Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Hei, et ole tyhmä tai laiska, hakeudu testeihin, hae sitä niin kauan että joku ottaa tosissaan. Vasta oikea diagnoosi auttaa, vaokka kuinka koittais ajatella itsestään lempeämmin. Kokemusta on. Et ole yksin 💟 minäkin pelkäsin testitulosta, että mitä sitten teen jos ei löydykkään.. mut kyllä löytyi, ja vielä enemmän kuin ajattelin, lähdin tutkimuksiin add mielessä, tuli tulokseksi selvät oireet adhd
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei pää hiljene öisinkään, mutta koska lähiö hiljenee ja ei ole paineita olla "normaali" koska kukaan ei ole katselemassa, niin nautin kyllä öistä.
Virkistyttekö te muut vasta illalla puuhastelemaan "pakollisia" esim siivousta? Itselleni paras aika tehdä yhtään mitään olisi klo 22 jälkeen.
Joo, aivot käynnistyy siinä kahdeksan jälkeen itselläni. Teen työt tuplanopeudella päivään verrattuna (olen siis etätöissä kotona). Mullakin on tuo sama, että kun ei ole muita häiritsemässä ja keskeyttämässä yöllä, niin on niin kiva puuhastella kaikkea. Ei ole paineita, että pitäisi ehtiä taas sitä ja tätä ja tuota. Se jatkuva tehtävärulla päässä ikään kuin pysähtyy ja ahdistus tekemättömistä asioista vähenee.
Onkohan mun naapurilla ADHD. Asun kerrostalossa, kymmenestä viime päivästä neljänä ollut öisin kolinaa, 1-3 tuntia kerralla. Kuulostaa huonekalujen siirtelyltä. Vaikeaa sellaisille, joilla on luonnostaaan minuutintarkka rytmi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaako työkkäriin kertoa diagnoosistaan? Jotenkin tuntuu oudolta kertoa siitä nyt kun en ole aiemminkaan sanonut. Auttaako sen kertominen mitään?
Hirvittävän vaikea löytää oma ala vaikka yrittämisen puutteesta ei ole kyse ja jaksamisen kanssa ongelmaa, pitävät varmaan vaan laiskana vaikka taustalla on oikeita ongelmia.
Ammatinvalinta psykologeista ei mitään apua, kukaan ei tunnu keksivän mihin sopisin. Olen kai niin hankala tapaus sitten.
Minuakin kiinnostaisi saada joskus vastaus tähän, mutta tuskin sitä löytyy edes.
Ehkä joku psykologi vois testailla ja keksiä että mitä pitäsw tehdä ?
En tiedä miten diagnoosit yksiyonen-julkinen.
Mutta kysymys koskee rentoutumista, onko muilla hankaluuksia sen kanssa?
Tuntuu että olen aina valmis lähtöön. Koko elämän ajan.
Vierailija kirjoitti:
Miten tuohon työkykypalveluun pääsee ja mitä siellä tehdään? Voiko sieltä saada apuja esim alan miettimiseen?
Tiedän että en pärjää niinkuin normaalit ihmiset ja väsyn senkin takia. Jotenkin vaan pitäis elämässä päästä eteenpäin.
En ole kuitenkaan mikään kovin vanha vielä.
Onko täällä oireisilla onnistunut työelämässä ja minkälainen ala voisi sopia?Tuntuu olevan outoa että osa ihmisistä otetaan tosissaan ja toisia ei. Riippuu varmaan paikasta.
Siellä on mm.terveydenhoitaja ja sosiaalityöntekijä, joiden kanssa voi miettiä jatkopolkuja. Voi pyytää ammatinvalintaan apua ja voi saada apua Kelan kustantamiin ammatillisiin kuntoutuksiin hakemiseen ym.
Työkkäristä voi pyytää mahdollisuutta päästä sinne ja kannattaa vedota siinä kohtaa adhd ja pitkäaikaisiin vaikeuksiin saada töitä.
Ei noi mitään ihmeiden tekijöitä ole, mutta pääsee miettimään ääneen omia asioitaan ihmisten kanssa, jotka ymmärtää eri tilanteita edes vähän paremmin kuin työkkärin rivityöntekijä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten diagnoosit yksiyonen-julkinen.
Mutta kysymys koskee rentoutumista, onko muilla hankaluuksia sen kanssa?
Tuntuu että olen aina valmis lähtöön. Koko elämän ajan.
Mä olen jatkuvasti ylikierroksilla, mutta samaan aikaan saamaton tekemään yhtään mitään.
