Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
MIten kannabis + adhd? onko mitään lääkinnällistä mahdollisuutta? Tai onko kellään kokemusta ?
Tuli mieleen kun kovasti nyt uutisissa .
Itselleni on potentiaalia muttei nykytilanteessa onnistu. Tietyt lajikkeet auttavat, valtaosa pahentaa oireita. Tai no siis pahentaa ja pahentaa adhd:n oireet ja kannabiksen perusvaikutus on aika samanlaiset.
Lisäksi meillä adhd-ihmisillä on suurempi riski addiktoitua, oli se sitten päihteet, pelit, ruoka tai lenkkeily.
Olen kannabiksen (ja kaikkien päihteiden kanssa) ns.Tuurijuoppo. Tai siis että en voi pitää kaljaa jääkaapissa tai kukkaa purkissa. Jos on sellainen hetki että voin käyttää kotona olevaa päihdettä niin kyllä käytän sitä. Kannabista voin poltella joka päivä töistä kotiin tulosta nukkumaanmenoon joten joka päivä on "oikea hetki". Siispä harvoin tulee ostettua niin ongelmaa ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten kannabis + adhd? onko mitään lääkinnällistä mahdollisuutta? Tai onko kellään kokemusta ?
Tuli mieleen kun kovasti nyt uutisissa .
Itselleni on potentiaalia muttei nykytilanteessa onnistu. Tietyt lajikkeet auttavat, valtaosa pahentaa oireita. Tai no siis pahentaa ja pahentaa adhd:n oireet ja kannabiksen perusvaikutus on aika samanlaiset.
Lisäksi meillä adhd-ihmisillä on suurempi riski addiktoitua, oli se sitten päihteet, pelit, ruoka tai lenkkeily.
Olen kannabiksen (ja kaikkien päihteiden kanssa) ns.Tuurijuoppo. Tai siis että en voi pitää kaljaa jääkaapissa tai kukkaa purkissa. Jos on sellainen hetki että voin käyttää kotona olevaa päihdettä niin kyllä käytän sitä. Kannabista voin poltella joka päivä töistä kotiin tulosta nukkumaanmenoon joten joka päivä on "oikea hetki". Siispä harvoin tulee ostettua niin ongelmaa ei ole.
Mulla ei ole ollut päihteidenkäyttöä, mutta silloin kun sain lääkäriltä pitkävaikutteisia bentsoja, niin asioiden aikaansaaminen oli jotenkin helpompaa. Mistä voi johtua? Niiden vaikutus oli siis aktivoiva, kun taas muut ihmiset väittää, että ne rauhoittaa.
Nyt nekään ei ole käytössä, vaikka hoen aina lääkäriin että ne auttaa, ne aktivoi. Kuulemma voi jäädä koukkuun, jos käyttää. Ilmeisesti on parempi vaan istua päivät pitkät sohvalla ja kuunnella pään sisäisiä radio-ohjelmia.
Sori, oon vaan niin turhautunut terveydenhuoltoon.
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että jos on saanut ADHD-diagnoosin joltakin yksityislääkäriltä, niin muut lääkärit eivät "hyväksy" sitä? Eivät siis muut yksityiset eivätkä julkisen puolen lääkärit. Silloinhan pitää esim. aina muuttaessa, lääkärin lopettaessa toimintansa tai vaikka lääkärin kuollessa, käydä samat tutkimukset taas läpi jonkun toisen lääkärin kanssa ja hankkia diagnoosi uusiksi, jos haluaa vaikka lääkitystä saada.
Sain jotenkin tällaisen käsityksen täältä, joten kertokaa, onko asia oikeasti näin?
Siis mitä?
