Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mtv: lapsettomat naiset ovat onnellisimpia
Kommentit (352)
virhe kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun olin pieni, äiti sanoi minulle usein että olen hänen suurin onnensa.
Minun adoptioäitini sanoi usein, että olen hänen elämänsä virhe.
Siis oikeasti, en provoa. Tältä pohjalta olen sitten tullut itse äidiksi, ja käynyt läpi omaa lapsuutta samalla, kun olen kasvanut omaan äitiyteen. Koko ajan sisintäni repii ristiriidat: onko minulla tähän oikeasti edes oikeutta? Synnyttää lisää juurettomia lapsia (ei yhteyttä bio- eikä adoptiosukuun), olla äiti vaikka olen rikkinäinen ihminen. Voinko todella olla tätä ja olla samaan aikaan itse äitieni hylkäämä?
Pyöritän perhearkea välillä yksin, sillä mieheni luo uraa. Annan sen hänelle, koska minusta ei ole työelämään. Samalla yritän kasvattaa lapsiani niin, että he näkisivät maailman avoimena paikkana heille, ja niin, että he uskaltaisivat unelmoida ja ajatella, että mikä vain on mahdollista.
Olen ilman omia tukiverkkoja, ja huomaan että olen mieluumminkin ilman niitä ja ilman kavereita, sillä ajaudun kerta toisensa jälkeen kuuntelijan ja tukijan rooliin. Enää en jaksa. Tämä on minun elämäni, minä en tue enää muita kuin omiani. Minä olisin ansainnut saada rakkautta ja tukea lapsena, mutta se sijaan kasvatin itse itseni ja olin aikuisuuden kynnyksellä mielenterveysongelmainen raakile joka ei edes osannut olla ihmisten kanssa.
Sinä olet lapsiesi juuret. Älä aliarvioi itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko nää lapsettomuutta ylistävät naiset vauva-palstalla (!) samoja, jotka nillittää täällä, kun ihmiset juhlivat yhdessä (mm-kultaa)?
No en tiedä mistään ylistämisestä, vaikka lapseton olenkin. Olin tosin juhlimassa mm-kultaa eilen. 43v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään siitä, että elämässäni on vaihtelevia vaiheita tuomassa. Olen nyt 45 ja lapseni täytti juuri 18, joten sitä ns. omaa aikaa minulla on taas loputtomasti. Tuohon 18 vuoteen mahtuu aivan käsittämätön määrä asioita, tapahtumia ja ihmisiä. Joskus oli raskaita juttuja ja työlästä nyt tietysti ajoittain ainakin. Silti olen äärettömän kiitollinen, että sain kokea sen kaiken. Päällimmäisenä mielessä on joka tapauksessa ne positiiviset ja iloiset asiat. Lapseni on myös ihan huipputyyppi, hänen kanssa on hauska olla.
Lapsettomat missaavat tämän kaiken eikä vastaavaa kokemusta voi saada mistään muusta. Enkä usko etttä ikävuosina 27-45 olisin kuitenkaan mitään Nobelia saanut, vaan käynyt töissä ja harrastanut, lomilla käynyt matkoilla. Sitä samaa tein koko ajan ja nyt vasta jatkossa teenkin.
En missaa sillä tapaan vapaaehtoistyössäni tavattoman upeita lapsia ja nuoria, jotka aidosti kaipaa välittämistä ja läsnäoloa. Sillä kaikille lapsille ei ole suotu edes sitä suht normaalia lapsuutta. Enkä usko, että minulla olisi antaa heille tätä kaikkea voimaavaraa, jos minulla olisi omia lapsia. Enkä voisi edes kuvitella haikailevani omien lasten perään, kun tuolla on kuitenkin tavaton määrä lapsia ja nuoria vailla kodin turvaa ja hoivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään siitä, että elämässäni on vaihtelevia vaiheita tuomassa. Olen nyt 45 ja lapseni täytti juuri 18, joten sitä ns. omaa aikaa minulla on taas loputtomasti. Tuohon 18 vuoteen mahtuu aivan käsittämätön määrä asioita, tapahtumia ja ihmisiä. Joskus oli raskaita juttuja ja työlästä nyt tietysti ajoittain ainakin. Silti olen äärettömän kiitollinen, että sain kokea sen kaiken. Päällimmäisenä mielessä on joka tapauksessa ne positiiviset ja iloiset asiat. Lapseni on myös ihan huipputyyppi, hänen kanssa on hauska olla.
