Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Tämä vammaistukiasia tuli itsellenikin yllätyksenä! Ilmeisesti vammaistukea on mahdollista saada Kelasta myös mt-ongelmien perusteella (ja myös ADHD:n). En itsekään pääse maksumuurin taakse lukemaan juttua ja edellä mainitusta syystä en uskalla ottaa mitään ilmaiskokeiluja... Mutta, Kelan sivuilta ja pienellä googlettamisella löytyi tieto, että ADHD ja/tai mielenterveysongelmien perusteella on todennäköisesti oikeutettu perusvammaistukeen, joka on 102,85€/kk(!!?!). Tukea on mahdollista hakea takautuvasti 6kk ajalta, joten olettaisin tuon mainitun summan (about 700€) pohjautuvan siihen. Aion ehdottomasti hakea tätä asap.
Käsittämätöntä, ettei näistä ole KUKAAN ikinä kertonut. Olisin ollut oikeutettu tähän ainakin viimeiset 15 vuotta, josta ison osan ajasta kituutin köyhyyskuilussa opinto- ja työttömyystuilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ZombieGirl86 kirjoitti:
Tämä vammaistukiasia tuli itsellenikin yllätyksenä! Ilmeisesti vammaistukea on mahdollista saada Kelasta myös mt-ongelmien perusteella (ja myös ADHD:n). En itsekään pääse maksumuurin taakse lukemaan juttua ja edellä mainitusta syystä en uskalla ottaa mitään ilmaiskokeiluja... Mutta, Kelan sivuilta ja pienellä googlettamisella löytyi tieto, että ADHD ja/tai mielenterveysongelmien perusteella on todennäköisesti oikeutettu perusvammaistukeen, joka on 102,85€/kk(!!?!). Tukea on mahdollista hakea takautuvasti 6kk ajalta, joten olettaisin tuon mainitun summan (about 700€) pohjautuvan siihen. Aion ehdottomasti hakea tätä asap.
Käsittämätöntä, ettei näistä ole KUKAAN ikinä kertonut. Olisin ollut oikeutettu tähän ainakin viimeiset 15 vuotta, josta ison osan ajasta kituutin köyhyyskuilussa opinto- ja työttömyystuilla.
niinpä! Itse olisin tuolla hinnalla voinut palkata itselleni opiskeluajaksi koutsin, joka pitää kaikki byrokraattisten asioiden hoitamiset näpeissään ja estää minua hautautumasta niiden alle. Olisi tullut yhteiskunnalle halvemmaksi kuin opistojen pitkittyminen em. asioiden johdosta.
Ja kiitos kaikille vastanneille:)
Ja kirjoittajalle 4044. Olen siis käynyt vuosien kuntoutusterapiat ja juuri päättyi kahden vuoden käytännönläheinen nesy-kuntoutus (ADL-toiminnot). En siis todellakaan ole pohjaamassa kuntoutumista/elämänhallintaa lääkityksille. Nämä ovat nyt kuitenkin olleet kokeilussa ja toiveissa parantunut elämänhallinta sekä työ-ja opiskelukyky. Mulla on haaveissa aloittaa väitöskirjaopinnot lähivuosina ja siihen toiminnanohjauksen paraneminen, erityisesti aikaansaamisen ja aloitekyvyn paraneminen olisi toivottavaa juurikin loppuun palamisen ehkäisemiseksi. Olen ehdottoman samaa mieltä kanssasi noista kaikista henkisistä prosesseista, joita aikuisiän diagnoosi vaatii. Olen vaan kuullut lähipiiristäni, miten paljon apua lääkkeestä on ollut akateemisessa työssä. Itselläni ei niin kuitenkaan vaikuta olevan, tai sitten pitäisi varmaan vaihtaa alaa johonkin vähemmän luovaan.
Kommentoija viestillä 4047, joka kerrot Elvansen samanlaisista vaikutuksista luovuuteen, olen miettinyt itsekin lyhytvaikutteisia vaihtoehtoja ensisijaisina. Ongelma kuitenkin tuntuu olevan, etteivät psykiatrit ainakaan julkisella puolella (psyk.poli) ole ainakaan vielä suostuneet niitä kirjoittamaan viihdekäyttöpotentiaalin vuoksi. Attentin on alusta asti kuulostanut parhaalta Suomen markkinoilla olevalta lääkkeeltä omiin tarpeisiin, koska haluaisin lääkkeen, jota ottaisin vain tarvittaessa esim. apurahahakemuksia kirjoittaessa tai oikolukiessa/viimeistellessä akateemista tekstiä. Mulla on yleinen ahdistuneisuushäiriö, joten noi metyylifenidaatit ei ole sopineet.
Onko kellään kokemusta dexamfetamiinista (Attentin)? Onko toiminut ja onko sitä ylipäätään suostuttu määräämään aikuisena ekaa kertaa ja ootteko joutuneet kokeilemaan kaikki muut ensin vai miten saitte reseptin? Ja onko resepti julkiselta vai yksityiseltä?
Jos on diagnoosin saanut yksityisellä ja pitäisi reseptiä uusia, niin miten tässä tulisi toimia? Yksityiseen ei enää varaa kun ei töitä enkä ole terveyskeskuksessa koskaan asioinut. Katsovatko siellä ylhäältäpäin kun monet puhuu ostetusta diagnoosista?
Ja hänelle joka kysyi yksityisellä diagnosoinnista: hakukoneeseen vaan niin sieltä tulee, isoimmat terveystalot kaikki hoitaa ja on Suomessa nykyään joitain pienempiäkin klinikoita.
