Aikuisiän ADHD

Menee kuukausia diagnoosin saamiseen. Tutkimuksia on monenlaisia, esim. haastattelu itselle/vanhemmalle, tietokoneella tehtäviä tehtäviä tarkkaavuuden tutkimiseen ym. 

Lääke ei aina ole oikotie onneen, itseäni eniten auttanut minä itse. Tiedän, mitkä asiat rauhoittavat (esim. yleinen siisteys/järjestys, liikunta, rutiinit (vaikka niiden ylläpitäminen joskus haastavaa jos uppoutuu johonkin todella kiinnostavaan ja se uppoutuminen tarkoittaa meillä adhd:illa suoranaista jumiutumista) jne.

Päihteitä en käytä ollenkaan sillä ne saavat ennestään levottoman ja ailahtelevaisen mielen yhä levottomammaksi ja ailahtelevaisemmaksi aiheuttaen ahdistusta. 

kuka tietää nuiden lääkkeiden/terapian korvattavuudesta aikuisille? lapsille toki korvataan kaikki mahdollinen

Ei mennyt montaa kuukautta yksityisellä puolella. Olin itse jo valmistautunut ja pohtinut asiaa. L:n paperit, mutta kolme korkekoulua kesken. Aivan järjettömästi vapaaehtoishommia päällekkäin. Lähes pakko treenata hulluna, että saa iltaisin unta. Energiaa loputtomasti, mutta myös totaalista uupumista keskeneräisiin asioihin. Levottomuus ja addiktioherkkyys myös riesana. Asunnosta en pääse aina ulos, koska hukkaan putkeen kotiavaimet, autonavaimet, rahapussin ja kännykän. Kaikki meinaa jäädä kesken, sillä tiskikoneen täyttökin keskeytyy 3-5 kertaa sinkoilun vuoksi. Lääkityksen jälkeen vuodessa 2/3 korkeakouluista suoritettu, palkka tuplaantunut, johtamistehtävissä ja arki selkeytynyt todella paljon. Nautin energiastani mutta myös siitä, että saan joskus aivoni off-asentoon.

Aloitin kirjoittamaan Wordissa seikkaperäistä viestiä omasta elämästä ja kuinka paljon samastun tässä ketjussa kerrottuihin kokemuksiin, mutta en saanut sitä koskaan valmiiksi. Yritetään nyt siis lyhyemmin.

Diagnoosia ei ole mutta kaikki mahdollinen viittaa keskittymishäiriöön (asiat jää kesken, tavarat hukassa, laskut myöhässä/perinnässä, opiskeluissa kesti 2-3 kertaa muita kauemmin, työhistoria epämääräistä silppua, haaveilu, poukkoilu, ongelmat ihmissuhteissa, alisuorittaminen, ylikeskittyminen, suhteettoman epätasainen kykyprofiili, epäolennaiseen jumittaminen, vaikeus rentoutua, uupuminen, päihdeongelmat, pakonomainen treenaus jne.) Nyt ensimmäistä kertaa mielekkäässä työssä, jossa asioita pitäisi saada kuitenkin myös valmiiksi eikä vaan pohtia ja ideoida, ja uupuminen pelottaa. 

Haluaisin tutkimuksiin, mutta pelkään että kaikki ongelmat kuitataan ahdistuneisuushäiriöllä. Kiinnostaisikin tietää miten ne tutkimuksissa erotetaan toisistaan. Pidän myös vaihtoehtoa auki että syynä olisi sittenkin ahdistus, mutta aika oudolta se tuntuu, sillä kaikki nuo ADD-piirteet tuntuvat liittyvän ihan kaikkeen mitä teen, myös sellaisiin juttuihin mitkä eivät laukaise minkäänlaista ahdistusta. 

Edelliseen lisäten, tutkimuksiin hankkiutuminen tuntuu aivan järjettömältä urakalta, pitäisi selvittää ja järjestää niin paljon asioita ja päästä vielä sellaiselle taholle missä oikeasti ymmärretään tuo ahdistuneisuuden ja ADD:n erotus kunnolla, huoh. Olen noin miljoona kertaa alkanut selvittämään asiaa ja päättänyt että varaan jostain ajan, vaikka yksityiseltä, hinnasta ja sijainnista viis. No tässä sitä vieläkin arvotaan ja kohta pitääkin tehdä jotain aivan muuta... 

soita ihan Tk:hon ja kerro asia, kyllä he ottaa sinne jos kuulostaa että aihetta.

Mutta aikaa menee toki, kauheat jonot .

miten julkinen puoli ja kela suhtautuu jos yksityinen tekee diagnoosin?

Minulle mietitään lääkitystä,ihan julkisen puolen dg.

Mutta mietityttää tuo , kuinka siihen sopeutuu,tai sitten soputuu olemaan ilman ?  kuin suurta vaikutus?

Ahistaa koko elämä. Mulla Add eikä mitkään lääkkeet toimi ilman häiritseviä sivuoireita.

En tiiä mitä tästä elämästä tulee. En vaan jaksa enää.

Oon ite kolmekymppinen, tutkimukset siinävaiheessa, että psykologin testit ja lääkärin arvionnit jäljellä. Menee siis varmasti ainakin loppuvuosi, jos ja kun diagnoosin saan. Kunnallisella puolella olen ja on ollut kyllä ihan tuurissaan ja lääkäristä kiinni,

onko kuunneltu.

Eli ei todellakaan ensimmäinen lääkäri kuunnellut. Sanoi, ettei mikään viittaa keskittymishäiriöön ja tyrkkäsi masennuslääkereseptin kouraan. Venlafaxin rauhoitti pään sekamelskaa, mutta latisti samalla tunteet ja vei tunnon alapäästä.