Lapsettomat missaavat tämän kaiken eikä vastaavaa kokemusta voi saada mistään muusta. Enkä usko etttä ikävuosina 27-45 olisin kuitenkaan mitään Nobelia saanut, vaan käynyt töissä ja harrastanut, lomilla käynyt matkoilla. Sitä samaa tein koko ajan ja nyt vasta jatkossa teenkin.
En missaa sillä tapaan vapaaehtoistyössäni tavattoman upeita lapsia ja nuoria, jotka aidosti kaipaa välittämistä ja läsnäoloa. Sillä kaikille lapsille ei ole suotu edes sitä suht normaalia lapsuutta. Enkä usko, että minulla olisi antaa heille tätä kaikkea voimaavaraa, jos minulla olisi omia lapsia. Enkä voisi edes kuvitella haikailevani omien lasten perään, kun tuolla on kuitenkin tavaton määrä lapsia ja nuoria vailla kodin turvaa ja hoivaa.
Kiva kerrankin kuulla ei-lapsivihamielisestä velasta (?).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nää lapsettomuutta ylistävät naiset vauva-palstalla (!) samoja, jotka nillittää täällä, kun ihmiset juhlivat yhdessä (mm-kultaa)?
Ai lapsiperheetkö ne siellä Mantalla polski?
Ihmiset juhlii eri tavoin. Nostat nyt vaan esille yhden tavan juhlia. Mantalla kännissä polskivat ei varmasti vieneet seuraavana aamuna lapsia tarhaan ja menneet itse töihin.
Nii-in ja ihan varmasti ne alkoholittomat Mantalla polskimattomat lapsettomat jääkiekkofanit juhlivat yhdessä eri tavoin ilman nillittämistä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämähän siinä niiden tekemisessä huolettaakin. Tällä hetkellä kun olisi tilanne, että suhde on vakaa ja ympäriinsä juoksemiset on juostu... mutta mitä jos lapsi onkin täysi kirous?!
Ystävilläni loppui seksi raskauteen, miehet pelkäsivät pökkivänsä vauvaa ja parisuhteet tuskin koskaan palaavat ennalleen. Kannattaisiko tuosta vaan ottaa onkeensa, ettei lasten teko kannata, vaikka se tavallaan kiinnostaisi?
En siis erityisemmin muutenkaan pidä lapsista, mutta haluaisin oman perheen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun eivät mitään mistään tiedä.
Kuten ei tiedä nekään jotka ovat niitä lapsia tehneet...Kummallakaan ryhmällä ei ole sitä kokemuksellista vertailupohjaa mitä se on onni olisi ilman lapsia tai jos niitä lapsia olisi.
Kyllä minä ihan olin lapseton 35 vuotta ennenkuin olinkin sitten lapsellinen. Merkityksetöntä elämää oli ennen lapsia.
Mutta toi onkin niin säälittävää. Pitäisin elämääni todella kurjana jos elämäni ainut merkitys olisi lapset, todella surullista että ei ole omaa elämää. Lapset kun ei ikuisesti pyöri sinun helmoissa.
Tää on muuten hassu väite. Tyttäreni tuli melkein heti raskaaksi, kun muutti kotoa pois. Ja lastenlapsia tulee aina vaan lisää! Eli nyt näyttäisi siltä, että niitä lapsia "pyörii ikuisesti helmoissa".
