkyyttä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko tippaakaan, että lapsi olisi asian kanssa sinut, vaikka en ottaisikaan sitä enää esille. Näin se paska mies pilaa lasten sihteen äitiin, jolla on KIITOS OMN ÄITINSÄ JA NOLLAN AVUN LAPSENA, nyt vaikeaa. Kiitos ihan tosi paljon hänelle!

Ap

Ei tietenkään ole. Tämä on taas yksi lisä sinun kaltoinkohtelustasi. Lapsi kyllä näistä ymmärtää, että hänellä ei ole koskaan ollut äitiä

Kyllä hänellä on, ja ihan välittävä äiti onkin! Se, että säet osaa pitää rajoistasi huolta ei tee sinusta vahvaa ja oikeaa äitiä!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mä lähinnä mietin, mitä se vaatii tilanteelta, että lapsi antaisi anteeksi, en edes ajattele, etteikö saisi annettua. Mutta se on minusta kiinni, ei lapsesta. Että kiitti, mies, mulla ei muita suruja tässä jo ollutkaan!

Ap

Eniten se ehkä vaatisi lapsen tunteiden ymmärtämistä ja niiden vastaanottamista. Koska totta helkatissa mä tajuan, miltä se mahtoi tuntua :(

Tietenkin lapsi voi sitten ihmetellä, että no että miten niin en sitten tullut. No, niinpä. Olenkin tällainen paska. Mutta en sinun takiasi. Vaan mummin. Hehe.

Ap"

Et ymmärtänyt kysymystä.

Noissa molemmissa syytät joko miestä tai äitiäisi. Ja naurat vielä päälle.

Olet lapsellinen.

Mies on syyllinen. Mies teki väärin. Jos sinulle saa tehdä miten vain, se ei kiusaa minua, mutta mä itse päätän, miten minua kohdellaan.

Ap

Etkö ymmärrä sitä suurta kauneutta mitä tuossa on?

Mies koitti ilahduttaa järkkäämällä epäonnistunut tapaaminen ja sinä kiukustut kuin olisi tamppooni poikittain, ihan vaan sen takia kun KIRJA jää kesken. Ei se kirja minnekkään lähde jos näät lastasi pari tuntia.

En kirjan takia, vaan siksi, että MUA EI INFORMOITU. Mä en ole kuka tahansa, jota kohdellaan noin. Mä en halunnut tavata lasta, koska siitä ei ollut sovittu, piste. Koska mulla oli MUUTA, TÄRKEÄMPÄÄ, tekemistä. Joka nimenomaan liittyi omaan hyvinvointiini. Mies ei siis välitä siitä, että mä olisin onnellinen ja hyvinvoiva? Eipä tietenkään. Se, että pitää kiinni omista tarpeistaan ei ole itsekästä, koska asioista EI OLLUT SOVITTU. Mitä ihmeen oikeutta minua on käskeä siitä yhtään mihinkään? Sä et tiedä, miten mua on lapsena tuossa loukattu. Se oli silloin. Nyt en enää suostu, vaikka käskijä olisi LAPSENI!

Ap

Hei AP:

Mainitset toistuvasti, miten äitisi on sinua loukannut lapsena. Antaisiko esimerkkejä äitisi teoista, sanoista tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja siis mä en ole tottunut siihen, että mies voi olla noin tyhmä ja ei osaa ajatella asioita tuon enempää. Enkä tajunnut, että mies ei kestä lasten negatiivisia tunteita kans ollenkaan. En myöskään varsinaisesti tiennyt sitä itsestäni muuta kuin että olen tosi herkkä. Nytkin minua satuttaa eniten ajatus siitä, (omasta itsestäni huolehtimisen jälkeen) että lapseni ei ehkä anna minulle anteeksi, se huonontaa välejämme, joka on pahaksi enemmän meistä kahdesta lapselle.

Ap

Viestissä ei ole herkkyyttä vaan narsismia.

Olet aina kiinnostunut vain itsestäsi. Terve ihminen osaa ajatella myös toisten tunteita. Olla empaattinen sitä lasta kohtaan.

