Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Vierailija kirjoitti:
ZombieGirl86 kirjoitti:
Haluaisin kuulla luovilla/akateemisilla aloilla työskentelevien kokemuksia stimulanttien vaikutuksesta luovuuteen ja produktiivisuuteen. Itsellä on nyt toista päivää kokeilussa Elvanse 30mg ja eilen jumitin sen ansiosta vaan koko päivän, vaikka olisi pitänyt tehdä veistosta, kun näyttely on tulossa kuukauden päästä. Oli sellainen olo, kuin minulla ei olisi ollut yhtään ajatusta tai tunnetta. Mikään maailmassa ei olisi voinut minua koskettaa tai liikuttaa, saati inspiroida. Myös lukemiseen keskittyminen oli hankalaa, kun mikään ei kiinnostanut ja pää kolisi tyhjyyttään. Lisäksi keho tuntui raskaalta ja väsytti, vaikka syke oli jotain 100 makuuasennossa. Näkökenttä oli sumea ja katseen kohdistaminen hankalaa. Kuin jossain ruumispussissa olisi ollut elävänä haudattuna. Tavallaan, kuin olisi todella vakava masennus ilman masennuksen tunnetta. Tänään kokeilen 15mg ja katsotaan miten käy.
Toiveenani olisi saada lääkkeestä apua nimenomaan aloitekykyyn ja aikaansaamiseen, jotta kaikki ei aina jäisi viime hetkeen ennen avajaisia/artikkelien palautusta jne. Ettei suurten työmäärien kasautuminen johtaisi vakaviin burnoutteihin, masennukseen ja työkyvyttömyyteen, kuten se on aiemmin johtanut. Nyt vaikutus on ainakin näillä kokemuksilla ihan päinvastainen. En saa mitään tehtyä, eikä mikään kiinnosta tai innosta. Yhtä hyvin voisin vetästä jotain neuroleptejä kasan tai vaan unilääkkeitä. Tämä olotila ei ole myöskään omiaan tukemaan akateemista kirjoittamista, koska siihenkin tarvitaan motivaatio ja kyky yhdistellä asioita. Lähdeluetteloa voisin ehkä kirjoittaa näissä tunnelmissa. Normaalisti sen tekeminen virheettömästi on tuskallista ja lähes mahdotonta.
Kokeilin puolitoista vuotta sitten Medikinetiä 10-20mg annoksilla pari viikkoa, mutta sen kanssa oli tuo sama zombie-efekti. Opetin silloin taidetta työkseni ja kirjoitin apurahahakemuksia. Sain vedettyä opetukset läpi, mutta en kokenut tavanomaista vastavuoroisuutta ja kontaktia, joka minulle on normaalisti pääasiallinen motivaatio opettaa ja nauttia siitä. Myös uusien näyttelykonseptien ideoiminen oli todella takkuista, kun ei ollut ajatuksia tai motiiveja lääkkeen takia. En myöskään koe, että zombiemaisuus ja totaalinen eläytymisen/kiinnostuksen puute tekisi parisuhteelle kovin hyvää enkä haluakaan, että tyttöystäväni näkee minut tässä jamassa.
Onko kellään kokemusta, että olisi ollut tällaista jo näin pienillä annoksilla, mutta parantunut ajan kanssa tai esim. lyhytvaikutteiseen lääkkeeseen siirtymällä? Mitään päivittäistä en halua, sillä tarvitsen kaoottista mieltäni työssäni, kun on ideointikausi. Joten esim Atomoksetiinille sanon kiitos, ei. En halua itseni ja maailman väliin jatkuvaa kemiallista kalvoa, joka vaikuttaa persoonaani ja tunteisiini ja jonka lopettaminen on mahdollisesti tuskallinen ja pitkä prosessi. Voxraa kokeilin muutama vuosi sitten kuukauden 150mg ja se paransi keskittymistä, mutta myös latisti tunteita. Oli olo, kuin minun ja muiden ihmisten välillä olisi ollut joku kalvo tai verho, josta ei päässyt läpi. Lisäksi en pystynyt syömään melkein mitään ja menin sen vuoksi niin heikkoon kuntoon, etten voinut enää urheilla.
Olen siis 37-vuotias ja saanut virallisen diagnoosin n. 5 vuota sitten. Lisäksi diagnooseina toistuva masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö ja itsellä ASD-epäily, jota en ole jaksanut vielä lähteä puskemaan läpi.
B-vitamiinin puutos.
Alapeukuttajille tiedoksi. B-vitamiinin puutos on melko yleistä ja puutosoireita ovat väsymys, voimattomuus, muisti- ja keskittymishäiriöt. Liian niukka saanti saattaa tuntua käsien ja jalkojen puutumisena tai pistelynä. Myös iho-oireet kuten suupielten ja kielenhaavaumat, voivat johtua B-vitamiinin puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ZombieGirl86 kirjoitti:
Haluaisin kuulla luovilla/akateemisilla aloilla työskentelevien kokemuksia stimulanttien vaikutuksesta luovuuteen ja produktiivisuuteen. Itsellä on nyt toista päivää kokeilussa Elvanse 30mg ja eilen jumitin sen ansiosta vaan koko päivän, vaikka olisi pitänyt tehdä veistosta, kun näyttely on tulossa kuukauden päästä. Oli sellainen olo, kuin minulla ei olisi ollut yhtään ajatusta tai tunnetta. Mikään maailmassa ei olisi voinut minua koskettaa tai liikuttaa, saati inspiroida. Myös lukemiseen keskittyminen oli hankalaa, kun mikään ei kiinnostanut ja pää kolisi tyhjyyttään. Lisäksi keho tuntui raskaalta ja väsytti, vaikka syke oli jotain 100 makuuasennossa. Näkökenttä oli sumea ja katseen kohdistaminen hankalaa. Kuin jossain ruumispussissa olisi ollut elävänä haudattuna. Tavallaan, kuin olisi todella vakava masennus ilman masennuksen tunnetta. Tänään kokeilen 15mg ja katsotaan miten käy.
