Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Eli jos mennään koko perhe lääkäriin, niin lapsille korvataan elvanse ja aikuisille ei. Jos sattuu olemaan omia tapaturma- ja sairausvakuutuksia, joissa lääkekulu mukana niin se korvaa aikuisillekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miten se tuo voxra oikeen toimii?
verrattuna concertaan siis
Onko kukaan yrittänyt saada aikuisena peruskorvausoikeuden (331) atomoksetiiniin eli Stratteraan? Jos siihen saisi korvauksen ja kela-korttiin tuon koodin, eikö sen jälkeen korvattaisi myös Elvanse?
Kuinka kovia annoksia concertaa kokeillaan ennenkuin vaihdetaan yleensä? onko kokemusta,minulla nyt 72mg, ja en tiiä vaikuttaako mitään, ei edes sivuvaikutuksia.
Vierailija kirjoitti:
Soitin terkkariin ja koitin saada aikaa lääkärille että saan aloitetuksi adhd testit. Sanoi vain että nyt ei ainakaan ole mahdollista kun on poikkeustilanne. Että mene yksityiselle tai työterveyteen, no olen vuokrafirmassa töissä eikä todellakaan työnantaja tuollaista korvaa. Onko hirveän kallista aloittaa prosessi yksityisellä?
Vastaan oman kokemukseni perusteella ja sittenkin rajoitetusti tuosta hinnasta yksityisellä. Olen jo 50v ja minulla on ollut nyt neljä 1,5h käyntiä psykiatrisen sairaanhoitajan luona, jotain 138€/kpl jos oikein muistan. Lääkärinkäyntejä on varattu neljä, mutta ne on vasta helmikuussa enkä tiedä vielä hintaa. Muistelisin, että ne on lyhyempiä, olisko tunnin käyntejä. Mutta kun tavallinen lääkäri laskuttaa jostain 15-20min käynnistä sellaiset 60€ niin en uskalla edes arvailla mitä joku psykiatri laskuttaa tunnilta. Ei ole ihan halpaa, mutta jos ajattelee siltä kannalta, että tätä kautta saa elämän järjestykseen ja on vielä niin nuorikin että työura voi olla pelastettavissa, niin kannattaa tätäkin . vaihtoehtoa harkita.
Sairaanhoitajan tapaamiset minulla oli ehkä noin kuukauden sisällä, mutta sitten nämä lääkäritapaamiset on tiiviimmin, ehkä 2 viikon sisällä. Ja tässä välissä oli aikaa, kun näilläkin kalenterit täyttyy aika nopeasti. Rahaa siis palaa, mutta ei kertaheitolla. Ja katsoin Terveystalon sivuilta että joku rahoitusmahdollisuuskin kai olisi. Jos on opiskelija ja mahdollisuus saada opintolainaa, niin tällaiseen sitä ehdottomasti olisi järkevää käyttää, kun elämä on vielä edessä. Itsellä elämä mennyt jo pilalle töitä ajatellen, mutta jos edes saisi arjen hallintaan, niin parantaisihan se elämänlaatua. Miehen rahoilla nämä tutkimukset makselen. Hänen motivaationsa on, että minä saisin siivottua täällä sotkuisessa kodissamme ja muutenkin osallistuttua paremmin kotitöihin. Tässä on nyt liikaa ollut hänen harteillaan, kun hänellä on vaativa työ (ja tähtitieteellinen palkka) ja sitten hän laittaa ruuat ja käy kaupassa. Itse olen pienipalkkaisessa työssä ja väsyn siitäkin niin, etten kotona oikein jaksa mitään.
Kannattaa ne tutkimukset ajatella investointina, jotka maksaa itsensä takaisin ajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ne pitäis onnistua julkisella puolella myös,jos vaan jaksaa jonottaa,mutta voi olla tuurista kii kuka sattuu vastaan siihen eka soittoon, että miten lähtee eteneen.
Korona ei ole syy jättää tutkimatta mitään tautia.
Vierailija kirjoitti:
miten se tuo voxra oikeen toimii?
verrattuna concertaan siis
Concerta on metyylifenidaatti, joka yksinkertaistettuna vaikuttaa enemmän aivojen dopamiiniin kuin Voxra. Voxrassa vaikutus perustuu enemmän noradrenaliiniin (ja sitä kautta epäsuoremmin myös dopamiiniin). Concerta vaikuttaa vähemmän noradrenaliiniin, mikä ainakin minulla näkyy vähäisempinä sivuoireina (esim. vähemmän sydämentykytystä).
