Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Mitä lääkettä koitetaan yleensä Concertan ja Medikinetin jälkeen? Attentin ja Elvanse? Kummatkin noista ovat toimivia, mutta haittavaikutukset(ahdistus, voimakas sydämentykytys ym) ovat vaan liikaa. Onko kenelläkään kokemusta, että lääkityksen vaihto olisi auttanut? Olen siis nyt sinnikkäästi syönyt noits lääkkeitä yhteensä 6kk, eikä sivuoireet ole vähentyneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä lääkettä koitetaan yleensä Concertan ja Medikinetin jälkeen? Attentin ja Elvanse? Kummatkin noista ovat toimivia, mutta haittavaikutukset(ahdistus, voimakas sydämentykytys ym) ovat vaan liikaa. Onko kenelläkään kokemusta, että lääkityksen vaihto olisi auttanut? Olen siis nyt sinnikkäästi syönyt noits lääkkeitä yhteensä 6kk, eikä sivuoireet ole vähentyneet.
Attentinia.
Täälläkin sivuvaikutuksia. Concerta 54mg kanssa tuntuu, ettei välillä saisi henkeä. Tämä korostuu varsinkin nukkumaan mennessä, mikä on outoa, kun silloin lääkkeen ottamisesta on jo helposti 14 tuntia, kyseessä siis tarkemmin methylphenidate mylan. Syke on miltei normaali, kuten verenpainekin. Tuntuu vaan ärsyttävältä, eikä saa unta. Silloin rintakehäkin tuntuu erityisen painavalta. Sinällään ei tuo nyt pelota, olen harrastanur koko ikäni judoa, siinä saanut kuristumisen tunnetta kylliksi. Voiko olla lääkkeestä?
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin sivuvaikutuksia. Concerta 54mg kanssa tuntuu, ettei välillä saisi henkeä. Tämä korostuu varsinkin nukkumaan mennessä, mikä on outoa, kun silloin lääkkeen ottamisesta on jo helposti 14 tuntia, kyseessä siis tarkemmin methylphenidate mylan. Syke on miltei normaali, kuten verenpainekin. Tuntuu vaan ärsyttävältä, eikä saa unta. Silloin rintakehäkin tuntuu erityisen painavalta. Sinällään ei tuo nyt pelota, olen harrastanur koko ikäni judoa, siinä saanut kuristumisen tunnetta kylliksi. Voiko olla lääkkeestä?
Uniapnea tai sydänoireita.
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin sivuvaikutuksia. Concerta 54mg kanssa tuntuu, ettei välillä saisi henkeä. Tämä korostuu varsinkin nukkumaan mennessä, mikä on outoa, kun silloin lääkkeen ottamisesta on jo helposti 14 tuntia, kyseessä siis tarkemmin methylphenidate mylan. Syke on miltei normaali, kuten verenpainekin. Tuntuu vaan ärsyttävältä, eikä saa unta. Silloin rintakehäkin tuntuu erityisen painavalta. Sinällään ei tuo nyt pelota, olen harrastanur koko ikäni judoa, siinä saanut kuristumisen tunnetta kylliksi. Voiko olla lääkkeestä?
Närästys?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin sivuvaikutuksia. Concerta 54mg kanssa tuntuu, ettei välillä saisi henkeä. Tämä korostuu varsinkin nukkumaan mennessä, mikä on outoa, kun silloin lääkkeen ottamisesta on jo helposti 14 tuntia, kyseessä siis tarkemmin methylphenidate mylan. Syke on miltei normaali, kuten verenpainekin. Tuntuu vaan ärsyttävältä, eikä saa unta. Silloin rintakehäkin tuntuu erityisen painavalta. Sinällään ei tuo nyt pelota, olen harrastanur koko ikäni judoa, siinä saanut kuristumisen tunnetta kylliksi. Voiko olla lääkkeestä?
Närästys?
Voi olla uniapneakin. EKG:t oli normaalit. Voisiko todella paha niskajumi ja rintarangan lukko vaikuttaa tähän myös? Astmaa ei ole, närästyskin vähäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei puhkea aikuisena. Sitä sairastetaan lapsesta saakka.
Mutta nythän on muotia saada ADHD diagnoosi. Se on hyvä tekosyy omalle temppuilulle.Ei puhkea aikuisena, mutta jotkut saa vasta aikuisena tämän diagnoosin kun aiemmin ei ole osattu tutkia asiaa. Varsinkin jos ei ole ylivilkas.