Minun aikuinen poikani sai lähetteen tutkimuksiin Terveystalon neurologilta, joka ei määrää lääkkeitä. Hän sanoi, että lääke pitää hakea psykiatrilta, joka lääkkeitä määrää. Sellaista ei löytynyt Terveystalosta, joten varasin Aavasta. Tuleeko tästä ongelmia…?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että jos on saanut ADHD-diagnoosin joltakin yksityislääkäriltä, niin muut lääkärit eivät "hyväksy" sitä? Eivät siis muut yksityiset eivätkä julkisen puolen lääkärit. Silloinhan pitää esim. aina muuttaessa, lääkärin lopettaessa toimintansa tai vaikka lääkärin kuollessa, käydä samat tutkimukset taas läpi jonkun toisen lääkärin kanssa ja hankkia diagnoosi uusiksi, jos haluaa vaikka lääkitystä saada.
Sain jotenkin tällaisen käsityksen täältä, joten kertokaa, onko asia oikeasti näin?
Näin se tuppaa olemaan vaikkakin ei ne julkisen testit yhtään kummosempia ole.
On fiksumpaa lähteä hakemaan nepsy-lähetettä kuin diagnoosia yksityiseltä. Jos sitä ei julkiselta siis saa.
Siis mitä ei julkiselta saa? Nepsy-lähetettä? Diagnoosia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että jos on saanut ADHD-diagnoosin joltakin yksityislääkäriltä, niin muut lääkärit eivät "hyväksy" sitä? Eivät siis muut yksityiset eivätkä julkisen puolen lääkärit. Silloinhan pitää esim. aina muuttaessa, lääkärin lopettaessa toimintansa tai vaikka lääkärin kuollessa, käydä samat tutkimukset taas läpi jonkun toisen lääkärin kanssa ja hankkia diagnoosi uusiksi, jos haluaa vaikka lääkitystä saada.
Sain jotenkin tällaisen käsityksen täältä, joten kertokaa, onko asia oikeasti näin?
Siis mitä?
Minun aikuinen poikani sai lähetteen tutkimuksiin Terveystalon neurologilta, joka ei määrää lääkkeitä. Hän sanoi, että lääke pitää hakea psykiatrilta, joka lääkkeitä määrää. Sellaista ei löytynyt Terveystalosta, joten varasin Aavasta. Tuleeko tästä ongelmia…?
Näin minäkin tein. Ei tule ongelmaa, kunhan sitten hakee reseptin jatkossakin yksityiseltä. Muuten jos ja kun psykiatri on tehnyt diagnoosin ja lääkekokeilun, neurologi tai työterveyslääkäri tms. voi jatkossa uusia reseptejä. Kyllä mulle ovat saman lääkärikeskuksen muutkin lääkärit uusineet reseptejä.
Mutta en tiedä miten kävisi, jos muuttaisin tai yrittäisin uusia reseptiä terveyskeskuksessa. Onko muilla kokemusta? Kannattaako edes yrittää terkkarista vaikka olisi potilaskertomukset yms. mukana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että jos on saanut ADHD-diagnoosin joltakin yksityislääkäriltä, niin muut lääkärit eivät "hyväksy" sitä? Eivät siis muut yksityiset eivätkä julkisen puolen lääkärit. Silloinhan pitää esim. aina muuttaessa, lääkärin lopettaessa toimintansa tai vaikka lääkärin kuollessa, käydä samat tutkimukset taas läpi jonkun toisen lääkärin kanssa ja hankkia diagnoosi uusiksi, jos haluaa vaikka lääkitystä saada.
Sain jotenkin tällaisen käsityksen täältä, joten kertokaa, onko asia oikeasti näin?
Näin se tuppaa olemaan vaikkakin ei ne julkisen testit yhtään kummosempia ole.
On fiksumpaa lähteä hakemaan nepsy-lähetettä kuin diagnoosia yksityiseltä. Jos sitä ei julkiselta siis saa.
Siis mitä ei julkiselta saa? Nepsy-lähetettä? Diagnoosia?
Molemmat saa julkiselta.
Tässä itse aina miettinyt että onkohan omat oireet ADD:tä. Olen rauhallinen kuin lypsylehmä, mutta mistään ei tahdo tulla mitään. Aamulla vartin sängyssä loikoessa alkaa ahdistaa kaikki tekemättömät hommat, ihan merkityksettömätkin jotka pyörivät pääkopassa. Kaikki kivatkin harrastehommat jäävät kesken, autotallissa ropaaminen on muuttunut tuskaiseksi kun kaikki tavarat ja työkalut varsinkin hukkuvat remontin aikana.
