Mtv: lapsettomat naiset ovat onnellisimpia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnes ovat yli 40 v,  kunnes ystävät tulevat mummoiksi tai itseä vanhemmat sukulaiset kuolevat yksi toisensa jälkeen, eivät lapsettomat ole enää onnellisimpia.

Ei tämä ongelma koske enää nykypolvea koska lapsettomia on yhä enemmän. Olen noin 30v nainen ja ystävistäni iso osa on vapaaehtoisesti (ja pieni osa tahtomattaan) lapsettomia. Kaksi on jo teettänyt sterilisaationkin. En näe siis kovin isoa todennäköisyyttä sille että jäisin yksin ystävien "mummoutuessa". Ja vaikka niin kävisikin niin onhan minulla mies, sisarukset, koira ja koko maailma nähtävänä.

Mihin tahalleen lapseton tarvitsee miestä?

Elämänkumppaniksi

Eikö sellaiseksi riittäisi vaikka kilpikonna?

Kilpikonnan kanssa on hankala keskustella ja ravintolassa joutuu pelkäämään, että kilpikonna siepataan liemeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnes ovat yli 40 v,  kunnes ystävät tulevat mummoiksi tai itseä vanhemmat sukulaiset kuolevat yksi toisensa jälkeen, eivät lapsettomat ole enää onnellisimpia.

Ei tämä ongelma koske enää nykypolvea koska lapsettomia on yhä enemmän. Olen noin 30v nainen ja ystävistäni iso osa on vapaaehtoisesti (ja pieni osa tahtomattaan) lapsettomia. Kaksi on jo teettänyt sterilisaationkin. En näe siis kovin isoa todennäköisyyttä sille että jäisin yksin ystävien "mummoutuessa". Ja vaikka niin kävisikin niin onhan minulla mies, sisarukset, koira ja koko maailma nähtävänä.

Mihin tahalleen lapseton tarvitsee miestä?

Elämänkumppaniksi

Eikö sellaiseksi riittäisi vaikka kilpikonna?

No ei nyt ihan riitä =D =D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Kyllä minä ihan olin lapseton 35 vuotta ennenkuin olinkin sitten lapsellinen. Merkityksetöntä elämää oli ennen lapsia.

Mutta toi onkin niin säälittävää. Pitäisin elämääni todella kurjana jos elämäni ainut merkitys olisi lapset, todella surullista että ei ole omaa elämää. Lapset kun ei ikuisesti pyöri sinun helmoissa.

Tää on muuten hassu väite. Tyttäreni tuli melkein heti raskaaksi, kun muutti kotoa pois. Ja lastenlapsia tulee aina vaan lisää! Eli nyt näyttäisi siltä, että niitä lapsia "pyörii ikuisesti helmoissa".

No älä sitten pety kun ihmiset muuttavat työn tai rakkauden perässä muualle. Todella monille se isovanhempien luona käyminen on enemmän pakollinen paha kuin ilo tässä nykyajan kiireisessä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnes ovat yli 40 v,  kunnes ystävät tulevat mummoiksi tai itseä vanhemmat sukulaiset kuolevat yksi toisensa jälkeen, eivät lapsettomat ole enää onnellisimpia.

Ei tämä ongelma koske enää nykypolvea koska lapsettomia on yhä enemmän. Olen noin 30v nainen ja ystävistäni iso osa on vapaaehtoisesti (ja pieni osa tahtomattaan) lapsettomia. Kaksi on jo teettänyt sterilisaationkin. En näe siis kovin isoa todennäköisyyttä sille että jäisin yksin ystävien "mummoutuessa". Ja vaikka niin kävisikin niin onhan minulla mies, sisarukset, koira ja koko maailma nähtävänä.

Mihin tahalleen lapseton tarvitsee miestä?

Elämänkumppaniksi

Eikö sellaiseksi riittäisi vaikka kilpikonna?

Ei, mutta lapsen korvaajaksi riittäisi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän sen näkee jo täällä AV:llä, että perheellisillä on paljon enemmän ongelmia. Lasten sairaudet, kouluhuolet jne. saati inhottavat puolisot. Hyvin harva täällä kertoo edes toiselle vastatessaan mitään hienoja käytännön tekoja tai ajatuksia omista miehistään, vaan suurimmalla osalla on huono puoliso.

