Aikuisiän ADHD

Näitä ketjun juttuja lukiessa voin kyllä sanoa että  mulla kävi todella hyvä tuuri.

Julkisilla meni kauan tutkmuksissa, mutta ei tarvinnut tapella , ja psykiatri nyt todella ottanut minun asiat hoitoon myös, nuori jannu,joka kuukausi kyselee kuulumiset ja lääkitykset ja vaidetaanko tai kokeillaanko jotain yms.

Toki turhautti eka puoli vuotta kun tk:n puolella piti odotella aikaa lekurille,hoitsulle,psyk hoitsulle,labraan,taas lekurille...sitte tuli lähete ja pitkä jonotus taas.

Erikoissairaanhoidon puolella loppui jonot ja homma rullas ja rullaa edelleen hyvin.

Onko muilla iltaisin ,kun lääkkeen vaikutus lakkaa , levottomuutta ja hankala rauhoittua ?

MIten tuota hoidetaan helpoiten?

Vierailija kirjoitti:

Onko täällä  muilla muita diagnooseja tämän lisäksi ?

Unettomuus minulla ja siihen ei meinaa löytyä mitään, concertalla hoituu adhd.

Vierailija kirjoitti:

Mitä liitännäissairauksia sinulla on?

https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/tietoa-ammattilaisille/terveydenhuol…

”Eri tutkimusten mukaan noin 50-90%:lla adhd-oireisista on jokin liitännäissairaus. Lapsilla ja nuorilla tavanomaisia liitännäisongelmia ovat erilaiset hieno- ja karkeamotoriikan ja aistitiedon käsittelyn ongelmat, puheen ja kielen kehityksen häiriöt, erityiset oppimisvaikeudet, sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuudet, tic-oireet, unihäiriöt, masentuneisuus, ahdistuneisuus, uhmakkuus- ja käytöshäiriöt ja traumaperäinen stressihäiriö.

Iän myötä päihteiden käyttö voi olla runsaampaa ja päihderiippuvuuden kehittyminen on selvästi yleisempää, kuin ei adhd-oireisilla.

Nuorilla ja aikuisilla korostuu ahdistuneisuus- ja mielialahäiriöt. Adhd ennustaa myös suurempaa riskiä epäsosiaalisen persoonallisuushäiriön kehittymiseen.”

Mulla ahdistuneisuus, masennus, uupumus, unihäiriöt ja sosiaalisen kanssakäymisen ongelmat.

Aika samat setit. Toisaalta olen nyt vasta päässyt arvioon jossa selvitettäisiin nepsyhäiriön mahdollisuus. Aiemmin on diagnosoitu sosiaalisten tilanteiden pelko, ahdistus, masennus, ptsd, epäilty kaksisuuntaista, piirteitä persoonallisuushäiriöistä epävakaa, depressiivinen, estynyt. Dissosiaatiohäiriökin lukee jossain paperissa. Unihäiriöt aina pistetty masennuksen piikkiin eikä niistä ole erillistä diagnoosia, mutta mulla on ollut niitä eri tavoin oireilevana ihan lapsesta saakka oli masennusjakso päällä tai ei.

Nyt sitten selvitellään onko näitä kaikkia vai mikä osa niistä mahdollisesti selittyy nepsyllä ja mitkä jää liitännäisinä todettaviksi.

Ensimmäisenä kun itse menin pyytämään päästä adhd tutkimuksiin mulle tarjottiin citalopraamia masennukseen. Sanoin suoraan etten tule ikinä syömään moisia ssri päänsalpaajia. Citalopraami tekee esim sen ettet saa orgasmia enää. Nyt adhd diagnoosi ja concerta lääkityksenä. Kannattaa sitten ottaa itse selvää näistä ryyneistä mitä lekuri sulle yrittää tyrkyttää. Prkleen lääkeyhtiöiden mannekiinit.

Concerta sopi mulle eikä muuta kokeiltu. 4kk titrattiin annosta ennen kuin löytyi sopiva.

