Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen hankala perhe
28.05.2019 |
Mistähän sitä aloittaisi.. olemme seurustelleet mieheni kanssa viitisen vuotta ja meillä on yksi lapsi.
Alussa tulin ihan hyvin toimeen miehen vanhempien ja siskojen kanssa. Miehellä on myös veli mutta hän ei ole vuosiin ollut "mukana kuvioissa" omasta halustaan. Näin ollen mekään ei pahemmin hänen kanssaan olla tekemisissä.
Minä olen itse hirmu läheinen perheeni kanssa, ja olisin toivonut että voisin olla läheinen myös miehen perheen kanssa. Se on aina ollut mulle tärkeää, ja entisen miesystäväni perheen kanssa näin olikin.
Miehen perhe on kuitenkin suoraansanottuna aika sekaisin, siskot tappelevat keskenään ja suhtautuvat minuun viileästi ja suuttuvat suurinpiirtein siitä jos katson heitä heidän mielestään väärällä tavalla. Miehen vanhemmat puhuvat pahaa yhdestä lapsesta toiselle. Arvostelevat meidän jokaikistä päätöstä ja koskaan eivät sano mitään hyvää. Suhtautuvat ylimielisesti meihin. Tuntuu inhottavalta kun mikään ei koskaan riitä. Oon yrittänyt tehdä kaikkeni miellyttääkseni ja lähentyäkseni heidän kanssa mutta en vaan jaksa enää.
En nyt tiedä mitä tässä edes haen, kai halusin vain avautua. Oon tosi pettynyt siihen että oon joutunut luopumaan siitä ajatuksesta että miehen perhe olisi mulle läheinen. Kun noiden kanssa vaan on niin hankalaa luovia. :( Onkohan kellään muulla kokemusta samasta?
Kommentit (270)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin outoa, että anopin ja miniän on aivan pakko olla lähimpiä bestiksiä??? Kaksi vierasta, tuntematonta ihmistä laitetaan yhteen ja oletusarvona on, että nyt heidän on jaettava kaikki salaisuudet, käytävä matkoilla/shoppailemassa, oltava toistensa kaikkein lähimmät ystävät? Miksi?
Kaikkien KEMIAT eivät vaan sovi yhteen, ihmisissä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kun ei vaan natsaa niin ei!
Voidaan olla ihan asiallisissa hyvissä väleissä, mutta aloittajan kuvailema tilanne, jossa hän ikäänkuin velvoittaa anopin parhaan/läheisimmän ihmisen rooliin vasten toisen tahtoa on lähinnä kummallinen.
Vähän sama juttu kuin pomonne toisi uuden työkaverin ja sanoisi, että nonni, tässä on sun uusi paras ystävä.
Minä olen erittäin hyvissä väleissä anoppini kanssa, hoidan häntä hyvin paljon (muistisairaus), mutta ikinä emme ole olleet "bestiksiä". Olemme olleet oikein hyvissä väleissä, hänellä on olleet ihan omat ystävät, oma vilkas seuraelämä. Olisi ollut suorastaan naurettavaa, jos olisin tunkenut itseni 30 vuotta vanhemmat naisen lähipiiriin :D Minulla on olleet omat ystävät ja hänellä omat. Kaikessa kuitenkin hän/he ovat tukeneet meitä omalla tavallaan taustalla suoden meille omat kuviot.
Joo mutta kun se on usein anoppi joka ko ennakkoon päättä vihata miniää, ilkkua ja nälviä, eristää ja työntää ulkokehälle.
Minäkin olisin halunnut kohteliaat neitraalit välit enkä ylintä ystävyyttä, mutta anopin kanssa ei onnistu MINKÄÄNLAISET VÄLIT kun hän on ennakoon ottanut sen asenteen että rääkkää miniää ja vihaa tätä. Vaikka olisin äiti Amma tai Jeesus niin sekään ei anopille kelaiso, hän kin visusti päätti että inhoaa minua. Ja tämä päätös kerrottiin jo ennen kiin oltiin koskaan edes tavattu.
Ketäpä ei harmittaisi kun näkee miten oma lapsi pilaa elämänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
Minä en ainakaan hoitaisi, jos olisin miniäsi. Koita kestää, että pojallesi hän on kuitenkin tärkeämpi kuin sinä.