Hyviä uutisia pienituloisille? Elvansen patentti näyttäis olevan menossa umpeen elokuussa. Varsinainen patentti meni umpeen jo helmikuussa, mutta sille oli myönnetty 6kk jatkoaika (ja menin jo vähän sekaisin, koskeeko tämä jatkoaika vain lasten Elvansea).
https://www.getinflow.io/post/vyvanse-patent-expiration-when-to-expect-…
Lääkkeiden valmistuksesta en ymmärrä hölkäsen pöläystä, joten en tiedä onko tämä Elvanse jotenkin teknisesti vaikea valmistaa, mikä saattaisi viivästyttää/rajoittaa geneeristen lääkkeiden tuloa. Mutta eiköhän markkinat hoida tehtävänsä ja tätä aletaan pikku hiljaa saada halvemmalla. Kyllähän se alkuperäisenkin tuotteen hinta tippuu siinä kohdassa, kun geneerisiä alkaa tulla markkinoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos on diagnoosin saanut yksityisellä ja pitäisi reseptiä uusia, niin miten tässä tulisi toimia? Yksityiseen ei enää varaa kun ei töitä enkä ole terveyskeskuksessa koskaan asioinut. Katsovatko siellä ylhäältäpäin kun monet puhuu ostetusta diagnoosista?
Ja hänelle joka kysyi yksityisellä diagnosoinnista: hakukoneeseen vaan niin sieltä tulee, isoimmat terveystalot kaikki hoitaa ja on Suomessa nykyään joitain pienempiäkin klinikoita.
En valitettavasti osaa auttaa, kun itse käyn edelleen yksityisellä (miehen rahoilla). Mutta halusin osoittaa myötätuntoa ja pahoitella tilannettasi. Tuo on todella kurjaa, että näin tärkeän lääkkeen reseptin uusiminen voi jäädä rahasta kiinni :-( Toivon kädet ristissä, että saisit sen reseptin uusittua julkisella. Toinen mahdollisuus olisi kysyä siltä yksityisen puolen diagnoosin tehneeltä lääkäriltä, voisiko vastaanottomaksun maksaa jotenkin osissa. Tai onnistuisiko se lääkäriaseman kautta?
Yhdellä tutulla on ongelmana, että oma ADHD-lääkäri on jäänyt eläkkeelle. Pitäisi varmaan tähdätä siihen, että käy jollain nuoremmalla lääkärillä tutkimuksissa, ettei jää sitten tällaiseen loukkoon o_O
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisiän ADHD? Ei se tule mistään aikuisena vaan on ollut lapsesta saakka, jos on.
ADHD voi saada myös aivovauriosta.
Ei voi saada. Aivovaurion jälkitila voi olla samankaltainen oireiltaan, mutta kyse ei adhd:sta, kehityksellisesti oireyhtymästä. Erotusdiagnostisia tapauksia, koska hoito ja vaikutukset voivat olla erilaisia. Eikä tietenkään diagnoosikriteeritkään aivovaurion jälkitilassa täyty, jo lapsuudessa ilmenneet oireet. Jos näitä asioita aletaan kategorisesti sotkemaan, voi jäädä oikeanlainen apu saamatta. Lääkäreiden on tärkeää tunnistaa erilaiset ilmenemismuodot, jotta ei jätetä diagnosoimatta asiaankuuluvasti.
Olet pihalla kuin aasi.
ADHD (attention-deficit hyperactivity disorder) tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä.
Joka on myös aivovamman jälkitila.
Vaikean aivovamman jälkeen on todettu myös aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä (ADHD), uhmakkuushäiriötä, eroahdistushäiriötä, masennustilaa ja pelko-oireisia häiriöitä (Max ym. 1998). Myös lievän aivovamman jälkeen on havaittu psykiatristen häiriöiden - erityisesti hyperaktiivisuuden - lisääntymistä lapsilla (Massagli ym. 2004). Lisäksi on tutkittu lapsuusiän aivovammaa aikuisiän skitsofrenian riskitekijänä. Lapsuusiän aivovamman on todettu lisäävän skitsofreniaan sairastumisen riskiä siihen geneettisesti alttiilla henkilöillä (AbdelMalik ym. 2003
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikuisiän ADHD? Ei se tule mistään aikuisena vaan on ollut lapsesta saakka, jos on.
ADHD voi saada myös aivovauriosta.
Ei voi saada. Aivovaurion jälkitila voi olla samankaltainen oireiltaan, mutta kyse ei adhd:sta, kehityksellisesti oireyhtymästä. Erotusdiagnostisia tapauksia, koska hoito ja vaikutukset voivat olla erilaisia. Eikä tietenkään diagnoosikriteeritkään aivovaurion jälkitilassa täyty, jo lapsuudessa ilmenneet oireet. Jos näitä asioita aletaan kategorisesti sotkemaan, voi jäädä oikeanlainen apu saamatta. Lääkäreiden on tärkeää tunnistaa erilaiset ilmenemismuodot, jotta ei jätetä diagnosoimatta asiaankuuluvasti.
Olet pihalla kuin aasi.
ADHD (attention-deficit hyperactivity disorder) tarkoittaa aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä.
Joka on myös aivovamman jälkitila.Vaikean aivovamman jälkeen on todettu myös aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriötä (ADHD), uhmakkuushäiriötä, eroahdistushäiriötä, masennustilaa ja pelko-oireisia häiriöitä (Max ym. 1998). Myös lievän aivovamman jälkeen on havaittu psykiatristen häiriöiden - erityisesti hyperaktiivisuuden - lisääntymistä lapsilla (Massagli ym. 2004). Lisäksi on tutkittu lapsuusiän aivovammaa aikuisiän skitsofrenian riskitekijänä. Lapsuusiän aivovamman on todettu lisäävän skitsofreniaan sairastumisen riskiä siihen geneettisesti alttiilla henkilöillä (AbdelMalik ym. 2003
Toisen tapahtuman jälkitila ei ole varsinainen päädiagnoosi, vaan liitännäinen. Mitä tässä et ymmärrä? Hyperaktiivisuutta esiintyy muidenkin tekijöiden vuoksi, eikä silloin ole kyse adhd:sta, jolle on omat diagnostiset kriteerit.
