Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4213)
Onko ADHD jos lineaarinen ajattelu on todella vaikeaa. On kuin aivot käsittelisivät tietoa vain hierarkkisena tietoviuhkana tai kirjastona josta se hakee jokaiselle asialle merkityksen joka kerta kun silmät näkevät jonkin asian. Tuoli on tuoli joka kerta. Mutta tuolin konsepti tarkistaa itseään koko ajan. Aivot raksuttavat monia ajatuslinjoja samaan aikaan. On kuin olisi huoneessa jossa on monta radiota eri kanavalla ja joiden äänentasoa ei voi säätää. Ainoastaan jos jokin radio-ohjelma on tarpeeksi KIINNOSTAVA, hiljenevät muut ja syntyy miellyttävä flow-tila. Jossa pystyy keskittymään ja kiinnostavan asian käsittely on jouhevaa ja luonnollista. On kuin villihevoset olisivat kesytetty.
Vierailija kirjoitti:
Onko ADHD jos lineaarinen ajattelu on todella vaikeaa. On kuin aivot käsittelisivät tietoa vain hierarkkisena tietoviuhkana tai kirjastona josta se hakee jokaiselle asialle merkityksen joka kerta kun silmät näkevät jonkin asian. Tuoli on tuoli joka kerta. Mutta tuolin konsepti tarkistaa itseään koko ajan. Aivot raksuttavat monia ajatuslinjoja samaan aikaan. On kuin olisi huoneessa jossa on monta radiota eri kanavalla ja joiden äänentasoa ei voi säätää. Ainoastaan jos jokin radio-ohjelma on tarpeeksi KIINNOSTAVA, hiljenevät muut ja syntyy miellyttävä flow-tila. Jossa pystyy keskittymään ja kiinnostavan asian käsittely on jouhevaa ja luonnollista. On kuin villihevoset olisivat kesytetty.
Kyllä monet kuvaavat hälinää juuri kuten sinä. Ja se on melko merkillistä, koska aivoja kuvantaessa ADHD-aivot näyttävät "hiljaisilta", eli aktivaatiota on paljon vähemmän kuin ns. normiaivoissa. Erityisesti aivojen etu osat käyvät "tyhjäkäynnillä".
Vierailija kirjoitti:
Onko aikuisiän ADHD diagnoosin hankkimisen syy se, että sillä voidaan sitten selittää kaikki ne asiat mitkä on töpeksinyt elämässään? En jaksa käydä töissä, kun minulla on ADHD. Olen alkoholisti, koska minulla on ADHD. En ole käynyt kouluja, koska minulla on ADHD. Olen menettänyt luottotiedot, koska minulla on ADHD. Petän puolisoani, kun minulla on ADHD. Yleismaailmallinen tekosyy siis kaikkeen mokailuun ja elämänkoululaisuuteen.
Ei tietenkään? Ja turha niputtaa kaikkia samaan nippuun ja ajatella, että adhd:t epäonnistuvat joka ikisellä elämän osa-alueella. Mutta kyllä, vasta adhd selitti sen, että miksi kuormitun työelämässä ihan hemmetisti. Jos saan tehdä omassa tahdissa ja omilla aikatauluilla, en kuormitu niin paljon. Ja silti teen osa-aikatyötä. Sen seuraukset vaan on kaikille huonoja. Käyn koulua, mutta meni pari vuosikymmentä ennen kuin tajusin, että perinteinen koulussa istuminen ei vaan onnistu. Paikallaan pysyminen on _mahdotonta_ ja suren jo etukäteen sitä, että vaikka aikuislukio on mennyt numeroiden suhteen loistavasti (oma tähti, etäopinnot, äly kompensoi) tulen alisuoriutumaan kirjoituksissa. Ei sitä ns. normaali ymmärrä, millaista on, kun pelkkä keskittyminen vie ihan sairaasti energiaa.
Pää voi olla täynnä tietoa mutta sitä ei saa ulos järkevästi, vain palasina.
Laajat kokeet missä essee-kysymyksiä, ihan mahdoton vastata että sais hyvän ja kattavan vastauksen,vaikka tietäisikin sen.
