Aikuisiän ADHD

Onko kenelläkään kokemuksia Stratterasta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla edelleen ensimmäinen lääke eli concerta. Lääkkeen jakaminen on auttanut eli otan osan aamiaisella ja loput lounaalla. Vaikutus on tasaisempi ja riittää iltaan asti.

Lääkkeen kanssa tunnen olevani oma itseni: persoonani ei ole muuttunut, kuten etukäteen arvelin, mutta kaikki on vain jotenkin helpompaa. Huomaan omat rajani ja oikeasti muistan asioita, mikä on ihmeellistä. Sivuvaikutuksena on suun ja ihon kuivuminen, ei muuta.

En voi verrata elvanseen, jota monet kehuvat, kun en ole sitä kokeillut, mutta minulle concerta tuntuu sopivan.

Halusin kertoa tämän, jos olisi jollekulle apua :)

Oliko alussa sivuoireita? Itse siirtynyt 2vk sitten 54mg annokseen, syke pomppii 60-130 välillä, ilman mitään syytä. Tottuukohan kroppa tähän, ei haluaisi lopettaa lääkitystä, kun tuntuu että tämä on mullistanut maailmank jo parissa kuukaudessa.

Mulle tuo 54mg oli liian iso annos, syke oli korkea ja muutenkin kireä olo.

Annoksen pienennys ja jakaminen (27 aamulla, 18 lounaalla) auttoi :)

Mä sain ilokseni Elvanseen Kela korvattavuuden vaikka ADHD diagnoosi tullut vasta aiemmin tänä vuonna 44-vuotiaana. Lääkäri näki ala-asteen todistuksia joissa mainittiin haasteistani mutta ei ADHD:tä tietenkään 80-luvulla tutkittu tarkemmin. Sain diagnoosin yksityislääkärillä ja kalliiksi tuli, mutta kyllä tuo lääke on muuttanut elämääni niin paljon helpommaksi etten olisi voinut sitä edes kuvitella.

Consu täälläkin. 54mg aiheutti kaksi pahaa paniikkihäiriökohtausta, sitten syke seilaa tietyissä kohtaa 41-120 välillä. Normaali syke 65. Lienee vaarallista? Lääkäri vasta vk päästä, joten ehkä liian iso annos? Pitänee koittaa 36mg, ja jos jatkuu, niin peli poikki. Surkea, masentava tilanne, lääkkeen vaste oli erinomainen.

Jos syke nousee liikaa,pyytäkää propralia.

Vierailija kirjoitti:

Jos syke nousee liikaa,pyytäkää propralia.

Mutta entä nuo ehkä minuutin kestävät sykkeen laskut? Eteisvärinää tms? Eikö sykkeen lasku ole se vaarallinen juttu, ja seilaaminen? Viimeksi ekg oli normaali

Jos tulee rintakipuja, lopeta heti. Miutoin pienennä annosta, jos ei auta niin lopeta, käytte sit lekurin kanssa läpi asiat.

Miesystäväni sanoi äsken että miks helvetissä et hakenut teatterikorkeaan.

Ja itsekin mietin että miks en.

Olen työtön sosiologi jonka elämä on ollut yhtä teatteria!

Conserta pistää sykkeen sekaisin. Tunnettu sivari.

Sairaalaan

Elvanse on hyvä lääke. Stratteran ja Concertan jälkeen ollut paljon parempi, vaikka annokseni on vielä vain 20mg, ensi viikolla tulee kk täyteen, nosto edessä. B-lausunto lähti tänään, varmaan parin kk päästä nähdään, miten kävi. Lapsuudesta on vaikea saada enää mitään tietoja, itselläni on ikää, ja äitini on miltei ysikymppinen muistisairas. Jos ei saa korvaavuutta, täytyy lopettaa tämä Elvanse. Mutta mukava silti, että saanut näinkin apua.

Onko teillä adhd diagnoosin saaneilla vaikeuksia rentoutua ja rauhoittua vaikka koittaisitte? Tässä taas vapaapäivää viettäessä mulla on usein vaikeuksia rentoutua ja se varmasti johtuu monelta osin tästä adhd menostani kun ylimietin kokoajan stressaavia asioita. Olen odottanut pian vuoden noita tutkimuksia ja käynyt terapiassa pitkän aikaa. Minulla on usein myös se tunne etten pysty olemaan paikallani ja kokoajan pitäisi tehdä jotain mutta en kuitenkaan halua tehdä ja koen uupumusta. Taustalla myös paljon oppimisvaikeutta ja keskittymisongelmien takia kylmää kyytiä työelämässä...

