Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Vierailija kirjoitti:
Miten ADHD todetaan?
Neuropsykiatrisissa tutkimuksissa tai asiaan erikoistuneen psykiatrin toimesta.
Vierailija kirjoitti:
Hoidetaanko vaan lääkkeillä
Jonkinlainen ongelmien kanssa pärjäämistä avittava terapia on kai yksi vaihtoehto mutta en tiedä onko tuollaista ainakaan julkisella yleensä tarjolla?
Vierailija kirjoitti:
onko pakko syödä niitä jotta pärjää ADHD:n kanssa?
Ei ole tietenkään pakko syödä jos kokee pärjäävänsä ilmankin. Joitain lääkkeitä voi ottaa vain tarpeen mukaan mutta yleensä on kai parempi syödä niitä suht säännöllisesti että aivokemiat eivät turhaan pompi. Välipäivien pitäminen on aina mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kaikille vastanneille, tulipa hölmön hyvä mieli vastauksista :) Minulla itse asiassa on terkkariaika maanantaina, en vain yhtään tiedä, miten ottaisin asian esille. Oma äitini on ammatiltaan terveydenhoitaja, ja kun aikaisemmin kyselin häneltä, hän ei oikeastaan tiennyt ADHD:sta mitään. Lisäksi tyrmäsi täysin epäilyni, minähän olen niin fiksu ja rauhallinen. Siksi pelkään, että omankin kouluni terveydenhoitajan usko on, että ADHD:ta on vain ylivilkkailla pikkupojilla, ja yhdistää oireiluni johonkin muuhun. Itsekin ajattelin ennen niin, kunnes yllättäen somessa törmäsin ADHD-sisältöön. Yllätyin, kun tajusin, ettei se olekaan vain vihanhallintaongelmia ja häiriköintiä.
16-vuotias
Hei, tämä on oikeasti asia jota ei välttämättä näe itsessään. Eikä lapsessaan. Meilläkin tuo kuvio, että lapsi on aina ollut rauhallinen. Näin sanottiin meille jo synnytyssairaalassa, että onpa rauhallinen lapsi! Ja niin on ollutkin ja me vanhemmatkin ollaan. Ja kun sitä ylivilkkautta ei ollut ja lapsi on pärjännyt koulussa loistavasti (koska on ihna todella älykäs), niin eipä kukaan osannut huolestua että jotain ongelmaa voisi olla. ADHD jolta ylivilkkaus puuttuu ja ongelmat on enemmän tarkkaamattomuuden ja toiminnanohjauksen puolella, ei niinkään oireile päällepäin näkyvästi. Jotain pientä sähellystä voi olla, unohtelua tai kokeessa lukee tehtävän väärin ja tulee kiire. Mutta älykkyydellä pystyy kompensoimaan paljon ja nämä ei muodostu ongelmaksi asti, vaikka lapsi/nuori ei ikään kuin suoriudu omalla tasollaan.
Ja kun on sen oman päänsä kanssa elänyt koko elämänsä eikä ole mitään vertailukohtaa siihen, miten neurotyypillisen aivot toimii, ei sitä välttämättä tajua miten erilainen on.
Tämä vaiva on kuitenkin sellainen, että se uuvuttaa ihmisen. Ja aiheuttaa itsesyytöksiä, kun asiat ei suju. Tai kun ei saa aikaiseksi. Tulee syyllinen olo, kun toisille näyttää niin helpolta kaikki, he vain tekevät. Kun ei tiedosta, että ne samat asiat vaatii itseltä kauheaa ponnistelua, niin tuntee itsensä vain laiskaksi. Minä en sentään tyhmäksi luullut itseäni, kun olin käynyt Mensan testissä ja se sanoi että älykkäämpi kuin 97%. Mutta oli tuokin taakka, näin älykäs ja ei pystynyt opiskelemaan.
Meidänkin lasta luultiin ensimmäisenä masentuneeksi, kun lukion aikaan haki apua. Ehkä siinä oli masennustakin, mutta se masennus voi tulla siitä kun asiat ei suju. (Ja hänellä sujui kuitenkin ihan ok, 3 x E ja 5 X L, molempina lukiovuosina matematiikan ja ohjelmoinnin kilpailuissa finaalissa.) Tai kun se jokapäiväinen ponnistelu uuvuttaa.
