Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Aina adhd:sta ei ole ollut pelkästään haittaa.
Leppämäki sanoo, että metsästäjä-keräilijöille ominaisuus on voinut olla jopa hyödyllinen. On tarvittu levottomia ihmisiä, jotka ovat jatkuvasti valmiina reagoimaan pusikosta kuuluvaan rapinaan.
Nykymaailmassa levottomuudesta ei ole samalla tavalla iloa. Informaatiotulva on valtava, ja moni hukkuu siihen viimeistään korkeakoulussa. Silloin vaikeudet yleensä kärjistyvät, jos adhd:ta ei vielä ole diagnosoitu.
EI TARVITSE paljon miettiä, keitä ovat uudet tellervokoivistot.
Esimerkiksi suomalainen somevaikuttaja Alexa Mac Donald-Thomé, joka tunnetaan paremmin nimellä Alexa Dagmar, julkaisi huhtikuussa 2019 Youtubessa adhd:ta käsittelevän videon. Seuraajia hänellä on paljon: Instagramissa nykyään 60 900, Youtubessa 19 100.
Mac Donald-Thomé katsoo videolla suoraan kameraan. Taustalla näkyy hänen kotinsa: vaaleat seinät, vaaleat kaapit ja vaalea peitto.
”Kyseessä on tosi erilainen video, mutta tärkeä video”, hän sanoo. Sitten hän kertoo, miten on saanut adhd-diagnoosin. Hän sanoo epäilleensä häiriötä itsellään vuosia. ”Myöskin mun läheiset on sitä epäillyt”, hän jatkaa.
Viime vuosina moni muukin julkisuuden henkilö tai somevaikuttaja on kertonut julkisesti adhd-diagnoosistaan tai -epäilystään. Heitä ovat esimerkiksi somevaikuttajat Venla Anttila (19 300 seuraajaa Instagramissa), Stella Harasek (30 300), Viena-Leena Kangas (18 100), Cheyenne Järvinen (34 600), Anna Pastak (25 000) sekä laulaja-näyttelijä Tuure Boelius (119 000).
Merkillepantavaa on se, että somevaikuttajat ovat puhuneet adhd:sta avoimesti ainakin vuodesta 2018 lähtien. Samoihin aikoihin YTHS alkoi ruuhkautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Julkisuudessa adhd:sta ovat puhuneet etenkin pari–kolmekymppiset naiset. He korostuvat myös YTHS:n tilastoissa. YTHS:n palvelujen piirissä olevista korkeakouluopiskelijoista naisia on 56 prosenttia. Viime vuonna sen adhd:n itsearviointikyselyn täyttäneistä 69 prosenttia oli naisia.
Naisten osuus voi johtua siitä, että naiset ovat tutkitusti miehiä kiinnostuneempia omasta terveydestään. He etsivät herkemmin tietoa ja vastauksia. Lehtijutuista, netistä, lopulta vastaanotoilta.
Toinen syy voi olla se, että naisilla adhd saattaa jäädä miehiä herkemmin diagnosoimatta lapsuudessa.
ADHD:STA tunnistetaan kolme muotoa. On tarkkaamaton adhd ja yliaktiivis-impulsiivinen adhd. Lisäksi on näiden yhdistelmä.
Oona Paanasella on tarkkaamaton adhd, joka on yleisempi naisilla. Hänen levottomuutensa on päänsisäistä. Hänellä on huono muisti ja hän on usein myöhässä. Tapaamisista, luennoilta ja koulutöiden palautuksista.
On vaikea keskittyä, kun aivot sarjatulittavat ajatuksia. Aina se ei näy ulospäin, ja siksi adhd voi jäädä etenkin tytöillä huomaamatta.
Ennen diagnoosia ja hoitoa Oona Paanasen koti meni helposti niin sotkuiseksi, ettei vaate- tai paperikasojen seasta löytänyt mitään. Avaimet, lompakko ja puhelin ovat yhä toistuvasti hukassa. Ja kun pitäisi opiskella, kirjahyllyn järjestely, jääkaappimagneettien asettelu tai vaatteiden viikkaaminen voi vangita huomion tunneiksi.
