Aikuisiän ADHD

Elvanse aamulla,iltapäivällä kuppi kahvia niin aina meinaan nukahtaa .

Eli en juo kahvia enää.

Vierailija kirjoitti:

Silläkin uhalla että joku loukkaantuu niin kyllä ihmettelen näitä jotka ovat selvinneet kaikista kouluista, töistä, ihmissuhteista jne, eivät omaa rikostaustaa tai muutakaan häiriökäyttäytymistä ei ole koskaan esiintynyt, mutta koska eivät selviä joistain kotitöistä tai ovat opiskelleet useamman ammatin kun kiinnostus vain lopahtanut tai vaihtelevat harrastuksia, niin hakeutuvat tutkimuksiin... sitten hehkuttavat kuinka lääkkeen myötä ovat siivonneet 12 tuntia putkeen ja tekevät pitkää työpäivää väsymättä jne. Minun silmissä ovat kuin kuka tahansa pirinvetäjä, ottavat lääkkeen että jaksavat enemmän, ei siksi että selviytyisivät edes pakollisista asioista elämässä.

Aivan kuin joku aasialaisen tehokulttuurin ihailu olisi pinttynyt niin pahasti päähän että jos ei selviydy kaikista asioista täysillä niin silloin on joku vika johon tietenkin auttaa esim se ADHD lääke kun vauhtia alkaa löytymään.

Harmittaa vain kun monilla se lääke juurikin selkiyttää päätä ja pystyy pysähtymään ja rauhoittumaan ja sitä kautta kykenee hoitamaan ne tavalliset arkiset asiat jotka muuten jäisi tekemättä. Ja siltikään ei välttämättä pysty esim opiskelemaan tai työskentelemään täysipäiväisesti. Ja siinä kohtaa kun kertoo mikä on vikana niin minulle käydään väittämään että diagnoosi on väärä koska naapurin pirkkokin syö lääkettä ja hänellä on kokoajan vauhti päällä, ei tarvitse edes nukkua enää niin paljon ja energiaa riittää vaikka mihin lääkkeen myötä.

Minä pystyin opiskelemaan älyn ja lahjakkuuden ansiosta - mutta vaikeaa se oli silti ja edellytti alaa, johon motivaatiota ei tarvinnut pakottaa ja pystyin valitsemaan sopivimman opiskelutavan (lähes kaikki kirjatentteinä, minimaalisesti luentoja). Keskeytin yliopisto-opinnot tuota ennen kolmesti 7 vuoden aikana.

Ei kannata lähteä yleistämään oman käsityksensä ja ennakkoluulojensa pohjalta. AD(H)D ilmenee eri tavoilla eri ihmisillä, ja usein keitoksessa on mukana muutakin mt-ongelmaa. Eikä minua kiinnosta muiden ihmisten lääkitykset. Toki toivon, että jokainen saisi haasteisiinsa parhaiten tepsivää apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä muistaako kukaan minua, mutta kirjoitin tänne suunnilleen vuosi sitten ADHD-epäilyistäni, kun olin 9. luokalla. Nyt olen lukion ensimmäisellä, ja syksyllä terveydenhoitaja lähetti minut psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka luona olen käynyt nyt kahdeksan kertaa. Hänen kanssaan on tullut muutaman kerran puheeksi tämä ADHD, ja olen selittänyt kaikki oireeni ja sen, että olen epäillyt, että itselläni on se. Hän on pitänyt sitä "yhtenä mahdollisuutena", mutta ei jostain syystä ole koskaan vienyt asiaa eteenpäin, tehnyt testejä tms. En oikein ymmärrä, mitä minun pitäisi nyt tehdä, kun olen pyytänyt apua asiaan, mutta mitään ei tapahdu. En uskalla alkaa inttämään ja vaatimaan. Kai pitäisi.

Valitettavasti joudut hakeutumaan yksityiselle psykiatrille, joka tekee tutkimukset tai laittaa lähetteen julkiselle (jonot voivat olla yli vuoden). Kumma, ettei hoitajasi ole ohjeistanut sinua, alaikäistä, tai vanhempiasi hakeutumaan nimenomaan erikoislääkärin vastaanotolle! 