Just tätä yksi tuttava kirosi. Kun sai omat lapset pois nurkista ja sitä yhteistä aikaa tuli niitä lapsenlapsia. Nyt masentuneen tyttären lapsi käytännössä asuu isovanhemmilla.
Mutta kun äidit ovat onnellisia eivätkä koskaan masentuneita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhön se ole ihan hyvä, että meitä riittää moneen junaan, lapsettomia ja perheellisiä. Sitä parempi mitä useampi saa valita ja on valintaansa tyytyväinen.
- Kolmen onnellinen äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään siitä, että elämässäni on vaihtelevia vaiheita tuomassa. Olen nyt 45 ja lapseni täytti juuri 18, joten sitä ns. omaa aikaa minulla on taas loputtomasti. Tuohon 18 vuoteen mahtuu aivan käsittämätön määrä asioita, tapahtumia ja ihmisiä. Joskus oli raskaita juttuja ja työlästä nyt tietysti ajoittain ainakin. Silti olen äärettömän kiitollinen, että sain kokea sen kaiken. Päällimmäisenä mielessä on joka tapauksessa ne positiiviset ja iloiset asiat. Lapseni on myös ihan huipputyyppi, hänen kanssa on hauska olla.
Lapsettomat missaavat tämän kaiken eikä vastaavaa kokemusta voi saada mistään muusta. Enkä usko etttä ikävuosina 27-45 olisin kuitenkaan mitään Nobelia saanut, vaan käynyt töissä ja harrastanut, lomilla käynyt matkoilla. Sitä samaa tein koko ajan ja nyt vasta jatkossa teenkin.
En missaa sillä tapaan vapaaehtoistyössäni tavattoman upeita lapsia ja nuoria, jotka aidosti kaipaa välittämistä ja läsnäoloa. Sillä kaikille lapsille ei ole suotu edes sitä suht normaalia lapsuutta. Enkä usko, että minulla olisi antaa heille tätä kaikkea voimaavaraa, jos minulla olisi omia lapsia. Enkä voisi edes kuvitella haikailevani omien lasten perään, kun tuolla on kuitenkin tavaton määrä lapsia ja nuoria vailla kodin turvaa ja hoivaa.
Kiva kerrankin kuulla ei-lapsivihamielisestä velasta (?).
Harva vela oikeasti on lapsivihamielinen. Usein vaan kyllästytään siihen jatkuvaan tuputtamiseen ja syiden tivaamiseen, on helpompi vaan valehdella että vihaa (tai sitten vaan alkaa vihaamaan).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nää lapsettomuutta ylistävät naiset vauva-palstalla (!) samoja, jotka nillittää täällä, kun ihmiset juhlivat yhdessä (mm-kultaa)?
Ai lapsiperheetkö ne siellä Mantalla polski?
Ihmiset juhlii eri tavoin. Nostat nyt vaan esille yhden tavan juhlia. Mantalla kännissä polskivat ei varmasti vieneet seuraavana aamuna lapsia tarhaan ja menneet itse töihin.
Nii-in ja ihan varmasti ne alkoholittomat Mantalla polskimattomat lapsettomat jääkiekkofanit juhlivat yhdessä eri tavoin ilman nillittämistä :)
Ilmeisesti en nyt ymmärrä mistä tässä on kyse, mutta me kävimme eilen Kaisaniemenpuistossa isolla porukalla. Siihen kuului lapsettomia ystäviä sekä lapsellisia ystäviä lapsineen. Itse olen lapseton ja olimme kaikki eilen ihan selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ruuhkavuosi-iässä (koska välttyvär ruuhkavuosilta). Ruuhkavuosien jälkeen perheelliset naiset ohittavat lapsettomat onnellisuudessa. Kunhan elää vanhaksi niin lasten teko kannattaa.