Paitsi jos se on jotain, mikä on sillä hetkellä mielenkiintoisinta. On todella vaikea irtautua esimerkiksi puhelimen ääreltä jos on jäänyt jumiin johonkin mielenkiintoiseen aiheeseen. Vasta liedellä palava ruoka tai aamusta asti koneessa olleet pyykit herättelee henkiin, eikä aina nekään.
Se on käsittämätöntä mitä kaikkea voi olla huomioimatta ihan vaan siksi, että aivoilla on muuta tekemistä.
Aina kyse ei ole edes puhelimesta, se olisi kai liian neurotyypillistä muutenkin. Kyse saattaa olla ihan vaan siitä että huomaa kaapin oven olevan auki. Mitäs tuossa laatikossa on? Avataan laatikko ja aletaan penkomaan. Ai näitä. Tulee mieleen ottaa rätti käteen ja pyyhkiä pölyt samalla. Menen vessaan hakemaan sitä. Matkan varrella on pyykkejä kuivumassa. Noi pyykit! Pitää laittaa kaappiin. Ei tapahdu, koska liedellä on ruokaa, se pitää ottaa pois ennen kuin se palaa. Lautanen pitää tiskata. Haarukkakin! Pitäisköhän ottaa appelsiinimehuakin, että saa c-vitamiinia. Istun ruokailemaan.
Kaapista on edelleen ulkona se laatikko. Pölyt on pyyhkimättä. Pyykit roikkuu. Mitään ei todellisuudessa tapahtunut, muuta kuin tuo ruokailu, jonka jälkeen sama toistuu eri asioissa.
Kiitti alapeukuista, täytyy olla päässä vikaa jos ei ymmärrä että neurologiset ja neuropsykologiset ongelmat ei parane jos niiden kanssa on syntynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos vain kukkaro kestää, hakeutukaa yksityiselle sellaisille lääkäreille, jotka osaavat diagnosoida aikuisiän ADHD:n. Nepsyjen diagnosointi on kyllä yksi häpeäpilkku tässä maassa. Itse psykiatrialla työskentelevänä tiesin sen, että ammattilaiset osaavat todella vaihtelevasti diagnosoida ADHD:ta ja painelin suoraan yksityiselle. Melko suoraviivainen prosessi, enkä joutunut jonkun epäpätevän egomaanikon armoille. Diagnoosi ja lääkkeet, ja elämä näyttää aivan toisenlaiselta. En usko, että olisin saanut julkiselta mitään apua, on akateemiset tutkinnot, työ, perhe ja niin edelleen. Tsemppiä!!
Tämä nyt on kummallista. Osa täällä kehottaa hakeutumaan yksityiselle ja osa taas julkiselle eri syistä. Minä hakeuduin yksityiselle, koska ajattelin välttää jonotuksen ja kuvitelmani oli, että yksityislääkärin diagnoosi on ihan yhtä pätevä kaikkialla. Täältä sitten luin, että julkiselta olisikin pitänyt diagnoosi hakea, koska yksityiseltä se diagnoosi on vain sen yhden ainoan lääkärin mielestä pätevä ja voidaan "kieltää" julkisella ja jopa muut yksityislääkäritkin voivat kieltää sen.
Kamalan sekavaa. Mietin vain, teinkö kamalan virheen mennessäni yksityiselle, jos se diagnoosi ei sitten päde muualla.
En kyllä keksi, miten yksityisen erikoislääkärin diagnoosi voitaisiin "kieltää". Miten tämä käytännössä tapahtuisi? Eivät diagnoosit ole asioita, joita mielivaltaisesti voitaisiin asettaa ja sitten jonkun toisen toimesta kumota. Joku toinen voi tietysti olla eri mieltä diagnoosista, mutta mihin se vaikuttaisi?
Eri asia, jos halua julkiselta puolelta jotain hoitoa häiriöösi. Voivathan ne kieltäytyä hoitoa antamasta kaiketi, jos et täytä jotain kriteereitä. Sehän nyt puuttuisi, että lääkäreillä olisi valta kumota toisten asettamia diagnooseja tuosta vain.
En tiedä onko jotain eroa suhtautumistavoissa siinä, onko diagnoosin asettanut erikoislääkäri. En tiedä voiko sellainen lääkäri ADHD-dg:a edes asettaa, joka ei ole erikoistunut.
Kuten sanottua, kannattaa yksityisellä hakeutua sellaiselle lääkärille, joka on asiaan erityisen perehtynyt. Itse valitsin lääkärin, joka on julkaissut aiheesta runsaasti ja joka on mukana valtakunnallisten hoitosuositusten tekemisessä. Vaikea jonkun Ylermi Yleislääkärin on sellaisen ihmisen diagnoosia "kieltää".