Kyllä. Lapsena oli kiltti ja hiljainen tyttö. Käytännössä lukematta kävin peruskoulun läpi - käyttäytymisestä ja huolellisuudesta 9, koska kirjat saattoivat unohtua kotiin ja aina ehtinyt tekemään välitunnilla kaikkia läksyjä.
Omissa ajatuksissa olen ollut kouluaikana ja nykyisinkin ilman lääkitystä ollessani. Taivaanrannan maalari (palaudun edelleen arjesta parhaiten vain antamalla ajatuksen mennä). Ei tämmöisiä tyttöjä laitettu ADHD tutkimuksiin, koska en ollut kenellekään haitaksi. En keskeyttänyt opetusta tai huudellut kesken tunnin epämääräisyyksiä. Saatoin viitata, mutta sitten unohtaa jo, kun oli vuoroni vastata. Nolotti niin usein, että useimmiten olin sitten hiljaa, koska kyllähän minä olin tiennyt - unohdin vain kysymyksen ja mitä piti vastata, kun ajatukset olivat jo muualla. Olen edelleen hajamielinen, mutta asiat hoidan nykyisin heti ja se antaa iän kanssa tietynlaista vakuuttavuutta työelämässä. Ajatukset pysyvät kasassa lääkityksen kanssa helpommin ja en ole niin väsynyt työpäivän jälkeen.Niin se diagnoosi. Sain sen kolmekymppisenä, kun kaikki vaan lähti lapasesta. Aiemmin ADHD:tä ei yhdistetty kaltaisiin ihmisiin: taivaanrannan maalareihin.
Olen alkanut miettiä, että minulla voisi olla adhd. Olen hyvin samankaltainen kuin sinä kuvailet olevasi. Olin kiltti ja rauhallinen lapsi. Nyt ikä kohta 40 ja minulla alkanut lähtä elämä täysin lapasesta.
Täällä myös, kertomasi kuulostaa paljolti tutulta omastakin elämästä. Parin vuoden aikana olen miettinyt, onko itsellänikin adhd? Yhden lapsistani oireilua seuranneena (ei kyseistä diagnoosia, mutta esim tuettu koulunkäynti) ja omaa historiaa ajatelleena. Nyt jälkikäteen ajateltuna edesmenneellä isälläni saattoi myös olla adhd, vaikka ei niitä silloin todettu. Perinnöllistä?
Miten koette, että "elämä on lähtenyt lapasesta"? Jos siis haluatte avata asiaa täällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin sivuvaikutuksia. Concerta 54mg kanssa tuntuu, ettei välillä saisi henkeä. Tämä korostuu varsinkin nukkumaan mennessä, mikä on outoa, kun silloin lääkkeen ottamisesta on jo helposti 14 tuntia, kyseessä siis tarkemmin methylphenidate mylan. Syke on miltei normaali, kuten verenpainekin. Tuntuu vaan ärsyttävältä, eikä saa unta. Silloin rintakehäkin tuntuu erityisen painavalta. Sinällään ei tuo nyt pelota, olen harrastanur koko ikäni judoa, siinä saanut kuristumisen tunnetta kylliksi. Voiko olla lääkkeestä?
Onhan noita. Refluksitauti, todella paha niska/kaulajumi ym. Tai onhan harvinaisissa sivuoireissakin Concertassa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei puhkea aikuisena. Sitä sairastetaan lapsesta saakka.
Mutta nythän on muotia saada ADHD diagnoosi. Se on hyvä tekosyy omalle temppuilulle.Ei puhkea aikuisena, mutta jotkut saa vasta aikuisena tämän diagnoosin kun aiemmin ei ole osattu tutkia asiaa. Varsinkin jos ei ole ylivilkas.
Kyllä. Lapsena oli kiltti ja hiljainen tyttö. Käytännössä lukematta kävin peruskoulun läpi - käyttäytymisestä ja huolellisuudesta 9, koska kirjat saattoivat unohtua kotiin ja aina ehtinyt tekemään välitunnilla kaikkia läksyjä.
Omissa ajatuksissa olen ollut kouluaikana ja nykyisinkin ilman lääkitystä ollessani. Taivaanrannan maalari (palaudun edelleen arjesta parhaiten vain antamalla ajatuksen mennä). Ei tämmöisiä tyttöjä laitettu ADHD tutkimuksiin, koska en ollut kenellekään haitaksi. En keskeyttänyt opetusta tai huudellut kesken tunnin epämääräisyyksiä. Saatoin viitata, mutta sitten unohtaa jo, kun oli vuoroni vastata. Nolotti niin usein, että useimmiten olin sitten hiljaa, koska kyllähän minä olin tiennyt - unohdin vain kysymyksen ja mitä piti vastata, kun ajatukset olivat jo muualla. Olen edelleen hajamielinen, mutta asiat hoidan nykyisin heti ja se antaa iän kanssa tietynlaista vakuuttavuutta työelämässä. Ajatukset pysyvät kasassa lääkityksen kanssa helpommin ja en ole niin väsynyt työpäivän jälkeen.Niin se diagnoosi. Sain sen kolmekymppisenä, kun kaikki vaan lähti lapasesta. Aiemmin ADHD:tä ei yhdistetty kaltaisiin ihmisiin: taivaanrannan maalareihin.