Minulle vanhempana oli suuri ihmetys, kun alettiinkin epäillä nepsyongelmaa. Että meidänkö lapsi? No sitten luin mitä kaikkea siihen kuuluu ja moni asia sai selityksen. Ja tajusin myös, että itsellänikin taitaa olla tätä samaa. Mieskin olisi minusta diagnoosia vaille, miten voi olla että viisikymppinen vaativaa asiantuntijatyötä tekevä ihminen unohtaa säännöllisesti vetää vessan ja jättää juuston ja margariinin yöksi keittiön pöydälle!? Mutta hän porskuttaa töissä (vaikka opinnot jäi häneltäkin kesken) ja tienaa sikamaisesti, niin mitäs siitä jos ajatukset vähän harhailee. Hän selvästi douppaa kahvilla (pitkin päivää) ja pärjäilee sillä. Unirytmi hänelläkin mitä sattuu, joskus kun herään neljältä aamuvuoroon, joudun hätyyttämään miestä nukkumaa. Mutta IT-alalla on joustavat työajat, niin siellä ei tällainenkaan haittaa mitään o_O
Kirjoita terkalle ylös ne kaikki ongelmat mitä sinulla on, vaikka ranskalaisilla viivoilla niin että on helpompi hahmottaa. Voit myös netistä lukea jotain ADHD-juttuja missä kuvataan myös näitä toiminnanohjauksen ongelmia. Voit niistäkin kirjoittaa ylös mitä osuu omalle kohdalle. ADHD vaikuttaa todella moneen asiaan, eikä sitä itsekään hahmota ADHD:sta johtuvaksi ennen kuin lukee ja viisastuu, että aha!
Ihan maallikon korvin teidän perheessänne on lisäksi autismia:
”Autismi ja ADHD
DSM-5-tautiluokituksen mukaan ADHD ja autismikirjon häiriö voivat ilmetä samanaikaisesti.
Autismikirjon häiriöllä ja ADHD:lla on jaettua geneettistä taustaa.
Autismikirjon häiriön yhteydessä esiintyvän ADHD:n samanaikainen esiintyvyys on arvioitu olevan lapsilla jopa 30–80 %.
ADHD:n yhteydessä samanaikaisesti autismikirjon häiriötä lapsilla on arvioitu esiintyvän 20–50 %:lla.
Suomalaisista autismi- tai Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin saaneista, yleisiltä kognitiivisilta taidoiltaan normaaleista kouluikäisistä lapsista 44 %:lla esiintyi ADHD:ta.
ADHD:n yhteydessä on kuvattu esiintyvän vaihtelevassa määrin sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia.
Yliaktiivis-impulsiivisessa tyypissä on suurempi riski aggressiiviseen ja tunkeutuvaan käyttäytymiseen, kun taas tarkkaamattomuuspainotteisessa ja yhdistetyssä tyypissä on tavallisempaa vuorovaikutuksesta vetäytyvä ja passiivinen käyttäytyminen sekä hitaus luoda ystävyyssuhteita, mikä vastaa autistiseen triadiin kuuluvia sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksia.
ADHD:n ja ASD:n esiintyessä samanaikaisesti ADHD:n lääkehoitoa on syytä kokeilla, jos tarkkaamattomuus, ylivilkkaus tai impulsiivisuus aiheuttavat selvää haittaa.
Tarkka seuranta lääkkeen aloitusvaiheessa etsittäessä sopivaa annostelua on välttämätöntä, sillä henkilöt, joilla on samanaikainen autismikirjon häiriö, saattavat olla herkempiä ADHD-lääkkeiden haittavaikutuksille:
metyylifenidaatti voi lisätä stereotypioita, tic-oireita ja käytöshäiriöitä,
atomoksetiini voi lisätä ärtyneisyyttä ja pakko-oireita.
ADHD:n ja autismikirjon häiriön esiintyessä samanaikaisesti on tarkkaavuutta parantavan lääkehoidon toivottu voivan auttaa myös sosiaalisen vuorovaikutuksen kehittymistä sillä tavoin, että lapsen ja hänen läheisensä yhteisen tarkkaavuuden tila olisi pitkäkestoisempi. Tämä asia tarvitsee kuitenkin vielä lisätutkimusta.”