Voxra ei ole virallinen ADHD-lääke, Concerta on. Koska Voxraa voidaan kirjoitaa mielialalääkkeenä, sitä voi kokeilla hoitona, vaikka ADHD-diagnoosia ei voitaisikaan tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko nuista kelan kuntoutusselvityksistä tms mitään apua ? onko kukaan siis käynyt jos on tullut diagnoosi
Siis argh, miten tämä voi olla näin helv****in vaikeaa?!
Olen itse epäillyt (ja muutama muukin) itselläni ADHD:ta jo useamman vuoden. Suvusta sitä löytyy, perheestäkin, itsellä vuosien varrella muita diagnooseja mutta tuota ei koskaan tutkittu, koska vanhempia ei kiinnostanut ja hakeuduin vasta teininä oma-aloitteisesti hoitoon.
Yritin lähteä hakemaan apua asian selvittämiseen yli kaksi vuotta sitten julkisen kautta. Olin tuolloin työtön ja ollut hetken vailla hoitokontaktia. Alkoi rumba, jossa mua palloteltiin jonosta toiseen ja jonon päässä leviteltiin käsiä: julkisella ruuhkaa eivätkä voineet auttaa, sain opiskelupaikan ja julkinen tuuttasi heti YTHS:lle missä pitkät jonot työvoimapulan takia, eivät voineet auttaa sieltä, MTT-jonoon, jonot venyi koronan takia.. Matkalla meni työ- ja toimintakyky ja mahdollisesti se opiskelupaikkakin. Nyt viimein lääkäri+hoitajatiimi, mutta.
Oon ehtiny tavata lääkärin kahdesti, ekalla kerralla väitti suorastaan hyväksi asiaksi että mulla on ollut pidempi tauko hoidossa ja voidaan aloittaa ns. puhtaalta pöydältä tutkimaan, eikä vanhat diagnoosit paina niin paljon vaakakupissa. Meinasi, että laitetaan ihan neurolle jonoonkin ja tutkitaan siellä koko paketti, ADHD ja mahdollisesti myös autisminkirjo. Nyt pari kk myöhemmin, ja en ehtinyt varttia istua kun lääkäri ehdottaa kuukauden tai pidemmän ajan osastohoitoa! Ei kuulemma kehtaa laittaa edes neurolle tutkimusjonoon (jossa luulin jo olevani) kun unirytmin ylläpidossa on ongelmia, koska koko ongelma voi selittyä sillä. Yritin kysyä perusteluja enkä muuta saanut kuin sönkötystä unesta ja vanhoista diagnooseista (täydellinen 180 asteen käännös siis niidenkin osalta).
En oo niin daiju etten tajuaisi unen olevan ihmiselle tärkeää ja että vaikea uniongelma voi pahentaa tai jopa aiheuttaa joitain oireita. Oon kuitenkin ollut hoidossa jossain suurimman osan elämästäni, ja univaikeudet on ihan aina - olin sitten työtön, töissä tai opiskelin - seuranneet mukana. Niitä on yritetty työstää, niin yksin kuin ohjatusti vuosia. Kukaan muu lääkäri tai psykoterapeutti ei ole pitänyt niitä niin vakavana asiana, että se estäisi diagnoosin teon (selkeästi, kun noita nyt on ollut vaikka minkälaisia epävakaasta kaksisuuntaiseen), saati ehdottanut niiden korjaamiseksi laitoshoitoa. Yritin parhaani mukaan selittää uniongelmani piirteitä tarkemmin. Olen myös kertonut, ettei mulla hyvänä aikana ole ongelmaa ahdistuksen, mielialan tai muunkaan kanssa VAIKKA unirytmin ylläpito on silloinkin vaikeaa rutiineista (työvuorot jne.) huolimatta, ja että huononakin aikana ongelma on lähinnä unirytmin pysyminen paikallaan ja unen saanti oikeaan aikaan, ei se että vetäisin 24h+ valvontaputkia säännöllisesti. Joskus niitä on tullut väkisinkin, koska jos unta ei saa ajallaan ja on joku asia/käynti/tapaaminen/työvuoro joka on pakko hoitaa aamulla, onhan se hoidettava, mutta aika harvassa nuo kerrat on. Koen etten tullut kuulluksi, tai oikeastaan tulin suorastaan sivuutetuksi, koska lääkäri ei viitsinyt edes kommentoida näihin yhtään mitään.