Monet oireista voivat kuulostaa tavallisilta ongelmilta, ja ehkä juuri siksi niin moni epäileekin itsellään adhd:ta. Ero on siinä, että esimerkiksi Oona Paanasen on muita ihmisiä paljon vaikeampi muuttaa käytöstään tai vastustaa mieleen tulevia impulsseja.
Adhd ei tarkoita, ettei ihminen pysty keskittymään ollenkaan. Keskittymisen säätely on vaikeaa.
Paananen otti adhd:n ensimmäisen kerran puheeksi kotona äitinsä kanssa jo yläkouluaikoina. Opettajat olivat ihmetelleet, miksi tunnollisen oppilaan läksyt olivat toistuvasti tekemättä. Paananen kokee, että hänen ongelmansa tulkittiin koulussa piittaamattomuudesta johtuvaksi huolimattomuudeksi.
Hänen todistuksensa olivat yläkoulussa ja lukiossa silti täynnä kaseja, ysejä ja kymppejä. Myös ylioppilastodistus oli erinomainen, ja sen avulla hän pääsi vuonna 2018 kauppakorkeakouluun ilman pääsykoetta.
Ensimmäisten yliopistoviikkojen jälkeen Paananen huomasi pudonneensa muiden tahdista. Syksyn aikana ongelmat syvenivät. Tuntui, että vaikka hän pänttäsi yhtä paljon kuin muutkin, opinnot eivät edenneet.
Ehkä ala on väärä, Paananen ajatteli. Ehkä hän ei ollut tarpeeksi motivoitunut.
Seuraavana vuonna hän haki ja pääsi opiskelemaan informaatioverkostoja. Kun opinnot eivät toisessa tutkinnossakaan sujuneet, Paanasen itsetunto mureni.
”Siinä tuli kokonaisvaltainen identiteettikriisi.”
Paanasesta tuntui, että hän ei enää koskaan pysty opiskelemaan.
”Varmaan päädyin siihen, että olen niin parantumattomasti laiska, että yliopistossa opiskelu ei vaan onnistu.”
Keväällä 2019 hän alkoi olla todella epätoivoinen. Elämä oli niin hankalaa, että hän varasi ajan YTHS:ltä. ”Ihan vain yleisiin masennusoireisiin, jotka tulivat siitä tilanteesta.”
YTHS:llä ei Paanasen mukaan ollut resursseja selvittää hänen tilannettaan. Hän siirtyi kunnalliselle puolelle. Siellä hänen masennusoireitaan hoidettiin yli vuoden ajan. Kesällä 2020 kunnan terveydenhuolto alkoi tutkia adhd:n mahdollisuutta, Paanasen pyynnöstä.
Paanasta ei siis lopulta diagnosoitu YTHS:llä, kuten moni muu nuori aikuinen. Hän kertoo, että varsinainen diagnoosi tehtiin kunnallisella puolella lopulta nopeasti. Silti diagnoosin saaminen lähinnä turhautti.
”Että ei voi olla todellista! Aina oon ollut samanlainen, että mitä tässä tapahtui? Millaista elämä olisi ollut, jos olisin saanut sen aiemmin, vaikka yläkoulussa tai vuosi aiemmin tai kaksi vuotta aiemmin?”
Nyt Paanasella on käynnissä neljäs vuosi yliopistossa. Opintopisteitä kertyy tuplasti enemmän kuin ennen diagnoosia, ja molemmista tutkinnoista on suoritettu puolet. Ensi lukuvuonna hän aikoo kirjoittaa ainakin yhden kandityön.
Opinnoissa etenemistä on helpottanut se, että diagnoosilla saa palautuksiin lisää aikaa ja unohduksiin ymmärrystä. Paananen sanoo, että diagnoosi auttaa myös suhtautumaan itseensä.
”Että olen tällainen, sen kanssa työskennellään. Vilkkaudesta pään sisällä en täysin pääse eroon – no, mitäs muuta olen?”
