Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miehen hankala perhe
28.05.2019 |
Mistähän sitä aloittaisi.. olemme seurustelleet mieheni kanssa viitisen vuotta ja meillä on yksi lapsi.
Alussa tulin ihan hyvin toimeen miehen vanhempien ja siskojen kanssa. Miehellä on myös veli mutta hän ei ole vuosiin ollut "mukana kuvioissa" omasta halustaan. Näin ollen mekään ei pahemmin hänen kanssaan olla tekemisissä.
Minä olen itse hirmu läheinen perheeni kanssa, ja olisin toivonut että voisin olla läheinen myös miehen perheen kanssa. Se on aina ollut mulle tärkeää, ja entisen miesystäväni perheen kanssa näin olikin.
Miehen perhe on kuitenkin suoraansanottuna aika sekaisin, siskot tappelevat keskenään ja suhtautuvat minuun viileästi ja suuttuvat suurinpiirtein siitä jos katson heitä heidän mielestään väärällä tavalla. Miehen vanhemmat puhuvat pahaa yhdestä lapsesta toiselle. Arvostelevat meidän jokaikistä päätöstä ja koskaan eivät sano mitään hyvää. Suhtautuvat ylimielisesti meihin. Tuntuu inhottavalta kun mikään ei koskaan riitä. Oon yrittänyt tehdä kaikkeni miellyttääkseni ja lähentyäkseni heidän kanssa mutta en vaan jaksa enää.
En nyt tiedä mitä tässä edes haen, kai halusin vain avautua. Oon tosi pettynyt siihen että oon joutunut luopumaan siitä ajatuksesta että miehen perhe olisi mulle läheinen. Kun noiden kanssa vaan on niin hankalaa luovia. :( Onkohan kellään muulla kokemusta samasta?
Kommentit (270)
Anopeille tiedoksi. Ne poikanne näkevät kyllä epäreiluutenne ja ilkeytenne ja sen että kohtelette törkeästi miniää. Seurauksena poianne inhoavat teitä ja vain kohteliaisuudesta teeskentelevät sen verran että välillä kylässä käydään.
Tämä tulee eteenne vielä. Poikanne eivät auta mitenkään tektä vanhuksina kun olete olleet epäreiluja ja ette välittäneet pojan perheestä. Varmaan se unelmatytär hoitaa teodät paskavaippavaiheessa sitten kin on niin ihana ja erinomainen kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
Tää on varmaan mun anoppi joka palvoo tytörtään, hoitaa vain tyttären lapsia, vierailee ja soittelee vain tyttärensä kanssa ja kohtelee täysin välipitämättömästi poikiaan ja poikien perheitä. Selitykset kuulostaa just samalta. Tiedoksesi, poikasi pitäät toimintaasi epäreiluna ja inhoavat ja halveksuvat sinua. Vaikket oma amoppi olekaan niin kohdallasi voi olla samoin. Suosiminen kostautuu vielä.
Minulla ei ole lapsenlapsia, joten mistä keksit, että niitä pitää hoitaa? Minulla on lapsellinen miniä, joka haluaa, että meillä on jonkilainen äiti-tytär -suhde, jossa kerromme toisillemme salaisuuksia, käymme yhdessä shoppailemassa, harrastamme jotain kivaa yhdessä, vietämme paljon aikaa yhdessä matkustellen jne. Ongelmana on se, että en tee tuollaisia asioita edes tyttäreni kanssa (poislukien matkustaminen), joten miksi ihmeessä muuttaisin koko elämäni miniän haluamaksi, jotta hän olisi osa perhettä?
Jos poikani pitää epäreiluna sitä, että reissaan tyttäreni kanssa, niin ilman muuta poika on tervetullut mukaan. Toistaiseksi hän on kuitenkin priorisoinut metsästysreissut isänsä kanssa kanssani matkustamisen edelle, mutta en kyllä nyt keksi, miksi hän pitää toimintaani epäreiluna tai inhoaa ja halveksii minua. On kysytty, haluaako lähteä kanssamme vaikka Singaporeen ja vastaus on aina ollut, että ei käy. Tähän asti olen luullut, että miniä ei pidä siitä, että miehensä lähtee matkalle, mutta nyt tajusin, että kyse on halveksunnasta.
