Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset ovat onnellisimpia
27.05.2019 |
Ranskalaisen tutkimuksen mukaan uskovaiset henkilöt ovat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sellaiset, joille uskonnolla ei ole mitään merkitystä.
Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Se toimii kuin pehmuste. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa. Elämällä, sen hyvillä ja huonoilla puolilla, on enemmän merkitystä uskovaisille.
Tutkimuksen alkuperäinen lähtökohta ei ollut lainkaan uskonnollinen. Tarkoitus oli selvittää, miksi joissakin Euroopan maissa on kattavammat yhteiskunnan tarjoamat palvelut työttömille. Vastaus löytyi tutkijoiden suureksi hämmästykseksi uskonnosta. Niissä maissa, joissa on paljon uskovaisia – katolisia tai protestantteja – työttömät kärsivät henkisesti huomattavasti muita maita vähemmän.
Sama päti myös avioeroihin. Vaikka joissakin uskonnoissa avioeroa ei hyväksytä, pystyivät uskovaiset henkilöt suhtautumaan omaan avioeroonsa ei uskovaisia tyynemmin.
Tutkijoiden mukaan uskonto auttaa elämään nykyisyydessä, nauttimaan tästä päivästä, niistä pienistäkin iloista, joita arjessa kohdataan. Tutkimuksessa painotetaan myös kasvatusta. Uskovaisilla on yleensä erittäin vahva perheyksikkö ja tukea löytyy samalla tavalla ajattelevasta ystäväpiiristä. Lapsille opetetaan perinteisiä arvoja ja ihmisarvo on kiinni muusta kuin ulkoisista seikoista.
Tutkimuksella on myös vastustajansa. Heidän mielestään asioita ei voi yksinkertaistaa Jumalaan. Vastustajien mielestä kaikki ateistit eivät ole onnettomia ja ateisti, joka on onneton, ei pysty kääntämään ajatustaan päin vastaiseksi vain ollakseen onnellinen. Ja vastaavasti myös uskovaisissa henkilöissä on onnettomia ihmisiä.
Kommentit (225)
tutkimuksissa on myös osoitettu että älykkyys korreloi ateistisen maailmankuvan kanssa, ja että älykkäät kärsivät useammin ahdistuksesta ja masennuksesta kuin tyhmemmät. Ehkä uskovaiset on onnellisempia siksi että eivät ole kovin fiksuja? https://www.independent.co.uk/life-style/athiests-religious-people-inte…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kuullut sanottavan, että autuaita ovat yksinkertaiset. Uskonnollisuus korreloi yksinkertaisuuden kanssa, joten ehkä tuossa on jotain perää.
Itse olen kuitenkin mieluummin fiksu ateisti ja välillä vähän vähemmän onnellinen, koska elämä ilman vastoinkäymisiä ja suruja ei maistu elämältä. Eikä kukaan jaksa syödä hattaraa 90 vuotta putkeen.
Joillakin ihmisillä on sellainen elämä, että ei ole mahdollista "valita" ateismia, olettaen että sen valitseminen on edes järkevää/totuudenmukaista/hyvinvointia edistävää. Samat ihmiset jotka katsovat hengellisiä ihmisiä nenänvarttaan pitkin voivat usein olla vain etuoikeutetun elämän omaavia.
Vierailija kirjoitti:
tutkimuksissa on myös osoitettu että älykkyys korreloi ateistisen maailmankuvan kanssa, ja että älykkäät kärsivät useammin ahdistuksesta ja masennuksesta kuin tyhmemmät. Ehkä uskovaiset on onnellisempia siksi että eivät ole kovin fiksuja? https://www.independent.co.uk/life-style/athiests-religious-people-inte…
Itse masennuin ja ahdistuin,koin maailmantuskaa nimenomaan
jumalattoman, ahneen ja pahan maailman takia. Jeesus on valona siinä, sisimmässäni.
Että ei osunut kuvitelmasi ihan oikeaan.
Vierailija kirjoitti:
Suhde Jumalaan luo ihmiselle turvallisuutta . Se voi olla onnellisuuden takana. Masslowin portaissa turvallisuus tulee heti perustarpeiden jälkeen. Ajatelkaa tilannetta ettei tarvitse olla mistään huolestunut, kun aina voi kääntyä Jumalan puoleen.
Kuulostaa kovin lapselliselta ja naiivilta, vastuunpakoilulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä elämä tuntuu merkityksellisemmältä. Ja hyvältä tuntuu kun Jumala järjestää asiat.