Omat vanhempani eivät usko, että minulla voisi olla ADHD, koska en ole ylivilkas ja olen hyvä koulussa - tai no olin ennen lukiota, mutta ei kyllä enää mitenkään kovin vahvasti mene. Tämän koulumenestyksen äkillisen romahtamisen he kuittaavat laiskuudella, koska "onnistuisit jos vain haluaisit ja yrittäisit". En tiedä, pystyisinkö edes hakeutumaan yksityiselle ilman vanhempia, mutta minulla ei joka tapauksessa olisi edes rahaa sellaiseen.

Sama

Hei.

Voit soittaa ihan omaan terveyskeskukseen ja kertoa, että sinulla on isoja ongelmia selviytyä koulunkäynnistä. Pyydät saada lääkäriajan. Oma lapseni sai ajan, kyselykaavakkeet ja labralähetteet, nyt menossa lääkäriin. Kyllä julkisellakin saa. Alaikäisenä et maksa siitä mitään.

Olennaista on aina kertoa asiat pahimman kautta "en selviä koulussa" "en jaksa" jne.. älä vähättele. Hankalaa jos vanhemmat eivät auta, mutta ei mahdotonta.

Koulussa voit myös hakeutua kouluterveydenhoitajalle/kuraattorille/koulupsykologille.

Jos kaikki tämä tuntuu hankalalta niin selvitä mitä palveluja voit saada kaupunkisi "ohjaamosta". Se on nuorisopalveluiden järjestämä paikka nuorille. Kerro, että pelkäät tippuvasi opinnoista ja saat oman henkilön, joka auttaa eteenpäin. Nuorisopalveluissa apu on vähän erilaista.. siellä ollaan totuttu ottamaan vähän kädestä kiinni.

Apua on saatavilla ja ihan ilmaiseksi, olennaisinta on aina sanoa selkeästi "en jaksa, en pysty, olen vaarassa syrjäytyä". Paljon tsemppiä elämääsi.

T. Nuorisotyöntekijä

Kiitos paljon! :) Omana ongelmanani onkin aina ollut asioiden vähättely niin muille kuin itsellenikin. Pelkään myös todella paljon sitä häpeän tunnetta, joka tulee, jos menen ADHD-tutkimuksiin ja olenkin aivan väärässä. Tämän vuoksi avun hakeminen on minulle henkilökohtaisesti haastavaa. Vaikka olisinkin kotona suunnitellut asiat, jotka haluan sanoa, viimeistään vastaanotolla pääni tyhjenee ja päädyn vain sönköttämään jotain motivaation puutteesta, vaikka se on vain murto-osa ongelmistani :/

Sama

Minusta tuntuu, että koulussa kohtuu hyvin menestyneet ADHD-tapaukset sitten käyvät näitä kouluja useamman kappaleen. Minullakin käytännössä neljän ammatikorkeakoulututkinto menossa. Sekin hyvin sopii oirekuvaan että hakee uutta stimuloivaa tekijää koko ajan ja kyllästyy helposti. Lisäksi opiskelu vaatii vähemmän kuormittamista, jos on hyvä muisti ja keskittyy kirjatentteihin, sillä työpäivä kestää sen 8 h ja opiskelupäivä harvemmin niin monta tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Silläkin uhalla että joku loukkaantuu niin kyllä ihmettelen näitä jotka ovat selvinneet kaikista kouluista, töistä, ihmissuhteista jne, eivät omaa rikostaustaa tai muutakaan häiriökäyttäytymistä ei ole koskaan esiintynyt, mutta koska eivät selviä joistain kotitöistä tai ovat opiskelleet useamman ammatin kun kiinnostus vain lopahtanut tai vaihtelevat harrastuksia, niin hakeutuvat tutkimuksiin... sitten hehkuttavat kuinka lääkkeen myötä ovat siivonneet 12 tuntia putkeen ja tekevät pitkää työpäivää väsymättä jne. Minun silmissä ovat kuin kuka tahansa pirinvetäjä, ottavat lääkkeen että jaksavat enemmän, ei siksi että selviytyisivät edes pakollisista asioista elämässä.

