Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskovaiset ovat onnellisimpia
27.05.2019 |
Ranskalaisen tutkimuksen mukaan uskovaiset henkilöt ovat huomattavasti onnellisempia ja tyytyväisempiä elämäänsä kuin sellaiset, joille uskonnolla ei ole mitään merkitystä.
Tutkimuksessa huomattiin, että ”Jumala auttaa” elämän karikoissa. Se toimii kuin pehmuste. Avioerot, sairaudet ja kuolema on helpompi kestää korkeamman voiman kanssa. Elämällä, sen hyvillä ja huonoilla puolilla, on enemmän merkitystä uskovaisille.
Tutkimuksen alkuperäinen lähtökohta ei ollut lainkaan uskonnollinen. Tarkoitus oli selvittää, miksi joissakin Euroopan maissa on kattavammat yhteiskunnan tarjoamat palvelut työttömille. Vastaus löytyi tutkijoiden suureksi hämmästykseksi uskonnosta. Niissä maissa, joissa on paljon uskovaisia – katolisia tai protestantteja – työttömät kärsivät henkisesti huomattavasti muita maita vähemmän.
Sama päti myös avioeroihin. Vaikka joissakin uskonnoissa avioeroa ei hyväksytä, pystyivät uskovaiset henkilöt suhtautumaan omaan avioeroonsa ei uskovaisia tyynemmin.
Tutkijoiden mukaan uskonto auttaa elämään nykyisyydessä, nauttimaan tästä päivästä, niistä pienistäkin iloista, joita arjessa kohdataan. Tutkimuksessa painotetaan myös kasvatusta. Uskovaisilla on yleensä erittäin vahva perheyksikkö ja tukea löytyy samalla tavalla ajattelevasta ystäväpiiristä. Lapsille opetetaan perinteisiä arvoja ja ihmisarvo on kiinni muusta kuin ulkoisista seikoista.
Tutkimuksella on myös vastustajansa. Heidän mielestään asioita ei voi yksinkertaistaa Jumalaan. Vastustajien mielestä kaikki ateistit eivät ole onnettomia ja ateisti, joka on onneton, ei pysty kääntämään ajatustaan päin vastaiseksi vain ollakseen onnellinen. Ja vastaavasti myös uskovaisissa henkilöissä on onnettomia ihmisiä.
Kommentit (225)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Tässä perustelut sille, miksi kyseisillä asiolla on paljonkin tekemistä ateismin kanssa:
1. Ei ole objektiivista syytä arvostaa tiedettä moraalifilosofian yläpuolelle. Kristillinen totuuden arvo on tieteen obsessoimiselle perimmäinen syy, ja se syy taas tulee Jumalalta.
2. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihmiskunnalla ja historialla olisi jokin merkitys. Monet sivilisaatiot ovat eläneet täydessä harmoniassa sen kanssa, että asioita tulee ja menee ilman sen suurempaa merkitystä. Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta.
3. Ei ole mitään syytä uskoa vapaaseen tahtoon (jonka nykytiede vahvistaa). Kuten tässä langassakin on todettu, oikeuslaitos perustuu perimmiltään kristillisiin ideoihin, joista yksi on vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa oikeuslaitoksen toiminnassa ei olisi järkeä, koska miksi tuomita ihmistä joka ei voi toiminnalleen mitään? Jälleen, mistä tämä idea vapaasta tahdosta tulee? Jumalalta.
4. Mitä pahaa on kuolemisessa, noin objektiivisesti? Jos ihan tosissaan mietit sitä, niin mikä siinä on niin kauhean erilaista kuin vaikkapa nukkumaan menemisessä? Kuoleman kauhistelu ja elämän ylistäminen on kristillisiä arvoja. Mistä nämä arvot tulevat? Jumalalta.
5. Valistuksenajan filosofit eivät kyenneet poistamaan eurooppalaisesta kollektiivisesta psyykkeestä ajatusta Jumalasta, ja siitä että olemme matkalla johonkin. Utopian tavoittelusta oli niin hankala luopua, että he korjasivat hypoteesiaan: Jumala ei tuo paratiisia, humanismi tuo. Joten mistä tämäkin juontaa juurensa? Kristinuskosta.
