Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onks kellään tullut jäätävää sokerinhimoa Concertasta?
On ja Medikinet CR:stä myös. Tai siis voisin syödä ihan mitä vaan.
Epäilen, että itselläni liittyy siihen, kun lääkkeen pitoisuus alkaa laskea päivän mittaan, niin aivot eivät saa tarpeeksi dopamiinia ja sitten sitä yrittää perinteisin keinoin saada suklaasta ja karkista, jotta jaksaisi taas keskittyä. Tähän voisi auttaa isompi annos Concertaa. Tällä hetkellä annokseni on 27mg. Medikinet CR:ssä tämä syömishimo poistui, kun annos nousi 30mg:aan, mutta se taas aiheutti liikaa muita ongelmia.
Toinen vaihtoehto on, että lääke vie ruokahalun ja päivän mittaan ei ole tullut vain syötyä kunnolla ja lääkeaineen poistuttua sitten keho yrittää saada nopeasti energiaa sokerista. Itselläni tuskin on kyse tästä, koska syön normaalisti tai liikaa myös Concertan kanssa.
Jollain tavalla tämä tuntuu myös vaikuttavan verensokeriin. En ole siis mitannut, mutta välillä tuntuu kuin laskisi sen liian alhaiseksi. Ja sitten tietysti pitää saada sokeria.
Itselläni sama juttu, ja olen päätellyt johtuvan juuri siitä, että lääkkeen (Medikinet CR) vaikutuksen lakatessa aivot alkavat huutaa dopamiinia esim. suklaasta (olen lapsesta asti "lääkinnyt" itseäni sillä, vasta diagnoosin saatuani ymmärrän, miksi). Koen, että säännöllinen syöminen ja riittävä energiansaanti on erityisen tärkeää tällä lääkityksellä. Ei tule yhtäkkistä "romahduksen" tunnetta vaikutuksen lakatessa, jos on syönyt tasaisesti ja tarpeeksi päivän aikana. Toinen konsti on, että jos otan 2 tabl päivässä, aamulla ja iltapäivällä, vaikutus kestää valveillaoloajan, jolloin vastaavia mielihaluja ei tule, eikä ahdistuskaan ehdi kasvaa kauhean suureksi ennen nukkumaanmenoa. (Annostus ja tiheys on viilattu hoitavan lääkärin kanssa.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tre kirjoitti:
Kannattaako yli 50 vuitiaana alkaa selvittämään ADHD:ta? Töissä pitäisi jaksaa vielä pitkään ja tilanne selvinnyt vasta nyt erinäisten asioiden kautta.
Käännynkö työterveyden puoleen vai yksityiselle?
Mistä löydän oikean lääkärin?
Ehdottomasti kannattaa! Itse täytän pian 48. Onneksi minulla on erinomainen työterveyslääkäri joka kirjoitti lähetteen erinomaiselle neuropsykiatrille. Olisinpa saanut oikean lääkkeen jo 25 vuotta sitten Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pelkkä lääke ei auta jos ei muuten ole hommat ns. hanskassa. Eli suunnitelma kaikista hoidettavissa hommista aina päivän mittaan. Ilman suunnitelmaa ja lääkkeen avulla voi käydä niinkin että sen lääkkeen tuoman avun käyttääkin esimerkiksi kavereiden tapaamiseen, harrastuksiin, jne ja koulu tai työ jää hoitamatta. Eli lääke ei tee kenestäkään opiskelun tai työnvieroksujasta huippusuorittajaa jos ei alunperinkään nämä asiat kiinnosta.
Kun on jonkinlainen suunnitelma niin lääke auttaa sen suunnitelman toteuttamisessa. Joillakin se on työ, joillain opiskelu, joillakin ihan vain että saa kotityöt hoidettua eikä räjähtele ihmissuhteissa niin herkästi.
