Lue keskustelun säännöt.
Uskovaiset ovat onnellisimpia
27.05.2019 |
Ranskalaisen tutkimuksen mukaan uskovaiset henkilöt ovat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sellaiset, joille uskonnolla ei ole mitään merkitystä.
Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Se toimii kuin pehmuste. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa. Elämällä, sen hyvillä ja huonoilla puolilla, on enemmän merkitystä uskovaisille.
Tutkimuksen alkuperäinen lähtökohta ei ollut lainkaan uskonnollinen. Tarkoitus oli selvittää, miksi joissakin Euroopan maissa on kattavammat yhteiskunnan tarjoamat palvelut työttömille. Vastaus löytyi tutkijoiden suureksi hämmästykseksi uskonnosta. Niissä maissa, joissa on paljon uskovaisia – katolisia tai protestantteja – työttömät kärsivät henkisesti huomattavasti muita maita vähemmän.
Sama päti myös avioeroihin. Vaikka joissakin uskonnoissa avioeroa ei hyväksytä, pystyivät uskovaiset henkilöt suhtautumaan omaan avioeroonsa ei uskovaisia tyynemmin.
Tutkijoiden mukaan uskonto auttaa elämään nykyisyydessä, nauttimaan tästä päivästä, niistä pienistäkin iloista, joita arjessa kohdataan. Tutkimuksessa painotetaan myös kasvatusta. Uskovaisilla on yleensä erittäin vahva perheyksikkö ja tukea löytyy samalla tavalla ajattelevasta ystäväpiiristä. Lapsille opetetaan perinteisiä arvoja ja ihmisarvo on kiinni muusta kuin ulkoisista seikoista.
Tutkimuksella on myös vastustajansa. Heidän mielestään asioita ei voi yksinkertaistaa Jumalaan. Vastustajien mielestä kaikki ateistit eivät ole onnettomia ja ateisti, joka on onneton, ei pysty kääntämään ajatustaan päin vastaiseksi vain ollakseen onnellinen. Ja vastaavasti myös uskovaisissa henkilöissä on onnettomia ihmisiä.
Kommentit (225)
Miksi bubbhismi ei voisi antaa merkitystä elämälle ja historialle?
Miksi kuolema olisi paha asia? Se on osa elämää ja sen loppu.
Jumalalta en usko tulevan yhtään mitään, koska en usko jumalaa olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
vierailija kirjoitti:
Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Se toimii kuin pehmuste. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa. Elämällä, sen hyvillä ja huonoilla puolilla, on enemmän merkitystä uskovaisille.
Eräänlaista katteetonta optimismia se vain on. Ihan sama, onko uskomisen kohteena jumala vai saunatonttu, niin luottamus johonkin auttaa selvitymään. Sillä ei ole merkitystä onko uskon kohde todellinen vai ei.
Eihän tässä väitettykään että joku jumala oikeasti auttaisi. Kyse oli siitä uskonnon suunnattomasta välinearvosta.
Vituttaa että itse en pysty tulemaan uskoon. Elämä olisi paljon helpompaa kun voisi vaan ajatella että jumala koettelee.
Eli jumala on täysin samantekevä? Pitäisi vain uskoa johonkin? Ryhdy pastafariksi, tai miksi tahansa. Heittäydy uskomaan mihin haluat, jos se "johtohahmo" oikeastaan on turha.
Vierailija kirjoitti:
Miksi bubbhismi ei voisi antaa merkitystä elämälle ja historialle?
Miksi kuolema olisi paha asia? Se on osa elämää ja sen loppu.
Jumalalta en usko tulevan yhtään mitään, koska en usko jumalaa olevan.
Kyllä omalle elämälleen saa ja varmaan kannattaakin rakentaa jotain merkitystä. Kunhan tietää, että kuoleman jälkeen sillä ei todennäköisesti ole enää mitään väliä. Mitä tarkoitat sillä, että buddhismi antaisi merkitystä historialle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Tässä perustelut sille, miksi kyseisillä asiolla on paljonkin tekemistä ateismin kanssa:
1. Ei ole objektiivista syytä arvostaa tiedettä moraalifilosofian yläpuolelle. Kristillinen totuuden arvo on tieteen obsessoimiselle perimmäinen syy, ja se syy taas tulee Jumalalta.
2. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihmiskunnalla ja historialla olisi jokin merkitys. Monet sivilisaatiot ovat eläneet täydessä harmoniassa sen kanssa, että asioita tulee ja menee ilman sen suurempaa merkitystä. Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta.