Vierailija kirjoitti:

Kävin terveydenhoitajalla. Selitin, että minulla on vaikeuksia keskittyä ja saada mitään aikaiseksi, kaikki normaalit arjen rutiinit ovat tosi vaikeita enkä saa pidettyä lankoja käsissä jne. Terveydenhoitaja sanoi, että kyseessä on masennusoireilua, koska "olen tähänkin mennessä pärjännyt hienosti" ja olin myös 8. luokan terveystarkastuksessa sanonut, että opin asiat helposti. Niin, koska 8. luokalla en nähnyt tarkkaamattomuuttani ja aloitekyvyttömyyttäni ongelmana, joten en ottanut asiaa esille. Ei se nytkään ole varsinaisesti iso ongelma, kun koulu on vielä helppoa. Omat epäilyni alkoivat silti tuntua aivan typeriltä :/

Sama 16-vuotias

Tosi harmillista kuulla että terkkari otti asian noin, vaikka tavallaan odotettavissa. Oliko tämä siis kouluterveydenhoitaja vai terveyskeskuksen? Aiemmin kertomasi mukaan olet ollut aivan oikeilla jäljillä. Sinä olet itse itsesi paras asiantuntija, ja jos susta tuntuu että asia pitää selvittää, niin olet varmasti oikeassa.

Mulla oli samanlaista oireilua kuin sinulla, oikeastaan koko kertomus on kuin ote omasta nuoruudesta.  Kaikki lukematta läpi ja hyvät arvosanat, jatkuva myöhästely ja deadlinepaukkumiset yms. Näistä huolimatta pääsin hyvällä keskiarvolla opiskelemaan valitsemaani alaa ja satojen joukosta valituksi kaksoistutkinto-opiskelijaksikin. Itsekin rauhoituin ja aloin vältellä sosiaalisia kontakteja juurikin samoista syistä. Nykyään olen kuin Tupperwareen säilötty, enkä anna itsestäni oikein mitään ulos.

Hain apua vasta 17v, vaikka oireilua oli jo pitkään aiemmin. Kukaan ei vaan tiennyt siitä. Mulla kävi tuuri ja opiskeluterveydenhuollossa ymmärrettiin heti, että nyt tarvitaan apua ja sain lähetteen nuorisopsykiatrialle tutkimuksiin - missään vaiheessa vanhempien kanssa ei edes keskusteltu, koska kielsin tietäen mitä mieltä ovat asiasta.

Mua sieppaa ihan todella kuulla, että nuori ihminenkin joutuu nykyään edelleen selittelemään näin itsestäänselviä asioita. Asialleen omistautuneet ammattilaiset kyllä tietäisivät, että on tavanomaista pyrkiä kaikin tavoin piilottelemaan, jopa sivuuttamaan ongelmiaan, ja että joskus niistä on oikeasti vaikeaa osata puhua. Saati sitten se, että aiheeseen perehtymätön maallikko osaisi kuvata oireiluaan, tai tietäisi itse mitkä asiat on tärkeä mainita ja mitkä ei. Mulla on 32veenä vieläkin vaikeuksia sanoittaa missä vika, tai edes tunnistaa vikaa. Eihän ne mulle ole vikoja, vaan normaali, mihin olen tottunut. Kaiken päälle ulosantini on sitä luokkaa, että saan jatkuvasti selitellä tätä sen ja sisällön ristiriitaa.

Suosittelisin sulle, että tutustut ADHD:n Käypä hoito-suositukseen:  https://www.kaypahoito.fi/hoi50061

Tarkoitus ei ole sanoa että sulla olisi ADHD, vaihtoehtoja on muitakin. Tuossa suosituksessa käy kuitenkin ilmi mm. seuraava:

"Lapsilla ja nuorilla aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriön mahdollisuus on otettava huomioon aina, kun esiintyy koulunkäyntiin tai käyttäytymiseen liittyviä ongelmia, joista vanhemmilla, varhaiskasvatuksen, koulun tai opiskelupaikan henkilökunnalla tai nuorella itsellään on huolta"

Sulla on huoli ja pelkäät, tuleeko se huolenaihe vaikuttamaan kuinka paljon tulevaisuudessa. Tähän pitää reagoida ja syy selvittää, vaikka syyksi paljastuisi "pelkkä" masennus. Jos kyseessä oli kouluterveydenhuoltaja, suosittelisin käymään ihan terveysasemalla, mielellään lääkärin juttusilla. Jos ei nyt onnistu muuten, niin toinen mahis opiskelijaterveydenhuolto syksyllä.

