Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pistänpä pientä tilannepäivitystä kun tuossa kesällä tuli kommentoitua kuinka psykiatri diva-testin tulosten perusteella varmuudella sanoi että eipä ole adhd:tä.
Ilmeisesti kyseessä oli vaan semmonen pikku jeccu ja vaati vielä yhden osastokäynnin että homma saatiin etenemään ja saivat järjestettyä aikuisten adhd spesialistin naaman eteen. Resepti irtosi sitten melkein heti ja nyt 36mg metyylifenidaattia päällä olo huomattavasti hitaampi, joten ehkäpä se itse diagnosointi välillä on ihan paikallaan.
Vähän ristiriitaiset fiilikset, toisaalta kiva että mahdollisesti lopultakin löytyi jotain jeesiä, toisaalta vituttaa ihan saatanasti (tai ei ehkä lääkityksen vuoksi niin paljoa kuin yleensä) että tää vaati yli kahden vuoden tappelun ja useamman osastokäynnin. Tai yli kaksikymmentä vuottahan tässä on aina välillä yritetty apua hakea mutta tuloksena on ollut vain kourallinen luonnehäiriödiagnooseja ja hyödytöntä masennuslääkitystä. Vituttaa omasta ja muitten puolesta se miten absurdin paskaa julkisen puolen mt-palvelut ainakin paikoitellen voi olla näinkin perusjuttujen suhteen.
Monta kertaa olen tämän teatterin aikana sanonut että mitä jos vaan kokeiltais sitä Concertaa vaikka alkuun mutta reaktiot on ollut vain käsien levittelyä, että joo kyllähän sulla toi vaiva taitaa olla mutta otatko vaikka ketipinoria kun ilmeisesti asialle ei vain voi tehdä mitään.
Suurin ongelma sulla on bipolaarisuus. Oletettu adhd jää sen peittoon.
terv. Se sama joka kritisoi yliopisto-opiskelija -tyttösten add -diagnooseja
Ihan uteliaisuudesta että mistä sä sen bipon tämän tekstinpätkän perusteella onnistuit diagnosoimaan?
Ja joo, ihan helvetisti sulateltavaa ja työtähän tässä on vielä edessä. Varsinkin kun tuntuu että ei tästä nyt oikein enää tässä vaiheessa elämää kauheasti iloa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkekokeilu edellytys diagnoosille? Poikani sai minimipisteet kyselyistä diagnoosille, mutta sitä ei asetettu, koska ei suostunut lääkekokeiluun. Sen ei katsottu olevan tarpeellinen, jos pärjää ilman ja pärjää ilman jos ei tarvitse lääkkeitäkään.
En tiedä lasten diagnoosista.Mutta minulle viimenen niitti oli neuropsykologin testit ja sitte psykiatri antoi diagnoosin. Ja sitten mietittiin miten hoidetaan ja alotin lääkkeet. Eli diagnoosi tuli kyllä ilman lääkkeitäkin.
Olisi pitänyt varmaan tarkentaa, ettei kyseessä ole enää lapsi vaan ihan aikuinen poika vaikka lapseni silti on. :) Psykiatriko antoi diagnoosin? Meillä nähtiin vain lääkäri, joka teki kaikki haastattelut.
Kävin varmaan 10 kertaa psyk. sairaanhoitajan luona , täytettiin kyselyitä,kotonakin muutama, sitte psykiatrin juttisille ja vielä neuropsykologin testit, sitte uudelleen lekurille ja dg.
Eli käytiin läpi ettei ole muuta ,masennusta pers.häiriöitä yms.
Ja tietääkseni diagnoosin voi antaa vain psykiatri,tai siihen erikoistuva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkekokeilu edellytys diagnoosille? Poikani sai minimipisteet kyselyistä diagnoosille, mutta sitä ei asetettu, koska ei suostunut lääkekokeiluun. Sen ei katsottu olevan tarpeellinen, jos pärjää ilman ja pärjää ilman jos ei tarvitse lääkkeitäkään.
En tiedä lasten diagnoosista.Mutta minulle viimenen niitti oli neuropsykologin testit ja sitte psykiatri antoi diagnoosin. Ja sitten mietittiin miten hoidetaan ja alotin lääkkeet. Eli diagnoosi tuli kyllä ilman lääkkeitäkin.
Olisi pitänyt varmaan tarkentaa, ettei kyseessä ole enää lapsi vaan ihan aikuinen poika vaikka lapseni silti on. :) Psykiatriko antoi diagnoosin? Meillä nähtiin vain lääkäri, joka teki kaikki haastattelut.