Olisi esimerkiksi virhe diagnosoida aivovamma vain adhd:ksi ja hoitaa vain sitä, huomioimatta elimellisen vamman muita mahdollisilla seurauksia ja niiden seurantaa. Mm. aivotapahtuma saattaa aiheuttaa väsymystä, joka on huomioitava kuntoutuksessa ja työkyvyn arvioissa, tätä adhd:ssa ei aivoperäisenä esiinny. Sitten ihmetellään, miksi ihminen ei ole työkykyinen, vaikka adhd:ta hoidetaan.
Onhan adhd-ihmisilläkin tutkitusti usein liitännäisenä esim. masennusta ja ahdistusta, mutta vain liitännäisoireiden hoito ei riitä huomioimaan hoidon kokonaisuutta, eikä usein paranna tilannetta, koska aiheuttajaa ei hoideta. Sanon uudestaan: diagnooseja ei tule sotkea toisiinsa, vaan erotusdiagnostiikka on _juurikin_ samankaltaisten oireiden ilmiasun vuoksi äärimmäisen tärkeää. Mutta syyt - ja siten mahdollisesti seuraukset - poikkeavat toisistaan. Kaksoisdiagnoseeista puhutaan nykyään paljon, siinä on erotettava varsinainen diagnoosi liitännäisistä, jotta tiedetään, mitä hoidetaan, miten, miksi ja missä järjestyksessä.
P.s. Ei ole hirveän lähdekriittistä käyttää yli 10 vuotta vanhoja lähteitä ilman avattua erityisperustetta, akateemisuuden alkeita.
Heippa kaikille!
Minulla olisi kysymys neuropsykiatrisiin tutkimuksiin liittyen. Toivottavasti täällä on sopivaa asiasta kysyä.
Eli tälleen aikuisiällä julkinen puoli ei suostu ottamaan enää tutkimuksiin, koska olen tähän asti jollain tavalla elämässäni pärjännyt ja pystyn käymään töissä. Itse kuitenkin olen melko vakuuttunut siitä että ADD minulla on. En nyt ala tänne oireita sen kummemmin kirjoittamaan, mutta aika tekstikirja oireisto kuitenkin ja todella merkittävästi vaikeuttaa elämää.
Käytännössä jos siis haluan päästä testeihin, niin ainoa väylä on maksaa tutkimukset itse yksityisellä. Tässä on kuulemma aika paljon hajontaa firmasta riippuen että miten tutkimukset onnistuu ja miten laajasti ne toteutetaan. Uskaltaisitteko kertoa omista kokemuksistanne näihin tutkimuksiin liittyen ja tietenkin missä yrityksessä tutkimukset tehtiin. Toki hinta myös kiinnostaa, koska näyttää siltä että kättä saa laittaa aika syvälle taskuun mikäli mielii apua saada.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Conserta, Medikinet, Atomoxetin ja Elvanse Adult testattu. Yksityisen kautta (esim Tampereella Kokkonen Tuomo) tekee ADHD diagnoosin jopa yhden käyntikerran jälkeen.
Lääkkeistä jokainen aiheuttanu voimakkaita sivuoireita lääkkeen laskun jälkeen iltapäivällä. Ahdistus järkyttävän voimakas, sanoinkuvaamaton väsy, pakko ottaa päiväunet sekä päänsärky/migreeni.
Eli kannattaa pyytää tuohon iltapäivään lievempi/lievemmällä annoksella vielä lääke, jolla pärjää iltaan saakka.
Jos jätän aamulla lääkkeen ottamatta, en pääse sängystä ylös. Olo myös erittäin masentunut, voimaton ja ahdistunut.
Vaatikaa hoitoa! Vaatikaa!
Vierailija kirjoitti:
Heippa kaikille!
Minulla olisi kysymys neuropsykiatrisiin tutkimuksiin liittyen. Toivottavasti täällä on sopivaa asiasta kysyä.
Eli tälleen aikuisiällä julkinen puoli ei suostu ottamaan enää tutkimuksiin, koska olen tähän asti jollain tavalla elämässäni pärjännyt ja pystyn käymään töissä. Itse kuitenkin olen melko vakuuttunut siitä että ADD minulla on. En nyt ala tänne oireita sen kummemmin kirjoittamaan, mutta aika tekstikirja oireisto kuitenkin ja todella merkittävästi vaikeuttaa elämää.
Käytännössä jos siis haluan päästä testeihin, niin ainoa väylä on maksaa tutkimukset itse yksityisellä. Tässä on kuulemma aika paljon hajontaa firmasta riippuen että miten tutkimukset onnistuu ja miten laajasti ne toteutetaan. Uskaltaisitteko kertoa omista kokemuksistanne näihin tutkimuksiin liittyen ja tietenkin missä yrityksessä tutkimukset tehtiin. Toki hinta myös kiinnostaa, koska näyttää siltä että kättä saa laittaa aika syvälle taskuun mikäli mielii apua saada.
Julkiselle pääsee kunhan pitää päänsä ja kertoo mikä on tilanne yhtään kaunistelematta. Jonot on vaan pitkät.. Itsellä meni reilusti yli vuosi ennenkun pääsi kunnolla lääkärin puheille. Vuoden aikana oli erilaisia haastatteluja, testejä ja verikokeita (..ja lääkäreiden kesälomia) joilla rajattiin kaikki mahdollinen pois. Ja kaiken sen välissä viikkojen tai kuukausien odottelu. Jos jaksaa odottaa niin sinne voi yrittää, mutta en suosittele.