Miksihän ihmeessä poikasi haluaisi lähteä kylmän ja itsekkään äitinsä kanssa yhtään mihinkään? Saati Singaporeen? Luulet olevasi niin nokkela ja aikuinen, totuus on että poikasi kyllä huomaa ettet ole mukava hänen puolisolleen. Ja se vaikuttaa teidänkin väleihinne. Luojan kiitos et ole minun anoppini.
Siis en ole mukava miniälle, kun en suostu jakamaan kanssaan salaisuuksia, käymään samassa spinning-ryhmässä ja sen jälkeen smoothiella, viettämään jokaista lauantaita shoppaillen ja tarjoamaan lounasta sunnuntaisin?
Kuule, poikani tietää tasan tarkkaan, että en ole mikään paapova kanaemo, joka tottelee jokaista huokausta. Pojalleni olen esimerkki itsenäisestä naisesta, joka osaa olla kohtelias kaikille, mutta ei päästä jokaista elämäänsä. Pitäköön poika vaimonsa ja olkoot yhdessä onnellisia, ei normaali mies kaipaa äitiä perheeseensä kolmanneksi pyöräksi, kuten sinulla tuntuu olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
He he heh, no ei varmasti, rouva Tylytär.
Miniä on lastenlastesi äiti. No, sillähän ei ole mitään merkitystä, koska ei niillä miniän lapsillakaan voi olla sinulle merkitystä. Paras pitää vaan mahdollisimman olemattomat välit ja antaa sille miniälle aina varmuuden vuoksi ja sopivin välein sitä tylytystä, niin pääset lapsenlapsistasikin hyvin eroon.
Epäilen kyllä, ettei juttusi ole tosi. Ei kukaan minä sinnikkäästi vain soittele ja ehdottele yhteisiä aktiviteetteja, jos ne on muutamankin kerran jo torpattu. Kunhan siinä satuilet.
Vierailija kirjoitti:
Anopeille tiedoksi. Ne poikanne näkevät kyllä epäreiluutenne ja ilkeytenne ja sen että kohtelette törkeästi miniää. Seurauksena poianne inhoavat teitä ja vain kohteliaisuudesta teeskentelevät sen verran että välillä kylässä käydään.
Tämä tulee eteenne vielä. Poikanne eivät auta mitenkään tektä vanhuksina kun olete olleet epäreiluja ja ette välittäneet pojan perheestä. Varmaan se unelmatytär hoitaa teodät paskavaippavaiheessa sitten kin on niin ihana ja erinomainen kaikessa.
Suurimmalla osalla vanhuksista ei koskaan ole paskavaippavaihetta, joten turhaan ruikutat.
En ole omien vanhempieni kanssa juurikaan tekemisissä, ehkä kaksi kertaa vuodessa nähdään. Jouluna (väkinäisesti) ja lapsen synttäreillä. Omat vanhempani ovat aina vähätelleet minua ja olen ollut sisaruslaumasta vähiten pidetty. Olen esikoinen, en ehkä ollut suunniteltu lapsi. Jos joskus soitan vanhemmilleni, heillä on aina kiire ja ovat kovin negatiivisia. Kerran pyysin heitä meillä grillaan (lähetin viestin), mutta eivät koskaan edes vastanneet. Tosin näin vanhemmiten vahvasti epäilen, että toisella vanhemmistani on mielenterveysongelmia, joita ei ehkä itsekään tiedosta tai ainakaan välitä?!