Mitä pirun hittoa tämä on, ei kai kaikki lääkärit julkisella puolella ole tällaisia asioiden suhteen? Tekee mieli antaa koko paskan olla. Toisaalta tää kapinamieliala voi olla hetkellisesti hyväksi omalle voinnille, toisaalta tiedän että nää kaikki keskittymiskyvyttömyydestä ja muusta opiskeluun, työhön ja ihmissuhteisiin säteilevät ongelmat ei poistu luovuttamalla. Luottoa ei kyllä tuohon puljuun löydy enää rahtustakaan ja lääkärin vaihtokaan ei lie auttane, kun lääkäri sattuu olemaan vieläpä ylisellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
^^ Mitä ihmettä, osastohoitoon??
Uniongelmathan ovat hyvin yleisiä ADHD:hen liittyviä oireita. Perin outoa, että ilman mitään tutkimuksia lääkäri "päättää", että perimmäinen syy ovatkin uniongelmat.
Onko kyseinen lääkäri erikoistunut aikuisten ADHD-diagnostiikkaan? Miksi ihmeessä sinulle ei tehdä testejä ADHD:n poissulkemiseksi? Ymmärrän, ettei lääkärille voi marssia ja itse sanella diagnoosiaan, mutta kokemuksesta voin sanoa, että yksityisellä puolella ADHD-diagnostiikkaan erikoistunut psykiatri TUTKISI ennen kuin tulkitsee mitä sattuu.
Juuri tällaisen pompottelun takia menin itse suoraan yksityiselle. Juu, maksoihan se joitakin satasia (jotka lainasin vanhemmiltani), mutta se on mielestäni hyvin pieni hinta monen vuoden pompotteluun ja epätietoisuuteen verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Uniongelmathan ovat hyvin yleisiä ADHD:hen liittyviä oireita. Perin outoa, että ilman mitään tutkimuksia lääkäri "päättää", että perimmäinen syy ovatkin uniongelmat.
Onko kyseinen lääkäri erikoistunut aikuisten ADHD-diagnostiikkaan? Miksi ihmeessä sinulle ei tehdä testejä ADHD:n poissulkemiseksi? Ymmärrän, ettei lääkärille voi marssia ja itse sanella diagnoosiaan, mutta kokemuksesta voin sanoa, että yksityisellä puolella ADHD-diagnostiikkaan erikoistunut psykiatri TUTKISI ennen kuin tulkitsee mitä sattuu.
Juuri tällaisen pompottelun takia menin itse suoraan yksityiselle. Juu, maksoihan se joitakin satasia (jotka lainasin vanhemmiltani), mutta se on mielestäni hyvin pieni hinta monen vuoden pompotteluun ja epätietoisuuteen verrattuna.
Niinhän ne ovat, itsekin aika puulla päähän lyöty ja kunhan käynnin jälkeen ehdin asiaa makustella, myös aivan raivona.
Ei ole ainakaan kertonut olevansa erikoistunut. Tuolla on kuulemma joku kourallinen psyhoitajia jotka tekevät Divaa, muusta ei tietoa. Alkuperäinen suunnitelma oli hoitaa sekin samalla siellä nepsypuolella, jonne piti olla jo laitettu lähete. Onhan mua tosiaan tutkittu vuosien varrella paljonkin ja tiiviitä tutkimusjaksojakin on useampi, niitä on aina vain jatkettu tavallaan siitä mihin jäätiin eli uusi hoitotiimi on lähtenyt miettimään jatkoja edellisen mietteiden pohjalta. Nyt oli kuitenkin agendana juurikin tämän mahdollisuuden selvittäminen monesta eri syystä.
Ei taida auttaa, alan itsekin kallistua siihen suuntaan ettei vaihtoehtoja ole vaan yksityiselle on mentävä. Jos saisi raavittua sen verran työkykyä jostain kiven alta edes hetkeksi, että sen pystyisi vielä rahoittamaan. Osaatko yhtään karkeasti muistella, millaiseen kokonaissummaan kannattaa varautua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle lekuri tuumas että uniongelmat vois melkeen olla yks diagnoosin kriteereistä, kun se on käytännössä jokaisella jolla adhd. Toki on jossain se harvinaisuus jolla ei.