Usein koulun ja/tai työterveyden kautta voi myös kysyä apua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai olet niin kutsuttu vastuunpakoilija. Eli kaikkeen pitää löytyä syy muualta kuin omasta toiminnasta. Toimintaterapia auttaa ja kuuluu osana ADHD:n hoitoon.
toivoisin, että tuollaisiin väitteisiin tuotaisiin myös lähteet. Ainakin silloin, kun oman diagnoosini sain, niin adhd:hen erikoistunut neuropsykiatri nimenomaan sanoi, että tukimusten mukaan adhd ei juuri lievity millään terapialla. adhd ihmisillä on erilainen neurokemia. Se ei edes olisi sairaus, jos yhteiskuntamme olisi rakennettu kaikkia ihmisiä varten ja kaikenlaisille ihmisille. Toki, jos ihmisellä olisi jotain liitännäissairauksia, joita joskus adhd:eilla todetaan, niin niitä liitännäisiä ehkä voi hoitaakin terapialla (riippuen tietysti liitännäisestä). Itsellä ei liitännäissairauksia todettu.
Fusar-Poli (2012) et al. julkaiseman meta-analyysin mukaan esimerkiksi ADHD-potilaiden aivojuovissa on aivokuvantamistutkimusten mukaan 14 % suurempi dopamiinin pitoisuutta solun ulkoisessa tilassa säätelevän dopamiinitransportterin tiheys kuin terveillä verrokeilla. Vaikka ero oli tilastollisesti merkitsevä, efektioko eli eron suuruus oli olematon, toisin sanoen suurimmalla osalla ADHD-potilaista ei ollut eroa aivojuovion dopamiinin transportteritiheydessä eikä tulos ollut systemaattinen, vaan tulokset vaihtelivat suuresti eri tutkimusten välillä. Lisäksi Fusa--Poli (2012) kumppaneineen havaitsivat, että stimulanttilääkitys selitti suurimman osan havaitusta tilastollisesta erosta:
"The negative correlation accounted for about half of the overall variance across studies. This suggests that the higher striatal dopamine transporter density in ADHD may be the consequence of previous treatment with stimulants and hence be the result of an adaptive response of the brain to the continuous dopamine transporter blockade with psychostimulants."
Striatal Dopamine Transporter Alterations in ADHD: Pathophysiology or Adaptation to Psychostimulants? A Meta-Analysis | American Journal of Psychiatry (psychiatryonline.org)
Lääkkeettömillä ADHD-potilailla dopamiinitransporttereiden tiheys aivojuoviossa oli sitä vastoin pienempi kuin normaaleilla verrokeilla. Mitä tämä tarkoittaa, aivot ovat siis plastinen elin, joka mukautuu ympäristöön. Mitään kliinisesti hyödyllistä poikkeamaa ei ole ADHD-potilaiden aivoista löytynyt. Tutkijat jopa pohtivat, että ristiriitaiset tulokset eri tutkimuksissa johtuvat muun muassa tutkimuksissa käytetyistä eri merkkineista ja ADHD-häiriön moninaisuudesta.
Myös del Campo (2013) et al. havaitsivat aivokuvantamista hyödyntävässä kaksoissokkokokeessa, että terveiden verrokkien ja aikuisten ADHD-potilaiden välillä ei ollut eroa D2/D3 -reseptorisaatavuudessa eikä endogeenisessä dopamiinin määrän nousussa metyylifenidaatin nauttimisen jälkeen. Vaikka metyylifenidaatti paransi keskittymistä ADHD-potilailla, se paransi keskittymistä myös heikosti suoriutuvilal kontrolliryhmän jäsenillä:
"Although patients with attention deficit/hyperactivity disorder as a group showed significant attentional deficits and reduced grey matter volume in fronto-striato-cerebellar and limbic networks, they had equivalent D2/D3 receptor availability and equivalent increases in endogenous dopamine after methylphenidate treatment to that observed in healthy control subjects. However, poor attentional performers drawn from both the attention deficit/hyperactivity disorder and the control groups had significantly reduced left caudate dopamine activity."
A positron emission tomography study of nigro-striatal dopaminergic mechanisms underlying attention: implications for ADHD and its treatment - PubMed (nih.gov)
Itse asiassa se, että amfetamiini ja samalla tavoin vaikuttavat aineet lisäävät lyhytaikaisesti keskittymiskykyä tiedettiin jo toisen maailmansodan aikaan, jolloin sotilaat käyttivät sitä pysyäkseen hereillä ja pystyäkseen keskittymään tylsissä, monotonisissa valvontatehtävissä. Massiivinen lääketeollisuuden markkinakoneisto on tyhmistänyt ihmisiä aivan valtavasti ja ihmiset tosiaan on saatu luulemaan, että heillä on jokin poikkeama aivoissa, jos stimulantti terästää heidän fokustaan. Sehän on ihan perus neurobiologiaa, ei kerro mistään poikkeamasta kenenkään aivoissa. Koska ihmisten aivot ja metabolia toimii eri tavoin, vaikutukset ovat toki myös yksilölliset, mutta mitään systemaattista selkeää eroa ei ole löydetty nimenomaan ADHD-potilaiden aivoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai olet niin kutsuttu vastuunpakoilija. Eli kaikkeen pitää löytyä syy muualta kuin omasta toiminnasta. Toimintaterapia auttaa ja kuuluu osana ADHD:n hoitoon.
toivoisin, että tuollaisiin väitteisiin tuotaisiin myös lähteet. Ainakin silloin, kun oman diagnoosini sain, niin adhd:hen erikoistunut neuropsykiatri nimenomaan sanoi, että tukimusten mukaan adhd ei juuri lievity millään terapialla. adhd ihmisillä on erilainen neurokemia. Se ei edes olisi sairaus, jos yhteiskuntamme olisi rakennettu kaikkia ihmisiä varten ja kaikenlaisille ihmisille. Toki, jos ihmisellä olisi jotain liitännäissairauksia, joita joskus adhd:eilla todetaan, niin niitä liitännäisiä ehkä voi hoitaakin terapialla (riippuen tietysti liitännäisestä). Itsellä ei liitännäissairauksia todettu.