Mies31

Vierailija kirjoitti:

Onko teillä adhd diagnoosin saaneilla vaikeuksia rentoutua ja rauhoittua vaikka koittaisitte? Tässä taas vapaapäivää viettäessä mulla on usein vaikeuksia rentoutua ja se varmasti johtuu monelta osin tästä adhd menostani kun ylimietin kokoajan stressaavia asioita. Olen odottanut pian vuoden noita tutkimuksia ja käynyt terapiassa pitkän aikaa. Minulla on usein myös se tunne etten pysty olemaan paikallani ja kokoajan pitäisi tehdä jotain mutta en kuitenkaan halua tehdä ja koen uupumusta. Taustalla myös paljon oppimisvaikeutta ja keskittymisongelmien takia kylmää kyytiä työelämässä...

Mies31

Kyllä, ehdottomasti. Olin ikävuodet 5-31 urheilija, kun ura loppui täysin(olin ammattilainen lajissani, ura loppui loukkaantumiseem), olin ja olen aivan hukassa. Kaikki oli silloin kontrolloitua, ja pitkälle aikataulutettua. Sekoilin aina varusteiden ja aikataulujen kanssa, mutta rutiini piti pään jotenkin kasassa. Joku sanoi aina että mitä pitää tehdä ja milloin. Nyt tuosta on 15 vuotta, ja arki on vieläkin aika vaikeaa. Syön Elvanse nimistä lääkettä, se auttaa vähän organisoinnissa.

Vierailija kirjoitti:

millä tavalla se lääkitys muuttaa arkea?

Pystyy keskittymään ja hoitamaan kenties arjen tylsät asiat joita ei ADHD henkilönä aina pysty. Tosin kaikille ei toimi. Jotkut hyötyy nepsyohjauksesta enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko muille pian lääkkeen ottamisen jälkeen jotenkin euforinen olo? Siis tarkoitan tällä sellaista olotilaa, että jos jonkin asian saavuttaminen on tuntunut aiemmin lähes ylitsepääsemättömältä ja jopa aiheuttanut ahdistusta, niin lääkkeen ottamisen jälkeen se tuntuu paljon helpommalta ihan jo ajatustasolla. Ja tarkoitan nyt kotiaskareita isompia asioita, kuten opiskelua ja työnhakua. 

Lääke tuntuu omalla kohdallani vaikuttavan myös mielialaa nostavasti. Ts. jos pelkkä asioiden ajattelu ilman lääkitystä aiheuttaa toivottomuutta, niin lääkkeen otettuani suhtaudun paljon levollisemmin kaikkeen. Minua hoitaneet lääkärit eivät koskaan puhuneet lääkkeen mielialaa nostavasta vaikutuksesta, vaan ainoastaan aloite- ja toimintakyvyn parantumisesta.

Onhan se ihan luonnollista kun dopat nousee jos ne on normisti vähissä.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko muille pian lääkkeen ottamisen jälkeen jotenkin euforinen olo? Siis tarkoitan tällä sellaista olotilaa, että jos jonkin asian saavuttaminen on tuntunut aiemmin lähes ylitsepääsemättömältä ja jopa aiheuttanut ahdistusta, niin lääkkeen ottamisen jälkeen se tuntuu paljon helpommalta ihan jo ajatustasolla. Ja tarkoitan nyt kotiaskareita isompia asioita, kuten opiskelua ja työnhakua. 

Lääke tuntuu omalla kohdallani vaikuttavan myös mielialaa nostavasti. Ts. jos pelkkä asioiden ajattelu ilman lääkitystä aiheuttaa toivottomuutta, niin lääkkeen otettuani suhtaudun paljon levollisemmin kaikkeen. Minua hoitaneet lääkärit eivät koskaan puhuneet lääkkeen mielialaa nostavasta vaikutuksesta, vaan ainoastaan aloite- ja toimintakyvyn parantumisesta.

Minä huomaan, että lääkityksellä en jää jumiin negatiivisiin ajatuskeloihin, joten olo on vähintäänkin neutraalimpi, mutta usein positiivisempi.

Myös tunnesäätely ja kommunikointi on lääkityksellä helpompaa enkä kiihdy yhtä helposti kuin normaalisti (impulsiivisuus on iso haaste minulle).