Normaalissa muistissa ei ole vikaa, parturiaikaa kuukauden päähän ei tarvii laittaa kalenteriin, ostoslista pysyy mielessä, tekemättömät työjutskat ja meneillään olevat projektit ovat kirkkaana mielessä vaiheistuksineen, niinkin hyvin että noista ehtii ahdistua ja kunnolla.
Kaiken aloittaminen vaan on tuskan takana. Aamukahvia kun menee keittämään niin homma keskeytyy monta kertaa kun on pakko viedä roskis, pyyhkiä pöytä, järjestellä lehdet ja laittaa kissalle uusi vesi kippoon. Sen jälkeen voikin alkaa etsia sitä kahvipannua että mihinkäs se jäikään.
Itsellä ollut viivästynyt puheenkehitys lapsena (tosin kuulokin on ollut lapsesta asti huono), järjestä ei ole puutetta vaan ennemminkin olen systemaattinen alisuorittaja kun kaikki on omasta mielestä enempi tai vähempi tehty päin persettä joka alkaa tökkiä (joo... niin on tämäkin hallitus syvältä ja v-tuttaa politiikka ja oman edun ajajat).
Olen umpirehellinen ja epärehellisyys sekä ihmisten (ja myöskin eläinten) kaltoin kohtelu saa minut todella raivoihini. Väsyneenä osaan jo nykyisin diagnosoida itseni ja pitää turpani kiinni jotten rähjää läheisille turhista pikkuasioista, monta kertaa päreet palaneet ihan merkityksettömistä asioista. Kaikki lomake-, verottaja ja kela-pakkopullat ovat se ahdistuksen huipentuma kun tarvii alkaa kaiken maailman papereita alkaa täyttelemään, samoin laskujen maksu on todella vaikeaa saada tehtyä ajallaan. Sitten kun jotain tehdään niin sitten tehdäänkin viimesen päälle jolloin kaikki muut hommat jäävät tekemättä.
Noh, positiivista on että ilmeisesti oma vaimonikin on samasta muotista. Molemmat ymmärtävät toisiaan ja pitkä onnellinen liitto onkin takana.
En pidä itseäni masentuneena, musiikki antaa iloa ja harrastuksetkin kunhan saa itseään niskasta kiinni että pääsee alkuun. Samoin ihmisten kanssa tulen hyvin juttuun.
Niin, ehkäpä tuosta kävikin ilmi että arki on hivenen haasteellista ja parhaiten hommat menevätkin kun lähden aamusta suoraan sänguýstä palkkatyöhöni opettajaksi, jossa sielu oikeastaan lepää kun saa opettaa ja olla ihmisten kanssa tekemisissä.
ps. Hirveä litania kirjoitusvirheitä korjattu, ajatus menee toistuvasti sormien edelle kun pitää kirjoittaa näppiksellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä itse aina miettinyt että onkohan omat oireet ADD:tä. Olen rauhallinen kuin lypsylehmä, mutta mistään ei tahdo tulla mitään. Aamulla vartin sängyssä loikoessa alkaa ahdistaa kaikki tekemättömät hommat, ihan merkityksettömätkin jotka pyörivät pääkopassa. Kaikki kivatkin harrastehommat jäävät kesken, autotallissa ropaaminen on muuttunut tuskaiseksi kun kaikki tavarat ja työkalut varsinkin hukkuvat remontin aikana.
Normaalissa muistissa ei ole vikaa, parturiaikaa kuukauden päähän ei tarvii laittaa kalenteriin, ostoslista pysyy mielessä, tekemättömät työjutskat ja meneillään olevat projektit ovat kirkkaana mielessä vaiheistuksineen, niinkin hyvin että noista ehtii ahdistua ja kunnolla.