Vierailija kirjoitti:
Minulle lekuri tuumas että uniongelmat vois melkeen olla yks diagnoosin kriteereistä, kun se on käytännössä jokaisella jolla adhd. Toki on jossain se harvinaisuus jolla ei.
Niin, se tässä kuulostaakin päättömältä, että selkeä ADHD:hen viittaava oire vain päätetään - ilman diagnostista testiä! - nähdä todisteena siitä, että ADHD:ta ei olekaan.
Tämä on samaa sarjaa niiden kuulemieni kauhutarinoiden kanssa, joissa julkisella puolella on vain päätetty, että kyse onkin ensisijaisesti masennuksesta. Tuttavaperheemme isälle kävi juuri näin. Apua ei kai ole vieläkään herunut, mutta kuuliaisesti popsi hetken aikaa mielialalääkkeitä (ilman vaikutusta).
On vaikea kuvitella, että oikeasti aikuisten ADHD-diagnooseihin erikoistunut psykiatri operoisi tällaisella ennakkoasenteella ja jollain päähänpinttyneellä agendallaan. Suosittelen menemään yksityiselle, jos suinkin mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei taida auttaa, alan itsekin kallistua siihen suuntaan ettei vaihtoehtoja ole vaan yksityiselle on mentävä. Jos saisi raavittua sen verran työkykyä jostain kiven alta edes hetkeksi, että sen pystyisi vielä rahoittamaan. Osaatko yhtään karkeasti muistella, millaiseen kokonaissummaan kannattaa varautua?
Yksityisellä (Treen Mehiläinen) kustansi alle parisataa per käyntikerta Kela-korvauksineen, ja käyntikertoja tarvittiin diagnoosin tekemiseen alussa kaksi. Itselleni ei heti selvää diagnoosia voitu tehdä, joten sain kokeiltavakseni Voxraa. Palasin kuitenkin 1,5 vuoden jälkeen uudelleen asiaan, jolloin riitti yksi käyntikerta "määräaikaiseen" diagnoosiin, jonka avulla voitiin kokeilla Concertaa.
Jatko menee niin, että puolen vuoden välein varaan puhelinajan, ja kerran vuodessa on kontrollikäynti paikan päällä (johon riittää 30 min eli kustantaa alle satasen).
Kannattaa huomata, että silläkin on rahalliset vaikutuksensa (ehkä merkittävätkin), jos monta vuotta pyörii julkisella pompoteltavana saamatta toimintakykyään kuntoon tai edes selvyyttä vaivaansa.
Tykkään määrätyllä tavalla tiukoista keskusteluista ja vaikeuksien kautta voittoon meiningistä. Mietin että työterveyden kautta voisi mennä koko tutkimus, mutta julkinen alkaa pikkusen houkutella. Voisi olla mielenkiintoinen seikkailu. Kuitenkin olisi backuppina se työterveys.
Ainakin oulussa toimii julkinen puoli tän asian suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Siis argh, miten tämä voi olla näin helv****in vaikeaa?!
Olen itse epäillyt (ja muutama muukin) itselläni ADHD:ta jo useamman vuoden. Suvusta sitä löytyy, perheestäkin, itsellä vuosien varrella muita diagnooseja mutta tuota ei koskaan tutkittu, koska vanhempia ei kiinnostanut ja hakeuduin vasta teininä oma-aloitteisesti hoitoon.
Yritin lähteä hakemaan apua asian selvittämiseen yli kaksi vuotta sitten julkisen kautta. Olin tuolloin työtön ja ollut hetken vailla hoitokontaktia. Alkoi rumba, jossa mua palloteltiin jonosta toiseen ja jonon päässä leviteltiin käsiä: julkisella ruuhkaa eivätkä voineet auttaa, sain opiskelupaikan ja julkinen tuuttasi heti YTHS:lle missä pitkät jonot työvoimapulan takia, eivät voineet auttaa sieltä, MTT-jonoon, jonot venyi koronan takia.. Matkalla meni työ- ja toimintakyky ja mahdollisesti se opiskelupaikkakin. Nyt viimein lääkäri+hoitajatiimi, mutta.