Sitähän minä toivon! Että olisivat onnellisia yhdessä eikä niin, että minut vedetään siihen ihmissuhteeseen mukaan miniän toimesta. Eläkööt elämäänsä, toteuttakoot unelmiaan - mutta toivon, että miniä antaa minun olla rauhassa eikä koko ajan tuppaudu elämääni milloin milläkin verukkeella. Hän valitsi poikani, pitäkööt hyvänään, mutta kun minä en ole samassa paketissa pojan kanssa! Minä olen ihan erillinen ihminen oman elämäni kanssa.
Turha sitten niiskuttaa hoivakodissa, kun vieraita ei käy.
Turha myöskään mitään perintöjä odotella.
Wt juntti elämänkoulu anopilla ei ole mitään perintöä, naurattaa jos sillä yrittää kiristää :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Miksi se tyttären suosija saa aina hankalan miniän. Sitähän sanotaan, että mies etsii äitinsä kaltaista naista eli jos anoppi on paska, tarkoittaa se sitä, että miniä on samanlainen.
Susta on kiva selittää asia näin mutta kuvio oli jo niiden LAPSUUDESSA eli jo silloin kun en ollut vielä itse syntynyt. Eli sun mielestä minä aiheutin tän vaikken ollut syntynyt vielä? Ok, melkoista metafysiikkaa.
Miten on niin vaikea tajuta että moni suosii tytärtä. Johan sen näkee avlla kun moni kohkaa että autan vain tytärtäni ja hoidan vain tyttären lapsia kun tulen mummoksi. Monta kauhuanoppia täälläkin tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Mihin tarvitset anoppia synnärillä?
Anoppi pitää aina kutsua synnärille katsomaan vauvaa, jos näin ei tee on anopilla oikeus vihata miniää lopuelämä. Joten on kutsuttu mutta ei ole tullut. Kts ylempi viesti jossa yksi anoppi sanoi että poikien lapsista ei tarvitse tykätä kun niitä ei pääse synnärille katsomaan. Mun anoppi pääsi mutta siltikään ei välitä pojan lapsista.
No täällä päin synnärin puolesta toivotaan ettei oman perheen lisäksi muita vieraita olisi. Eli koskaan ei ole minun eikä miehen vanhempia kutsuttu/ toivottu/ päästetty synnärille. Ennättäväthån ne nähdä lapsen myöhemminkin. Kateus on kyllä kamala asia sisarusten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin outoa, että anopin ja miniän on aivan pakko olla lähimpiä bestiksiä??? Kaksi vierasta, tuntematonta ihmistä laitetaan yhteen ja oletusarvona on, että nyt heidän on jaettava kaikki salaisuudet, käytävä matkoilla/shoppailemassa, oltava toistensa kaikkein lähimmät ystävät? Miksi?
Kaikkien KEMIAT eivät vaan sovi yhteen, ihmisissä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kun ei vaan natsaa niin ei!
Voidaan olla ihan asiallisissa hyvissä väleissä, mutta aloittajan kuvailema tilanne, jossa hän ikäänkuin velvoittaa anopin parhaan/läheisimmän ihmisen rooliin vasten toisen tahtoa on lähinnä kummallinen.
Vähän sama juttu kuin pomonne toisi uuden työkaverin ja sanoisi, että nonni, tässä on sun uusi paras ystävä.
Minä olen erittäin hyvissä väleissä anoppini kanssa, hoidan häntä hyvin paljon (muistisairaus), mutta ikinä emme ole olleet "bestiksiä". Olemme olleet oikein hyvissä väleissä, hänellä on olleet ihan omat ystävät, oma vilkas seuraelämä. Olisi ollut suorastaan naurettavaa, jos olisin tunkenut itseni 30 vuotta vanhemmat naisen lähipiiriin :D Minulla on olleet omat ystävät ja hänellä omat. Kaikessa kuitenkin hän/he ovat tukeneet meitä omalla tavallaan taustalla suoden meille omat kuviot.
Joo mutta kun se on usein anoppi joka ko ennakkoon päättä vihata miniää, ilkkua ja nälviä, eristää ja työntää ulkokehälle.
Minäkin olisin halunnut kohteliaat neitraalit välit enkä ylintä ystävyyttä, mutta anopin kanssa ei onnistu MINKÄÄNLAISET VÄLIT kun hän on ennakoon ottanut sen asenteen että rääkkää miniää ja vihaa tätä. Vaikka olisin äiti Amma tai Jeesus niin sekään ei anopille kelaiso, hän kin visusti päätti että inhoaa minua. Ja tämä päätös kerrottiin jo ennen kiin oltiin koskaan edes tavattu.Ketäpä ei harmittaisi kun näkee miten oma lapsi pilaa elämänsä.
