Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Onko ADHD jos lineaarinen ajattelu on todella vaikeaa. On kuin aivot käsittelisivät tietoa vain hierarkkisena tietoviuhkana tai kirjastona josta se hakee jokaiselle asialle merkityksen joka kerta kun silmät näkevät jonkin asian. Tuoli on tuoli joka kerta. Mutta tuolin konsepti tarkistaa itseään koko ajan. Aivot raksuttavat monia ajatuslinjoja samaan aikaan. On kuin olisi huoneessa jossa on monta radiota eri kanavalla ja joiden äänentasoa ei voi säätää. Ainoastaan jos jokin radio-ohjelma on tarpeeksi KIINNOSTAVA, hiljenevät muut ja syntyy miellyttävä flow-tila. Jossa pystyy keskittymään ja kiinnostavan asian käsittely on jouhevaa ja luonnollista. On kuin villihevoset olisivat kesytetty.

Tunnistan tavallaan tuon tuoli-ajatuksen. Mä oon kuvaillut esim aamulla sängystä ylös nousua niin että se ei ole vain ylös vessaan kahvia ja ulos vaan se on tuhat pientä ajatusta ja askelta, lukemattomia asioita jotka aivojen täytyy prosessoida ja tunnistaa- että siinä vaiheessa kun on vaatteet päällä ja aamukahvi juotu ja aika lähteä töihin olen aivojen suhteen juossut jo maratonin. Sitten töissä pitää yrittää pitää se fokus kaiken sekamelskan keskellä. Mun pää on sellainen että jos joku normaali katsoo hiekkarantaa jolla on norsu, se näkee hiekkarannna jolla on norsu. Mä näen miljoonia erilaisia hiekanhyviä enkä huomaa norsua ollenkaan

Minkä ikäisiä olitte kun aloitte miettimään asiaa tai menitte tutkimuksiin ?

Ja mikä sai lopuksi menemään niihin?

Kiitos viestin 281 kirjoittajalle! (en pysty lainaamaan) 

Teen ensimmäistä kertaa todella itsenäistä ja vaativaa työtä, ja koko ajan yllä vaanii tunne, että joku tajuaa miten vähän olen saanut aikaan. Luultavasti saan kursittua viime hetkellä jumalattoman stressin säestämänä kasaan jotain miten kuten välttävää, jonka jälkeen olen taas burn outin partaalla, mutta tämä ei ole mitenkään kestävä tapa hoitaa asioita. Parisuhde mulla on ihme kyllä kohtalaisessa kunnossa, puoliso on tosin niin järjestelmällinen ja aikaan saava että hoitaa käytännössä kaikki tärkeät asiat taloudessa ja saan tässä todella paljon anteeksi. Toisaalta hän varmaan tietää, että jos asioiden hoitamisen jättäisi mulle niin kusessa oltaisiin todella nopeasti.

Mistä tulikin mieleen että kuinka iso painoarvo puolison haastattelulla on noissa tutkimuksissa? ADD on kuitenkin monesti niin normalisoitunut osa suhdetta ettei sitä välttämättä osaa puoliso ajatella minkään diagnoosin kautta, vaan pidetään toista vaan hajamielisenä ja huithapelina. Ja luin jostain että monesti nimenomaan tarkkaavuuden häiriö ei tule samalla tavalla esiin parisuhteen arjessa, jossa sitä voi mennä ikään kuin piiloon tietyn roolin ja tottumusten taakse, vrt. esim työhön ja opiskeluun jossa vaaditaan jatkuvaa ja pitempiaikaista keskittymistä ja asioiden tekemistä valmiiksi. 

onko vaan liian vaikea työ ja tavoittelet täydellisyyttä?huijarisyndrooma?

Vierailija kirjoitti:

onko vaan liian vaikea työ ja tavoittelet täydellisyyttä?huijarisyndrooma?

Tämä minäkin mietin kun jällen kerran uusi mielenkiintoinen ala tuotti burnoutin. Duunit eivät ikinä muuttuneet ”helpoiksi” vaikka olin tehnyt niin jo kuusi vuotta.