Olis kysymys aistiyliherkkyyksistä. Pääsin vasta tutkimusjaksolle, ja hoitaja kysyi alustavissa tiedoissa että onko mulla näitä. Ei kuitenkaan osannut kovin hyvin minusta antaa esimerkkejä (häiritseekö kirkkaat valot tai jotkut vaatteet), enkä ymmärrä mitä haettiin.

Oisko täällä apuja kertomaan, mitä tuo tarkoittaa käytännössä? Mimmoisia aistiärsykkeitä teillä on mihin reagointi menee yliherkkyyden piikkiin? Ihan kaikki pienetkin esimerkit tervetulleita.

Mulla on tarkka nenä ja kaikki pahat hajut häiritsee, sellaisetkin joita muut ei aina haista. Mulla on myös tarkka kuulo, ainakin sen perusteella että kuulen vaimeita ääniä mitä muut ei kyselyn perusteella kuule (mies tai kaverit). Liesituulettimen ja imurin äänet häiritsee niin että lyön lieskarin kiinni heti kun voin enkä pysty keskittymään näiden ollessa päällä. Samoin autossa laitan radion kiinni tai tosi pienelle, koska koen etten pysty tarkkailemaan ympäristöä tuulilasista jos on melua, talvirenkaidenkin rohina aiheuttaa tätä. Vaatteista en tiedä, olen tarkka sukkien saumoista enkä pidä epämukavia vaatteita, eikö se ole normaalia? Tai onko ylipäätään mikään näistä "yliherkkää"?

Mullekin puhkesi ADHD viime helmikuussa. Onko tietoa, mistä saisi helpoiten tutkimukset?

Vierailija kirjoitti:

Mullekin puhkesi ADHD viime helmikuussa. Onko tietoa, mistä saisi helpoiten tutkimukset?

ADHD ei puhkea yllättäen. Tuntemukset siitä, että sinulla on yllättäen ilmaantunut nepsyoireita, voi johtua ADT:stä, eli teknologian aiheuttamista keskittymiskyvyn ja organisoinnin vaikeuksista.

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla iltaisin ,kun lääkkeen vaikutus lakkaa , levottomuutta ja hankala rauhoittua ?

MIten tuota hoidetaan helpoiten?

Itsehän pidän itseni rauhallisena toistuvalla raskaalla tai pitkään kestävällä kestävyysliikunnalla. Liikun ennen kuutta niin ruokailu ja rauhoittuminen tulee sitä kautta automaattisesti tuoden unen. Ilman liikunta olen kärsimätön ja levoton sekä aika impulssiherkkä. Liikunta auttaa myös kaikin puolin kyvykkyyteen kohdata satunnaista stressiä ja pitämään arjessa arkirytmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullekin puhkesi ADHD viime helmikuussa. Onko tietoa, mistä saisi helpoiten tutkimukset?

ADHD ei puhkea yllättäen. Tuntemukset siitä, että sinulla on yllättäen ilmaantunut nepsyoireita, voi johtua ADT:stä, eli teknologian aiheuttamista keskittymiskyvyn ja organisoinnin vaikeuksista.

Just näin. ADHD eri muodoissaan on synnynnäistä ja näkynyt läpi elämän erilaisissa elämäntilanteissa eri tavalla, mutta myös aikuisena diagnosoiduilla on selkeä oirekuva läpi koko eletyn elämän. Mahdollisesti ennen vain henkilön älykkyys on tukenut opittuja toimintoja, joiden avulla oireet ovat aiemmin pysyneet piilossa. Kuitenkin useimmat kokevat siitäkin huolimatta alisuoriutuneensa koko elämänsä, vaikka olisi korkeakoulututkintojakin alla. Perhe, työelämä ja arjen muutokset muut ihmiset huomioiden tuovat oireet usein viimeistään esille, jos toimet ovat ennen yksinään ollessa vielä olleetkin hallussa

