Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset ovat onnellisimpia
27.05.2019 |
Ranskalaisen tutkimuksen mukaan uskovaiset henkilöt ovat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sellaiset, joille uskonnolla ei ole mitään merkitystä.
Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Se toimii kuin pehmuste. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa. Elämällä, sen hyvillä ja huonoilla puolilla, on enemmän merkitystä uskovaisille.
Tutkimuksen alkuperäinen lähtökohta ei ollut lainkaan uskonnollinen. Tarkoitus oli selvittää, miksi joissakin Euroopan maissa on kattavammat yhteiskunnan tarjoamat palvelut työttömille. Vastaus löytyi tutkijoiden suureksi hämmästykseksi uskonnosta. Niissä maissa, joissa on paljon uskovaisia – katolisia tai protestantteja – työttömät kärsivät henkisesti huomattavasti muita maita vähemmän.
Sama päti myös avioeroihin. Vaikka joissakin uskonnoissa avioeroa ei hyväksytä, pystyivät uskovaiset henkilöt suhtautumaan omaan avioeroonsa ei uskovaisia tyynemmin.
Tutkijoiden mukaan uskonto auttaa elämään nykyisyydessä, nauttimaan tästä päivästä, niistä pienistäkin iloista, joita arjessa kohdataan. Tutkimuksessa painotetaan myös kasvatusta. Uskovaisilla on yleensä erittäin vahva perheyksikkö ja tukea löytyy samalla tavalla ajattelevasta ystäväpiiristä. Lapsille opetetaan perinteisiä arvoja ja ihmisarvo on kiinni muusta kuin ulkoisista seikoista.
Tutkimuksella on myös vastustajansa. Heidän mielestään asioita ei voi yksinkertaistaa Jumalaan. Vastustajien mielestä kaikki ateistit eivät ole onnettomia ja ateisti, joka on onneton, ei pysty kääntämään ajatustaan päin vastaiseksi vain ollakseen onnellinen. Ja vastaavasti myös uskovaisissa henkilöissä on onnettomia ihmisiä.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Sademetsissä elävät alkeelliset alkuasukasheimot ja kehitysmaalaisetkin ovat onnellisempia ihmisiä. Yhteisenä nimittäjänä taitaa olla se, että älykkäimmät tiedostavat elämän realiteetit ja murehtivat niistä enemmän kuin tyhmät yksilöt.
Olisiko kuitenkin niin, että tässä teknologiahelvetissä on enemmän aikaa murehtia, olla yksin ja tuntea tarpeettomuutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, kuinka mielellään uskovaiset käyttävät tällaista mukanokkeluutta ja piilov*ttuilua argumentoidessaan? Usein vielä sellainen hiukan pakotettu kireä hymy naamallaan.
Ei ole pelkästään uskovaisten ominaisuus tämä.
Mutta heiltä sitä vähiten saisi odottaa.
"Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi."
Ef. 4:31-32.Lainaamasi teksti toimii todisteena siitä, että tämän uskonnon harjoittajat (ja tämän tekstin lukeneet) ainakin pitävät näitä asioita arvossa, vaikka eivät niiden mukaan aina toimisikaan. Missä on ateistien julistus katkeruutta, kiukkua, vihaa, huutoa ja herjaamista vastaan? Vai onko sellaista?
Jokainen ateisti edustaa vain itseään, eikä ole olemassa mitään kirjaa taikka ohjetta, joka puhuisi ateistin puolesta. Joten jokainen ateisti julistakoon tai olkoon julistamatta oman valintansa mukaan.
Ateistiko kehittää koko moraalikattauksensa itse, nojaamatta mihinkään menneeseen? Haluaisinpa nähdä yhdenkin tällaisen ihmemiehen.
Menneeseen, kyllä. Mielikuvitusolentoon, ei.
Demokratia on mielikuvitusrakenne, mutta silti kohtalaisen toimiva.
Ohjaako demokratiaa näkymätön heppu tai henki?