Autismin ”Käypä hoito suositus”
Onko teillä autismidiagnoosi?
Vierailija kirjoitti:
Ihan maallikon korvin teidän perheessänne on lisäksi autismia:
...Onko teillä autismidiagnoosi?
Minulle on parikin ihmistä sanonut, että ovat aina pitäneet minua aspergerina. Olen heidät molemmat tuntenut 15 vuotta, lasten kautta ollaan tutustuttu. Mutta vasta kun kerroin tyttären ADHD-kuvioista, tulivat tuon sanoneeksi. Nettitesti sanoi "likely autistic" ja tyttärellä samaa.
Tämäkin on asia, jota ei itsessään tunnista. Tyttären lukioaikana (hän kävi nörttilukion) tutustuin hänen koulukavereihinsa, joista osa oli aivan päivänselviä aspergereita, sellaisia joista näkee heti ensikohtaamisella. Ja vasta silloin aloin hieman tutustua tähän aiheeseen ja huomaamaan noita piirteitä. Mutta jäi huomaamatta, että minulla ja tyttärellä on sitä samaa, mutta lievemmässä määrin. Eikä meillä tämä ole sen asteista, että haittaisi kovasti. ADHD on suurempi ongelma.
Tytär sai lähetteen neuropolille juurikin autismiepäilyn vuoksi. Ja siellä ensimmäisellä tapaamisella tuli esiin tämä ADHD-epäily ja siirrettiin tutkimukset yksityiselle. Hänelle sanottiin, että on autistisia piirteitä, mutta ei diagnoosiksi asti. Minun kohdalla tätä asiaa ei mainittu ollenkaan, kun sain ADHD-diagnoosin. Kyselemällä tätäkin puolta kai hieman kartoitettiin, mutta ei samassa mittakaavassa kuin ADHD:tä.
Hassua sinänsä, että olen moneen kertaan siunaillut sitä, että tytär on juuri niin älykäs kuin voi olla, olematta autisti. Mutta ehkä hän hieman on :-)
Kiitti tästä linkistä! Mulla on vain ADD-diagnoosi, mut metyylifenidaatti ei sopinut noiden ja muutaman muun sivuvaikutuksen takia. Pitääpä kertoa lääkärille. Kiitos
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisella psyk.hoitsulla joka TK:ssa , pitäs olla tietoa adhd-jutuista riittävästi. Kokeile päästä sellaisen kans jutteleen aluksi.
Itselläni homma kaatui alkuun ADHD:en erikoistuneen hoitajan arvioon. Monet psykiatrit eivät ole asiasta sen paremmin perillä. Varsinkin jos impulsiivisuus tai ulkoinen rauhattomuus ei ole ilmeistä, olet naispuolinen tai mukana on esimerkiksi asperger-tyyppistä oireilua. Jonkin persoonallisuushäiriö tai vaikka kaksisuuntaisdiagnoosin heittäminen on tällöin helpoin vaihtoehto.
Itselläni näkyy kannassa pari pelkkään hoitajan tekemään kyselyyn perustuvaa mainintaa persoonallisuushäiriöstä. Myös rajatilahäiriödiagnoosia on psykiatrin ja psykologin toimesta aiemmin yritetty tyrkyttää vaikka useimmat vaatimukset siihen eivät täyty ja itse esitin vahvoja todisteita ADHD epäilyistäni.
ADHD spesialisti kirjoitti sitten heti reseptin lyhyen juttelun jälkeen. Täysin arpapeliä.
Aiemmalla 16 vuotiaalla vaikuttaa aika selvältä tapaukselta mutta hyvät kouluarvosanat saattavat asiaa tuntematonta häiritä ja ongelmaa aletaan käsitellä ahdistuksena.
Vanhan polven (yli 30-v.) psykologit, hoitajat, psykiatrit ovat valitettavasti ulkona kuin lumiukko. He eivät ole saaneet mitään tietoa koko asiasta. En usko, että yliopistossa edelleenkään opetetaan kovin syvällisesti,
Parasta olisi, jos terveydenhoidon asiantuntija voisi aina osoittaa perehtyneisyytensä aukottomasti.