3. Ei ole mitään syytä uskoa vapaaseen tahtoon (jonka nykytiede vahvistaa). Kuten tässä langassakin on todettu, oikeuslaitos perustuu perimmiltään kristillisiin ideoihin, joista yksi on vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa oikeuslaitoksen toiminnassa ei olisi järkeä, koska miksi tuomita ihmistä joka ei voi toiminnalleen mitään? Jälleen, mistä tämä idea vapaasta tahdosta tulee? Jumalalta.
4. Mitä pahaa on kuolemisessa, noin objektiivisesti? Jos ihan tosissaan mietit sitä, niin mikä siinä on niin kauhean erilaista kuin vaikkapa nukkumaan menemisessä? Kuoleman kauhistelu ja elämän ylistäminen on kristillisiä arvoja. Mistä nämä arvot tulevat? Jumalalta.
5. Valistuksenajan filosofit eivät kyenneet poistamaan eurooppalaisesta kollektiivisesta psyykkeestä ajatusta Jumalasta, ja siitä että olemme matkalla johonkin. Utopian tavoittelusta oli niin hankala luopua, että he korjasivat hypoteesiaan: Jumala ei tuo paratiisia, humanismi tuo. Joten mistä tämäkin juontaa juurensa? Kristinuskosta.
Täten, jos uskon kaikkiin näihin viiteen kohtaan, tai suurimpaan osaan niistä, et ole ateisti.
Mikään näistä ei kosketa minua, koska en usko jumalan olevan olemassa. Tuo oli vain pitkä sanahelinä ilman sisältöä.
On siinä sisältöä, sinä et vain ilmeisesti kykene sisäistämään sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienosti kerrotaan "Ranskalaisen tutkimuksen mukaan" antamatta mitään lähdeviitettä tälle väitteelle.
Okei, tässäpä lähdeviite sinulle:
Näytäppä yksi oikeasti uskossa oleva ihminen joka ei olisi onnellinen ja tasapainoinen.Mietippä tuota.
Oletteko muuten koskaan huomanneet, kuinka mielellään uskovaiset käyttävät tällaista mukanokkeluutta ja piilov*ttuilua argumentoidessaan? Usein vielä sellainen hiukan pakotettu kireä hymy naamallaan.
Ei ole pelkästään uskovaisten ominaisuus tämä.
Mutta heiltä sitä vähiten saisi odottaa.
"Kaikki katkeruus, kiukku, viha, huuto ja herjaaminen, kaikenlainen pahuus olkoon pois teistä. Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja hyväsydämisiä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on Kristuksessa antanut teille anteeksi."
Ef. 4:31-32.Lainaamasi teksti toimii todisteena siitä, että tämän uskonnon harjoittajat (ja tämän tekstin lukeneet) ainakin pitävät näitä asioita arvossa, vaikka eivät niiden mukaan aina toimisikaan. Missä on ateistien julistus katkeruutta, kiukkua, vihaa, huutoa ja herjaamista vastaan? Vai onko sellaista?
Eipä sitä normaali ihminen erikseen tarvitse. Uskovaisilla nämä itsestäänselvyydet on oikein kirjaan painettu, eikä niitä silti noudateta. Outoa.
Kokemukseni mukaan kyllä moni ei-uskovainen ihminen epätoivoisesti tarvitsisi. Muttä tämä on lähinnä mielipide.
Voi olla. Samoin minä toivoisin, että uskovat eläisivät sen mukaan mitä saarnaavat.
Uskoon tuloon tuntuu liittyvän yksi kurja vaihe, havaitsee syntisyytensä, se aiheuttaa mielipahaa -silloin on vaarassa muuttua tiukkapipoiseksi. Ankaruus karkottaa ihmiset.
Aina kehuttu kiltiksi, tiedostan etten kokosydämisesti ole kyennyt nöyrtymään.
Ketään ei saisi ahdistaa sinun oltava ylikiltti. Tunteita ei saa padota koska kun on aika puhua on puhuttava.
Ah. Tahallaan väärin ymmärtäjä.
Ei tarvitse tulla uskoon voidakseen olla hyvä muille. Se ei tarkoita ovimattona oloa tai nöyristelyä.
Uh anteeksi pöljyyteni. Ovimatto-ominaisuutta ei aina voida valita. Hyvyys joskus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi bubbhismi ei voisi antaa merkitystä elämälle ja historialle?
Miksi kuolema olisi paha asia? Se on osa elämää ja sen loppu.