Aivan kuin joku aasialaisen tehokulttuurin ihailu olisi pinttynyt niin pahasti päähän että jos ei selviydy kaikista asioista täysillä niin silloin on joku vika johon tietenkin auttaa esim se ADHD lääke kun vauhtia alkaa löytymään.

Harmittaa vain kun monilla se lääke juurikin selkiyttää päätä ja pystyy pysähtymään ja rauhoittumaan ja sitä kautta kykenee hoitamaan ne tavalliset arkiset asiat jotka muuten jäisi tekemättä. Ja siltikään ei välttämättä pysty esim opiskelemaan tai työskentelemään täysipäiväisesti. Ja siinä kohtaa kun kertoo mikä on vikana niin minulle käydään väittämään että diagnoosi on väärä koska naapurin pirkkokin syö lääkettä ja hänellä on kokoajan vauhti päällä, ei tarvitse edes nukkua enää niin paljon ja energiaa riittää vaikka mihin lääkkeen myötä.

Mun koulunkäyntiongelmat eivät johtuneet pelkästään adhdsta. Tai ongelmat ylipäätään.

En usko että kenenkään muunkaan. Jos se siivoaminen on kuitenkin ainoa asia joka ei adhdn takia onnistu niin ei se ole pois keneltäkään että saa siihen avun.

Harvemmin meistä kukaan edes kertoo toiselle kaikkea itsestään. Minäkin mielummin puhun siitä siivoamisesta. On sen verran "pikkujuttu" että ennemmin sen kestää jos joku vähättelee tai haukkuu laiskaksi sen vuoksi ettei onnistu.

Nää jotka onnistuneet elämässään "paremmin" adhdsta huolimatta ovat ehkä saaneet paremmat olosuhteet olla ja elää.. Kuka tietää?

Monet adhd lapset joutuvat kokemaan paljon henkistä väkivaltaa. Nentti siihen adhd lapsen paikalle kokemaan vaurioituu yhtälailla.

Mulla on varmaan tullut joku allergia tuon kaltaiselle vertailulle. Johtuen kait siitä kun jouduin allergisen kohtauksen vuoksi sairaalaan lapsena, niin luokkakaveri veti seuraavalla viikolla turpaan kun häntä niin harmitti että kehtasinkin lintsata koulusta esittämällä sairasta.

Minullakin lääke vie sen pakolla suorittamisen pois .

Ei ole pakko saada kaikkea heti nyt, vaan tekee rauhassa ja voi keskeyttääkkin.

Vierailija kirjoitti:

Minullakin lääke vie sen pakolla suorittamisen pois .

Ei ole pakko saada kaikkea heti nyt, vaan tekee rauhassa ja voi keskeyttääkkin.

Sama.

Ilman lääkettä en pysty tekemään melkeinpä mitään rauhallisesti. Toki voin yrittää pakottaa itseni tekemään hitaasti, mutta se ei todellakaan ole mitään rentoa tekemistä vaan pakotettua rauhallisuutta, mikä yleensä johtaa lopulta räjähdyksenomaiseen turhautumiskohtaukseen, koska aivoni kuormittuvat kuormittumistaan lumipalloefektillä. Minulta myös katoaa suhteellisuudentaju enkä osaa lopettaa tekemistä, vaan esim. siivotessa pitää tehdä kaikki tiptop, jos kerran on siivoamaan aloitettu. Siksi en yleensä saa edes aloitettua asioita, koska tekemiseen liittyyy potentiaalinen ylikuormittumisen vaara ja meltdownin pelko - jopa asioihin, joita tiedän haluavani tehdä. Työmuistiini ei kuormittuneena mahdu "järjen ääni".

Lääkitys poistaa yllä mainitut ongelmat minulla käytännössä kokonaan. Se säästää aivan valtavan määrän energiaa. Stimulantti normalisoi olotilani, poistaa sen ylikierroksilla käymisen, joka vei yöunetkin.

Voisiko joku suositella Helsingistä yksityispuolella toimivaa psykiatria, jonka luokse 50-vuotiaan naisen kannattaisi hakeutua selvittelemään mahdollista ADHD-diagnoosia? Mitään kirjallisia todisteita lapsuusaikojen hankaluuksista ei ole.