Haluaisin kuulla luovilla/akateemisilla aloilla työskentelevien kokemuksia stimulanttien vaikutuksesta luovuuteen ja produktiivisuuteen. Itsellä on nyt toista päivää kokeilussa Elvanse 30mg ja eilen jumitin sen ansiosta vaan koko päivän, vaikka olisi pitänyt tehdä veistosta, kun näyttely on tulossa kuukauden päästä. Oli sellainen olo, kuin minulla ei olisi ollut yhtään ajatusta tai tunnetta. Mikään maailmassa ei olisi voinut minua koskettaa tai liikuttaa, saati inspiroida. Myös lukemiseen keskittyminen oli hankalaa, kun mikään ei kiinnostanut ja pää kolisi tyhjyyttään. Lisäksi keho tuntui raskaalta ja väsytti, vaikka syke oli jotain 100 makuuasennossa. Näkökenttä oli sumea ja katseen kohdistaminen hankalaa. Kuin jossain ruumispussissa olisi ollut elävänä haudattuna. Tavallaan, kuin olisi todella vakava masennus ilman masennuksen tunnetta. Tänään kokeilen 15mg ja katsotaan miten käy.

Toiveenani olisi saada lääkkeestä apua nimenomaan aloitekykyyn ja aikaansaamiseen, jotta kaikki ei aina jäisi viime hetkeen ennen avajaisia/artikkelien palautusta jne. Ettei suurten työmäärien kasautuminen johtaisi vakaviin burnoutteihin, masennukseen ja työkyvyttömyyteen, kuten se on aiemmin johtanut. Nyt vaikutus on ainakin näillä kokemuksilla ihan päinvastainen. En saa mitään tehtyä, eikä mikään kiinnosta tai innosta. Yhtä hyvin voisin vetästä jotain neuroleptejä kasan tai vaan unilääkkeitä. Tämä olotila ei ole myöskään omiaan tukemaan akateemista kirjoittamista, koska siihenkin tarvitaan motivaatio ja kyky yhdistellä asioita. Lähdeluetteloa voisin ehkä kirjoittaa näissä tunnelmissa. Normaalisti sen tekeminen virheettömästi on tuskallista ja lähes mahdotonta.

Kokeilin puolitoista vuotta sitten Medikinetiä 10-20mg annoksilla pari viikkoa, mutta sen kanssa oli tuo sama zombie-efekti. Opetin silloin taidetta työkseni ja kirjoitin apurahahakemuksia. Sain vedettyä opetukset läpi, mutta en kokenut tavanomaista vastavuoroisuutta ja kontaktia, joka minulle on normaalisti pääasiallinen motivaatio opettaa ja nauttia siitä. Myös uusien näyttelykonseptien ideoiminen oli todella takkuista, kun ei ollut ajatuksia tai motiiveja lääkkeen takia. En myöskään koe, että zombiemaisuus ja totaalinen eläytymisen/kiinnostuksen puute tekisi parisuhteelle kovin hyvää enkä haluakaan, että tyttöystäväni näkee minut tässä jamassa. 

Onko kellään kokemusta, että olisi ollut tällaista jo näin pienillä annoksilla, mutta parantunut ajan kanssa tai esim. lyhytvaikutteiseen lääkkeeseen siirtymällä? Mitään päivittäistä en halua, sillä tarvitsen kaoottista mieltäni työssäni, kun on ideointikausi. Joten esim Atomoksetiinille sanon kiitos, ei. En halua itseni ja maailman väliin jatkuvaa kemiallista kalvoa, joka vaikuttaa persoonaani ja tunteisiini ja jonka lopettaminen on mahdollisesti tuskallinen ja pitkä prosessi. Voxraa kokeilin muutama vuosi sitten kuukauden 150mg ja se paransi keskittymistä, mutta myös latisti tunteita. Oli olo, kuin minun ja muiden ihmisten välillä olisi ollut joku kalvo tai verho, josta ei päässyt läpi. Lisäksi en pystynyt syömään melkein mitään ja menin sen vuoksi niin heikkoon kuntoon, etten voinut enää urheilla.

Olen siis 37-vuotias ja saanut virallisen diagnoosin n. 5 vuota sitten. Lisäksi diagnooseina toistuva masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö ja itsellä ASD-epäily, jota en ole jaksanut vielä lähteä puskemaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Tuleeko muille pian lääkkeen ottamisen jälkeen jotenkin euforinen olo? Siis tarkoitan tällä sellaista olotilaa, että jos jonkin asian saavuttaminen on tuntunut aiemmin lähes ylitsepääsemättömältä ja jopa aiheuttanut ahdistusta, niin lääkkeen ottamisen jälkeen se tuntuu paljon helpommalta ihan jo ajatustasolla. Ja tarkoitan nyt kotiaskareita isompia asioita, kuten opiskelua ja työnhakua. 

Lääke tuntuu omalla kohdallani vaikuttavan myös mielialaa nostavasti. Ts. jos pelkkä asioiden ajattelu ilman lääkitystä aiheuttaa toivottomuutta, niin lääkkeen otettuani suhtaudun paljon levollisemmin kaikkeen. Minua hoitaneet lääkärit eivät koskaan puhuneet lääkkeen mielialaa nostavasta vaikutuksesta, vaan ainoastaan aloite- ja toimintakyvyn parantumisesta.