Ja niin paljon kuin tämä mielipiteeni joitakin ärsyttääkin niin kyllä ihmettelen että mikä ongelma on ihmisellä jolla on jopa korkeakoulututkinto suoritettu, ei rikostaustaa, ei päihdeongelmaa, elää normaalia lapsi ja perhearkea...? Miksi tällainen tarvitsee lääkettä? Tai mihin se tarvitsee sitä? Koska ei suoriudu kaikesta kuin joku yli-ihminen joita insta täynnä? Jos ei huvita siivota aina? Jos ei jaksa harrastaa kun kotona useampi tai edes yksi lapsi?
Valitettavasti sen on nähnyt että monet hakevat itselleen ADHD diagnoosin ja saavat lääkkeen jotta saisivat vielä enemmän aikaan kun eivät kestä elää ns. normaalisti. Mikä on myös loukkaavaa sellaista kohtaan joka todellakin tarvitsee sen lääkkeen että muistaa viedä edes roskat.
En kyllä ymmärrä sitäkään että tästä vaivasta puhutaan lahjana... mikä ihmeen lahja?.. vaikeuttanut jokaikistä elämän osa-aluetta,...
Haluaisin kyllä sanoa tuohon vertailuun, että vaikka on selviytynyt ilman pahimpia haittoja, on kuormittavuus yhtä pahaa. Vaikka pystyisi kompensoimaan oireita, ei se tarkoita, ettei olisi oikeutettu lääkkeen tuomaan apuun. Kyllä monella "normaalistikin" elävillä adhdlla näkyy oireyhtymä enemmän tai vähemmän. Ihmissuhteissa, alisuoriutumisena, ylisuorittamisena, epäterveellisinä elämäntapoina. Monella päällepäin menestyneellä on esim. päihdeongelmaa itselääkintänä. Tai ei nukuta, ei hoideta itseä, ajetaan kokoajan täysillä. Elämä ei ole tasapainossa. Ja monella loppuu jaksaminen enemmin tai myöhemmin, vaikka olisi yrittänyt tehdä ihan kaiken parhain päin.
Itse olen joutunut luopumaan perhesuunnitelmista, koska tiedän että se kaataisi pakan. Ehkä jos lääkityksellä olisin saanut aiemmin oireita kuriin, olisi tilanne ollut mahdollisesti erilainen, ei olosuhteiden luoma pakko. Mutta vaikka olen tehnyt valintoja aina vastuullisesti, on minulla oikeus elämää jossa voimavaroja jää enemmän. Elämää jossa voin hyödyntää taitojani. Elämää, joka ei ole pelkkää selviytymistä, vaikka olen selviytynytkin monesta.
Ps. en jaksa harrastaa, vaikka kotona ei ole yhtään lasta ja instaa en käytä. Olen pyrkinyt minimoimaan kaikki häiriötekijät ja vaikka se auttaa suorittamaan pakolliset (karsi, keskity, karsi, älä harhaudu), suoriuduin juuri ja juuri. Kummasti on jouhevampaa kun lääkitys tekee toiminnanohjauksesta noin 100 kertaa toimivamman. Yli-ihmisestä tuskin voi puhua edelleenkään, olen monessa asiassa jäljessä ja vasta opettelemassa.
Voi kiitos tästä viestistä! Saan viikon päästä lääkkeet, olen +40v lapseton maisteri, koko elämä ollut yhtä selviytymistä! Ehkä tämä vielä helpottaa :)
Itseä jännittää että otetaanko tosissaan vai nauretaanko, jos otan puheeksi, kun tuntuu että monet väheksyy ja pitää ns. muotisairautena. Tai jos sanotaan että kun oot noin pitkälle selvinnyt niin ei kannata tutkia.
Jos on jo vakuutus ennen diagnoosia, niin korvaako vakuutus edes lääkärikäynnit tai lääkkeet? Vaikka ei korvaisi varsinaisia tutkimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla just vaihtuu concerta ->elvanseen ja lisäksi pitäs alottaa venlafaksiini, onko tuollaisesta yhdistelmästä kokemuksia kellään?
Elvanse aamulla sitten. ja tuosta venlafaksiinista ei muutakuin että samoihin aikoihin jokapäivä.
Lisääkö/vähentääkö toistensa vaikutusta vai jotain muuta?