Miten se anoppi voi luulla noin kun ei tunne miniää eikä tiedä siitä mitään? Sen ymmärrän jos tekee päätöksen tutustumisen jälkeen, mutta ennakkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Mihin tarvitset anoppia synnärillä?
Anoppi pitää aina kutsua synnärille katsomaan vauvaa, jos näin ei tee on anopilla oikeus vihata miniää lopuelämä. Joten on kutsuttu mutta ei ole tullut. Kts ylempi viesti jossa yksi anoppi sanoi että poikien lapsista ei tarvitse tykätä kun niitä ei pääse synnärille katsomaan. Mun anoppi pääsi mutta siltikään ei välitä pojan lapsista.
No täällä päin synnärin puolesta toivotaan ettei oman perheen lisäksi muita vieraita olisi. Eli koskaan ei ole minun eikä miehen vanhempia kutsuttu/ toivottu/ päästetty synnärille. Ennättäväthån ne nähdä lapsen myöhemminkin. Kateus on kyllä kamala asia sisarusten kesken.
Joskus siihen on aihetta. Anopilla meni välit poikiin kun osti tyttärelleen talon. Siis talon joka maksoi 259ke, pojat ei saaneet mitään.
Menikö reilusti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Miksi se tyttären suosija saa aina hankalan miniän. Sitähän sanotaan, että mies etsii äitinsä kaltaista naista eli jos anoppi on paska, tarkoittaa se sitä, että miniä on samanlainen.
Susta on kiva selittää asia näin mutta kuvio oli jo niiden LAPSUUDESSA eli jo silloin kun en ollut vielä itse syntynyt. Eli sun mielestä minä aiheutin tän vaikken ollut syntynyt vielä? Ok, melkoista metafysiikkaa.
Miten on niin vaikea tajuta että moni suosii tytärtä. Johan sen näkee avlla kun moni kohkaa että autan vain tytärtäni ja hoidan vain tyttären lapsia kun tulen mummoksi. Monta kauhuanoppia täälläkin tulossa.
Onhan se aivan selvä asia, että tytär ja hänen lapsensa ovat läheisemmät kuin täysin vieraan randomin naisen. Eihän niistä tiedä onko edes sukua mitenkään. Vaikeathan nämä suhteet tuntuvat olevan. Pitäisi auttaa ja tukea ja yhtäaikaa ei saa mihinkään puuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Mihin tarvitset anoppia synnärillä?
Anoppi pitää aina kutsua synnärille katsomaan vauvaa, jos näin ei tee on anopilla oikeus vihata miniää lopuelämä. Joten on kutsuttu mutta ei ole tullut. Kts ylempi viesti jossa yksi anoppi sanoi että poikien lapsista ei tarvitse tykätä kun niitä ei pääse synnärille katsomaan. Mun anoppi pääsi mutta siltikään ei välitä pojan lapsista.
No täällä päin synnärin puolesta toivotaan ettei oman perheen lisäksi muita vieraita olisi. Eli koskaan ei ole minun eikä miehen vanhempia kutsuttu/ toivottu/ päästetty synnärille. Ennättäväthån ne nähdä lapsen myöhemminkin. Kateus on kyllä kamala asia sisarusten kesken.
Sulla on sit viisas anoppi, kaikilla ei ole, näissä ketjuissa monesti anopit katkeria kun ei päässeet pojan lasta synnärille katsomaan. Sillä ”perustelevat” miksi tyttären lapset on rakkampia ja miksi voi hoitaa vain tyttären lapsia - niitä kun sai käydä jo synnärillä katsomassa :)
Vierailija kirjoitti:
Anopeille tiedoksi. Ne poikanne näkevät kyllä epäreiluutenne ja ilkeytenne ja sen että kohtelette törkeästi miniää. Seurauksena poianne inhoavat teitä ja vain kohteliaisuudesta teeskentelevät sen verran että välillä kylässä käydään.
Tämä tulee eteenne vielä. Poikanne eivät auta mitenkään tektä vanhuksina kun olete olleet epäreiluja ja ette välittäneet pojan perheestä. Varmaan se unelmatytär hoitaa teodät paskavaippavaiheessa sitten kin on niin ihana ja erinomainen kaikessa.
Mikä ihme tää hoitokommentijuttu on kun nousee esiin näissä keskusteluissa aina :)
Itse en tunne yhtäkään tytärtä, poikaa, vävyä tai miniää joka hoitaisi ikääntyviä isovanhempia siinä vaiheessa kun vaipat tulee kuvioihin. Toki tilapäisesti voi pestä ja vaihtaa jos vanhus on juuri käymässä kylässä, mutta kyllä yleensä sen hoivatyön tekee ammattilainen.