Rauhassa vain. Tuskin kukaan diagnoosiasi tulee pois viemään.
Jotenkin se, kun on kaikkien tahojen kanssa tekemisissä (työkkäri, kela, julkinen terveydenhuolto) koko ajan ja tietää että siellä on ihmisiä jotka katsoo yksityisen diagnoosit "ostetuiksi" on se kynnyskysymys.
Ja sitten jos saa lääkityksen niin sitä ei tule saamaan julkisen kautta tietääkseni jos dg on yksityiseltä, vaan se pitäisi käydä uusimassakin yksityisellä.
Eikä se diagnoosikaan, vaan se tunne, että tunnistettaisiin, että tää on ongelmani. Se on iso ongelma, että julkinen puoli ei ota tosissaan.
Pitäis kai silti vaan yrittää säästää rahaa sinne yksityiselle, vaikka onkin vaikee säästää työttömänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka yleinen on tilanne, jossa potilaalle useampi lääke ei sovi, mutta joku lääke tekee totaalisen poikkeuksen? Jos lääke aiheuttaa aluksi kaamean voinnin, voiko se yhtäkkiä tehdä taikojaan, vai onko lääkkeen sopivuuden todennäköisyys ennustettavissa jo alkuvaiheessa?
Tunnen erään henkilön, jolla vasta viides lääke on ihan kunnolla sopiva. Hän on perusterve, ei käytä energiajuomia tai kahvia, ei tupakoi ja on kokopäivätyössä. Joku lääkeaine aiheutti (lyhyt- tai pikävaikutteisena) lääkkeen huippuvaikutusaikana överiksi menevän olotilan, johon liittyi voimakas ahdistuneisuus. Joku lääke vaikutti hyvin, mutta yllättäen nostikin verenpainetta, ja se piti lopettaa. Yhdellä lääkkeellä oli hyvä vaikutus, mutta joskus sitä ei saanut edes maahantuojalta kuukausiin, ja sitten piti käyttää alkuvaiheen epäsopivampia, jotta pärjäsi edes jotenkin. Nyt on vihdoin löytynyt lääke, joka auttaa ilman haittavaikutuksia.
Toisen tuntemani henkilön kohdalla paras lääke oli lyhytvaikutteinen metyylifenidaatti (Medikinet tms.), jota hän käytti normaalisti reseptin mukaisen maksimiannoksen. Kuitenkin jos hänellä oli esim. jonain päivänä työtehtävä, jota hän jännitti kovasti, tai jos hän oli elämäntilanteen vuoksi pidempään ahdistunut, hän puolitti metyylifenidaattiannoksen tai jätti sen välillä pois (lääkkeeseen ei tule riippuvuutta, joten taukoja voi pitää). Lyhytvaikutteisen lääkkeen kanssa tämä onnistui, ja hän opetteli itse seuraamaan, mikä annos hänelle sopi milloinkin. Ahdistuneisuus ja esim. kilpirauhasen liikatoiminta nostavat kierroksia niin, että silloin ei pidä käyttää stimulanttia, se sanotaan lääkkeiden ohjeissakin. - Verenpaine hänellä saattoi nousta ahdistuneisuuden vuoksi, mutta ei koskaan metyylifenidaatin takia, joka kuulemma rentoutti sekä ajatussirkukset että kireät lihaksetkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta kysymys koskee rentoutumista, onko muilla hankaluuksia sen kanssa?
Tuntuu että olen aina valmis lähtöön. Koko elämän ajan.
Mä olen jatkuvasti ylikierroksilla, mutta samaan aikaan saamaton tekemään yhtään mitään.
Paitsi jos se on jotain, mikä on sillä hetkellä mielenkiintoisinta. On todella vaikea irtautua esimerkiksi puhelimen ääreltä jos on jäänyt jumiin johonkin mielenkiintoiseen aiheeseen. Vasta liedellä palava ruoka tai aamusta asti koneessa olleet pyykit herättelee henkiin, eikä aina nekään.
Se on käsittämätöntä mitä kaikkea voi olla huomioimatta ihan vaan siksi, että aivoilla on muuta tekemistä.
Aina kyse ei ole edes puhelimesta, se olisi kai liian neurotyypillistä muutenkin. Kyse saattaa olla ihan vaan siitä että huomaa kaapin oven olevan auki. Mitäs tuossa laatikossa on? Avataan laatikko ja aletaan penkomaan. Ai näitä. Tulee mieleen ottaa rätti käteen ja pyyhkiä pölyt samalla. Menen vessaan hakemaan sitä. Matkan varrella on pyykkejä kuivumassa. Noi pyykit! Pitää laittaa kaappiin. Ei tapahdu, koska liedellä on ruokaa, se pitää ottaa pois ennen kuin se palaa. Lautanen pitää tiskata. Haarukkakin! Pitäisköhän ottaa appelsiinimehuakin, että saa c-vitamiinia. Istun ruokailemaan.