Kaiken aloittaminen vaan on tuskan takana. Aamukahvia kun menee keittämään niin homma keskeytyy monta kertaa kun on pakko viedä roskis, pyyhkiä pöytä, järjestellä lehdet ja laittaa kissalle uusi vesi kippoon. Sen jälkeen voikin alkaa etsia sitä kahvipannua että mihinkäs se jäikään.
Itsellä ollut viivästynyt puheenkehitys lapsena (tosin kuulokin on ollut lapsesta asti huono), järjestä ei ole puutetta vaan ennemminkin olen systemaattinen alisuorittaja kun kaikki on omasta mielestä enempi tai vähempi tehty päin persettä joka alkaa tökkiä (joo... niin on tämäkin hallitus syvältä ja v-tuttaa politiikka ja oman edun ajajat).
Olen umpirehellinen ja epärehellisyys sekä ihmisten (ja myöskin eläinten) kaltoin kohtelu saa minut todella raivoihini. Väsyneenä osaan jo nykyisin diagnosoida itseni ja pitää turpani kiinni jotten rähjää läheisille turhista pikkuasioista, monta kertaa päreet palaneet ihan merkityksettömistä asioista. Kaikki lomake-, verottaja ja kela-pakkopullat ovat se ahdistuksen huipentuma kun tarvii alkaa kaiken maailman papereita alkaa täyttelemään, samoin laskujen maksu on todella vaikeaa saada tehtyä ajallaan. Sitten kun jotain tehdään niin sitten tehdäänkin viimesen päälle jolloin kaikki muut hommat jäävät tekemättä.
Noh, positiivista on että ilmeisesti oma vaimonikin on samasta muotista. Molemmat ymmärtävät toisiaan ja pitkä onnellinen liitto onkin takana.
En pidä itseäni masentuneena, musiikki antaa iloa ja harrastuksetkin kunhan saa itseään niskasta kiinni että pääsee alkuun. Samoin ihmisten kanssa tulen hyvin juttuun.
Niin, ehkäpä tuosta kävikin ilmi että arki on hivenen haasteellista ja parhaiten hommat menevätkin kun lähden aamusta suoraan sänguýstä palkkatyöhöni opettajaksi, jossa sielu oikeastaan lepää kun saa opettaa ja olla ihmisten kanssa tekemisissä.
ps. Hirveä litania kirjoitusvirheitä korjattu, ajatus menee toistuvasti sormien edelle kun pitää kirjoittaa näppiksellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että jos on saanut ADHD-diagnoosin joltakin yksityislääkäriltä, niin muut lääkärit eivät "hyväksy" sitä? Eivät siis muut yksityiset eivätkä julkisen puolen lääkärit. Silloinhan pitää esim. aina muuttaessa, lääkärin lopettaessa toimintansa tai vaikka lääkärin kuollessa, käydä samat tutkimukset taas läpi jonkun toisen lääkärin kanssa ja hankkia diagnoosi uusiksi, jos haluaa vaikka lääkitystä saada.
Sain jotenkin tällaisen käsityksen täältä, joten kertokaa, onko asia oikeasti näin?
Siis mitä?
Minun aikuinen poikani sai lähetteen tutkimuksiin Terveystalon neurologilta, joka ei määrää lääkkeitä. Hän sanoi, että lääke pitää hakea psykiatrilta, joka lääkkeitä määrää. Sellaista ei löytynyt Terveystalosta, joten varasin Aavasta. Tuleeko tästä ongelmia…?
Näin minäkin tein. Ei tule ongelmaa, kunhan sitten hakee reseptin jatkossakin yksityiseltä. Muuten jos ja kun psykiatri on tehnyt diagnoosin ja lääkekokeilun, neurologi tai työterveyslääkäri tms. voi jatkossa uusia reseptejä. Kyllä mulle ovat saman lääkärikeskuksen muutkin lääkärit uusineet reseptejä.
Mutta en tiedä miten kävisi, jos muuttaisin tai yrittäisin uusia reseptiä terveyskeskuksessa. Onko muilla kokemusta? Kannattaako edes yrittää terkkarista vaikka olisi potilaskertomukset yms. mukana?