Yleisempää taitaa olla, että ikääntyvän puoliso hoitaa niin kauan kun pystyy hoitamaan.
Ps. Mulle kävisi oikein hyvin anoppi jonka kanssa olisi etäiset mutta ystävälliset välit versus nykyinen tilanne, kun on anoppi joka haluaa olla ja kuvittelee olevansa samaa perhettä mutta on niin huonokäytöksinen, että en pysty edes teeskentelemään ystävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Mihin tarvitset anoppia synnärillä?
Anoppi pitää aina kutsua synnärille katsomaan vauvaa, jos näin ei tee on anopilla oikeus vihata miniää lopuelämä. Joten on kutsuttu mutta ei ole tullut. Kts ylempi viesti jossa yksi anoppi sanoi että poikien lapsista ei tarvitse tykätä kun niitä ei pääse synnärille katsomaan. Mun anoppi pääsi mutta siltikään ei välitä pojan lapsista.
No täällä päin synnärin puolesta toivotaan ettei oman perheen lisäksi muita vieraita olisi. Eli koskaan ei ole minun eikä miehen vanhempia kutsuttu/ toivottu/ päästetty synnärille. Ennättäväthån ne nähdä lapsen myöhemminkin. Kateus on kyllä kamala asia sisarusten kesken.
Joskus siihen on aihetta. Anopilla meni välit poikiin kun osti tyttärelleen talon. Siis talon joka maksoi 259ke, pojat ei saaneet mitään.
Menikö reilusti?
Meni. Jokaiselle tarpeensa mukaan. Talon lasketaan perinnönjaossa tyttären ennakkoperinnöksi. Mutta kai oletat sinulle vieraiden ihmisten antavan sinulle jotain?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin outoa, että anopin ja miniän on aivan pakko olla lähimpiä bestiksiä??? Kaksi vierasta, tuntematonta ihmistä laitetaan yhteen ja oletusarvona on, että nyt heidän on jaettava kaikki salaisuudet, käytävä matkoilla/shoppailemassa, oltava toistensa kaikkein lähimmät ystävät? Miksi?
Kaikkien KEMIAT eivät vaan sovi yhteen, ihmisissä sinänsä ei ole mitään vikaa, mutta kun ei vaan natsaa niin ei!
Voidaan olla ihan asiallisissa hyvissä väleissä, mutta aloittajan kuvailema tilanne, jossa hän ikäänkuin velvoittaa anopin parhaan/läheisimmän ihmisen rooliin vasten toisen tahtoa on lähinnä kummallinen.
Vähän sama juttu kuin pomonne toisi uuden työkaverin ja sanoisi, että nonni, tässä on sun uusi paras ystävä.
Minä olen erittäin hyvissä väleissä anoppini kanssa, hoidan häntä hyvin paljon (muistisairaus), mutta ikinä emme ole olleet "bestiksiä". Olemme olleet oikein hyvissä väleissä, hänellä on olleet ihan omat ystävät, oma vilkas seuraelämä. Olisi ollut suorastaan naurettavaa, jos olisin tunkenut itseni 30 vuotta vanhemmat naisen lähipiiriin :D Minulla on olleet omat ystävät ja hänellä omat. Kaikessa kuitenkin hän/he ovat tukeneet meitä omalla tavallaan taustalla suoden meille omat kuviot.
Joo mutta kun se on usein anoppi joka ko ennakkoon päättä vihata miniää, ilkkua ja nälviä, eristää ja työntää ulkokehälle.
Minäkin olisin halunnut kohteliaat neitraalit välit enkä ylintä ystävyyttä, mutta anopin kanssa ei onnistu MINKÄÄNLAISET VÄLIT kun hän on ennakoon ottanut sen asenteen että rääkkää miniää ja vihaa tätä. Vaikka olisin äiti Amma tai Jeesus niin sekään ei anopille kelaiso, hän kin visusti päätti että inhoaa minua. Ja tämä päätös kerrottiin jo ennen kiin oltiin koskaan edes tavattu.Ketäpä ei harmittaisi kun näkee miten oma lapsi pilaa elämänsä.