Lähde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan älytön tutkimus. Eihän tähän voi edes vastata kuin ne, joilla on kokemusta sekä lapsettomuudesta että lapsista.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän siinä niiden tekemisessä huolettaakin. Tällä hetkellä kun olisi tilanne, että suhde on vakaa ja ympäriinsä juoksemiset on juostu... mutta mitä jos lapsi onkin täysi kirous?!
Ystävilläni loppui seksi raskauteen, miehet pelkäsivät pökkivänsä vauvaa ja parisuhteet tuskin koskaan palaavat ennalleen. Kannattaisiko tuosta vaan ottaa onkeensa, ettei lasten teko kannata, vaikka se tavallaan kiinnostaisi?
En siis erityisemmin muutenkaan pidä lapsista, mutta haluaisin oman perheen.
Noita asioita kannattaa ehdottomasti punnits ennen lapsen tekemistä, ei se ole yhtä auvoa kaikilla eikä pelkkää p*skaakaan, tilanteita pn niin monenlaisia. Yksi tärkeä asia on olla valmis kasvattamaan lapsi yksin, jos jäätkin leskeksi. Yhtä kurjalta jos ei kurjemmalta se kumppanin kuolema tuntuisi lapsettomanakin. Elämää on niin vaikea suunnitella, mutta jos ei ota ainuttakaan riskiä niin ei varmasti ole onnellinen. Teidän tilannettanne en tiedä niin en ota kantaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään siitä, että elämässäni on vaihtelevia vaiheita tuomassa. Olen nyt 45 ja lapseni täytti juuri 18, joten sitä ns. omaa aikaa minulla on taas loputtomasti. Tuohon 18 vuoteen mahtuu aivan käsittämätön määrä asioita, tapahtumia ja ihmisiä. Joskus oli raskaita juttuja ja työlästä nyt tietysti ajoittain ainakin. Silti olen äärettömän kiitollinen, että sain kokea sen kaiken. Päällimmäisenä mielessä on joka tapauksessa ne positiiviset ja iloiset asiat. Lapseni on myös ihan huipputyyppi, hänen kanssa on hauska olla.
Lapsettomat missaavat tämän kaiken eikä vastaavaa kokemusta voi saada mistään muusta. Enkä usko etttä ikävuosina 27-45 olisin kuitenkaan mitään Nobelia saanut, vaan käynyt töissä ja harrastanut, lomilla käynyt matkoilla. Sitä samaa tein koko ajan ja nyt vasta jatkossa teenkin.
Minäkin tykkään eri jaksoista elämässä, ja mulle on todella tärkeää että saan itse valita millaisia ja missä ne jaksot on. Lapset sitovat todella paljon sitä valinnanvaraa, ainakin jos ajattelee lapsensa parasta.
On suht pakko asua lähellä tarhaa ja kouluja, pakko käydä töissä mutta ei liikaa, pakko valita asuinpaikka ylipäätään lapsen edun mukaan. Itse olen esim opiskellut uuden tutkinnon, muuttanut kolmesti kaupunkia ja kerran (tähän mennessä) maata ja toinen kerta suunnitteilla. Olen asunut työpaikan vieressä ja 1.5h matkan päässä, matkustanut puolet työajasta, jne jne. Suurin osa näistä valinnoista olisi joko todella vaikeita, tai lapselle haitallisia, jos olisin lisääntynyt.
Näen siis lapsen hankkimisen ESTEENÄ elämän vaihtelevuudelle, en todellakaan edellytyksenä. Ehkä jos on niin laiska ja mielikuvitukseton henkilö että ilman lasta jumiutuisi tekemään elämänsä yhtä ja samaa, niin lapsi on pakote muutoksille?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hassua että lapsettomia ajatellaan itsekkäinä. Sehän tarkoittaa sitä, että lasten tekeminen on jotenkin epäitsekäs teko, jota se ei tietenkään ole. Epäitsekästä olisi adoptoida orpoja Romaniasta.
Tämä. Etenkin miehet levittävät siementään joka kohtuun, vaikka maailmassa on paljon adoptiota odottavia lapsia. Kaikilta miehiltä tulee vain vastaus, että lapsen pitää olla oma. Miksi ihmeessä?