-yksi joka miettii vakavissaan add:ta.

kyllä joku ala voi olla yksinkertaisesti liian vaativaa, vaikka tykkäisi ja on mielenkiintoista.

jos ei kertakaikkiaan riitä tiedot ja kyvyt eikä opi niitä lisää tarpeeksi

Ei olisi vaativa työ jos ei olisi niin järjettömän vaikeaa saada tehtyä sinänsä normaaleja asioita mitkä edellyttää vähänkään keskittymistä ja järjestelmällisyyttä. Tunnistan kyllä vuosien alisuorittamisen tuloksena syntyneen huijarisyndrooman, mutta koen että olen myös hyvä tietyissä jutuissa, joita työssä ennen kaikkea vaaditaan. Se ei vaan paljoa auta jos mitään ei ikinä saa valmiiksi kun jonkun sisällysluettelon laatimisessakin saattaa mennä pari päivää.

oman kokemuksen mukaan julkisella puolella pitää olla vahvat perusteet että alkavat kirjoittaan lähettettä.

ja sitä varten muutama käynti .

soitin jokupäivä sitten TK:hon asiasta, sanoi heti puhelimassa ettei kyllä ole erityisempää syytä lähtä tutkimaan, mutta jos välttämättä haluan niin voin varata ajan psyk. hoitajalle syksyksi.

on yliopisto käytynä,vakipaikka töissä yms.

mutta pää tuntuu olevan aina levoton ja mikään ei riitä .Kokoajan mietin että mitä voisi tehdä, vaan en keksi.

Jos opinnot meni aikataulussa ja muuten ilman isompia ongelmia ja pärjäät töissä niin adhd tuntuisi epätodennäköiseltä. Onhan se tietty mahdollista jos pääaine on joku jonka opiskelu on luonteeltaan sopivan epäitsenäistä ja koulumaista, mutta kyllä adhd/add tuottaa yleensä isoja ongelmia viimeistään gradun kohdalla. Ja työssäkin tulee yleensä ennen pitkää kuormitus tai aikaansaamisongelmia hoitamattoman adhd:n kanssa.

Vierailija kirjoitti:

soitin jokupäivä sitten TK:hon asiasta, sanoi heti puhelimassa ettei kyllä ole erityisempää syytä lähtä tutkimaan, mutta jos välttämättä haluan niin voin varata ajan psyk. hoitajalle syksyksi.

on yliopisto käytynä,vakipaikka töissä yms.

mutta pää tuntuu olevan aina levoton ja mikään ei riitä .Kokoajan mietin että mitä voisi tehdä, vaan en keksi.

Voin kertoa, että ei, sinulla ei ole adhd:ta!

Levottomuuteen voi olla vaikka kuinka monta muuta syytä. Kannattaa käydä siellä hoitajalla, eiköhän ne syyt löydy.

adhdeessa niin paljon muutakin kuin levottomuus , ja oireet pitää olla lapsuudesta saakka, enemmän tai  vähemmän.  Monilla ongelmat alkaa peruskoulun jälkeen kunnolla, kun pitäisi itse hoitaa enemmän asioita.

Kilteimmälläkin ja hiljaisimmalla tytölläkin voi olla adhd, ei vain sillä villillä pojalla.

Miten jos työtön saa lääkityksen/terapiaa,   miten kela korvaa nuita ?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos viestin 281 kirjoittajalle! (en pysty lainaamaan) 

Teen ensimmäistä kertaa todella itsenäistä ja vaativaa työtä, ja koko ajan yllä vaanii tunne, että joku tajuaa miten vähän olen saanut aikaan. Luultavasti saan kursittua viime hetkellä jumalattoman stressin säestämänä kasaan jotain miten kuten välttävää, jonka jälkeen olen taas burn outin partaalla, mutta tämä ei ole mitenkään kestävä tapa hoitaa asioita. Parisuhde mulla on ihme kyllä kohtalaisessa kunnossa, puoliso on tosin niin järjestelmällinen ja aikaan saava että hoitaa käytännössä kaikki tärkeät asiat taloudessa ja saan tässä todella paljon anteeksi. Toisaalta hän varmaan tietää, että jos asioiden hoitamisen jättäisi mulle niin kusessa oltaisiin todella nopeasti.