Toiveenani olisi saada lääkkeestä apua nimenomaan aloitekykyyn ja aikaansaamiseen, jotta kaikki ei aina jäisi viime hetkeen ennen avajaisia/artikkelien palautusta jne. Ettei suurten työmäärien kasautuminen johtaisi vakaviin burnoutteihin, masennukseen ja työkyvyttömyyteen, kuten se on aiemmin johtanut. Nyt vaikutus on ainakin näillä kokemuksilla ihan päinvastainen. En saa mitään tehtyä, eikä mikään kiinnosta tai innosta. Yhtä hyvin voisin vetästä jotain neuroleptejä kasan tai vaan unilääkkeitä. Tämä olotila ei ole myöskään omiaan tukemaan akateemista kirjoittamista, koska siihenkin tarvitaan motivaatio ja kyky yhdistellä asioita. Lähdeluetteloa voisin ehkä kirjoittaa näissä tunnelmissa. Normaalisti sen tekeminen virheettömästi on tuskallista ja lähes mahdotonta.
Kokeilin puolitoista vuotta sitten Medikinetiä 10-20mg annoksilla pari viikkoa, mutta sen kanssa oli tuo sama zombie-efekti. Opetin silloin taidetta työkseni ja kirjoitin apurahahakemuksia. Sain vedettyä opetukset läpi, mutta en kokenut tavanomaista vastavuoroisuutta ja kontaktia, joka minulle on normaalisti pääasiallinen motivaatio opettaa ja nauttia siitä. Myös uusien näyttelykonseptien ideoiminen oli todella takkuista, kun ei ollut ajatuksia tai motiiveja lääkkeen takia. En myöskään koe, että zombiemaisuus ja totaalinen eläytymisen/kiinnostuksen puute tekisi parisuhteelle kovin hyvää enkä haluakaan, että tyttöystäväni näkee minut tässä jamassa.
Onko kellään kokemusta, että olisi ollut tällaista jo näin pienillä annoksilla, mutta parantunut ajan kanssa tai esim. lyhytvaikutteiseen lääkkeeseen siirtymällä? Mitään päivittäistä en halua, sillä tarvitsen kaoottista mieltäni työssäni, kun on ideointikausi. Joten esim Atomoksetiinille sanon kiitos, ei. En halua itseni ja maailman väliin jatkuvaa kemiallista kalvoa, joka vaikuttaa persoonaani ja tunteisiini ja jonka lopettaminen on mahdollisesti tuskallinen ja pitkä prosessi. Voxraa kokeilin muutama vuosi sitten kuukauden 150mg ja se paransi keskittymistä, mutta myös latisti tunteita. Oli olo, kuin minun ja muiden ihmisten välillä olisi ollut joku kalvo tai verho, josta ei päässyt läpi. Lisäksi en pystynyt syömään melkein mitään ja menin sen vuoksi niin heikkoon kuntoon, etten voinut enää urheilla.
Olen siis 37-vuotias ja saanut virallisen diagnoosin n. 5 vuota sitten. Lisäksi diagnooseina toistuva masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö ja itsellä ASD-epäily, jota en ole jaksanut vielä lähteä puskemaan läpi.
B-vitamiinin puutos.
Alapeukuttajille tiedoksi. B-vitamiinin puutos on melko yleistä ja puutosoireita ovat väsymys, voimattomuus, muisti- ja keskittymishäiriöt. Liian niukka saanti saattaa tuntua käsien ja jalkojen puutumisena tai pistelynä. Myös iho-oireet kuten suupielten ja kielenhaavaumat, voivat johtua B-vitamiinin puutteesta.
Minkälaista b-vitamiinilisää kannattaa syödä? B 12?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ZombieGirl86 kirjoitti:
Haluaisin kuulla luovilla/akateemisilla aloilla työskentelevien kokemuksia stimulanttien vaikutuksesta luovuuteen ja produktiivisuuteen. Itsellä on nyt toista päivää kokeilussa Elvanse 30mg ja eilen jumitin sen ansiosta vaan koko päivän, vaikka olisi pitänyt tehdä veistosta, kun näyttely on tulossa kuukauden päästä. Oli sellainen olo, kuin minulla ei olisi ollut yhtään ajatusta tai tunnetta. Mikään maailmassa ei olisi voinut minua koskettaa tai liikuttaa, saati inspiroida. Myös lukemiseen keskittyminen oli hankalaa, kun mikään ei kiinnostanut ja pää kolisi tyhjyyttään. Lisäksi keho tuntui raskaalta ja väsytti, vaikka syke oli jotain 100 makuuasennossa. Näkökenttä oli sumea ja katseen kohdistaminen hankalaa. Kuin jossain ruumispussissa olisi ollut elävänä haudattuna. Tavallaan, kuin olisi todella vakava masennus ilman masennuksen tunnetta. Tänään kokeilen 15mg ja katsotaan miten käy.