Lääkkeellä sitten loksahtaa palaset yhdeksi kokonaisuudeksi samantien .
Vierailija kirjoitti:
Minulla tutkimukset alkutekijöissään, ainakaan vielä ei ole pyydetty esim vanhemmilta kommenttia.
Enkä tuota aijo pyytää vaikka haluaisivat, se voisi "tuhota" vanhempien elämää liikaa.
Jos sattuu tulemaan diagnoosi ja syy käytökselle, se koko lapsuus- ja nuoruusajan haukkuminen+aikuisena ja mitätöinti surkeaksi laiskuriksi joka ei osaa mitään, voisi romuttaa heidät henkisesti..
Oletko miettinyt että on saattanut ihan periytyä vanhemmiltasi, tai joltain heidän sukulaiseltaan? Siis sinun ADHD.si?
Olisi hyvä muistaa että aikasempaa työelämässä pärjäsi helpommalla. Tänäpäivänä ovat vaatimukset ihan erit. Elikkä ongelmia vanhemmilla sukupolvilla, mitkä taas korostuvat eläkeiässä.
MIten yleensäkin lähipiiri suhtautuu , jos saavat tietää diagnoosista ? onko tullu mitään kommenttia?
Vierailija kirjoitti:
MIten yleensäkin lähipiiri suhtautuu , jos saavat tietää diagnoosista ? onko tullu mitään kommenttia?
Mun äitini sanoi kun lapseni sai diagnoosin että kyllä hänkin on ihan selvä adhd ihminen.
On tullut kommenteja miehenkin puolelta että sieltäkin löytyy. Kyllä ovat vanhemmat sukupolvet meillä ihan kiitettävästi myöntäneet omat haasteensa ja nähneet samat lapsenlapsissaan. Tietty näillä +70 ei ole mitään diagnooseja. Haasteet tulevat jälleen esiin vanhemmiten, muistin kanssa ongelmia jokaisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten yleensäkin lähipiiri suhtautuu , jos saavat tietää diagnoosista ? onko tullu mitään kommenttia?
Mun äitini sanoi kun lapseni sai diagnoosin että kyllä hänkin on ihan selvä adhd ihminen.
On tullut kommenteja miehenkin puolelta että sieltäkin löytyy. Kyllä ovat vanhemmat sukupolvet meillä ihan kiitettävästi myöntäneet omat haasteensa ja nähneet samat lapsenlapsissaan. Tietty näillä +70 ei ole mitään diagnooseja. Haasteet tulevat jälleen esiin vanhemmiten, muistin kanssa ongelmia jokaisella.
Jatkan vielä, meillä suvussa autistisia piirteitä, ADHD.tä ja ADD.tä. Vaikeimpana heillä joilla myös happikato synnytyksessä. Mutta ihan perinnölisinä noi kaikki tulee.
Vierailija kirjoitti:
MIten yleensäkin lähipiiri suhtautuu , jos saavat tietää diagnoosista ? onko tullu mitään kommenttia?
Helpottaahan se jos kaikki kasvatuksessa pieleen menneet jutut selittyy sillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIten yleensäkin lähipiiri suhtautuu , jos saavat tietää diagnoosista ? onko tullu mitään kommenttia?
Helpottaahan se jos kaikki kasvatuksessa pieleen menneet jutut selittyy sillä.
Karma, vastuu myös kirjoitetuista sanoista ei vaan ääneen lausutuista.
Pystyisiköhän sitä aivojen dopamiinitasoa tukemaan jollain muulla kuin varsinaisilla ADHD-lääkkeillä? Omassa tapauksessa ADHD ei ole erityisen voimakas mutta selvästi haittaava, ja lääkkeistä tulee ikäviä sivuvaikutuksia.