Ehkä tuo ap:n anoppi haluaisi pitää kohteliaat, etäiset välit sen enempiä miniää rääkkäämättä, mutta miniä haluaa asioita, joita ei voi saada. Miksi anoppi on kamala, jos ei suostu miniän sydänystäväksi? Eikö voisi olla niinkin, että miniä on kamala, jos ei jaa anopin kanssa kaikkia salaisuuksiaan ja vietä kaikkia lomia anoppilassa apuna?
Miten se anoppi voi luulla noin kun ei tunne miniää eikä tiedä siitä mitään? Sen ymmärrän jos tekee päätöksen tutustumisen jälkeen, mutta ennakkoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
Tää on varmaan mun anoppi joka palvoo tytörtään, hoitaa vain tyttären lapsia, vierailee ja soittelee vain tyttärensä kanssa ja kohtelee täysin välipitämättömästi poikiaan ja poikien perheitä. Selitykset kuulostaa just samalta. Tiedoksesi, poikasi pitäät toimintaasi epäreiluna ja inhoavat ja halveksuvat sinua. Vaikket oma amoppi olekaan niin kohdallasi voi olla samoin. Suosiminen kostautuu vielä.
Minulla ei ole lapsenlapsia, joten mistä keksit, että niitä pitää hoitaa? Minulla on lapsellinen miniä, joka haluaa, että meillä on jonkilainen äiti-tytär -suhde, jossa kerromme toisillemme salaisuuksia, käymme yhdessä shoppailemassa, harrastamme jotain kivaa yhdessä, vietämme paljon aikaa yhdessä matkustellen jne. Ongelmana on se, että en tee tuollaisia asioita edes tyttäreni kanssa (poislukien matkustaminen), joten miksi ihmeessä muuttaisin koko elämäni miniän haluamaksi, jotta hän olisi osa perhettä?
Jos poikani pitää epäreiluna sitä, että reissaan tyttäreni kanssa, niin ilman muuta poika on tervetullut mukaan. Toistaiseksi hän on kuitenkin priorisoinut metsästysreissut isänsä kanssa kanssani matkustamisen edelle, mutta en kyllä nyt keksi, miksi hän pitää toimintaani epäreiluna tai inhoaa ja halveksii minua. On kysytty, haluaako lähteä kanssamme vaikka Singaporeen ja vastaus on aina ollut, että ei käy. Tähän asti olen luullut, että miniä ei pidä siitä, että miehensä lähtee matkalle, mutta nyt tajusin, että kyse on halveksunnasta.
Miksihän ihmeessä poikasi haluaisi lähteä kylmän ja itsekkään äitinsä kanssa yhtään mihinkään? Saati Singaporeen? Luulet olevasi niin nokkela ja aikuinen, totuus on että poikasi kyllä huomaa ettet ole mukava hänen puolisolleen. Ja se vaikuttaa teidänkin väleihinne. Luojan kiitos et ole minun anoppini.
Ihmiselle voi olla mukava ja reilu, vaikkei halua häntä "ystäväkseen".
Minulla oli anoppi, joka halusi minusta ystävän. Hän soitteli lähes päivittäin minulle, ei siis pojalleen eli miehelleni, halusi uskoutua salaisuuksissaan ja halusi suunnitella reissuja. Alussa suunnittelinkin hänen kanssaan reissuja, mutta jostain syystä hän perui ne viime hetkellä. Hänellä oli käsittääkseni alkoholiongelma.
Olin mielestäni mukava ja reilu miniä. En kuitenkaan halunnut olla anoppini uskottu. Anoppi ja appeni olivat eronneet mieheni ollessa pieni, olin siis tekemisissä molempien kanssa, joten koin kiusallisena sen, että anoppi selitti entisen puolisonsa eli nykyisen appeni kanssa tapahtuneet seksi- ym. asiat.
Minusta on epäkohteliasta tuppautua. Voi hienovaraisesti tehdä tunnustelua mahdollisen läheisemman suhteen tarjoamiseksi, mutta jos toinen ei siihen tartu, ollaan sitten kohteliaita ja asiallisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Miksi se tyttären suosija saa aina hankalan miniän. Sitähän sanotaan, että mies etsii äitinsä kaltaista naista eli jos anoppi on paska, tarkoittaa se sitä, että miniä on samanlainen.
Susta on kiva selittää asia näin mutta kuvio oli jo niiden LAPSUUDESSA eli jo silloin kun en ollut vielä itse syntynyt. Eli sun mielestä minä aiheutin tän vaikken ollut syntynyt vielä? Ok, melkoista metafysiikkaa.