Toiveenani olisi saada lääkkeestä apua nimenomaan aloitekykyyn ja aikaansaamiseen, jotta kaikki ei aina jäisi viime hetkeen ennen avajaisia/artikkelien palautusta jne. Ettei suurten työmäärien kasautuminen johtaisi vakaviin burnoutteihin, masennukseen ja työkyvyttömyyteen, kuten se on aiemmin johtanut. Nyt vaikutus on ainakin näillä kokemuksilla ihan päinvastainen. En saa mitään tehtyä, eikä mikään kiinnosta tai innosta. Yhtä hyvin voisin vetästä jotain neuroleptejä kasan tai vaan unilääkkeitä. Tämä olotila ei ole myöskään omiaan tukemaan akateemista kirjoittamista, koska siihenkin tarvitaan motivaatio ja kyky yhdistellä asioita. Lähdeluetteloa voisin ehkä kirjoittaa näissä tunnelmissa. Normaalisti sen tekeminen virheettömästi on tuskallista ja lähes mahdotonta.
Kokeilin puolitoista vuotta sitten Medikinetiä 10-20mg annoksilla pari viikkoa, mutta sen kanssa oli tuo sama zombie-efekti. Opetin silloin taidetta työkseni ja kirjoitin apurahahakemuksia. Sain vedettyä opetukset läpi, mutta en kokenut tavanomaista vastavuoroisuutta ja kontaktia, joka minulle on normaalisti pääasiallinen motivaatio opettaa ja nauttia siitä. Myös uusien näyttelykonseptien ideoiminen oli todella takkuista, kun ei ollut ajatuksia tai motiiveja lääkkeen takia. En myöskään koe, että zombiemaisuus ja totaalinen eläytymisen/kiinnostuksen puute tekisi parisuhteelle kovin hyvää enkä haluakaan, että tyttöystäväni näkee minut tässä jamassa.
Onko kellään kokemusta, että olisi ollut tällaista jo näin pienillä annoksilla, mutta parantunut ajan kanssa tai esim. lyhytvaikutteiseen lääkkeeseen siirtymällä? Mitään päivittäistä en halua, sillä tarvitsen kaoottista mieltäni työssäni, kun on ideointikausi. Joten esim Atomoksetiinille sanon kiitos, ei. En halua itseni ja maailman väliin jatkuvaa kemiallista kalvoa, joka vaikuttaa persoonaani ja tunteisiini ja jonka lopettaminen on mahdollisesti tuskallinen ja pitkä prosessi. Voxraa kokeilin muutama vuosi sitten kuukauden 150mg ja se paransi keskittymistä, mutta myös latisti tunteita. Oli olo, kuin minun ja muiden ihmisten välillä olisi ollut joku kalvo tai verho, josta ei päässyt läpi. Lisäksi en pystynyt syömään melkein mitään ja menin sen vuoksi niin heikkoon kuntoon, etten voinut enää urheilla.
Olen siis 37-vuotias ja saanut virallisen diagnoosin n. 5 vuota sitten. Lisäksi diagnooseina toistuva masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö ja itsellä ASD-epäily, jota en ole jaksanut vielä lähteä puskemaan läpi.
B-vitamiinin puutos.
Alapeukuttajille tiedoksi. B-vitamiinin puutos on melko yleistä ja puutosoireita ovat väsymys, voimattomuus, muisti- ja keskittymishäiriöt. Liian niukka saanti saattaa tuntua käsien ja jalkojen puutumisena tai pistelynä. Myös iho-oireet kuten suupielten ja kielenhaavaumat, voivat johtua B-vitamiinin puutteesta.
Minkälaista b-vitamiinilisää kannattaa syödä? B 12?
Bethover Strong B12 kapseli, jos et halua irvistellä maun kanssa.
Parasta olisi käydä mittauttamassa arvon.
ZombieGirl86 kirjoitti:
Haluaisin kuulla luovilla/akateemisilla aloilla työskentelevien kokemuksia stimulanttien vaikutuksesta luovuuteen ja produktiivisuuteen. Itsellä on nyt toista päivää kokeilussa Elvanse 30mg ja eilen jumitin sen ansiosta vaan koko päivän, vaikka olisi pitänyt tehdä veistosta, kun näyttely on tulossa kuukauden päästä. Oli sellainen olo, kuin minulla ei olisi ollut yhtään ajatusta tai tunnetta. Mikään maailmassa ei olisi voinut minua koskettaa tai liikuttaa, saati inspiroida. Myös lukemiseen keskittyminen oli hankalaa, kun mikään ei kiinnostanut ja pää kolisi tyhjyyttään. Lisäksi keho tuntui raskaalta ja väsytti, vaikka syke oli jotain 100 makuuasennossa. Näkökenttä oli sumea ja katseen kohdistaminen hankalaa. Kuin jossain ruumispussissa olisi ollut elävänä haudattuna. Tavallaan, kuin olisi todella vakava masennus ilman masennuksen tunnetta. Tänään kokeilen 15mg ja katsotaan miten käy.