Tässä ketjussa on varmaan kerrottu, mutta en kykene kahlaamaan läpi kaikkia viestejä. Kiitos jo etukäteen vinkeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä muistaako kukaan minua, mutta kirjoitin tänne suunnilleen vuosi sitten ADHD-epäilyistäni, kun olin 9. luokalla. Nyt olen lukion ensimmäisellä, ja syksyllä terveydenhoitaja lähetti minut psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka luona olen käynyt nyt kahdeksan kertaa. Hänen kanssaan on tullut muutaman kerran puheeksi tämä ADHD, ja olen selittänyt kaikki oireeni ja sen, että olen epäillyt, että itselläni on se. Hän on pitänyt sitä "yhtenä mahdollisuutena", mutta ei jostain syystä ole koskaan vienyt asiaa eteenpäin, tehnyt testejä tms. En oikein ymmärrä, mitä minun pitäisi nyt tehdä, kun olen pyytänyt apua asiaan, mutta mitään ei tapahdu. En uskalla alkaa inttämään ja vaatimaan. Kai pitäisi.

Valitettavasti joudut hakeutumaan yksityiselle psykiatrille, joka tekee tutkimukset tai laittaa lähetteen julkiselle (jonot voivat olla yli vuoden). Kumma, ettei hoitajasi ole ohjeistanut sinua, alaikäistä, tai vanhempiasi hakeutumaan nimenomaan erikoislääkärin vastaanotolle! 

Omat vanhempani eivät usko, että minulla voisi olla ADHD, koska en ole ylivilkas ja olen hyvä koulussa - tai no olin ennen lukiota, mutta ei kyllä enää mitenkään kovin vahvasti mene. Tämän koulumenestyksen äkillisen romahtamisen he kuittaavat laiskuudella, koska "onnistuisit jos vain haluaisit ja yrittäisit". En tiedä, pystyisinkö edes hakeutumaan yksityiselle ilman vanhempia, mutta minulla ei joka tapauksessa olisi edes rahaa sellaiseen.

Sama

Hei.

Voit soittaa ihan omaan terveyskeskukseen ja kertoa, että sinulla on isoja ongelmia selviytyä koulunkäynnistä. Pyydät saada lääkäriajan. Oma lapseni sai ajan, kyselykaavakkeet ja labralähetteet, nyt menossa lääkäriin. Kyllä julkisellakin saa. Alaikäisenä et maksa siitä mitään.

Olennaista on aina kertoa asiat pahimman kautta "en selviä koulussa" "en jaksa" jne.. älä vähättele. Hankalaa jos vanhemmat eivät auta, mutta ei mahdotonta.

Koulussa voit myös hakeutua kouluterveydenhoitajalle/kuraattorille/koulupsykologille.

Jos kaikki tämä tuntuu hankalalta niin selvitä mitä palveluja voit saada kaupunkisi "ohjaamosta". Se on nuorisopalveluiden järjestämä paikka nuorille. Kerro, että pelkäät tippuvasi opinnoista ja saat oman henkilön, joka auttaa eteenpäin. Nuorisopalveluissa apu on vähän erilaista.. siellä ollaan totuttu ottamaan vähän kädestä kiinni.

Apua on saatavilla ja ihan ilmaiseksi, olennaisinta on aina sanoa selkeästi "en jaksa, en pysty, olen vaarassa syrjäytyä". Paljon tsemppiä elämääsi.

T. Nuorisotyöntekijä

Kiitos paljon! :) Omana ongelmanani onkin aina ollut asioiden vähättely niin muille kuin itsellenikin. Pelkään myös todella paljon sitä häpeän tunnetta, joka tulee, jos menen ADHD-tutkimuksiin ja olenkin aivan väärässä. Tämän vuoksi avun hakeminen on minulle henkilökohtaisesti haastavaa. Vaikka olisinkin kotona suunnitellut asiat, jotka haluan sanoa, viimeistään vastaanotolla pääni tyhjenee ja päädyn vain sönköttämään jotain motivaation puutteesta, vaikka se on vain murto-osa ongelmistani :/

Sama

Itse kirjoitan aina asiat paperille, vaikka ei ole ADHD:ta. Voit jopa antaa sen paperin hoitajalle/lääkärille, et ole ensimmäinen joka niin tekee.