Demokratiaa ohjaa ihmisten usko demokratiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, kuinka mielellään uskovaiset käyttävät tällaista mukanokkeluutta ja piilov*ttuilua argumentoidessaan? Usein vielä sellainen hiukan pakotettu kireä hymy naamallaan.
Ei ole pelkästään uskovaisten ominaisuus tämä.
Mutta heiltä sitä vähiten saisi odottaa.
"Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi."
Ef. 4:31-32.Lainaamasi teksti toimii todisteena siitä, että tämän uskonnon harjoittajat (ja tämän tekstin lukeneet) ainakin pitävät näitä asioita arvossa, vaikka eivät niiden mukaan aina toimisikaan. Missä on ateistien julistus katkeruutta, kiukkua, vihaa, huutoa ja herjaamista vastaan? Vai onko sellaista?
Jokainen ateisti edustaa vain itseään, eikä ole olemassa mitään kirjaa taikka ohjetta, joka puhuisi ateistin puolesta. Joten jokainen ateisti julistakoon tai olkoon julistamatta oman valintansa mukaan.
Ateistiko kehittää koko moraalikattauksensa itse, nojaamatta mihinkään menneeseen? Haluaisinpa nähdä yhdenkin tällaisen ihmemiehen.
Menneeseen, kyllä. Mielikuvitusolentoon, ei.
Demokratia on mielikuvitusrakenne, mutta silti kohtalaisen toimiva.
Ohjaako demokratiaa näkymätön heppu tai henki?
Demokratiaa ohjaa ihmisten usko demokratiaan.
Ei jestas sentään.
Hyvää yötä.
Heitänpä tänne oman kokemukseni. Onnellisuudesta en tiedä mutta usko on auttanut minua siinä miten suhtaudun vastoinkäymisiin. Usko ei tee minusta pyhempää tai parempaa mutta elämän peruspohja on vahva.
Mulla on ollut avioero, sitten vammauduin työkyvyttömäksi, läheiset ystävät ovat kuolleet - onhan näitä. Elämä ei ole mennyt ns. normikaavan mukaan, jos sellaista on edes olemassa.
Kiitollinen olen elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Demokratia on mielikuvitusrakenne, mutta silti kohtalaisen toimiva.
Missä kohtaa vaaleista, eli demokratian ilmentymästä, tuli mielikuvitusta? Minusta niitä on pidetty meillä Suomessa kahdet ihan hiljattain. Demokratiaa ei olisi ilman vaaleja ja vaaleja ei olisi ilman demokratiaa. Se siitä mielikuvituksen tuotteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, kuinka mielellään uskovaiset käyttävät tällaista mukanokkeluutta ja piilov*ttuilua argumentoidessaan? Usein vielä sellainen hiukan pakotettu kireä hymy naamallaan.
Ei ole pelkästään uskovaisten ominaisuus tämä.
Mutta heiltä sitä vähiten saisi odottaa.
"Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi."
Ef. 4:31-32.Lainaamasi teksti toimii todisteena siitä, että tämän uskonnon harjoittajat (ja tämän tekstin lukeneet) ainakin pitävät näitä asioita arvossa, vaikka eivät niiden mukaan aina toimisikaan. Missä on ateistien julistus katkeruutta, kiukkua, vihaa, huutoa ja herjaamista vastaan? Vai onko sellaista?
Jokainen ateisti edustaa vain itseään, eikä ole olemassa mitään kirjaa taikka ohjetta, joka puhuisi ateistin puolesta. Joten jokainen ateisti julistakoon tai olkoon julistamatta oman valintansa mukaan.
Niin, eli ainoa asia mitä ateisti julistaa on se, ettei hän usko mihinkään yliluonnolliseen. Ja kun häneltä kysyy mikä on yliluonnollista, niin hän ei osaa vastata.
Ateisti ei usko jumaliin. Yliluonnolliseen, kuten keijuihin ja kummituksiin ateisti voi uskoa.
Ja siinä taas nähdään määritelmän absurdius. Mitä eroa? Kaikki nämä ovat mielikuvitusolentoja, tai sitten eivät, perspektiivistäsi riippuen.