Ja hassua kun ateistit usein uskovat olevansa älykkäämpiä. Olisi kyllä mielenkiintoista tehdä joku oikeaa älyä ja luovuutta vaativa tehtävä satunnaisotannalla valitun ateistin kanssa ja verrata sitä sitten.
Aika ylimielinen asenne. Eiköhän näitä eroja älykkyydessä ole molemmissa leireissä. Minusta on vain surullista, että joku tarvitsee ulkopuolisen näkymättömän voiman jotta elämällä olisi merkitystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Aivan, mutta uskovaisen kannalta valheellisten määrittelyiden kautta naurettavaksi osoitettu ateisti on helpompi kohdata kuin "määrittelemätön pimeä uhka", jota ateisti muuten edustaisi, koska hänen ideologiastaan ei saa otetta. Siinäpä se, ateismi ei ole ideologia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutkimusten mukaan tyhmät ihmiset ovat onnellisimpia.
Ihminen on hengellinen olento. Suurin osa maailman ihmisistä kuuluu johonkin hengelliseen ryhmään, uskontoon. Eli suurin osa ihmisistä pyrkii mallintamaan maailmaa, löytämään arvomaailmansa mm. jonkun uskonnon kautta. Aika naurettavaa joidenkin väittää suurimman osan ihmiskunnasta jo vuosituhansien ajan olleen tyhmiä, kun he etsivät vastauksia elämäänsä juuri siitä yliluonnollisesta ja selittämättömästä eri uskontojen kautta,mikä ei ole tieteen selitettävissä ja mihin tiede ei pysty antamaan tyhjentävästi vastauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on hengellinen olento. Suurin osa maailman ihmisistä kuuluu johonkin hengelliseen ryhmään, uskontoon. Eli suurin osa ihmisistä pyrkii mallintamaan maailmaa, löytämään arvomaailmansa mm. jonkun uskonnon kautta. Aika naurettavaa joidenkin väittää suurimman osan ihmiskunnasta jo vuosituhansien ajan olleen tyhmiä, kun he etsivät vastauksia elämäänsä juuri siitä yliluonnollisesta ja selittämättömästä eri uskontojen kautta,mikä ei ole tieteen selitettävissä ja mihin tiede ei pysty antamaan tyhjentävästi vastauksia.
Mutta mikä niistä uskoista/uskonnoista on se oikea? Sekö, jonka piiriin sattuu syntymään? Vai onko sillä väliä, pääasia että uskoo johonkin?
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on hengellinen olento. Suurin osa maailman ihmisistä kuuluu johonkin hengelliseen ryhmään, uskontoon. Eli suurin osa ihmisistä pyrkii mallintamaan maailmaa, löytämään arvomaailmansa mm. jonkun uskonnon kautta. Aika naurettavaa joidenkin väittää suurimman osan ihmiskunnasta jo vuosituhansien ajan olleen tyhmiä, kun he etsivät vastauksia elämäänsä juuri siitä yliluonnollisesta ja selittämättömästä eri uskontojen kautta,mikä ei ole tieteen selitettävissä ja mihin tiede ei pysty antamaan tyhjentävästi vastauksia.
Se, mihin tiede ei (ainakaan vielä) pysty antamaan vastauksia, saa puolestani pysyä selittämättömänä. En ymmärrä, kuinka jokin yliluonnollinen ja näkymätön "kaikkivaltias" olisi pätevä selitys niille asioille, joita emme ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Ei ole niin, jos tarkkoja ollaan. Jos taas puhutaan viime vuosikymmenien muoti-ilmiö "ateismista", niin..
Vierailija kirjoitti:
Kokaiinia käyttämällä ihminen on vielä onnellisempi.
Ei se tee siitä järkevää elämäntapavalintaa siitä huolimatta.
Onnellinen ihminen ei tee itsemurhaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Aivan, mutta uskovaisen kannalta valheellisten määrittelyiden kautta naurettavaksi osoitettu ateisti on helpompi kohdata kuin "määrittelemätön pimeä uhka", jota ateisti muuten edustaisi, koska hänen ideologiastaan ei saa otetta. Siinäpä se, ateismi ei ole ideologia.