Kaksi ohjetta vielä, jotka toimivat kaikille:

Älä sano hoitohenkilökunnalle: "oiskohan mulla ADHD".... Sano "mietin että mulla voi olla ADHD, miten pääsen tutkimuksiin?".

Pyydä siis suoraan mitä tarvitset.

Lisäksi muista aina varmistaa että lähetteissä ja lausunnoissa mainitaan uhka tipahtaa pois opinnoista tai työelämästä. Se on tärkein mitä niissä tulee olla, vaikka itse miettisitkin ettet nyt varmaan koulua lopeta, niin mainitse silti aina pelkääväsi ettet jaksa koulussa/työssä. Se toimii esim kelan suuntaan.

T. Nuorisotyöntekijä

Kysyisin vielä kerran ADD:n eri "oireista" ja että miten se ilmenee teillä. Tuosta ADHD:sta on paljon enemmän tietoa ja en ole paljon ADD kuvauksia mistään löytänyt. Itseni puolesta kysyn. En tarvitse edes mitään pitkää viestiä vaan jos joku edes, vaikka listaisi kokemiaan juttuja siihen liittyen. Kiitos jos joku viitsii. Samoin mietin itse sitä, että miten tutkimuksien käy jos vanhemmat eivät ole mukana tässä ja eivät edes myönnä minussa olevan mitään "vikaa". Miten sitten ne kaikki lapsuuden kuvaukset yms jos ne jäävät vain minun todistettavikseni. Voiko diagnoosia sitten edes saada tai eteneekö se tutkimus lainkaan jos ei ole "todistajia".

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon! :) Omana ongelmanani onkin aina ollut asioiden vähättely niin muille kuin itsellenikin. Pelkään myös todella paljon sitä häpeän tunnetta, joka tulee, jos menen ADHD-tutkimuksiin ja olenkin aivan väärässä. Tämän vuoksi avun hakeminen on minulle henkilökohtaisesti haastavaa. Vaikka olisinkin kotona suunnitellut asiat, jotka haluan sanoa, viimeistään vastaanotolla pääni tyhjenee ja päädyn vain sönköttämään jotain motivaation puutteesta, vaikka se on vain murto-osa ongelmistani :/

Sama

Ehdottomasti kannattaa kirjoittaa paperille ylös, minkälaisia ongelmia omassa elämässä on.

Itselleni oli yllätys, miten moneen asiaan ADHD vaikuttaa. Toiminnanohjaus oli sana, jonka olin kuullut, mutta en minä tiennyt mitä sillä tarkoitetaan. Kun netistä joltain sivulta luin, minkälaisia toiminnanohjauksen vaikeuksia ADHD-ihmisellä voi olla, sitten vasta ymmärsin, miksi omassakin elämässä on ollut niin vaikeaa. 

Kannattaa sinunkin lukea tästä tietoa, että pystyt paremmin hahmottamaan minkälaisia oireita omalla kohdallasi on. Ja voit kirjoittaa ylös jotain tilanteitakin, joissa ADHD sinulla on näkynyt. Unohtelu, myöhästely ja tavaroiden hukkaaminen on tietenkin yksi. Mutta toiminnanohjauksen ongelmat näkyvät siinäkin, että kun ryhtyy tekemään jotain asiaa X ja siinä puuhassa huomaa asian Y, niin alkaakin tekemään Y:tä ja siinä huomaa, että Z pitäisi tehdä ja alkaa tekemään sitä ja siinä meneekin koko loppupäivä. Eikä sen puuhan jälkeen välttämättä edes muista, että varsinaisesti oli tarkoituksena saada asia X hoidettua. 