Liian korkea annostus tai sinulla ei ole ADHD.ta.

ZombieGirl86 kirjoitti:

Haluaisin kuulla luovilla/akateemisilla aloilla työskentelevien kokemuksia stimulanttien vaikutuksesta luovuuteen ja produktiivisuuteen. Itsellä on nyt toista päivää kokeilussa Elvanse 30mg ja eilen jumitin sen ansiosta vaan koko päivän, vaikka olisi pitänyt tehdä veistosta, kun näyttely on tulossa kuukauden päästä. Oli sellainen olo, kuin minulla ei olisi ollut yhtään ajatusta tai tunnetta. Mikään maailmassa ei olisi voinut minua koskettaa tai liikuttaa, saati inspiroida. Myös lukemiseen keskittyminen oli hankalaa, kun mikään ei kiinnostanut ja pää kolisi tyhjyyttään. Lisäksi keho tuntui raskaalta ja väsytti, vaikka syke oli jotain 100 makuuasennossa. Näkökenttä oli sumea ja katseen kohdistaminen hankalaa. Kuin jossain ruumispussissa olisi ollut elävänä haudattuna. Tavallaan, kuin olisi todella vakava masennus ilman masennuksen tunnetta. Tänään kokeilen 15mg ja katsotaan miten käy.

Toiveenani olisi saada lääkkeestä apua nimenomaan aloitekykyyn ja aikaansaamiseen, jotta kaikki ei aina jäisi viime hetkeen ennen avajaisia/artikkelien palautusta jne. Ettei suurten työmäärien kasautuminen johtaisi vakaviin burnoutteihin, masennukseen ja työkyvyttömyyteen, kuten se on aiemmin johtanut. Nyt vaikutus on ainakin näillä kokemuksilla ihan päinvastainen. En saa mitään tehtyä, eikä mikään kiinnosta tai innosta. Yhtä hyvin voisin vetästä jotain neuroleptejä kasan tai vaan unilääkkeitä. Tämä olotila ei ole myöskään omiaan tukemaan akateemista kirjoittamista, koska siihenkin tarvitaan motivaatio ja kyky yhdistellä asioita. Lähdeluetteloa voisin ehkä kirjoittaa näissä tunnelmissa. Normaalisti sen tekeminen virheettömästi on tuskallista ja lähes mahdotonta.

Kokeilin puolitoista vuotta sitten Medikinetiä 10-20mg annoksilla pari viikkoa, mutta sen kanssa oli tuo sama zombie-efekti. Opetin silloin taidetta työkseni ja kirjoitin apurahahakemuksia. Sain vedettyä opetukset läpi, mutta en kokenut tavanomaista vastavuoroisuutta ja kontaktia, joka minulle on normaalisti pääasiallinen motivaatio opettaa ja nauttia siitä. Myös uusien näyttelykonseptien ideoiminen oli todella takkuista, kun ei ollut ajatuksia tai motiiveja lääkkeen takia. En myöskään koe, että zombiemaisuus ja totaalinen eläytymisen/kiinnostuksen puute tekisi parisuhteelle kovin hyvää enkä haluakaan, että tyttöystäväni näkee minut tässä jamassa. 

Onko kellään kokemusta, että olisi ollut tällaista jo näin pienillä annoksilla, mutta parantunut ajan kanssa tai esim. lyhytvaikutteiseen lääkkeeseen siirtymällä? Mitään päivittäistä en halua, sillä tarvitsen kaoottista mieltäni työssäni, kun on ideointikausi. Joten esim Atomoksetiinille sanon kiitos, ei. En halua itseni ja maailman väliin jatkuvaa kemiallista kalvoa, joka vaikuttaa persoonaani ja tunteisiini ja jonka lopettaminen on mahdollisesti tuskallinen ja pitkä prosessi. Voxraa kokeilin muutama vuosi sitten kuukauden 150mg ja se paransi keskittymistä, mutta myös latisti tunteita. Oli olo, kuin minun ja muiden ihmisten välillä olisi ollut joku kalvo tai verho, josta ei päässyt läpi. Lisäksi en pystynyt syömään melkein mitään ja menin sen vuoksi niin heikkoon kuntoon, etten voinut enää urheilla.

Olen siis 37-vuotias ja saanut virallisen diagnoosin n. 5 vuota sitten. Lisäksi diagnooseina toistuva masennus, yleinen ahdistuneisuushäiriö ja itsellä ASD-epäily, jota en ole jaksanut vielä lähteä puskemaan läpi.

B-vitamiinin puutos.

Onko kokemuksia Stratterasta, jos autismin kirjoa myös? Concertta lisäsi hermostuneisuutta.