Suomessa vain hyvin harvalla on riittävää osaamista ja kokemusta - ei riitä, että on neuropsykologi tai psyk.sairaanhoitaja
Erotusdiagnostiikka on tärkeää. Esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö saattaa tuottaa samankaltaista oireilua kuin ADHD. Samoin traumat ja tunne-elämän häiriöt. Asiakaskunnassa näkyy jo ryhmä itseopiskelleita nepsy-uskovaisia, jotka tulkitsevat kaikki oireet nepsy-viitekehyksen läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisella psyk.hoitsulla joka TK:ssa , pitäs olla tietoa adhd-jutuista riittävästi. Kokeile päästä sellaisen kans jutteleen aluksi.
Itselläni homma kaatui alkuun ADHD:en erikoistuneen hoitajan arvioon. Monet psykiatrit eivät ole asiasta sen paremmin perillä. Varsinkin jos impulsiivisuus tai ulkoinen rauhattomuus ei ole ilmeistä, olet naispuolinen tai mukana on esimerkiksi asperger-tyyppistä oireilua. Jonkin persoonallisuushäiriö tai vaikka kaksisuuntaisdiagnoosin heittäminen on tällöin helpoin vaihtoehto.
Itselläni näkyy kannassa pari pelkkään hoitajan tekemään kyselyyn perustuvaa mainintaa persoonallisuushäiriöstä. Myös rajatilahäiriödiagnoosia on psykiatrin ja psykologin toimesta aiemmin yritetty tyrkyttää vaikka useimmat vaatimukset siihen eivät täyty ja itse esitin vahvoja todisteita ADHD epäilyistäni.
ADHD spesialisti kirjoitti sitten heti reseptin lyhyen juttelun jälkeen. Täysin arpapeliä.
Aiemmalla 16 vuotiaalla vaikuttaa aika selvältä tapaukselta mutta hyvät kouluarvosanat saattavat asiaa tuntematonta häiritä ja ongelmaa aletaan käsitellä ahdistuksena.
Vanhan polven (yli 30-v.) psykologit, hoitajat, psykiatrit ovat valitettavasti ulkona kuin lumiukko. He eivät ole saaneet mitään tietoa koko asiasta. En usko, että yliopistossa edelleenkään opetetaan kovin syvällisesti,
Parasta olisi, jos terveydenhoidon asiantuntija voisi aina osoittaa perehtyneisyytensä aukottomasti.
Suomessa vain hyvin harvalla on riittävää osaamista ja kokemusta - ei riitä, että on neuropsykologi tai psyk.sairaanhoitaja
Erotusdiagnostiikka on tärkeää. Esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö saattaa tuottaa samankaltaista oireilua kuin ADHD. Samoin traumat ja tunne-elämän häiriöt. Asiakaskunnassa näkyy jo ryhmä itseopiskelleita nepsy-uskovaisia, jotka tulkitsevat kaikki oireet nepsy-viitekehyksen läpi.
Missä olet opiskellut alaa? Miten pysyt nykytutkimuksen perässä? Onko opinnoissasi tarpeeksi nepsyä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisella psyk.hoitsulla joka TK:ssa , pitäs olla tietoa adhd-jutuista riittävästi. Kokeile päästä sellaisen kans jutteleen aluksi.
Itselläni homma kaatui alkuun ADHD:en erikoistuneen hoitajan arvioon. Monet psykiatrit eivät ole asiasta sen paremmin perillä. Varsinkin jos impulsiivisuus tai ulkoinen rauhattomuus ei ole ilmeistä, olet naispuolinen tai mukana on esimerkiksi asperger-tyyppistä oireilua. Jonkin persoonallisuushäiriö tai vaikka kaksisuuntaisdiagnoosin heittäminen on tällöin helpoin vaihtoehto.
Itselläni näkyy kannassa pari pelkkään hoitajan tekemään kyselyyn perustuvaa mainintaa persoonallisuushäiriöstä. Myös rajatilahäiriödiagnoosia on psykiatrin ja psykologin toimesta aiemmin yritetty tyrkyttää vaikka useimmat vaatimukset siihen eivät täyty ja itse esitin vahvoja todisteita ADHD epäilyistäni.
