Vanha äiti kontrolloi aikuista lasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita joilla on napanuora edelleen katkaisematta äitiin ja ikääkin on kohta 50v ihan naisissa kuten miehissäkin. Äidillä hyväksytetään kaikki jne

Kenen syy se on? Jos äiti on kontrolloinut lapsesta asti?

Ei sinne ole pakko jäädä.

Tässäkin ketjussa on kerrottu, miten voi esim. tulla kutsumatta aikuisen lapsen kotiin ja kontrolloida siellä. Miten sellaisista irtautuu? Ilman pahaa konfliktia?

Ei välttämättä mitenkään ilman konfliktia, mutta ei sitä tarvitse silti sietää tietenkään. Olen vetänyt oven kiinni anopin nenän edestä ja muuttanut antamatta äidilleni osoitetta jne.

Aika ekstremeä muuttaa antamatta vanhalle äidille osoitetta. Miten kontrollointiongelman voisi oikeasti ratkaista, ilman että joutuu tekemään äärimmäisiä asioita?

Ei mitenkään. Koska ei se kontrolloija lopeta. Osa jatkaa jopa kuoltuaan kiristämällä perintöasioissa jne.

Ahaa, siis jos ette tottele, ette saa perintöä, niinkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan noita joilla on napanuora edelleen katkaisematta äitiin ja ikääkin on kohta 50v ihan naisissa kuten miehissäkin. Äidillä hyväksytetään kaikki jne

Kenen syy se on? Jos äiti on kontrolloinut lapsesta asti?

Ei sinne ole pakko jäädä.

Tässäkin ketjussa on kerrottu, miten voi esim. tulla kutsumatta aikuisen lapsen kotiin ja kontrolloida siellä. Miten sellaisista irtautuu? Ilman pahaa konfliktia?

Ei välttämättä mitenkään ilman konfliktia, mutta ei sitä tarvitse silti sietää tietenkään. Olen vetänyt oven kiinni anopin nenän edestä ja muuttanut antamatta äidilleni osoitetta jne.

Aika ekstremeä muuttaa antamatta vanhalle äidille osoitetta. Miten kontrollointiongelman voisi oikeasti ratkaista, ilman että joutuu tekemään äärimmäisiä asioita?

Ei mitenkään. Koska ei se kontrolloija lopeta. Osa jatkaa jopa kuoltuaan kiristämällä perintöasioissa jne.

Ahaa, siis jos ette tottele, ette saa perintöä, niinkö?

Minua on kiristetty jopa vanhalla matolla. Tai muutamalla kympillä. Ihan melkein millä vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vain. Sekä äitini että anoppini ko asiassa oikein hyviä.

Esimerkkejä toiminnasta?

Tungetaan kutsumatta kylään, pengotaan kaappeja, kysellään ja udellaan, painostetaan, kiristetään, temppuillaan kun emme tottele, soitellaan lasten asioissa esim neuvolaan, udellaan lapsilta...

Äitini sekaantuu voimallisesti lasteni asioihin, anoppi taas haluaa itse hyötyä pojastaan ja on katkera, kun tällä onkin oma elämä.

Millä tavalla anoppi haluaa "hyötyä" pojastaan? Pyytää apua jokaisessa pikkuasiassa vai pyytää apua sitä oikeasti tarvitessaan? Meillä on perheessä ihan luontevaa, että me aikuiset lapset autamme vanhempiamme sellaisissa hommissa, joita he eivät enää itse näin vanhemmiten jaksa tai saa helposti tehtyä. Tosin meidän perheessämme on muiden auttaminen ollut aina luontevaa eli sekä vanhemmat että sisarukset ovat aina olleet auttamassa toistensa muutoissa, remonteissa, pihahommissa jne. vastavuoroisesti. Vain toisen veljen vaimolla on asian kanssa ollut ongelmaa, kun hänestä miehen vanhempien ja sisarusten auttamiseen mennyt aika on aina heidän perheeltään pois. Toki sama nainen kyllä pitää täysin hyväksyttävänä sitä, että miehensä auttaa hänen vanhempiaan ja sisaruksiaan sekä kavereitaan hommassa kuin hommassa, vain ne miehen perheen tarvitsemat avut ovat pahasta. Muiden puolisot ovat iloisina mukana auttamassa ja heidänkin perheitään autetaan aina tarvittaessa. Eli voisiko tuossa hyötymis-asiassa nyt vain olla kyse siitä, että perheidenne tavat ovat erilaiset ja siinä missä sinun mielestäsi jokainen (ainakin miehen läheinen) pärjätköön omillaan, miehesi perheessä on aina ollut tapana auttaa toisia. 