Toiveenani olisi saada lääkkeestä apua nimenomaan aloitekykyyn ja aikaansaamiseen, jotta kaikki ei aina jäisi viime hetkeen ennen avajaisia/artikkelien palautusta jne. Ettei suurten työmäärien kasautuminen johtaisi vakaviin burnoutteihin, masennukseen ja työkyvyttömyyteen, kuten se on aiemmin johtanut. Nyt vaikutus on ainakin näillä kokemuksilla ihan päinvastainen. En saa mitään tehtyä, eikä mikään kiinnosta tai innosta. Yhtä hyvin voisin vetästä jotain neuroleptejä kasan tai vaan unilääkkeitä. Tämä olotila ei ole myöskään omiaan tukemaan akateemista kirjoittamista, koska siihenkin tarvitaan motivaatio ja kyky yhdistellä asioita. Lähdeluetteloa voisin ehkä kirjoittaa näissä tunnelmissa. Normaalisti sen tekeminen virheettömästi on tuskallista ja lähes mahdotonta.
Kokeilin puolitoista vuotta sitten Medikinetiä 10-20mg annoksilla pari viikkoa, mutta sen kanssa oli tuo sama zombie-efekti. Opetin silloin taidetta työkseni ja kirjoitin apurahahakemuksia. Sain vedettyä opetukset läpi, mutta en kokenut tavanomaista vastavuoroisuutta ja kontaktia, joka minulle on normaalisti pääasiallinen motivaatio opettaa ja nauttia siitä. Myös uusien näyttelykonseptien ideoiminen oli todella takkuista, kun ei ollut ajatuksia tai motiiveja lääkkeen takia. En myöskään koe, että zombiemaisuus ja totaalinen eläytymisen/kiinnostuksen puute tekisi parisuhteelle kovin hyvää enkä haluakaan, että tyttöystäväni näkee minut tässä jamassa.
Onko kellään kokemusta, että olisi ollut tällaista jo näin pienillä annoksilla, mutta parantunut ajan kanssa tai esim. lyhytvaikutteiseen lääkkeeseen siirtymällä? Mitään päivittäistä en halua, sillä tarvitsen kaoottista mieltäni työssäni, kun on ideointikausi. Joten esim Atomoksetiinille sanon kiitos, ei. En halua itseni ja maailman väliin jatkuvaa kemiallista kalvoa, joka vaikuttaa persoonaani ja tunteisiini ja jonka lopettaminen on mahdollisesti tuskallinen ja pitkä prosessi. Voxraa kokeilin muutama vuosi sitten kuukauden 150mg ja se paransi keskittymistä, mutta myös latisti tunteita. Oli olo, kuin minun ja muiden ihmisten välillä olisi ollut joku kalvo tai verho, josta ei päässyt läpi. Lisäksi en pystynyt syömään melkein mitään ja menin sen vuoksi niin heikkoon kuntoon, etten voinut enää urheilla.
Olen siis 37-vuotias ja saanut virallisen diagnoosin n. 5 vuota sitten. Lisäksi diagnooseina toistuva masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö ja itsellä ASD-epäily, jota en ole jaksanut vielä lähteä puskemaan läpi.
Liian pieni annostus teki minulla noita vaikutuksia. "Puutuneisuus" ja flegmaattisuus. Koska ajattelin vaikutuksien johtuvan itse valmisteesta, enkä annostuksesta, sinnittelin pienen annoksen kanssa pitkään. En halunnut ainakaan nostaa, koska ajattelin haittavaikutusten vahvistuvan. Lopulta ajattelin lopettaa koko lääkkeen, mutta kokeiltiin vielä suuremmalla annoksella kuitenkin.
Noniin. Hyödyt alkoivat näkyä JA haittavaikutukset uneen ja ruokailuun jäivät nurinkurisesti pois, eivät vahvistuneet! Toimintakyky parani, kuten lääkitykseltä toivookin. Läheiset huomaavat positiivisen vaikutuksen, ei vaikuta kiihdyttävästi tms. Päin vastoin, pään sisäiset loopit ja kiihtyneisyys jäi vihdoin pois. Ei kuitenkaan vaikuta luonteeseen typistävästi tai latistavasti.
En ota esiin omia annostuksia ja valmisteita, koska yksilöllistä. Mutta tämä vaihtoehto kannattaa oikeasti pitää mielessä ja kokeilla, jos tilanne ei parane. Sitten sen näkee omalla kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko muille pian lääkkeen ottamisen jälkeen jotenkin euforinen olo? Siis tarkoitan tällä sellaista olotilaa, että jos jonkin asian saavuttaminen on tuntunut aiemmin lähes ylitsepääsemättömältä ja jopa aiheuttanut ahdistusta, niin lääkkeen ottamisen jälkeen se tuntuu paljon helpommalta ihan jo ajatustasolla. Ja tarkoitan nyt kotiaskareita isompia asioita, kuten opiskelua ja työnhakua.
Lääke tuntuu omalla kohdallani vaikuttavan myös mielialaa nostavasti. Ts. jos pelkkä asioiden ajattelu ilman lääkitystä aiheuttaa toivottomuutta, niin lääkkeen otettuani suhtaudun paljon levollisemmin kaikkeen. Minua hoitaneet lääkärit eivät koskaan puhuneet lääkkeen mielialaa nostavasta vaikutuksesta, vaan ainoastaan aloite- ja toimintakyvyn parantumisesta.
Liian korkea annostus tai sinulla ei ole ADHD.ta.
Edellisen kuvaus ei kuulosta päihtymyksestä tulevalta high-kokemukselta, vaan ihan normaalilta motivaatiolta, josta monella adhd:lla ei ole edes kunnon kokemusta ennen tarpeellista lääkitystä. Tuon mielekkyyden vuoksi normaali-ihmisillä on tapana tehdä ja edistää asioita. Dopamiini vaikuttaa palkitsemisjärjestelmään, keskittyminen ja motivaatio jo itsessään tekee tuon levollisuuden tunteen ja toimiva palkitsemisjärjestelmä taas sen, että tekemisestä ja tavoitteiden saavuttamisesta saa mielihyvää.