Se yli 50v kirjoitti:
Itseä jännittää että otetaanko tosissaan vai nauretaanko, jos otan puheeksi, kun tuntuu että monet väheksyy ja pitää ns. muotisairautena. Tai jos sanotaan että kun oot noin pitkälle selvinnyt niin ei kannata tutkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se yli 50v kirjoitti:
Itseä jännittää että otetaanko tosissaan vai nauretaanko, jos otan puheeksi, kun tuntuu että monet väheksyy ja pitää ns. muotisairautena. Tai jos sanotaan että kun oot noin pitkälle selvinnyt niin ei kannata tutkia.
Onko sinulla millaista hoitohistoriaa? Onko pitkällistä masennusta tai uupumista? Oletko käyttänyt mitään lääkettä mielialaan jne? Mulla ollut yli 25 vuoden hoitohistoria, välillä hyviä aikoja - välillä huonompia. Lopulta psykologiset testit näytti add:n mahdollisuutta kun yritettiin hakea osakuntoutustukea. Nämä kaikki otetaan varmasti huomioon sinullakin, varsinkin jos kunnollista apua et ole saanut vuosien varrella ongelmiisi. Voisit sanoa että haluat että adhd mahdollisuus tutkitaan. Voit myös googlata add/adhd aikuisen testejä ja kokeilla millaisen tuloksen saat. Kerro sitten tuloksesta työterveyslääkärille :)
Vierailija kirjoitti:
Minut torpattiin terveyskeskuksessa vaikka olen täysin varma tuosta ADHD:stä. Lapsi sentäs pääsi tutkimuksiin.
Jos lapsi saa diagnoosin niin aen jälkeen kannattaa pyytää uudestaan omaa tutkimusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei Aikuis iän ADHD suomalaisilla naisilla ole oikea juttu. "ADHD" johtuu päsmäri/häsellys kulttuurista missä mukamas "on reipas" kun kokoajan säätää ja häseltää "pirttihirmuna". Opettele pois sekoilusta.
Ihmeellisiä käsityksiä adhd:n ilmenemisestä. Ne adhdt jotka pystyvät jossain määrin kompensoimaan oireitaan, eivät häsellä menemään. Päin vastoin, monella on ääritiukat struktuurit ja rakenteet ehkäisemään oireiden haittoja. Eivät ne poistu, mutta moni pystyy niitä peittämään. Moni tuntemani, sekä ylivilkas että tarkkaamaton, on perfektionisti. Kun ei voi luottaa siihen että huomaa tai muistaa, täytyy kehittää ulkoiset raamit, joita voi seurata. Toki oireisto sitten ilmenee esim. puhenopeudessa tai ajoittaisissa virheissä. Paitsi että itse puhun muistaessani korostetun rauhallisesti, kun olen kommenttia elämän varrella saanut.
Toki se, että joutuu jatkuvasti aktiivisesti keskittymään ja pysyttelemään tilanteen tasalla, on kuormittavaa. Keskimääräistä useammin epäonnistuu. Mutta monet adhd-ihmiset ovat myös erityisen sinnikkäitä. Nyt on ollut juttua koronan jälkeisestä aivosumusta, jonka neuronormaalit kokevat hyvin haittaavana. Itse miettii, että pitkällä kokemuksella puhuen, on vaan keksittävä kompensointikeinoja. Että tervetuloa meidän maailmaan. Onhan se vmäistä. mutta on operoitava sillä, mitä on annettu.
Mulla on ollut koko ikäni näitä tukevia toimintamalleja niin kauan kunnes vaihdoin työtehtäviä. Sitten yhden äkin vanhat mallit eivät toimineetkaan.
Nyt korona aikaan oli jossain määrin helpompaa toimia osana työyhteisöä, koska ihmisiä ole tilanteessa vähemmän. Viihdyn avokonttorissa useimpina päivinä, koska siellä on paikalla vähemmän ihmisiä ja he ovat siellä käydessään läsnä tilanteessa, koska useimmiten haluavat itsekin hoitaa jonkin asian paikan päällä.