Olen tuo alkuperäinen kyselijä. Eli siis jatkossakin pitää pysyä siellä yksityisellä puolella, muttei välttämättäkö samalla lääkärillä? Sitä minä vaan mietin, että jos lääkäri vaikka lähtee pois tai jos itse muuttaa jonnekin... Jotenkin sain täältä (kenties väärän) käsityksen, että se diagnoosi on tavallaan jokaisen lääkärin "oma" ja sitten lääkäriä vaihtaessa se pitää tehdä uusiksi... mikä tietysti on ihan idioottimaista. Ei kai muidenkaan sairauksien kanssa näin toimita?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten kannabis + adhd? onko mitään lääkinnällistä mahdollisuutta? Tai onko kellään kokemusta ?
Tuli mieleen kun kovasti nyt uutisissa .
Itselleni on potentiaalia muttei nykytilanteessa onnistu. Tietyt lajikkeet auttavat, valtaosa pahentaa oireita. Tai no siis pahentaa ja pahentaa adhd:n oireet ja kannabiksen perusvaikutus on aika samanlaiset.
Lisäksi meillä adhd-ihmisillä on suurempi riski addiktoitua, oli se sitten päihteet, pelit, ruoka tai lenkkeily.
Olen kannabiksen (ja kaikkien päihteiden kanssa) ns.Tuurijuoppo. Tai siis että en voi pitää kaljaa jääkaapissa tai kukkaa purkissa. Jos on sellainen hetki että voin käyttää kotona olevaa päihdettä niin kyllä käytän sitä. Kannabista voin poltella joka päivä töistä kotiin tulosta nukkumaanmenoon joten joka päivä on "oikea hetki". Siispä harvoin tulee ostettua niin ongelmaa ei ole.
Mulla ei ole ollut päihteidenkäyttöä, mutta silloin kun sain lääkäriltä pitkävaikutteisia bentsoja, niin asioiden aikaansaaminen oli jotenkin helpompaa. Mistä voi johtua? Niiden vaikutus oli siis aktivoiva, kun taas muut ihmiset väittää, että ne rauhoittaa.
Nyt nekään ei ole käytössä, vaikka hoen aina lääkäriin että ne auttaa, ne aktivoi. Kuulemma voi jäädä koukkuun, jos käyttää. Ilmeisesti on parempi vaan istua päivät pitkät sohvalla ja kuunnella pään sisäisiä radio-ohjelmia.Sori, oon vaan niin turhautunut terveydenhuoltoon.
Itsekin olen huomannut että niistä tulee 'viitseliäämpi' olo. Ei enää jahkaile vaan siitä tulee sellaista 'tuumasta toimeen' meininkiä. Mut siis varmaan jos on ylivilkkautta niin se kun vähän rauhoittuu niin sitten malttaa tehdä asioita. Kyllähän ne piristävät lääkkeetkin tavallaan sitä pään sisäistä myllerrystä rauhoittaa.
Vierailija kirjoitti:
MIten kannabis + adhd? onko mitään lääkinnällistä mahdollisuutta? Tai onko kellään kokemusta ?
Tuli mieleen kun kovasti nyt uutisissa .
Kai sillä joku _mahdollisuus_ on mutta ei kyllä kummoinen. Tunne monta ADHD:ta ja about kaikki ovat kyllä polttaneet pilveä ja osa polttaa edelleen, mut en oo kyllä kuullut että kenelläkään olisi niihin oireisiin auttanut. Lähinnä vähentää fokusta ja pahentaa oireita. Joku nyt tulee sanomaan että sativa-lajikkeet piristää - mut väärällä tavalla, ei niistä sellaista fokusta saa eikä siihen voi luottaa että se tulisi aina, vaikka joskus sattuisikin keskittymään hyvin.