Vaati mm poikaansa ostamaan itselleen talon.

Ja ei, kukaan siellä ei auta ketään. Sairastuon mm vakavasti, jolloin appi vain sätti, että omaa vikaani sairastuin. Kukaan ei todellakaan auttanut.

Meille kyllä esitetään vaatimuksia. Rahasta ja esim siitä että pitäisi tehdä yrityksiin ilmaista työtä tai majoittaa laajaa sukua ilmaiseksi Helsingissä.

No nyt selkis. Eipä ole tuollaista tullut itselle onneksi vastaan, mutta aika kamalalta vaikuttaa. Meillä tosiaan tilanne on niin, että yksi "sukuun naitu" tuntuu aina pahoittavan mielensä siitä, jos omaa perhettä autetaan, niin jotenkin tuo tuli ensimmäisenä mieleen. Mutta aika pientä hänen kiukuttelunsa teidän tilanteenne rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vain. Sekä äitini että anoppini ko asiassa oikein hyviä.

Esimerkkejä toiminnasta?

Tungetaan kutsumatta kylään, pengotaan kaappeja, kysellään ja udellaan, painostetaan, kiristetään, temppuillaan kun emme tottele, soitellaan lasten asioissa esim neuvolaan, udellaan lapsilta...

Äitini sekaantuu voimallisesti lasteni asioihin, anoppi taas haluaa itse hyötyä pojastaan ja on katkera, kun tällä onkin oma elämä.

Millä tavalla anoppi haluaa "hyötyä" pojastaan? Pyytää apua jokaisessa pikkuasiassa vai pyytää apua sitä oikeasti tarvitessaan? 

Meillä anoppi käskee poikaansa hätiin ihan kaikessa, hyvä ettei soita hätiin sitomaan kenkiä. Ja aikataulu näiden käskyjen (huom! käsky, ei pyyntö) täyttöön on nyt heti välittömästi. On soittanut klo 1.30 yöllä, kun telkkarista katosi kuva. suuttui, kun mies kertoi nukkuvansa. Pisti puhelimen äänettömälle kolmannen soiton jälkeen, oli soittanut yli 10 kertaa tämän jälkeen saman yön aikana. Näitä käskyjä tuli pahimmillaan joka ikinen päivä.

Haukut saa mies palkaksi, päin naamaa ja selän takana panetellaan koko perhettä. Haukkuu puolisoani jopa minulle, kun ei tottele äitiään.

Muutenkin anoppi on todella vaikea tapaus. On käynyt omin päin sisustamassa kotiamme, käynyt läpi papereitamme, kaivanut kuoppaa pihaan, aikoi istuttaa siihen männyntaimen ilman mun tai miehen lupaa. Minä en ole hänen kanssaan puheväleissä, ja viimeaikaisesta hiljaisuudesta päätellen mies on myös ottanut pientä hajurakoa. Ja hyvä niin.

Ja ennen kuin kukaan heittää lastenhoitokorttia peliin, niin tuollaiselle ihmiselle ei voi lapsia antaa hoidettavaksi. Eli apu on täysin yksipuolista.

Anoppi yrittää myös pikkukorjaukset maksattaa mun miehellä. Eihän ne ruuvit, pultit tai muutkaan tarvikkeet mitään maksa. Melko varakas on, mutta silti pitää yrittää viilata poikaansa linssiin, että jäis itselle enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jo vain. Sekä äitini että anoppini ko asiassa oikein hyviä.

Esimerkkejä toiminnasta?

Tungetaan kutsumatta kylään, pengotaan kaappeja, kysellään ja udellaan, painostetaan, kiristetään, temppuillaan kun emme tottele, soitellaan lasten asioissa esim neuvolaan, udellaan lapsilta...

Äitini sekaantuu voimallisesti lasteni asioihin, anoppi taas haluaa itse hyötyä pojastaan ja on katkera, kun tällä onkin oma elämä.

Millä tavalla anoppi haluaa "hyötyä" pojastaan? Pyytää apua jokaisessa pikkuasiassa vai pyytää apua sitä oikeasti tarvitessaan? 