Jumalalta en usko tulevan yhtään mitään, koska en usko jumalaa olevan.Kyllä omalle elämälleen saa ja varmaan kannattaakin rakentaa jotain merkitystä. Kunhan tietää, että kuoleman jälkeen sillä ei todennäköisesti ole enää mitään väliä. Mitä tarkoitat sillä, että buddhismi antaisi merkitystä historialle?
"Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta."
Miksi tämä koskisi vain uskoa tai kristinuskon jumalaa? Miksi historiassa olisi järki vain uskon ja jumalan kautta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi bubbhismi ei voisi antaa merkitystä elämälle ja historialle?
Miksi kuolema olisi paha asia? Se on osa elämää ja sen loppu.
Jumalalta en usko tulevan yhtään mitään, koska en usko jumalaa olevan.Kyllä omalle elämälleen saa ja varmaan kannattaakin rakentaa jotain merkitystä. Kunhan tietää, että kuoleman jälkeen sillä ei todennäköisesti ole enää mitään väliä. Mitä tarkoitat sillä, että buddhismi antaisi merkitystä historialle?
"Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta."
Miksi tämä koskisi vain uskoa tai kristinuskon jumalaa? Miksi historiassa olisi järki vain uskon ja jumalan kautta?
Koska se idea, että historialla on jokin narratiivi ja että olemme kollektiivisesti matkalla johonkin ovat kristillisiä ideoita? Voit sinä muistakin uskonnoista jotain samantapaista löytää, ei kun etsimään vain. Ateistiselta kannalta siinä ei ole järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskonto on siitä hyvä, että kaiken pahan voi ulkoistaa ja hyvän pitää omana ansiona, tai "lahjana", tilanteen mukaan. Etelä-Afrikkalaista taiteilijaa lainatakseni: "Kiitos Jumalalle Saatanasta."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi bubbhismi ei voisi antaa merkitystä elämälle ja historialle?
Miksi kuolema olisi paha asia? Se on osa elämää ja sen loppu.
Jumalalta en usko tulevan yhtään mitään, koska en usko jumalaa olevan.Kyllä omalle elämälleen saa ja varmaan kannattaakin rakentaa jotain merkitystä. Kunhan tietää, että kuoleman jälkeen sillä ei todennäköisesti ole enää mitään väliä. Mitä tarkoitat sillä, että buddhismi antaisi merkitystä historialle?
"Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta."
Miksi tämä koskisi vain uskoa tai kristinuskon jumalaa? Miksi historiassa olisi järki vain uskon ja jumalan kautta?Koska se idea, että historialla on jokin narratiivi ja että olemme kollektiivisesti matkalla johonkin ovat kristillisiä ideoita? Voit sinä muistakin uskonnoista jotain samantapaista löytää, ei kun etsimään vain. Ateistiselta kannalta siinä ei ole järkeä.
Kuinka niin ne ovat kristillisiä ideoita? Melkoista flowta kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi bubbhismi ei voisi antaa merkitystä elämälle ja historialle?
Miksi kuolema olisi paha asia? Se on osa elämää ja sen loppu.
Jumalalta en usko tulevan yhtään mitään, koska en usko jumalaa olevan.Kyllä omalle elämälleen saa ja varmaan kannattaakin rakentaa jotain merkitystä. Kunhan tietää, että kuoleman jälkeen sillä ei todennäköisesti ole enää mitään väliä. Mitä tarkoitat sillä, että buddhismi antaisi merkitystä historialle?
"Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta."
Miksi tämä koskisi vain uskoa tai kristinuskon jumalaa? Miksi historiassa olisi järki vain uskon ja jumalan kautta?Koska se idea, että historialla on jokin narratiivi ja että olemme kollektiivisesti matkalla johonkin ovat kristillisiä ideoita? Voit sinä muistakin uskonnoista jotain samantapaista löytää, ei kun etsimään vain. Ateistiselta kannalta siinä ei ole järkeä.
Kuinka niin ne ovat kristillisiä ideoita? Melkoista flowta kyllä.
Kuinka niin ne eivät ole? Eivätkö nämä ideat vaikuttaisi ei-uskovaiselle täysin järjettömiltä? Jos sua oikeesti kiinnostaa niin voithan alkaa tutkimaan kristinuskon historiaa vuodesta 0 eteenpäin, niistä aatteista mitkä siihen on vaikuttanut, ja mitä asioita on hylätty matkan varrella. En nyt viittis lähdeaineistoa alkaa purkamaan nettiargumentin vuoksi, varsinkin kun pidän epätodennäköisenä että ketään täällä oikeesti hirveästi kiinnostaa, ihmiset vain haluavat pitää kakkunsa ja syödä sen myös (uskoa kristinuskon positiivisiin juttuihin, samalla kun julistavat itseään ateistiksi ja haukkuvat uskovaisia idiooteiksi).