Koska oma biologinen lapsi on suuremmalla todennäköisyydellä terveempi ja hyvinvoivampi (siihen voi raskausaikana jonkin verran vikuttaa) ja omaan biologiseen lapseen lähes poikkeuksetta kiintyy adoptiolasta syvemmin, samoin lapsi kiintyy syvemmin biologisiin kuin adoptiovanhempiin. Tämö ei tee adoptiosta huonompaa tai epäeettisempää vaihtoehtoa tosella. Mutta enemmän arpapeliä ja siten epämieluismman vaihtoehdon. -nainen
Suomalaisten terveys on verrattaen huonoa. Terveyden kannalta olisi järkevintä adoptoida, että saadaan tervettä geenipohjaa muualta. Outoa, että et pysty kiintymään vieraisiin, onko sinulla sama ongelma oman miehesi kanssa? Et vain pysty kiintymään häneen kun on ihan vieraiden aikaansaama tuotos? Tuo kiintymättömyys on ihan sinun henkilökohtainen ongelmasi.
Höpöhöpö. Kun terve ihminen valitsee lapsen isäksi tarpeeksi erilaisen yksilön, niin geenipohja on yleensä tervettä. Adoptiolapsi on kuin rescue-koira, ylläripaketti, jonka taustoja ei yleensä tunneta. Ehkä poisannettu 1nsestin tulos, jota ei haluta nähdä silmissä tai lapsi, jolta paljastuu sairauksia vasta ajan myötä. Toki huono tuuri voi käydä biologisenkin lapsen kanssa, mutta siihen voi sentään itse vaikuttaa esim. ettei äiti käytä hyymeita.
Olet epäonnistunut äiti mikäli opetat lapsiasi eriarvoistamaan lapsia ja perheitä tuolla tavoin.
Suomalaisilla on muuten kansallissairauksia, joiden esiintyvyys on suurempaa kuin muualla maailmassa. Näitä ovat esimerkiksi selkäsairaudet ja diabetes. "Tyypin 1 diabetes on Suomessa yleisempi kuin missään muussa maassa" https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/diabetes/diabeteksen-yleisyys
Vierailija kirjoitti:
Ihan älytön tutkimus. Eihän tähän voi edes vastata kuin ne, joilla on kokemusta sekä lapsettomuudesta että lapsista.
Ihan jokainen voi vastata onko onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse tykkään siitä, että elämässäni on vaihtelevia vaiheita tuomassa. Olen nyt 45 ja lapseni täytti juuri 18, joten sitä ns. omaa aikaa minulla on taas loputtomasti. Tuohon 18 vuoteen mahtuu aivan käsittämätön määrä asioita, tapahtumia ja ihmisiä. Joskus oli raskaita juttuja ja työlästä nyt tietysti ajoittain ainakin. Silti olen äärettömän kiitollinen, että sain kokea sen kaiken. Päällimmäisenä mielessä on joka tapauksessa ne positiiviset ja iloiset asiat. Lapseni on myös ihan huipputyyppi, hänen kanssa on hauska olla.
Lapsettomat missaavat tämän kaiken eikä vastaavaa kokemusta voi saada mistään muusta. Enkä usko etttä ikävuosina 27-45 olisin kuitenkaan mitään Nobelia saanut, vaan käynyt töissä ja harrastanut, lomilla käynyt matkoilla. Sitä samaa tein koko ajan ja nyt vasta jatkossa teenkin.
En missaa sillä tapaan vapaaehtoistyössäni tavattoman upeita lapsia ja nuoria, jotka aidosti kaipaa välittämistä ja läsnäoloa. Sillä kaikille lapsille ei ole suotu edes sitä suht normaalia lapsuutta. Enkä usko, että minulla olisi antaa heille tätä kaikkea voimaavaraa, jos minulla olisi omia lapsia. Enkä voisi edes kuvitella haikailevani omien lasten perään, kun tuolla on kuitenkin tavaton määrä lapsia ja nuoria vailla kodin turvaa ja hoivaa.