Paananen asuu nykyään poikaystävänsä kanssa Espoossa. Järjestelmällisen ihmisen kanssa asuminen auttaa hallitsemaan arkea.
Tärkeät päivämäärät Paananen kirjoittaa paperiseen kalenteriin. Hän tarkastaa merkintöjä jatkuvasti.
Lääkkeetkin ovat auttaneet. Niiden avulla Paananen saa koulutöitä paremmin aloitettua ja tehtyä.
SUOMESSA adhd:n hoitoon määrätään usein metyylifenidaattia. Se on stimulantti, elintoimintoja kiihdyttävä piriste.
Vuonna 2020 metyylifenidaatti oli Kelan tilastoissa alle 18-vuotiaiden suomalaisten viidenneksi käytetyin lääke. Sitä myydään eri kauppanimillä: Concerta, Equasym, Medikinet, Ritalin.
Adhd-lääkkeistä maksettujen Kela-korvausten saajien määrä on lähes kaksinkertaistunut muutamassa vuodessa. Vuonna 2018 korvauksen saajia oli Suomessa 34 000, viime vuonna jo 64 000.
Kaikki diagnoosin saaneet eivät kuitenkaan käytä lääkkeitä.
Sitä, miten adhd-lääkkeet toimivat, ei tarkalleen tiedetä. Niiden pitäisi lisätä tarkkaavuutta.
Lääkkeitä on lyhytvaikutteisia ja pitkävaikutteisia. Lyhytvaikutteiset vaikuttavat muutamia tunteja, ja niitä otetaan ennen koulua, töitä tai muuta keskittymistä vaativaa tekemistä. Pitkävaikutteisia lääkkeitä syödään päivittäin, ja niiden on tarkoitus tasata päänsisäistä hälyä.
Metyylifenidaatin lisäksi adhd:n hoidossa käytetään muitakin lääkeaineita, kuten atomoksetiinia ja guanfasiinia.
Oona Paananen syö sekä pitkä- että lyhytvaikutteisia lääkkeitä. Vaikka niistä on ollut apua, Paananen ei koe olevansa täysin oma itsensä niiden vaikutuksen alaisena. On vaikeampi olla läsnä, kun ajatukset ryhmittyvät töiden ympärille. Olemus on ”robottimaisempi”.
Joskus lyhytvaikutteiset lääkkeet saattavat tehostaa Paanasen keskittymistä liikaa. Hän puhuu hyperfokuksesta. Tilasta, jossa kaikki muu ympärillä katoaa.
”Ne on välillä osuneet vähän ikävästi. Vaikka olisin ajatellut tekeväni kouluhommia, olen uppoutunut ihan täysin johonkin muuhun.”
Yhdet lääkkeet menivät vaihtoon, kun Paananen alkoi laihtua rajusti. ”Olin niin tehokas, etten pitkään aikaan edes hahmottanut, että fyysinen kunto alkoi mennä alta.”
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkkeiden lisäksi oireita hoidetaan myös kuntoutuksella. On terapiaa, vertaistukiryhmiä ja neuropsykiatrista valmennusta, jossa opetetaan esimerkiksi käyttämään kalenteria. Se, mikä hoitomuoto valitaan, on yksilöllistä.
Paananen kävi vertaistukiryhmässä. Siellä tarjotuista neuvoista ei ollut apua, hän sanoo, mutta oli tärkeä nähdä työssäkäyviä ihmisiä, joilla on adhd.
Oona Paananen ei tiedä, kumpi on pahempi kohtalo: se, että saa adhd-diagnoosin, vai se, että ei saa. Vaikka diagnoosin saaminen tarkoitti, että Paanasella on nyt todistetusti elinikäinen häiriö, sitä voidaan sentään hoitaa.
Paananen sanoo, että hänen ei käy kateeksi niitä, joiden epäilyjä ei voida vahvistaa. Hän ajattelee, että ongelmat ovat aitoja, vaikka niille ei saisi mitään diagnoosia.
”Mutta niin. Kyllä me eletään sellaisessa maailmassa, että on se vaikeaa kaikille.”