Miehen vanhemmat ovat erilaisia. Pyytävät meitä kylään, viettämään aikaa yhdessä. Ja usein lähdemmekin pyyntöihin mukaan ja meillä on ihan mukavaa yhdessä! Pidän miehen vanhemmista :)
Itse haluan omalle lapselleni (tai lapsille, aika näyttää) olla läpi elämän läheinen. Tai ainakin teen itse kaikkeni, jotta se olisi mahdollista. Haluan viettää heidän kanssaan aikaa myös heidän ollessa vanhempia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
He he heh, no ei varmasti, rouva Tylytär.
Miniä on lastenlastesi äiti. No, sillähän ei ole mitään merkitystä, koska ei niillä miniän lapsillakaan voi olla sinulle merkitystä. Paras pitää vaan mahdollisimman olemattomat välit ja antaa sille miniälle aina varmuuden vuoksi ja sopivin välein sitä tylytystä, niin pääset lapsenlapsistasikin hyvin eroon.
Epäilen kyllä, ettei juttusi ole tosi. Ei kukaan minä sinnikkäästi vain soittele ja ehdottele yhteisiä aktiviteetteja, jos ne on muutamankin kerran jo torpattu. Kunhan siinä satuilet.
Ai ettei olekaan lapsenlapsia, no siltä varalta, että niitä kuitenkin vielä tulee, niin voit olla varma, että sinulla ei heihin mitään suhdetta ole. Olet kylmä mummo.
Ja tuo, että pyytelee poikaansa mukaan jonnekin hiton singaporenmatkalle ja miniä dissattaisiin siinä täysin, on niin tarkoituksenhakuista kuin olla ja voi. Kuka aikuinen mies nyt lähtisi äitinsä ja isänsä kanssa reissuun, jos kerran oma vaimokin on olemassa. Satuja satuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
He he heh, no ei varmasti, rouva Tylytär.
Miniä on lastenlastesi äiti. No, sillähän ei ole mitään merkitystä, koska ei niillä miniän lapsillakaan voi olla sinulle merkitystä. Paras pitää vaan mahdollisimman olemattomat välit ja antaa sille miniälle aina varmuuden vuoksi ja sopivin välein sitä tylytystä, niin pääset lapsenlapsistasikin hyvin eroon.
Epäilen kyllä, ettei juttusi ole tosi. Ei kukaan minä sinnikkäästi vain soittele ja ehdottele yhteisiä aktiviteetteja, jos ne on muutamankin kerran jo torpattu. Kunhan siinä satuilet.
Lue ap:n viesti. Hänhän on jo pitkään hätyytellyt miehensä äitiä, tupannut seuraan ja halunnut läheisiä välejä. Ei jotkut vaan tajua, että heitä ei haluta muiden elämään mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
Tää on varmaan mun anoppi joka palvoo tytörtään, hoitaa vain tyttären lapsia, vierailee ja soittelee vain tyttärensä kanssa ja kohtelee täysin välipitämättömästi poikiaan ja poikien perheitä. Selitykset kuulostaa just samalta. Tiedoksesi, poikasi pitäät toimintaasi epäreiluna ja inhoavat ja halveksuvat sinua. Vaikket oma amoppi olekaan niin kohdallasi voi olla samoin. Suosiminen kostautuu vielä.
Mitä? "Suosiminen kostautuu kyllä".
Miksi minun pitäisi kälynä edes suosia ja olla ylimmät ystävät veljeni vaimoni kanssa? Hän on minulle veljen vaimo ja hänen lastensa äiti., ei mitään muuta ja riittää peruskäytöstavat, jos sukujuhlissa tavataan.
Ja ymmärrän tuota anoppia, miksi hänen pitäisi olla miniän kanssa ylimmät ystävät, jos kemiat ei kohtaa tai auttaa lastenhoidossa.
Näin on kaikissa ystävyyssuhteessa.