Tosiaan, koska erilaisten tukevien toimintamallien tekeminen on itselleni tuttua, ei korona-aika ollut itselleni ollenkaan vaikeaa. Löysin nopeasti itselleni toimivat tavat toimia eri tilanteissa ja koe itse hyötyväni nykyisestä tavasta toimia, koska olen työyhteisössäni ollut paljon jopa luomassa uusia toimintamalleja sekä erilaisten tukikanavien sisältöjä työhön.
Tämä on tuonut itselleni jopa pienen korotuksen palkkaani.
Erikoista olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan tarjoten toimintatapoja ihmisille, joilla niitä ei ole. Jakaa niitä voimavaroja, joita itsellä on. Jospa täälläkin ADHD:n käytöksestä tyrmistynyt yksilö onkin yksi työyhteisöni ja luomani toimintatapoja hyödyntävä henkilö ;)
Vierailija kirjoitti:
millä tavalla se lääkitys muuttaa arkea?
Monilla se auttaa keskittymään niin, että saa asioita aikaiseksi ja tehdyksi loppuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yli 50v kirjoitti:
Itseä jännittää että otetaanko tosissaan vai nauretaanko, jos otan puheeksi, kun tuntuu että monet väheksyy ja pitää ns. muotisairautena. Tai jos sanotaan että kun oot noin pitkälle selvinnyt niin ei kannata tutkia.
Onko sinulla millaista hoitohistoriaa? Onko pitkällistä masennusta tai uupumista? Oletko käyttänyt mitään lääkettä mielialaan jne? Mulla ollut yli 25 vuoden hoitohistoria, välillä hyviä aikoja - välillä huonompia. Lopulta psykologiset testit näytti add:n mahdollisuutta kun yritettiin hakea osakuntoutustukea. Nämä kaikki otetaan varmasti huomioon sinullakin, varsinkin jos kunnollista apua et ole saanut vuosien varrella ongelmiisi. Voisit sanoa että haluat että adhd mahdollisuus tutkitaan. Voit myös googlata add/adhd aikuisen testejä ja kokeilla millaisen tuloksen saat. Kerro sitten tuloksesta työterveyslääkärille :)
Siis löytyy lähes kaikki liitännäissairaudet mitä esim. aivoliiton sivuilla luetellaan, jopa nää D2, migreeni, uniapnea, masennusta (psykoterapia käytynä), sosiaalisten tilanteiden pelko, alisuoriutumista koulussa, työelämässä, lukihäiriö. Testin pisteiden mukaan voisi olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yli 50v kirjoitti:
Itseä jännittää että otetaanko tosissaan vai nauretaanko, jos otan puheeksi, kun tuntuu että monet väheksyy ja pitää ns. muotisairautena. Tai jos sanotaan että kun oot noin pitkälle selvinnyt niin ei kannata tutkia.
Onko sinulla millaista hoitohistoriaa? Onko pitkällistä masennusta tai uupumista? Oletko käyttänyt mitään lääkettä mielialaan jne? Mulla ollut yli 25 vuoden hoitohistoria, välillä hyviä aikoja - välillä huonompia. Lopulta psykologiset testit näytti add:n mahdollisuutta kun yritettiin hakea osakuntoutustukea. Nämä kaikki otetaan varmasti huomioon sinullakin, varsinkin jos kunnollista apua et ole saanut vuosien varrella ongelmiisi. Voisit sanoa että haluat että adhd mahdollisuus tutkitaan. Voit myös googlata add/adhd aikuisen testejä ja kokeilla millaisen tuloksen saat. Kerro sitten tuloksesta työterveyslääkärille :)
Siis löytyy lähes kaikki liitännäissairaudet mitä esim. aivoliiton sivuilla luetellaan, jopa nää D2, migreeni, uniapnea, masennusta (psykoterapia käytynä), sosiaalisten tilanteiden pelko, alisuoriutumista koulussa, työelämässä, lukihäiriö. Testin pisteiden mukaan voisi olla.