THE END
Toivottavasti jutun Oona saa kokeiltavakseen Elvansea. Concerta aiheutti minulle juuri tuota epätoivittua hyperfokusta. Elvanse taas normalisoi aivotoimintani, oikosulku korjaantuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mulle kaikki heti nyt!" Selkärangattomien selittelyä tämä adhd. Juttelin joskus lääkärini kanssa ja hän sanoi, että aikuisiän adhd on muotisairaus, jota "hoidetaan" useasti lumelääkkeillä. Tirsk! Minäminä-ihmisillä on paljon kaikenlaisia googlattuja diagnooseja. Yksi suosituimmista on epävakaa persoonallisuushäiriö, millä heikon luonteen omaavat käytösvammaiset milleniaaliämmät selittelevät ja oikeuttavat käytöstään. Totuus on, että epävakaata persoonallisuushäiriötä esiintyy TODELLISUUDESSA vain 0,7% väestöstä. Oikea diagnoosi on näille vätyksille selkärangattomuus. Varmaan seuraava muotisairautenne on aikuisiän koliikki ja tutti-lullutus. Voi elämä teidän kanssanne!
Voi elämä sinun kanssasi, kun et mistään tiedä. Niin, se on varmaan luulosairautta kun adhd-lääkkeet oikeasti auttavat mm.opiskeluissa.
Yhdysvalloissa on klinikka missä voidaan aivot skannata ja voidaan päätellä aivokuvista onko adhd:ta. Adhd aivot ovat erilaiset. https://www.amenclinics.com/blog/10-ways-brain-spect-imaging-can-help-u…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen sairastanut ADHD:ta 8-9 vuotiaasta asti ja kaikki opinnot meni päin P×××××tä mut eihän sitä kaverit silloin tajunnut mikä mua vaivas, kai ne ajatteli että olen vain muuten puupää/Levoton asioissa ainakin siihen aikoihin, nyt olen 37v ja olen ennen saanut vaivaan lääkistystä mut ykskaks laittoivat poikki kun muutin vaihdoin paikkakuntaa. Nyt sitten olen noin 1 vuoden takunnut uudes asuinpaikalla lääkityksestä kun vetoavat siihen kun minulla on Epilepsia sairaus ymm turhaa p×××@@, jopa virtsatesteissäkin olen rampannut ku ravihevonen ja on jopa PUHTAAT! Nyt sitten viimmeksi syy oli tämä KORONA häslinki eli ei voida antaa uusia aikoja, kokoajan jotain 😵🤯
Vierailija kirjoitti:
8 v sitten aloitin adhd tutkimukset mutta ne jäi kesken kku muutin toiseen paikkakuntaan, nyt olen muuttanut takaisin ja hakeudun hoitoon.
nyt määrättiin sit valvottuun huumeseulontaan, syyllä "sitä tehdään kaikille".
kieltäydyn koska en periaatte syystä halua näyttää kullini ja virtsailla tuntematon henkilön edessä.
jos sanat ei riittä, että uskoo mun valehtelevan niin mitä se huumeseulonta auttaa? ne tulee kysymään kysymyksiä mihin voin yhtä hyvin valehdella.
sanoin että voin veri testeihiin mennä mutta sitä kielettään koska on "liian kallista" . aika ihmellistä. suomessa otetaan viikossa satoja ellei tuhansia verikuvauksia ku on epäilty huumekuski.
ihme touhua. jätin menemättä.
Se huumeseula tehdään kaikille, ihan kaikille. Jos sulla on jotain periaatteellista sitä vastaan, niin mikset maksa sitä verikoetta sitten itse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ACDC.. kirjoitti:
Olen sairastanut ADHD:ta 8-9 vuotiaasta asti ja kaikki opinnot meni päin P×××××tä mut eihän sitä kaverit silloin tajunnut mikä mua vaivas, kai ne ajatteli että olen vain muuten puupää/Levoton asioissa ainakin siihen aikoihin, nyt olen 37v ja olen ennen saanut vaivaan lääkistystä mut ykskaks laittoivat poikki kun muutin vaihdoin paikkakuntaa. Nyt sitten olen noin 1 vuoden takunnut uudes asuinpaikalla lääkityksestä kun vetoavat siihen kun minulla on Epilepsia sairaus ymm turhaa p×××@@, jopa virtsatesteissäkin olen rampannut ku ravihevonen ja on jopa PUHTAAT! Nyt sitten viimmeksi syy oli tämä KORONA häslinki eli ei voida antaa uusia aikoja, kokoajan jotain 😵🤯
ADHD ei ole sairaus, eikä siihen sairastuta 8-9 vuotiaana. Se on synnynnäinen, ja se näkyy kyllä jo ihan pikkulapsessa.