Täten, jos uskon kaikkiin näihin viiteen kohtaan, tai suurimpaan osaan niistä, et ole ateisti.
Ei sillä nyt niin ole väliä, olenko "oikeaoppinen ateisti". Luultavasti en. Sano minua vaikka uskonnottomaksi jos se tuntuu paremmalta. Huomaathan, ettei ole mitään järkeä yrittää selittää maailmaa ihmiselle Jumalalla, jos hän ei usko jumalien olemassaoloon? Nojaat kaikki väitteesi kristinuskoon ja kehotat tutkimaan asiaa vuodesta nolla eteenpäin. Silti jo kauan ennen kristinuskoa oli moraalikäsityksiä, luonnonuskontoja, oikeuskäytäntöjä... En ymmärrä, miksi mikään listaamistasi asioista olisi "Jumalasta" tai ylipäätään, miksi se jumala olisi se ainoa oikea kun niin monia muitakin muka olisi?
Nojaan kaikki väitteeni kristinuskoon koska tässä nyt on ollut puhe kristinuskosta (jos olet seurannut), ja Suomi on ollut kristillinen maa hyvin pitkään mukana koko muun läntisen maailman (ja vähän muunkin) kanssa. En ymmärrä miksi siitä mainitset erikseen.
Olet oikeassa, on olemassa monia eri moraalikäsityksiä, uskontoja ja filosofioita myös. En yritä tässä käännyttää ketään. Onko se minulta pois, jos ihmiset uskovat tai ovat uskomatta?
Osoittamani asiat ovat "Jumalasta", koska ne ovat kristinuskoon pohjaavia eikä niille muuta loogista syytä nykyään löydy. Näiden asioiden pohjalta toimiva ateisti on mielestäni paradoksi. Hän toimii tietämättä minkä päällä seisoo, satunnaisesti ilmeisesti ihmetellen miksi asiat ovat miten ovat, samalla viskoen solvauksia uskovien suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Tässä perustelut sille, miksi kyseisillä asiolla on paljonkin tekemistä ateismin kanssa:
1. Ei ole objektiivista syytä arvostaa tiedettä moraalifilosofian yläpuolelle. Kristillinen totuuden arvo on tieteen obsessoimiselle perimmäinen syy, ja se syy taas tulee Jumalalta.
2. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihmiskunnalla ja historialla olisi jokin merkitys. Monet sivilisaatiot ovat eläneet täydessä harmoniassa sen kanssa, että asioita tulee ja menee ilman sen suurempaa merkitystä. Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta.
3. Ei ole mitään syytä uskoa vapaaseen tahtoon (jonka nykytiede vahvistaa). Kuten tässä langassakin on todettu, oikeuslaitos perustuu perimmiltään kristillisiin ideoihin, joista yksi on vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa oikeuslaitoksen toiminnassa ei olisi järkeä, koska miksi tuomita ihmistä joka ei voi toiminnalleen mitään? Jälleen, mistä tämä idea vapaasta tahdosta tulee? Jumalalta.
4. Mitä pahaa on kuolemisessa, noin objektiivisesti? Jos ihan tosissaan mietit sitä, niin mikä siinä on niin kauhean erilaista kuin vaikkapa nukkumaan menemisessä? Kuoleman kauhistelu ja elämän ylistäminen on kristillisiä arvoja. Mistä nämä arvot tulevat? Jumalalta.
5. Valistuksenajan filosofit eivät kyenneet poistamaan eurooppalaisesta kollektiivisesta psyykkeestä ajatusta Jumalasta, ja siitä että olemme matkalla johonkin. Utopian tavoittelusta oli niin hankala luopua, että he korjasivat hypoteesiaan: Jumala ei tuo paratiisia, humanismi tuo. Joten mistä tämäkin juontaa juurensa? Kristinuskosta.
Täten, jos uskon kaikkiin näihin viiteen kohtaan, tai suurimpaan osaan niistä, et ole ateisti.