Mistä tulikin mieleen että kuinka iso painoarvo puolison haastattelulla on noissa tutkimuksissa? ADD on kuitenkin monesti niin normalisoitunut osa suhdetta ettei sitä välttämättä osaa puoliso ajatella minkään diagnoosin kautta, vaan pidetään toista vaan hajamielisenä ja huithapelina. Ja luin jostain että monesti nimenomaan tarkkaavuuden häiriö ei tule samalla tavalla esiin parisuhteen arjessa, jossa sitä voi mennä ikään kuin piiloon tietyn roolin ja tottumusten taakse, vrt. esim työhön ja opiskeluun jossa vaaditaan jatkuvaa ja pitempiaikaista keskittymistä ja asioiden tekemistä valmiiksi. 

Puolison mielipidettä kysytään myös ja se on aika hyödyllistä. Ne kysymykset tutkimuksessa on sellaisia aika kuvaavia.. vaikka puoliso olisi tottunut asiaan ja pitää toista huithapelina niin tottahan ne väittämät silti on. Se kai riippuu ihmisestä näkyykö ongelmat enemmän arjessa vai töissä? Mulla on nimenomaan omassa arjen hallinnassa ja töissä.

Meillä on kanssa niin että puoliso kantaa vastuuta arjen asioista enemmän mutta itse haluaisin pystyä itsekin olemaan se kehen voi ns asioissa luottaa. Mutta jatkuvasti se on minä kenellä on näitä sattumuksia.. ovet auki lähtiessä, valot päällä, sateella kaikki auton ikkunat auki, avaimet hukassa (ja hukassa vaikka ne on AVAINKAAPISSA. Meillä on ollut avainkaappi vuoden ja silti en löydä avaimia vaikka suurimmaksi osaksi ne on siellä kaapissa. Joka on avaimia varten).

Minä kanssa sätin itseäni aiemmin että entä jos mun työ on vaa liian vaativa kun en pärjää? Se pitää vaan itsetutkiskelun kautta hahmottaa mikä on sopivaa ja liian vaativaa. Itse terapiassa olen ymmärtänyt todelliset voimavarani ja tämä adhd /add epäily on herännyt vasta siellä.

Itse opin uudessa työssä kaiken todella nopeasti ja työt sujuu tehokkaasti oppimisvaiheessa, vaikka silloin tunnen valtavaa kuormitusta myös. Sitten tulee vaihe kun työt sujuu itsenäisesti koska niissä on sopivaa haastetta kun ne on just oppinut itse hoitamaan. Sitten tulee se vaihe kun mua ei enää kiinnosta tehdä töitä ja ne tehtävät jotka tiedän miten tehdään ja osaan tehdä, eivät vain tule tehtyä. En hahmota aikaa paljon niihin menee ja on kuin katsoisi sillisalaattia, kuin ei näkisi tarkasti tai joku vaihe puuttuu. Samat työt joiden tekemisestä nautin alkuun tosi paljon. Eikä kyse ole mistään yksitoikkoisesta mutta ei myöskään liian vaativasta työstä, itse olen täysin ylikoulutettu työhöni. On vaan sellainen olo niinkuin kaikki muut asiat olisi kiinnostavampia ja tärkeämpiä kuin työ, vaikka minulla on korkea työmoraali. Tehtävien teko ei vaan onnistu ja suorastaan välttelen niitä tai pyrin valikoimaan tehtäviä jotka saan parissa minuutissa valmiiksi mahd nopeasti.. tietokoneen käyttö tuntuu tylsältä odottelulta, ja jokainen hiiren klikkaus liian hitaalta.