Oon ehtiny tavata lääkärin kahdesti, ekalla kerralla väitti suorastaan hyväksi asiaksi että mulla on ollut pidempi tauko hoidossa ja voidaan aloittaa ns. puhtaalta pöydältä tutkimaan, eikä vanhat diagnoosit paina niin paljon vaakakupissa. Meinasi, että laitetaan ihan neurolle jonoonkin ja tutkitaan siellä koko paketti, ADHD ja mahdollisesti myös autisminkirjo. Nyt pari kk myöhemmin, ja en ehtinyt varttia istua kun lääkäri ehdottaa kuukauden tai pidemmän ajan osastohoitoa! Ei kuulemma kehtaa laittaa edes neurolle tutkimusjonoon (jossa luulin jo olevani) kun unirytmin ylläpidossa on ongelmia, koska koko ongelma voi selittyä sillä. Yritin kysyä perusteluja enkä muuta saanut kuin sönkötystä unesta ja vanhoista diagnooseista (täydellinen 180 asteen käännös siis niidenkin osalta).
En oo niin daiju etten tajuaisi unen olevan ihmiselle tärkeää ja että vaikea uniongelma voi pahentaa tai jopa aiheuttaa joitain oireita. Oon kuitenkin ollut hoidossa jossain suurimman osan elämästäni, ja univaikeudet on ihan aina - olin sitten työtön, töissä tai opiskelin - seuranneet mukana. Niitä on yritetty työstää, niin yksin kuin ohjatusti vuosia. Kukaan muu lääkäri tai psykoterapeutti ei ole pitänyt niitä niin vakavana asiana, että se estäisi diagnoosin teon (selkeästi, kun noita nyt on ollut vaikka minkälaisia epävakaasta kaksisuuntaiseen), saati ehdottanut niiden korjaamiseksi laitoshoitoa. Yritin parhaani mukaan selittää uniongelmani piirteitä tarkemmin. Olen myös kertonut, ettei mulla hyvänä aikana ole ongelmaa ahdistuksen, mielialan tai muunkaan kanssa VAIKKA unirytmin ylläpito on silloinkin vaikeaa rutiineista (työvuorot jne.) huolimatta, ja että huononakin aikana ongelma on lähinnä unirytmin pysyminen paikallaan ja unen saanti oikeaan aikaan, ei se että vetäisin 24h+ valvontaputkia säännöllisesti. Joskus niitä on tullut väkisinkin, koska jos unta ei saa ajallaan ja on joku asia/käynti/tapaaminen/työvuoro joka on pakko hoitaa aamulla, onhan se hoidettava, mutta aika harvassa nuo kerrat on. Koen etten tullut kuulluksi, tai oikeastaan tulin suorastaan sivuutetuksi, koska lääkäri ei viitsinyt edes kommentoida näihin yhtään mitään.
Mitä pirun hittoa tämä on, ei kai kaikki lääkärit julkisella puolella ole tällaisia asioiden suhteen? Tekee mieli antaa koko paskan olla. Toisaalta tää kapinamieliala voi olla hetkellisesti hyväksi omalle voinnille, toisaalta tiedän että nää kaikki keskittymiskyvyttömyydestä ja muusta opiskeluun, työhön ja ihmissuhteisiin säteilevät ongelmat ei poistu luovuttamalla. Luottoa ei kyllä tuohon puljuun löydy enää rahtustakaan ja lääkärin vaihtokaan ei lie auttane, kun lääkäri sattuu olemaan vieläpä ylisellainen.
Täsmälleen samanlaisia kokemuksia julkisen puolen sähläämisestä itsellänikin. Kannattaa kuitenkin yrittää puskea asiaa josko se siitä etenisi.
Kyynisenä uskon että oma asiani lopulta eteni osittain vain siksi että vaihtoehtoina oli enää joko koko nepsytutkimuspaletin suorittaminen tai lopultakin oikean spesialistin jutuille pääsy. Ilmeisesti jälkimmäinen nähtiin hoitavan tahon kannalta näistä helpommaksi ja halvemmaksi vaihtoehdoksi. Diagnoosi tuli täysin yllättäen eikä nepsytutkimuksista enää ole puhuttu, kummankaan potilassuhteen osapuolen ei tarvitse enää olla tekemisissä keskenään ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Ja samanlaisia uniongelmiahan myös itselläni ja ilmeisesti useimmilla ADHD:llä usein esiintyy. Juurikin yksi oireista mihin aikuis-adhd psykiatrinikin kiinnitti huomiota.