Naimaton ja tai lapseton on ymmärtänyt säästää itsensä moiselta kohtalolta :)

Voisiko tämä havaintosi selittyä sillä, että lapsellisia ihmisiä on enemmän kuin lapsettomia? He sitten kirjoittavar elämänsä haasteista määrällisesti enemmän?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Et ole järin viisas etkä looginen. Tottakai minulla on kokemusta molemmista. Olin lapseton nainen 29-vuotiaaksi asti. Siitä eteenpäin äiti, ja nyt vielä mummo. Ja voin sanoa, että olen sitä onnellisempi mitä enemmän on lapsia ja lastenlapsia. Ja lemmikkejä vielä päälle. Lapsettomana sain elää itsekästä elämää tuhlaillen ja matkustaen, mutta olisihan se ollut pidemmän päälle tylsää.

Lapsia tehdään silkkasta itsekyydestä omiin narsistisiin tarpeisiin tyydyttämää ruumiillisen läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyttä ja tylsyyttä, lohduttamaan masennusta, toteuttamaan omia toteutumattomia unelmia.

Olen aina ihmetellyt miksi äiti haluaa, että lapsi katsoo kun hän kuolee, mutta lapsi joutuu kuolemaan ilman äitiä (Siis eliniänodotteen mukaan). Kun tietää itse mitä on elää ja vain kuolema odottaa niin miksi synnyttäisi ketään toistamaan samaa? Suurin osa tekee lapset vain helpottaakseen omaa elämäänsä eikä todellakaan ajattele lapsensa parasta. Jos rakastaa lastaan niin jättää sen lapsen tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Kyllähän lapsia hankkineet ovat kokeneet sen millaista on elää ilman lapsia. Harvalla ne muksut teininä jo tupsahtaa mukaan kuvioihin. Vaikka tiedetään lapsettomuuden edut, silti osa ihmisistä päättää hankkia lapsia.

No ei se kyllä ihan näin ole. Olen 47-vuotias lapseton. Täytyy sanoa, että minun elämäni 25-vuotiaana lapsettomana oli täysin erilaista mitä tänään. Silloin juostiin festareilla, baareissa jne. nyt en jaksa edes valvoa yli yhdentoista. Kyllä elämä muuttuu iän mukana, joten et sinä tiedä millaista on 47-vuotiaan lapsettoman elämä.

Mutta voisit juosta festareilla ja baareissa halutessasi. Onko lapsettomuus tekosyysi antaa itsensä tupsahtaa vai miten ajattelet tämän ikäänrymisesi muuttaneen elämääsi lapsettomana? Vai tarkoitatko, että kadut nyt valintasi kun ei muutenkaan jaksa riekkua?

Itse tykkään siitä, että elämässäni on vaihtelevia vaiheita tuomassa. Olen nyt 45 ja lapseni täytti juuri 18, joten sitä ns. omaa aikaa minulla on taas loputtomasti. Tuohon 18 vuoteen mahtuu aivan käsittämätön määrä asioita, tapahtumia ja ihmisiä. Joskus oli raskaita juttuja ja työlästä nyt tietysti ajoittain ainakin. Silti olen äärettömän kiitollinen, että sain kokea sen kaiken. Päällimmäisenä mielessä on joka tapauksessa ne positiiviset ja iloiset asiat. Lapseni on myös ihan huipputyyppi, hänen kanssa on hauska olla.

Lapsettomat missaavat tämän kaiken eikä vastaavaa kokemusta voi saada mistään muusta. Enkä usko etttä ikävuosina 27-45 olisin kuitenkaan mitään Nobelia saanut, vaan käynyt töissä ja harrastanut, lomilla käynyt matkoilla. Sitä samaa tein koko ajan ja nyt vasta jatkossa teenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Et ole järin viisas etkä looginen. Tottakai minulla on kokemusta molemmista. Olin lapseton nainen 29-vuotiaaksi asti. Siitä eteenpäin äiti, ja nyt vielä mummo. Ja voin sanoa, että olen sitä onnellisempi mitä enemmän on lapsia ja lastenlapsia. Ja lemmikkejä vielä päälle. Lapsettomana sain elää itsekästä elämää tuhlaillen ja matkustaen, mutta olisihan se ollut pidemmän päälle tylsää.

Minusta on hassua että lapsettomia ajatellaan itsekkäinä. Sehän tarkoittaa sitä, että lasten tekeminen on jotenkin epäitsekäs teko, jota se ei tietenkään ole. Epäitsekästä olisi adoptoida orpoja Romaniasta.