Ei sillä nyt niin ole väliä, olenko "oikeaoppinen ateisti". Luultavasti en. Sano minua vaikka uskonnottomaksi jos se tuntuu paremmalta. Huomaathan, ettei ole mitään järkeä yrittää selittää maailmaa ihmiselle Jumalalla, jos hän ei usko jumalien olemassaoloon? Nojaat kaikki väitteesi kristinuskoon ja kehotat tutkimaan asiaa vuodesta nolla eteenpäin. Silti jo kauan ennen kristinuskoa oli moraalikäsityksiä, luonnonuskontoja, oikeuskäytäntöjä... En ymmärrä, miksi mikään listaamistasi asioista olisi "Jumalasta" tai ylipäätään, miksi se jumala olisi se ainoa oikea kun niin monia muitakin muka olisi?
Nojaan kaikki väitteeni kristinuskoon koska tässä nyt on ollut puhe kristinuskosta (jos olet seurannut), ja Suomi on ollut kristillinen maa hyvin pitkään mukana koko muun läntisen maailman (ja vähän muunkin) kanssa. En ymmärrä miksi siitä mainitset erikseen.
Olet oikeassa, on olemassa monia eri moraalikäsityksiä, uskontoja ja filosofioita myös. En yritä tässä käännyttää ketään. Onko se minulta pois, jos ihmiset uskovat tai ovat uskomatta?
Osoittamani asiat ovat "Jumalasta", koska ne ovat kristinuskoon pohjaavia eikä niille muuta loogista syytä nykyään löydy. Näiden asioiden pohjalta toimiva ateisti on mielestäni paradoksi. Hän toimii tietämättä minkä päällä seisoo, satunnaisesti ilmeisesti ihmetellen miksi asiat ovat miten ovat, samalla viskoen solvauksia uskovien suuntaan.
Ihanan pseudoälykästä kehää sinä tässä kierrät. Eipä siinä. Minä lähden jatkamaan onnellista jumalatonta elämääni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Tässä perustelut sille, miksi kyseisillä asiolla on paljonkin tekemistä ateismin kanssa:
1. Ei ole objektiivista syytä arvostaa tiedettä moraalifilosofian yläpuolelle. Kristillinen totuuden arvo on tieteen obsessoimiselle perimmäinen syy, ja se syy taas tulee Jumalalta.
2. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihmiskunnalla ja historialla olisi jokin merkitys. Monet sivilisaatiot ovat eläneet täydessä harmoniassa sen kanssa, että asioita tulee ja menee ilman sen suurempaa merkitystä. Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta.
3. Ei ole mitään syytä uskoa vapaaseen tahtoon (jonka nykytiede vahvistaa). Kuten tässä langassakin on todettu, oikeuslaitos perustuu perimmiltään kristillisiin ideoihin, joista yksi on vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa oikeuslaitoksen toiminnassa ei olisi järkeä, koska miksi tuomita ihmistä joka ei voi toiminnalleen mitään? Jälleen, mistä tämä idea vapaasta tahdosta tulee? Jumalalta.
4. Mitä pahaa on kuolemisessa, noin objektiivisesti? Jos ihan tosissaan mietit sitä, niin mikä siinä on niin kauhean erilaista kuin vaikkapa nukkumaan menemisessä? Kuoleman kauhistelu ja elämän ylistäminen on kristillisiä arvoja. Mistä nämä arvot tulevat? Jumalalta.
5. Valistuksenajan filosofit eivät kyenneet poistamaan eurooppalaisesta kollektiivisesta psyykkeestä ajatusta Jumalasta, ja siitä että olemme matkalla johonkin. Utopian tavoittelusta oli niin hankala luopua, että he korjasivat hypoteesiaan: Jumala ei tuo paratiisia, humanismi tuo. Joten mistä tämäkin juontaa juurensa? Kristinuskosta.
Täten, jos uskon kaikkiin näihin viiteen kohtaan, tai suurimpaan osaan niistä, et ole ateisti.
