Onko täällä joku joka ajattelee että hänellä nk elämätön elämä? Minkälainen semmonen elämä sitten on voinut olla ja minkälainen olisi eletty

Mulla on. En saanut hommattua ammattia enkä töitä. Ollut perheväkivaltaa, abortteja. Kaikenlaista. 

Siskoni on koko elämänsä tuijottanut televisiota eikä hänellä ole ystäviä. Sanoisin, että elämätön elämä, ei ole köyhyydestä kiinni.

Läheisriippuvainen. Elänyt muiden tarpeiden mukaan. Itsensä arvo on tullut muiden tarpeiden palvelemisesta. Ei kuunnellut itseään.  Hukannut matkan varrella oman elämän.

Vastakohtana , että joku elää täysillä eli juhlii, matkustelee sinne tänne, ei pahemmin käy töissä.

Jos täysillä eläjä saa jostain paljon rahaa, niin kaikki rahat kuluttaa nopeasti. Joidenkin mielestä tällainen täysillä eläminen on hienoa.

Välillä tuntuu, että minulla elämä jäi vähän elämättä ikävuosina 12-17. En ollut menevä tai suosittu teini, vaan viihdyin enimmäkseen kotona omissa oloissani. Puhelimella ja tietokoneella olen viettänyt varmaan aika reilun osan noiden ikävuosien välisestä ajasta, mutta siinä mä tuskin olen yksin. Sukupolveni on ensimmäisenä ollut älypuhelinriippuvainen yläasteikäisestä alkaen.

Itse ajattelen, että jos elämän on elänyt omalla tavallaan kuten on itse halunnut, niin silloin on elänyt elämää. Jos on elänyt muiden odotusten ja mielipiteiden mukaan miettimättä mitä itse haluaisi, niin silloin oma elämä on jäänyt elämättä.

Yksilö itse määrittelee elämänsä laadun. Jollekin eletty elämä on paljon aktiviteetteja ja monipuolisia menemistä, kun taas jollekin eletty elämä voi olla oman kodin rauhaa ja pienessä piirissä pysymistä. Molemmat tavat yhtä arvokkaita.

Ulkopuolisen silmin elämäni on täysin hukkaan heitettyä ja turhaa. Olen sairastanut kaksisuuntaista mielialahäiriötä nuoresta iästä asti ja se on vaikuttanut kaikkeen. Lisäksi minulla on sosiaalisten tilanteiden pelkoa ja ahdistusta. Pysyttelen siis suurimman osan ajastani kotonani. Kerran pääsin töihin kun kotoa kirjaimellisesti haettiin mutta kunto ei kestänyt.

Henkilökohtaisesti en haluaisi matkustella, saavuttaa jotain suurta jne. Olen tyytyväinen näin sillä tämä on parasta mihin korteillani olen tähän asti pystynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vastakohtana , että joku elää täysillä eli juhlii, matkustelee sinne tänne, ei pahemmin käy töissä.

Jos täysillä eläjä saa jostain paljon rahaa, niin kaikki rahat kuluttaa nopeasti. Joidenkin mielestä tällainen täysillä eläminen on hienoa.

Anteeksi, mutta kuulostat hieman yksinkertaiselta ihmiseltä.

Ajattelen että erilaisten kokemusten, tunteiden ja muistojen puute on elämätöntä elämää.

Eli jokainen itse määrittää sen, miten asiaa ajattelee, kyllähän erilaisia kokemuksia saa vaikka kirjoja lukemalla tai telkkaria katsomalla, joistain syntyy muistojakin esim. lapsena pelatuista videopeleistä jää vahvojakin tunnekokemuksia.

Lähtökohtaisesti se, jos haluaa elää rauhallista ja tasaista elämää ei tarkoita että elämä jää elämättä, eikä elettyyn elämään tarvita roppakaupalla katumusta ja huonoja kokemuksia, kuten jotkut tuntuvat ajattelevan.

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on koko elämänsä tuijottanut televisiota eikä hänellä ole ystäviä. Sanoisin, että elämätön elämä, ei ole köyhyydestä kiinni.

Siskosi on varmasti hyvin erilainen ihminen kuin sinä. Jos siskosi ei ole ilmaissut tyytymättömyyttään elämäänsä niin voi olla että se riittää hänelle vallan mainiosti. Yksi tuttu kuvittelee, että minä ja puolisoni tuijotetaan vain televisiota, koska eihän ulospäinsuuntautunut ihminen voi ymmärtää että kotona viihtyvä keksii kyllä paljon muutakin tekemistä. Menemme ja matkustelemme kyllä myös tasaisesti, mutta emme pidä siitä meteliä tai mainosta somessa. Pidämme rauhallisesta elämästä ja luonnossa liikkumisesta. Toiset pitävät aktiivisemmasta.

