Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Osastokäynti? Olitko siis useita päiviä osastolla?
Viime vuosina on sattunut vähän enempikin kertymään kaikenlaista elämänkriisiä joten muutaman päivän huilitaukoja on tullut pari kertaa pidettyä.
Mitään osuvia tai varmoja diagnooseja ei ole aiemmin oikein osattu antaa, enkä itsekään mitenkään 100% varmana tätä nykyistä pidä. Jostain ADHD/autismin-kirjon tyyppisestä luultavasti on kyse mutta tiedä sitten... Tarkempia nepsy-testejä saattaa kai olla vielä luvassa.
Stimulanttilääkityksen suhteen olen aika skeptinen. Tekeehän se kyllä hitaamman olon, vähentää ajatusten pyörimistä päässä ja jatkuvaa paineen tunnetta mutta motivaatioon sillä ei tunnu olevan vaikutusta ja se saa kaiken tuntumaan vähän epämääräisen etovalta. Mutta onpahan nyt saatu vähän päätä auki asian suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se lääke motivaatiota tuo, mutta pistää pään vähä selkeämmäksi. Ja asioiden alotus helpottuu.
Nuin ainakin minulla.
Sivuvaukutiksia tulee joillekkin,minä olen säästynyt aika hyvin,ekaa viikkoa lukuunottamatta.
Muista syödä , se auttaa monilla etovaan oloon. niin ja juo nestettä reilusti.
Minulla oli pieniä sivuvaikutuksia ne pari kertaa kun annosta nostettiin, eli pää kipeänä ja niskat jumissa.
Etovaa oloa myös ,mutta pystyi syömään.
Pientä fyysistä pahoinvointia nuo kyllä myös aiheuttavat mutta lähinnä tarkoitin psyykkistä pahoinvointia.
Ilmeisesti stimulantit eivät jostain syystä vain sovi minulle ja aiheuttavat kai ADHD ihmisellekin vähän epätyypillisen reaktion. Ahdistus, hermostuneisuus ja vastaavat sivuvaikutuksethan eivät sinänsä ole mitenkään harvinaisia näitten kanssa mutta mistään sellaisesta ei oikein ole kyse.
Eilinen 36mg aiheutti suht painajaismaisen olon. Kaikki tuntui jotenkin väärältä, maailma kovalta ja terävältä, olo alastomalta ja tyhjältä. Päässä ei pyörinyt pahemmin ylimääräistä mutta toisaalta kaikki yritykset ajatella tai suunnitella mitään aiheuttivat syvää henkistä pahoinvointia eikä mikään oikein kiinnostanutkaan.
Tänään aloitin päivän 18 millillä ja alkuun myönteiset vaikutukset jo tällä annoksella olivat aivan selkeät ja huomattavat mutta taas noin tunnin parin kuluttua negatiiviset alkavat nousemaan enemmän pinnalle.
Olo on vähän epämukava, veltto ja voimaton, ei ole mielenkiintoa eikä draivia. Hajamielinen. Mikään ei oikein ärsytä mutta ei kiinnostakaan. Erityisesti ajattelu ja lukeminen tai kirjoittaminen tuntuu vähän vastenmieliseltä. Esimerkiksi tämän kirjoittamiseen keskittyminen tuntuu kyllä normaalia intensiivisemmältä mutta samaan aikaan vähän epämukavalta. Pitäisi ehkä tehdä jotain mutta toisaalta ihan sama, fiilis on lähinnä epämukavan neutraali.
Pitää nyt vielä testailla pari päivää mutta luultavasti tämä lääkitys ainakaan ei ole minun juttuni.
En ole lääkäri, mutta ei nuo oikeilta vaikutuksilta kuulosta .
Onhan nuita muita lääkkeitä mitä voi kokeilla,jos lääkäri suostuu.
Toivottavasti löydät jotnekin sen oikean mistä saat apua.
Vai oisko että pitäs vähä pidempään testailla concertaa ensin ja sitte vasta lääkäri miettii muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittäkseni stimulantit joko toimivat samantien tai sitten eivät, voi toki olla että nuo negatiiviset puolet käytön myötä laantuvat. Vähän sieluton ja tyhjä olo ei käsittääkseni ole mitenkään harvinainen kokemus näiden kanssa mutta omalla kohdalla reaktio on aika äärimmäinen, varsinkin näin pienellä annoksella.
Mutta tosiaan lääkärin kanssa näitä olisi tarkoitus tietysti vielä miettiä ja säätää, selkeästi aine muuten kyllä auttaa mutta haitat vain ovat hyötyjä suuremmat.
Vaikka nyt ei sitten edes toimivaa lääkitystä löytyisikään niin ainakin ollaan oikealla polulla ja olen jo tämän parin päivän kokeilun aikana huomannut kuinka kroonisesti vittuuntunut ja stressaantunut olen aiemmin ollut ja miten paljon jo pelkästään se luultavasti on vaikuttanut elämääni.
Ainakin jollain tasolla pitäs toimia heti ekasta pilleristä,annosta voi joutua nostaan useitakin kertoja että löytyy sitten se riittävä vaste.
Minulle oikeasti alko tuntumaan vasta kun annos oli 54 ,ja nyt on siis 72 ja tuo hyvä,riittävä vaste.
Mutta tunsin sen ekan 18mg kyllä myös,mutta hyvin vaisusti.