Adhd:n oireet ovat kehon tapa yrittää saavuttaa tuo tila stimulaatiolla. Yleensä mukana tulee myös stressi ja työläys kylkiäisenä, ja lopulta sitä ajattelee, että se on suoriutumisen edellytys. Niinkuin onkin, ilman lääkitystä. Joka hoitaa ongelman ilman tarvetta näille mittaville, epäluotettaville ja kuluttaville prosesseille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon aiempaan. B-vitamiinin eikä minkään muunkaan vitamiinin/hivenaineen puutos ole kyseessä, eikä myöskään kilpirauhasongelma tms. Nämähän suljetaan pois, tai ainakin pitäisi sulkea, kun tehdään diagnoosi. Mulla on kaikki arvot mintissä. Eikä B-vitamiinin puutoksella ole vaikutusta siihen, miten lisdexamfetamiini vaikuttaa. Ehdottomasti B12, folaatti, D-vitamiini, ferritiini ja kilpirauhasarvot kannattaa säännöllisesti tsekata, jos on ADHD-/masennusoireita.
Aika vähöttelevältä tuntuu tollanen kuittailu, kun olen kärsinyt neuroepätyypillisyydestä paljon ekasta luokasta asti.
Edelleen kiinnostaisi kuulla vastaavia kokemuksia stimulanttien zombie-vaikutuksesta. Ja ylipäätään niiden vaikutuksista luovaan ja abstraktiin ajatteluun.
Kellään kokemusta painon putoamisen vaikutuksesta lääkkeen toimivuuteen?
Olen päässyt ylipainosta normaalipainon ylärajalle (noin 10 kg pudotus) ja lääkitys tuntuu ailahtelevalta ja paikoitellen liian suurelta.
Voisiko painon putoaminen olla syynä? Maksa toimii varmaan nyt paremmin? :D (anteeksi, jos ihan älyvapaa ajatus!)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ZombieGirl86 kirjoitti:
Tuohon aiempaan. B-vitamiinin eikä minkään muunkaan vitamiinin/hivenaineen puutos ole kyseessä, eikä myöskään kilpirauhasongelma tms. Nämähän suljetaan pois, tai ainakin pitäisi sulkea, kun tehdään diagnoosi. Mulla on kaikki arvot mintissä. Eikä B-vitamiinin puutoksella ole vaikutusta siihen, miten lisdexamfetamiini vaikuttaa. Ehdottomasti B12, folaatti, D-vitamiini, ferritiini ja kilpirauhasarvot kannattaa säännöllisesti tsekata, jos on ADHD-/masennusoireita.
Aika vähöttelevältä tuntuu tollanen kuittailu, kun olen kärsinyt neuroepätyypillisyydestä paljon ekasta luokasta asti.
Edelleen kiinnostaisi kuulla vastaavia kokemuksia stimulanttien zombie-vaikutuksesta. Ja ylipäätään niiden vaikutuksista luovaan ja abstraktiin ajatteluun.
Tiedän kyseisen tunteen. Omalla kohdallani annostusta laskettiin mutta ei pidetä taukoja viikonloppuisin. Lääkkeen käyttö laskee luovuuttani sekä älykkyyttä.
Minustakin tuntuu, että lääkkeen käyttö laskee älykkyyttäni. kun en syö lääkettä on epäonnistumisen häpeä ja perfektionismi suurimmat motivaationi tekemisessä. Lääkittynä ei ole niin alahtelevia tunteita ja epäonnistumisen pelkoa, joten se pohjimmainen nälkä menestykselle puuttuu. Hyväksyn itseni keskinkertaisenakin..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko mahdoton ajatus sinnitellä tuon prosessin läpi julkisella, vaikka kestääkin?
Ketju on pitkä ja täällä on jo ehkä vastauskin, mutta en jaksa kahlata läpi 200 sivua. Kysymys siis, onko kukaan käynyt teettämässä ADHD- testejä yksityisellä? Veikkaan, että julkiselle puolelle on pitkät jonot, jos pääsee lainkaan. Olen valmis maksamaan nuoremme testaamisen yksityisellä, joten missä siis? Ja ei tarvitse tulla selittämään jostain parin kerran pikatesteistä tai yhden kerran lääkärikäynnistä. Tiedän että ADHD-testaus on melko pitkä prosessi, mutta tekeekö niitä joku yksityinen kunnolla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketju on pitkä ja täällä on jo ehkä vastauskin, mutta en jaksa kahlata läpi 200 sivua. Kysymys siis, onko kukaan käynyt teettämässä ADHD- testejä yksityisellä? Veikkaan, että julkiselle puolelle on pitkät jonot, jos pääsee lainkaan. Olen valmis maksamaan nuoremme testaamisen yksityisellä, joten missä siis? Ja ei tarvitse tulla selittämään jostain parin kerran pikatesteistä tai yhden kerran lääkärikäynnistä. Tiedän että ADHD-testaus on melko pitkä prosessi, mutta tekeekö niitä joku yksityinen kunnolla?
Mulla tehtiin Mehiläisellä, vuosi kesti että ei ihan nopea huitasu. Hyvä tuli ja julkinen hyväksy.