Ne toiminnanohjauksen ongelmat näkyy myös siinä, miten aivot prosessoivat tietoa. Minä olen asperger-tutkimusten puitteissa suorittanut laaja-alaisia kognitiivisia testejä ja yksi testi oli sellainen, joka tehtävänantona kuulosti todella helpolta: Saat minuutin aikaa luetella eläimiä, jotka alkavat s-kirjaimella. Kuvittelin, että ongelmana on lähinnä se, kuinka nopeasti pystyy niitä luettelemaan, kyllähän minä nyt s-alkuisia eläimiä tiedän vaikka kuinka paljon! Mutta kun aika alkoi, sain lueteltua noin 12 eläintä ja sen jälkeen aivot löivät aivan tyhjää ja tunsin itseni aivan idiootiksi. Testin jälkeen psykologi selitti, että tämä on yksi missä ne toiminnan ohjauksen vaikeudet näkyvät. Aivot eivät osaa tällaisessa tehtävänannossa hakea sitä tietoa sieltä muistista. Ne eläimet on ehkä talletettu siellä aivoissa jonkinlaisiin kategorioihin, ja aivot eivät vain osaa hakea niitä sillä alkukirjaimella. 

Julkisen puolen reitti kestää sen kolmen vuotta vähintään.

Minä sain neuropsykiatrilta ADHD-diagnoosin yhdellä ainoalla tapaamiskerralla, ja sain siihen lääkereseptinkin, jota tosin en hyödyntänyt. Olin niin selkeä ADHD, ja olin tuolloin 40-vuotias. Minun lapsuudessani ei ko. diagnooseja muistaakseni jaettu - ainakaan Suomessa, eivätkä opettajatkaan koskaan puuttuneet käytökseeni. Johtui kai siitä, että koulumenestys oli kuitenkin keskitasoa tai jopa parempaa enkä aiheuttanut kaoottisia tilanteita. Se kaaos oli pikemminkin vain omassa päässäni.

Vierailija kirjoitti:

Julkisen puolen reitti kestää sen kolmen vuotta vähintään.

Miksi se vaatii niin paljon aikaa?

Yksityisellä sen voi saada yhdellä ainoalla käyntikerralla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Julkisen puolen reitti kestää sen kolmen vuotta vähintään.

Miksi se vaatii niin paljon aikaa?

Yksityisellä sen voi saada yhdellä ainoalla käyntikerralla.

Vaikka en ole yrittänyt hakea ADHD-diagnoosia julkiselta, oma kokemukseni aiemmilta vuosilta on, että herkästi liukuhihnalta tyrkytetään "masennusta" selitykseksi mt-ongelmaan, annetaan mielialalääkeresepti kouraan ja lähetetään kotiin. Ja jos "masennus" ei olekaan syy, seuraavaksi epäillään ahdistuneisuushäiriötä, "arjen taitoja" jne. 

Sen vuoksi marssin ADHD-epäilyineni suoraan yksityiselle, aikuisten ADHD-diagnooseihin erikoistuneelle psykiatrille. Tiesin, että se maksaa, mutta ajattelin, että vielä kalliimmaksi tulee heittää avioliitto ja työpaikka kankkulan kaivoon pyöriessäni vuosia julkisen puolen diagnoosiruletissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kysyisin vielä kerran ADD:n eri "oireista" ja että miten se ilmenee teillä. Tuosta ADHD:sta on paljon enemmän tietoa ja en ole paljon ADD kuvauksia mistään löytänyt. Itseni puolesta kysyn. En tarvitse edes mitään pitkää viestiä vaan jos joku edes, vaikka listaisi kokemiaan juttuja siihen liittyen. Kiitos jos joku viitsii. Samoin mietin itse sitä, että miten tutkimuksien käy jos vanhemmat eivät ole mukana tässä ja eivät edes myönnä minussa olevan mitään "vikaa". Miten sitten ne kaikki lapsuuden kuvaukset yms jos ne jäävät vain minun todistettavikseni. Voiko diagnoosia sitten edes saada tai eteneekö se tutkimus lainkaan jos ei ole "todistajia".

Minun diagnoosissani lukee "ADD-painotteinen" tms., vaikka minulla on omasta mielestäni ilmiselvästi sekamuoto (sen verran paljon on impulsiivisuutta vuorovaikutuksessa).