Ei sillä nyt niin ole väliä, olenko "oikeaoppinen ateisti". Luultavasti en. Sano minua vaikka uskonnottomaksi jos se tuntuu paremmalta. Huomaathan, ettei ole mitään järkeä yrittää selittää maailmaa ihmiselle Jumalalla, jos hän ei usko jumalien olemassaoloon? Nojaat kaikki väitteesi kristinuskoon ja kehotat tutkimaan asiaa vuodesta nolla eteenpäin. Silti jo kauan ennen kristinuskoa oli moraalikäsityksiä, luonnonuskontoja, oikeuskäytäntöjä... En ymmärrä, miksi mikään listaamistasi asioista olisi "Jumalasta" tai ylipäätään, miksi se jumala olisi se ainoa oikea kun niin monia muitakin muka olisi?
Nojaan kaikki väitteeni kristinuskoon koska tässä nyt on ollut puhe kristinuskosta (jos olet seurannut), ja Suomi on ollut kristillinen maa hyvin pitkään mukana koko muun läntisen maailman (ja vähän muunkin) kanssa. En ymmärrä miksi siitä mainitset erikseen.
Olet oikeassa, on olemassa monia eri moraalikäsityksiä, uskontoja ja filosofioita myös. En yritä tässä käännyttää ketään. Onko se minulta pois, jos ihmiset uskovat tai ovat uskomatta?
Osoittamani asiat ovat "Jumalasta", koska ne ovat kristinuskoon pohjaavia eikä niille muuta loogista syytä nykyään löydy. Näiden asioiden pohjalta toimiva ateisti on mielestäni paradoksi. Hän toimii tietämättä minkä päällä seisoo, satunnaisesti ilmeisesti ihmetellen miksi asiat ovat miten ovat, samalla viskoen solvauksia uskovien suuntaan.
Ihanan pseudoälykästä kehää sinä tässä kierrät. Eipä siinä. Minä lähden jatkamaan onnellista jumalatonta elämääni.
En nyt välttämättä nimittäisi sitä pseudoälykkääksi, en oikeastaan ymmärrä miksi koet tarvetta nimittää sitä yhtään miksikään. Tämä selvästi herättää tunteita. Hyvää jatkoa vaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä. Jos hengellisyys ja uskonnollisuus tekevät onnellisemmiksi ja ovat yhtä perusteltavissa kuin "ateismi" (joka ei oikeasti ole ateismia, vaan kristinuskon jälkeisen kultin outo ilmentymä), niin eikö se osu alkuperäiseen argumenttiin aika tarkalleen?
Mistä ihmeen "ateismista" oikein puhut, ja mikä on tuo kristinuskon jälkeinen kultti, johon viittaat? Itse olen ainakin ehta ateisti.
Ateisti joka
1 pitää tieteellisen tiedon kertymistä moraalisesti itseisarvoisena,
2 uskoo ihmiskunnalla, elämällä ja historialla olevan jokin merkitys,
3 uskoo vapaaseen tahtoon,
4 pitää kuolemaa pahana asiana ja mahdollisesti vielä
5 arvostaa ihmistieteitä ei määritelmän mukaisesti ole ateisti, vaan kristinuskon jälkeisen milleniaarisen (maailmanloppuun tähtäävän) humanismikultin edustaja. On nykyisin vaan trendikästä sanoa että on ateisti.
Millään noista ei ole mitään tekemistä ateismin kanssa. Ateismi on jumaluskon puutetta.
Tässä perustelut sille, miksi kyseisillä asiolla on paljonkin tekemistä ateismin kanssa:
1. Ei ole objektiivista syytä arvostaa tiedettä moraalifilosofian yläpuolelle. Kristillinen totuuden arvo on tieteen obsessoimiselle perimmäinen syy, ja se syy taas tulee Jumalalta.
2. Ei ole mitään syytä olettaa, että ihmiskunnalla ja historialla olisi jokin merkitys. Monet sivilisaatiot ovat eläneet täydessä harmoniassa sen kanssa, että asioita tulee ja menee ilman sen suurempaa merkitystä. Ainoa syy uskoa kollektiiviseen, koherenttiin merkitykseen (tai ylipäätään siihen että historiassa olisi jotain järkeä) tulee kristinuskosta, eli taas Jumalalta.