Kiva kerrankin kuulla ei-lapsivihamielisestä velasta (?).
Tai sitten sinä vain luokittelet kaikki velat lapsivihamieliseksi? Yleisesti mainittuja syitä kuintekin on mm maapallon ylikansoittuminen, vauvakuumeen puuttuminen, taloudelliset syyt ja synnytyspelot, eikä lapsiviha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hassua että lapsettomia ajatellaan itsekkäinä. Sehän tarkoittaa sitä, että lasten tekeminen on jotenkin epäitsekäs teko, jota se ei tietenkään ole. Epäitsekästä olisi adoptoida orpoja Romaniasta.
Tämä. Etenkin miehet levittävät siementään joka kohtuun, vaikka maailmassa on paljon adoptiota odottavia lapsia. Kaikilta miehiltä tulee vain vastaus, että lapsen pitää olla oma. Miksi ihmeessä?
Koska oma biologinen lapsi on suuremmalla todennäköisyydellä terveempi ja hyvinvoivampi (siihen voi raskausaikana jonkin verran vikuttaa) ja omaan biologiseen lapseen lähes poikkeuksetta kiintyy adoptiolasta syvemmin, samoin lapsi kiintyy syvemmin biologisiin kuin adoptiovanhempiin. Tämö ei tee adoptiosta huonompaa tai epäeettisempää vaihtoehtoa tosella. Mutta enemmän arpapeliä ja siten epämieluismman vaihtoehdon. -nainen
Suomalaisten terveys on verrattaen huonoa. Terveyden kannalta olisi järkevintä adoptoida, että saadaan tervettä geenipohjaa muualta. Outoa, että et pysty kiintymään vieraisiin, onko sinulla sama ongelma oman miehesi kanssa? Et vain pysty kiintymään häneen kun on ihan vieraiden aikaansaama tuotos? Tuo kiintymättömyys on ihan sinun henkilökohtainen ongelmasi.
Höpöhöpö. Kun terve ihminen valitsee lapsen isäksi tarpeeksi erilaisen yksilön, niin geenipohja on yleensä tervettä. Adoptiolapsi on kuin rescue-koira, ylläripaketti, jonka taustoja ei yleensä tunneta. Ehkä poisannettu 1nsestin tulos, jota ei haluta nähdä silmissä tai lapsi, jolta paljastuu sairauksia vasta ajan myötä. Toki huono tuuri voi käydä biologisenkin lapsen kanssa, mutta siihen voi sentään itse vaikuttaa esim. ettei äiti käytä hyymeita.
Olet epäonnistunut äiti mikäli opetat lapsiasi eriarvoistamaan lapsia ja perheitä tuolla tavoin.
Suomalaisilla on muuten kansallissairauksia, joiden esiintyvyys on suurempaa kuin muualla maailmassa. Näitä ovat esimerkiksi selkäsairaudet ja diabetes. "Tyypin 1 diabetes on Suomessa yleisempi kuin missään muussa maassa" https://thl.fi/fi/web/kansantaudit/diabetes/diabeteksen-yleisyys
Kaikilla kansoilla on geneettisiä heikkouksia.
Miksi tästä asiasta pitää aina kiistellä? Jotkut haluavat lapsia, toiset ei. Onneksi asumme maassa jossa on valinnanvapaus.
Alue: Aihe vapaa
Suomalaisten terveys on verrattaen huonoa. Terveyden kannalta olisi järkevintä adoptoida, että saadaan tervettä geenipohjaa muualta. Outoa, että et pysty kiintymään vieraisiin, onko sinulla sama ongelma oman miehesi kanssa? Et vain pysty kiintymään häneen kun on ihan vieraiden aikaansaama tuotos? Tuo kiintymättömyys on ihan sinun henkilökohtainen ongelmasi.