Minä en vain jaksa veljen vaimoa, eikä kiinnostaa pätkääkään hänen juttunsa tai olla tekemisissä, puhumattakaan läheisistä suhteista. Minulle hän on vain sukuun naitu ja monissa asioissa suvun ulkopuolinen ja vieras henkilö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopeille tiedoksi. Ne poikanne näkevät kyllä epäreiluutenne ja ilkeytenne ja sen että kohtelette törkeästi miniää. Seurauksena poianne inhoavat teitä ja vain kohteliaisuudesta teeskentelevät sen verran että välillä kylässä käydään.
Tämä tulee eteenne vielä. Poikanne eivät auta mitenkään tektä vanhuksina kun olete olleet epäreiluja ja ette välittäneet pojan perheestä. Varmaan se unelmatytär hoitaa teodät paskavaippavaiheessa sitten kin on niin ihana ja erinomainen kaikessa.Suurimmalla osalla vanhuksista ei koskaan ole paskavaippavaihetta, joten turhaan ruikutat.
Useimmilla on yksinäinen leskivaihe. Onnea vaan paskapääanopille joka saa elää sen ypöyksin! Nimittän anopin päivittäin lellimä tytär on lertonut että ei aio auttaa vanhana. Eikä auta saati pidä yhteyttä anopin hylkäämät katkerat pojat!
Anoppi itsensä saa hoitaa lääkäriin ja apteekkiin ja hoitaa asiansa loppuun asti otse. Oikein!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
Tää on varmaan mun anoppi joka palvoo tytörtään, hoitaa vain tyttären lapsia, vierailee ja soittelee vain tyttärensä kanssa ja kohtelee täysin välipitämättömästi poikiaan ja poikien perheitä. Selitykset kuulostaa just samalta. Tiedoksesi, poikasi pitäät toimintaasi epäreiluna ja inhoavat ja halveksuvat sinua. Vaikket oma amoppi olekaan niin kohdallasi voi olla samoin. Suosiminen kostautuu vielä.
Mitä? "Suosiminen kostautuu kyllä".
Miksi minun pitäisi kälynä edes suosia ja olla ylimmät ystävät veljeni vaimoni kanssa? Hän on minulle veljen vaimo ja hänen lastensa äiti., ei mitään muuta ja riittää peruskäytöstavat, jos sukujuhlissa tavataan.
Ja ymmärrän tuota anoppia, miksi hänen pitäisi olla miniän kanssa ylimmät ystävät, jos kemiat ei kohtaa tai auttaa lastenhoidossa.
Näin on kaikissa ystävyyssuhteessa.Minä en vain jaksa veljen vaimoa, eikä kiinnostaa pätkääkään hänen juttunsa tai olla tekemisissä, puhumattakaan läheisistä suhteista. Minulle hän on vain sukuun naitu ja monissa asioissa suvun ulkopuolinen ja vieras henkilö.
Tässä avautu anopin tytär joka on kaikessa paras ja erinomainen ja opetettu myös halveksimaan miniää. Onnea, ansaitsette äitisi kanssa toisenne, molemmat ilkeitä ka pahoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
He he heh, no ei varmasti, rouva Tylytär.
Miniä on lastenlastesi äiti. No, sillähän ei ole mitään merkitystä, koska ei niillä miniän lapsillakaan voi olla sinulle merkitystä. Paras pitää vaan mahdollisimman olemattomat välit ja antaa sille miniälle aina varmuuden vuoksi ja sopivin välein sitä tylytystä, niin pääset lapsenlapsistasikin hyvin eroon.
Epäilen kyllä, ettei juttusi ole tosi. Ei kukaan minä sinnikkäästi vain soittele ja ehdottele yhteisiä aktiviteetteja, jos ne on muutamankin kerran jo torpattu. Kunhan siinä satuilet.
Ai ettei olekaan lapsenlapsia, no siltä varalta, että niitä kuitenkin vielä tulee, niin voit olla varma, että sinulla ei heihin mitään suhdetta ole. Olet kylmä mummo.
Ja tuo, että pyytelee poikaansa mukaan jonnekin hiton singaporenmatkalle ja miniä dissattaisiin siinä täysin, on niin tarkoituksenhakuista kuin olla ja voi. Kuka aikuinen mies nyt lähtisi äitinsä ja isänsä kanssa reissuun, jos kerran oma vaimokin on olemassa. Satuja satuja.