Fusar-Poli (2012) et al. julkaiseman meta-analyysin mukaan esimerkiksi ADHD-potilaiden aivojuovissa on aivokuvantamistutkimusten mukaan 14 % suurempi dopamiinin pitoisuutta solun ulkoisessa tilassa säätelevän dopamiinitransportterin tiheys kuin terveillä verrokeilla. Vaikka ero oli tilastollisesti merkitsevä, efektioko eli eron suuruus oli olematon, toisin sanoen suurimmalla osalla ADHD-potilaista ei ollut eroa aivojuovion dopamiinin transportteritiheydessä eikä tulos ollut systemaattinen, vaan tulokset vaihtelivat suuresti eri tutkimusten välillä. Lisäksi Fusa--Poli (2012) kumppaneineen havaitsivat, että stimulanttilääkitys selitti suurimman osan havaitusta tilastollisesta erosta:
"The negative correlation accounted for about half of the overall variance across studies. This suggests that the higher striatal dopamine transporter density in ADHD may be the consequence of previous treatment with stimulants and hence be the result of an adaptive response of the brain to the continuous dopamine transporter blockade with psychostimulants."
Striatal Dopamine Transporter Alterations in ADHD: Pathophysiology or Adaptation to Psychostimulants? A Meta-Analysis | American Journal of Psychiatry (psychiatryonline.org)
Lääkkeettömillä ADHD-potilailla dopamiinitransporttereiden tiheys aivojuoviossa oli sitä vastoin pienempi kuin normaaleilla verrokeilla. Mitä tämä tarkoittaa, aivot ovat siis plastinen elin, joka mukautuu ympäristöön. Mitään kliinisesti hyödyllistä poikkeamaa ei ole ADHD-potilaiden aivoista löytynyt. Tutkijat jopa pohtivat, että ristiriitaiset tulokset eri tutkimuksissa johtuvat muun muassa tutkimuksissa käytetyistä eri merkkineista ja ADHD-häiriön moninaisuudesta.
Myös del Campo (2013) et al. havaitsivat aivokuvantamista hyödyntävässä kaksoissokkokokeessa, että terveiden verrokkien ja aikuisten ADHD-potilaiden välillä ei ollut eroa D2/D3 -reseptorisaatavuudessa eikä endogeenisessä dopamiinin määrän nousussa metyylifenidaatin nauttimisen jälkeen. Vaikka metyylifenidaatti paransi keskittymistä ADHD-potilailla, se paransi keskittymistä myös heikosti suoriutuvilal kontrolliryhmän jäsenillä:
"Although patients with attention deficit/hyperactivity disorder as a group showed significant attentional deficits and reduced grey matter volume in fronto-striato-cerebellar and limbic networks, they had equivalent D2/D3 receptor availability and equivalent increases in endogenous dopamine after methylphenidate treatment to that observed in healthy control subjects. However, poor attentional performers drawn from both the attention deficit/hyperactivity disorder and the control groups had significantly reduced left caudate dopamine activity."
A positron emission tomography study of nigro-striatal dopaminergic mechanisms underlying attention: implications for ADHD and its treatment - PubMed (nih.gov)
Itse asiassa se, että amfetamiini ja samalla tavoin vaikuttavat aineet lisäävät lyhytaikaisesti keskittymiskykyä tiedettiin jo toisen maailmansodan aikaan, jolloin sotilaat käyttivät sitä pysyäkseen hereillä ja pystyäkseen keskittymään tylsissä, monotonisissa valvontatehtävissä. Massiivinen lääketeollisuuden markkinakoneisto on tyhmistänyt ihmisiä aivan valtavasti ja ihmiset tosiaan on saatu luulemaan, että heillä on jokin poikkeama aivoissa, jos stimulantti terästää heidän fokustaan. Sehän on ihan perus neurobiologiaa, ei kerro mistään poikkeamasta kenenkään aivoissa. Koska ihmisten aivot ja metabolia toimii eri tavoin, vaikutukset ovat toki myös yksilölliset, mutta mitään systemaattista selkeää eroa ei ole löydetty nimenomaan ADHD-potilaiden aivoista.
Tutkimusta on kritisoitu potilasvalinnasta.
täällä aikaisemmin joku kertoi että on saanut lapsena iskun päähän ja epäilee sen aiheuttaneen adhd:n.
Eli aivojen rakenne on voinut vaurioitua iskusta ja tätä ei ole otettu huomioon tutkimuksissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tai olet niin kutsuttu vastuunpakoilija. Eli kaikkeen pitää löytyä syy muualta kuin omasta toiminnasta. Toimintaterapia auttaa ja kuuluu osana ADHD:n hoitoon.
toivoisin, että tuollaisiin väitteisiin tuotaisiin myös lähteet. Ainakin silloin, kun oman diagnoosini sain, niin adhd:hen erikoistunut neuropsykiatri nimenomaan sanoi, että tukimusten mukaan adhd ei juuri lievity millään terapialla. adhd ihmisillä on erilainen neurokemia. Se ei edes olisi sairaus, jos yhteiskuntamme olisi rakennettu kaikkia ihmisiä varten ja kaikenlaisille ihmisille. Toki, jos ihmisellä olisi jotain liitännäissairauksia, joita joskus adhd:eilla todetaan, niin niitä liitännäisiä ehkä voi hoitaakin terapialla (riippuen tietysti liitännäisestä). Itsellä ei liitännäissairauksia todettu.