ADHD spesialisti kirjoitti sitten heti reseptin lyhyen juttelun jälkeen. Täysin arpapeliä.
Aiemmalla 16 vuotiaalla vaikuttaa aika selvältä tapaukselta mutta hyvät kouluarvosanat saattavat asiaa tuntematonta häiritä ja ongelmaa aletaan käsitellä ahdistuksena.
Vanhan polven (yli 30-v.) psykologit, hoitajat, psykiatrit ovat valitettavasti ulkona kuin lumiukko. He eivät ole saaneet mitään tietoa koko asiasta. En usko, että yliopistossa edelleenkään opetetaan kovin syvällisesti,
Parasta olisi, jos terveydenhoidon asiantuntija voisi aina osoittaa perehtyneisyytensä aukottomasti.
Suomessa vain hyvin harvalla on riittävää osaamista ja kokemusta - ei riitä, että on neuropsykologi tai psyk.sairaanhoitaja
Erotusdiagnostiikka on tärkeää. Esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö saattaa tuottaa samankaltaista oireilua kuin ADHD. Samoin traumat ja tunne-elämän häiriöt. Asiakaskunnassa näkyy jo ryhmä itseopiskelleita nepsy-uskovaisia, jotka tulkitsevat kaikki oireet nepsy-viitekehyksen läpi.
Ootko sä se hullu psykologi, joka tunkee tänne palstalle jatkuvasti tätä trauma&epävakaa-keskustelua? Jätetään tää keskistelu meille nepsyille, kiitos!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olen miettinyt asiaa, kertokaa kauanko menee että saa jotai tietoa että onko tai ei ? Oulussa siis ja ihan julkiselle puolelle pitää mennä jos menen.
Olen kaiken lisäksi työttömänä,mitähän työkkäri sanoo asiasta jos haluaa selvittää että onko joku adhd vai ei .
Tällä hetkellä olen odottanut 5 kuukautta, että saisin edes lähetteen psykiatrilta mtt:lle. Ei suostu kirjoittamaan, vaikka tk-lääkäri puoltaa tutkimuksia. Yksityiseltä kyselin, tulisi maksamaan 1200 eli liikaa...
Minä olin aikaani edellä ja hain diagnoosin kesken yliopisto-opiskelujen vuonna 2003 kai?
Voin sanoa että dg:tä käyttää hyväksi 10 v myöhemmin jopa sossu ja sehän ei ollut dg:n tarkoitus kai?
siis mihin se sossu tai muu virasto voi käyttää jotain adhd-diagnoosia?
Ei periaatteessa voi, mutta kriiseissä (ero, pahoinpitelyksi joutuminen yms) voidaan penkoa ihan kaikki.
Vaikka se onkin älytöntä!
Mistä joku viranomainen/sossu/poliisi yms. muka näkisi sinun yksityisiä (ja salaisia) potilastietoja?
Ja vaikka näkisi, niin miten ADHD olisi muka joku ”huono” asia viranomaisten silmissä. Tuo ajatus on ihan älytön
Itsellä selvisi todennäköinen ADD neuropsykologilla aikanaan. Kaikki korkeakouluopiskelut oli ja on aina menneet metsään, jotkin ihan loppupuolellakin, lukio oli vielä ihan liian helppo että sen olisi voinut kusta. Siitä kun homma eteni lääkärille, niin tämä vaan totesi että njääh, ei sulla ole niin isoja ongelmia, kun en käyttänyt päihteitä juuri ollenkaan ja pitkä parisuhdekin jne, "joskus on vaan vähän raskasta elämässä." ... melkein 10 vuotta kustuja opiskeluyrityksiä takana on vähän pitkä "joskus".
No, luonteeltani kun olen tällainen myötäilevä niin en siinä alkanut tapella, mutta myöhemmin kyllä olen tilannetta harmitellut hiukan, ehkä olisin voinut valittaa enemmän siinä. No, ei tullut minusta korkeakoulutettua, olen nyt myyjänä kaupassa töissä. Pärjään suht hyvin tilanteeseen nähden, töissä on pakko tehdä vaan koko ajan tietyt asiat niin ei pääse haahuilemaan mitään ja toisaalta tässä on hyviäkin puolia luovuuden suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki elämänhallinnan ongelmat ja vastuttomuus laitetaan nykyään adhd:n piikkiin. :D Kasvakaa aikuiseksi.