Mihin sinua sattuu? Tuo matkahan oli esimerkki siitä, että ei sitä tyttöä mitenkään lellitä, samat mahdollisuudet matkailuun on tarjottu pojallekin. Kyse ei ollut miniän dissaamisesta, kyse oli omien lasten tasapuolisesta kohtelusta.
Totta, kuka aikuinen mies haluaa reissata lapsuudenperheensä kanssa, jos voi reissata vaimonsa kanssa. Tästä olen kanssasi samaa mieltä. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että siskon ja äidin yhteinen reissu ei ole siskon suosimista, se on sen siskon oma valinta. Mies olisi vointu valita samoin, mutta hän valitsi vaimon. Ketään ei siis lellitty tai pidetty toista parempana.
Ymmärretty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
He he heh, no ei varmasti, rouva Tylytär.
Miniä on lastenlastesi äiti. No, sillähän ei ole mitään merkitystä, koska ei niillä miniän lapsillakaan voi olla sinulle merkitystä. Paras pitää vaan mahdollisimman olemattomat välit ja antaa sille miniälle aina varmuuden vuoksi ja sopivin välein sitä tylytystä, niin pääset lapsenlapsistasikin hyvin eroon.
Epäilen kyllä, ettei juttusi ole tosi. Ei kukaan minä sinnikkäästi vain soittele ja ehdottele yhteisiä aktiviteetteja, jos ne on muutamankin kerran jo torpattu. Kunhan siinä satuilet.
Ai ettei olekaan lapsenlapsia, no siltä varalta, että niitä kuitenkin vielä tulee, niin voit olla varma, että sinulla ei heihin mitään suhdetta ole. Olet kylmä mummo.
Ja tuo, että pyytelee poikaansa mukaan jonnekin hiton singaporenmatkalle ja miniä dissattaisiin siinä täysin, on niin tarkoituksenhakuista kuin olla ja voi. Kuka aikuinen mies nyt lähtisi äitinsä ja isänsä kanssa reissuun, jos kerran oma vaimokin on olemassa. Satuja satuja.
Mihin sinua sattuu? Tuo matkahan oli esimerkki siitä, että ei sitä tyttöä mitenkään lellitä, samat mahdollisuudet matkailuun on tarjottu pojallekin. Kyse ei ollut miniän dissaamisesta, kyse oli omien lasten tasapuolisesta kohtelusta.
Totta, kuka aikuinen mies haluaa reissata lapsuudenperheensä kanssa, jos voi reissata vaimonsa kanssa. Tästä olen kanssasi samaa mieltä. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että siskon ja äidin yhteinen reissu ei ole siskon suosimista, se on sen siskon oma valinta. Mies olisi vointu valita samoin, mutta hän valitsi vaimon. Ketään ei siis lellitty tai pidetty toista parempana.
Ymmärretty?
Kunnon self-denial tällä epäreilulla suosija-anopilla päällä! :D
Oot kyllä vähän lapsellinen. Luot kuvitelmia mihin toisten pitäis mahtua. Mulla on vähän tuollainen perhe. Se on ollut surullista, mutta en sille mitään voi. Voisitko kenties hyväksyä ja kunnioittaa sitä, et jotkut on erilaisia, eivätkä sellaisia kuin sinä haluat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ymmärrä nykyajan naisia, kun tarvitsevat palvelusväkensä ja seuraneidit. Ja jatkuvaa pönkittämistä ja lässytystä. Miksi heillä ei ole omia ystäviä, jotka pitävät yhteyttä ja tarvittaessa auttavat?