Mulla on sillä tavalla, että en nuorena kokokenut sellaisia tyypillisiä nuorten juttuja. Opiskeluaikana oli jo jotain elämää, mutta sen jälkeen taas vuosikausia aivan kuollutta ja aika yksinäistä. Jollain ihmeen kaupalla kuitenkin löysin puolison kolmenkympin korvilla, sain perheen. Tuo olikin elämäni eletyintä aikaa. Nyt keski-ikäisenä melkein aikuisten lasten vanhempana elämä on taas aivan kuollutta. Tylsä työ, joka ei tuo mitään mukanaan. "Vääränlaisia" kiinnostuksen kohteita, joita en saa jaettua kenenkään kanssa, muut ikäiseni on kiinnostunut ihan muusta. Ei nuoruuden kaveriporukoita sattuneesta syystä, ei sen enempää aikuisuuden. Olen monet kerrat yrittänyt työkavereista löytää kavereita, mutta kai olen jotenkin outo.

Itse koen, että mulla on kyllä ollut ns. rikas sisäinen elämä. Välillä sekin on kyllä ollut ihan seis uupumuksen tai ehkä masentuneisuudenkin vuoksi. Mutta se elämättömän elämän tunne tulee siitä, että en koskaan ole päässyt mukaan sellaisiin tavallisiin sosiaalisiin ympyröihin ja muiden ihmisten kanssa saatuihin kokemuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

"Ajattelen että erilaisten kokemusten, tunteiden ja muistojen puute on elämätöntä elämää."

Tämähän se just! 

Minulla elämätön elämä tarkoittaa elämää ilman rakkautta.

Töitä, ruokaa ja asunto on ollut, mutta ei ne tuo sellaista iloa, kuin rakastuminen ja rakastaminen.

Vierailija kirjoitti:

Minulla elämätön elämä tarkoittaa elämää ilman rakkautta.

Töitä, ruokaa ja asunto on ollut, mutta ei ne tuo sellaista iloa, kuin rakastuminen ja rakastaminen.

Sama fiilis.

Parisuhde tekee elämästä paljon mielekkäämpää.

Itse olen ainakin sellainen tyyppi joka lähinnä käy vain urheilemassa ja istuu kotona sohvalla vapaapäivät, pyhät, lomat. Ei tuo tunnu edes kunnon lomalta kun vaan kökkii kotona.

Yksin matkustamistakin olen kokeillut ja tuntui ihan tylsältä ja turhalta.

Ei käy missään vapaa-aikana. On lomat kotona. Ei ole ystäviä.

Sairaana kotona puuhailu on parasta. 

Elämässä pitää olla sellaisia tapahtumia,  tunteita ja tilanteita, joissa tajuaa, että näitä on mummona mukava kiikkustuolissa muistella.

Opiskele ja elä elämääsi juuri niin kuin itse tahdot. Sinua yritetään ajaa muottiin, mutta älä usko kaikkia.

Joillekin sopii nuorena naimisiinmeno, lauma lapsia ja koiria sekä jokin siisti, vaaraton sisätyö. Mieti, mitä haluat ja mene sitä kohti. Pidä huolta hampaista, lihaskunnosta ja tärkeistä ihmissuhteista. Muista nukkuakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siskoni on koko elämänsä tuijottanut televisiota eikä hänellä ole ystäviä. Sanoisin, että elämätön elämä, ei ole köyhyydestä kiinni.

Siskosi on varmasti hyvin erilainen ihminen kuin sinä. Jos siskosi ei ole ilmaissut tyytymättömyyttään elämäänsä niin voi olla että se riittää hänelle vallan mainiosti. Yksi tuttu kuvittelee, että minä ja puolisoni tuijotetaan vain televisiota, koska eihän ulospäinsuuntautunut ihminen voi ymmärtää että kotona viihtyvä keksii kyllä paljon muutakin tekemistä. Menemme ja matkustelemme kyllä myös tasaisesti, mutta emme pidä siitä meteliä tai mainosta somessa. Pidämme rauhallisesta elämästä ja luonnossa liikkumisesta. Toiset pitävät aktiivisemmasta.

Kyllä hän ihan oikeasti vain katselee televisiota, eikä tee juuri mitään muuta. Hän ei todellakaan käy luonnossa liikkumassa eikä ikimaailmassa matkustaisi minnekään.

Kummallisesti oletat ilmeisesti että olisin se ulospäinsuuntautunut, joka ei ymmärrä kotona viihtyvää ihmistä. En ymmärrä ihmistä, joka todellakin pystyy katsomaan televisiota monta tuntia putkeen joka päivä.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä pitää olla sellaisia tapahtumia,  tunteita ja tilanteita, joissa tajuaa, että näitä on mummona mukava kiikkustuolissa muistella.

Opiskele ja elä elämääsi juuri niin kuin itse tahdot. Sinua yritetään ajaa muottiin, mutta älä usko kaikkia.

Joillekin sopii nuorena naimisiinmeno, lauma lapsia ja koiria sekä jokin siisti, vaaraton sisätyö. Mieti, mitä haluat ja mene sitä kohti. Pidä huolta hampaista, lihaskunnosta ja tärkeistä ihmissuhteista. Muista nukkuakin.

Kroonisessa unettomuudessa muistaminen ei auta. Ikävä kyllä. 

Välillä mietin, mutta toisaalta. Olen ajatellut elämässäni paljon. Olen tuntenut paljon. En ole tuhlannut aikaa huonoihin parisuhteisiin, en alkoholiin elämääni. 

Nyt juuri mietin, että alkaisin opiskelemaan musiikkia. Siinä menisi toinen puolisko elämästä.