Lue keskustelun säännöt.
Aikuisiän ADHD
Onko kokemuksia/ suosituksia aikuisiän ADHD:n diagnosoimisesta ja lääkäriä/ paikkaa suositella? Julkisen puolen hoitoketju kun tuntuu kestävän ainakin vuoden ennen kuin sieltä edes diagnoosia saa ulos
Kommentit (4219)
Osaatko kertoa millaisia oireita sinulla oli lapsuusiässä? Eikö se siitä lähde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hitto . Ei nyt sentään sekin on tauti jos on nopea ja haluaa liikkua kun sekin on jos ei halua . ..ei nyt kaikki voi olla pelkkää tautia .
Sitten vielä karkit ja sokerihumalat kofeiinihumala ja kasvukivut luissa.
add1 kirjoitti:
Osaatko kertoa millaisia oireita sinulla oli lapsuusiässä? Eikö se siitä lähde.
Diagnoosi on , mutta lapsuudesta on vain minun kertomukset. Ei paperilla mitään todisteita, eikä ole mahdollista haastatella vanhempia .
Eli riittääkö ne omat kertomukset b-lausuntoon, sitä kai moni miettii.
Itsellä meni noin puoli vuotta diagnoosin saamiseen, sen jälkeen alkoi sitten erinäiset lääkekokeilut. Ensin tehtiin diva-haastattelu johon meni kolme hoitajan käyntiä ja tämän jälkeen psykiatri asetti diagnoosin. Vanhempiani haastateltiin ja itse osasin asioista kertoa hyvin tarkkaan, kun oireita ollut aina. Helpotti kun ennen hoitajan käyntiä itse kävi läpi tuota diva-lomaketta ja mietti asioita kaikessa rauhassa. Itse kirjoitin asiat vielä ranskalaisilla viivoilla ylös paperille, niin ei tarvinnut siinä hetkessä niitä ajatella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä pari linkkiä joista löytyy maininta että paras tietolähde on potilas itse.
Totta,mutta lääkärit haluaa varmistuksia. MInulla lääkäri halus vielä varmistukseksi neuropsykologin testit , joista tuli ihan selkeä vastaus. (diva jo kertoi ihan selkeän vastauksen aiemmin). Ketään muita ei haastateltu kuin minua, ja papereissa ei mitään lapsuuden ajalta.
Mutta en tiedä kirjottasko siltikään b-lausuntoa,jos tarvis sellaisen, epäilen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan yleisellä tasolla. Jos jossain on kielto tai raja, jotkut haluavat kieltää itse sopivan määrän lisää ja jotkut kokeilevat paljonko raja joustaa sallivampaan suuntaan.
En siis ole yllättynyt että on näitä lääkärikohtaisia eroja, joista nyt on keskusteltu.
Jos potilaalla ei ole muuta lapsuuden ajalta kuin omat kertomukset, niin silloin täytyy olla edes ne omat kertomukset. Noissa linkeissä on maininta että paras tietolähde on potilas itse. Tässä on minusta hyvin selvä logiikka ja jos se ei millään mene lekurille jakeluun niin menisin seuraavalle.
MItä kaikkea se läääkäri oikeen joutuu tekeen että potilas saa korvaukset esim tuohon elvanseen? b lähete ainakin.
Entä potilas sitten,joutuuko tekeen jotain lappuja tms kelallle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minua itseäni suuresti kiinnostaa miten se lääkäri tekee tuon varmistuksen .
OIshan se kiva saada että vois kokeilla toista lääkettä.
Kelan sääntöjen mukaan B-lausunto edellyttää, että oireet on todettu jo lapsena (siis jo silloin kauan sitten menneisyydessä), ja tästä on löydyttävä dokumentoitua näyttöä (neuvolalausunnot, terapiakäynnit, tarkkikselle joutuminen jne.). Kelalle B-lausuntoon ei siis riitä, että diagnosoitava itse, tämän vanhemmat, entiset opettajat jne. yhdessä jälkikäteen aikuisiällä todistavat, että jo lapsena oli oireita.
Tosin olen kuullut, että on silti lääkäreitä sekä Kelan omia virkailijoita, jotka eivät toimi B-lausunnon kanssa Kelan edellyttämällä tavalla. Mutta ohje sinänsä on selkeä, joskin älytön, koska ADHD-diagnoosi vaatii lapsuusiässä alkaneita oireita.
Kela toisin sanoen vaatii "raskaammat todisteet" kuin mitä ADHD:n diagnosointi itsessään edellyttää. Kyse on varmastikin rahasta: kalliin Elvansen korvaamisessa halutaan tahallaan nihkeillä.
Miten itsetunnon parantaminen , varmasti monella dg:n saaneella on ongelmia tuon suhteen.
Tuleeko siihen mitään apuja lääkäriltä ?
Minulla ei siis ole diagnoosia ,vielä ainakaan,tutkimukset ovat kesken ja itsetunto aikalailla nolla, koko iän.