Tämä. Etenkin miehet levittävät siementään joka kohtuun, vaikka maailmassa on paljon adoptiota odottavia lapsia. Kaikilta miehiltä tulee vain vastaus, että lapsen pitää olla oma. Miksi ihmeessä?

En pidä lapsettomia naisia sen itsekkäämpänä kuin äitejäkään, mutta sitä en ymmärrä, mikä tarve näillä vela-ihmisillä on julistaa, kuinka ovat älykkäämpiä, onnellisempia ja kaikin puolin parempia ihmisiä.

Onneksi mulla oli 3 lapsetonta isotätiä, että näin jo lapsena, millaista sellainen elämä on. Tosin heidän sulhasensa oli vienyt sota...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnes ovat yli 40 v,  kunnes ystävät tulevat mummoiksi tai itseä vanhemmat sukulaiset kuolevat yksi toisensa jälkeen, eivät lapsettomat ole enää onnellisimpia.

Ei tämä ongelma koske enää nykypolvea koska lapsettomia on yhä enemmän. Olen noin 30v nainen ja ystävistäni iso osa on vapaaehtoisesti (ja pieni osa tahtomattaan) lapsettomia. Kaksi on jo teettänyt sterilisaationkin. En näe siis kovin isoa todennäköisyyttä sille että jäisin yksin ystävien "mummoutuessa". Ja vaikka niin kävisikin niin onhan minulla mies, sisarukset, koira ja koko maailma nähtävänä.

Mihin tahalleen lapseton tarvitsee miestä?

Hassu kysymys, vaikka provo onkin niin vastataan nyt silti. Mies on hyvä ystävä, elämänkumppani, arjen tuki ja turva, seksuaalinen partneri ja kliseisesti sanottuna se elämän rakkaus. Jos sinulle miehen ainoa kriteeri on lasten siittäminen niin sääliksi käy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnes ovat yli 40 v,  kunnes ystävät tulevat mummoiksi tai itseä vanhemmat sukulaiset kuolevat yksi toisensa jälkeen, eivät lapsettomat ole enää onnellisimpia.

Ei tämä ongelma koske enää nykypolvea koska lapsettomia on yhä enemmän. Olen noin 30v nainen ja ystävistäni iso osa on vapaaehtoisesti (ja pieni osa tahtomattaan) lapsettomia. Kaksi on jo teettänyt sterilisaationkin. En näe siis kovin isoa todennäköisyyttä sille että jäisin yksin ystävien "mummoutuessa". Ja vaikka niin kävisikin niin onhan minulla mies, sisarukset, koira ja koko maailma nähtävänä.

Mihin tahalleen lapseton tarvitsee miestä?

Elämänkumppaniksi

Eikö sellaiseksi riittäisi vaikka kilpikonna?

Eikä sellaisen voisi hankkia myös lapsen sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Et ole järin viisas etkä looginen. Tottakai minulla on kokemusta molemmista. Olin lapseton nainen 29-vuotiaaksi asti. Siitä eteenpäin äiti, ja nyt vielä mummo. Ja voin sanoa, että olen sitä onnellisempi mitä enemmän on lapsia ja lastenlapsia. Ja lemmikkejä vielä päälle. Lapsettomana sain elää itsekästä elämää tuhlaillen ja matkustaen, mutta olisihan se ollut pidemmän päälle tylsää.

Lapsia tehdään silkkasta itsekyydestä omiin narsistisiin tarpeisiin tyydyttämää ruumiillisen läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyttä ja tylsyyttä, lohduttamaan masennusta, toteuttamaan omia toteutumattomia unelmia.

Olen aina ihmetellyt miksi äiti haluaa, että lapsi katsoo kun hän kuolee, mutta lapsi joutuu kuolemaan ilman äitiä (Siis eliniänodotteen mukaan). Kun tietää itse mitä on elää ja vain kuolema odottaa niin miksi synnyttäisi ketään toistamaan samaa? Suurin osa tekee lapset vain helpottaakseen omaa elämäänsä eikä todellakaan ajattele lapsensa parasta. Jos rakastaa lastaan niin jättää sen lapsen tekemättä.

Millä tavalla kuvittelet lasten helpottavan kenenkään elämään. Pikemmin se on taloudellinen ja henkinen uhraus tulevaisuuden , jota itse ei koe, hyväksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hassua että lapsettomia ajatellaan itsekkäinä. Sehän tarkoittaa sitä, että lasten tekeminen on jotenkin epäitsekäs teko, jota se ei tietenkään ole. Epäitsekästä olisi adoptoida orpoja Romaniasta.