Tää on jännä teoria, että mun pitäis valehdella itselleni siitä ettei ateisteja oo olemassa koska ne pelottaa mua. Täysin poissuljet sen mahdollisuuden että mä itse olisin ateisti. Mulla on toinen teoria: ihmiset tykkää julistaa olevansa menneitä sukupolvia vastaan, sen enempää perehtymättä niihin termeihin ja ideologioihin mistä puhuu. On coolimpaa sanoa olevansa ateisti, jos ennen oltiin uskovaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä elämä tuntuu merkityksellisemmältä. Ja hyvältä tuntuu kun Jumala järjestää asiat.
Ja hassua kun ateistit usein uskovat olevansa älykkäämpiä. Olisi kyllä mielenkiintoista tehdä joku oikeaa älyä ja luovuutta vaativa tehtävä satunnaisotannalla valitun ateistin kanssa ja verrata sitä sitten.
Aika ylimielinen asenne. Eiköhän näitä eroja älykkyydessä ole molemmissa leireissä. Minusta on vain surullista, että joku tarvitsee ulkopuolisen näkymättömän voiman jotta elämällä olisi merkitystä.
Tässä viestissähän tää kommentoija vaan haluaa jotain keinoja millä selvittää asia, verrattuna niihin jotka sokeasti kutsuu uskovaisia idiooteiksi. Kumpi on ylimielisyyttä, niin..
Vierailija kirjoitti:
Ihminen on hengellinen olento. Suurin osa maailman ihmisistä kuuluu johonkin hengelliseen ryhmään, uskontoon. Eli suurin osa ihmisistä pyrkii mallintamaan maailmaa, löytämään arvomaailmansa mm. jonkun uskonnon kautta. Aika naurettavaa joidenkin väittää suurimman osan ihmiskunnasta jo vuosituhansien ajan olleen tyhmiä, kun he etsivät vastauksia elämäänsä juuri siitä yliluonnollisesta ja selittämättömästä eri uskontojen kautta,mikä ei ole tieteen selitettävissä ja mihin tiede ei pysty antamaan tyhjentävästi vastauksia.
Ihmiskunta on tuhansien vuosian ajan ollut väärässä monessa muussakin asiassa. Jokin väittämä voi olla väärässä vaikka kaikki maailman ihmiset siihen kiven kovaa uskoisivat. Jumalan olemassaolo ei riipu siitä uskooko ihmiset näin olevan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Tässä perustelut sille, miksi kyseisillä asiolla on paljonkin tekemistä ateismin kanssa:
1. Ei ole objektiivista syytä arvostaa tiedettä moraalifilosofian yläpuolelle. Kristillinen totuuden arvo on tieteen obsessoimiselle perimmäinen syy, ja se syy taas tulee Jumalalta.
2. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihmiskunnalla ja historialla olisi jokin merkitys. Monet sivilisaatiot ovat eläneet täydessä harmoniassa sen kanssa, että asioita tulee ja menee ilman sen suurempaa merkitystä. Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta.
3. Ei ole mitään syytä uskoa vapaaseen tahtoon (jonka nykytiede vahvistaa). Kuten tässä langassakin on todettu, oikeuslaitos perustuu perimmiltään kristillisiin ideoihin, joista yksi on vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa oikeuslaitoksen toiminnassa ei olisi järkeä, koska miksi tuomita ihmistä joka ei voi toiminnalleen mitään? Jälleen, mistä tämä idea vapaasta tahdosta tulee? Jumalalta.
4. Mitä pahaa on kuolemisessa, noin objektiivisesti? Jos ihan tosissaan mietit sitä, niin mikä siinä on niin kauhean erilaista kuin vaikkapa nukkumaan menemisessä? Kuoleman kauhistelu ja elämän ylistäminen on kristillisiä arvoja. Mistä nämä arvot tulevat? Jumalalta.
5. Valistuksenajan filosofit eivät kyenneet poistamaan eurooppalaisesta kollektiivisesta psyykkeestä ajatusta Jumalasta, ja siitä että olemme matkalla johonkin. Utopian tavoittelusta oli niin hankala luopua, että he korjasivat hypoteesiaan: Jumala ei tuo paratiisia, humanismi tuo. Joten mistä tämäkin juontaa juurensa? Kristinuskosta.
Täten, jos uskon kaikkiin näihin viiteen kohtaan, tai suurimpaan osaan niistä, et ole ateisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Tässä perustelut sille, miksi kyseisillä asiolla on paljonkin tekemistä ateismin kanssa:
1. Ei ole objektiivista syytä arvostaa tiedettä moraalifilosofian yläpuolelle. Kristillinen totuuden arvo on tieteen obsessoimiselle perimmäinen syy, ja se syy taas tulee Jumalalta.
2. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihmiskunnalla ja historialla olisi jokin merkitys. Monet sivilisaatiot ovat eläneet täydessä harmoniassa sen kanssa, että asioita tulee ja menee ilman sen suurempaa merkitystä. Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta.
3. Ei ole mitään syytä uskoa vapaaseen tahtoon (jonka nykytiede vahvistaa). Kuten tässä langassakin on todettu, oikeuslaitos perustuu perimmiltään kristillisiin ideoihin, joista yksi on vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa oikeuslaitoksen toiminnassa ei olisi järkeä, koska miksi tuomita ihmistä joka ei voi toiminnalleen mitään? Jälleen, mistä tämä idea vapaasta tahdosta tulee? Jumalalta.
4. Mitä pahaa on kuolemisessa, noin objektiivisesti? Jos ihan tosissaan mietit sitä, niin mikä siinä on niin kauhean erilaista kuin vaikkapa nukkumaan menemisessä? Kuoleman kauhistelu ja elämän ylistäminen on kristillisiä arvoja. Mistä nämä arvot tulevat? Jumalalta.
5. Valistuksenajan filosofit eivät kyenneet poistamaan eurooppalaisesta kollektiivisesta psyykkeestä ajatusta Jumalasta, ja siitä että olemme matkalla johonkin. Utopian tavoittelusta oli niin hankala luopua, että he korjasivat hypoteesiaan: Jumala ei tuo paratiisia, humanismi tuo. Joten mistä tämäkin juontaa juurensa? Kristinuskosta.
Täten, jos uskon kaikkiin näihin viiteen kohtaan, tai suurimpaan osaan niistä, et ole ateisti.
Mikään näistä ei kosketa minua, koska en usko jumalan olevan olemassa. Tuo oli vain pitkä sanahelinä ilman sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Tässä perustelut sille, miksi kyseisillä asiolla on paljonkin tekemistä ateismin kanssa:
1. Ei ole objektiivista syytä arvostaa tiedettä moraalifilosofian yläpuolelle. Kristillinen totuuden arvo on tieteen obsessoimiselle perimmäinen syy, ja se syy taas tulee Jumalalta.
2. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihmiskunnalla ja historialla olisi jokin merkitys. Monet sivilisaatiot ovat eläneet täydessä harmoniassa sen kanssa, että asioita tulee ja menee ilman sen suurempaa merkitystä. Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta.
3. Ei ole mitään syytä uskoa vapaaseen tahtoon (jonka nykytiede vahvistaa). Kuten tässä langassakin on todettu, oikeuslaitos perustuu perimmiltään kristillisiin ideoihin, joista yksi on vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa oikeuslaitoksen toiminnassa ei olisi järkeä, koska miksi tuomita ihmistä joka ei voi toiminnalleen mitään? Jälleen, mistä tämä idea vapaasta tahdosta tulee? Jumalalta.
4. Mitä pahaa on kuolemisessa, noin objektiivisesti? Jos ihan tosissaan mietit sitä, niin mikä siinä on niin kauhean erilaista kuin vaikkapa nukkumaan menemisessä? Kuoleman kauhistelu ja elämän ylistäminen on kristillisiä arvoja. Mistä nämä arvot tulevat? Jumalalta.
5. Valistuksenajan filosofit eivät kyenneet poistamaan eurooppalaisesta kollektiivisesta psyykkeestä ajatusta Jumalasta, ja siitä että olemme matkalla johonkin. Utopian tavoittelusta oli niin hankala luopua, että he korjasivat hypoteesiaan: Jumala ei tuo paratiisia, humanismi tuo. Joten mistä tämäkin juontaa juurensa? Kristinuskosta.
Täten, jos uskon kaikkiin näihin viiteen kohtaan, tai suurimpaan osaan niistä, et ole ateisti.
Mikään näistä ei kosketa minua, koska en usko jumalan olevan olemassa. Tuo oli vain pitkä sanahelinä ilman sisältöä.
Näihin asioihin uskominen ja jumalan olemassaolon kieltäminen yhtä aikaa on jonkintasoinen kognitiivinen dissonanssi.
Ja hassua kun ateistit usein uskovat olevansa älykkäämpiä. Olisi kyllä mielenkiintoista tehdä joku oikeaa älyä ja luovuutta vaativa tehtävä satunnaisotannalla valitun ateistin kanssa ja verrata sitä sitten.