Kälyni on juuri tuollainen seuraansa tyrkyttäjä ja haluaa olla sukujuhlissa päällepäsmärinä, vaikka hän on tullut sukuun veljeni kautta, eikä varsinsisesti kuulu sukuun, vaan on sukuun naitu. Ja haukkana kyylää äitini, isoäitini ja minun suhdetta. Laskee jopa, kuinka monta tuntia äitini antaa lastenhoitoapua, vaikka samainen nainen kielsi vierailut kun lapsi syntyi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
He he heh, no ei varmasti, rouva Tylytär.
Miniä on lastenlastesi äiti. No, sillähän ei ole mitään merkitystä, koska ei niillä miniän lapsillakaan voi olla sinulle merkitystä. Paras pitää vaan mahdollisimman olemattomat välit ja antaa sille miniälle aina varmuuden vuoksi ja sopivin välein sitä tylytystä, niin pääset lapsenlapsistasikin hyvin eroon.
Epäilen kyllä, ettei juttusi ole tosi. Ei kukaan minä sinnikkäästi vain soittele ja ehdottele yhteisiä aktiviteetteja, jos ne on muutamankin kerran jo torpattu. Kunhan siinä satuilet.
Ai ettei olekaan lapsenlapsia, no siltä varalta, että niitä kuitenkin vielä tulee, niin voit olla varma, että sinulla ei heihin mitään suhdetta ole. Olet kylmä mummo.
Ja tuo, että pyytelee poikaansa mukaan jonnekin hiton singaporenmatkalle ja miniä dissattaisiin siinä täysin, on niin tarkoituksenhakuista kuin olla ja voi. Kuka aikuinen mies nyt lähtisi äitinsä ja isänsä kanssa reissuun, jos kerran oma vaimokin on olemassa. Satuja satuja.
Mihin sinua sattuu? Tuo matkahan oli esimerkki siitä, että ei sitä tyttöä mitenkään lellitä, samat mahdollisuudet matkailuun on tarjottu pojallekin. Kyse ei ollut miniän dissaamisesta, kyse oli omien lasten tasapuolisesta kohtelusta.
Totta, kuka aikuinen mies haluaa reissata lapsuudenperheensä kanssa, jos voi reissata vaimonsa kanssa. Tästä olen kanssasi samaa mieltä. Mutta silloin pitää hyväksyä se, että siskon ja äidin yhteinen reissu ei ole siskon suosimista, se on sen siskon oma valinta. Mies olisi vointu valita samoin, mutta hän valitsi vaimon. Ketään ei siis lellitty tai pidetty toista parempana.
Ymmärretty?
Kunnon self-denial tällä epäreilulla suosija-anopilla päällä! :D
No miksi se poika ei sitten lähtenyt reissuun, jos sitä tarjottiin? Vaimo kielsi ja tossukkapoika jäi kotiin, ettei tulisi itkupotkuraivareita vaimon taholta.
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Onko miniä liian kaunis vai liian kyvykäs? ette sitten suoremmin voi eristää häntä perheestänne. Otatteko synttäreilläkin kuvat aina ilman puolisoa, koska he eivät kuulu perheeseen? Yleensä näissä naistenvälisissä ajaa kateus, halusi sitä myöntää tai ei. Toivottavasti miniä muistaa tämän kun aikanaan kuset vaippoihin hoitolaitoksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
Tää on varmaan mun anoppi joka palvoo tytörtään, hoitaa vain tyttären lapsia, vierailee ja soittelee vain tyttärensä kanssa ja kohtelee täysin välipitämättömästi poikiaan ja poikien perheitä. Selitykset kuulostaa just samalta. Tiedoksesi, poikasi pitäät toimintaasi epäreiluna ja inhoavat ja halveksuvat sinua. Vaikket oma amoppi olekaan niin kohdallasi voi olla samoin. Suosiminen kostautuu vielä.