3. Ei ole mitään syytä uskoa vapaaseen tahtoon (jonka nykytiede vahvistaa). Kuten tässä langassakin on todettu, oikeuslaitos perustuu perimmiltään kristillisiin ideoihin, joista yksi on vapaa tahto. Ilman vapaata tahtoa oikeuslaitoksen toiminnassa ei olisi järkeä, koska miksi tuomita ihmistä joka ei voi toiminnalleen mitään? Jälleen, mistä tämä idea vapaasta tahdosta tulee? Jumalalta.
4. Mitä pahaa on kuolemisessa, noin objektiivisesti? Jos ihan tosissaan mietit sitä, niin mikä siinä on niin kauhean erilaista kuin vaikkapa nukkumaan menemisessä? Kuoleman kauhistelu ja elämän ylistäminen on kristillisiä arvoja. Mistä nämä arvot tulevat? Jumalalta.
5. Valistuksenajan filosofit eivät kyenneet poistamaan eurooppalaisesta kollektiivisesta psyykkeestä ajatusta Jumalasta, ja siitä että olemme matkalla johonkin. Utopian tavoittelusta oli niin hankala luopua, että he korjasivat hypoteesiaan: Jumala ei tuo paratiisia, humanismi tuo. Joten mistä tämäkin juontaa juurensa? Kristinuskosta.
Täten, jos uskon kaikkiin näihin viiteen kohtaan, tai suurimpaan osaan niistä, et ole ateisti.
Ei sillä nyt niin ole väliä, olenko "oikeaoppinen ateisti". Luultavasti en. Sano minua vaikka uskonnottomaksi jos se tuntuu paremmalta. Huomaathan, ettei ole mitään järkeä yrittää selittää maailmaa ihmiselle Jumalalla, jos hän ei usko jumalien olemassaoloon? Nojaat kaikki väitteesi kristinuskoon ja kehotat tutkimaan asiaa vuodesta nolla eteenpäin. Silti jo kauan ennen kristinuskoa oli moraalikäsityksiä, luonnonuskontoja, oikeuskäytäntöjä... En ymmärrä, miksi mikään listaamistasi asioista olisi "Jumalasta" tai ylipäätään, miksi se jumala olisi se ainoa oikea kun niin monia muitakin muka olisi?
Nojaan kaikki väitteeni kristinuskoon koska tässä nyt on ollut puhe kristinuskosta (jos olet seurannut), ja Suomi on ollut kristillinen maa hyvin pitkään mukana koko muun läntisen maailman (ja vähän muunkin) kanssa. En ymmärrä miksi siitä mainitset erikseen.
Olet oikeassa, on olemassa monia eri moraalikäsityksiä, uskontoja ja filosofioita myös. En yritä tässä käännyttää ketään. Onko se minulta pois, jos ihmiset uskovat tai ovat uskomatta?
Osoittamani asiat ovat "Jumalasta", koska ne ovat kristinuskoon pohjaavia eikä niille muuta loogista syytä nykyään löydy. Näiden asioiden pohjalta toimiva ateisti on mielestäni paradoksi. Hän toimii tietämättä minkä päällä seisoo, satunnaisesti ilmeisesti ihmetellen miksi asiat ovat miten ovat, samalla viskoen solvauksia uskovien suuntaan.
Ihanan pseudoälykästä kehää sinä tässä kierrät. Eipä siinä. Minä lähden jatkamaan onnellista jumalatonta elämääni.
..ja vähän pakkohan tässä on kehää kiertää kun samat asiat pitää selittää moneen kertaan :)
Alue: Aihe vapaa
Ei sillä nyt niin ole väliä, olenko "oikeaoppinen ateisti". Luultavasti en. Sano minua vaikka uskonnottomaksi jos se tuntuu paremmalta. Huomaathan, ettei ole mitään järkeä yrittää selittää maailmaa ihmiselle Jumalalla, jos hän ei usko jumalien olemassaoloon? Nojaat kaikki väitteesi kristinuskoon ja kehotat tutkimaan asiaa vuodesta nolla eteenpäin. Silti jo kauan ennen kristinuskoa oli moraalikäsityksiä, luonnonuskontoja, oikeuskäytäntöjä... En ymmärrä, miksi mikään listaamistasi asioista olisi "Jumalasta" tai ylipäätään, miksi se jumala olisi se ainoa oikea kun niin monia muitakin muka olisi?