Aika tyypillinen diagnosoimaton ADD / ADHD- tyyppi voi vaikuttaa juuri sellaiselta jonka pitäisi "kasvaa aikuiseksi". Meiltä vaan puuttuu se aikuisuus-ominaisuus joka saa hallitsemaan tekojaan ja kontrolloimaan motivaatiota niin että pystyy keskittymään asioihin jotka palkitsee pitkällä aikavälillä ja suorittamaan arkea / opiskeluita. Noh, itselläni ikä auttanut kuitenkin jonkin verran, kuten tyypillisesti käy, mutta potentiaalista jäi (ehkä, onhan tässä vielä elämää elettävänä) paljon hyödyntämättä.
Omalla kohdalla tuo öitä kukkuminen johtuu selkeästi siitä ettei malta mennä nukkumaan kun on jotain mielenkiintoisempaa. Siinäkin on varmaan oma viehätyksensä että ei ole mitään muiden aiheuttamia ärsykkeitä. Voi olla määrätyllä tavalla rennosti ja keskittyä vain siihen mihin haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on täysin tuntematon käsite "herää aamulla virkeänä ja levänneenä" .
En muista että ois koskaan nuin käynyt. Ala-asteella jo valvoin ja menin väsyneenä kouluun .
Yöllä oli rauhaa ja hiljaisuutta. Ja edelleen sama meno nyt 30 vuotta myöhemmin. En osaa nukkua ns. oikeaan aikaan , enkä paljo muulloinkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisella psyk.hoitsulla joka TK:ssa , pitäs olla tietoa adhd-jutuista riittävästi. Kokeile päästä sellaisen kans jutteleen aluksi.
Itselläni homma kaatui alkuun ADHD:en erikoistuneen hoitajan arvioon. Monet psykiatrit eivät ole asiasta sen paremmin perillä. Varsinkin jos impulsiivisuus tai ulkoinen rauhattomuus ei ole ilmeistä, olet naispuolinen tai mukana on esimerkiksi asperger-tyyppistä oireilua. Jonkin persoonallisuushäiriö tai vaikka kaksisuuntaisdiagnoosin heittäminen on tällöin helpoin vaihtoehto.
Itselläni näkyy kannassa pari pelkkään hoitajan tekemään kyselyyn perustuvaa mainintaa persoonallisuushäiriöstä. Myös rajatilahäiriödiagnoosia on psykiatrin ja psykologin toimesta aiemmin yritetty tyrkyttää vaikka useimmat vaatimukset siihen eivät täyty ja itse esitin vahvoja todisteita ADHD epäilyistäni.
ADHD spesialisti kirjoitti sitten heti reseptin lyhyen juttelun jälkeen. Täysin arpapeliä.
Aiemmalla 16 vuotiaalla vaikuttaa aika selvältä tapaukselta mutta hyvät kouluarvosanat saattavat asiaa tuntematonta häiritä ja ongelmaa aletaan käsitellä ahdistuksena.
Vanhan polven (yli 30-v.) psykologit, hoitajat, psykiatrit ovat valitettavasti ulkona kuin lumiukko. He eivät ole saaneet mitään tietoa koko asiasta. En usko, että yliopistossa edelleenkään opetetaan kovin syvällisesti,
Parasta olisi, jos terveydenhoidon asiantuntija voisi aina osoittaa perehtyneisyytensä aukottomasti.
Suomessa vain hyvin harvalla on riittävää osaamista ja kokemusta - ei riitä, että on neuropsykologi tai psyk.sairaanhoitaja
Erotusdiagnostiikka on tärkeää. Esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö saattaa tuottaa samankaltaista oireilua kuin ADHD. Samoin traumat ja tunne-elämän häiriöt. Asiakaskunnassa näkyy jo ryhmä itseopiskelleita nepsy-uskovaisia, jotka tulkitsevat kaikki oireet nepsy-viitekehyksen läpi.