Fusar-Poli (2012) et al. julkaiseman meta-analyysin mukaan esimerkiksi ADHD-potilaiden aivojuovissa on aivokuvantamistutkimusten mukaan 14 % suurempi dopamiinin pitoisuutta solun ulkoisessa tilassa säätelevän dopamiinitransportterin tiheys kuin terveillä verrokeilla. Vaikka ero oli tilastollisesti merkitsevä, efektioko eli eron suuruus oli olematon, toisin sanoen suurimmalla osalla ADHD-potilaista ei ollut eroa aivojuovion dopamiinin transportteritiheydessä eikä tulos ollut systemaattinen, vaan tulokset vaihtelivat suuresti eri tutkimusten välillä. Lisäksi Fusa--Poli (2012) kumppaneineen havaitsivat, että stimulanttilääkitys selitti suurimman osan havaitusta tilastollisesta erosta:
"The negative correlation accounted for about half of the overall variance across studies. This suggests that the higher striatal dopamine transporter density in ADHD may be the consequence of previous treatment with stimulants and hence be the result of an adaptive response of the brain to the continuous dopamine transporter blockade with psychostimulants."
Striatal Dopamine Transporter Alterations in ADHD: Pathophysiology or Adaptation to Psychostimulants? A Meta-Analysis | American Journal of Psychiatry (psychiatryonline.org)
Lääkkeettömillä ADHD-potilailla dopamiinitransporttereiden tiheys aivojuoviossa oli sitä vastoin pienempi kuin normaaleilla verrokeilla. Mitä tämä tarkoittaa, aivot ovat siis plastinen elin, joka mukautuu ympäristöön. Mitään kliinisesti hyödyllistä poikkeamaa ei ole ADHD-potilaiden aivoista löytynyt. Tutkijat jopa pohtivat, että ristiriitaiset tulokset eri tutkimuksissa johtuvat muun muassa tutkimuksissa käytetyistä eri merkkineista ja ADHD-häiriön moninaisuudesta.
Myös del Campo (2013) et al. havaitsivat aivokuvantamista hyödyntävässä kaksoissokkokokeessa, että terveiden verrokkien ja aikuisten ADHD-potilaiden välillä ei ollut eroa D2/D3 -reseptorisaatavuudessa eikä endogeenisessä dopamiinin määrän nousussa metyylifenidaatin nauttimisen jälkeen. Vaikka metyylifenidaatti paransi keskittymistä ADHD-potilailla, se paransi keskittymistä myös heikosti suoriutuvilal kontrolliryhmän jäsenillä:
"Although patients with attention deficit/hyperactivity disorder as a group showed significant attentional deficits and reduced grey matter volume in fronto-striato-cerebellar and limbic networks, they had equivalent D2/D3 receptor availability and equivalent increases in endogenous dopamine after methylphenidate treatment to that observed in healthy control subjects. However, poor attentional performers drawn from both the attention deficit/hyperactivity disorder and the control groups had significantly reduced left caudate dopamine activity."
A positron emission tomography study of nigro-striatal dopaminergic mechanisms underlying attention: implications for ADHD and its treatment - PubMed (nih.gov)
Itse asiassa se, että amfetamiini ja samalla tavoin vaikuttavat aineet lisäävät lyhytaikaisesti keskittymiskykyä tiedettiin jo toisen maailmansodan aikaan, jolloin sotilaat käyttivät sitä pysyäkseen hereillä ja pystyäkseen keskittymään tylsissä, monotonisissa valvontatehtävissä. Massiivinen lääketeollisuuden markkinakoneisto on tyhmistänyt ihmisiä aivan valtavasti ja ihmiset tosiaan on saatu luulemaan, että heillä on jokin poikkeama aivoissa, jos stimulantti terästää heidän fokustaan. Sehän on ihan perus neurobiologiaa, ei kerro mistään poikkeamasta kenenkään aivoissa. Koska ihmisten aivot ja metabolia toimii eri tavoin, vaikutukset ovat toki myös yksilölliset, mutta mitään systemaattista selkeää eroa ei ole löydetty nimenomaan ADHD-potilaiden aivoista.Tutkimusta on kritisoitu potilasvalinnasta.
täällä aikaisemmin joku kertoi että on saanut lapsena iskun päähän ja epäilee sen aiheuttaneen adhd:n.
Eli aivojen rakenne on voinut vaurioitua iskusta ja tätä ei ole otettu huomioon tutkimuksissa.