Sitä jotkut kyllä tekee et polttaa iltaisin kannabista, sen vaikutukset auttaa noihin stimulanttien sivuvaikutuksiin - lisää ruokahalua ja nukuttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oi kiitos! Tunnen itseni kyllä ilman kommenttiasikin selkärangattomaksi luuseri_jätteeksi. Jotenkin huvittavaa, että mikään sanomistasi asioista ei pidä paikkaansa elämässäni ihan tuosta vanhempien kurinpidosta lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Olen kai jotenkin lapsellinen tässä asiassa, mutta minua ahdistaa ja pelottaa ajatus hakeutua lääkäriin ja tutkimuksiin tästä asiasta, koska pelkään olevani väärässä. Mitä jos olenkin keksinyt koko jutun? Ehkä en saa mitään aikaiseksi, koska olen niin mukavuudenhakuinen ja laiska. Tai ehkä koska lapsena minun ei pitänyt ikinä tehdä esim. koulun eteen töitä, en koskaan oppinut työskentelemään ja nyt se kostautuu. Pelkään, ettei kukaan usko minua ja teen itsestäni naurunalaisen hakemalla apua omaan huonoon luonteeseeni.
Huijarisyndrooma ;D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
unohtui kysymysmerkki edellisestä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko tosiaan niin, että jos on saanut ADHD-diagnoosin joltakin yksityislääkäriltä, niin muut lääkärit eivät "hyväksy" sitä? Eivät siis muut yksityiset eivätkä julkisen puolen lääkärit. Silloinhan pitää esim. aina muuttaessa, lääkärin lopettaessa toimintansa tai vaikka lääkärin kuollessa, käydä samat tutkimukset taas läpi jonkun toisen lääkärin kanssa ja hankkia diagnoosi uusiksi, jos haluaa vaikka lääkitystä saada.
Sain jotenkin tällaisen käsityksen täältä, joten kertokaa, onko asia oikeasti näin?
Näin se tuppaa olemaan vaikkakin ei ne julkisen testit yhtään kummosempia ole.
On fiksumpaa lähteä hakemaan nepsy-lähetettä kuin diagnoosia yksityiseltä. Jos sitä ei julkiselta siis saa.
Ei ole käytäntönä kyseenalaistaa kollegoiden ammattitaitoa.
OPe kirjoitti:
Tässä itse aina miettinyt että onkohan omat oireet ADD:tä. Olen rauhallinen kuin lypsylehmä, mutta mistään ei tahdo tulla mitään. Aamulla vartin sängyssä loikoessa alkaa ahdistaa kaikki tekemättömät hommat, ihan merkityksettömätkin jotka pyörivät pääkopassa. Kaikki kivatkin harrastehommat jäävät kesken, autotallissa ropaaminen on muuttunut tuskaiseksi kun kaikki tavarat ja työkalut varsinkin hukkuvat remontin aikana.
Normaalissa muistissa ei ole vikaa, parturiaikaa kuukauden päähän ei tarvii laittaa kalenteriin, ostoslista pysyy mielessä, tekemättömät työjutskat ja meneillään olevat projektit ovat kirkkaana mielessä vaiheistuksineen, niinkin hyvin että noista ehtii ahdistua ja kunnolla.
Kaiken aloittaminen vaan on tuskan takana. Aamukahvia kun menee keittämään niin homma keskeytyy monta kertaa kun on pakko viedä roskis, pyyhkiä pöytä, järjestellä lehdet ja laittaa kissalle uusi vesi kippoon. Sen jälkeen voikin alkaa etsia sitä kahvipannua että mihinkäs se jäikään.
Itsellä ollut viivästynyt puheenkehitys lapsena (tosin kuulokin on ollut lapsesta asti huono), järjestä ei ole puutetta vaan ennemminkin olen systemaattinen alisuorittaja kun kaikki on omasta mielestä enempi tai vähempi tehty päin persettä joka alkaa tökkiä (joo... niin on tämäkin hallitus syvältä ja v-tuttaa politiikka ja oman edun ajajat).