Epävakaa adhd kirjoitti:

Ensimmäisenä kun itse menin pyytämään päästä adhd tutkimuksiin mulle tarjottiin citalopraamia masennukseen. Sanoin suoraan etten tule ikinä syömään moisia ssri päänsalpaajia. Citalopraami tekee esim sen ettet saa orgasmia enää. Nyt adhd diagnoosi ja concerta lääkityksenä. Kannattaa sitten ottaa itse selvää näistä ryyneistä mitä lekuri sulle yrittää tyrkyttää. Prkleen lääkeyhtiöiden mannekiinit.

Citalopraamia itsekin söin pitkään. Kyllähän se leikkaa vitutuksen(kin) huippuja mutta muuten vaikutus on juuri päinvastainen kuin mitä ADHD:n aivot kaipaisivat.

Lääkeyhtiöitä on SSRI:tten jakelusta enää tässä vaiheessa turha syyttää, geneerisistä napeista ei patentin umpeuduttua enää paljon heidän kirstuunsa heru. Enemmänkin ongelma on siinä että nämä nähdään halpana ja harmittomana keinona saada asiakas ulos ovesta (käsi pystyyn, kuinka monelle on tarjottu stimulantteja lyhyen juttelun jälkeen kokeilu mielessä? Niinpä. Ketipinorin ja mielialalääkkeiden kohdalla reseptin kirjoitus varmuuden vuoksi on normaali käytäntö).

Lääkärit eivät tule myöntämään ko. aineiden mahdollista ongelmallisuutta samasta syystä kuin Paavi ei tule kieltämään Jumalaa. Se veisi toivon monelta ihmiseltä, pohjan koko touhulta ja olisi tässä vaiheessa vähän noloakin.

Vierailija kirjoitti:

millä tavalla se lääkitys muuttaa arkea?

se auttaa keskittymään,

kaikenlainen härvääminen vähenee

kertaheitolla.

vähä niinkuin pystyisit katsomaan

tvstä yhtä kanavaa etkä kokoajan

vaihda kanavalta toiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko muilla iltaisin ,kun lääkkeen vaikutus lakkaa , levottomuutta ja hankala rauhoittua ?

MIten tuota hoidetaan helpoiten?

Itsehän pidän itseni rauhallisena toistuvalla raskaalla tai pitkään kestävällä kestävyysliikunnalla. Liikun ennen kuutta niin ruokailu ja rauhoittuminen tulee sitä kautta automaattisesti tuoden unen. Ilman liikunta olen kärsimätön ja levoton sekä aika impulssiherkkä. Liikunta auttaa myös kaikin puolin kyvykkyyteen kohdata satunnaista stressiä ja pitämään arjessa arkirytmin.

Niin ja olen siis edellinen kommentoija, mutta halusin vielä lisätä... Liikunnan lisäksi mulla on Concerta lääkitys. Treenin mukaan on sovittu oma mahdollisuus annostukseen 18mg tai 27mg. Aiemmat vuodet oli 36mg, mutta hoidon tasapainon ja tukevan omien toimintamallien myötä on annostusta saatu laskettua. Eli en pelkällä liikunnalla saa kuin taantuman vanhoihin tapoihin. Lääkitys antaa mulle mahdollisuuden keskittyä työssä, jolloin työn jälkeinen väsymys on vähentynyt ja pääsen treenaamaan. Sitten päivärytmin kautta myös tulee ne unet ja riittävä unen pituus 7-9h /yö.

Pidän viikonloppuna lääkkeetöntä, jolloin annan nukkua itseni 10h, eli otan silloin takaisin.

Elämä on lääkkeiden kanssa itseni näköistä, suosittelen etsimään itselle sopivan annostuksen ja miettimään myös muita tukevia elämäntapoja, joista itse nyt vaan mainitsen liikunnan.

Vierailija kirjoitti:

Olis kysymys aistiyliherkkyyksistä. Pääsin vasta tutkimusjaksolle, ja hoitaja kysyi alustavissa tiedoissa että onko mulla näitä. Ei kuitenkaan osannut kovin hyvin minusta antaa esimerkkejä (häiritseekö kirkkaat valot tai jotkut vaatteet), enkä ymmärrä mitä haettiin.