No ongelmahan on ADHD-potilailla, ettei ADHD näy aivokuvantamistutkimuksissa. ADHD-diagnoosi asetetaan psykologin tutkimuksilla ja kyselylomakkeisiin pohjautuvilla arviointimenetelmillä, jossa arvioidaan potilaan käytöstä eri ympäristöissä. Erotusdiagnostiikassa voidaan joskus käyttää biomarkkereita, mutta silloin pois suljetaan biologisia sairauksia. Voisin rinnastaa ADHD-diagnoosin vaikkapa kehitysvammadiagnoosiin, vaikka kehitysvamma näkyy ehkä selkeämmin ihmisen toimintakyvyssä ja on pysyvämpi kuin ADHD. Kuten ADHD, myös kehitysvamma on älylliseen suorituskykyyn liittyvä häiriö, ei mikään spesifi sairaus. Kehitysvammaan voi johtaa lukuisat eri sairaudet, jotka voidaan diagnosoida esimerkiksi geenitutkimuksilla ja aivokuvantamistutkimuksilla. Itse kehitysvammaa ei kuitenkaan voi tunnistaa aivojen tai geenien tasolla, se ei ole sairaus itsessään. Onkin olemassa myös määrittämätöntä kehitysvammaisuutta, jonka etiologiaa ei tunneta. ADHD-diagnoosin taustalla taas ei ole yhtäkään tunnettua sairautta, joka voisi johtaa ADHD:lle tyypilliseen oirekuvaan. Jos olisi, se ei olisi ADHD, vaan jokin tunnettu biologinen sairaus. Jos ihmisellä diagnosoidaan aivovamma, jolle on tyypillistä esim masennus ja keskittymisongelmat, niin tällöin erotusdiagnostisesti suljetaan pois ADHD. Ongelma on, että ADHD-diagnoosille tyypilliset oireet voivat johtua lukemattomista eri tekijöistä eri yksilöillä, ja niiden vaikutusta on haastatteluilla ja kyselylomakkeilla ihan mahdotonta objektiivisesti arvioida. Tämän vuoksi ADHD-diagnoosi on altis yleistymään etenkin ympäristössä, jossa lapsilla on paljon keskittymistä häiritseviä ärsykkeitä.
Vee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa kaikille!
Minulla olisi kysymys neuropsykiatrisiin tutkimuksiin liittyen. Toivottavasti täällä on sopivaa asiasta kysyä.
Eli tälleen aikuisiällä julkinen puoli ei suostu ottamaan enää tutkimuksiin, koska olen tähän asti jollain tavalla elämässäni pärjännyt ja pystyn käymään töissä. Itse kuitenkin olen melko vakuuttunut siitä että ADD minulla on. En nyt ala tänne oireita sen kummemmin kirjoittamaan, mutta aika tekstikirja oireisto kuitenkin ja todella merkittävästi vaikeuttaa elämää.
Käytännössä jos siis haluan päästä testeihin, niin ainoa väylä on maksaa tutkimukset itse yksityisellä. Tässä on kuulemma aika paljon hajontaa firmasta riippuen että miten tutkimukset onnistuu ja miten laajasti ne toteutetaan. Uskaltaisitteko kertoa omista kokemuksistanne näihin tutkimuksiin liittyen ja tietenkin missä yrityksessä tutkimukset tehtiin. Toki hinta myös kiinnostaa, koska näyttää siltä että kättä saa laittaa aika syvälle taskuun mikäli mielii apua saada.
Julkiselle pääsee kunhan pitää päänsä ja kertoo mikä on tilanne yhtään kaunistelematta. Jonot on vaan pitkät.. Itsellä meni reilusti yli vuosi ennenkun pääsi kunnolla lääkärin puheille. Vuoden aikana oli erilaisia haastatteluja, testejä ja verikokeita (..ja lääkäreiden kesälomia) joilla rajattiin kaikki mahdollinen pois. Ja kaiken sen välissä viikkojen tai kuukausien odottelu. Jos jaksaa odottaa niin sinne voi yrittää, mutta en suosittele.
Usein koulun ja/tai työterveyden kautta voi myös kysyä apua.
Eli saako puhelinmyyjältäkin 100% varmasti alennusta, kun vain pitää päänsä ja kertoo kaunistelematta oman taloustilanteensa?
Eli kaikkea saa aina, kun vain odottaa tarpeeksi kauan?
Vierailija kirjoitti:
Vee kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heippa kaikille!
Minulla olisi kysymys neuropsykiatrisiin tutkimuksiin liittyen. Toivottavasti täällä on sopivaa asiasta kysyä.
Eli tälleen aikuisiällä julkinen puoli ei suostu ottamaan enää tutkimuksiin, koska olen tähän asti jollain tavalla elämässäni pärjännyt ja pystyn käymään töissä. Itse kuitenkin olen melko vakuuttunut siitä että ADD minulla on. En nyt ala tänne oireita sen kummemmin kirjoittamaan, mutta aika tekstikirja oireisto kuitenkin ja todella merkittävästi vaikeuttaa elämää.
Käytännössä jos siis haluan päästä testeihin, niin ainoa väylä on maksaa tutkimukset itse yksityisellä. Tässä on kuulemma aika paljon hajontaa firmasta riippuen että miten tutkimukset onnistuu ja miten laajasti ne toteutetaan. Uskaltaisitteko kertoa omista kokemuksistanne näihin tutkimuksiin liittyen ja tietenkin missä yrityksessä tutkimukset tehtiin. Toki hinta myös kiinnostaa, koska näyttää siltä että kättä saa laittaa aika syvälle taskuun mikäli mielii apua saada.
Julkiselle pääsee kunhan pitää päänsä ja kertoo mikä on tilanne yhtään kaunistelematta. Jonot on vaan pitkät.. Itsellä meni reilusti yli vuosi ennenkun pääsi kunnolla lääkärin puheille. Vuoden aikana oli erilaisia haastatteluja, testejä ja verikokeita (..ja lääkäreiden kesälomia) joilla rajattiin kaikki mahdollinen pois. Ja kaiken sen välissä viikkojen tai kuukausien odottelu. Jos jaksaa odottaa niin sinne voi yrittää, mutta en suosittele.
Usein koulun ja/tai työterveyden kautta voi myös kysyä apua.
Eli saako puhelinmyyjältäkin 100% varmasti alennusta, kun vain pitää päänsä ja kertoo kaunistelematta oman taloustilanteensa?
Eli kaikkea saa aina, kun vain odottaa tarpeeksi kauan?