Lisäksi laiminlyön tylsiä työtehtäviä jotka on vain pieni osa suurempaa kokonaisuutta ja pakko tehdä ihan ihmisten oikeusturvan kannalta.. olen alkanut laiminlyödä sitä ns tylsää osuutta vaikka tiedän että se on väärin. Koitankin vältellä niitä tehtäviä joissa tiedän että tää tylsä osuus on. Ja miksi niin tylsä? Siihen sisältyy myös sellasta hallinnollista työtä jota mulla on konkreettisesti vaikea hahmottaa ja joskus mulla on mennyt aivan järkyttävän pitkään ko. tehtävän tekemiseen, niin pitkään että kollegat ihmettelivät jo missä olen! Mun aivot tulkitsee sen tylsäksi ja välttelen sitä koska se on niin vaikea hahmottaa jostain syystä.

Itse koen että mulla olisi paljonkin potentiaalia mitä käyttää.. ja kun haluaisin tehdä työni hyvin.

Nämä minun syyt hakeutua tutkimuksiin. Lisäksi olisi joskus kiva jos koti olisi siisti enkä kokisi epätoivoa kun katson vaikka vaatekaappiini vaan voisin ajatella vain että, ”kappas minäpä järjestän nuo paidat jotka on sotkussa”. Tällä hetkellä se on niin että katson sotkuiseen vaatekaappiin ja mun täytyy olla ajattelematta sotkua koska ihan kuin siihen ei olisi olemassa mitään ratkaisua kuinka saada se järjestykseen. Ja sit kun alan siivoamaan / järjestämään siihen menee tuntikausia ja ja ja.. punainen lanka puuttuu monesta touhusta.

mitä ovat nämä suurimmat vahvuudet adhd-tyypeillä ? 

Kai se on vahvuus että on uusiin asioihin loputon kiinnostus.

Ja nopea lähtemään ainakin :)  

Vahvuuksia: nopeus, ennakkoluulottomuus, uteliaisuus ja minulla ainakin empatia ja korkea älykkyys.

Heikkouksia: nopea kyllästymään, ärtyisyys, kärsimättömyys, raha-asiat ei kiinnosta eikä vaikuta mihinkään, unettomuus.

Tiedän ettei ketjun aloituksella haettu tätä, mutta olen tavannut tasan kaksi aikuista ihmistä, jotka ovat maininneet kyseisen diagnoosin. Toinen (opiskelukaverini) leuhki sillä saadakseen erityiskohtelua. Toinen... no halusi erityiskohtelua myös, yritti diagnoosin perusteella pummia minulta ruokarahat metroasemalla. Ihan vieras ihminen siis. Itselleni ei tulisi mieleenkään jossain julkisella paikalla kerjätä toisilta ihmisiltä mitään jonkin diagnoosin pohjalta, oli se sitten mitä tahansa. Jokainen on vastuussa omasta itsestään.

Itselle ilmeisesti tulossa dg. piakkoin ,  en kyllä kehtaa muille kertoa , eikä näistä tutkimuksista tiedä  kukaan.

Kysyivät että saako esim vanhemmilta tai puolisolta pientä kommenttia, no ei, äiti on vanha ja en halua sille edes kertoa  ja puolisoa ei ole.

Kyllä mieluummin ottaisin normaalit aivot ja elämän.

Hyvistä puolista en tiedä,mutta huonoista puolista voisin pitää koko yön kestävän monologin.

Millaisia kokemuksia teiltä löytyy neuropsykiatrisesta kuntoutuksesta, toimintaterapiasta tms? Läheiselläni on paha add, johon pelkkä lääkitys ei ole tuonut tarpeeksi helpotusta (on kyllä ollut vaikeaa edes löytää sopiva lääke, koska negatiiviset sivuvaikutukset helposti johtavat +-0 tilanteeseen). Hän on nyt aloittelemassa toimintaterapiaa, ja minua kiinnostaisi tietää, onko joillakuilla tällaiset ei-lääkkeelliset tavat tuoneet selvää lisäapua arjesta selviytymiseen.