Voxraa syön nyt, ei auta varsinaisesti keskittymään, vaikka onkin toisen lääkärin toimesta nimenomaan keskittymiskykyä parantamaan määrätty, mutta on huomattavasti hiljentänyt "surinaa" päässä ja vähentänyt impulsiivisuutta, etenkin tunnepuolella. Tästä en luovu, ellei jotain vielä parempaa löydy tilalle.

Eli masennuslääkkeistä venlafaxin ja voxra tuovat toisille apua myös keskittymishäiriöön.

Töitä en pysty tekemään, enkä opiskelemaan. Aloitettuja opiskeluja 9, joista yhdestä toisenasteen koulutuksesta valmistunut, koska koulutus kesti reilut 1,5-vuotta. Töitä tehnyt pätkissä noin 3-vuoden edestä (ikään nähden en siis juuri mitään).

Mies sai diagnoosin aiemmin ja asianmukaiset lääkkeet. Lukee nyt lääkikseen, eli lääkkeet voi oikeasti muuttaa toimintakykyä huomattavasti.

Onko aikuisiän ADHD diagnoosin hankkimisen syy se, että sillä voidaan sitten selittää kaikki ne asiat mitkä on töpeksinyt elämässään? En jaksa käydä töissä, kun minulla on ADHD. Olen alkoholisti, koska minulla on ADHD. En ole käynyt kouluja, koska minulla on ADHD. Olen menettänyt luottotiedot, koska minulla on ADHD. Petän puolisoani, kun minulla on ADHD. Yleismaailmallinen tekosyy siis kaikkeen mokailuun ja elämänkoululaisuuteen.

Vierailija kirjoitti:

Onko aikuisiän ADHD diagnoosin hankkimisen syy se, että sillä voidaan sitten selittää kaikki ne asiat mitkä on töpeksinyt elämässään? En jaksa käydä töissä, kun minulla on ADHD. Olen alkoholisti, koska minulla on ADHD. En ole käynyt kouluja, koska minulla on ADHD. Olen menettänyt luottotiedot, koska minulla on ADHD. Petän puolisoani, kun minulla on ADHD. Yleismaailmallinen tekosyy siis kaikkeen mokailuun ja elämänkoululaisuuteen.

se on kuule semmoinen prosessi "hankkia" se diagnoosi ettei sitä moni jaksais.

Paljon helpommalla saa muita diagnooseja .

Kyllä sitä lähtään tutkimaan jos oikeasti on syyt sitä varten, jos ei, niin torpataan jo yritykset ekoilla käynneillä TK:ssa.

Minulle soitettiin TK:sta, psykiatria konsultoitu ja nyt saivat luvan kirjoittaa lähetteen erikoissairaanhoidon puolelle.

Eli siis nyt odottelen(taas kuukausi) että käyn antamassa huumeseulat, jonka jälkeen lääkärin juttusille taas kerran, jolloin lääkäri saa kirjoittaa lähetteen .

ihanaa byrokratiaa.

tähän asti mennyt siis 4 kuukautta tämän asian suhteen.

Voin ainakin omasta puolestani puhua, että paljon mielumin ottaisin toimivat aivot, ei kai nyt kukaan vapaaehtoisesti halua kärsiä neurologisesta häiriöstä!?!? Joo, voihan sitä perustella tekemisiään adhd:lla, mutta ne keillä se oikeasti on, on se myös ihan aito syy moneen toimintaan.

Tässä taas näkee sen, kun joku neuronormaali tulee pätemään, eikä ymmärrä yhtään mistä puhuu.

Tämä siis vierailija 232:selle.

^^ Niin ja siis olen myös tuon 231:sen kirjoittaja.

Onko teillä vinkkejä, mikä auttaisi rauhoittamaan pään sisäistä sekamelskaa ja poukkoilevia ajatuksia? Jos keskityn asiaan x, huomaankin jo ajattelevani kolmea muuta asiaa tahtomattani. Kirjan lukeminen ihan kamalaa, saatan muistaa koko kirjasta vain yhden oleellisen lauseen. En jotenkin osaa rentoutua ja lakata ajattelemasta. Elokuvaan keskittyminenkin vaikeaa ja yleensä selaan aina puhelinta telkkaria katsoessa. Haluaisin opiskella, mutta en opi mitään teoriaa, koska en muista mistään mitään mitä olen juuri lukenut.

Mihinkään tutkimuksiin en jaksa edes yrittää hakeutua, koska kuulostaa todella työläältä ja kuormittavalta. Olisipa mahdollisuus vain kokeilla eri lääkityksiä ilman pitkiä tutkimuksia tai oivaltaa jokin toimiva toimintatapa. Tai sitten vain pysyttelen tutussa ja helpossa alisuoriutuen koko elämäni.

Trauma.

Voisiko joku kertoa mitä sitten tapahtuu kun on tuo lähete menossa ,  eli mitä sen jälkeen tapahtuu ?   kenen luo,montako kertaa yms ?

julkisella puolella siis.

Trauma oireilu.

Vierailija kirjoitti:

Trauma.

Niinpä niin. Opiskeleeko palstan neuropsykologi traumapsykologin tutkintoa, vai mistäs nyt tuulee?

Psykologit inhoavat neuropsykiatrisia häiriöitä, koska ne ovat aivokemiaa, johon yksikään psykologi ei voi satuilullaan vaikuttaa. Eli kaikille nepsy-

asiakkaille KEKSITÄÄN näitä mt-ongelmia, traumoja ym. Opiskellaan ADHD:n syyt ja olkaa hiljaa traumoinenne! Aivan sairasta porukkaa - siis psykologit, ei ADHD aikuiset!