Ateisti ei usko siihen että olisi jokin ylempi voima joka olisi luonut kaiken elämän ja maailman ja ohjailisi luomuksiaan jostain kaukaa.
Ja jos ateisti sen sijaan uskoo omaavansa vapaan tahdon jolla elämäänsä ohjaa, niin siinä hän taas on väärässä. Determinismi on yhtä tosi juttu kuin evoluutio.
Ahaa. Kukas sitä sitten ohjaa?
Evoluutio. Mikä ohjaa evoluutiota? Elämä. Mikä ohjaa elämää? Jaa-a.
Pystyisitkö sanomaan saman hieman vähemmän ympäripyöreästi? Oliko tämän tarkoitus olla vasta-argumentti edelliseen?
Vastaus kuullosti itsellekin tarpeettoman ympäripyöreältä, joten kokeillaan uudelleen. Vapaata tahtoa ei ole, vaan kaikki mitä ihminen tekee on miljoonien vuosien evoluution tulosta. Vapaa tahto on miellyttävä/epämiellyttävä illuusio, joka taas on kehittynyt jonkin evolutiivisen tarpeen tuloksena. On jo monissa eri tutkimuksissa todistettu että jos ihmisen aivoista aktivoi jonkin alueen ja vaikka nykäisee sormea, niin keksii ihminen sille automaattisesti jonkin selityksen joka tähtää autonomiseen vastaukseen ("minä vain halusin nykäistä sormeani"). Tämä käy ilmi myös joissain aivojen vajaatoiminnan tiloissa, kuten jos vaikka visio on vasemmalta puolelta vahingoittunut, niin ihminen ikään kuin keksii omille virheilleen järkeviä autonomiaan tähtääviä selityksiä jatkuvalla syötöllä ("minä nyt halusin katsoa oikealle").
Mutta mikä ohjaa evoluutiota? No, se mikä selviytyy. Eli ne nykyihmisen ominaisuudet jotka ovat selviytyneet, mukaan lukien illuusio vapaasta tahdosta, ovat jostain syystä olleet evolutiivisesti kannattavia. Joten tässä tulee vähän muna/kana tilanne, alkaa oikeastaan kyseenalaistamaan että onko oikeasti jokin näistä kahdesta riippumaton perimmäinen voima joka kaiken ajaa liikkeelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
..ja mielenterveyshäiriöt yleistyvät. itsemurhatilastot ovat nousussa, tuloerot kasvavat ja syrjäytyneiden määrä kasvaa kasvamistaan. Jos haluat attribuoida uskonnolle pelkästään negatiivisia asioita, niin milles nämä attribuoit?
Ei ateismiin liity mitään moraalisääntöjä, joten turhaan yrität näitä ateismi syyksi laskea.
Tämä ei tietenkään tarkoita, että ateisteilla ei olisi moraalia, mutta se ei vaan ole kirjasta opeteltua, kuten kristityillä.
En välttämättä tässä yritä syyttää mitään, vaan enemmänkin osoittaa ettei uskonnollisuus ja ne asiat mitkä siihen liittyy (oikeuslaitos, säännölliset yhteisön kokoontumiset, yhteiset arvot etc) ole välttämättä negatiivisia asioita jotka tulisi yhteiskunnasta poistaa. Tällä hetkellä yhteiskunta kiteytyy outoon kristinuskon jälkeisen ajan humanismikulttiin, jossa joitakin asioita (tiede, totuus, teknologia) arvostetaan muiden (moraalifilosofia) yli ilmeisesti luullen että kyse on ateismista.
Oikeuslaitos? Nyt ihan oikeasti.
Suomen oikeuslaitos ei ole uskonnollinen ja jos olisi, se olisi erittäin huono asia.
Kyllä, koko läntisen maailman oikeuslaitos ja ideat oikeasta ja väärästä ovat alunperin kristillisiä ideoita laitettuna käytäntöön. Kainin merkki (tuomittua ei rankaista hänen tuomionsa langettamisen jälkeen), pahan sovittaminen tuomion käytäntöönpanolla, tarve jakaa hyveelliset ja tuomittavat asiat hyvin tarkasti omiin lokeroihinsa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, kuinka mielellään uskovaiset käyttävät tällaista mukanokkeluutta ja piilov*ttuilua argumentoidessaan? Usein vielä sellainen hiukan pakotettu kireä hymy naamallaan.