Missä olet opiskellut alaa? Miten pysyt nykytutkimuksen perässä? Onko opinnoissasi tarpeeksi nepsyä?
Toki psykiatri kannattaa valita huolella. Psykiatri on kuitenkin erikoistunut psyykkisiin sairauksiin opinnoissaan 5-6 vuoden ajan ja häneltä löytyy toivottavasti lisäksi vuosien työkokemusta erilaisista potilasryhmistä. Hyvä psykiatri huomioi myös erotusdiagnostiikan ja tekee mahdollisimman osuvan arvion. Vai onko ADHD jotenkin toivottavampi diagnoosi kuin jokin muu diagnoosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö tässäkin ole tullut ilmi että "systeemi" ei aina päädy oikeaan tulokseen. Omat kokemukset fyysisten asoiden kanssa lääkärissä käydessä on että usein tiedän itse paremmin mikä vialla. Sain tuossa marras-joulukuussa murjottua yhden tai useamman kylkiluun. Ensimmäinen lääkäri yksityisellä oli suunnilleen sitä mieltä että kyljestä joku lihas venähtänyt. Seuraava oli jo sitä mieltä että taitaa jotain pienta olla kylkiluissa, Kestää kuusi viikkoa parantua. Tämäkään ei kuunnellut kunnolla mitä kerroin. Nyt yli neljän viikon jälkeen ei ole vieläkään kunnossa.
Siis yli neljän kuukauden oli tarkoitus sanoa.
Vaikuttaa että tarvii tuuria löytää todellisia ammattilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tässäkin ole tullut ilmi että "systeemi" ei aina päädy oikeaan tulokseen. Omat kokemukset fyysisten asoiden kanssa lääkärissä käydessä on että usein tiedän itse paremmin mikä vialla. Sain tuossa marras-joulukuussa murjottua yhden tai useamman kylkiluun. Ensimmäinen lääkäri yksityisellä oli suunnilleen sitä mieltä että kyljestä joku lihas venähtänyt. Seuraava oli jo sitä mieltä että taitaa jotain pienta olla kylkiluissa, Kestää kuusi viikkoa parantua. Tämäkään ei kuunnellut kunnolla mitä kerroin. Nyt yli neljän viikon jälkeen ei ole vieläkään kunnossa.
Millä puoskarilla kävit? Itse käyn työterveyshuollossa ja aina olen saanut perusteelliset tutkimukset ja hyvän hoidon tuki-ja liikuntaelinvaivoihin/vammoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä jokaisella psyk.hoitsulla joka TK:ssa , pitäs olla tietoa adhd-jutuista riittävästi. Kokeile päästä sellaisen kans jutteleen aluksi.
Itselläni homma kaatui alkuun ADHD:en erikoistuneen hoitajan arvioon. Monet psykiatrit eivät ole asiasta sen paremmin perillä. Varsinkin jos impulsiivisuus tai ulkoinen rauhattomuus ei ole ilmeistä, olet naispuolinen tai mukana on esimerkiksi asperger-tyyppistä oireilua. Jonkin persoonallisuushäiriö tai vaikka kaksisuuntaisdiagnoosin heittäminen on tällöin helpoin vaihtoehto.
Itselläni näkyy kannassa pari pelkkään hoitajan tekemään kyselyyn perustuvaa mainintaa persoonallisuushäiriöstä. Myös rajatilahäiriödiagnoosia on psykiatrin ja psykologin toimesta aiemmin yritetty tyrkyttää vaikka useimmat vaatimukset siihen eivät täyty ja itse esitin vahvoja todisteita ADHD epäilyistäni.
ADHD spesialisti kirjoitti sitten heti reseptin lyhyen juttelun jälkeen. Täysin arpapeliä.
Aiemmalla 16 vuotiaalla vaikuttaa aika selvältä tapaukselta mutta hyvät kouluarvosanat saattavat asiaa tuntematonta häiritä ja ongelmaa aletaan käsitellä ahdistuksena.