Oisko täällä apuja kertomaan, mitä tuo tarkoittaa käytännössä? Mimmoisia aistiärsykkeitä teillä on mihin reagointi menee yliherkkyyden piikkiin? Ihan kaikki pienetkin esimerkit tervetulleita.

Mulla on tarkka nenä ja kaikki pahat hajut häiritsee, sellaisetkin joita muut ei aina haista. Mulla on myös tarkka kuulo, ainakin sen perusteella että kuulen vaimeita ääniä mitä muut ei kyselyn perusteella kuule (mies tai kaverit). Liesituulettimen ja imurin äänet häiritsee niin että lyön lieskarin kiinni heti kun voin enkä pysty keskittymään näiden ollessa päällä. Samoin autossa laitan radion kiinni tai tosi pienelle, koska koen etten pysty tarkkailemaan ympäristöä tuulilasista jos on melua, talvirenkaidenkin rohina aiheuttaa tätä. Vaatteista en tiedä, olen tarkka sukkien saumoista enkä pidä epämukavia vaatteita, eikö se ole normaalia? Tai onko ylipäätään mikään näistä "yliherkkää"?

Minä ainakin häiriinnyn helposti eri äänistä.  Eli luokassa en pystynyt keskitymään koskaan , enkä kotonakaan muulloin kuin öisin  kun muut nukkui.

Ei puhettakaan että pystys lukeen jotain kirjaa lääkityksenkään kanssa jos joku muu samassa huoneessa.

Vierailija kirjoitti:

Oisko täällä apuja kertomaan, mitä tuo tarkoittaa käytännössä? Mimmoisia aistiärsykkeitä teillä on mihin reagointi menee yliherkkyyden piikkiin? Ihan kaikki pienetkin esimerkit tervetulleita.

Itselläni on diagnosoidun ADHD:n lisäksi myös aika paljon autisminkirjolle yleisiä omituisuuksia joten en tiedä kuinka puhtaasti nämä nyt menevät ADHD:n piikkiin mutta ainakin seuraavanlaisia "yliherkkyyksiä" löytyy:

- Kiinnitän huomioita hajuihin ja ääniin normaalia herkemmin ja koen ne välillä tosi häiritseviksi. Huono kuulo ja tupakanpoltto "auttaa" vähän tämän ongelman kanssa. Tupakkalakossa parantunut hajuaisti vain vaikeuttaa ennestään tukalaa oloa.

- Olen surkea kuski enkä tiedä autoista juurikaan mitään mutta huomaan yleensä ensimmäisenä jos auton "tuntumassa" on jotain pielessä. Samoin monien muiden laitteiden kanssa.

- Poikkeamat kotiympäristössä, väärässä paikassa olevat esineet ja roskat, tahrat lattialla, vinossa olevat taulut tai huonekalut jne pomppaavat heti silmään ja häiritsevät keskittymistä.

- Kasvoja ei juurikaan tule tarkkailtua mutta olen hyvin herkkä äänensävyille, joskus ehkä oikein mutta varmaan monesti myös metsään mennen.

- Erilaiset kehontuntemukset tuntuvat monesti hieman turhan häiritseviltä. Lämpötila ja ilmankosteus vaikuttaa paljon fiiliksiin. Vaatteet ovat aina tuntuneet vähän epämukavilta ja lapsena tämä aiheutti monesti kränää.

- Tarpeeksi väsyneenä myös äänet ja visuaaliset ärsykkeet alkavat tuntua epämukavilta. Mikä on varmaan aika normaalia mutta menee itselläni ehkä hieman yli. Erityisesti puheentuottaminen ja ymmärtäminen käy vaivalloiseksi, pelien tai elokuvien tapaiset rikkaat visuaaliset ärsykkeet tuntuvat vähän tuskallisilta, samoin kovat ja äkkinäiset äänet.