Ei ole pelkästään uskovaisten ominaisuus tämä.
Mutta heiltä sitä vähiten saisi odottaa.
"Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi."
Ef. 4:31-32.Lainaamasi teksti toimii todisteena siitä, että tämän uskonnon harjoittajat (ja tämän tekstin lukeneet) ainakin pitävät näitä asioita arvossa, vaikka eivät niiden mukaan aina toimisikaan. Missä on ateistien julistus katkeruutta, kiukkua, vihaa, huutoa ja herjaamista vastaan? Vai onko sellaista?
Jokainen ateisti edustaa vain itseään, eikä ole olemassa mitään kirjaa taikka ohjetta, joka puhuisi ateistin puolesta. Joten jokainen ateisti julistakoon tai olkoon julistamatta oman valintansa mukaan.
Niin, eli ainoa asia mitä ateisti julistaa on se, ettei hän usko mihinkään yliluonnolliseen. Ja kun häneltä kysyy mikä on yliluonnollista, niin hän ei osaa vastata.
Ateisti ei usko jumaliin. Yliluonnolliseen, kuten keijuihin ja kummituksiin ateisti voi uskoa.
Ja siinä taas nähdään määritelmän absurdius. Mitä eroa? Kaikki nämä ovat mielikuvitusolentoja, tai sitten eivät, perspektiivistäsi riippuen.
Ateisti ei usko siihen että olisi jokin ylempi voima joka olisi luonut kaiken elämän ja maailman ja ohjailisi luomuksiaan jostain kaukaa.
Ja jos ateisti sen sijaan uskoo omaavansa vapaan tahdon jolla elämäänsä ohjaa, niin siinä hän taas on väärässä. Determinismi on yhtä tosi juttu kuin evoluutio.
Ahaa. Kukas sitä sitten ohjaa?
Evoluutio. Mikä ohjaa evoluutiota? Elämä. Mikä ohjaa elämää? Jaa-a.
Pystyisitkö sanomaan saman hieman vähemmän ympäripyöreästi? Oliko tämän tarkoitus olla vasta-argumentti edelliseen?
Vastaus kuullosti itsellekin tarpeettoman ympäripyöreältä, joten kokeillaan uudelleen. Vapaata tahtoa ei ole, vaan kaikki mitä ihminen tekee on miljoonien vuosien evoluution tulosta. Vapaa tahto on miellyttävä/epämiellyttävä illuusio, joka taas on kehittynyt jonkin evolutiivisen tarpeen tuloksena. On jo monissa eri tutkimuksissa todistettu että jos ihmisen aivoista aktivoi jonkin alueen ja vaikka nykäisee sormea, niin keksii ihminen sille automaattisesti jonkin selityksen joka tähtää autonomiseen vastaukseen ("minä vain halusin nykäistä sormeani"). Tämä käy ilmi myös joissain aivojen vajaatoiminnan tiloissa, kuten jos vaikka visio on vasemmalta puolelta vahingoittunut, niin ihminen ikään kuin keksii omille virheilleen järkeviä autonomiaan tähtääviä selityksiä jatkuvalla syötöllä ("minä nyt halusin katsoa oikealle").
Mutta mikä ohjaa evoluutiota? No, se mikä selviytyy. Eli ne nykyihmisen ominaisuudet jotka ovat selviytyneet, mukaan lukien illuusio vapaasta tahdosta, ovat jostain syystä olleet evolutiivisesti kannattavia. Joten tässä tulee vähän muna/kana tilanne, alkaa oikeastaan kyseenalaistamaan että onko oikeasti jokin näistä kahdesta riippumaton perimmäinen voima joka kaiken ajaa liikkeelle.