Minulla ei ole lapsenlapsia, joten mistä keksit, että niitä pitää hoitaa? Minulla on lapsellinen miniä, joka haluaa, että meillä on jonkilainen äiti-tytär -suhde, jossa kerromme toisillemme salaisuuksia, käymme yhdessä shoppailemassa, harrastamme jotain kivaa yhdessä, vietämme paljon aikaa yhdessä matkustellen jne. Ongelmana on se, että en tee tuollaisia asioita edes tyttäreni kanssa (poislukien matkustaminen), joten miksi ihmeessä muuttaisin koko elämäni miniän haluamaksi, jotta hän olisi osa perhettä?
Jos poikani pitää epäreiluna sitä, että reissaan tyttäreni kanssa, niin ilman muuta poika on tervetullut mukaan. Toistaiseksi hän on kuitenkin priorisoinut metsästysreissut isänsä kanssa kanssani matkustamisen edelle, mutta en kyllä nyt keksi, miksi hän pitää toimintaani epäreiluna tai inhoaa ja halveksii minua. On kysytty, haluaako lähteä kanssamme vaikka Singaporeen ja vastaus on aina ollut, että ei käy. Tähän asti olen luullut, että miniä ei pidä siitä, että miehensä lähtee matkalle, mutta nyt tajusin, että kyse on halveksunnasta.
Ehkä poikasi ei itse halua lähteä? Miksi miniä kokisi jotain suuria tunteita siitä, että poika lähtee äitinsä kanssa reissuun ja pyrkisi sen estämään?
MInä odottelen, että miniä toimisi kuin oma tytär. Tulisi pesemään ikkunat, hoitamaan pihaa ja tarjoaisi kerran vuodessa mukavan matkan jonnekin Euroopan pääkaupunkiin. Mutta ei, itsekäs miniä ei sen vertaa viitsi, että ilahduttaisi minua. Vetoaa rahapulaan ja siihen, että pitää säästää. Miksi tytär ei kanna minulle rahamurheita, miksi hän haluaa tuoda iloa, mutta miniän tapaaminen on aina yhtä masentavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniä yrittää samaa kuin sinä eli olla osa perhettä. Mutta kun ei ole, hän on osa pojan perhettä, meille muille hän on miniä tai käly. En halua olla ystävänsä, minulle riittävät omat ystäväni ja kohteliaan aikuiset välit miniään. Samoin tyttäreni on todennut, että ei parisuhde hänen veljensä kanssa tarkoita sitä, että käly olisi mitenkään läheinen tai että tämän kanssa pitäisi jakaa salaisuuksia, matkustella tms.
MInä reissaan mielelläni tyttäreni kanssa, mutta en todellakaan halua edes Tallinnaan miniän matkassa. Tästä on tullut jo itkuisia puheluja, kun olisi niin mukava olla lämpimissä väleissä. Miksi ei tällainen tavallinen hyvää päivää kirvesvartta -tyyli voisi riittää? Miksi minun pitää muuttua miniän toiveiden mukaiseksi?
Kuulostatpa ilkeältä. Itse olen anoppi ja kyllä minä haluan tutustua poikani elämän suurimmassa osassa olevaan ihmiseen. Hänet poikani on valinnut ja hän on perhettä. Jos miniä on ihana ja mukava niin miksi ihmeessä et haluaisi tutustua häneen kunnolla? Mikäli suhde kestää niin hän on kuitenkin tiiviisti mukana elämäsi loppuun asti ja sen jälkeenkin.
Hän on poikani perhettä, ei minun. En anna hänelle kotini avainta enkä oleta, että minulla on avain hänen kotiinsa. En tarvitse toista tytärtä, minulla on yksi tytär ja ihan hyvä onkin. En tarvitse ketään, joka kantaa kotiini reseptejä tai kertoo, että etikka on hyvä huuhteluaine. En tarvitse salaisuuksilleni kuulijaa, en matkalle seuraa, en sunnuntaisin kahvikaveria.
Miniä on poikani valittu. Toivoisin, että he viihtyisivät enemmän yhdessä, jolloin miniä voisi lopettaa minulle soittelun ja erilaisten yhteisten aktiviteettien ehdottamisen. Vaikka heidän liittonsa kestäisi miten pitkään tahansa, ei miniä ole elämäni loppuun asti tiiviisti mukana minun elämässäni, vaikka pojan elämässä olisikin. Kuolemani jälkeen hän tuskin huolehtii haudasta.