Kävin varmaan 10 kertaa psyk. sairaanhoitajan luona , täytettiin kyselyitä,kotonakin muutama, sitte psykiatrin juttisille ja vielä neuropsykologin testit, sitte uudelleen lekurille ja dg.
Eli käytiin läpi ettei ole muuta ,masennusta pers.häiriöitä yms.
Ja tietääkseni diagnoosin voi antaa vain psykiatri,tai siihen erikoistuva.
Ok, kiitoksia tiedosta. Ei päästy psykiatrille asti, vaikka yhteenvedossa pisteiten mukaan olisikin riittänyt. ( ylivilk/imp 3, tarkkaamattomuus 6). Tuota lääkekokeilua ehdotettiin niin monta kertaa, että rupesi tuntumaan painostukselta ja kun jäi diag saamatta niin jäi vähän semmoinen tunne, että olisi ollut edellytys.
Pyytäkää päästä neuropsykologin testeihin, tai sitten otatte vaan sen lääkkeen testiin.
ompa suosittu palsta pääseekö tuolla eläkkeelle jo 30----v jottuuko peräti pakko hoitoon. aina on luusereita joita ei työ kiinnosta. toverit siellä puku kopissa antavat sinulle työ motivaatiota rystysillä. ei turhia selittelyitä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
teetät muilla kirjoitti:
ompa suosittu palsta pääseekö tuolla eläkkeelle jo 30----v jottuuko peräti pakko hoitoon. aina on luusereita joita ei työ kiinnosta. toverit siellä puku kopissa antavat sinulle työ motivaatiota rystysillä. ei turhia selittelyitä
Ymmärrän kyllä että se vituttaa jos omalla luonnehäiriö-diagnoosillasi ei vielä napsahda eläkettä mutta itsellä tässä olisi kuitenkin ideana että lääkityksen avulla voisi vielä palailla työelämään.
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkekokeilu edellytys diagnoosille? Poikani sai minimipisteet kyselyistä diagnoosille, mutta sitä ei asetettu, koska ei suostunut lääkekokeiluun. Sen ei katsottu olevan tarpeellinen, jos pärjää ilman ja pärjää ilman jos ei tarvitse lääkkeitäkään.
Ei ole. Sain diagnoosin 2012 mutta päätin silloin pärjätä muiden hoitojen kanssa, eli kuntoutusterapia, ruokavalio jne. Tänä vuonna tajusin, etten kuitenkaan pärjää ja nyt aloitettiin sitten lääkitys. Jos pärjää ilman, niin hyvä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
älkää nyt hitto menkö hyvää ADHD:ta hillitsemään millään lääkkeillä Me adhd:t saadaan paljon aikaan kun sen virran vaan oppii kanavoimaan oikein.
Nyt mittarissa kohta 50v ja jossain reilu 30-kymppisenä alko sujumaan tän mielen hallitseminen ja sit alkoi tapahtua.
Ei adhd ole negatiivinen ominaisuus!!
Vierailija kirjoitti:
Millä tavalla psykoterapia voi auttaa aikuisena diagnoosin saanutta?
Ja millainen terapia?
Onko joku ollut tai muuta tietoa asiasta?
Riippuu vähän mitä tarvitsee. Periaatteessa terapiasta tai "coacheista" voi saada apua ihan järjestelemään käytännön asioita, niin että arki sujuisi paremmin ja opettelemaan eri niksejä. Tällaisia asiantuntijoita on vain valitettavan vähän aikuisille Suomessa, mutta ehkä ADHD-liitolta löytyy apua? Minulla kaikki nämä vuodet ilman diagnoosia vaikutti vahvasti esim. itsetuntoon ja aiheutti kroonisen masennuksen ja ahdistuneisuutta. Näiden purkamiseen ADHD oireiden hoidon rinnalla voi olla paljon apua terapeutista. Kannattaa katsoa ensisijaisesti KKT tai ratkaisukeskeisiä terapeutteja, eli sellaisia jotka ovat vähän "käytännönläheisempiä" kuin esim. psykoanalyyttiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloitan huomenna Concerta-lääkityksen. Kun oikeaa annosta ja lääkettä haetaan, en tietenkään koske alkoholiin, mutta osaako joku sanoa miten toimii tulevaisuudessa? Eli voiko ottaa vaikka yhden lasin viiniä illalla? Kännejä en kaipaa, mutta kyllä nauttia lasin hyvää juomaa silloin tällöin.
Itsetuntoa,itsensä hyväksymistä,menneisyyden ymmärtämistä..