Ok. Ja mihin tässä kaikessa tarvittaisiin jumalia ja yliluonnollista? Evoluution ymmärrän. Pitkä kehityshistoria näkyy tietenkin kaikessa ja kaikkialla. En silti näe mitään todistetta ylemmän olemassaolosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, kuinka mielellään uskovaiset käyttävät tällaista mukanokkeluutta ja piilov*ttuilua argumentoidessaan? Usein vielä sellainen hiukan pakotettu kireä hymy naamallaan.
Ei ole pelkästään uskovaisten ominaisuus tämä.
Mutta heiltä sitä vähiten saisi odottaa.
"Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi."
Ef. 4:31-32.Lainaamasi teksti toimii todisteena siitä, että tämän uskonnon harjoittajat (ja tämän tekstin lukeneet) ainakin pitävät näitä asioita arvossa, vaikka eivät niiden mukaan aina toimisikaan. Missä on ateistien julistus katkeruutta, kiukkua, vihaa, huutoa ja herjaamista vastaan? Vai onko sellaista?
Jokainen ateisti edustaa vain itseään, eikä ole olemassa mitään kirjaa taikka ohjetta, joka puhuisi ateistin puolesta. Joten jokainen ateisti julistakoon tai olkoon julistamatta oman valintansa mukaan.
Niin, eli ainoa asia mitä ateisti julistaa on se, ettei hän usko mihinkään yliluonnolliseen. Ja kun häneltä kysyy mikä on yliluonnollista, niin hän ei osaa vastata.
Ateisti ei usko jumaliin. Yliluonnolliseen, kuten keijuihin ja kummituksiin ateisti voi uskoa.
Ja siinä taas nähdään määritelmän absurdius. Mitä eroa? Kaikki nämä ovat mielikuvitusolentoja, tai sitten eivät, perspektiivistäsi riippuen.
Ateisti ei usko siihen että olisi jokin ylempi voima joka olisi luonut kaiken elämän ja maailman ja ohjailisi luomuksiaan jostain kaukaa.
Ja jos ateisti sen sijaan uskoo omaavansa vapaan tahdon jolla elämäänsä ohjaa, niin siinä hän taas on väärässä. Determinismi on yhtä tosi juttu kuin evoluutio.
Ahaa. Kukas sitä sitten ohjaa?
Evoluutio. Mikä ohjaa evoluutiota? Elämä. Mikä ohjaa elämää? Jaa-a.
Pystyisitkö sanomaan saman hieman vähemmän ympäripyöreästi? Oliko tämän tarkoitus olla vasta-argumentti edelliseen?
Vastaus kuullosti itsellekin tarpeettoman ympäripyöreältä, joten kokeillaan uudelleen. Vapaata tahtoa ei ole, vaan kaikki mitä ihminen tekee on miljoonien vuosien evoluution tulosta. Vapaa tahto on miellyttävä/epämiellyttävä illuusio, joka taas on kehittynyt jonkin evolutiivisen tarpeen tuloksena. On jo monissa eri tutkimuksissa todistettu että jos ihmisen aivoista aktivoi jonkin alueen ja vaikka nykäisee sormea, niin keksii ihminen sille automaattisesti jonkin selityksen joka tähtää autonomiseen vastaukseen ("minä vain halusin nykäistä sormeani"). Tämä käy ilmi myös joissain aivojen vajaatoiminnan tiloissa, kuten jos vaikka visio on vasemmalta puolelta vahingoittunut, niin ihminen ikään kuin keksii omille virheilleen järkeviä autonomiaan tähtääviä selityksiä jatkuvalla syötöllä ("minä nyt halusin katsoa oikealle").
Mutta mikä ohjaa evoluutiota? No, se mikä selviytyy. Eli ne nykyihmisen ominaisuudet jotka ovat selviytyneet, mukaan lukien illuusio vapaasta tahdosta, ovat jostain syystä olleet evolutiivisesti kannattavia. Joten tässä tulee vähän muna/kana tilanne, alkaa oikeastaan kyseenalaistamaan että onko oikeasti jokin näistä kahdesta riippumaton perimmäinen voima joka kaiken ajaa liikkeelle.