Olen alkanut miettiä, että minulla voisi olla adhd. Olen hyvin samankaltainen kuin sinä kuvailet olevasi. Olin kiltti ja rauhallinen lapsi. Nyt ikä kohta 40 ja minulla alkanut lähtä elämä täysin lapasesta.
Täällä myös, kertomasi kuulostaa paljolti tutulta omastakin elämästä. Parin vuoden aikana olen miettinyt, onko itsellänikin adhd? Yhden lapsistani oireilua seuranneena (ei kyseistä diagnoosia, mutta esim tuettu koulunkäynti) ja omaa historiaa ajatelleena. Nyt jälkikäteen ajateltuna edesmenneellä isälläni saattoi myös olla adhd, vaikka ei niitä silloin todettu. Perinnöllistä?
Miten koette, että "elämä on lähtenyt lapasesta"? Jos siis haluatte avata asiaa täällä.
On perinnöllistä!
Elämänhallinta katoaa aikuisena kun ei ole enää vanhempia huolehtimassa ja itse pitäisi ottaa vastuuta elämästä. Itselläni myös some ja netti pahentaneet asioita. Olen liian koukuttunut enkä voi olla esim instassa ollenkaan kun sitten vain viettäisin päivät siellä kadehtien toisten täydellistä elämää. Samoin aikoinaan Facebookista jäin pois kun en hallinnut sen käyttöä.
Lisäksi olen aina kiireinen ja myöhässä tapaamisista, aamut vaikeita. Koti ei pysy järjestyksessä jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei puhkea aikuisena. Sitä sairastetaan lapsesta saakka.
Mutta nythän on muotia saada ADHD diagnoosi. Se on hyvä tekosyy omalle temppuilulle.Ei puhkea aikuisena, mutta jotkut saa vasta aikuisena tämän diagnoosin kun aiemmin ei ole osattu tutkia asiaa. Varsinkin jos ei ole ylivilkas.
Kyllä. Lapsena oli kiltti ja hiljainen tyttö. Käytännössä lukematta kävin peruskoulun läpi - käyttäytymisestä ja huolellisuudesta 9, koska kirjat saattoivat unohtua kotiin ja aina ehtinyt tekemään välitunnilla kaikkia läksyjä.
Omissa ajatuksissa olen ollut kouluaikana ja nykyisinkin ilman lääkitystä ollessani. Taivaanrannan maalari (palaudun edelleen arjesta parhaiten vain antamalla ajatuksen mennä). Ei tämmöisiä tyttöjä laitettu ADHD tutkimuksiin, koska en ollut kenellekään haitaksi. En keskeyttänyt opetusta tai huudellut kesken tunnin epämääräisyyksiä. Saatoin viitata, mutta sitten unohtaa jo, kun oli vuoroni vastata. Nolotti niin usein, että useimmiten olin sitten hiljaa, koska kyllähän minä olin tiennyt - unohdin vain kysymyksen ja mitä piti vastata, kun ajatukset olivat jo muualla. Olen edelleen hajamielinen, mutta asiat hoidan nykyisin heti ja se antaa iän kanssa tietynlaista vakuuttavuutta työelämässä. Ajatukset pysyvät kasassa lääkityksen kanssa helpommin ja en ole niin väsynyt työpäivän jälkeen.Niin se diagnoosi. Sain sen kolmekymppisenä, kun kaikki vaan lähti lapasesta. Aiemmin ADHD:tä ei yhdistetty kaltaisiin ihmisiin: taivaanrannan maalareihin.
Olen alkanut miettiä, että minulla voisi olla adhd. Olen hyvin samankaltainen kuin sinä kuvailet olevasi. Olin kiltti ja rauhallinen lapsi. Nyt ikä kohta 40 ja minulla alkanut lähtä elämä täysin lapasesta.
