Aikuisiän ADHD

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "lapsuudessa" ikäkautena? Tarkoitetaanko alaikäistä vai ennen kouluikää, onko tietoa?

Muistaakseni ikävuodet 5-12 eli ennen murrosikää.

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "lapsuudessa" ikäkautena? Tarkoitetaanko alaikäistä vai ennen kouluikää, onko tietoa?

Diagnoosikriteereissä se taitaa olla tällä hetkellä "ennen 12 ikävuotta" (DSM-IV:n mukaan). Nämähän muuttuvat aina välillä - aikaisemmin ikäraja oli vielä matalampi. Lukemani perusteella ikäraja olisi nousemassa (DSM-V) ellei Amerikassa jo nostettukin (15-16 v.).

Sekavuutta aiheuttaa, että Euroopassa käytetään yleisesti tiukempaa kriteeristöä (ICD-10) kuin Amerikassa, ja Eurooppa näyttää laahaavan perässä näissä muutoksissa.

Mutta loppujen lopuksi on diagnosoivan lääkärin/psykiatrin harkinnan varassa, saako diagnoosin vai ei. Itse en edes yrittänyt liioitella diagnoosin toivossa, koska on myös ahdistuneisuutta ja pakko-oireisuutta, joten halusin mahdollisimman oikeaan osuvan diagnoosin. Edelleen mietin, kuinka paljon tapauksessani on kyse yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Vaikea sanoa tarkasti, mikä johtuu mistäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on "lapsuudessa" ikäkautena? Tarkoitetaanko alaikäistä vai ennen kouluikää, onko tietoa?

Diagnoosikriteereissä se taitaa olla tällä hetkellä "ennen 12 ikävuotta" (DSM-IV:n mukaan). Nämähän muuttuvat aina välillä - aikaisemmin ikäraja oli vielä matalampi. Lukemani perusteella ikäraja olisi nousemassa (DSM-V) ellei Amerikassa jo nostettukin (15-16 v.).

Sekavuutta aiheuttaa, että Euroopassa käytetään yleisesti tiukempaa kriteeristöä (ICD-10) kuin Amerikassa, ja Eurooppa näyttää laahaavan perässä näissä muutoksissa.

Mutta loppujen lopuksi on diagnosoivan lääkärin/psykiatrin harkinnan varassa, saako diagnoosin vai ei. Itse en edes yrittänyt liioitella diagnoosin toivossa, koska on myös ahdistuneisuutta ja pakko-oireisuutta, joten halusin mahdollisimman oikeaan osuvan diagnoosin. Edelleen mietin, kuinka paljon tapauksessani on kyse yleistyneestä ahdistuneisuushäiriöstä. Vaikea sanoa tarkasti, mikä johtuu mistäkin.

syötkö lääkkeitä ja onko niistä apua?Joillain auttaa jo pelkkä adhd-lääke myös muihin oireisiin

Soitin terkkariin ja koitin saada aikaa lääkärille että saan aloitetuksi adhd testit. Sanoi vain että nyt ei ainakaan ole mahdollista kun on poikkeustilanne. Että mene yksityiselle tai työterveyteen, no olen vuokrafirmassa töissä eikä todellakaan työnantaja tuollaista korvaa. Onko hirveän kallista aloittaa prosessi yksityisellä?

Olen vuosi vuodelta väsyneempi ja opiskelut lykkääntyy kokoaika, pelkään tippuvani kokonaan työelämästä jos en saa apua tilanteeseeni.

Lisäks oon huomannu sellasen että mulla on n. joka toinen päivä voimia tehä asioita ja saan aikaseks, joka toinen päivä taas menee palautumiseen. Onko muilla tällasta? Kurjaa kun kaikki voimat menee ihan normaaleihin asioihin. Jos töitä on joka päivä niin lopulta en edes pysty nukkumaan olen niin yliväsynyt, kaikkia paikkoja särkee aivan hemmetisti (työ on fyysisesti erittäin raskasta) ja vaan itken salaa tai makaan lamaantuneena loppupäivän, pakotan itseni suoraan töistä kauppaan jos pakko ja teen ruuan ja siivoan sotkut heti kun tulen ovesta sisälle kotiin, minulla siis teini-ikäinen lapsi joten pakko on koti ja ruoka hoitaa ja tietenkin lapsen asiat myös esim wilma ja jos koulujutuissa tarvii apuja. Siis elämäni on pelkkää selviytymistä jos töitä on edes 3* viikossa. Hyvä että edes yhtä päivää jaksan enää töissä per viikko. Ja vaikka on vapaita niin silti joka toinen päivä menee palautumiseen pelkistä arkiaskareista ja jumpasta/salista.