Ok. Ja mihin tässä kaikessa tarvittaisiin jumalia ja yliluonnollista? Evoluution ymmärrän. Pitkä kehityshistoria näkyy tietenkin kaikessa ja kaikkialla. En silti näe mitään todistetta ylemmän olemassaolosta.
Ei tässä välttämättä mihinkään ideoita jumalista tarvitakaan. Sanonpahan vain, että ymmärrän hyvin jos tässä evoluution ja elämän tandemissa näkee jotain perin hengellistä, ja jopa jonkin ohjaavan sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, kuinka mielellään uskovaiset käyttävät tällaista mukanokkeluutta ja piilov*ttuilua argumentoidessaan? Usein vielä sellainen hiukan pakotettu kireä hymy naamallaan.
Ei ole pelkästään uskovaisten ominaisuus tämä.
Mutta heiltä sitä vähiten saisi odottaa.
"Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi."
Ef. 4:31-32.Lainaamasi teksti toimii todisteena siitä, että tämän uskonnon harjoittajat (ja tämän tekstin lukeneet) ainakin pitävät näitä asioita arvossa, vaikka eivät niiden mukaan aina toimisikaan. Missä on ateistien julistus katkeruutta, kiukkua, vihaa, huutoa ja herjaamista vastaan? Vai onko sellaista?
Jokainen ateisti edustaa vain itseään, eikä ole olemassa mitään kirjaa taikka ohjetta, joka puhuisi ateistin puolesta. Joten jokainen ateisti julistakoon tai olkoon julistamatta oman valintansa mukaan.
Niin, eli ainoa asia mitä ateisti julistaa on se, ettei hän usko mihinkään yliluonnolliseen. Ja kun häneltä kysyy mikä on yliluonnollista, niin hän ei osaa vastata.
Ateisti ei usko jumaliin. Yliluonnolliseen, kuten keijuihin ja kummituksiin ateisti voi uskoa.
Ja siinä taas nähdään määritelmän absurdius. Mitä eroa? Kaikki nämä ovat mielikuvitusolentoja, tai sitten eivät, perspektiivistäsi riippuen.
Ateisti ei usko siihen että olisi jokin ylempi voima joka olisi luonut kaiken elämän ja maailman ja ohjailisi luomuksiaan jostain kaukaa.
Ja jos ateisti sen sijaan uskoo omaavansa vapaan tahdon jolla elämäänsä ohjaa, niin siinä hän taas on väärässä. Determinismi on yhtä tosi juttu kuin evoluutio.
Ahaa. Kukas sitä sitten ohjaa?
Evoluutio. Mikä ohjaa evoluutiota? Elämä. Mikä ohjaa elämää? Jaa-a.
Pystyisitkö sanomaan saman hieman vähemmän ympäripyöreästi? Oliko tämän tarkoitus olla vasta-argumentti edelliseen?
Vastaus kuullosti itsellekin tarpeettoman ympäripyöreältä, joten kokeillaan uudelleen. Vapaata tahtoa ei ole, vaan kaikki mitä ihminen tekee on miljoonien vuosien evoluution tulosta. Vapaa tahto on miellyttävä/epämiellyttävä illuusio, joka taas on kehittynyt jonkin evolutiivisen tarpeen tuloksena. On jo monissa eri tutkimuksissa todistettu että jos ihmisen aivoista aktivoi jonkin alueen ja vaikka nykäisee sormea, niin keksii ihminen sille automaattisesti jonkin selityksen joka tähtää autonomiseen vastaukseen ("minä vain halusin nykäistä sormeani"). Tämä käy ilmi myös joissain aivojen vajaatoiminnan tiloissa, kuten jos vaikka visio on vasemmalta puolelta vahingoittunut, niin ihminen ikään kuin keksii omille virheilleen järkeviä autonomiaan tähtääviä selityksiä jatkuvalla syötöllä ("minä nyt halusin katsoa oikealle").