Auttaiskohan mäkikuisma? (Sitä ei kyllä saa ottaa muitten lääkkeitten kanssa yhtä aikaa, eli ei missään tapauksessa sitä, jos syö ADHD-lääkkeitäkin) Onko kukaan kokeillut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko aikuisiän ADHD diagnoosin hankkimisen syy se, että sillä voidaan sitten selittää kaikki ne asiat mitkä on töpeksinyt elämässään? En jaksa käydä töissä, kun minulla on ADHD. Olen alkoholisti, koska minulla on ADHD. En ole käynyt kouluja, koska minulla on ADHD. Olen menettänyt luottotiedot, koska minulla on ADHD. Petän puolisoani, kun minulla on ADHD. Yleismaailmallinen tekosyy siis kaikkeen mokailuun ja elämänkoululaisuuteen.
Ei tietenkään? Ja turha niputtaa kaikkia samaan nippuun ja ajatella, että adhd:t epäonnistuvat joka ikisellä elämän osa-alueella. Mutta kyllä, vasta adhd selitti sen, että miksi kuormitun työelämässä ihan hemmetisti. Jos saan tehdä omassa tahdissa ja omilla aikatauluilla, en kuormitu niin paljon. Ja silti teen osa-aikatyötä. Sen seuraukset vaan on kaikille huonoja. Käyn koulua, mutta meni pari vuosikymmentä ennen kuin tajusin, että perinteinen koulussa istuminen ei vaan onnistu. Paikallaan pysyminen on _mahdotonta_ ja suren jo etukäteen sitä, että vaikka aikuislukio on mennyt numeroiden suhteen loistavasti (oma tähti, etäopinnot, äly kompensoi) tulen alisuoriutumaan kirjoituksissa. Ei sitä ns. normaali ymmärrä, millaista on, kun pelkkä keskittyminen vie ihan sairaasti energiaa.
Tunnen monia akateemisia, joilla elämä on mennyt ihan hyvin, vaikka on ADHD. Se ei yksin aiheuta mokailua. Kaikkien opetusalalla työskentelevien pitäisi saada keinotekoinen ADHD-käytös itselleen hetkeksi aikaa, ymmärtäisivät paremmin meitä, joilla se on koko ajan. Joku aiemmin kertoi keinoja, joilla saa hallittua kaaosta. Minulla on samanlaisia: kodin on oltava järjestyksessä, samoin työpöydän ja työpaikan tavaroiden. Rutiinit, aina samoin toistuvat asiat auttavat, paljon yksinoloa ja vähän virikkeitä, musiikkia ei ollenkaan. Noilla keinoilla minä pärjään. Tv ADHD-ope
Miten opet huomaa tuommoiset asiat? ennen varmaan ei tajuttu mitään asiasta ?
Varmaan edelleen moni luulee että se on se riehuja siellä tunnilla, vaikka voi olla se hiljasin tyyppi kans tai molempien yhdistelmääkin.
Vierailija kirjoitti:
Pystyisiköhän sitä aivojen dopamiinitasoa tukemaan jollain muulla kuin varsinaisilla ADHD-lääkkeillä? Omassa tapauksessa ADHD ei ole erityisen voimakas mutta selvästi haittaava, ja lääkkeistä tulee ikäviä sivuvaikutuksia.
Auttaiskohan mäkikuisma? (Sitä ei kyllä saa ottaa muitten lääkkeitten kanssa yhtä aikaa, eli ei missään tapauksessa sitä, jos syö ADHD-lääkkeitäkin) Onko kukaan kokeillut?
Poikani jolla ADD ja dyslexia syö päivittäin terapeuttisrn annoksen omega kapseleita.
Elikkä joku 6 kapselia, määräys on joku kolme.
Tutkimuksiin ei omalla kohdalla ollut vaikea päästä, ekasta käynnistä asti selkeesti sanottiin että pitää tutkia erikoissairaanhoidon puolella ja perusteita on varmasti riittävästi sinne .
Mutta se odottelu, kuukausitolkulla ennenkuin edes lähete kirjoitettu , koska pitää kuitenkin mennä yleisin hoitosuosituksen mukaan, eli lekurille, parit psyk.hoitajan tapaamiset, ja vielä lekuri.
Ja nyt odotellaan milloin MTT joskus sitten ottaa yhteyttä ja kertoo että mitä ,milloin ja missä tutkitaan , eli jonkunlainen hoitosuunnitelma pitäis tulla 3 kk sisällä .