En tiedä missä määrin nämä sitten menevät varsinaisen yliherkkyyden puolella. Normaalisti nuo eivät niin haittaa mutta stressin ja väsymyksen lisääntyessä kaikki yhdessä aiheuttaa ihan fyysistä epämukavuutta ja ahdistusta ja tietyn pisteen jälkeen kaikenlainen havainnointi ja prosessointi käy raskaaksi ja pää tuntuu leikkaavan kiinni. Pahimmillaan on jatkuva flight-or-fight tila päällä ja on pakko sulkeutua lyhyeksi tai vähän pidemmäksikin aikaa rauhalliseen ja hiljaiseen tilaan nollaamaan itseään.

En tiedä mihin liittyy,on adhd-diagnoosi ja lääkitys.

-Äänet, en pysty keskittymään esim kahvilassa keskusteluihin koska kuulen kaikkien puheen ja huomaan jokaisen liikkeen  .

-suunnitelma muuttuu niin heti aivot pistää kierroksia ja  ärsyynnyn.

-sama juttu kuin yllä,huomaan heti jos jotain on erilain kotona,tai autossa, taulut laserilla suoraan :) .

-jonkun sortin tunne-elämän tunnistamisen ongelmia, en osaa itsekkään selittää edes.

-unettomuutta löytyy,mutta lääkityksen myötä nukun nykyään jokayö ainakin vähän . Siis concerta auttaa tähän myös minulla koska rauhoittaa  .

Herkkyyslistaan vielä lisäyksenä musiikki. Menee enemmänkin tunneherkkyyden puolelle mutta musiikki vaikuttaa ajatteluun ja tunteisiin sen verran voimakkaasti että suhtaudun siihen nykyään samalla varovaisuudella kuin päihteisiin.

Tunneherkkyys on aika yleinen ADHD-piirre, toisaalta jotkin itselläni musiikkiin liittyvät jutut kuten välillä esiintyvä yhden tai muutaman biisin toistolla kuuntelu pari viikkoa putkeen on suht yleinen ominaisuus autisminkirjolla oleville että ota näistä nyt sitten selvä.

t. 2540

Tästä on varmasti täällä puhuttukin jo, mutta onko muilla kokemusta siitä, kun läheiset suhtautuvat diagnoosiinne negatiivisesti?

Minulla on ADD, ja olen ottanut avoimen linjan asiasta puhumisessa. Minusta siinä ei ole mitään hävettävää. Päinvastoin; minusta on häpeällistä, jos ADHD/ADD:n kaltaisista asioista ei voida nykypäivänä avoimesti puhua. Ja minusta on huomattavasti nolompaa antaa ihmisten olettaa asioita sen sijaan että kerron avoimesti tästä erityispiirteestäni mikäli se tuottaa hankaluuksia missään kohtaa.

Mieheni kuitenkin antaa minulle ilkeitä kommentteja. Hän on mm. puhunut kehitysvammasta diagnoosini kohdalla, ja antanut ilkeitä piikkejä. :(

Hän on sitä mieltä, että esimerkiksi hajamielinen käytökseni on tahallista, ja että diagnoosini on vain selittelyä.

Vierailija kirjoitti:

Herkkyyslistaan vielä lisäyksenä musiikki. Menee enemmänkin tunneherkkyyden puolelle mutta musiikki vaikuttaa ajatteluun ja tunteisiin sen verran voimakkaasti että suhtaudun siihen nykyään samalla varovaisuudella kuin päihteisiin.

Tunneherkkyys on aika yleinen ADHD-piirre, toisaalta jotkin itselläni musiikkiin liittyvät jutut kuten välillä esiintyvä yhden tai muutaman biisin toistolla kuuntelu pari viikkoa putkeen on suht yleinen ominaisuus autisminkirjolla oleville että ota näistä nyt sitten selvä.

t. 2540

Itse en kuuntele musiikkia lainkaan, tuntuu häiriöltä vaikka ihan pidän monista biiseistä. Autossa klassinen ainoastaan menee, muuten alkaa hermo kiristyä, ts. liikaa ärsykettä. Noin kerran vuodessa fiilistelen musiikkia sopivan tunnetilan sattuessa, muuten hiljaisuus kiitos. Päässä melua jo tarpeeksi.