Kaapista on edelleen ulkona se laatikko. Pölyt on pyyhkimättä. Pyykit roikkuu. Mitään ei todellisuudessa tapahtunut, muuta kuin tuo ruokailu, jonka jälkeen sama toistuu eri asioissa.
Kuvaukset ovat ihan kuin jonkun ADHD-kirjan esimerkkejä... Ja jos kertoo tuollaisista arjen harmeista jollekulle, niin saa ystävällisen kommentin, että "Voi, onhan mullekin käynyt niinjaniin, eihän tuo oo mitään adhd:ta!"
Mutta kun ne eivät todellakaan ole samoja asioita, että "kaikillehan sitä voi sattua" ja se, että joku elää ADHD:n kanssa, joka ikinen päivä. Vaikka olisi lääkkeetkin, niin ADHD-ihmisen on pakko ponnistella hirveästi, että pystyy tekemään sitä, mitä aikoo ja haluaa - tai olemaan tekemättä jotain tuntikausia, jota ei aikonut. Säätely ei toimi, ja se on rasittavaa. Joka päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun itse soitin tk:hon aikoinaan asiasta, kerroin aika kattavasti oireilut omasta mielestä, olin kirjannu lapulle, ja pyysin että oisko joku jolla kokemusta näistä jutuista.
Ja sellaisen henkilön (lääkärin)juttusille pääsinkin, muistaakseni jo samalla viikolla.
Vaatiihan tuo tuuria että eka vastaaja jo tietää jotain asiasta ja tuntee henkunnan ainakin jollain tasolla.
Jos oireita oikeesti ja ekalla kerralla ei onnistunut,niin menkää uudelleen, kuitenkin lekurit vaihtuu tiuhaan julkisella.
varmaan käydään läpi että onko muita häiriöitä , SCID II -kysely,+ alkoholilaput .
Arvaus siis tuo .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
miten adhd ja alkoholi ?
laimeneeko sekasotku ajatuksissa?
En oikeasti tiedä mikä minulla on, add vai pelkkä masennus, ahdistus ja pakko-oireet. Mutta kun harvoin juon alkoholia, olen paljon aikaansaavampi. Asiat selkeytyvät nousuhumalassa, mutta jos juon paljon, silloin olen vain humalassa.
Osaisiko joku kertoa miten tuo lääkkeiden korvaus toimii? Sain nyt viideksi vuodeksi korvauspäätöksen (mm.) Elvanselle jota syön 50mg annoksena. Tuo 30kpl pakkaus maksaa noin 120€ ja sain siihen 40% korvattavuuden. Osaan toki prosenttilaskua, mutta Kelan sivuilla puhutaan jostain viitehinnasta tms. mistä se korvaus lasketaan. No, nyt kun maltoin, niin löysin nuo viitehinnatkin kahdelle valmistajalle ja ne ovat 120€ molemmin puolin. Tämä siis selvä, että kun ostan 120€:lla lääkettä niin Kela korvaa 48€ ja maksettavaa jää 72€. Paitsi ensimmäisellä kerralla siitä vähennetään vielä se joku alkuomavastuu 50€, eli ensimmäisellä kerralla maksetaan enemmän.
Ja meneekö se oikeasti niin, että nuo Elvansesta maksetut omavastuut lasketaan mukaan tuohon vuosiomavastuuseen, eli lääkekattoon? Eli että vuodessa ei loppupeleissä tarvitsisi maksaa enemmän kuin sen noin 600€? Tuohan ei kuulosta enää ollenkaan niin pahalta kuin tuo 120€/kk mitä tässä nyt on makseltu. Ja parista viimeisestä ostosta on ne kuititkin, että voin hakea sitä korvausta jälkeenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Kuten sanottua, kannattaa yksityisellä hakeutua sellaiselle lääkärille, joka on asiaan erityisen perehtynyt. Itse valitsin lääkärin, joka on julkaissut aiheesta runsaasti ja joka on mukana valtakunnallisten hoitosuositusten tekemisessä. Vaikea jonkun Ylermi Yleislääkärin on sellaisen ihmisen diagnoosia "kieltää".
Rauhassa vain. Tuskin kukaan diagnoosiasi tulee pois viemään.