Joten sinua vaivannee jokin muu. Ihminen voi myös olla vain tyhmä tai esim. lievästi kehitysvammainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mulle kaikki heti nyt!" Selkärangattomien selittelyä tämä adhd. Juttelin joskus lääkärini kanssa ja hän sanoi, että aikuisiän adhd on muotisairaus, jota "hoidetaan" useasti lumelääkkeillä. Tirsk! Minäminä-ihmisillä on paljon kaikenlaisia googlattuja diagnooseja. Yksi suosituimmista on epävakaa persoonallisuushäiriö, millä heikon luonteen omaavat käytösvammaiset milleniaaliämmät selittelevät ja oikeuttavat käytöstään. Totuus on, että epävakaata persoonallisuushäiriötä esiintyy TODELLISUUDESSA vain 0,7% väestöstä. Oikea diagnoosi on näille vätyksille selkärangattomuus. Varmaan seuraava muotisairautenne on aikuisiän koliikki ja tutti-lullutus. Voi elämä teidän kanssanne!
Voi elämä sinun kanssasi, kun et mistään tiedä. Niin, se on varmaan luulosairautta kun adhd-lääkkeet oikeasti auttavat mm.opiskeluissa.
Yhdysvalloissa on klinikka missä voidaan aivot skannata ja voidaan päätellä aivokuvista onko adhd:ta. Adhd aivot ovat erilaiset. https://www.amenclinics.com/blog/10-ways-brain-spect-imaging-can-help-u…
Yleensä kun puhutaan psykiatrisista häiriöistä, niin puheet ovat paljon suurempia kuin tieteellinen näyttö. Valtamedia aivopesee ihisiä kuvittelemaan, että käytännössä haastatteluun pohjautuva diagnoosi omaisi jotain neurobiologisia kliinisesti merkitseviä korrelaatteja. Sama kuvio toistuu vuosikymmenestä toiseen, medikalisoidaan ihmisten yleisiä piirteitä ja kokemuksia, aivopestään ihmiset uskomaan että ne johtuvat jostain lääkkeellä hoidettavasta ongelmasta ja tadaa -taas on joukko tuohon systemaattiseen aivopesuun hurahtaneita höppänöitä sovittamassa itselleen diagnoosia neurobiologista häiriöstä, kun elämässä ei mene kaikki kuten toivoo esim. kynsi katkeaa eikä tenteistä tule kiitettävää joka kerta.
Vielä on kuitenkin pikkuisen matkaa siihen, että ADHD diagnosoitaisiin aivoista. Ei nimittäin ADHD potilaiden aivojen rakenne tai toiminta eroa mitenkään tavallisten terveistä ihmisistä. Erot voivat olla tilastollisesti merkitseviä, mutta se ei tarkoita että niillä olisi diagnostista merkitystä.
Kyse on vain tilastollista hyvin pienistä eroista, jotka todennäköisesti selittyvät aivan muulla kuin diagnoosilla. Toinen ongelma on olemattoman pienet otokset aivokuvantamistutkimuksissa, minkä takia kaikkien psykiatristen häiriöiden aivokuvantamistutkimuksiin kannattaa suhtautua kriittisesti. Suurin osa on vääriä positiivisia, löydöksiä on suuntaan ja toiseen eli johtuu lähinnä sattumasta, ei diagnoosista. Kun arvioidaan tieteellistä näyttöä, pitää ottaa huomioon kokonaisnäyttö sisältäen laajoja tutkimuskatsauksia ja meta-analyyseja riittävän suurilla otoksilla. Pitää tilastolliset merkitsevyyden ohella ottaa huomioon efektikoko, eli miten tehokkaita esimerkiksi lääkkeet ovat oikeasti verrattuna plaseboon.