Miten on niin vaikea tajuta että moni suosii tytärtä. Johan sen näkee avlla kun moni kohkaa että autan vain tytärtäni ja hoidan vain tyttären lapsia kun tulen mummoksi. Monta kauhuanoppia täälläkin tulossa.
Onhan se aivan selvä asia, että tytär ja hänen lapsensa ovat läheisemmät kuin täysin vieraan randomin naisen. Eihän niistä tiedä onko edes sukua mitenkään. Vaikeathan nämä suhteet tuntuvat olevan. Pitäisi auttaa ja tukea ja yhtäaikaa ei saa mihinkään puuttua.
Huomasktteko! ”Vieraan naisen lapset”. Tää on jännä ajatusmalli. Omakon anoppi puhuu aina ”miniän lapset” ihan kuin ne olisi jotain ventovieraan miehen lapsia eikä anopin pojan. Tyttären lapset on toki tyttären, pojan lapset ei sit olekaan pojan vaan miniän.
Näin kun ajattelee onkin se suorastaan oikeutus sille että pojan perheen voi hylätä kokonaan ja olla välittämästä niistä miniän lapsista kun eihän ne ”ventovieraan naisen lapset” oileestaan ole edes sukua. Motä nyt vaan oma poika on isä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Mihin tarvitset anoppia synnärillä?
Anoppi pitää aina kutsua synnärille katsomaan vauvaa, jos näin ei tee on anopilla oikeus vihata miniää lopuelämä. Joten on kutsuttu mutta ei ole tullut. Kts ylempi viesti jossa yksi anoppi sanoi että poikien lapsista ei tarvitse tykätä kun niitä ei pääse synnärille katsomaan. Mun anoppi pääsi mutta siltikään ei välitä pojan lapsista.
No täällä päin synnärin puolesta toivotaan ettei oman perheen lisäksi muita vieraita olisi. Eli koskaan ei ole minun eikä miehen vanhempia kutsuttu/ toivottu/ päästetty synnärille. Ennättäväthån ne nähdä lapsen myöhemminkin. Kateus on kyllä kamala asia sisarusten kesken.
Joskus siihen on aihetta. Anopilla meni välit poikiin kun osti tyttärelleen talon. Siis talon joka maksoi 259ke, pojat ei saaneet mitään.
Menikö reilusti?Meni. Jokaiselle tarpeensa mukaan. Talon lasketaan perinnönjaossa tyttären ennakkoperinnöksi. Mutta kai oletat sinulle vieraiden ihmisten antavan sinulle jotain?
Se EI OLKUT ennakkoperintö vaan lahja josta appikset maksoi lahjaveron. Eli pojat ei saa mitään.
Mua ei kiinnosta niiden perintö, mulla oma itse ostettu ok talo. Muttta näen että miestä harmittaa ja välit meni siinä poikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopeille tiedoksi. Ne poikanne näkevät kyllä epäreiluutenne ja ilkeytenne ja sen että kohtelette törkeästi miniää. Seurauksena poianne inhoavat teitä ja vain kohteliaisuudesta teeskentelevät sen verran että välillä kylässä käydään.
Tämä tulee eteenne vielä. Poikanne eivät auta mitenkään tektä vanhuksina kun olete olleet epäreiluja ja ette välittäneet pojan perheestä. Varmaan se unelmatytär hoitaa teodät paskavaippavaiheessa sitten kin on niin ihana ja erinomainen kaikessa.Mikä ihme tää hoitokommentijuttu on kun nousee esiin näissä keskusteluissa aina :)
Itse en tunne yhtäkään tytärtä, poikaa, vävyä tai miniää joka hoitaisi ikääntyviä isovanhempia siinä vaiheessa kun vaipat tulee kuvioihin. Toki tilapäisesti voi pestä ja vaihtaa jos vanhus on juuri käymässä kylässä, mutta kyllä yleensä sen hoivatyön tekee ammattilainen.
Yleisempää taitaa olla, että ikääntyvän puoliso hoitaa niin kauan kun pystyy hoitamaan.
Ps. Mulle kävisi oikein hyvin anoppi jonka kanssa olisi etäiset mutta ystävälliset välit versus nykyinen tilanne, kun on anoppi joka haluaa olla ja kuvittelee olevansa samaa perhettä mutta on niin huonokäytöksinen, että en pysty edes teeskentelemään ystävää.
Niin totta!!! Nämä paskavaipoista puhuvat miniät tuskin tulevat vaihtamaan yhtäkään vaippaa edes omille vanhemmilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Mihin tarvitset anoppia synnärillä?