Mutta mikä ohjaa evoluutiota? No, se mikä selviytyy. Eli ne nykyihmisen ominaisuudet jotka ovat selviytyneet, mukaan lukien illuusio vapaasta tahdosta, ovat jostain syystä olleet evolutiivisesti kannattavia. Joten tässä tulee vähän muna/kana tilanne, alkaa oikeastaan kyseenalaistamaan että onko oikeasti jokin näistä kahdesta riippumaton perimmäinen voima joka kaiken ajaa liikkeelle.
Ok. Ja mihin tässä kaikessa tarvittaisiin jumalia ja yliluonnollista? Evoluution ymmärrän. Pitkä kehityshistoria näkyy tietenkin kaikessa ja kaikkialla. En silti näe mitään todistetta ylemmän olemassaolosta.
Ei tässä välttämättä mihinkään ideoita jumalista tarvitakaan. Sanonpahan vain, että ymmärrän hyvin jos tässä evoluution ja elämän tandemissa näkee jotain perin hengellistä, ja jopa jonkin ohjaavan sitä.
No sittenhän tässä lätistään ihan aiheen vierestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, kuinka mielellään uskovaiset käyttävät tällaista mukanokkeluutta ja piilov*ttuilua argumentoidessaan? Usein vielä sellainen hiukan pakotettu kireä hymy naamallaan.
Ei ole pelkästään uskovaisten ominaisuus tämä.
Mutta heiltä sitä vähiten saisi odottaa.
"Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi."
Ef. 4:31-32.Lainaamasi teksti toimii todisteena siitä, että tämän uskonnon harjoittajat (ja tämän tekstin lukeneet) ainakin pitävät näitä asioita arvossa, vaikka eivät niiden mukaan aina toimisikaan. Missä on ateistien julistus katkeruutta, kiukkua, vihaa, huutoa ja herjaamista vastaan? Vai onko sellaista?
Jokainen ateisti edustaa vain itseään, eikä ole olemassa mitään kirjaa taikka ohjetta, joka puhuisi ateistin puolesta. Joten jokainen ateisti julistakoon tai olkoon julistamatta oman valintansa mukaan.
Niin, eli ainoa asia mitä ateisti julistaa on se, ettei hän usko mihinkään yliluonnolliseen. Ja kun häneltä kysyy mikä on yliluonnollista, niin hän ei osaa vastata.
Ateisti ei usko jumaliin. Yliluonnolliseen, kuten keijuihin ja kummituksiin ateisti voi uskoa.
Ja siinä taas nähdään määritelmän absurdius. Mitä eroa? Kaikki nämä ovat mielikuvitusolentoja, tai sitten eivät, perspektiivistäsi riippuen.
Ateisti ei usko siihen että olisi jokin ylempi voima joka olisi luonut kaiken elämän ja maailman ja ohjailisi luomuksiaan jostain kaukaa.
Ja jos ateisti sen sijaan uskoo omaavansa vapaan tahdon jolla elämäänsä ohjaa, niin siinä hän taas on väärässä. Determinismi on yhtä tosi juttu kuin evoluutio.
Ahaa. Kukas sitä sitten ohjaa?
Evoluutio. Mikä ohjaa evoluutiota? Elämä. Mikä ohjaa elämää? Jaa-a.
Pystyisitkö sanomaan saman hieman vähemmän ympäripyöreästi? Oliko tämän tarkoitus olla vasta-argumentti edelliseen?
Vastaus kuullosti itsellekin tarpeettoman ympäripyöreältä, joten kokeillaan uudelleen. Vapaata tahtoa ei ole, vaan kaikki mitä ihminen tekee on miljoonien vuosien evoluution tulosta. Vapaa tahto on miellyttävä/epämiellyttävä illuusio, joka taas on kehittynyt jonkin evolutiivisen tarpeen tuloksena. On jo monissa eri tutkimuksissa todistettu että jos ihmisen aivoista aktivoi jonkin alueen ja vaikka nykäisee sormea, niin keksii ihminen sille automaattisesti jonkin selityksen joka tähtää autonomiseen vastaukseen ("minä vain halusin nykäistä sormeani"). Tämä käy ilmi myös joissain aivojen vajaatoiminnan tiloissa, kuten jos vaikka visio on vasemmalta puolelta vahingoittunut, niin ihminen ikään kuin keksii omille virheilleen järkeviä autonomiaan tähtääviä selityksiä jatkuvalla syötöllä ("minä nyt halusin katsoa oikealle").