ADD on minulla kyvyttömyyttä pysyä läsnä ympäristössäni, mikä tarkoittaa, että ulkoiset ärsykkeet ikään kuin repivät huomiotani: en pysty reagoimaan niihin "notkeasti", koska olen "muualla". Tämä taas aiheuttaa ärtymystä, pahimillaan spontaaneja raivareita ja yleistä mielialan laskua. Jopa sinänsä positiiviset ärsykkeet kuten lasteni puhe (jota tietenkin haluan kuulla) ja erilaiset täysin ymmärrettävät arkiset pyynnöt aiheuttavat tätä. Imeydyn suht helposti johonkin epäolennaiseen (esim. Vauvaan :D), addiktoidun siihen ja jään luuppaamaan asioita ja ajatuksia. Sen vielä haluan mainita, että en unohtele mitään tärkeitä asioita tai deadlineja, koska stressaan niistä. 

Vuoden verran julkisella puolella,eka soitosta diagnoosiin, ja oli n 4 kk odottelua  mukana tuossa.

Vierailija kirjoitti:

Vuoden verran julkisella puolella,eka soitosta diagnoosiin, ja oli n 4 kk odottelua  mukana tuossa.

Ilmeisesti onnistuit pääsemään asiasta jotain ymmärtävien ihmisten pakeille heti alusta lähtien? Ilman välivaihetta "sulla on vain masennus, syö näitä mielialalääkkeitä puoli vuotta ja palaa jos ei auta".  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon! :) Omana ongelmanani onkin aina ollut asioiden vähättely niin muille kuin itsellenikin. Pelkään myös todella paljon sitä häpeän tunnetta, joka tulee, jos menen ADHD-tutkimuksiin ja olenkin aivan väärässä. Tämän vuoksi avun hakeminen on minulle henkilökohtaisesti haastavaa. Vaikka olisinkin kotona suunnitellut asiat, jotka haluan sanoa, viimeistään vastaanotolla pääni tyhjenee ja päädyn vain sönköttämään jotain motivaation puutteesta, vaikka se on vain murto-osa ongelmistani :/

Sama

Ehdottomasti kannattaa kirjoittaa paperille ylös, minkälaisia ongelmia omassa elämässä on.

Itselleni oli yllätys, miten moneen asiaan ADHD vaikuttaa. Toiminnanohjaus oli sana, jonka olin kuullut, mutta en minä tiennyt mitä sillä tarkoitetaan. Kun netistä joltain sivulta luin, minkälaisia toiminnanohjauksen vaikeuksia ADHD-ihmisellä voi olla, sitten vasta ymmärsin, miksi omassakin elämässä on ollut niin vaikeaa. 

Kannattaa sinunkin lukea tästä tietoa, että pystyt paremmin hahmottamaan minkälaisia oireita omalla kohdallasi on. Ja voit kirjoittaa ylös jotain tilanteitakin, joissa ADHD sinulla on näkynyt. Unohtelu, myöhästely ja tavaroiden hukkaaminen on tietenkin yksi. Mutta toiminnanohjauksen ongelmat näkyvät siinäkin, että kun ryhtyy tekemään jotain asiaa X ja siinä puuhassa huomaa asian Y, niin alkaakin tekemään Y:tä ja siinä huomaa, että Z pitäisi tehdä ja alkaa tekemään sitä ja siinä meneekin koko loppupäivä. Eikä sen puuhan jälkeen välttämättä edes muista, että varsinaisesti oli tarkoituksena saada asia X hoidettua. 

Ne toiminnanohjauksen ongelmat näkyy myös siinä, miten aivot prosessoivat tietoa. Minä olen asperger-tutkimusten puitteissa suorittanut laaja-alaisia kognitiivisia testejä ja yksi testi oli sellainen, joka tehtävänantona kuulosti todella helpolta: Saat minuutin aikaa luetella eläimiä, jotka alkavat s-kirjaimella. Kuvittelin, että ongelmana on lähinnä se, kuinka nopeasti pystyy niitä luettelemaan, kyllähän minä nyt s-alkuisia eläimiä tiedän vaikka kuinka paljon! Mutta kun aika alkoi, sain lueteltua noin 12 eläintä ja sen jälkeen aivot löivät aivan tyhjää ja tunsin itseni aivan idiootiksi. Testin jälkeen psykologi selitti, että tämä on yksi missä ne toiminnan ohjauksen vaikeudet näkyvät. Aivot eivät osaa tällaisessa tehtävänannossa hakea sitä tietoa sieltä muistista. Ne eläimet on ehkä talletettu siellä aivoissa jonkinlaisiin kategorioihin, ja aivot eivät vain osaa hakea niitä sillä alkukirjaimella. 