Olen umpirehellinen ja epärehellisyys sekä ihmisten (ja myöskin eläinten) kaltoin kohtelu saa minut todella raivoihini. Väsyneenä osaan jo nykyisin diagnosoida itseni ja pitää turpani kiinni jotten rähjää läheisille turhista pikkuasioista, monta kertaa päreet palaneet ihan merkityksettömistä asioista. Kaikki lomake-, verottaja ja kela-pakkopullat ovat se ahdistuksen huipentuma kun tarvii alkaa kaiken maailman papereita alkaa täyttelemään, samoin laskujen maksu on todella vaikeaa saada tehtyä ajallaan. Sitten kun jotain tehdään niin sitten tehdäänkin viimesen päälle jolloin kaikki muut hommat jäävät tekemättä.
Noh, positiivista on että ilmeisesti oma vaimonikin on samasta muotista. Molemmat ymmärtävät toisiaan ja pitkä onnellinen liitto onkin takana.
En pidä itseäni masentuneena, musiikki antaa iloa ja harrastuksetkin kunhan saa itseään niskasta kiinni että pääsee alkuun. Samoin ihmisten kanssa tulen hyvin juttuun.
Niin, ehkäpä tuosta kävikin ilmi että arki on hivenen haasteellista ja parhaiten hommat menevätkin kun lähden aamusta suoraan sänguýstä palkkatyöhöni opettajaksi, jossa sielu oikeastaan lepää kun saa opettaa ja olla ihmisten kanssa tekemisissä.
ps. Hirveä litania kirjoitusvirheitä korjattu, ajatus menee toistuvasti sormien edelle kun pitää kirjoittaa näppiksellä.
Olisin voinut vannoa, että olet NAINEN!
Vierailija kirjoitti:
ADHD on lasten "sairaus", joka johtuu siitä, ettei lasta olla kielletty eikä asetettu rajoja. Aikuisiän ADHD on milleniaalien feikkisairaus minä-minä-minulle-kaikki-heti-nyt-tyyppisten luuserien ongelma, jotka ovat heränneet todelliseen maailmaan, eikä kaikki tapahdukaan omasta sängystä määkimällä, jos ollaan muutettu pois äidin helmoista ja joudutaankin tekemään vähän jotain itsekin oman elämänsä eteen. Tästähän syntyy heti ahdistus, kun kaikki ei tapahdu heti ja nyt ja pitää saada lääkitys vaikka oikea diagnoosi olisi; selkärangaton luuseri jäte.
Kukaan ei oikeasti tiedä, mitä ADHD on, tai sitä ei ainakaan julkisesti kerrota. Diagnooseja annetaan tietämättä mistä on oikeasti kyse; diagnoosi on vain tilan "vakavuusasteen" tunnustamista.
Tarve kieltää ja "asettaa rajoja" runsaasti kielii ongelmista - ja negatiivisuus ei sitä yleensä paranna, itse asiassa päinvastoin...
Sinulla on ylimielinen asenne ihmisiin, joilla on toiminnanohjauksen ongelma, tai miksi sitä haluaakin kutsua. Pidätkö ADHD-piirteisiä ihmisiä masokisteina ja sadisteina?
Varmasti ihmiset kärsivät, jos asiat eivät suju heiltä. Mutta ehkä kaikkia ei ole luotu selviämään omista vaatimuksistaan ilman lääkettä. Oli diagnoosi mikä tahansa - tila on tosiaan tieteelle tuntematon - monille tuo pientä helpotusta edes tilan olemassaolon tunnustaminen ja pyrkimys tehdä sille jotain, olkoonkin, että apu on hakuammuntaa.
OPe kirjoitti:
Tässä itse aina miettinyt että onkohan omat oireet ADD:tä. Olen rauhallinen kuin lypsylehmä, mutta mistään ei tahdo tulla mitään. Aamulla vartin sängyssä loikoessa alkaa ahdistaa kaikki tekemättömät hommat, ihan merkityksettömätkin jotka pyörivät pääkopassa. Kaikki kivatkin harrastehommat jäävät kesken, autotallissa ropaaminen on muuttunut tuskaiseksi kun kaikki tavarat ja työkalut varsinkin hukkuvat remontin aikana.