Ja onhan niitä muitakin hoitoja kuin lääkkeet,terapia,nepsy-jutut .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain lähetteen, nyt alkaa sitten se jonotus tutkimuksiin.
Tuohon tarvittiin jo 3 käyntiä, kaikki psyk.hoitsun luona.
Mulla kesti 5 kk jonotus,ja sitten meni tutkimuksissa noin 5kk, paljon odotteluja .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla vie concerta aina yöunet,menee jonnekki kolmeen että nukahtaa.
Otan sen n klo 0900.
MIten muilla unet?
En nuku koskaan hyvin.
Minuakin kiinnostas mikä ois paras unilääke satunnaiseen käyttöön kun on myös adhd-lääkitys. Tai miksei pitempäänkin käyttöön jos tarvii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En nuku koskaan hyvin.
Minuakin kiinnostas mikä ois paras unilääke satunnaiseen käyttöön kun on myös adhd-lääkitys. Tai miksei pitempäänkin käyttöön jos tarvii.
Minulla on sama, en ole koskaan nukkunut hyvin. Vaikea siis sanoa vaikuttaisivatko stimulantit uneen, kun tulos on pahimmillaan aivan samanlainen kuin ilmankin. Sen olen huomannut, että stimulantit myöhempään otettuna voivat auttaa unen saannissa, mutta aina tämä ei toimi ja on hankala ajoittaa suhteessa muuhun toimintaan päivän aikana. Unilääkkeillä tai melatoniinilla ei ole koskaan ollut mitään vaikutusta, joten olin hämmentynyt jo stimulanttien pienestä positiivisesta vaikutuksesta.
Mitenhän kävis jos ottas concertan vasta illalla ? nukkusko sitten paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla vie concerta aina yöunet,menee jonnekki kolmeen että nukahtaa.
Otan sen n klo 0900.
MIten muilla unet?
https://www.vauva.fi/keskustelu/3947026/jos-kirjoit-hakukenttaan-sanan-…
....
Vierailija kirjoitti:
Pistänpä pientä tilannepäivitystä kun tuossa kesällä tuli kommentoitua kuinka psykiatri diva-testin tulosten perusteella varmuudella sanoi että eipä ole adhd:tä.
Ilmeisesti kyseessä oli vaan semmonen pikku jeccu ja vaati vielä yhden osastokäynnin että homma saatiin etenemään ja saivat järjestettyä aikuisten adhd spesialistin naaman eteen. Resepti irtosi sitten melkein heti ja nyt 36mg metyylifenidaattia päällä olo huomattavasti hitaampi, joten ehkäpä se itse diagnosointi välillä on ihan paikallaan.
Vähän ristiriitaiset fiilikset, toisaalta kiva että mahdollisesti lopultakin löytyi jotain jeesiä, toisaalta vituttaa ihan saatanasti (tai ei ehkä lääkityksen vuoksi niin paljoa kuin yleensä) että tää vaati yli kahden vuoden tappelun ja useamman osastokäynnin. Tai yli kaksikymmentä vuottahan tässä on aina välillä yritetty apua hakea mutta tuloksena on ollut vain kourallinen luonnehäiriödiagnooseja ja hyödytöntä masennuslääkitystä. Vituttaa omasta ja muitten puolesta se miten absurdin paskaa julkisen puolen mt-palvelut ainakin paikoitellen voi olla näinkin perusjuttujen suhteen.
Monta kertaa olen tämän teatterin aikana sanonut että mitä jos vaan kokeiltais sitä Concertaa vaikka alkuun mutta reaktiot on ollut vain käsien levittelyä, että joo kyllähän sulla toi vaiva taitaa olla mutta otatko vaikka ketipinoria kun ilmeisesti asialle ei vain voi tehdä mitään.
Suurin ongelma sulla on bipolaarisuus. Oletettu adhd jää sen peittoon.
terv. Se sama joka kritisoi yliopisto-opiskelija -tyttösten add -diagnooseja
Tai sitten tyypillä vaan asian sulattelu menossa kun on virallisesti mustaa valkosella.
Tuota moni sanonut kun saaneet diagnoosin vihdoin. Sitte alkaa se työstäminen.
Onko lääkekokeilu edellytys diagnoosille? Poikani sai minimipisteet kyselyistä diagnoosille, mutta sitä ei asetettu, koska ei suostunut lääkekokeiluun. Sen ei katsottu olevan tarpeellinen, jos pärjää ilman ja pärjää ilman jos ei tarvitse lääkkeitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Onko lääkekokeilu edellytys diagnoosille? Poikani sai minimipisteet kyselyistä diagnoosille, mutta sitä ei asetettu, koska ei suostunut lääkekokeiluun. Sen ei katsottu olevan tarpeellinen, jos pärjää ilman ja pärjää ilman jos ei tarvitse lääkkeitäkään.
En tiedä lasten diagnoosista.Mutta minulle viimenen niitti oli neuropsykologin testit ja sitte psykiatri antoi diagnoosin. Ja sitten mietittiin miten hoidetaan ja alotin lääkkeet. Eli diagnoosi tuli kyllä ilman lääkkeitäkin.
Alue: Aihe vapaa
Ihan avopuolella adhd-tutkimukset on, mutta jos muuta syytä niin voihan sinne osastolle joutua.