12 on jo paljon. Sain kaksi: seepra ja simpanssi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos paljon! :) Omana ongelmanani onkin aina ollut asioiden vähättely niin muille kuin itsellenikin. Pelkään myös todella paljon sitä häpeän tunnetta, joka tulee, jos menen ADHD-tutkimuksiin ja olenkin aivan väärässä. Tämän vuoksi avun hakeminen on minulle henkilökohtaisesti haastavaa. Vaikka olisinkin kotona suunnitellut asiat, jotka haluan sanoa, viimeistään vastaanotolla pääni tyhjenee ja päädyn vain sönköttämään jotain motivaation puutteesta, vaikka se on vain murto-osa ongelmistani :/

Sama

Ehdottomasti kannattaa kirjoittaa paperille ylös, minkälaisia ongelmia omassa elämässä on.

Itselleni oli yllätys, miten moneen asiaan ADHD vaikuttaa. Toiminnanohjaus oli sana, jonka olin kuullut, mutta en minä tiennyt mitä sillä tarkoitetaan. Kun netistä joltain sivulta luin, minkälaisia toiminnanohjauksen vaikeuksia ADHD-ihmisellä voi olla, sitten vasta ymmärsin, miksi omassakin elämässä on ollut niin vaikeaa. 

Kannattaa sinunkin lukea tästä tietoa, että pystyt paremmin hahmottamaan minkälaisia oireita omalla kohdallasi on. Ja voit kirjoittaa ylös jotain tilanteitakin, joissa ADHD sinulla on näkynyt. Unohtelu, myöhästely ja tavaroiden hukkaaminen on tietenkin yksi. Mutta toiminnanohjauksen ongelmat näkyvät siinäkin, että kun ryhtyy tekemään jotain asiaa X ja siinä puuhassa huomaa asian Y, niin alkaakin tekemään Y:tä ja siinä huomaa, että Z pitäisi tehdä ja alkaa tekemään sitä ja siinä meneekin koko loppupäivä. Eikä sen puuhan jälkeen välttämättä edes muista, että varsinaisesti oli tarkoituksena saada asia X hoidettua. 

Ne toiminnanohjauksen ongelmat näkyy myös siinä, miten aivot prosessoivat tietoa. Minä olen asperger-tutkimusten puitteissa suorittanut laaja-alaisia kognitiivisia testejä ja yksi testi oli sellainen, joka tehtävänantona kuulosti todella helpolta: Saat minuutin aikaa luetella eläimiä, jotka alkavat s-kirjaimella. Kuvittelin, että ongelmana on lähinnä se, kuinka nopeasti pystyy niitä luettelemaan, kyllähän minä nyt s-alkuisia eläimiä tiedän vaikka kuinka paljon! Mutta kun aika alkoi, sain lueteltua noin 12 eläintä ja sen jälkeen aivot löivät aivan tyhjää ja tunsin itseni aivan idiootiksi. Testin jälkeen psykologi selitti, että tämä on yksi missä ne toiminnan ohjauksen vaikeudet näkyvät. Aivot eivät osaa tällaisessa tehtävänannossa hakea sitä tietoa sieltä muistista. Ne eläimet on ehkä talletettu siellä aivoissa jonkinlaisiin kategorioihin, ja aivot eivät vain osaa hakea niitä sillä alkukirjaimella. 

12 on jo paljon. Sain kaksi: seepra ja simpanssi.

Sika

Sakemanni

Sooo..soooo....sormi!

Onkohan olemassa sormiapinaa?

Tehtävänanto unohtuu ja jää miettimään sormiapinan syvintä olemista