Mutta en saa aikaseks opiskellakkaan, vaan kaikki jää kesken kun en pysty keskittymään.

Missään töissä en ole 2 vuotta pidempään pystynyt olla kun se on käynyt niin sietämättömän tylsäksi saman toistoksi että pää posahtaa hetkenä minä hyvänsä, ja tottakai lähes kaikki työt on sellasia joihin ei tarvitse koulutusta.

Suvussani on paljon add:ta, mukaan lukien lapseni joten senkin takia olen melkein varma että minullakin se on. Arvatkaa vain millaista haahuilua ja sähellystä on kun olemme esim lähdössä jonnekkin yhdessä! Joudun varaamaan lähtösählinkiin vähintään tunnin, ja se tarkoittaa että kaikki on hoidettu ennen sen tunnin alkamista, on vaan mahotonta välillä saada molemmat ulos kämpästä ja kun olemme siinä onnistuneet niin vähintään kaksi kertaa silti pitää palata jotain hakemaan, käsittämätöntä.

Olen joskus käynyt muista syistä 3 vuoden terapian, mutta siellä ei tällaista asiaa tullut esille ja olin nuorempi ja ammattikoulussa jota suorastaan rakastin (luontoala josta ei työllisty juuri kukaan vaan kaikki lähtevät jatko-opiskelemaan) ja lapseni oli pienempi joten ruutinit oli suorastaan pakko, niin eihän näitä oireita sillon pahasti ollut kun elämä oli niin mielekästä, mutta valitettavasti "muumilaaksokoulussa" ei voi lopun elämää olla saatika että sellasesta työllistyisi.

Ja lapsenikin on nyt siinä iässä että hänen pitäisi itse osata herätä kouluun ja muistaa syödä aamupala ja pitää tavaroistaan huolta koulussa ja matkoilla. En viitsi edes lähteä kertomaan kuinka monet reput ja pipot ja jopa koulukirjat jne on kadonnu teille tuntemattomille. Tai sitä wilma merkintöjen määrää myöhästymisistä ja muista pulpetin alla istumisista tai kokeen aikana seinällä olevien taidekuvien tuijotteluista ja haaveilusta.

Ja tottakai meidän molempien puhelimet ja muut tärkeät tavarat löytyy ties mistä vaatekaapeista ja sohvien alta joka päivä.

Arki vain on liian raskasta ku se on tällasta sähellystä. Surkuhupaisaa.

Jos saisin itseni kuntoon niin voisin tukea lastani paremmin.

Kyllä niitten pitäs ottaa sut sisään,ihan hoitotakuun nimissä, ei tietääkseni ole poistinut vaikka onkin koronaa.

Vierailija kirjoitti:

syötkö lääkkeitä ja onko niistä apua?Joillain auttaa jo pelkkä adhd-lääke myös muihin oireisiin

Concertaa syön. Voxraakin on kokeiltu.

Concerta kohentaa jonkin verran mielialaa ja energisoi. Se taas voi pahimmillaan lisätä pakkomielteistä säätämistä ja perfektionismia (jumittuu sitkeämmin vääntämään asiaa kuin asiaa loppuun), mutta ei mitenkään liian hallitsemattomasti minulla. Pystyn siis keskittymään turhautumatta yhtä herkästi, mutta keskittymisen tahdonalainen kohdentaminen ei välttämättä parane. Jos otan pillerin liian myöhään aamupäivällä, on univaikeuksia seuraavana yönä, ja univaikeuksia riittää muutenkin.

ei se concerta olekkan ihmepilleri,joillekkin on,mutta enempi tuntuu olevan sitä että ei.

Auttaa toki monilla rittävästi.

Millasia annoksia täällä muilla?

54mg minulla

Vierailija kirjoitti:

ei se concerta olekkan ihmepilleri,joillekkin on,mutta enempi tuntuu olevan sitä että ei.

Auttaa toki monilla rittävästi.

Millasia annoksia täällä muilla?

54mg minulla

36 mg. On päiviä, etten tunne juuri mitään vaikutusta. 54 mg teki mut poissaolevaksi ja impotentiksi. 36 mg:stä ei tule mitään sivuoireta, muuta kuin jonkin verran heikompi potenssi.

Joskus auttaa tuo 54,joskus ei, kuten sinulla, mutta 72 oli liikaa.