Normaalissa muistissa ei ole vikaa, parturiaikaa kuukauden päähän ei tarvii laittaa kalenteriin, ostoslista pysyy mielessä, tekemättömät työjutskat ja meneillään olevat projektit ovat kirkkaana mielessä vaiheistuksineen, niinkin hyvin että noista ehtii ahdistua ja kunnolla.
Kaiken aloittaminen vaan on tuskan takana. Aamukahvia kun menee keittämään niin homma keskeytyy monta kertaa kun on pakko viedä roskis, pyyhkiä pöytä, järjestellä lehdet ja laittaa kissalle uusi vesi kippoon. Sen jälkeen voikin alkaa etsia sitä kahvipannua että mihinkäs se jäikään.
Itsellä ollut viivästynyt puheenkehitys lapsena (tosin kuulokin on ollut lapsesta asti huono), järjestä ei ole puutetta vaan ennemminkin olen systemaattinen alisuorittaja kun kaikki on omasta mielestä enempi tai vähempi tehty päin persettä joka alkaa tökkiä (joo... niin on tämäkin hallitus syvältä ja v-tuttaa politiikka ja oman edun ajajat).
Olen umpirehellinen ja epärehellisyys sekä ihmisten (ja myöskin eläinten) kaltoin kohtelu saa minut todella raivoihini. Väsyneenä osaan jo nykyisin diagnosoida itseni ja pitää turpani kiinni jotten rähjää läheisille turhista pikkuasioista, monta kertaa päreet palaneet ihan merkityksettömistä asioista. Kaikki lomake-, verottaja ja kela-pakkopullat ovat se ahdistuksen huipentuma kun tarvii alkaa kaiken maailman papereita alkaa täyttelemään, samoin laskujen maksu on todella vaikeaa saada tehtyä ajallaan. Sitten kun jotain tehdään niin sitten tehdäänkin viimesen päälle jolloin kaikki muut hommat jäävät tekemättä.
Noh, positiivista on että ilmeisesti oma vaimonikin on samasta muotista. Molemmat ymmärtävät toisiaan ja pitkä onnellinen liitto onkin takana.
En pidä itseäni masentuneena, musiikki antaa iloa ja harrastuksetkin kunhan saa itseään niskasta kiinni että pääsee alkuun. Samoin ihmisten kanssa tulen hyvin juttuun.
Niin, ehkäpä tuosta kävikin ilmi että arki on hivenen haasteellista ja parhaiten hommat menevätkin kun lähden aamusta suoraan sänguýstä palkkatyöhöni opettajaksi, jossa sielu oikeastaan lepää kun saa opettaa ja olla ihmisten kanssa tekemisissä.
ps. Hirveä litania kirjoitusvirheitä korjattu, ajatus menee toistuvasti sormien edelle kun pitää kirjoittaa näppiksellä.
Lähes kaikki samat jutut minulla kans. Lääkitys auttaa mutta aamuisin vetkuttelen kuitenkin yms.
Yksityiseltä lähetteen hakeminen tai tutkiminen ei mun mielestä kenenkään ammattitaidon väheksymistä,vaan on lähinnä kankean hoitosysteemin ohittamista. Ja edelleen on lääkäreitä joilla tietämys surkea tästä asiasta ja saattaa torpata jonkun tutkimukset heti vaikka ois aihetta tutkia.
Opettajantyö on varmasti monelle ADHD-henkilölle terapeuttista. Työ (vapaaehtoistyö, palkkatyö, firmansa hoitaminen) ja intohimoinen harrastus, sekä läheiset ihmiset, ovat kenelle tahansa "terapeuttisia". Mutta opettajan työssä varmaan korostuu tietynlainen terapeuttisuus.
Näin se tuppaa olemaan vaikkakin ei ne julkisen testit yhtään kummosempia ole.
On fiksumpaa lähteä hakemaan nepsy-lähetettä kuin diagnoosia yksityiseltä. Jos sitä ei julkiselta siis saa.