Varmaan nuissa se terapeutti voi auttaa ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta että mistä sä sen bipon tämän tekstinpätkän perusteella onnistuit diagnosoimaan?
Ja joo, ihan helvetisti sulateltavaa ja työtähän tässä on vielä edessä. Varsinkin kun tuntuu että ei tästä nyt oikein enää tässä vaiheessa elämää kauheasti iloa ole.
Mä oon 50 ja tutkimuksissa. Hiton hidasta, olikohan vika lääkärinaika vasta maaliskuun alussa. Mut kuitenkin, oon jo 50 ja vaikka työurasta en enää haaveile, niin toivon silti et saisin arjen sujumaan nykyisen paskatyön ohella. Kotiin vähän järjestystä ja ties jos vaikka jaksaisi itsestäkin pitää vähän parempaa huolta. Toivon et lääkkeet auttais kodin siivoamisessa :-) Kyllähän se parantais elämänlaatua, kun koti ei olis niin kaaoksessa!
Mut onhan se musertava ajatus, et tälläsenkö takia elämä on menny viemäristä alas :-(
adhd on positiivinen asia kirjoitti:
älkää nyt hitto menkö hyvää ADHD:ta hillitsemään millään lääkkeillä Me adhd:t saadaan paljon aikaan kun sen virran vaan oppii kanavoimaan oikein.
Nyt mittarissa kohta 50v ja jossain reilu 30-kymppisenä alko sujumaan tän mielen hallitseminen ja sit alkoi tapahtua.
Ei adhd ole negatiivinen ominaisuus!!
Ai minkä virran? Ei mulla mitään virtaa ole, ainoastaan katkeilevat ja sekavat ajatukset, unohtelua ja tarkistelua, asioiden tekemistä kahteen kertaan kun en muista just tehneeni jne jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uteliaisuudesta että mistä sä sen bipon tämän tekstinpätkän perusteella onnistuit diagnosoimaan?
Ja joo, ihan helvetisti sulateltavaa ja työtähän tässä on vielä edessä. Varsinkin kun tuntuu että ei tästä nyt oikein enää tässä vaiheessa elämää kauheasti iloa ole.
Mä oon 50 ja tutkimuksissa. Hiton hidasta, olikohan vika lääkärinaika vasta maaliskuun alussa. Mut kuitenkin, oon jo 50 ja vaikka työurasta en enää haaveile, niin toivon silti et saisin arjen sujumaan nykyisen paskatyön ohella. Kotiin vähän järjestystä ja ties jos vaikka jaksaisi itsestäkin pitää vähän parempaa huolta. Toivon et lääkkeet auttais kodin siivoamisessa :-) Kyllähän se parantais elämänlaatua, kun koti ei olis niin kaaoksessa!
Mut onhan se musertava ajatus, et tälläsenkö takia elämä on menny viemäristä alas :-(
Varmaan lääkäri suosittelee terapiaa kans, se vois auttaa paljonkin,ajattelun suhteen. Toki ne perusjutut tulee jos dg. läääkitys,nepsy-hoitsut,vertaistuki.
Vierailija kirjoitti:
Aloitan huomenna Concerta-lääkityksen. Kun oikeaa annosta ja lääkettä haetaan, en tietenkään koske alkoholiin, mutta osaako joku sanoa miten toimii tulevaisuudessa? Eli voiko ottaa vaikka yhden lasin viiniä illalla? Kännejä en kaipaa, mutta kyllä nauttia lasin hyvää juomaa silloin tällöin.
pidä se päivä taukoa ja seuraava jos kännit riipaset.
Ainaki se ottopäivä tauolla,jos maistelet.
Joskus vahingossa alkanut juopotteleen iallla vaikka onki ottanu lääkkeen, niin ei ole minulla tullu mitään vaikutuksia.
Voi johtua siitä että nuo kerrat tapahtunu lähempänä keskiyötä aina.
Jos ei tuo perus concerta sopinut,mikä tuli seuraavana?
Minä mietin että mistä tietää milloin annos on juuri se oikea,ei liikaa tai liian vähän?
Ei tietoa, mutta miten tuo concerta vaikuttaa sellaisella jolla ei ole adhd:ta?
Alue: Aihe vapaa
Olisi pitänyt varmaan tarkentaa, ettei kyseessä ole enää lapsi vaan ihan aikuinen poika vaikka lapseni silti on. :) Psykiatriko antoi diagnoosin? Meillä nähtiin vain lääkäri, joka teki kaikki haastattelut.