Potenssi ok ,ainakin vielä.

Otan 6 krt viikossa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

syötkö lääkkeitä ja onko niistä apua?Joillain auttaa jo pelkkä adhd-lääke myös muihin oireisiin

Concertaa syön. Voxraakin on kokeiltu.

Concerta kohentaa jonkin verran mielialaa ja energisoi. Se taas voi pahimmillaan lisätä pakkomielteistä säätämistä ja perfektionismia (jumittuu sitkeämmin vääntämään asiaa kuin asiaa loppuun), mutta ei mitenkään liian hallitsemattomasti minulla. Pystyn siis keskittymään turhautumatta yhtä herkästi, mutta keskittymisen tahdonalainen kohdentaminen ei välttämättä parane. Jos otan pillerin liian myöhään aamupäivällä, on univaikeuksia seuraavana yönä, ja univaikeuksia riittää muutenkin.

Mulla kokemuksena, että conserta vähentää pakkomielteisyyttä ja perfektionismia. Asiat pysyy paremmin mittasuhteissaan, enkä takerru epäolennaiseen, jää jumiin johonkin pikkuseikkaan niin helposti. Ajatukset on lineaarisemmat, eikä tule käytyä pakkomielteisesti läpi joka ikistä mahdollista vaihtoehtoa ja skenaariota, monta kertaa uudestaan vieläpä työmuistin huonoudesta johtuen. Tämä on itseasiassa tosi merkittävä asia arjessa aina pukeutumisesta kauppareissuihin ja säästää aikaa ja laskee stressitasoja 100%.

Mutta samaa mieltä tuosta kohdentamisesta, tavoitettu keskittyminen ei aina suuntaudu sinne mihin suunnitteli, mutta ainakin keskittyy johonkin, eikä säädä kaikkea yhtäaikaa nollatuloksella.

Millaisilla aloilla olette töissä ? jos on aikuisena tullut dg.

Minämietin että mihin muottiin edes voisin mahtua normaalissa elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Ajatukset on lineaarisemmat, eikä tule käytyä pakkomielteisesti läpi joka ikistä mahdollista vaihtoehtoa ja skenaariota, monta kertaa uudestaan vieläpä työmuistin huonoudesta johtuen. Tämä on itseasiassa tosi merkittävä asia arjessa aina pukeutumisesta kauppareissuihin ja säästää aikaa ja laskee stressitasoja 100%.

Tämä on mullakin yksi niistä merkittävistä jutuista mihin lääkitys auttaa. Sen sijaan että heti aamusta kaikki päivän tehtävät vyöryisi lamaannuttavasti päälle ne pystyy paremmin ottamaan käsittelyyn yksi kerrallaan (ja tyynesti vaikka päättää että jotkin jutut voi oikeasti siirtää huomiselle, ilman että siitä syntyy paineita. Kummasti sellaisetkin tosin nykyään tulee tilaisuuden tullen hoidettua). Tosiaan tämä jo yksinään vähentää helvetistä stressiä.

Minulla Concertan kanssa tuo(kin) vaikutus vaan oli vähän heittelevä, välillä tuntui että yksityiskohdat ja tehtävät hyökkäävät päälle vielä voimakkaammin kuin yleensä. Elvansen kanssa tuollaista ei niin esiinny, mutta nämä nyt riippuu ilmeisesti paljon yksilöstäkin.

Jälkimmäisen kela-korvattavuuteen liittyen omalla kohdalla psykiatrin kanssa todettiin että turha edes yrittää kun mitään dokumentaatiota lapsuusajalta nyt ei vaan ole. Mutta muutakaan toimivaa lääkettä ei ole tullut vastaan niin tällä nyt sitten mennään vaikka kalliiksi käykin.

Hieman typerältähän tuo tuntuu kun tällä käytännöllä käytännössä suljetaan tietty ikäluokka kokonaan korvattavuuden piiristä. Eipä omina kouluaikoinani mitään minnekään merkkailtu ellei ollut selkeästi kehitysvammainen tai säännöllisesti nakellut opettajia pulpeteilla, jos sittenkään.

Vierailija kirjoitti:

Eipä omina kouluaikoinani mitään minnekään merkkailtu ellei ollut selkeästi kehitysvammainen tai säännöllisesti nakellut opettajia pulpeteilla, jos sittenkään.