Suurin osa aivokuvantamistutkimuksista eivät ole toistettavissa johtuen liian pienistä otoksista:
https://www.nature.com/articles/s41586-022-04492-9
Näyttöä ADHD potilaiden aivojen dopamiinijärjestelmän poikkeavuudesta ei ole. Stimulantit parantavat jonkun verran kaikkien keskittymiskykyä diagnoosista riippumatta.
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4125626/
ADHD:n hoidossa käytettyjen lääkkeitä koskevien hyvin lyhytkestoisten RCT-kokeiden meta-analyysien mukaan näytö laatu on heikko tai erittäin heikko, harhan riski suuri, löydetty vaste pieni tai keskinkertainen:
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten AD(H)D pystyy lukemaan nuo viestin 3531 linkeissä olevat tutkimusten abstraktit? Tai no oikeastaan koko viestikin meni vähän ohi. Ei siis millään pahalla viestin kirjoittajalle. Taas tässä vaan mietin, miten ihmeessä valmistuin yliopistosta ilman lääkitystä... :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lääkitys olemassa? Itselläni se auttaa paljon, jaksan paremmin odottaa omaa vuoroani. Terapia kyllä ennen diagnoosia auttoi myös erittäin paljon.
Toi oman vuoron odottaminen on vaikeeta, kun siinä odotellessa ehtii jo unohtaa, mikä oli se asia minkä halusi sanoa. Usein se oma puheenvuoro alkaa sitten sanoilla "Anteeks, että keskeytän, mut haluan sanoa ennenku unohdan...."
Kotona taas kun lähestyn puolisoa jonkun asian kanssa, aloitan usein "oonko kertonut jo" tai "kysyinkö jo". Jos jälkimmäiseen saan vastaukseksi, että olen jo kysynyt, niin sitten kysyn, mikä se vastaus oli. Ja yritän muistaa, etten joudu kysymään enää kolmatta kertaa.
Työhaastattelut mietityttää, vaikka koen, etten ole vielä lähelläkään haastatteluun asti pääsemistä. Kun siinä tilanteessa helposti tulee mieleen kysymyksiä, kun työnantaja kertoo asioista. Mielessä ne ei pysy ja jos kirjoittaa muistiin, niin sitten sen kirjoittamisen aikana menee taas ohi, mitä puhutaan. En pysty kuuntelemaan ja kirjoittamaan samaan aikaan mitenkään päin.
Jos pääsen joskus työhaastatteluun, pitääkö mun jo siinä alussa kertoa, että vaikka olen älykäs ja minulla on vahvuuteni, työmuistin rajoitteiden vuoksi en pysty pitämään mieleen tulevaa kysymystä mielessä ja kirjoittaminen blokkaa puheen kuuntelun täysin. Otanko mä jotkut laput, joissa on symboleja? Yhdessä vois olla kysymysmerkki ilmaisemaan, et nyt mulla on kysymys, antakaa mulle pian mahdollisuus se kysyä se. Sit toinen lappu olis sellanen, missä on repeat-nuoli, voisin nostaa sen ylös kertomaan et nyt mun ajatukset pääs harhautumaan ja multa meni ohi toi mitä äsken sanottiin.
Ja vielä kun pelkkään kuuntelemiseen on vaikea keskittyä. Keskittymistä parantaa jos pystyy jotain pientä tekemään siinä samalla, jotain sellaista mikä ei vaadi samalla tavalla keskittymistä kuin kirjoittaminen. Voinko mä vaikka ottaa sinne jonkun värityskuvan ja kertoa, että mulle jää kyllä hyvin puhutut asiat mieleen, mut jos on joku pidempi esitelmä niin keskittyminen katoaa ja voinko väritellä tätä kuvaa sellaisessa kohtaa?