Onko täällä semmoisia joita ei haluttu tutkia? jos ,niin mitä sanottiin ?
Tämä on hyvin yksinkertaista!
Jos kykenet opiskelemaan ja/tai työskentelemään ja hoitamaan käytännön asiat edes jotenkin, et tee diagnoosilla mitään!
Jos koet, ettet pysty käyttämään täyttä potentiaaliasi, eli et saa opintoja loppuun, et pysty työskentelemään, eikä elämäsi ole oikein millään osa-alueella hallinassasi, niin sitten! Mene lääkäriin! Lääkkeet muuttavat elämäsi. Niitä ei kuitenkaan kukaan halua syödä turhaan, sillä ne rasittavat esim sydäntä ja maksaa todella paljon, joten ihan oikeasti, vain silloin, kun elämäsi ei ole hallinnassasi. Ei muuten!
Paitsi että monilla vain lisääntyy se sisäinen levottomuus vanhemmiten . Jos rämpinyt jotenkuten elämässä, niin voi siitä lääkityksestä ja muusta hoidosta olla paljonkin hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Edelliseen lisäten, tutkimuksiin hankkiutuminen tuntuu aivan järjettömältä urakalta, pitäisi selvittää ja järjestää niin paljon asioita ja päästä vielä sellaiselle taholle missä oikeasti ymmärretään tuo ahdistuneisuuden ja ADD:n erotus kunnolla, huoh. Olen noin miljoona kertaa alkanut selvittämään asiaa ja päättänyt että varaan jostain ajan, vaikka yksityiseltä, hinnasta ja sijainnista viis. No tässä sitä vieläkin arvotaan ja kohta pitääkin tehdä jotain aivan muuta...
Kannattaa mennä vaan sinne yksityiselle ! Siellä asia ratkeaa suht nopeasti. Mulla on tutkimukset vielä kesken mutta esimerkiksi oma terapeutti on aika varma että diagnoosi tulee. Kaikki mitä kirjoitit on kuin minun elämästä. Mulla on myös yleinen ahdistuneisuushäiriö. Mitä enemmän asiaa ajattelen sen selkeämpää on että mulla on add/adhd. Arki ja työt ei suju ja tarvitsen jotain apua mikä minun tilanteessa tarkoittaa lääkkeitä kun käyttäytymisterapia jo on. Masennuslääkkeitä ei voi määrätä kun en ole masentunut eikä rauhoittavat auta keskittymään tai tekemään töitä. Mitä jää jäljelle ? Olen itse jo ajatellut että jos nyt ei tule diagnoosia ja en saa lääkitystä, joudun jäämään sairauslomalle ja lopettamaan työni. Jälleen kerran yksi työ joka loppuu 1-2 vuoden sisällä koska kun työ muuttuu rutiiniksi alkaa minun ongelmat. Seuraavaksi kaatuu parisuhde jne. Näitä kehiä itse kiertänyt 15 vuotta ja hoidettu toistuvana masennuksena ja ahdistushäiriönä. Olen henkisesti valmistautunut siihen tosin että jos diagnoosia ei tulekaan tai en saa lääkitystä. Sitten ei voi mitään mutta selvää on että nykyinen alussa oleva työura tyssää sitten siihen. Olen kohta 4kk tehnyt töissä niin vähän töitä, että kohta joku huomaa sen. Ja jatkuva stressi siitä kun en kokonaisuudessa hahmota mitä teen on ihan valtava. Lisäksi rasittaa joidenkin kavereiden kommentit ”joo mulla on ihan noita samoja fiiliksiä ei sulla mitää adhdtä ole” ja näillä kavereilla on kuitenkin vakituinen koulutusta vastaava työ ollut vuosia, perhe, harrastuksia jne ja koko paletti kasassa. Mulla ei paletti pysy kasassa 1-2v pidempään missään ja senkin ajan hädintuskin. Toivottavasti saat apua!
Sama täällä. Kriisin paikka kaikille dissaaville tutuille ja läheisille.