Meillä anoppi käskee poikaansa hätiin ihan kaikessa, hyvä ettei soita hätiin sitomaan kenkiä. Ja aikataulu näiden käskyjen (huom! käsky, ei pyyntö) täyttöön on nyt heti välittömästi. On soittanut klo 1.30 yöllä, kun telkkarista katosi kuva. suuttui, kun mies kertoi nukkuvansa. Pisti puhelimen äänettömälle kolmannen soiton jälkeen, oli soittanut yli 10 kertaa tämän jälkeen saman yön aikana. Näitä käskyjä tuli pahimmillaan joka ikinen päivä.

Haukut saa mies palkaksi, päin naamaa ja selän takana panetellaan koko perhettä. Haukkuu puolisoani jopa minulle, kun ei tottele äitiään.

Muutenkin anoppi on todella vaikea tapaus. On käynyt omin päin sisustamassa kotiamme, käynyt läpi papereitamme, kaivanut kuoppaa pihaan, aikoi istuttaa siihen männyntaimen ilman mun tai miehen lupaa. Minä en ole hänen kanssaan puheväleissä, ja viimeaikaisesta hiljaisuudesta päätellen mies on myös ottanut pientä hajurakoa. Ja hyvä niin.

Ja ennen kuin kukaan heittää lastenhoitokorttia peliin, niin tuollaiselle ihmiselle ei voi lapsia antaa hoidettavaksi. Eli apu on täysin yksipuolista.

Anoppi yrittää myös pikkukorjaukset maksattaa mun miehellä. Eihän ne ruuvit, pultit tai muutkaan tarvikkeet mitään maksa. Melko varakas on, mutta silti pitää yrittää viilata poikaansa linssiin, että jäis itselle enemmän.

Meillä appivanhemmat sotkevat asiansa tasaisin väliajoin. Ja aina pitäisi mennä setvimään. Milloin on homeasunto, milloin on riitaa sukulaisten kanssa, milloin mitäkin.

Ja aina siitä sai loppujen lopuksi syyt niskoilleen.

T. Se ilkeä miniä joka ei suostunut ostamaan anopilleen taloa

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Meillä on anopilla joka viikko näitä ”TV-kuva ei näy, kaukosäädin ei toimi, tietokoneen ruutuun tuli omituinen teksti, en pääse verkkopankkiin, sähköposti ei lähde”, yms välitöntä apua edellyttäviä ongelmia. Sitten kun mies saapuu paikan päälle, onkin ongelma jo mystisesti ratkaistu. Juoksuttaa huvikseen siis.

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Eihän näitä mihinkään terapiaan saa, kun parhaansahan he vain tekevät. 

Ja harva taitaa nöyrtyäkään...

Vierailija kirjoitti:

Meillä on anopilla joka viikko näitä ”TV-kuva ei näy, kaukosäädin ei toimi, tietokoneen ruutuun tuli omituinen teksti, en pääse verkkopankkiin, sähköposti ei lähde”, yms välitöntä apua edellyttäviä ongelmia. Sitten kun mies saapuu paikan päälle, onkin ongelma jo mystisesti ratkaistu. Juoksuttaa huvikseen siis.

Tässä tulee siis kahdenlaisia kontrollointeja esille. Ylläolevan kaltainen, jossa vanha äiti heittäytyy avuttomaksi ja juoksuttaa lastansa auttamaan häntä. Sitten tämä toinen, jossa vanha äiti heittäytyy matriarkaksi ja kontrolloi lapsensa perheen asioita määräilemällä. Mielestäni jos pitäisi sanoa, kumpi viittaa enemmän mielenterveyshäiriön suuntaan, niin se olisi tämä jälkimmäinen.

Vierailija kirjoitti:

Äitini on jokaisessa asiassa päällimmäisenä hääräämässä ja hän haluaa aina viimeisen sanan. Olin tuossa käymässä mökillä ja äitini tuli sinne omalla vuorollaan - ensimmäisenä hän säntäsi kamariini ja purki petini ja järjesti sen uusiksi, sitten kysellään kuulumisia - eikä mikään vastaus miellyttänyt häntä, koska hän on epäonnistunut kasvatuksessaan, koska minusta on tullut tällainen juppi. Lähdin mökiltä pikimmiten ja kotoa soitin olevani perillä, eikä sekään ollut hyvä kun en ollut matkalla pysähtynyt syömään ja senkin asian ilmaisin väärin - eilen heti kotiin päästyäni piti juoda iso pullo viinaa silkkaan vitutukseen...