Minusta on alkanut tuntua että yksi merkittävä syy aikuisten ADHD:in voi hyvinkin olla mRNA-rokottamattomuus. Itseäni on kaduttanut ihan uitusti ettei tullut piikeillä käytyä. Ainakin ADD:n oireita on alkanut ilmetä. Rokotteen piikkiproteiini ilmeisesti suojelee noilta vaivoilta, varsinkin jos se sattuu läpäisemään lipidinanopartikkelien avustuksella aivo-veriesteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ZombieGirl86 kirjoitti:
Haluaisin kuulla luovilla/akateemisilla aloilla työskentelevien kokemuksia stimulanttien vaikutuksesta luovuuteen ja produktiivisuuteen. Itsellä on nyt toista päivää kokeilussa Elvanse 30mg ja eilen jumitin sen ansiosta vaan koko päivän, vaikka olisi pitänyt tehdä veistosta, kun näyttely on tulossa kuukauden päästä. Oli sellainen olo, kuin minulla ei olisi ollut yhtään ajatusta tai tunnetta. Mikään maailmassa ei olisi voinut minua koskettaa tai liikuttaa, saati inspiroida. Myös lukemiseen keskittyminen oli hankalaa, kun mikään ei kiinnostanut ja pää kolisi tyhjyyttään. Lisäksi keho tuntui raskaalta ja väsytti, vaikka syke oli jotain 100 makuuasennossa. Näkökenttä oli sumea ja katseen kohdistaminen hankalaa. Kuin jossain ruumispussissa olisi ollut elävänä haudattuna. Tavallaan, kuin olisi todella vakava masennus ilman masennuksen tunnetta. Tänään kokeilen 15mg ja katsotaan miten käy.
Toiveenani olisi saada lääkkeestä apua nimenomaan aloitekykyyn ja aikaansaamiseen, jotta kaikki ei aina jäisi viime hetkeen ennen avajaisia/artikkelien palautusta jne. Ettei suurten työmäärien kasautuminen johtaisi vakaviin burnoutteihin, masennukseen ja työkyvyttömyyteen, kuten se on aiemmin johtanut. Nyt vaikutus on ainakin näillä kokemuksilla ihan päinvastainen. En saa mitään tehtyä, eikä mikään kiinnosta tai innosta. Yhtä hyvin voisin vetästä jotain neuroleptejä kasan tai vaan unilääkkeitä. Tämä olotila ei ole myöskään omiaan tukemaan akateemista kirjoittamista, koska siihenkin tarvitaan motivaatio ja kyky yhdistellä asioita. Lähdeluetteloa voisin ehkä kirjoittaa näissä tunnelmissa. Normaalisti sen tekeminen virheettömästi on tuskallista ja lähes mahdotonta.
Kokeilin puolitoista vuotta sitten Medikinetiä 10-20mg annoksilla pari viikkoa, mutta sen kanssa oli tuo sama zombie-efekti. Opetin silloin taidetta työkseni ja kirjoitin apurahahakemuksia. Sain vedettyä opetukset läpi, mutta en kokenut tavanomaista vastavuoroisuutta ja kontaktia, joka minulle on normaalisti pääasiallinen motivaatio opettaa ja nauttia siitä. Myös uusien näyttelykonseptien ideoiminen oli todella takkuista, kun ei ollut ajatuksia tai motiiveja lääkkeen takia. En myöskään koe, että zombiemaisuus ja totaalinen eläytymisen/kiinnostuksen puute tekisi parisuhteelle kovin hyvää enkä haluakaan, että tyttöystäväni näkee minut tässä jamassa.
Onko kellään kokemusta, että olisi ollut tällaista jo näin pienillä annoksilla, mutta parantunut ajan kanssa tai esim. lyhytvaikutteiseen lääkkeeseen siirtymällä? Mitään päivittäistä en halua, sillä tarvitsen kaoottista mieltäni työssäni, kun on ideointikausi. Joten esim Atomoksetiinille sanon kiitos, ei. En halua itseni ja maailman väliin jatkuvaa kemiallista kalvoa, joka vaikuttaa persoonaani ja tunteisiini ja jonka lopettaminen on mahdollisesti tuskallinen ja pitkä prosessi. Voxraa kokeilin muutama vuosi sitten kuukauden 150mg ja se paransi keskittymistä, mutta myös latisti tunteita. Oli olo, kuin minun ja muiden ihmisten välillä olisi ollut joku kalvo tai verho, josta ei päässyt läpi. Lisäksi en pystynyt syömään melkein mitään ja menin sen vuoksi niin heikkoon kuntoon, etten voinut enää urheilla.
Olen siis 37-vuotias ja saanut virallisen diagnoosin n. 5 vuota sitten. Lisäksi diagnooseina toistuva masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö ja itsellä ASD-epäily, jota en ole jaksanut vielä lähteä puskemaan läpi.
B-vitamiinin puutos.
B-vitamiineja on miltei pilvin pimein. Yksi parhaista voi hyvinkin tässä tapauksessa olla tiamiini eli B1, mutta sitä pitäisi ottaa suositukseen (n. 1 mg/vrk?) verrattuna vähän witun isoja annoksia, esim. aina 1000 mg:an, annosta pikku hiljaa kasvattaen. Paras variantti lienee benfotiamiini, mutta sitä ei taida Suomessa pahemmin olla kaupan?