Täällä myös, kertomasi kuulostaa paljolti tutulta omastakin elämästä. Parin vuoden aikana olen miettinyt, onko itsellänikin adhd? Yhden lapsistani oireilua seuranneena (ei kyseistä diagnoosia, mutta esim tuettu koulunkäynti) ja omaa historiaa ajatelleena. Nyt jälkikäteen ajateltuna edesmenneellä isälläni saattoi myös olla adhd, vaikka ei niitä silloin todettu. Perinnöllistä?
Miten koette, että "elämä on lähtenyt lapasesta"? Jos siis haluatte avata asiaa täällä.
On perinnöllistä!
Elämänhallinta katoaa aikuisena kun ei ole enää vanhempia huolehtimassa ja itse pitäisi ottaa vastuuta elämästä. Itselläni myös some ja netti pahentaneet asioita. Olen liian koukuttunut enkä voi olla esim instassa ollenkaan kun sitten vain viettäisin päivät siellä kadehtien toisten täydellistä elämää. Samoin aikoinaan Facebookista jäin pois kun en hallinnut sen käyttöä.
Lisäksi olen aina kiireinen ja myöhässä tapaamisista, aamut vaikeita. Koti ei pysy järjestyksessä jne
Äitini oli aivan selvästi adhd, todella klassinen tapaus. Itse olen todella paljon samanlainen, adhd todettiin vasta yli 50-vuotiaana. Diagnoosi on kyllä helpottanut, olen saanut moneen asiaan selityksen. En selittelyä, vaan ihan selityksen itselleni. Elämä ollut todella kaoottista, kesken jääneitä opiskeluja, riippuvuuksia, valtavaa impulsiivisuutta ja ennen kaikkea todella paha keskittymiskyvyn häiriöä, jonka vuoksi luulin olevani tyhmempi kuin olenkaan. Elämä ollut pelkkää alisuorittamista, lukion jälkeen en ole saanut saatettua yliopisto-opiskeluja koskaan loppuun, en liioin amk-tutkintoa, enkä yhtä ammattikouluakaan. Olen ollut keskitason suorittavissa tehtävissä koko ikäni, töissä jotka ovat vastenmielisiä luonteelleni. En voi enää pelastaa työuraa, mutta jos loppuelämä menisi vähän kirkkaammalla mielellä.
Lääkkeenä Methylphenidate Mylan 54mg, josta on tullut sivuoireita, mutta jonka kanssa olen saanut pään sisäisen kaaoksen vähäiselsi, ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Toivon vielä, ett voisi päästä jonain päivänä koittamaan Elvansea tai Attentinia, joista olen kuullut että sivuoireet voisivat olla pienemmät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miettinyt asiaa, kertokaa kauanko menee että saa jotai tietoa että onko tai ei ? Oulussa siis ja ihan julkiselle puolelle pitää mennä jos menen.
Olen kaiken lisäksi työttömänä,mitähän työkkäri sanoo asiasta jos haluaa selvittää että onko joku adhd vai ei .
Tällä hetkellä olen odottanut 5 kuukautta, että saisin edes lähetteen psykiatrilta mtt:lle. Ei suostu kirjoittamaan, vaikka tk-lääkäri puoltaa tutkimuksia. Yksityiseltä kyselin, tulisi maksamaan 1200 eli liikaa...
Minä olin aikaani edellä ja hain diagnoosin kesken yliopisto-opiskelujen vuonna 2003 kai?
Voin sanoa että dg:tä käyttää hyväksi 10 v myöhemmin jopa sossu ja sehän ei ollut dg:n tarkoitus kai?
siis mihin se sossu tai muu virasto voi käyttää jotain adhd-diagnoosia?
Ei periaatteessa voi, mutta kriiseissä (ero, pahoinpitelyksi joutuminen yms) voidaan penkoa ihan kaikki.
Vaikka se onkin älytöntä!
Ei voi, piste. Tällaista harhakäsitystä turha jakaa. T. Viranomainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko vaikka opetella keskittymään. Lääkkeitä lääkkeitä lääkkeitä. Sairasta tää nykymeno
Tää on kyllä huvittavinta ikinä ja sitten sanotaan että kannabis on vaarallista. Voi hyvää päivää 😂
Lapsi sai juuri tutkimusjakson jälkeen lääkkeet kokeiluun. Ehkä mäkin sitten uskallan uudelleen yrittää ottaa yhteyttä terveyskeskukseen tässä asiassa kun se jo kerran torpattiin. On oireita ja haittaa työssäkäyntiä sekä kodinhoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaisko vaikka opetella keskittymään. Lääkkeitä lääkkeitä lääkkeitä. Sairasta tää nykymeno
Heheh. Masentunutkin voi mennä kuntoilemaan ja ottaa itseään niskasta kiinni. Itsemurhakin on heikkoutta jne.