Miksi soitat kotoa "olevasi perillä"? Tuokin on tuollaista lapsille kuuluvaa. Minunkin äitini tuota aina pyyteli, soita sitten kun olet perillä, no kieltäydyin.  Älkää tanssiko näiden pillin mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on anopilla joka viikko näitä ”TV-kuva ei näy, kaukosäädin ei toimi, tietokoneen ruutuun tuli omituinen teksti, en pääse verkkopankkiin, sähköposti ei lähde”, yms välitöntä apua edellyttäviä ongelmia. Sitten kun mies saapuu paikan päälle, onkin ongelma jo mystisesti ratkaistu. Juoksuttaa huvikseen siis.

Tässä tulee siis kahdenlaisia kontrollointeja esille. Ylläolevan kaltainen, jossa vanha äiti heittäytyy avuttomaksi ja juoksuttaa lastansa auttamaan häntä. Sitten tämä toinen, jossa vanha äiti heittäytyy matriarkaksi ja kontrolloi lapsensa perheen asioita määräilemällä. Mielestäni jos pitäisi sanoa, kumpi viittaa enemmän mielenterveyshäiriön suuntaan, niin se olisi tämä jälkimmäinen.

Ei nää ole toisiaan poissulkevia asioita. Se omissa asioissa avuton saattaa olla toisten asioissa erittäinkin tietävä.

Minun blondi äitini joka ei edes laskujaan osaa maksaa on mieledtään oikeutettu määräämään lasteni asiat sataprosenttisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Moni kontrolloi lastakin mm. patistamalla harrastukseen vaikkei lapsi oikeasti halua, valitsemalla lapselle sisävaatteet yms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tehoaisiko kontrolloivaan vanhaan äitiin terapia, jossa molemmat ovat läsnä? Vai ovatko he parantumattomia tapauksia?

Entä ennuste? Jatkaako kontrollointia ikivanhaksi asti, vai nöyrtyykö sitä ennen?

Luultavasti totaalista ajanhukkaa.

Oma anoppi on esim. mun vanhemmille kertonut, ettei sekaannu ”nuoren parin” asioihin. Aikaisemmin viikolla oli järjestänyt mun kotona keittiön kaapit uusiksi (koska mä olin laittanut tavarat vääriin paikkoihin) ja avuliaasti käynyt hakemassa postin ja avannut sairaalasta miehelle tulleen kirjeen ”vahingossa”. Meillä lienee siis vähän eri käsitys siitä mikä on toisen asioihin puuttumista. Kun näistä on huomautettu, niin kauhea marttyyri-itku päälle. Voi kuinka häntä raukkaa aina ymmärretään väärin, kun hän vaan muiden parhaaksi...

Hyi, miten tuttua. Miten ihmeessä tuollaiset saataisiin edesvastuuseen ja kuriin?

Käyttäytymälla itse aikuisesti. Ei aikuisen tarvitse antaa vanhemmilleen avainta, tai päästää kotiinsa epätoivottuja vieraita, tai antaa niiden tehdä omassa kotona jotain mitä ei halua vieraiden tekevän. Jos käyttäytyy itse kuin lapsi joka ei uskalla pitää puoliaan, tulee kohdelluksi kuin lapsi. Tässä pitää ymmärtää se oma vastuu - jos haluaa aikuisen oikeudet, pitää ottaa myös ne aikuisen vastuut pitää puolensa.

No jos on pakollinen meno ja on pakko pyytää tämä vanha äiti vahtimaan lapsia siksi aikaa, ja kun tulee takaisin, hän on tehnyt tekosiaan kodissa ja keksii kontrolloitavia asioita siinä samalla, kun nähdään. Jos pitää puoliaan, vanha äiti alkaa sättiä ja loukkaantuu ja alkaa käyttäytyä oudosti.

Ei tuollaista ihmistä todellakaan jätetä lasten kanssa yksin. Tai yksin kotiin.

Joskus on pakko. Siksi yritänkin hakea sitä, onko tuollaista ihmistä mahdollista muuttaa.

Ei ole. Ja ei ole.

Yksinkertaisinta on vain hoitaa omat asiansa itse ja pitää tuollaiset hullut loitolla. Lasten lähelle heitä ei saa päästää ollenkaan. Siitä on lasten kehitykselle ainoastaan vahinkoa.

Eli lapsella ei ole oikeutta isovanhempaan? Kinkkinen juttu.