Anoppi pitää aina kutsua synnärille katsomaan vauvaa, jos näin ei tee on anopilla oikeus vihata miniää lopuelämä. Joten on kutsuttu mutta ei ole tullut. Kts ylempi viesti jossa yksi anoppi sanoi että poikien lapsista ei tarvitse tykätä kun niitä ei pääse synnärille katsomaan. Mun anoppi pääsi mutta siltikään ei välitä pojan lapsista.
No täällä päin synnärin puolesta toivotaan ettei oman perheen lisäksi muita vieraita olisi. Eli koskaan ei ole minun eikä miehen vanhempia kutsuttu/ toivottu/ päästetty synnärille. Ennättäväthån ne nähdä lapsen myöhemminkin. Kateus on kyllä kamala asia sisarusten kesken.
Joskus siihen on aihetta. Anopilla meni välit poikiin kun osti tyttärelleen talon. Siis talon joka maksoi 259ke, pojat ei saaneet mitään.
Menikö reilusti?Meni. Jokaiselle tarpeensa mukaan. Talon lasketaan perinnönjaossa tyttären ennakkoperinnöksi. Mutta kai oletat sinulle vieraiden ihmisten antavan sinulle jotain?
Heko heko. Itse olisit aivan raivona jos sun vanhemmat ostas sisaruksellesi talon ja sille ei mitään. Tyynesti vaan toteaisit että kaikille tarpeen mukaan, yeah right... kunnon provo.
Mä ainakin inhoan syvästi mun paska anoppia, koskaan ei ole välttänyt lapsenlapsistaan mitenkään. Tulen vierailemaan vanhainkodissa nolla kertaa. Anopin tytär saa hoitaa kaikki vanhuuden hommat kun kaiken avun sai itselleen.
Ne kenellä anoppi on hylännyt pojan perheen: teillä ei ole mitään velvoitetta auttaa anoppia aikanaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Miksi se tyttären suosija saa aina hankalan miniän. Sitähän sanotaan, että mies etsii äitinsä kaltaista naista eli jos anoppi on paska, tarkoittaa se sitä, että miniä on samanlainen.
Susta on kiva selittää asia näin mutta kuvio oli jo niiden LAPSUUDESSA eli jo silloin kun en ollut vielä itse syntynyt. Eli sun mielestä minä aiheutin tän vaikken ollut syntynyt vielä? Ok, melkoista metafysiikkaa.
Miten on niin vaikea tajuta että moni suosii tytärtä. Johan sen näkee avlla kun moni kohkaa että autan vain tytärtäni ja hoidan vain tyttären lapsia kun tulen mummoksi. Monta kauhuanoppia täälläkin tulossa.
Onhan se aivan selvä asia, että tytär ja hänen lapsensa ovat läheisemmät kuin täysin vieraan randomin naisen. Eihän niistä tiedä onko edes sukua mitenkään. Vaikeathan nämä suhteet tuntuvat olevan. Pitäisi auttaa ja tukea ja yhtäaikaa ei saa mihinkään puuttua.
Huomasktteko! ”Vieraan naisen lapset”. Tää on jännä ajatusmalli. Omakon anoppi puhuu aina ”miniän lapset” ihan kuin ne olisi jotain ventovieraan miehen lapsia eikä anopin pojan. Tyttären lapset on toki tyttären, pojan lapset ei sit olekaan pojan vaan miniän.
Näin kun ajattelee onkin se suorastaan oikeutus sille että pojan perheen voi hylätä kokonaan ja olla välittämästä niistä miniän lapsista kun eihän ne ”ventovieraan naisen lapset” oileestaan ole edes sukua. Motä nyt vaan oma poika on isä...
Mistä se anoppi tietää, että oma poika on isä? Eihän se poikakaan voi olla siitä varma.
Ehkä tämäkin asia muuttuu siinä vaiheessa kun isätkin osallistuvat lapsensa ja perheensä arjen pyörittämiseen tasavertaisesti niiden äitien kanssa. Eivätkä ole pelkkiä statisteja ja apureita, vaan hoitavat itse suhteensa esim. Lapsuudenperheeseensä eivätkä ulkoista sitä naisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi teitä tyhmät anopit. Teette oson virheen kun palvotte vain tytärtänne ja hyysäätte vain tyttären perhettä, samalla laiminlyöden poikaanne. Tällä suosimisella ja epäreilulla huomion jakamisella (100% huomiota tyttärelle, 0% pojalle) poraatte omaan polveen.