Tai olet niin kutsuttu vastuunpakoilija. Eli kaikkeen pitää löytyä syy muualta kuin omasta toiminnasta. Toimintaterapia auttaa ja kuuluu osana ADHD:n hoitoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adhd:hen voi liittyä liitännäissairauksia | Aivoliitto
https://www.aivoliitto.fi/verraton/artikkelit/adhd-hen-voi-liittya-liit…
ADHD:TA POTEVAT ALTTIITA MYÖS PSYKOOSEILLE
https://www.apteekki.fi/terveydeksi/uutiset/adhdta-potevat-alttiita-myo…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se yli 50v kirjoitti:
Itseä jännittää että otetaanko tosissaan vai nauretaanko, jos otan puheeksi, kun tuntuu että monet väheksyy ja pitää ns. muotisairautena. Tai jos sanotaan että kun oot noin pitkälle selvinnyt niin ei kannata tutkia.
Onko sinulla millaista hoitohistoriaa? Onko pitkällistä masennusta tai uupumista? Oletko käyttänyt mitään lääkettä mielialaan jne? Mulla ollut yli 25 vuoden hoitohistoria, välillä hyviä aikoja - välillä huonompia. Lopulta psykologiset testit näytti add:n mahdollisuutta kun yritettiin hakea osakuntoutustukea. Nämä kaikki otetaan varmasti huomioon sinullakin, varsinkin jos kunnollista apua et ole saanut vuosien varrella ongelmiisi. Voisit sanoa että haluat että adhd mahdollisuus tutkitaan. Voit myös googlata add/adhd aikuisen testejä ja kokeilla millaisen tuloksen saat. Kerro sitten tuloksesta työterveyslääkärille :)
Siis löytyy lähes kaikki liitännäissairaudet mitä esim. aivoliiton sivuilla luetellaan, jopa nää D2, migreeni, uniapnea, masennusta (psykoterapia käytynä), sosiaalisten tilanteiden pelko, alisuoriutumista koulussa, työelämässä, lukihäiriö. Testin pisteiden mukaan voisi olla.
Tai olet niin kutsuttu vastuunpakoilija. Eli kaikkeen pitää löytyä syy muualta kuin omasta toiminnasta. Toimintaterapia auttaa ja kuuluu osana ADHD:n hoitoon.
Niin ja itse olet niin kutsuttu narsisti?
Tai olet niin kutsuttu vastuunpakoilija. Eli kaikkeen pitää löytyä syy muualta kuin omasta toiminnasta. Toimintaterapia auttaa ja kuuluu osana ADHD:n hoitoon.
Sulla ei taitaisi auttaa sekään. Eikö sulla riitä asiakkaita tai potilaita jos täällä päivystät? Vai vastailetko täällä huviksesi viesteihin hoito-ohjeita pyytämättä. Kaikki vastuut on hoidettu varmasti paremmin kuin sinulla ikinään 🤣
No ei ole aina toimintaterapiastakaan hyötyä. Oma kokemus että oli yhtä tyhjän kanssa, parempi kun en olisi mennyt ollenkaan, koska laski vaan itsetunto entisestään.
Valmentaja ei oikein osannut edes auttaa, ja oloni oli lähinnä typerä.
Ehdotteli työttömälle kalliita avoimen opintoja ja piti leikkaa ja liimaa kuvia tekniikalla tehdä joku ihme juliste.. heitin sen kotona roskiin
Onko täällä ketään muuta, jolla ei ADHD-lääkkeet auta? Sain viime syksynä diagnoosin, ja kokeiltu on Conserta, atomoksetiini ja nyt Elvanse kokeilussa. Kahdesta ensimmäisestä ei ollut muuta apua, kuin että muutamat ensimmäiset päivät olin virkeä, toisin kuin normaalisti, jolloin olen väsynyt jokapäivä, vaikka olisin nukkunut hyvän määrän ja unen laatukin on hyvä. Mutta tosiaan ensimmäisten päivien jälkeen perus väsymys palasi. Nyt Elvanse ollut reilun viikon käytössä ja toistaiseksi se vielä auttaa jaksamaan päivän läpi ilman että on mentävä sänkyyn huilaamaan.