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kristinusko voit aloittaa vaikka tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi bubbhismi ei voisi antaa merkitystä elämälle ja historialle?
Miksi kuolema olisi paha asia? Se on osa elämää ja sen loppu.
Jumalalta en usko tulevan yhtään mitään, koska en usko jumalaa olevan.Kyllä omalle elämälleen saa ja varmaan kannattaakin rakentaa jotain merkitystä. Kunhan tietää, että kuoleman jälkeen sillä ei todennäköisesti ole enää mitään väliä. Mitä tarkoitat sillä, että buddhismi antaisi merkitystä historialle?
"Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta."
Miksi tämä koskisi vain uskoa tai kristinuskon jumalaa? Miksi historiassa olisi järki vain uskon ja jumalan kautta?
Kysymyksestäsi paistaa loistavasti läpi se, kuinka hankala ajatuksesta maailmasta merkityksen omaavana paikkana on luopua. Voithan sinä johonkin merkitykseen uskoa, mutta sitten et ole ateisti. Kumman oikein valitset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkavatko historia, moraali ja merkitys vuodesta 0?
Vierailija kirjoitti:
Alkavatko historia, moraali ja merkitys vuodesta 0?
Merkittävät kristinuskon kehittymiseen liittyvät tapahtumat alkavat siitä. Halusimme sitä tai ei, nämä tapahtumat ovat johtaneet ideologiaan, joka on nyt syvällä kollektiivisessa psyykeesämme. Historialla, niin kuin sanoin, ei ole merkitystä. Se ei ala mistään eikä lopu mihinkään. Moraalifilosofia ei ole minkään alapuolella, oli se sitten kristinusko, ateismi tai Tiede (niin kuin joku tässä langassa näennäisesti täysin epäironisesti väitti). Merkitystä voi omaan elämäänsä täysin vapaasti yrittää tehdä, mutta ateismin näkökulmasta sitä ei objektiivisesti ole missään. Subjektiivisesti kaikki on mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkavatko historia, moraali ja merkitys vuodesta 0?
Merkittävät kristinuskon kehittymiseen liittyvät tapahtumat alkavat siitä. Halusimme sitä tai ei, nämä tapahtumat ovat johtaneet ideologiaan, joka on nyt syvällä kollektiivisessa psyykeesämme. Historialla, niin kuin sanoin, ei ole merkitystä. Se ei ala mistään eikä lopu mihinkään. Moraalifilosofia ei ole minkään alapuolella, oli se sitten kristinusko, ateismi tai Tiede (niin kuin joku tässä langassa näennäisesti täysin epäironisesti väitti). Merkitystä voi omaan elämäänsä täysin vapaasti yrittää tehdä, mutta ateismin näkökulmasta sitä ei objektiivisesti ole missään. Subjektiivisesti kaikki on mahdollista.
Niitä ideologioita on ollut jo paljon ennen vuotta nolla. On hölmöä väittää, että meidän elämämme pohjautuisi vain kristinuskoon ja siihen, mitä vuodesta 0 lähtien on tapahtunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkavatko historia, moraali ja merkitys vuodesta 0?
Merkittävät kristinuskon kehittymiseen liittyvät tapahtumat alkavat siitä. Halusimme sitä tai ei, nämä tapahtumat ovat johtaneet ideologiaan, joka on nyt syvällä kollektiivisessa psyykeesämme. Historialla, niin kuin sanoin, ei ole merkitystä. Se ei ala mistään eikä lopu mihinkään. Moraalifilosofia ei ole minkään alapuolella, oli se sitten kristinusko, ateismi tai Tiede (niin kuin joku tässä langassa näennäisesti täysin epäironisesti väitti). Merkitystä voi omaan elämäänsä täysin vapaasti yrittää tehdä, mutta ateismin näkökulmasta sitä ei objektiivisesti ole missään. Subjektiivisesti kaikki on mahdollista.
Niitä ideologioita on ollut jo paljon ennen vuotta nolla. On hölmöä väittää, että meidän elämämme pohjautuisi vain kristinuskoon ja siihen, mitä vuodesta 0 lähtien on tapahtunut.
Niinhän se olisikin hölmöä väittää että se "vain" siihen perustuisikin, onneksi en siis niin ole väittänyt. Ihmisten luetunymmärtämisessä on nykyään paljon vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkavatko historia, moraali ja merkitys vuodesta 0?