Tämä oli ihan tosi hyvä neuvo! Katsoin huvikseni sen käypähoitosuosituksen ja sieltä löytyi se työryhmäkin: https://www.kaypahoito.fi/hoi50061#s18
Tuollahan lukee tiedoissa suoraan koulutukset ja missä on töissä, muutamien perässä myös yksityisen toimijan nimi, eli helppo löytää nuo asiantuntijat sieltä yksityiseltä puoleltakin.
Oma lääkärini (Mika Määttä) ei tuolla ollut, mutta hän puolestaan näyttää olevan sellainen, jolta lehdistö pyytää asiantuntijahaastatteluja - tai sitten hän tyrkyttää itseään menestyksekkäästi.
Itselleni oli alussa suurin kompastuskivi se, kun en tienny minkä sortin lääkärin pakeille tämän asian kanssa pitää mennä. Sitten kun se selvisi, niin oli helpompi päästä eteenpäin. (Sama ongelma oli toisella kertaa, kun oikea jalkani oli osittain halvaantunut eikä minulla ollut mitään käryä, minkä sortin lääkärit tutkivat tällaisia. Kun olin aikani googletellut ja selvittänyt, että ortopedihän se, pääsin varaamaan ajan suoraan oikealle lääkärille. Yleislääkäri olisi vain sanonut, että mene ortopedille ja laskuttanut 90€ siitä.)
Eikö kelan lääkekattoon lasketa kokonaishinta ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miten diagnoosit yksiyonen-julkinen.
Mutta kysymys koskee rentoutumista, onko muilla hankaluuksia sen kanssa?
Tuntuu että olen aina valmis lähtöön. Koko elämän ajan.
Mä olen jatkuvasti ylikierroksilla, mutta samaan aikaan saamaton tekemään yhtään mitään.
Paitsi jos se on jotain, mikä on sillä hetkellä mielenkiintoisinta. On todella vaikea irtautua esimerkiksi puhelimen ääreltä jos on jäänyt jumiin johonkin mielenkiintoiseen aiheeseen. Vasta liedellä palava ruoka tai aamusta asti koneessa olleet pyykit herättelee henkiin, eikä aina nekään.
Se on käsittämätöntä mitä kaikkea voi olla huomioimatta ihan vaan siksi, että aivoilla on muuta tekemistä.
Aina kyse ei ole edes puhelimesta, se olisi kai liian neurotyypillistä muutenkin. Kyse saattaa olla ihan vaan siitä että huomaa kaapin oven olevan auki. Mitäs tuossa laatikossa on? Avataan laatikko ja aletaan penkomaan. Ai näitä. Tulee mieleen ottaa rätti käteen ja pyyhkiä pölyt samalla. Menen vessaan hakemaan sitä. Matkan varrella on pyykkejä kuivumassa. Noi pyykit! Pitää laittaa kaappiin. Ei tapahdu, koska liedellä on ruokaa, se pitää ottaa pois ennen kuin se palaa. Lautanen pitää tiskata. Haarukkakin! Pitäisköhän ottaa appelsiinimehuakin, että saa c-vitamiinia. Istun ruokailemaan.
Kaapista on edelleen ulkona se laatikko. Pölyt on pyyhkimättä. Pyykit roikkuu. Mitään ei todellisuudessa tapahtunut, muuta kuin tuo ruokailu, jonka jälkeen sama toistuu eri asioissa.
Täysin sama, paitsi multa unohtuu se ruokailukin. Laitan jotain mikroon ja kun ruoka lämpenee häippään jonnekin ja pari tuntia myöhemmin kumppani löytää kylmän aterian sieltä. Ainiin... en ole tainnutkaan syödä tänään mitään. Töissä olen menossa ihan just syömään, yks juttu vielä ja hups, lounasravintola onkin jo sulkeutunut jne.
Lääkitys on parantanut huomattavasti myös ravitsemustilaani.
Onko kellään kokemusta nuista muista lääkkeistä kuin metyylifenidaatti tai elvanse ?
Jos on, niin miten niihin päädyttiin ja vaikutus?
Miten tuohon työkykypalveluun pääsee ja mitä siellä tehdään? Voiko sieltä saada apuja esim alan miettimiseen?
Tiedän että en pärjää niinkuin normaalit ihmiset ja väsyn senkin takia. Jotenkin vaan pitäis elämässä päästä eteenpäin.
En ole kuitenkaan mikään kovin vanha vielä.
Onko täällä oireisilla onnistunut työelämässä ja minkälainen ala voisi sopia?
Tuntuu olevan outoa että osa ihmisistä otetaan tosissaan ja toisia ei. Riippuu varmaan paikasta.