Asiaan: määräävätkö lääkärit helposti Attentinia? Concerta ei sovi minulla valtavia sivuvaikutusten takia, mutta auttaa rauhoittumaan. Elvanse Adulta on liian kallista juuri tähän elämäntilanteeseen.
Aloitin pari päivää sitten Elvansen. Onko kellään muulla niin, että lääkitys tekee sellaisen olon kuin olisi ottanut miedon rauhoittavan?
Siis ts. ajatus kyllä pelaa, mutta on samalla jotenkin pehmeä ja raukea olo. Jäsenet tuntuvat raskailta. Minulle on tullut tällainen olo silloin kun olen ottanut yhden Diapamin ennen hammaslääkärille menoa.
Ne, joilla tällaista on ollut; onko se ollut ohimenevää?
Onko Elvanse yleisesti parempi vaihtoehto kuin Concerta? Mitä näitä juttuja lukee, niin se on paljon vähäisempi sivuoireiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Onko Elvanse yleisesti parempi vaihtoehto kuin Concerta? Mitä näitä juttuja lukee, niin se on paljon vähäisempi sivuoireiltaan.
Onhan se, suomessa vaikea saada. Ikävä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko Elvanse yleisesti parempi vaihtoehto kuin Concerta? Mitä näitä juttuja lukee, niin se on paljon vähäisempi sivuoireiltaan.
Onhan se, suomessa vaikea saada. Ikävä kyllä.
Yksilöllistä, minulle Attentin on ylivoimainen lääke Concertaan verrattuna. Vaikutusaika liian lyhyt, se ln huono puoli. Sekä kalleus.
Vierailija kirjoitti:
Aloitin pari päivää sitten Elvansen. Onko kellään muulla niin, että lääkitys tekee sellaisen olon kuin olisi ottanut miedon rauhoittavan?
Siis ts. ajatus kyllä pelaa, mutta on samalla jotenkin pehmeä ja raukea olo. Jäsenet tuntuvat raskailta. Minulle on tullut tällainen olo silloin kun olen ottanut yhden Diapamin ennen hammaslääkärille menoa.Ne, joilla tällaista on ollut; onko se ollut ohimenevää?
Se lamaavin vaikutus on ohimenevä, mutta elvanse vaikuttaa kyllä jatkuvasti rauhoittavasti ja mieltä tasapainottavasti. Pidemmät piuhat on tosiasia, vaikka itse vielä ajattelin sellaiset muka omaavani :D Elvanse ei mielestäni vaikutani suoraan toiminnanohjauksen tehostumiseen yhtä vahvasti kuin mf, mutta tunteidenkäsittely mahdollistuu aivan toisella tavalla kuin ennen. Kun voi ajatella asioita loppuun, tulee niistä mielekkäämpi kokonaisuus ja jatkumo. Keskittyminen näyttäytyy ennemmin sisäisenä, kuin suorittamisena ja tämän päälle voi rakentaa erilaisia toimintatapoja. Sellaisia, jotka eivät perustu vain lääkkeen tuomaan helpotukseen, vaan itseymmärrykseen. Tähän liittyy myös luopuminen paniikista ja stressistä ärsykkeenä hoitaa asioita, mikä johtaa monella ennemmin tai myöhemmin uupumukseen.
Asioista tulee yksinkertaisempia, selkeämpiä ja harhautumista tapahtuu vähemmän. Mutta vaikutus on mielestäni erilainen ja huomaamattomampi kuin muilla lääkkeillä. Se ei anna mitään valmiina, mutta aidosti mahdollistaa ns. normaalitasolle pääsyn ja sitä täytyy tottumattoman ihmetellä hetken aikaa. Ensin suutuin, että tekee vain veltoksi. Ajan kanssa kuitenkin näin, miten voin käyttää hyödyllisempiä keinoja sekä miten stressaavassa kaaoksessa olin elänyt. Mf tehostaa toiminnanohjausta, mutta jopa häiritsee tunne-elämän johdonmukaisuutta. Jotta pystyy rakentamaan palikkaa palikan päälle. Ehkä joku sai kiinni, nämä ovat hyvin hankalia selittää kokemustasolla.
Olen alkanut miettiä, että minulla voisi olla adhd. Olen hyvin samankaltainen kuin sinä kuvailet olevasi. Olin kiltti ja rauhallinen lapsi. Nyt ikä kohta 40 ja minulla alkanut lähtä elämä täysin lapasesta.