Merkittävät kristinuskon kehittymiseen liittyvät tapahtumat alkavat siitä. Halusimme sitä tai ei, nämä tapahtumat ovat johtaneet ideologiaan, joka on nyt syvällä kollektiivisessa psyykeesämme. Historialla, niin kuin sanoin, ei ole merkitystä. Se ei ala mistään eikä lopu mihinkään. Moraalifilosofia ei ole minkään alapuolella, oli se sitten kristinusko, ateismi tai Tiede (niin kuin joku tässä langassa näennäisesti täysin epäironisesti väitti). Merkitystä voi omaan elämäänsä täysin vapaasti yrittää tehdä, mutta ateismin näkökulmasta sitä ei objektiivisesti ole missään. Subjektiivisesti kaikki on mahdollista.
Niitä ideologioita on ollut jo paljon ennen vuotta nolla. On hölmöä väittää, että meidän elämämme pohjautuisi vain kristinuskoon ja siihen, mitä vuodesta 0 lähtien on tapahtunut.
Niinhän se olisikin hölmöä väittää että se "vain" siihen perustuisikin, onneksi en siis niin ole väittänyt. Ihmisten luetunymmärtämisessä on nykyään paljon vikaa.
"Halusimme sitä tai ei, nämä tapahtumat ovat johtaneet ideologiaan, joka on nyt syvällä kollektiivisessa psyykeesämme."
Ehkäpä ongelma onkin sinun ilmaisussasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Alkavatko historia, moraali ja merkitys vuodesta 0?
Merkittävät kristinuskon kehittymiseen liittyvät tapahtumat alkavat siitä. Halusimme sitä tai ei, nämä tapahtumat ovat johtaneet ideologiaan, joka on nyt syvällä kollektiivisessa psyykeesämme. Historialla, niin kuin sanoin, ei ole merkitystä. Se ei ala mistään eikä lopu mihinkään. Moraalifilosofia ei ole minkään alapuolella, oli se sitten kristinusko, ateismi tai Tiede (niin kuin joku tässä langassa näennäisesti täysin epäironisesti väitti). Merkitystä voi omaan elämäänsä täysin vapaasti yrittää tehdä, mutta ateismin näkökulmasta sitä ei objektiivisesti ole missään. Subjektiivisesti kaikki on mahdollista.
Niitä ideologioita on ollut jo paljon ennen vuotta nolla. On hölmöä väittää, että meidän elämämme pohjautuisi vain kristinuskoon ja siihen, mitä vuodesta 0 lähtien on tapahtunut.
Niinhän se olisikin hölmöä väittää että se "vain" siihen perustuisikin, onneksi en siis niin ole väittänyt. Ihmisten luetunymmärtämisessä on nykyään paljon vikaa.
"Halusimme sitä tai ei, nämä tapahtumat ovat johtaneet ideologiaan, joka on nyt syvällä kollektiivisessa psyykeesämme."
Ehkäpä ongelma onkin sinun ilmaisussasi.
Jaa, en tuossa mielestäni millään tavalla sulje ulos muita psyykeeseen vaikuttajia, tai sano että asia on loppuunkäsitelty, mutta okei.. Sä päätit sit nähdä sen sillä tavalla.
Faith kirjoitti:
En ihmettele sitä, jos noin keskimäärin on. Aloituksessa mainittujen tekijöiden lisäksi sekin onnellistaa ja auttaa kestämään vaikeudet, kun uskoo, että elämä ei pääty tähän maailmaan kärsimyksineen, vaan kaikki tulee päättymään hyvin.
Uskovainen kristitty ei kuitenkaan välttämättä ole onnellinen. Onnellisuudessa mielialalla, tunteilla ja reaktioilla olosuhteisiin on merkitystä ja ne ailahtelevat kaikilla ihmisillä jonkin verran. Kristityllä iloon on silti jatkuvasti syytä, vaikkei siltä aina tuntuisikaan.
Kiitos järkevästä kommentista.
Tässä olisi hieman aloitusta pätevämpiä lähteitä omille mietteillenne
Usko ja onnellisuus
https://www.markkuojanen.com/usko/usko-ja-onnellisuus/
Älykkyys ja uskonnollisuus
https://www.markkuojanen.com/psykologia/alykkyyden-ja-uskonnollisuuden-…
Lainsäädäntö
https://tieteentermipankki.fi/wiki/Oikeustiede:roomalainen_oikeus
Eihän tässä väitettykään että joku jumala oikeasti auttaisi. Kyse oli siitä uskonnon suunnattomasta välinearvosta.
Vituttaa että itse en pysty tulemaan uskoon. Elämä olisi paljon helpompaa kun voisi vaan ajatella että jumala koettelee.