Vierailija kirjoitti:
ZombieGirl86 kirjoitti:
Tuohon aiempaan. B-vitamiinin eikä minkään muunkaan vitamiinin/hivenaineen puutos ole kyseessä, eikä myöskään kilpirauhasongelma tms. Nämähän suljetaan pois, tai ainakin pitäisi sulkea, kun tehdään diagnoosi. Mulla on kaikki arvot mintissä. Eikä B-vitamiinin puutoksella ole vaikutusta siihen, miten lisdexamfetamiini vaikuttaa. Ehdottomasti B12, folaatti, D-vitamiini, ferritiini ja kilpirauhasarvot kannattaa säännöllisesti tsekata, jos on ADHD-/masennusoireita.
Aika vähöttelevältä tuntuu tollanen kuittailu, kun olen kärsinyt neuroepätyypillisyydestä paljon ekasta luokasta asti.
Edelleen kiinnostaisi kuulla vastaavia kokemuksia stimulanttien zombie-vaikutuksesta. Ja ylipäätään niiden vaikutuksista luovaan ja abstraktiin ajatteluun.
Tiedän kyseisen tunteen. Omalla kohdallani annostusta laskettiin mutta ei pidetä taukoja viikonloppuisin. Lääkkeen käyttö laskee luovuuttani sekä älykkyyttä.
Tunnistan tuon kokemuksen lääkityksen alkuaikoina. Myöhemmin on kuitenkin näyttäytynyt, että itse olen saanut luovuutta paremmin käyttöön lääkityksen myötä. Ajattelun pitkäjänteisyyden lisääntymisenä. Jos ennen puhuttiin ideoiden spontaaneista välähdyksistä, nyt niistä tulee kokonaisuuksia. Ja kun pystyn muodostamaan kokonaisuuksia, pystyn yhdistelemään niitä vielä paremmin luovasti ja pääsen ikäänkuin tasolle, jonne en ennen yltänyt ajatuksen jäädessä irralliseksi. Järjestelmällisyyskin on luovuuden väline ja auttaa pääsemään vielä pidemmälle uusissa ideoissa ja niiden jalostamisessa. Myös asioiden suunnittelu on joskus yllättävästi hyödyksi :D
Samoin älyn käyttöä ja esiintuomista parantaa se, että kykenee tekemään pohjatyön sen valjastamiseksi ja yhdistelemään suurempia kokonaisuuksia. Luovuushan syntyy asioiden yhdistelemisestä poikkeuksellisella tavalla. Nyt pystyn yhdistelemään tehokkaammin ja hyödyntämään poikkeuksellista tapaa tulkita ja päätellä asioita.
Tunnesäätelyn parantuminen johtuu myös suoraan uudesta mahdollisuudesta ajatella asioita loppuun. Tunteet eivät jää niin käsittämättömiksi, kun niitä voi tarkastella järjestelmällisemmin. Tästä syntyy taas uusia havaintoja. Eikä tunnesekamelska enää estä luovuuden ja älyn hyödyntämistä, vaan saan ne käyttöön jopa paremmin. Ennen hyvä idea saattoi tulla ja mennä, hävisi ennenkuin pystyi hyödyntämään. Nyt sekä pystyn, että opin lisäksi uutta, mitä hyödyntää ja käyttää edelleen luovasti. Myös stressin väheneminen antaa tilaa luovalle ajattelulle.
Toki tämä on vain minun kokemukseni, jonka halusin jakaa. Itsellä tuo käsitys johtui siitä, että tunnekokemus asioista muuttui niin _totaalisen_ erilaiseksi. Ikään kuin jotain olisi viety pois tai puuttuisi. Kuka tämä tilalleni tullut henkilö on? Kuka minä olen? Mitä tapahtuu?? Lopulta sain vain lisää mahdollisuuksia hyödyntää olemassa olevia ominaisuuksiani. Tämä on prosessi, ihan omien sisäistettyjen uskomusten tarkastelusta lähtien. Mutta se tarkastelu on nyt helpompaa.
ZombieGirl86 kirjoitti:
Edelleen kiinnostaisi kuulla vastaavia kokemuksia stimulanttien zombie-vaikutuksesta. Ja ylipäätään niiden vaikutuksista luovaan ja abstraktiin ajatteluun.
Syvämeditaatio voisi tasapainottaa eloa ja oloa, useimmiten ilman lääkkeiden sivuvaikutuksia (toki syvällä tajunnassa olevat negatiivisten kokemusten jäljet, sanskaarat, voivat tulla tilapäisesti tietoisen ajattelun piiriin, "neutraloituessaan").
Syvämeditaatio tarkoittaa tässä siis ainakin hetkellisiä Puhtaan (= ajatuksettoman) tietoisuuden kokemuksia noin 20 minsan session aikana, sanskritiksi turiiya (turiija) tai caturtha (tshaturtha), Neljäs (tietoisuudentila). Kun mieli hiljenee, se vie kehon mukanaan hypometaboliseen, syvää untakin syvempään lepotilaan, joka lataa akkuja usein hämmästyttävän tehokkaasti!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ZombieGirl86 kirjoitti:
Tuohon aiempaan. B-vitamiinin eikä minkään muunkaan vitamiinin/hivenaineen puutos ole kyseessä, eikä myöskään kilpirauhasongelma tms. Nämähän suljetaan pois, tai ainakin pitäisi sulkea, kun tehdään diagnoosi. Mulla on kaikki arvot mintissä. Eikä B-vitamiinin puutoksella ole vaikutusta siihen, miten lisdexamfetamiini vaikuttaa. Ehdottomasti B12, folaatti, D-vitamiini, ferritiini ja kilpirauhasarvot kannattaa säännöllisesti tsekata, jos on ADHD-/masennusoireita.