Tämä. Etenkin miehet levittävät siementään joka kohtuun, vaikka maailmassa on paljon adoptiota odottavia lapsia. Kaikilta miehiltä tulee vain vastaus, että lapsen pitää olla oma. Miksi ihmeessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Kyllä minä ihan olin lapseton 35 vuotta ennenkuin olinkin sitten lapsellinen. Merkityksetöntä elämää oli ennen lapsia.

Mutta toi onkin niin säälittävää. Pitäisin elämääni todella kurjana jos elämäni ainut merkitys olisi lapset, todella surullista että ei ole omaa elämää. Lapset kun ei ikuisesti pyöri sinun helmoissa.

Tää on muuten hassu väite. Tyttäreni tuli melkein heti raskaaksi, kun muutti kotoa pois. Ja lastenlapsia tulee aina vaan lisää! Eli nyt näyttäisi siltä, että niitä lapsia "pyörii ikuisesti helmoissa".

No älä sitten pety kun ihmiset muuttavat työn tai rakkauden perässä muualle. Todella monille se isovanhempien luona käyminen on enemmän pakollinen paha kuin ilo tässä nykyajan kiireisessä maailmassa.

Siksi käynkin itse heidän luonaan...

Vierailija kirjoitti:

Se ei tarkoita, että kaikki lapsettomat ovat kaikkia lapsia saaneita onnellisempia. 

Ei tietenkään. Ihan samoin kuin tutkimukset siitä, että lapsia ja lapsenlapsia saaneet ovat vanhempina keskimäärin onnellisempia kuin ruuhkavuosinaan ei tarkoita, että kaikki lapsia ja lapsenlapsia saaneet olisivat.

Ylipäätään mikään tilastollinen yleistys ei yleensä päde kaikkiin yksittäistapauksiin. Asiat, jotka pätevät, ovat yleensä niin triviaaleja, ettei niitä pahemmin kannata tutkia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kunnes ovat yli 40 v,  kunnes ystävät tulevat mummoiksi tai itseä vanhemmat sukulaiset kuolevat yksi toisensa jälkeen, eivät lapsettomat ole enää onnellisimpia.

Ei tämä ongelma koske enää nykypolvea koska lapsettomia on yhä enemmän. Olen noin 30v nainen ja ystävistäni iso osa on vapaaehtoisesti (ja pieni osa tahtomattaan) lapsettomia. Kaksi on jo teettänyt sterilisaationkin. En näe siis kovin isoa todennäköisyyttä sille että jäisin yksin ystävien "mummoutuessa". Ja vaikka niin kävisikin niin onhan minulla mies, sisarukset, koira ja koko maailma nähtävänä.

Mihin tahalleen lapseton tarvitsee miestä?

Elämänkumppaniksi

Eikö sellaiseksi riittäisi vaikka kilpikonna?

Eikä sellaisen voisi hankkia myös lapsen sijaan?

Ei. En tahtonut kilpikonnaa, vaan lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Et ole järin viisas etkä looginen. Tottakai minulla on kokemusta molemmista. Olin lapseton nainen 29-vuotiaaksi asti. Siitä eteenpäin äiti, ja nyt vielä mummo. Ja voin sanoa, että olen sitä onnellisempi mitä enemmän on lapsia ja lastenlapsia. Ja lemmikkejä vielä päälle. Lapsettomana sain elää itsekästä elämää tuhlaillen ja matkustaen, mutta olisihan se ollut pidemmän päälle tylsää.

Minusta on hassua että lapsettomia ajatellaan itsekkäinä. Sehän tarkoittaa sitä, että lasten tekeminen on jotenkin epäitsekäs teko, jota se ei tietenkään ole. Epäitsekästä olisi adoptoida orpoja Romaniasta.

En pidä lapsettomia naisia sen itsekkäämpänä kuin äitejäkään, mutta sitä en ymmärrä, mikä tarve näillä vela-ihmisillä on julistaa, kuinka ovat älykkäämpiä, onnellisempia ja kaikin puolin parempia ihmisiä.

Missä he sellaista julistavat? Onnellisuudesta kertoo ihan tutkimus.

Niin kertoo, tutkimus kertoo sen että perheelliset ovat veloja onnellisempia vanhetessaan. Aloitus julistaa "lapsettomat ovat onnellisempia" tarkentamatta missä elämänvaiheessa. Väärä julistus, miksi siihen on tarvetta? Alkaako oma valinta kaduttaa vai miksi sitä pitää markkinoida parempana? Kun ei tutkitusti ole sen parempi valinta kuin äitiys. Ainakaan onnellisuuden kannalta.