Ilmeisesti https://en.m.wikipedia.org/wiki/Delayed_sleep_phase_disorder kuuluu kiinteästi ADHD:hen.
Minulla meni hyvin julkisella, ja se on täysin tuurista kii,tiedän, koska nyt vertaisryhmässä saanut kuulla tarinoita kuinka on joutunut taisteleen.Siis dg:t ihan samassa talossa hoidettu.
Monilla auttoi,ja minullakin että kirjotti kaikki lapulle, ihan harrastuksetkin jos nekin vaihtui usein.
Ja en antanu lääkärille suunvuoroa ennenku olin käynykaikki läpi :) . joutu pakolla kuunteleen.
Tosin sano vaan että hyvä että oli valmistauduttu.
Minulla diagnosoitiin vastikään ADHD, olen yli 40-vuotias. Halusin vain tulla jakamaan tämän asian, niin iso juttu se on. Olen pärjännyt elämässä sinänsä hyvin, on korkeakoulututkinto ja vaativa työ, perhe. Kuitenkin aina ollut jollain selittämättömällä tavalla hirveän työlästä, uupumisoireita vähän väliä, nuorempana päihteidenkäyttöä, ahdistusoireita, kokemus siitä että on liikaa ja jotenkin huono. Olen pärjännyt parhaiten yrittäjänä, jolloin voi itse säädellä kuormaa. Päässä jatkuva hälinä, ajatusten loppumaton virta. Lapsilla samoja piirteitä ja heidän tutkimuksensa saivat itsenikin lähtemään selvittämään asiaa. Pitkät terapiat takana, eikä enää mitään mitä voisi tai tarvitsisi sen tyyppisellä hoidolla parantaa. Onneksi yksityisellä psykiatrilla asia hoitui suhteellisen nopeasti ja diagnoosi oli selvä. Nyt aloittelen lääkekokeilua ja jo lyhyellä kokemuksella voi sanoa, että rauhoittaa merkittävästi. Täyty vielä testailla mikä on sopiva annostus ja tuleeko sivuoireita. Olen jotenkin niin hirveän helpottunut ja liikuttunut: kaikki ei johtunutkaan vain siitä, että olen kelvoton ihminen! Tsemppiä kaikille.
Ei, koska vaikutus on yksilöllistä. Tieteellisten tutkimusten mukaan (joita olen etsinyt mm. Google Scholarilla) prosentit sen suhteen, mistä kukakin "tykkää", ovat aika lähellä toisiaan lisdeksamfetamiinissa (Elvanse) ja metyylifenidaatissa (Concerta).
Riippuu myös minkälaista vaikutusta pitää toivottavana. Minä "ihastuin" Elvanseen kokeiltuani sitä omin päin, mutta jälkikäteen ilman ruusunpunaisia silmälaseja tarkasteltuna Elvanse myös muutti persoonaani enemmän - niin kivalta kuin se olotila silloin tuntuikin. Esimerkiksi äitini huomasi eron heti (oli huolissaan), vaikka minä tietenkin defensiivisesti kielsi asian ja hehkutin ihmepilleriä.
Pointtini on, että optimaalisimmillaan lääke auttaa ihmistä toimimaan paremmin arjessa "omana itsenään". Elvansen itsevarmuusbuusti ei ainakaan minulle ollut mikään luonnollinen persoonani jatke, vaan selvästi purkista tullut.
Toisin sanoen, minua ei välttämättä haittaa Concertan "miedompi" vaikutus. On sellainen fiilis, että Elvansen kanssa olisi voinut tulla ajan kanssa ongelmia. Mutta en voi varmaksi sanoa, ja ehkä haluan myös uskotella itselleni näin, koska Elvanse-korvaavuuteen vaadittavaa B-lausuntoa ei ole eikä tule. Ja tosiaan, jollain toisella voi olla täysin päinvastainen kokemus ja persoona tuntuukin muuttuvan Concertalla eikä Elvansella.
Eihän se selviä kuin kokeilemalla, vaikka mitäpä suotta Elvanseen kajoamaan, jos siihen ei korvattavuuttakaan saa. Lääkäri sanoi suoraan, että Concertalle ei tapauksessani ole käytännössä vaihtoehtoja (koska Voxrakin jo kokeiltu).