Juuri tuolla lailla toimien työnnätte pojan ulos elämästä ja loukkaatte poikaa verisesti, loukkausta ei lapsenne unohda koskaan.
Anopilleni kävi just näin, tytär kaikki kaikessa, joka päivä tyttären luona auttamassa ja lapsia hoitamassa, pojalleen ei viitsinyt soittaa kuin kerran vuodessa kun ei se poika niin tärkeä ole ja varsinkaan pojan lapset.
No anoppi jäi leskeksi, tytär erosi ja löysi uuden mieheb jonka luo muutti toiselle puolelle suomea. Leskianoppi yksin märisee ja kaipailee apua ja yrittää soitella pojalle. Poika ei edes vastaa ja miksi pitäisikään, kun äiti hylkäsi ja työnsi pojan 20 vuodeksi ulos omasta elämästään ja hurmos-symbioosista rakkaimman lapsensa eli tyttärensä kanssa.
Anoppi on varmaan tyytyväinen nyt. Kannatti laittaa kaikki satsaukset tyttäreen ja hylätä poika. Not.
Kannattaa muistaa, että tyttären vauvoja on päässyt katsomaan jo sairaalaan, pojan lapset on saanut nähdä vasta ristiäisissä. Vissi ero.
Se, että ei halua olla miniän sydänystävä ei merkitse sitä, etteikö välit poikaan voisi olla hyvät. Aika usein ovatkin, tosin miniän selän takana.
Älä puhu paskaa, meidän tapauksessa anoppi aina kutsuttu synnärille mutta ei ole tullut kin piti auttaa TYTÄRTÄ. Takuutko yhtään että tää suosiminenn oli jo niiden LAPSUUDESSA ja ei miniä aiheuta sotä? Jotkut on paskoja äitejä ja epäreiluja suosijoita.
Mihin tarvitset anoppia synnärillä?
Anoppi pitää aina kutsua synnärille katsomaan vauvaa, jos näin ei tee on anopilla oikeus vihata miniää lopuelämä. Joten on kutsuttu mutta ei ole tullut. Kts ylempi viesti jossa yksi anoppi sanoi että poikien lapsista ei tarvitse tykätä kun niitä ei pääse synnärille katsomaan. Mun anoppi pääsi mutta siltikään ei välitä pojan lapsista.
No täällä päin synnärin puolesta toivotaan ettei oman perheen lisäksi muita vieraita olisi. Eli koskaan ei ole minun eikä miehen vanhempia kutsuttu/ toivottu/ päästetty synnärille. Ennättäväthån ne nähdä lapsen myöhemminkin. Kateus on kyllä kamala asia sisarusten kesken.
Joskus siihen on aihetta. Anopilla meni välit poikiin kun osti tyttärelleen talon. Siis talon joka maksoi 259ke, pojat ei saaneet mitään.
Menikö reilusti?Meni. Jokaiselle tarpeensa mukaan. Talon lasketaan perinnönjaossa tyttären ennakkoperinnöksi. Mutta kai oletat sinulle vieraiden ihmisten antavan sinulle jotain?
Heko heko. Itse olisit aivan raivona jos sun vanhemmat ostas sisaruksellesi talon ja sille ei mitään. Tyynesti vaan toteaisit että kaikille tarpeen mukaan, yeah right... kunnon provo.
Olen lähtenyt lapsuudenkodistani 18 v ja tehnyt valintoja, jotka ovat vieneet minut kauas sieltä. Sisarusteni perheet asuvat siellä samalla seudulla. Tiedän sisarusteni saaneen niin taloudellista tukea( esim. Autoja , lainantakauksia ym )kuin myös esim. Lastenhoito apua enemmän kuin minä perheineni. Mutta mulle tämä on täysin ok ja katson sen olevan omien valintojeni seurausta. Ihan hyvin olemme oman perheen kanssa pärjänneet taloudellisesti, eikä vanhempani voi meiltä voi odottaa jatkuvasti samanlaisia vastapalveluksia kuin joita sisarusteni perheet joutuu tekemään.
Alue: Aihe vapaa
Anoppi pitää aina kutsua synnärille katsomaan vauvaa, jos näin ei tee on anopilla oikeus vihata miniää lopuelämä. Joten on kutsuttu mutta ei ole tullut. Kts ylempi viesti jossa yksi anoppi sanoi että poikien lapsista ei tarvitse tykätä kun niitä ei pääse synnärille katsomaan. Mun anoppi pääsi mutta siltikään ei välitä pojan lapsista.