Diagnoosi jää saamatta, jos joten kuten pärjää elämässä ja kykenee työskentelemään. Tunnen henkilön, jolla ei työskentely tai koulut onnistunut, mutta on pärjännyt elämässä, koska ei ole joutunut hakemaan apua ahdistukseen, masennukseen tai muuhun. Selkeä ADD, mutta lääkärin mielestä pärjäämättömyys on muulla selitettävissä, mutta ei kuitenkaan osannut sanoa suoraan millä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oon tän kirjoittanut jo yhteen adhd ketjuun, mutta eipä siinä kirjoitetaan uudelleen :D
Minä olin jo ollut psykiatrin asiakas, juurikin masennuksen vuoksi. Jossain vaiheessa äitini linkkasi minulle adhd:sta kertovan artikkelin tyyliin 'tuohan kertoo susta!'. Joten päätimme äidin kanssa mennä psykiatrin juttusille.
Pyydettiin, että pääsisin adhd tutkimuksiin. Psykiatri oli hirveän vastahakoinen, että eihän sulla mitään sellaista ole! mä olen sun kertomuksien mukaan saanut ihan eri ajatukset mieleen, sulla on joko epävakaapersoonallisuus, dissosi(en osaa kirjoittaa sitä)häiriö tai kaksisuuntainenmielialahäiriö!
Katteltiin äitin kanssa toisiamme ja todettiin, että jos mulla on kaksisuuntainen niin aika lievät maniat on olleet, koska kukaan ei oo ikinä sellaista minussa nähnyt. Eikä noita muitakaan.
No pitkin kynsin hän kirjoitti minulle ajan mielenterveysvastaanotolle jossa hoitaja voisi haastatella minua. No kävin noissa hoitajan haastatteluissa ja siinä pyörähti monta kuuta. Hoitaja ei ollut mikään adhd hoitaja vaan ihan normaali, mutta hän totesi, että ihme kun sun oireet vastaa näitä kaikkia.
Sitten oli taas lääkäriaika, johon tuli hoitaja ja minun mieheni mukaan. Lääkäri ei edes vilkaissut niitä haastattelu tuloksia. Vieläkin jankutti niistä omista keksinnöistään.
Mutta pitkän keskustelun jälkeen kirjoitti ajan adhd-tutkimuksiin. Tuo minun hoitaja sanoi eräs kerta, että ihmeen hankalasti se lääkäri päästi sinut niihin testeihin.
Noh, minun tiedoissani lukee lääkärin arvelut noista sairauksista mitä hän minulla kuvittelee olevan. Joten psykologi joka teki haastattelut tarttui niihin.. Tehtiin kaiken maailman mielenterveyshäiriötestit ja muistitestit yms ja viimeisellä kerralla vasta adhd-testit. plus tein jonkun huumeviina testin missä oli 300 kohtaa missä oli erilailla kysymyksiä käytätkö noita aineita. Sanoin ihan rehellisesti alkuhaastattelussa, etten käytä mitään, en edes alkoholia. Mutta silti jouduin täyttämään tuon lapun ja oli ihan hiton turhauttavaa kun samaa asiaa jankutettiin monta kysymystä, mutta erilailla, sain tehtyä tuon kolmella kerralla..
No sitten saapuivat tulokset. Ei ole mitään muuta kuin ADD. Mutta olin haastattelussa kertonut, että juttelen itsekseni ja eläimille, niin siellä lukee 'Ei voida täysin sulkea pois disso...häiriötä, koska asiakas juttelee itsekseen ja eläimien kanssa'
Mun hoitaja repesi nauramaan, koska hänkin juttelee itsekseen, joten onko hänelläkin se? Mies rupes nauramaan ja mietti onkohan hänelläkin, sekä äitini ja monet kaverini..
Että sellaista. Koko rumbaan meni vuosi. Mutta ompahan nyt oikea diagnoosikin, sekä lääkkeet auttavat :) Se on pääasia.
Perinteistä Suomi-asennetta lääkäreilläkin. Tuon takia en uskaltaudu mihinkään testeihin, vaikka lukemani ja nettitestit (ja oma elämäni) viittaavat vahvasti siihen että minulla on jonkinlainen ADD.
Siis mulla oli päinvastoin. Piti kertoa psykologille jopa, että puhun suuren määrän ajasta itsekseni ääneen + muut oireet ja yrittivät tuputtaa mulla disson sijaan adhd:tä.
Onko täällä kukaan saanut apua ADD oireisiin atamoksetiinista? Lääkäri määräsi minulle sitä ja luin, että sitä olisi alun pitäen käytetty masennuslääkkeenä.
Kirjoitin aiemmin joskus kuukausia sitten tänne ja odottelen edelleen neuropsykologisia tutkimuksia. Niiden ajakohtaisesta tilanteesta ei ole kuulunut mitään uutta. Olen nyt odottanut 11kk tutkimusten alkamista. Kuinka ihmeen kauan tässä kestää??? :o
Mies32
Olen niin samaa mieltä että olisi tärkeää saada tietää että mistä oireet johtuvat, ADHD, aivovaurio,trauma vai mikä. Valitettavasti näitä ei tällä hetkellä taideta sen kummemmin tutkia vaan jos oireet täsmää niin ADHD diagnoosin saa. Minulla lapsuudessa tapahtunut onnettomuus ja pää saanut voimakkaan osuman, sitä ei kuitenkaan käyty tutkimaan että johtuuko ADHD oireet esimerkiksi tuosta onnettomuudesta vaikka puhetta oli. En tiedä kuinka monessa tapauksessa oireet johtuvat myös ns itseaiheutetusta aivosumusta tai perfektionismista joka sekoitetaan keskittymishäiriöön vaikka todellisuudessa vikana on täydellisyydentavottelu. Harmillista.