Oon kyllä iloinen et mun ADHD-aivot sentään tuottaa tällaisia luovia ratkaisuja, mut kyllähän tää tekee työhaastatteluun omanlaisensa twistin. Sit jos vielä pitää selittää, et kun itse puhun ja keskityn ajatuksiin, niin mä katselen yleensä jonnekin sivullepäin, koska mun keskittymistä vaikeuttaa jos joudun katsomaan ihmisiä siinä samalla.
Tietty hyvässä lykyssä sillä haastattelijallakin voi olla ADHD ja se ymmärtää. Tai sen lapsella on, tai sillä on työkaveri jolla on. Ja ehkä tota muuta briiffiä vois pohjustaa sillä, että kertoo niistä omista vahvuuksista, jotka tulee ADHD:n kautta ja vasta sen jälkeen kertois, mitkä jutut on itselle vaikeita tällasessa haastattelutilanteessa. Tätä vois tietty pohjustaa jo siinä kohtaa, kun saa kutsun haastatteluun, et vastapuolellakin on aikaa sulatella asiaa.
Tää oli kyllä taas niinku oisin itestäni kirjottanu.
T. Diagnosoimaton 30v nainen, korkeakouluopiskelija
Vierailija kirjoitti:
Miten AD(H)D pystyy lukemaan nuo viestin 3531 linkeissä olevat tutkimusten abstraktit? Tai no oikeastaan koko viestikin meni vähän ohi. Ei siis millään pahalla viestin kirjoittajalle. Taas tässä vaan mietin, miten ihmeessä valmistuin yliopistosta ilman lääkitystä... :D
Ei pystykään, siinä se olikin se pointti. Se joka ymmärtää nuo tutkimukset tajuaa, a) että stimulantit eivät ole ihmellääkkeitä ja niihin liittyvä tutkimusnäyttö on todella heikkotasoista b) ne eivät hoida mitään neurobiologista poikkeamaa kenenkään aivoissa (mikä on jo väitteenä lähempänä vitsiä kun mitään muuta), vaan stimulantteina vaikuttavat ihmisen hermostoon kuten stimulanteilla on tapana ja lisäävät joillakin keskittymiskykyä diagnoosiin katsomatta c) ADHD diagnoosi on haastatteluun pohjautuva tulkinnanvarainen diagnoosi, jota ei voi diagnosoida aivokuvantamismentelmillä ja joka ei ole neurobiologinen häiriö. Siksi voit selittää keskittymiskykyongelmiasi ja temperamenttipiirteitäsi yhtä hyvin millä tahansa epämääräisellä kirjainyhdistelmällä. Oikeasti luovat ja innovatiiviset ihmiset, jotka ajattelevat boksin ulkopuolella keksivätkin itselleen ihan oman pikku kirjainyhdistelmän, johon vedota itsetunto-ongelmissa ja jolla selittää omaa onnetonta ja joskus myös vähemmän onnetonta kohtaloaan. Kun älyää ympäröivää maailmaa ja siihen liittyvää tutkimusnäyttöä tajuaakin, että kirjaimia voi yhdistellä monella tavoin ja kaikissa yhdistelmissä on aina ripaus totuutta tai vähintäänkin pikkuisen lääkeyhtiöiden rahoittamaa totuutta.
Onko kenelläkään adhd aikuisella kokemuksia työpaikan huumetestauksesta? Miten testissä varmistetaan ettei tule väärää positiivista tulosta ? Meneekö pitkään? Ahdistaa , uusi työpaikka ja testaus kuuluu. Näkyyhän niissä testeissä että kyseessä on ko lääke joka minulle on määrätty ? Vai joudunko odottelemaan pari viikkoa jotain tarkempaa lausuntoa? Positiivinen tulos tulee adhd lääkityksestä yleensä ottaen.