Mutta mikä ohjaa evoluutiota? No, se mikä selviytyy. Eli ne nykyihmisen ominaisuudet jotka ovat selviytyneet, mukaan lukien illuusio vapaasta tahdosta, ovat jostain syystä olleet evolutiivisesti kannattavia. Joten tässä tulee vähän muna/kana tilanne, alkaa oikeastaan kyseenalaistamaan että onko oikeasti jokin näistä kahdesta riippumaton perimmäinen voima joka kaiken ajaa liikkeelle.
Ok. Ja mihin tässä kaikessa tarvittaisiin jumalia ja yliluonnollista? Evoluution ymmärrän. Pitkä kehityshistoria näkyy tietenkin kaikessa ja kaikkialla. En silti näe mitään todistetta ylemmän olemassaolosta.
Ei tässä välttämättä mihinkään ideoita jumalista tarvitakaan. Sanonpahan vain, että ymmärrän hyvin jos tässä evoluution ja elämän tandemissa näkee jotain perin hengellistä, ja jopa jonkin ohjaavan sitä.
No sittenhän tässä lätistään ihan aiheen vierestä.
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Ja sinäkö tiedät minun täyttävän nuo viisi kriteeriä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Ja sinäkö tiedät minun täyttävän nuo viisi kriteeriä?
En tunne sinua ollenkaan, mutta oletan suurimman osan "ateisteista" täyttävän useimmat näistä kohdista.
Olen kuullut sanottavan, että autuaita ovat yksinkertaiset. Uskonnollisuus korreloi yksinkertaisuuden kanssa, joten ehkä tuossa on jotain perää.
Itse olen kuitenkin mieluummin fiksu ateisti ja välillä vähän vähemmän onnellinen, koska elämä ilman vastoinkäymisiä ja suruja ei maistu elämältä. Eikä kukaan jaksa syödä hattaraa 90 vuotta putkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, kuinka mielellään uskovaiset käyttävät tällaista mukanokkeluutta ja piilov*ttuilua argumentoidessaan? Usein vielä sellainen hiukan pakotettu kireä hymy naamallaan.
Ei ole pelkästään uskovaisten ominaisuus tämä.
Mutta heiltä sitä vähiten saisi odottaa.
"Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi."
Ef. 4:31-32.Lainaamasi teksti toimii todisteena siitä, että tämän uskonnon harjoittajat (ja tämän tekstin lukeneet) ainakin pitävät näitä asioita arvossa, vaikka eivät niiden mukaan aina toimisikaan. Missä on ateistien julistus katkeruutta, kiukkua, vihaa, huutoa ja herjaamista vastaan? Vai onko sellaista?
Jokainen ateisti edustaa vain itseään, eikä ole olemassa mitään kirjaa taikka ohjetta, joka puhuisi ateistin puolesta. Joten jokainen ateisti julistakoon tai olkoon julistamatta oman valintansa mukaan.
Niin, eli ainoa asia mitä ateisti julistaa on se, ettei hän usko mihinkään yliluonnolliseen. Ja kun häneltä kysyy mikä on yliluonnollista, niin hän ei osaa vastata.
Ateisti ei usko jumaliin. Yliluonnolliseen, kuten keijuihin ja kummituksiin ateisti voi uskoa.
Tän täytyy olla vitsi, onhan?
Kyllä elämä tuntuu merkityksellisemmältä. Ja hyvältä tuntuu kun Jumala järjestää asiat.
Suhde Jumalaan luo ihmiselle turvallisuutta . Se voi olla onnellisuuden takana. Masslowin portaissa turvallisuus tulee heti perustarpeiden jälkeen. Ajatelkaa tilannetta ettei tarvitse olla mistään huolestunut, kun aina voi kääntyä Jumalan puoleen.
Ja suurimpia huijareita