Mutta siis muuten ei mikään näistä lääkkeistä ole auttanut yhtään. Ei mitään apua keskittymiseen, työmuistiin tai kaikista pahimpaan ongelmaani eli käsittämättömään aikaansaamattomuuteen ja haahuiluun. Consertasta oli kokeilussa 18 mg, 36 mg ja 54 mg ja atomoksetiinia kokeilin kahdella eri annoskoolla, en nyt muista millä. Nyt Elvanse 30 mg. Odotin Elvansen aloittamista niin innolla noiden kahden jälkeen. Olin varma, että se toimii ja lääkärikin oli hyvin toiveikas. Tämä pettymyksen määrä on niin suuri. Tuntuu niin epäreilulta. Koko elämä tähän asti on ollut yhtä kamppailua, ja olen kuitenkin vasta 22-vuotias. Miten minun pitäisi muka selvitä koko loppu elämästäni, oikeasta aikuisuudesta näin, kun tähänkin asti on ollut niin hemmetin vaikeaa kaikki? Aloin jo miettimään, että mitä jos diagnoosi onkin väärä, kun ei lääkkeet auta, mutta ihan selvä ADHD-tapaus minä kyllä olen.
Onko Elvansen jälkeen vielä jotain lääkettä, mitä lääkärit tarjoavat?
Vierailija kirjoitti:
Onko täällä ketään muuta, jolla ei ADHD-lääkkeet auta? Sain viime syksynä diagnoosin, ja kokeiltu on Conserta, atomoksetiini ja nyt Elvanse kokeilussa. Kahdesta ensimmäisestä ei ollut muuta apua, kuin että muutamat ensimmäiset päivät olin virkeä, toisin kuin normaalisti, jolloin olen väsynyt jokapäivä, vaikka olisin nukkunut hyvän määrän ja unen laatukin on hyvä. Mutta tosiaan ensimmäisten päivien jälkeen perus väsymys palasi. Nyt Elvanse ollut reilun viikon käytössä ja toistaiseksi se vielä auttaa jaksamaan päivän läpi ilman että on mentävä sänkyyn huilaamaan.
Mutta siis muuten ei mikään näistä lääkkeistä ole auttanut yhtään. Ei mitään apua keskittymiseen, työmuistiin tai kaikista pahimpaan ongelmaani eli käsittämättömään aikaansaamattomuuteen ja haahuiluun. Consertasta oli kokeilussa 18 mg, 36 mg ja 54 mg ja atomoksetiinia kokeilin kahdella eri annoskoolla, en nyt muista millä. Nyt Elvanse 30 mg. Odotin Elvansen aloittamista niin innolla noiden kahden jälkeen. Olin varma, että se toimii ja lääkärikin oli hyvin toiveikas. Tämä pettymyksen määrä on niin suuri. Tuntuu niin epäreilulta. Koko elämä tähän asti on ollut yhtä kamppailua, ja olen kuitenkin vasta 22-vuotias. Miten minun pitäisi muka selvitä koko loppu elämästäni, oikeasta aikuisuudesta näin, kun tähänkin asti on ollut niin hemmetin vaikeaa kaikki? Aloin jo miettimään, että mitä jos diagnoosi onkin väärä, kun ei lääkkeet auta, mutta ihan selvä ADHD-tapaus minä kyllä olen.
Onko Elvansen jälkeen vielä jotain lääkettä, mitä lääkärit tarjoavat?
Hei Elvansen annostahan voi vielä nostaakin tuosta! Älä vielä luovu toivosta :) Tsemppiä!
Voi olla että kun diagnooseja tehdään nyt enemmän niin terveydenhuollossa voi olla kyynisyyttä asialle.
Adhd diagnoosi on kokenut suuria muutoksia viimeisen 20 vuoden aikana. Vielä 10 vuotta sitten diagnoosia hakenut ja sen saanut ihminen joutui kokemaan stigmaa koska ihmisillä oli ennakkoluuloja ja toisen diagnoosia saatettiin jopa käyttää lyömäaseena henkilöä vastaan.