Olen siis nyt 42 vuotias, ja mikään ei ole mennyt kutne yhteiskunnassa odotetaan ja olen sanut riittävästi kuulla että mitä minä en ole. En edes tiedä mitä minä olen siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kelan sääntöjen mukaan B-lausunto edellyttää, että oireet on todettu jo lapsena (siis jo silloin kauan sitten menneisyydessä), ja tästä on löydyttävä dokumentoitua näyttöä (neuvolalausunnot, terapiakäynnit, tarkkikselle joutuminen jne.). Kelalle B-lausuntoon ei siis riitä, että diagnosoitava itse, tämän vanhemmat, entiset opettajat jne. yhdessä jälkikäteen aikuisiällä todistavat, että jo lapsena oli oireita.
Missä tästä on jotain virallista dokumenttia kun kelan sivulla (linkki tuossa ylempänä) ei määritetty sitä noin yksityiskohtaisesti?
add1 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tästä on jotain virallista dokumenttia kun kelan sivulla (linkki tuossa ylempänä) ei määritetty sitä noin yksityiskohtaisesti?
Kelan sivuilla: "Atomoksetiinin ja lisdeksamfetamiinin peruskorvausoikeus voidaan myöntää ADHD:n hoitoon aikuisille, kun ADHD:n oireiden ilmaantuminen lapsuusiässä on varmistettu."
Varmistettu = dokumentoitu "jo silloin joskus muinoin". Yksinkertaistettuna: Kelalle ei riitä sama määrä todistamista, mikä riittää ADHD:n viralliseen, kliiniseen diagnosointiin.
ADHD-diagnoosihan on mahdollista saada vaikka pelkästään diagnosoitavan oman kertomuksen perusteella. Kelalle taas täytyy pystyä tarjoamaan "kättä pidempää" Elvanse-korvattavuuden saadakseen. Tiedän faktaksi erään vankilaan asti joutuneen klassisen ADHD-tapauksen, joka ei saanut B-lausuntoa, koska ei löytynyt Kelan kriteeristön täyttäviä todisteita oireiden alkamisesta jo lapsuusiällä.
En tiedä, mistä löytyisi Kelan sivuilla olevia ohjeita tarkempia kuvauksia vaatimuksista. Minulle tämä tuli myös vähän yllätyksenä, mutta toisaalta aikuisiän ADHD-diagnooseihin erikoistunut psykiatrini tietää kyllä detaljit, koska on asian kanssa oletettavasti päivittäin tekemisissä.
Ei kai auta kuin odottaa Elvanse-patentin raukeamista (olikohan v. 2023) ja kilpailevan valmisteen tuloa markkinoille. Sitä ennen menen Concertalla, koska se on käytännössä ainoa vaihtoehto tässä vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoterapia voi auttaa jos ongelmia itsetunnon kanssa, en tiedä miten ne ottaa huomioon myäs istte että jos adhd kans.
Mutta kait sinnekkin lähete pitää olla, jos korvaukset haluaa.
Onko joku saanut lähetettä tommoseen?
Lisäyksenä edelliseen: psykiatrini olisi kyllä halutessani Elvanse-reseptinkin kirjoittanut, mutta koska en ole miljonääri vaan työtön, ilman korvattavuutta ei ole mitään mahdollisuuksia moisiin.
Samoilla linjoilla ollaan, en edes kysy elvansea,mutta C. auttaa jonkun verran niin mennään sitte sillä.
Sen yhden kuukauden voisin itse maksaa,mutta ei kannata koska vois vaa harmittaa jos se auttaakin paremmin, eikä varaa maksella.
Mikä on "lapsuudessa" ikäkautena? Tarkoitetaanko alaikäistä vai ennen kouluikää, onko tietoa?
Oletteko saaneet lääkityksestä apua pysyvämpään työuraan? Siis että ennen lääkitystä työpaikat ovat vaihtuneet, koska kiinnostus ja sitä kautta motivaatio aina lopahtavat ja on pakko vaihtaa. Ja lääkityksen avulla onkin pystynyt jäämään pidemmäksikin aikaa työpaikkaan.
Pisimmillään olen jaksanut olla kolmisen vuotta yhdessä työpaikassa ja sielläkin loppupuolisko oli yhtä tuskaa. Jokaisen vaihdoksen yhteydessä olen myös vaihtanut eri erikoisalalle, vaikkakin saman ammatin sisällä, mutta käytännössä kaiken on joutunut opettelemaan uudestaan. Ja niin kauan jaksaa työtä kuin opeteltavaa riittää. Kun hommista tulee rutiinia maku menee. Keskittyminen hajoaa ja jokainen päivä on pinnistelyä.
Aloitin lääkityksen pari kk sitten, vielä en osaa vastata edellisen kysymykseen.
Itse olen työttömänä, koulut ja työt aina jääneet kesken taikka sopimuksia ei uusittu .
Katsotaan nyt mihin tämä vaikuttaa, pitäs alkaa pohtimaan sitte että mitähän tässä tekis että sais järjestykseen elämän.
Minua itseäni suuresti kiinnostaa miten se lääkäri tekee tuon varmistuksen .
OIshan se kiva saada että vois kokeilla toista lääkettä.