En tiedä muistaako kukaan minua, mutta kirjoitin tänne suunnilleen vuosi sitten ADHD-epäilyistäni, kun olin 9. luokalla. Nyt olen lukion ensimmäisellä, ja syksyllä terveydenhoitaja lähetti minut psykiatriselle sairaanhoitajalle, jonka luona olen käynyt nyt kahdeksan kertaa. Hänen kanssaan on tullut muutaman kerran puheeksi tämä ADHD, ja olen selittänyt kaikki oireeni ja sen, että olen epäillyt, että itselläni on se. Hän on pitänyt sitä "yhtenä mahdollisuutena", mutta ei jostain syystä ole koskaan vienyt asiaa eteenpäin, tehnyt testejä tms. En oikein ymmärrä, mitä minun pitäisi nyt tehdä, kun olen pyytänyt apua asiaan, mutta mitään ei tapahdu. En uskalla alkaa inttämään ja vaatimaan. Kai pitäisi.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa , uusi työpaikka ja testaus kuuluu. Näkyyhän niissä testeissä että kyseessä on ko lääke joka minulle on määrätty ? Vai joudunko odottelemaan pari viikkoa jotain tarkempaa lausuntoa? Positiivinen tulos tulee adhd lääkityksestä yleensä ottaen.
Oletan että olet aito kirjoittaja etkä trolli.
Metyylifenidaattia (Concerta, Medikinet) ei yleensä testata. Lisdeksamfetamiini (Elvanse) ja deksamfetamiini (Attentin) näkyvät testeissä amfetamiinina ja lääkäriäni siteeraaten, "niin niiden tuleekin näkyä". Ei-stimulantit kuten atomoksetiini eivät näy huumetestissä.
(Lis)deksamfetamiinin tapauksessa on mahdollista tehdä erittely joka näyttää onko kyseessä lääkevalmiste vai laiton levoamfetamiini. Asia ei ole yhtään sen kummempi kuin jos olisi reseptillä rauhoittavia lääkkeitä (bentsoididiatsepiinit) tai kipulääkkeitä (opiaattipohjaiset tai Lyrica eli pregabaliini). Nuo kaikki edellämainitut näkyvät myös huumetestissä.
Psykiatrian dosentti ja erikoislääkäri Sami Leppämäki sanoo, että kun jostain diagnoosista puhutaan paljon, sitä aletaan myös tunnistaa enemmän. Paniikkihäiriö, ahdistuneisuushäiriö, masennus, hän luettelee diagnooseja, jotka ovat viime vuosina olleet esillä.
Leppämäki on diagnosoinut ja hoitanut kaikenikäisiä adhd-potilaita lähes kaksikymmentä vuotta. Ensin Hyksin neuropsykiatrian poliklinikalla, sitten yksityisissä lääkärikeskuksissa. Hän on ollut myös laatimassa adhd:n Käypä hoito -suosituksia.
Myös Leppämäki on huomannut, että adhd-epäilyt ovat viime vuosina lisääntyneet. ”Joillain tietysti on adhd ja joillain jotain muuta.”
Kun ei tiedetä, mistä on kyse, diagnoosi voi löytyä lehtijutusta tai kaverilta, Leppämäki sanoo. ”Että voisikohan tämä nyt olla sitä?”
Leppämäki puhuu Tellervo Koivistosta. Kun entisen presidentin puoliso kertoi 1990-luvulla julkisuudessa depressiostaan, vastaanotoille alkoi saapua naisia, jotka epäilivät olevansa masentuneita.
Ihmiset alkoivat hakea ja saada apua. Joko masennukseen tai johonkin muuhun ongelmaan.
Aina oireisiin ei ole tarjolla diagnoosia. Kukaan ei kuitenkaan tule turhaan psykiatrin vastaanotolle, Leppämäki sanoo.
”Jokin ongelma on aina olemassa, mutta mikä se sitten on? Löytyykö jotain lääketieteellisesti hoidettavaa, vai onko tämä asia, joka liittyy enemmän ulkoisiin vaatimuksiin? Että oman suorituskyvyn rajat ovat ylittyneet?”
Joku osuu kuitenkin aina oikeaan. Osa adhd:ta itsellään epäilleistä saa lopulta diagnoosin.
Heillä olosuhteet ovat voineet vaikuttaa siihen, kuinka voimakkaita adhd-oireet ovat elämän eri vaiheissa olleet. Ja siihen, kuinka herkästi ne on huomattu.