Tietenkään vapaaehtoisesti lapseton tuskin olisi sen onnellisempi saadessaan lapsia. Muttei myöskään lapsettomuuden ansiosta äitejä onnellisempi. Lapsia toivova taas on usein kaikista onnettomin jäädessään tahattomasti lapsettomaksi. Ja ne perheelliset naiset ovat kaikista onnellisimpia vanhetessaan. Keskimäärin. Näin kertoo tutkimuskin.

-eri

Vapaaehtoisesti lapsettomuus on kuitenkin aika uusi ilmiö, ainakin tässä mittakaavassa. Tällä hetkellä lapsettomat vanhukset ovatkin todennäköisesti tahtomattaan lapsettomia ja se heijastuu heidän onnellisuuteensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Kyllä minä ihan olin lapseton 35 vuotta ennenkuin olinkin sitten lapsellinen. Merkityksetöntä elämää oli ennen lapsia.

Mutta toi onkin niin säälittävää. Pitäisin elämääni todella kurjana jos elämäni ainut merkitys olisi lapset, todella surullista että ei ole omaa elämää. Lapset kun ei ikuisesti pyöri sinun helmoissa.

Tää on muuten hassu väite. Tyttäreni tuli melkein heti raskaaksi, kun muutti kotoa pois. Ja lastenlapsia tulee aina vaan lisää! Eli nyt näyttäisi siltä, että niitä lapsia "pyörii ikuisesti helmoissa".

Just tätä yksi tuttava kirosi. Kun sai omat lapset pois nurkista ja sitä yhteistä aikaa tuli niitä lapsenlapsia. Nyt masentuneen tyttären lapsi käytännössä asuu isovanhemmilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun eivät mitään mistään tiedä.

Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.

Et ole järin viisas etkä looginen. Tottakai minulla on kokemusta molemmista. Olin lapseton nainen 29-vuotiaaksi asti. Siitä eteenpäin äiti, ja nyt vielä mummo. Ja voin sanoa, että olen sitä onnellisempi mitä enemmän on lapsia ja lastenlapsia. Ja lemmikkejä vielä päälle. Lapsettomana sain elää itsekästä elämää tuhlaillen ja matkustaen, mutta olisihan se ollut pidemmän päälle tylsää.

Lapsia tehdään silkkasta itsekyydestä omiin narsistisiin tarpeisiin tyydyttämää ruumiillisen läheisyyden kaipuuta, poistamaan yksinäisyyttä ja tylsyyttä, lohduttamaan masennusta, toteuttamaan omia toteutumattomia unelmia.

Olen aina ihmetellyt miksi äiti haluaa, että lapsi katsoo kun hän kuolee, mutta lapsi joutuu kuolemaan ilman äitiä (Siis eliniänodotteen mukaan). Kun tietää itse mitä on elää ja vain kuolema odottaa niin miksi synnyttäisi ketään toistamaan samaa? Suurin osa tekee lapset vain helpottaakseen omaa elämäänsä eikä todellakaan ajattele lapsensa parasta. Jos rakastaa lastaan niin jättää sen lapsen tekemättä.

Millä tavalla kuvittelet lasten helpottavan kenenkään elämään. Pikemmin se on taloudellinen ja henkinen uhraus tulevaisuuden , jota itse ei koe, hyväksi.

En minä koe vaan kerron miten muut ovat perustelleet lasten hankkimista. "On joku joka huolehtii kun tulee vanhaksi" on hyvin yleinen vastaus. Huolehtii ennen hoitokotiaikaa, huolehtii hoitokotiin, huolehtii hautajaiset jne. "Turvataan" sitä omaa vanhuutta ja lääkitään juurikin sitä omaa yksinäisyyden pelkoa ja poistetaan tylsyyttä. Tehdään perhe, ettei tarvitsisi olla yksin.. Ei se ole mikään syy tehdä lapsia.

Kyllä tuntuu näin lapsettomana miehenäkin, että paljon onnellisempi olen kuin kaverit joilla on lapsia. Kokoajan hirveä stressi ja kiire. Koskaan ei tunnu olevan aikaa omille harrastuksille ja menoille.

Ennen halusin perheen, nykyään kyllä miettinyt, että ei taida olla sittenkään mun juttu. Ei ole kyllä parisuhdettakaan ja ikääkin alkaa olla joten ei kovin ajankohtaista.

M37