Tää on varmaan mun anoppi joka palvoo tytörtään, hoitaa vain tyttären lapsia, vierailee ja soittelee vain tyttärensä kanssa ja kohtelee täysin välipitämättömästi poikiaan ja poikien perheitä. Selitykset kuulostaa just samalta. Tiedoksesi, poikasi pitäät toimintaasi epäreiluna ja inhoavat ja halveksuvat sinua. Vaikket oma amoppi olekaan niin kohdallasi voi olla samoin. Suosiminen kostautuu vielä.
Minulla ei ole lapsenlapsia, joten mistä keksit, että niitä pitää hoitaa? Minulla on lapsellinen miniä, joka haluaa, että meillä on jonkilainen äiti-tytär -suhde, jossa kerromme toisillemme salaisuuksia, käymme yhdessä shoppailemassa, harrastamme jotain kivaa yhdessä, vietämme paljon aikaa yhdessä matkustellen jne. Ongelmana on se, että en tee tuollaisia asioita edes tyttäreni kanssa (poislukien matkustaminen), joten miksi ihmeessä muuttaisin koko elämäni miniän haluamaksi, jotta hän olisi osa perhettä?
Jos poikani pitää epäreiluna sitä, että reissaan tyttäreni kanssa, niin ilman muuta poika on tervetullut mukaan. Toistaiseksi hän on kuitenkin priorisoinut metsästysreissut isänsä kanssa kanssani matkustamisen edelle, mutta en kyllä nyt keksi, miksi hän pitää toimintaani epäreiluna tai inhoaa ja halveksii minua. On kysytty, haluaako lähteä kanssamme vaikka Singaporeen ja vastaus on aina ollut, että ei käy. Tähän asti olen luullut, että miniä ei pidä siitä, että miehensä lähtee matkalle, mutta nyt tajusin, että kyse on halveksunnasta.
Miksihän ihmeessä poikasi haluaisi lähteä kylmän ja itsekkään äitinsä kanssa yhtään mihinkään? Saati Singaporeen? Luulet olevasi niin nokkela ja aikuinen, totuus on että poikasi kyllä huomaa ettet ole mukava hänen puolisolleen. Ja se vaikuttaa teidänkin väleihinne. Luojan kiitos et ole minun anoppini.
Siis en ole mukava miniälle, kun en suostu jakamaan kanssaan salaisuuksia, käymään samassa spinning-ryhmässä ja sen jälkeen smoothiella, viettämään jokaista lauantaita shoppaillen ja tarjoamaan lounasta sunnuntaisin?
Kuule, poikani tietää tasan tarkkaan, että en ole mikään paapova kanaemo, joka tottelee jokaista huokausta. Pojalleni olen esimerkki itsenäisestä naisesta, joka osaa olla kohtelias kaikille, mutta ei päästä jokaista elämäänsä. Pitäköön poika vaimonsa ja olkoot yhdessä onnellisia, ei normaali mies kaipaa äitiä perheeseensä kolmanneksi pyöräksi, kuten sinulla tuntuu olevan.
Liioitteletkohan vähän tuota miniän tarvetta olla kanssasi tekemisissä? Vai oikeastiko miniäsi haluaa olla anoppinsa kanssa joka viikonloppu yhdessä? Jos näin on, miniäsi on varmasti ainoa laatuaan. :D
Alue: Aihe vapaa
Miksihän ihmeessä poikasi haluaisi lähteä kylmän ja itsekkään äitinsä kanssa yhtään mihinkään? Saati Singaporeen? Luulet olevasi niin nokkela ja aikuinen, totuus on että poikasi kyllä huomaa ettet ole mukava hänen puolisolleen. Ja se vaikuttaa teidänkin väleihinne. Luojan kiitos et ole minun anoppini.