Aika vähöttelevältä tuntuu tollanen kuittailu, kun olen kärsinyt neuroepätyypillisyydestä paljon ekasta luokasta asti.
Edelleen kiinnostaisi kuulla vastaavia kokemuksia stimulanttien zombie-vaikutuksesta. Ja ylipäätään niiden vaikutuksista luovaan ja abstraktiin ajatteluun.
Tiedän kyseisen tunteen. Omalla kohdallani annostusta laskettiin mutta ei pidetä taukoja viikonloppuisin. Lääkkeen käyttö laskee luovuuttani sekä älykkyyttä.
Tunnistan tuon kokemuksen lääkityksen alkuaikoina. Myöhemmin on kuitenkin näyttäytynyt, että itse olen saanut luovuutta paremmin käyttöön lääkityksen myötä. Ajattelun pitkäjänteisyyden lisääntymisenä. Jos ennen puhuttiin ideoiden spontaaneista välähdyksistä, nyt niistä tulee kokonaisuuksia. Ja kun pystyn muodostamaan kokonaisuuksia, pystyn yhdistelemään niitä vielä paremmin luovasti ja pääsen ikäänkuin tasolle, jonne en ennen yltänyt ajatuksen jäädessä irralliseksi. Järjestelmällisyyskin on luovuuden väline ja auttaa pääsemään vielä pidemmälle uusissa ideoissa ja niiden jalostamisessa. Myös asioiden suunnittelu on joskus yllättävästi hyödyksi :D
Samoin älyn käyttöä ja esiintuomista parantaa se, että kykenee tekemään pohjatyön sen valjastamiseksi ja yhdistelemään suurempia kokonaisuuksia. Luovuushan syntyy asioiden yhdistelemisestä poikkeuksellisella tavalla. Nyt pystyn yhdistelemään tehokkaammin ja hyödyntämään poikkeuksellista tapaa tulkita ja päätellä asioita.
Tunnesäätelyn parantuminen johtuu myös suoraan uudesta mahdollisuudesta ajatella asioita loppuun. Tunteet eivät jää niin käsittämättömiksi, kun niitä voi tarkastella järjestelmällisemmin. Tästä syntyy taas uusia havaintoja. Eikä tunnesekamelska enää estä luovuuden ja älyn hyödyntämistä, vaan saan ne käyttöön jopa paremmin. Ennen hyvä idea saattoi tulla ja mennä, hävisi ennenkuin pystyi hyödyntämään. Nyt sekä pystyn, että opin lisäksi uutta, mitä hyödyntää ja käyttää edelleen luovasti. Myös stressin väheneminen antaa tilaa luovalle ajattelulle.
Toki tämä on vain minun kokemukseni, jonka halusin jakaa. Itsellä tuo käsitys johtui siitä, että tunnekokemus asioista muuttui niin _totaalisen_ erilaiseksi. Ikään kuin jotain olisi viety pois tai puuttuisi. Kuka tämä tilalleni tullut henkilö on? Kuka minä olen? Mitä tapahtuu?? Lopulta sain vain lisää mahdollisuuksia hyödyntää olemassa olevia ominaisuuksiani. Tämä on prosessi, ihan omien sisäistettyjen uskomusten tarkastelusta lähtien. Mutta se tarkastelu on nyt helpompaa.
Tällainen vaste on itsellänikin ollut haaveissa. Jostain syystä stimulantit lamauttavat mulla kuitenkin kaiken aloitekyvyn ja tekevät kokemuksellisesta läsnäolosta mahdotonta. On kuin mitään tunnetta ei koskaan olisi ollutkaan eikä yhtäkään ajatusta. Ettei mikään maailmassa voisi olla turhempaa, kuin minkään asian tekeminen, koska mistään ei saa mielihyvää. Eli, ei prokrastinointia, mutta ei mitään järkevääkään. Tunteita on myös vaikea prosessoida, ellei niitä ole. Ajatuksia on mahdotonta järjestellä, jollei niitä synny jne.
Miten olette päässeet tuon alkuvaiheen läpi? Siis kauanko olitte työkyvyttömiä? Joku sanoi, että on tyytyväinen itseensä keskinkertaisena. Se on hienoa, mutta keskinkertainen taiteilija on työtön taiteilija, joten se ei ole vaihtoehto. Elättääkseen itsensä edes täpärästi pitää olla jatkuvasti parhaan n. 5%:n joukossa (siis niistä parista prosentista, jotka on koulutusjärjestelmä ensin karsinut alalle pyrkijöistä). Nyt olenkin uupumuksen takia sairaslomalla. Niin ei tämäkään ole kestävää. En kuitenkaan kestä ajatusta minuuden katoamisesta/latistumisesta noin voimakkaasti. En halua elää niin.
onko kukaan lukenut tuota artikkelia (muurin takana)
https://www.iltalehti.fi/mieli/a/f3a1a101-fc20-464d-bb09-847eebc8799a
mitäs tukia me adhd:t muka voidaan saada (jos nyt ei lasketa leirejä, tai lapsiperheille suunnattuja, tai nuorille)
Aikuisiän ADHD? Ei se tule mistään aikuisena vaan on ollut lapsesta saakka, jos on.
Tai atamoksetiinista?