Vanhan polven (yli 30-v.) psykologit, hoitajat, psykiatrit ovat valitettavasti ulkona kuin lumiukko. He eivät ole saaneet mitään tietoa koko asiasta. En usko, että yliopistossa edelleenkään opetetaan kovin syvällisesti,
Parasta olisi, jos terveydenhoidon asiantuntija voisi aina osoittaa perehtyneisyytensä aukottomasti.
Suomessa vain hyvin harvalla on riittävää osaamista ja kokemusta - ei riitä, että on neuropsykologi tai psyk.sairaanhoitaja
Erotusdiagnostiikka on tärkeää. Esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö saattaa tuottaa samankaltaista oireilua kuin ADHD. Samoin traumat ja tunne-elämän häiriöt. Asiakaskunnassa näkyy jo ryhmä itseopiskelleita nepsy-uskovaisia, jotka tulkitsevat kaikki oireet nepsy-viitekehyksen läpi.
Erotusdiagnostiikka on erittäin tärkeää, myös tunnistettaessa nepsyongelmia masennuksen ja muiden mt-oireiden takaa. Koska jos ihmisellä neurologista poikkeavuutta on, se vaikuttavaa läpi elämän. Se ei ole asia, joka voidaan hoitaa pois, vaan tarvitaan tietoa ja apuakeinoja, haasteiden tunnistamista ja sopeutumista maailmaan niiden kanssa. Se ei mene pois. Ei toivomalla eikä kiroilemalla. Ei sillä, että jollain muulla on jokin mielipide asiasta. Se vain on. Paras olisi jos sen kanssa ei jäisi yksin.
Tuohon diagnoosiin ja aikuistumiseen liittyen. Itselleni diagnoosi oli järkyttävä kriisi, vaikka "tiesinkin", että tällaista voisi olla. Olin toiveekkaana odottanut "aikuistumista", sitä kun en enää unohtele, kun aikuisen vastuut alkavat hoitua harjoittelun tuloksena luonnostaan. Sitä kun minulla ei ole fasadia ja huijarisydroomaa. Kun kaikki suoriutuminen ei ole hiuskarvan varassa ja perusjuttuihin uupuminen nurkan takana. Ajattelin, että niin on pakko käydä, koska muutkin oppivat ja yritän kovasti.
No, diagnoosi ei ollut helpotus koska ymmärsin, että on turha odotella. Olen ja tulen olemaan erilainen tietyiltä osin ja se olisi nyt hyväksyttävä, koska en voi olla kukaan muukaan. Se tulee vaikuttamaan elämääni jatkossakin. Häpeä asiasta on aina ollut valtava ja siinä on edelleen työstämistä, vaikka syy on tiedossa.
Tragediahan neurologinen häiriö on tavallaan, kuten mikä vain elämää hankaloittava pitkäaikaissairaus. En usko, että siitä kärsivät olisivat sitä itselleen toivoneet. Sen kanssa on vaan elettävä ja on mahdollista pärjätä ja tulla toimeen. Mutta pitää tietää, minkä kanssa painitaan ja mitä on tehtävissä.
Ja on ok ottaa muiden ennakkoluulot sinä mitä ne ovat, eikä todistuksena omasta luonteesta. He arvioivat omasta, erilaisesta viitekehyksestään. Jos tiedän että olen tehnyt parhaani, sen on riitettävä edes itselleni. Se, että jaksaa yrittää, kertoo luonteestani enemmän kuin kohdalle osuneet haasteet tai niiden ilmiasu muille.
Minusta tuossa Flow-kirjassa paras anti oli onnellisuuden tavoittelussa. Päätä itse mitä haluat äläkä anna muiden syöttää sitä sinulle. Minusta tuo on tärkeää jos adhd:n ympärillä on ymmärtämättömiä ihmisiä. Ja niitähän varmasti riittää. Itselläkin on oma ymmärrys toisten erilaisuuteen kasvanut valtavasti kun on perehtynyt ADHD:iin ja mitä muita poikkeavuuksia voisi olla tai ei ole.
Olen kyllä aina pitänyt persoonallisista ihmisistä. Hajuttomien ja mauttomien seura ei oikein kiinnosta.
Miten ADHD todetaan? Hoidetaanko vaan lääkkeillä, onko pakko syödä niitä jotta pärjää ADHD:n kanssa?