Aika huteralla pohjalla oli mullakin, koska reissuvihon merkinnät ei ihan riitä. Tai tieto siitä, että minua oltiin 9-vuotiaana viemässä käytöshäiriöistä terapiaan, mutta isä vastusti eikä asia edennyt. Eihän tuollaista mihinkään ole kirjattu, kuten ei sitäkään että ylästeella mut siirrettiin "klinikalle" vähintään kolmesta aineesta, koska väittelin jatkuvasti opettajien kanssa ja häiritsin oppitunteja. (Tosin niissä muutamissa aineissa, missä olin erityisen hyvä, sain kymppejä ja olin kuin herran enkeli.)

Mulla on.

Diagnoosin saamiseen meni kauan.

Toimivien lääkeiden saamiseen vielä pidempään.

Sitten muija jätti, ja onnistuin liikakäyttämään lääkkeitä ja nyt en niitä enää saa.

Että sillä tavalla. Meneehän tämä homma ilmankin, vaikkei yhtä tehokkaasti.

 

Tai lisätään tuohon Elvansen korvattavuuteen vielä että kyllähän tuo vituttaisi aika rankastikin ellei nyt sattuisi olemaan tää lääkitys päällä :)

Ensin joutuu tappelemaan diagnoosista iät ajat julkisen puolen kanssa (kiitos siitä vaan lopulta. Puhtaasti omaa työtä s*tana kaikki ja homma alkaa olemaan lopultakin hanskassa paremminkin ammattiauttajista huolimatta kuin heidän ansiostaan) ja sitten täysin omista syistä johtumatta tämä korvaushomma. Kaikilla nyt vaan ei välttämättä ole olleet aikoinaan niin pätevät ja osaavat vanhemmat tai opettajat että vaadittavia kriteerejä pystyisi täyttämään. Saati että noita ongelmia olisi aikoinaan osannut ammattilaisetkaan tunnistaa kun se nykyäänkin tuntuu vielä olevan vähäsen haastavaa...

Elvansesta, on muuten nyt tullut Adult, versio, johon on aikusenkin helpompaa saada Kela-korvattavuus. Eli rohkeasti vaan lääkäriltä B-lausuntoa hakemaan, ovat menneet lisääntyvällä prosentilla läpi, myös vasta aikuisena diagnoosin saaneiden osalta.

Vierailija kirjoitti:

Elvansesta, on muuten nyt tullut Adult, versio, johon on aikusenkin helpompaa saada Kela-korvattavuus. Eli rohkeasti vaan lääkäriltä B-lausuntoa hakemaan, ovat menneet lisääntyvällä prosentilla läpi, myös vasta aikuisena diagnoosin saaneiden osalta.

Hmm. Itselläni siis tuo adult versio käytössä ja psykiatri kyllä antoi ymmärtää ettei luultavasti mene läpi.

Mitään muuta kuin oma ja lääkärin mielipide siis tuohon hakemukseen ei olisi laittaa, liekö onnistuisi?

Miten tuo lausunto elvanse adulttia varten toimii,tai siis mitkä perusteet ? 

Vai millä tavalla se vois olla helpompi

Lukemani mukaan se B-lausunto voi joskus olla rulettia siellä Kelan päässäkin (kaikki virkailijat eivät välttämättä ole ohjeista perillä?), mutta varmaksi en tietenkään voi sanoa.

Oma psykiatrini ei yksinkertaisesti voi noin vain "kokeilla kepillä jäätä", vaikka kuinka anelisin, koska hän on erikoistunut aikuisten ADHD-diagnooseihin ja tekee niitä päivittäin, eikä Kelassa varmaan kovin hyvällä katsota, jos hänen nimissään alkaa tulla liukuhihnalta B-lausuntoja Kelan ohjeiden vastaisesti. Johdonmukaisuuden nimissähän psykiatrini pitäisi alkaa tehtailla B-lausunto käytännössä jokaiselle ADHD-diagnoosin saaneelle, koska diagnoosissa edellytetään, että selkeitä oireita on oltava ollut jo lapsena! Tämä tässä Kelan tulkinnassa onkin niin nurinkurista - KLIINISESTI VALIDI diagnoosi ei Kelalle itsessään riitä "todisteeksi".

Elvanse Adult tarkoittaa vain, että se on hyväksytty käyttöön aikuisille. Ei sillä B-lausunnon saamisen helppouden tai vaikeuden kanssa ole sinänsä merkitystä (sitten vuoden 2018, jolloin erityiskorvattavuus muistaakseni näillä tiukoilla ehdoilla ekan kerran hyväksyttiin).     

Onko se elvansen vaikutustapa sitten ylivoimainen?