Se minkä sinä näet narsismina, on herkkyyttä. Minua arvosteleva ihminen ei miettisi tätä enää ja lapsen koukutellessa myöhemmin, koska olisit epäluotettava paska syyttäisit lastasi. Se on narsistin käytöstä.

Ap

Sinun käytöksesi on narsistista. Sinussa ei ole yhtään herkkyyttä

Eihän ole, sinussa ei ole herkkyyttä, niin et näe, että mä olen herkkä j siksi tilanteet eskaloituvat. Jos vähät välittäisin, kuten sä, ei tässä tosiaan olisi MITÄÄN puitavaa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en usko tippaakaan, että lapsi olisi asian kanssa sinut, vaikka en ottaisikaan sitä enää esille. Näin se paska mies pilaa lasten sihteen äitiin, jolla on KIITOS OMN ÄITINSÄ JA NOLLAN AVUN LAPSENA, nyt vaikeaa. Kiitos ihan tosi paljon hänelle!

Ap

Ei tietenkään ole. Tämä on taas yksi lisä sinun kaltoinkohtelustasi. Lapsi kyllä näistä ymmärtää, että hänellä ei ole koskaan ollut äitiä

Kyllä hänellä on, ja ihan välittävä äiti onkin! Se, että säet osaa pitää rajoistasi huolta ei tee sinusta vahvaa ja oikeaa äitiä!

Ap

Epä-äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mä lähinnä mietin, mitä se vaatii tilanteelta, että lapsi antaisi anteeksi, en edes ajattele, etteikö saisi annettua. Mutta se on minusta kiinni, ei lapsesta. Että kiitti, mies, mulla ei muita suruja tässä jo ollutkaan!

Ap

Eniten se ehkä vaatisi lapsen tunteiden ymmärtämistä ja niiden vastaanottamista. Koska totta helkatissa mä tajuan, miltä se mahtoi tuntua :(

Tietenkin lapsi voi sitten ihmetellä, että no että miten niin en sitten tullut. No, niinpä. Olenkin tällainen paska. Mutta en sinun takiasi. Vaan mummin. Hehe.

Ap"

Et ymmärtänyt kysymystä.

Noissa molemmissa syytät joko miestä tai äitiäisi. Ja naurat vielä päälle.

Olet lapsellinen.

Mies on syyllinen. Mies teki väärin. Jos sinulle saa tehdä miten vain, se ei kiusaa minua, mutta mä itse päätän, miten minua kohdellaan.

Ap

Etkö ymmärrä sitä suurta kauneutta mitä tuossa on?

Mies koitti ilahduttaa järkkäämällä epäonnistunut tapaaminen ja sinä kiukustut kuin olisi tamppooni poikittain, ihan vaan sen takia kun KIRJA jää kesken. Ei se kirja minnekkään lähde jos näät lastasi pari tuntia.

En kirjan takia, vaan siksi, että MUA EI INFORMOITU. Mä en ole kuka tahansa, jota kohdellaan noin. Mä en halunnut tavata lasta, koska siitä ei ollut sovittu, piste. Koska mulla oli MUUTA, TÄRKEÄMPÄÄ, tekemistä. Joka nimenomaan liittyi omaan hyvinvointiini. Mies ei siis välitä siitä, että mä olisin onnellinen ja hyvinvoiva? Eipä tietenkään. Se, että pitää kiinni omista tarpeistaan ei ole itsekästä, koska asioista EI OLLUT SOVITTU. Mitä ihmeen oikeutta minua on käskeä siitä yhtään mihinkään? Sä et tiedä, miten mua on lapsena tuossa loukattu. Se oli silloin. Nyt en enää suostu, vaikka käskijä olisi LAPSENI!

Ap

Hei AP:

Mainitset toistuvasti, miten äitisi on sinua loukannut lapsena. Antaisiko esimerkkejä äitisi teoista, sanoista tms?

No esim. jos tämä tilanne olisi jonkinlainen kolmiodraama kavereitni kesken, niin MÄ olisin tässä syypää siihen, että lapsen osassa ollut loukkaantui, koska en ois joustanut. Eli MÄ olisinkin yhtäkkiä se, joka halusin muille pahaa.

Ap